Jump to content

Hoitajat.net * Skhole -blogi



  • Sonja Ropponen

    Kuinka moni kotihoitaja haluaa työauton?

    Kirjoittaja: Sonja Ropponen Kategoria: Blogi

    Kotihoidon epäkohdista puhutaan mediassa usein. Ongelmat ovat tiedossa myös monilla ihmisillä ketkä eivät alalla työskentele. Monet epäkohdat ovat tosia, mutta usein mediaan nostetaan vain viihdearvoltaan mielenkiintoisimmat ja shokeeraavimmat uutiset. Monet pienemmät epäkohdat eivät pääse esille. Itse olen työskennellyt kotihoidon kentällä monta vuotta, yksityisellä sekä julkisella sektorilla. Eri kaupungeissa sekä eri alueilla. Niin maalaiskylässä kuin Helsingin keskustassakin. Alueiden asiakaskunnassa sekä työsuunnittelussa on suuria eroja. Toisilla alueilla kuljetaan kävellen tai pyörällä ja siirtymämatkat ovat kohtuullisia. Kun taas toisaalla kuljetaan autolla ja kilometrejä voi kertyä jopa yli 50 kilometriä yhden vuoron aikana. Joillain alueilla on työautoja, mutta niitä saattaa riittää vain muutamalle työntekijälle. Suurin osa kotihoitajista kulkee omalla autollaan.
     
    Oman auton käyttö kotihoidossa
    Oman auton käyttöä on kritisoitu työpaikoilla paljon. Tällainen epäkohta ei ole mielestäni mediassa noussut esille. Oman auton käytöstä käydään kiivasta keskustelua työpaikkojen taukohuoneissa. Osa ei näe ongelmaa oman auton käytössä ja he käyttävät sitä mielellään. Tiedostaen, että muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Suurin osa on sitä mieltä, että työnantajan tulisi hankkia työautoja enemmän henkilökunnalle. Usein lyhyempiäkään välimatkoja ei haluta kulkea kävellen, koska aika on pois asiakaskäynneiltä. Auto on pakollinen työväline alueilla, joissa siirtymisiä on paljon. Maaseuduilla tiet voivat olla huonosti huollettuja ja niillä voi olla vaarallista ajaa. Myös oman auton pesu ja huollot tulee maksaa itse. Tekisikö sihteeri päivittäin töitä itse maksetulla tietokoneellaan? Eikö myös meille kuuluisi hankkia asiaankuuluvat työvälineet? Tässä tapauksessa useampia työautoja.
     
    Moni kotihoitaja on kertonut myös pitävänsä ruokatauon autossa, koska ei viitsi ajaa toimistolle syömään, jos ajomatkaa kertyy useita kilometrejä. Rahaa kuitenkin kuluu bensaan enemmän kuin sitä korvauksina saa.  Mielestäni tässä on asia, jonka pitäisi saada pohtimaan onko työautot järkevä säästönkohde. Useiden kotihoidon toimistojen pihoissa ei ole myöskään varattu henkilökunnan omille autoille tilaa. Työntekijät joutuvat jättämään autonsa maksullisille paikoille aamuisin, ruokatauolla sekä iltapäivällä käynneiltä palatessa. Auton käyttö on siis monilla alueilla välttämätöntä, miksi siitä ei silloin tehdä työntekijälle mahdollisimman vaivatonta?

  • Meri Sierla
    Hoitoalan nykyiset ja tulevat ammattilaiset pääsevät työn puolesta kuulemaan, lukemaan, näkemään ja kokemaan potilaisiin, ja potilashoitoon liittyviä asioita. Omalla osastolla voi olla hoidettavana julkisuuden henkilö. Potilaaksi saattaa osua kaverin serkun lapsi. Tai jostain muusta yhteydestä entuudestaan tuttu ihminen.  Potilaan terveystiedot ovat arkaluontoisia henkilötietoja. Tässä muutama asia, joka kannattaa pitää mielessä hoitotyön arjessa.
     
