Kadonneen motivaation metsästys

[Vieras: Student Midwife]

Mulle on nyt harjoittelussa osunut ohjaaja, jonka lähes ainoa tapa ohjata on osoittaa vain mokat ja puutteet. Kiitoksen sanaa tulee erittäin harvoin jos ollenkaan. Fiilikset on nyt todella miinuksen puolella ja tänään rupesin jo tosissani miettimään, että taidan olla väärällä alalla tai ainakin väärässä paikassa, koska saan jatkuvasti palautetta, verbaalista tai eleillä/ilmeillä, että mä oon ihan paska ja kädetön.

Saman harjoittelun ykköskentällä sain hyvää palautetta, toki kehittämisen paikkojakin oli ihan riittämiin, mutta kritiikki esitettiin hyvässä hengessä ja rakentavasti. Joko mä olen tässä välissä unohtanut kaiken oppimani tai sitten edellisessä paikassa kaunisteltiin arviointia, koska ekan kentän ja tämän kentän palautteessa on ihan järkyttävä ero.

Kamalaksi fiilikset tekee myös se, että mun ohjaajani on valtavan kokenut ja hyvä työssään ja toivoisin joskus omaavani samanlaiset taidot. Että jos joku niin hyvä pitää mua ihan luuserina, niin se kirpaisee pahasti :)

En olisi ikinä uskonut, että mun ei tee mieli mennä harjoittelemaan kätilön hommia, mutta huominen työvuoro kylmää sydäntä.

[hani]

Kääk, miau, ai että "jos ei miellytä niin vaihda alaa", huh huh? Kyllä se on harjoittelujen tekeminen palkatta ollut minulle aina vähän pakkopullaa. Nyt vielä kun rahatilanne on ihan avuton kun en saa opintotukeakaan niin... Onneksi on viimeinenkin harjoittelu tehty nyt ja kaikki menneet sentään läpi. No, suuntaavat harjoittelut oli ihan jees, mutta muuten tuntuu että minulle on joko sattunut yli puolessa harjoitteluista joku hemmetin elämäänsä kyllästynyt täti ohjaamaan tai sitten olen oikeasti itse vain niin hankala ihminen. Ei, en ole jokapaikan höylä, vaan itse ainakin tiedostan ettei somaattinen vuodeosastotyö ole meikäläisen vahvin leipälaji.

Jälkeenpäin ei voi kuin sanoa, että pääasia kun läpi menee ja tulee suoritettua. Ja on mulla ollut pari todella ihanaa ohjaajaakin, että tiedän että sellaisiakin on. :)

Eihän harjoittelut oo mitään Idols-koelauluja tai pääsykokeita tai muuten testejä, vaan siellä pitäisi voida rennosti HARJOITELLA sitä työntekoa. Harmittavan usein sitä näkee ohjaajia, joiden tehtävä on "palauttaa opiskelija maanpinnalle". **** kiitti.

[Annamaria_]

SM, aika järkyttävää luettavaa tuo harjoittelukokemuksesi oli. :) Eikös se yleensä mene niin, että ykkössynnäri on säännöllisiin synnytyksiin keskittyvä ja kakkossynnärissä tulee jo haasteitakin? Toivottavasti ohjaajan palautteenantosysteemi vähän muuttuu... oletko kuullut keneltäkään muulta positiivista palautetta? Monesko viikko harjoittelusta sinulla on menossa? Ehkäpä asiat alkavat harjoittelun edetessä sujua - ja muista, jokainen meistä kokee aina aluksi olevansa kädetön.

Minulla on motivaatio jotenkin ihan hukassa. Syytä en osaa selittää, se vain on.

[miau]

Kääk, miau, ai että "jos ei miellytä niin vaihda alaa", huh huh?  Ei, en ole jokapaikan höylä, vaan itse ainakin tiedostan ettei somaattinen vuodeosastotyö ole meikäläisen vahvin leipälaji.