    Seinilläkin on korvat
    Jokunen vuosi sitten kuljin työmatkani bussilla ja junalla. Julkinen kulkuväline on tunnetusti paikka, jossa kuulee kaikennäköistä. Jouduin kerran kuuntelemaan neljän matkustajan kovaäänistä keskustelua työvuoron kulusta. Täpötäydessä bussissa muille matkustajille kävi selväksi, millaisia potilastapauksia työvuorossa oli tullut eteen. Ja millä osastoilla nämä neljä tulevaa hoitotyön ammattilaista olivat työharjoitteluissa. Kertomassani tapauksessa kyse oli selvästi innostuksen aiheuttamasta ajattelemattomuudesta. Ja tarpeesta jakaa kokemaansa. Silti: Ei näin. ”Väärässä” ympäristössä puhuminen koskee myös kännykän käyttöä. Hyvä periaate on se, että julkisissa kulkuvälineissä luuriin ei luritella työasioita. Ylipäätään kannattaa kiinnittää huomiota siihen, missä ja milloin avaa sanaisen arkkunsa.
    Allekirjoittaessaan salassapito- ja käyttäjäsitoumuslomakkeen uudet työntekijät ja osastolle työharjoitteluun tulevat opiskelijat sitoutuvat noudattamaan työpaikan tietoturvallisuus- ja tietosuojakäytäntöjä. Hoitoalan oppilaitoksissa on hyvä -  edelleen - muistuttaa etenkin ensimmäiseen työharjoitteluun lähteviä hoitotyön opiskelijoita siitä, mitä tarkoittavat tietosuoja ja tietoturva potilastyössä. Ja mitä tarkoittavat salassapitovelvollisuus ja luottamuksellisuus. Näiden asioiden tulee sisältyä myös työyhteisön uusien työntekijöiden perehdytykseen. 
     
    Nuuskija narahtaa
    ”Tieto on valtaa” lausui nelisensataa vuotta sitten elänyt brittifilosofi ja valtiomies Sir Francis Bacon. Ihminen on luonnostaan utelias. Liika, tai vääränlainen uteliaisuus saattaa johtaa epäammattimaiseen toimintaan. Silloin tällöin mediassa uutisoidaan, että jonkun alan ammattilaiset ovat syyllistyneet aiheettomaan asiakkaan henkilötietojen tarkasteluun. Tai että henkilötietoja on käsitelty epäasiallisesti. Potilastietojen katselusta jää aina lokimerkintä. Lokimerkinnästä ilmenee, kuka tietoja on katsonut.
     
    Hoitosuhde tai muu asiallinen yhteys
    Potilastiedoista ei saa katsoa silkkaa uteliaisuuttaan, mikä johti päihdeongelmasta kärsivän ja toilailuistaan kuuluisan julkkiksen viimeisimpään tapaturmaan. Työvuoron jälkeen kaupassa kohtaamalleen kaverille ei saa kertoa, mikä omalla osastolla hoidossa olevan kaverin serkun lapsen tilanne tänään oli. Potilastietojen käyttö edellyttää aina hoitosuhdetta, tai muuta asiallista yhteyttä potilaaseen. Asiallinen yhteys muodostuu työ- tai virkatehtävien perusteella. Esimerkiksi lääkärin tekemää digisanelua purkava tekstinkäsittelijä ei osallistu potilaan hoitoon, mutta tekstinkäsittelijällä on lääkärin tekemää digisanelua purkaessaan asiallinen peruste potilastietojen käsittelyyn työtehtävien perusteella. Salassapito- ja vaitiolovelvollisuudesta on säädetty laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä, julkisuuslaissa ja laissa yksityisestä terveydenhuollosta. Salassapitovelvollisuus säilyy myös työsuhteen, tai työharjoittelujakson päättymisen jälkeen. On hyvä tiedostaa, että salassapito- ja vaitiolovelvollisuuden rikkominen voi johtaa sakkoihin tai vankeuteen.
     