En nyt ihan tarkoittanut sitä, että heti pitäisi olla alaa vaihtamassa, jos ei miellytä. Kannattaisi ehkä miettiä, miksi useammassa harjoittelussa tökkii, jos tökkii. Kuitenkin jatkon kannalta niistä lähes aina jää jotakin käteen (toivottavasti muutakin kuin se, missä ei halua työskennellä tulevaisuudessa).

Olen urani aikana (yli kymmenen vuotta valmiina) nähnyt monenlaisia opiskelijoita. Olen ohjannut sh-opiskelijaa, joka on ilmoittanut, ettei aio tehdä ollenkaan perushoitoa, koska perushoidon kenttä on jo tehty (joopa joo, jopa teholla tehdään perushoitoa!), ensihoitajaopiskelija on ilmoittanut, ettei aio vaihtaa vaippoja, koska hänestä ei tule perushoitajaa, opiskelijoita, jotka istuvat kansliassa, eivätkä nosta peräänsä penkistä edes pyynnöstä jne.

Toisaalta olen ohjannut ensihoitajia, kätilöitä, terveydenhoitajia ja psyk.puoleen erikoistuvia, jotka eivät koskaan tule työskentelemään oman osastoni kaltaisella osastolla ja silti ovat halunneet oppia ja kerätä itselleen tietoa, josta kuitenkin tulevat OMASSA TULEVASSA TYÖSSÄÄN hyötymään. Puhumattakaan niistä opiskelijoista, jotka haluavat työskennellä somatiikan parissa ja joista useampikin on tullut omalle osastolleni töihin valmistuttuaan tai kesätöihin.

Nykyään monessa paikassa erikoissairaanhoidossa somaattisella puolella työskentelee vain sairaanhoitajia. Tämä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että potilaita hoidetaan kokonaisvaltaisesti ja siltä pyllynpesulta ei voi sh:kaan välttyä. Tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että opiskelija nakitetaan sinne vaipanvaihto-suihkutusosastoon koko päiväksi, vaan ainakin minun opiskelijani kulkee mukanani koko päivän ja tekee samaa kuin itsekin teen. Mahdollisimman nopeasti pyrin antamaan opiskelijalle oman/omia potilaita, jotka hän saa hoitaa alusta loppuun itse sopivasti ohjattuna. Toisaalta taas useinkin on niin, ettei se opiskelija mitenkään nopeuta niitä hommia, vaan tekisin itse asian nopeammin ilman opiskelijaa. Että ei ainakaan meillä opiskelijoita voi mtenkään laskea työvoimaksi  :) Minä ohjaan mielelläni asiaan paneutuen ja ohjaajalle kaikkein palkitsevinta on opiskelija, joka on kiinnostunut ja haluaa oppia! Mutta ei sitäkään tarvitse henkilökohtaisesti ottaa, jos näin ei ole, sillä ihmiset ovat erilaisia ja meillä kullakin voi olla elämäntilannekin, joka asiaan vaikuttaa.

Tänäkin syksynä ohjaan 13 viikkoa omia opiskelijoita, ja ihan omasta, vapaasta tahdostani. Jakson alkuun pyydän opiskelijaa miettimään, mistä hän tulevaisuudessa hyötyy, ja yritän huolehtia, että hän pääsee niitä asioita harjoittelemaan varmasti tarpeeksi. Mutta kuten ei pullastakaan niitä pelkkiä rusinoita syödä, täytyy kentälläkin tehdä kaikkea. Opiskelijana olemisen yhtenä etuna on ainakin se, että pääsee seuraamaan kaikkia mahdollisia tutkimuksia, niihin kun ei enää valmiina sitten pääsekään.

Toivotan oikein paljon tsemppiä ja motivaatiota kaikille sitä tarvitseville!

miau

[noona]

Kyllä mä ymmärrän, että motivaatio voi olla joskus kadoksissakin, mutta onko ala oikea, jos harjoittelut tökkivät jakso toisensa perään? Jos kenttä ei ole sitä ominta, voi sieltä yrittää kerätä itselleen ne omaa oppimista eniten hyödyttävät asiat. Viisi viikkoa seisoo vaikka päällään! Jokaisesta kentästä oppii jotakin - jos ei muuta niin sen, missä EI halua työskennellä sitten joskus.

kyllä siellä joukossa on niitä ei-tökkiviäkin harjotteluita ollut, yksi suorastaan loistava. Eikä se edellinenkään jakso nyt mitään jäiden polttelua 24/7 ollut, vaikka ei oma juttu ollutkaan, ei sitten yhtään. Kyllä sieltä oppia tarttui matkaan ja oli sen puolesta hyvä harjottelu. Joten nou hätä, en ole viettänyt koko harjottelua nenää kaivellen ja ollut oppimatta mitään..

Tämän nykyisen jakson jälkeen alkaa sitten ne harjottelut, jotka mielessä niitä edellisiä tavotteita on laadittu, joten eiköhän se motivaatiokin ole parempi. Ja kolmen päivän jälkeen fiilis parempi myös nykyisen harjottelun suhteen.

Mutta edelleen, aion ruikuttaa kadonneesta motivaatiosta ketjussa, joka siihen on tarkoitettu, jos tarvetta on ;D

[sampsa]

8 tuntia kuka tahansa jaksaa hymyillä, sanoi Leena närkästyneenä - ja lähti eläkkeelle.

[Sistah]

Mulle on nyt harjoittelussa osunut ohjaaja, jonka lähes ainoa tapa ohjata on osoittaa vain mokat ja puutteet.

Ah, joo. Mulle ei ole koskaan sattunut tuollaista omaa ohjaajaa, mutta koska oman ohjaajan kanssa ei läheskään aina pysty olemaan samoissa vuoroissa (saattavat esim lähteä viikon lomille kesken mun harjoittelun :-o) niin ohjaajan tehtävissä on ollut kaikenlaista menijää.

Opiskelijan, harjoittelijan, asema on tosi haavoittuva. Tarkoitan psyykkisesti, itsetunnon kannalta. Vahva ja realistisen hyvän itsetunnonkin omaava ihminen siinä tulee helposti saaneeksi kaikenlaisia ihmeellisiä käsityksiä itsestään ja asemastaan universumissa ja ammatissa ;D Kun on tavallaan jatkuvan tarkkailun alaisena. Jos ei ohjaaja ja muu työyhteisö edes tarkkailisi, niin ITSE tekee.

Minä ainakin kiinnitän harjoittleuissa kauheasti huomiota virheisiini ja puutteisiini, unohduksiin ja vajaaksi jäämisiin, vaikka muussa elämässä en ole ollenkaan sellainen.

Jos sitten sattuu ohjaaja, jonka tyyli on tuo SM:n kertoma, ja joka ehkä vielä (kokemusta on) osaa antaa sen kritiikkinsä sellaisella "ei voi olla totta ettet totakaan osannut" -äänensävyllä rasittuneen kuuloisena huokaillen.

En usko että tämäkään sh jota mietin, itse tajuaa saati tarkoittaa olla niin musertava. On vaan hänen tyylinsä. Seuraavana päivänä samalla osastolla samoissa hommissa en sitten yhtäkkiä tunnekaan oloani niin huonoksi, kuten en tuntenut edeltävänäkään. Mutta kyllä noista jokaisesta narahduksesta joku jälki jää.

Jos vielä oot siellä SM niin tsemppiä vaan. Tiedät ettei sun tuntemuksesi ole nyt ihan todellisuutta vastaavat.

[Sistah]

Opiskelijana olemisen yhtenä etuna on ainakin se, että pääsee seuraamaan kaikkia mahdollisia tutkimuksia, niihin kun ei enää valmiina sitten pääsekään.