    Käyttäjätunnusten oikea käyttö
    Tämän päivän hoitotyössä tarvittavien erilaisten ohjelmistojen käyttö vaatii erilaisia käyttäjätunnuksia. Henkilökohtaiset käyttäjätunnukset ja Väestörekisterikeskuksen myöntämä terveydenhuollon varmennekortti (VRK-kortti) on tarkoitettu omaan käyttöön.
    Ohjelmiston käytön lopettamisen jälkeen tulee muistaa myös kirjautua ulos. Tämä on tärkeää, etenkin silloin, kun käytössä on jaettu tietokone.  Mikäli potilastietojärjestelmä on avattu henkilökohtaisilla tunnuksilla, ja järjestelmää käyttää joku toinen, niin käyttäjätunnuksen haltija on vastuussa omalla tunnuksella tehdyistä potilastietojen katselusta ja muokkauksista.
     
    Salonkikelpoisesti somessa
    Sairaanhoitajien sosiaalisen median ohjeiden mukaan sosiaalisessa mediassa tulee muistaa salassapito- ja vaitiolovelvollisuus. Monilla työpaikoilla on myös oma ohjeistus sosiaalisesta mediasta. Statuspäivitysten tulee ”kestää päivänvalo”. Kannattaa pitää järki mukana päivityksiä naputellessa ja pysyä asiallisena.
    Potilaita ei kuvata, eikä potilaista keskustella somessa. Se, että kaksi saman osaston työntekijää keskustelee toisen, työvuorossa olevan somestatuspäivityksessä siitä, millaisia potilastapauksia jää seuraavaan työvuoroon tulevan somekeskustelun toisen osapuolen hoidettavaksi, on epäammattimaista. Ja kielletty. On myös hyvä huomioida, että työkaverista napatun kuvan julkaisemiseen somessa tulee saada kyseisen henkilön lupa.
     
    Jokainen hoitoalan ammattilainen on vastuussa siitä, että käsittelee potilastietoja huolellisesti ja voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Joissain tapauksissa työntekijä saattaa joutua jopa korvausvelvolliseksi työnantajalleen aiheutuneesta vahingoista, jos hän on toiminut tahallaan tai huolimattomasti. Skhole Oy:n uutuuskurssi Tietoturva ja tietosuoja potilastyössä on asiantuntijoiden laatima kompakti tietopaketti, jossa käydään läpi olennaiset henkilötietoihin ja niiden käsittelyyn liittyvät seikat.
     

  • Minna Salakari

    Mitä teet, kun potilas valittaa erikoista oloa? Case rva Virtala

    Kirjoittaja: Minna Salakari Kategoria: Blogi

    Rva Virtala on 86-vuotias nainen, joka asuu yksin kaksiossaan. Hän on omatoiminen, hoikka ja virkeä, toimintakyvyltään normaali rouva, jolla ei ole liikkumisen apuvälineitä käytössä. 10 vuotta sitten hänellä on todettu eteisflimmeri, johon säännöllisenä lääkityksenä Marevan erillisen ohjeen mukaan po. Flimmerin suhteen hoitotasapainossa, ei oireita eikä muutoksia seurannoissa. INR-arvo otetaan viikoittain terveyskeskuksessa.  Ei muita perussairauksia. Kolmen päivän ajan rva Virtala on ollut hieman flunssainen, ei kuumetta.
    Eräänä yönä potilas on kompastunut ja kaatunut  WC:een mennessään. Ylös pyrkiessään hän on huomannut oikean jalkansa olevan kantamaton, ei kykene liikkumaan, on kivulias. Rouva Virtala kykenee siirtymään lattialla siten, että saa soitettua 112. 
    Esitiedot ambulanssista: Tajunta: GSC 13/15, verenpaine: 104/58, pulssi 83, SaO2 97, VAS 8, T-oto: 36.6.
    Tilanne ensiavussa: Potilas saapuu yhteispäivystykseen ambulanssin tuomana klo 05.00. Laitettu Ringer 1000ml iv., ja saanut puhelinkonsultaation perusteella Oxanest 5mg im. klo 04.45. Epäily lonkka- tai reisiluun murtumasta. Ei näkyviä vammoja. Potilas on melko orientoitunut, vastaa asiallisesti, mutta valittaa kipua ja heikkoa oloa. VAS 5 ensiapuun tullessa. Potilas pitelee oikeaa jalkaansa. Hieman flunssaisen oloinen.
    Nykytila:  Rva Virtalalla on todettu kirurgista toimenpidettä vaativa lonkkamurtuma, joka on hoidettu päivystyksenä. Potilas on päässyt kirurgiselle vuodeosastolle leikkauspäivän iltana. Potilaan tila on ollut vakaa, ja kivut on hoidettu anestesialääkärin määräysten mukaisesti, VAS koko ajan 1-4 kivunhoidon aikana. "Tarvittaessa"-lääkkeitä ei ensimmäisen kahden vuorokauden jälkeen ole tarvinnut lainkaan.
    Lääkemääräykset leikkauspäivänä ja kahtena ensimmäisenä päivänä leikkauksesta:
    •Perfalgan 1 g iv. x 4, tämän jälkeen Panadol 1 g po. x 3
    •Oxanest 5 mg im. tarvittaessa enintään 4 tunnin välein
    •Zinacef  750 mg x 3 iv. 3 vuorokautta, jonka jälkeen Kefexin 500 mg x 3 po. 7 vrk.
    •Klexane 4000 IU (40mg/0.4ml) sc. 1.-7. vrk leikkauksesta
    Verenpaine, pulssi, SaO2 koko ajan hyvät. Flunssan oireita ajoittain valitellut, ei kuumeilua. Virtsakatetri on poistettu toisen päivän aamuna, saanut virtsattua. Potilaan kuntoutuminen on lähtenyt käyntiin kohtalaisen hyvin: rollaattorin ja yhden hoitajan avustamana toisen päivän iltana ollut wc:ssä, fysioterapeutin kanssa lisäksi tehnyt päivittäin harjoituksia. Omaiset ovat käyneet potilaan luona.
    Kolmannen päivän aamuna rva Virtala soittaa hoitajahälytystä klo 03.00 ja  valittaa kipua ja ”aika erikoista oloa”. Yövuoron sairaanhoitaja Sanna on mitannut verenpaineen (152/90) ja pulssin (90) ja konsultoinut anestesialääkäriä. Sairaanhoitaja on antanut lääkärin määräyksestä kipulääkkeeksi Oxanest 2,5mg im. klo 03.10. Potilas soittaa jälleen klo 7.00 ja valittaa kipua ja huonoa oloa. Hän puhuu ajoittain sekavia, ei muista missä on ja miksi on sairaalassa. Aamuvuoroon ovat saapuneet sairaanhoitaja Jussi ja lähihoitaja Hanna.
    Mitä Jussin ja Hannan tulee huomioida rva Virtalan hoidossa? Mistä erikoisessa, huonossa olossa voi olla kyse? Miten Jussi ja Hanna toimivat tullessaan potilashuoneeseen, jossa rva Väänäsen tilanne on muuttunut? Mitä ”toimenpiteitä” on ensisijaisesti tehtävä? Miksi potilaalle on määrätty Klexane-injektiot leikkauksen jälkeen? Pssst. Tässä vielä muutama lääkelasku, saatko oikein?
    Potilas saa 10 ml fentanyylikipulääkettä jonka vahvuus on 50 mikrogrammaa/ml. Lääke annostellaan infuusion kautta nopeudella 5ml/h. Kuinka monta milligrammaa fentanyylia potilas saa yhdessä tunnissa? Leikkauspotilas saa Klexane cum conservans – injektionestettä 40 mg x1 yhteensä 7 vuorokauden ajan. Injektionesteen vahvuus on 100 mg/ml. a) montako millilitraa on kerta-annos? b) Injektionesteen pakkauskoot ovat 3 ml ja 10 ml (säilyy avattuna 28 vrk). Kummasta pakkauksesta annokset on järkevämpää antaa? Potilaalle on tiputettava 1200 ml infuusionestettä 4 tunnin aikana. Millä tiputusnopeudella (gtt/min) annat infuusionesteen? Case perustuu oikeaan potilastapaukseen ja sitä on "pilkottuna" käytetty AMK:n kirurgisen hoitotyön simulaatio-opetuksessa. Potilaan ja hoitohenkilöstön nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi. Casen ratkaisu paljastetaan blogin kommenteissa piakkoin, pysy linjoilla!
    Terkuin Minna
     
    Löydät casen vastauksen jo nyt Skholen oppimisympäristöstä IV- ja nestehoidon kurssin yhteydestä. Mikäli sinulla ei ole Skholen tunnuksia, tilaa kahden viikon ilmaiset kokeilutunnukset täällä.