Hei! Tästä mun on pitänyt kysyä jo pitkään. Tätähän aina opiskelijalle sanotaan. Niin paljon, että minulle on tullut jo ihan paniikki jos on sattunut harjoittelupaikkoja joissa ei ollut tilaisuutta kovin moniin tutustumisvierailuihin ja tutkimuksiin mukaan menemiseen.

Jos nyt oikeasti olisin jo valmistuneena töissä vaikka sisätautiosastolla ja tajuaisin, etten ole koskaan nähnyt magneettikuvausta, niin olisiko aivan mahdotonta pyytää saman talon ihmisenä vaikka omalla ajalla käydä tutustumassa siihen?

[miau]

Sistah - aivan takuuvarmasti voisit mennä omalla ajallasi työvermeissä vaikka kokonaiseksi päiväksi! Paikasta riippuen ehkä myös työajalla jonkin tutkimuksen ajaksi (=siis saisit ajalta palkan), mutta harvemmin omassa työvuorossasi. Siihen ei henkilömitoitus luultavasti anna myöten. Ja työparikaan ei tykkäisi, jos hilpaiset tukimuksiin kesken aamuhommien ;D) Sitä et kyllä varmaan tarkoittanutkaan.

miau

[{BS}]

Ja monesti potilaat saattavat tarvita saattajan osastolta mukaan, vaikka potilaskuljettaja kävisi hakemassa osastolta kuvaukseen. Meillä ainakaan ei ole mitenkään estelty, jos joku on halunnut lähteä mukaan katsomaan jotain tutkimusta. Siihen on oikeastaan kannustettu oh:n taholta. Opiskelijana sulla on hyvä tilaisuus menää katsomaan eri tutkimuksia ja toimenpiteitä, kun et ole osaston vahvuudessa mukana.

[Jiippari]

Voi video kun opiskelu tuntuukin taas kivalta! :nauraa: Ekan kerran tänä syksynä.

Meillä alko perioperatiivinen hoitotyö. Ihanaa, että opiskellaan jotain oikeasti konkreettista kaiken tän "diibadaaban" jälkeen. Tiedän kyllä, että se "diibadaabakin" on osaltaan hyvinkin tärkeää sairaanhoitajan ammatin kannalta(?), mutta pkkuhiljaa alkaa Rauhalan situationaalisuus ja kumppanit tulla korvista ulos...

Kiitos ja anteeksi, katsellaan taas kuukauden päästä miten mieli silloin on :)

[Sistah]

Meillä alko perioperatiivinen hoitotyö. Ihanaa, että opiskellaan jotain oikeasti konkreettista kaiken tän "diibadaaban" jälkeen.

Hih, muistan nuo tunnelmat täsmälleen, kun meillä alkoi kirurginen ja perioperatiivinen hoitotyö, ja edellinen syksy oli ollut silkkaa mielenterveyttä ja suhdetoimintaa tms.

Kyllä minusta hoitosuhde ja päihdetyö ja sen sellainen on myös konkreettista, mutta se on myös sellaista ei-valmiiden-vastausten asiaa, että tuntui kuin aivot olisivat saaneet raikasta vettä kun välillä pääsi opettelemaan instrumenttien nimiä ja tekemään täsmällisiä valvonta- ja hoitosuunnitelmia tyyliin "just näin tää menee eikä toisin".

[Polla]

Nykyinen harjottelupaikka oli väärä valinta tähän kohtaan opiskeluja. Toi ois varmaan ollu ihan ok paikka vaikka tokana harjotteluna. En olis voinu uskoa, että odotan pääseväni seuraavaan kotihoidon harjotteluun. :P

[Vieras: arathiel]

Minullakin oli motivaatio kovin hukassa kuluneen lukukauden aikana, johon oli toki syitä useampiakin kuin pari. Mutta viimeisin harjoittelujakso ja sen mukanaan tuomat onnistumisen kokemiset, hyvä ja kannustava palaute kollegoilta toivat motivaatiota hurjasti takaisin. Samalla löytyi myös se oma suuntautuminen, mikä lisää motivaatiota.

Tokihan kaikkea oheistoimintaa löytää aina tenttien lähestyessä tai kun pitäisi kirjoittaa esseitä tai vääntää projektia. Kunhan ensin on mainostanut kavereille puolipäivää, että pitäisi lukea/tehdä kouluhommia. Mutta minua ainakin motivoinut farmakologian, lääketieteen, anatomian&fysiologian sekä tautiopin opiskelu, kun olen miettinyt, että tulevaisuudessa valmistuttuani olen vastuussa ihmisistä. Silloin minun tulee tietää perusasiat eikä miettiä että mikä se nyt oli ja onkohan tämä nyt akuuttia vai ei ja mitä pitäisi tedä. Oman ammatillisen vastuun löytäminen on ollut aika motivoivaa itselle. Voi sitten todeta, että nyt ainakin hallitsen joitain perusjuttuja ja voin välittää sen myös potilaalle.

Mutta tarvitsee mieli lepoakin, että kyllä tarvii osata lynkistikin ottaa, ettei pingota liikaa. Omien voimavarojen tunnistaminen ja itsetuntemus on valttikortteja opiskelussakin. Jotta onnistuu asioiden priorisointi ja organisointi. Harjottelu tekee metsurin.

[Jiippari]

Kiitos ja anteeksi, katsellaan taas kuukauden päästä miten mieli silloin on ;D

Niin noh, taisin olla hivenen optimistinen tuon kuukauden kanssa...

Tuli sitten yksi näistä "diibadaaboista" ja puraisi persauksista ja lujaa. Sen verta sattuu, että luulen tän kurssin olevan sellainen, jonka kanssa joudun tekemään hartiavoimin työtä saadakseni sen läpi. Tentti, jonka ajattelin menneen loistavasti ja läpi heittämällä, tulikin takasin hylättynä. ::) Enkä mä ymmärrä yhtään, että millä perusteella. Jostain syystä luulen, että meikäläisen pärstävärkillä on jotain tekemistä asian kanssa.

Voi jesta että mä vihaan Torakoita!! ::)

[Satu]

Motivaatio edelleen ihan nollissa, vielä 3 kuukautta pitäis vääntää koulua ja siitäkin 2 kk on työharjottelua palliatiivisella osastolla. Siitä oon kyllä ylpee että nyt oon (hieman viimetingassa kun palautus on tänään..) vääntäny 10 sivua esseetä saattohoidosta puoleentoista tuntiin o/

- Satu

[Kaffepaussi]

Nyt on motivaatio ERITTÄIN hukassa... Koko syksyn teoriaopinnot tungettu reiluun kuukauteen, tiukkaa tekee... Ja sitten taas suoraan harjotteluun. Mitään syyslomia tms. koulu ei tunne... ;)

[Cardina]

Nyt on motivaatio ERITTÄIN hukassa... Koko syksyn teoriaopinnot tungettu reiluun kuukauteen, tiukkaa tekee... Ja sitten taas suoraan harjotteluun. Mitään syyslomia tms. koulu ei tunne... ;)

Ihan kuin "ennenvanhaan". Mutta hammasta purren vaan... kyllä se toisessa kohti helpottaa.

[Piiu]

Viimeinen näyttö alkaa huomenna ja ohjaaja on "lievästi" tiukkis... onx pakko mennä jossei haluu 

[-raksu-]

Ärsyttää!!! Ei minkäänlaista joustoa koulussa. Ok ymmärrän et laboraatiot on pakollisia.. mut..

Meen Disturbedin keikalle 2.11 eli sunnuntaina. Noh keikan jälkeen ei oo juna yhteyksiä tännepäin. Aamun eka juna lähtee vasta 6 jälkeen eli ois täälä 9.30. Laboraatiot alkaa 8.15. Eli on sit mentävä autolla jos meinaa ehtiä. No ei hän se toki iso lovi oo opiskelijabudjetissa ajella 900km autolla.. ja pelkään et on kummiski ihan katastrofaalinen keli kun silmät ristissä ajelen halki suomen.. Ai nii lentokoneella saattas ehtiä 7.50 on perillä. Mun tuurilla sää on niin paska et ei saa laskeutumislupaa :( se ei maksais ku 79e..