  • Outi Koskinen

    Tavallinen torstai - Tervetuloa vastaanotolle !

    Kirjoittaja: Outi Koskinen Kategoria: Blogi

    Päivä alkoi jo aamupalapöydässä kotona, kun siinä sivussa laitoin ekan snäpin ilmoille. Tänään jatkoin eilistä höpinää alkoholista. Kurvasin töiden pihaan klo 8.02 noin 23 km työmatkan jälkeen ja menin heti aamuteelle opehuoneeseen. Onneksi tänä aamuna puhuttiin ihan muista asioista kuin töistä. Olipa kiva aloitus päivälle. Aamutee opehuoneessa on aika harvinaista herkkua. Yleensä käytän ekan puolituntisen vastaillen sähköposteihin, wilma-viesteihin, whatsapp-viesteihin ja snäppeihin. Mutta tänään päätin aloittaa työpäiväni toisin. 
    Klo 8.30 kello soi ja noin 580 oppilasta aloitti koulupäivän ja mun eka asiakas saapui. Menossa on 7 lk:n terveystapaamiset ja ennen kello kymmentä tapasin 3 seiskaluokkalaista. Toinen tapaaminen keskeytyi, kun joku hakkasi oveen. Nenäverenvuoto ja terveystapaaminen tauolle hetkeksi. Ensiapua, tilanne hallinnassa ja tapaaminen jatkui. Kerkesin tässä vastailla myös muutamaan puheluun, jotka koskivat työttömien tarkastuksia ja yhden oppilaan äidin kanssa puhuin väsymyksestä, mielialan laskusta ja hänen huolestaan koskien omaa lasta.
    Klo 10-11.30 minulla oli päivittäinen avoin vastaanotto ,johon oppilaat voivat tulla ilman ajanvarausta. Tänään tässä ajassa kävi 10 asiakasta. 3 heistä lähetin kuumeisena kotiin, yhden kanssa kerrattiin e-pillereiden käyttöä, yhden kanssa pohdittiin päänsärkyä, yksi tuli näyttämään ihottumaa, yksi luomea ja yksi pohti kanssani oppimisen ongelmia. Kaksi tyttöä teki lähes päivittäisen kuulumiskäynnin. Olen sopinut heidän kanssaan tsemppikäynneistä. Kerkesin tässä jatkamaan myös snäppäilyä alkoholiasioista ja lähettämään muutaman sähköpostin : kollegoja tulossa kesäkuussa vierailulle, hauskaa!
    Klo 11.30 kävin koulun ruokalassa lounaalla. Söin kasviskiusausta ja juttelin ruokapöydässä opettajien kanssa. Meillä on uusi Opo. Huippu tyyppi.
    Klo 12.00 työt jatkui, seuraava 7lk:n oppilas tuli terveystapaamiseen.
    Klo 12.30 kävin kuuntelemassa vanhempainyhdistyksen kustantamaa luennoitsijaa Marjaana Herleviä. Hän on elämäntehtäväetsivä ja puhui kasiluokkalaisille motivaatiosta. Hän kehotti meitä aikuisia kysymään nuorilta ainaisen Mikä sinusta tulee isona - kysymyksen sijaan: ”Mitä kaikkea sinä voisit olla?”
    Klo 13.30 tapasin vielä yhden oppilaan ja vaihdoin päivän kuulumiset koulun kuraattorin, Johannan kanssa.
    Klo 14.20 koulupäivä loppui ja käytävät hiljenivät. Lähin hetkeksi portaisiin taukoliikkumaan. Seisoin pari minuuttia myös oven raossa hengittelemässä raitista ilmaa. Huomaan tarvitsevani iltapäivisin 5-10min virkistäytymistauon, jotta työteho jatkuu vielä päivän loppuun asti. Keitin vielä kupillisen teetä ja aloin kirjaamishommiin.
    Klo 14.30 tein siis kirjallista työtä. Yleensä loppupäivästä teen vielä lukiolaisten terveystarkastuksia, mutta nyt juuri heillä on koeviikko. Tänään tein seuraavalle 7 luokalle kutsut, laitoin lukion kutsunnanalaisille nuorille miehille lääkärintarkastusajat wilman kautta, kävin facebookin kautta keskustelua kollegan kanssa ja sain tehtyä asiakaskirjaukset loppuun.
    Klo 16 duunit tehty. kaupan kautta kotiin
    Minulla kävi tänään 20 asiakasta. Mitään isoa, paljon aikaa vievää ei tänään tapahtunut ja kerkesin hyvin kirjaamaan päivän tapahtumat. Huomiselle ei jäänyt rästihommia, joten oli aika hyvä päivä. Plussaa myös pienestä taukoliikunnasta ja lämpimästä lounaasta.
     