Elämä on valintoja totes opettaja. JA se on ihan varma asia et sinen keikalle meen!  Harjottelut alkaa siis näitten tuntien jälkeen seuraavalla viikolla ja sinne ei pääse jos ei oo joka laboraatiotunnille osallistunu. Kaikilla muilla ryhmillä on ollu mahis käydä meijän tunnilla suorittamassa puuttuvat laboraatiot kun meillä nää kurssit on vikana. Eikä mitään näyttöäkään tunnin aiheesta voi antaa.. Vaihdan kohta koulua :(

[kat-ti]

Ärsyttää!!! Ei minkäänlaista joustoa koulussa. Ok ymmärrän et laboraatiot on pakollisia.. mut..

Meen Disturbedin keikalle 2.11 eli sunnuntaina. Noh keikan jälkeen ei oo juna yhteyksiä tännepäin. Aamun eka juna lähtee vasta 6 jälkeen eli ois täälä 9.30. Laboraatiot alkaa 8.15. Eli on sit mentävä autolla jos meinaa ehtiä. No ei hän se toki iso lovi oo opiskelijabudjetissa ajella 900km autolla.. ja pelkään et on kummiski ihan katastrofaalinen keli kun silmät ristissä ajelen halki suomen.. Ai nii lentokoneella saattas ehtiä 7.50 on perillä. Mun tuurilla sää on niin paska et ei saa laskeutumislupaa :P se ei maksais ku 79e..

Elämä on valintoja totes opettaja. JA se on ihan varma asia et sinen keikalle meen!  Harjottelut alkaa siis näitten tuntien jälkeen seuraavalla viikolla ja sinne ei pääse jos ei oo joka laboraatiotunnille osallistunu. Kaikilla muilla ryhmillä on ollu mahis käydä meijän tunnilla suorittamassa puuttuvat laboraatiot kun meillä nää kurssit on vikana. Eikä mitään näyttöäkään tunnin aiheesta voi antaa.. Vaihdan kohta koulua :)

Eikö vois jonkun toisen ryhmän mukana sit mennä...vai onko teillä pienryhmissä?? Tuo joustamattomuus on varmaan suurin ongelma mullakin noiden opettajien kanssa kun pitäs oikeasti haljeta kahtia että pystyis suorittamaan opintojaan... mulla siis menossa myös muita kursseja samaan aikaan siirron takia ja se sumplaaminen on välillä yhtä helvettiä.. toivottavasti keksit jotain:)

[Polla]

Kyl taas ärsyttää koulun käytäntö sairaspoissaolosta harjottelussa. Meillä käytäntö menee ihan sen mukaan kuka opettaja on harjottelun ohjaajana. Ekassa harjottelussa olin 2 pv pois ja jouduin tekeen tunnit sisään. Seuraavissa harjotteluissa en ole joutunu oleen pois, mutta edellisessä harjottelussa opettaja oli sitä mieltä että jos on 1-2 pv pois ei tarvi korvata. Nyt olen joutunu oleen pois 2 pv ja sain sähköpostia opettajalta että katotaan miten korvaan kun tervehdyn. Harjottelu on loppusuoralla ja en pysty tuolla korvaamaan tunteja kun on työtä virka-aikana. Siis joudun varmaan väsään jonkun ylimääräsen tehtävän. Kun kerran harjotteluissa ollaan kuin työelämässä miksei sitten vois olla pois lääkärintodistuksella. Ei kenenenkään valmiin sh:n tarvi tehdä tunteja sisään tai tehdä vaikka oh:lle kirjallisen työn  ;). :D

[-raksu-]

Eikö vois jonkun toisen ryhmän mukana sit mennä...

Sehän siinä just on ku me ollaan 3sta ryhmästä viimenen, jolla tää kurssi menee ja harjottelu alkaa seuraavalla viikolla kun kurssi loppuu.. Ja ennen harjottelua on kurssi suoritettava!

Ymmärrän ettei oo resursseja, mut musta ois vähintäänkin kohtuullista että tälläsissä tilanteissa ois varattu yks päivä tai edes muutama tunti sitä varten et JOS joltain jostain pätevästä syystä läsnäoloja puuttuu vois tehä näyttönä vastaavat asiat. Hankalammakshan se menee jos ei ajallaan pääse harjotteluun ja joutuu kikkaileen hops:in kans.

Esim yhen luokkakaverin sukulainen kuoli sielä Kauhajoen ammuskeluissa ni tän luokkakaverin oli oltava seuraavana päivänä laboraatiotunneilla..

[Veli valkoinen]

Ymmärrän ettei oo resursseja, mut musta ois vähintäänkin kohtuullista että tälläsissä tilanteissa ois varattu yks päivä tai edes muutama tunti sitä varten et JOS joltain jostain pätevästä syystä läsnäoloja puuttuu vois tehä näyttönä vastaavat asiat. Hankalammakshan se menee jos ei ajallaan pääse harjotteluun ja joutuu kikkaileen hops:in kans.

Esim yhen luokkakaverin sukulainen kuoli sielä Kauhajoen ammuskeluissa ni tän luokkakaverin oli oltava seuraavana päivänä laboraatiotunneilla..

Disturbedin keikka ei imho ole pätevä syy olla poissa koulusta ja jättää laboraatioita väliin. Sukulaisen äkillinen ja tapaturmainen kuolema on. Elämä on - kuten opettajasi totesi - täynnä valintoja. Sinä onneksi voit valintasi tehdä, luokkatoverisi ei.

[Sistah]

Kun kerran harjotteluissa ollaan kuin työelämässä miksei sitten vois olla pois lääkärintodistuksella.

No mutta... ei siellä olla "kuin työelämässä" vaan siellä ollaan harjoittelemassa. Työssä ollessasi sinä enimmäkseen annat jotain (työpanoksesi, toki saat jotain takaisinkin eli palkan). Harjoittelussa ollessasi olet enimmäkseen saamapuolella.

Jos olet sairaana, ei ole mitenkään mahdollista, että joku sijaistaa ja oppii asiat puolestasi. Ajattele, että joku voisi olla vaikka kokonaisen harjoittelujakson tai muutaman viikon siitä sairaslomalla, vaikka raajamurtuman vuoksi. Eihän silloin voisi sanoa, että hän on harjoitellut opintoihin kuuluvalla tavalla. Vaikka kuinka olisi ymmärrettävää ettei hän ole voinut olla paikalla.

Mutta vaikka tämä on minulle ihan selvää, niin olen kyllä kanssasi samaa mieltä siitä, että sairastaminen harjoittelun aikana on kauhean hankalaa, käytännöt riippuvat opettajasta ärsyttävällä tavalla (yksi jopa sanoi opiskelijalleen, että "nyt kun loppuarviointi on tehty niin sähän voit olla poissa sen 5 % jonka saa olla (metropolian nykykäytännön mukaan) sairaana ilman että tarvitsee korvata". Eli oikein usutti olemaan poissa kun kerran "on lupa".

Olen sitä mieltä, että harjoitteluaikataulun pitäisi olla vähän väljempi, niin että sairaus ei sotkisi koko kuviota (koska oikeasti enimmäkseen ja yleensä HALUAN olla siellä harjoittelussa enkä suinkaan sairaana tai muuten poissa). Mutta että pienten poissaolojen suhteen voisi olla vähän joustoa, jos tavoitteet kuitenkin on saavutettu.

Ja että käytännön olisi hyvä olla etukäteen sovittu ja selvä eikä pärstäkerroinjuttu tai opettajasta kiinni ;D