    Kuullaan taas! 

  • Emmi Sivonen

    Tuplavuorot - uhka vai mahdollisuus?

    Kirjoittaja: Emmi Sivonen Kategoria: Blogi

    Hoitoalalla työvuoromahdollisuudet ovat useimmiten hyvinkin monipuoliset. Aamu-, ilta- ja yövuorojen lisäksi on olemassa tuplavuorot, jolloin työntekijä on suunnitellusti työpaikalla kello 7-21. Se ei tarkoita siis satunnaisia ylitöitä, vaan työvuorolistaan suunniteltuja pitkiä työvuoroja. Se tarkoittaa 14 tuntia - eli yli puoli vuorokautta - töitä yhtä soittoa.
    Pitkien työvuorojen tekeminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Se on mielestäni hyvä asia, sillä kaikki eivät jaksa tai halua tehdä pitkiä työvuoroja. Esimerkiksi eräs perheellinen työtoverini aiemmasta työpaikastani sanoi, ettei hän tahdo säännöllisesti menettää kokonaisia vuorokausia pienten lastensa elämästä. Se on mielestäni hyvinkin ymmärrettävää.
    Toisaalta tiedän paljon ihmisiä, jotka tahtovat tehdä ainoastaan pitkiä vuoroja. Eräs 120 kilometrin työmatkan omaava työtoverini kertoi, että hänelle tuplavuorot ovat siunaus, jonka avulla hänen ei tarvitse ajaa pitkiä työmatkoja kuin muutaman kerran viikossa. Olen itse tehnyt useampia pitkiä vuoroja osastotyössä ollessani, joten minulla on olemassa jonkinlainen käsitys siitä, sopivatko pitkät vuorot minulle vai eivät. Tähän kirjoitukseen tahdoin summailla ajatuksiani siitä, mitkä ovat tuplavuorojen plussat ja miinukset.
     
    Miksi pitkät työvuorot kannattavat?
    1. Jatkuvuus. On helppo jatkaa aamuvuorosta iltavuoroon, kun ei tarvitse erillistä raporttia aamupäivän tapahtumista. Jatkuvuus mahdollistaa potilaiden voinnin kokonaisvaltaisemman seurannan, mikä on mielestäni hyödyllistä myös potilaan näkökulmasta tarkasteltuna. 
    2. Tuplavuoro viikonloppuna tai juhlapyhänä ei vaadi sen kummempia selittelyitä alalla, jolla vuorotyö- ja pyhälisät ovat merkittävä osa palkasta. Esimerkiksi pääsiäinen, vappu ja uusivuosi ovat juhlapyhiä, jolloin olen ihan mielelläni töissä.
    3. Toisinaan on saman tekevää vietänkö töissä kahdeksan vai 14 tuntia. Esimerkiksi iltavuoropäivinä koen, että olen joka tapauksessa koko päivän henkisesti töissä. Aikaisesta aamuheräämisestä ei ole hyötyä, jos koko aamupäivä kuluu kelloa vilkuillen ja lähtöä tehden. 
    4. Tuplavuoron jälkeen normaali kahdeksan tuntia kestävä työpäivä tuntuu siltä, kuin kävisi vain piipahtamassa työpaikalla. Silloin tuntuu, että energisyys ja tehokkuus ovat huipussaan. 
    5. Mitä enemmän pitkiä työvuoroja, sitä enemmän vapaapäiviä. Viime kesänä tein suurin piirtein kaksi tuplavuoroa viikossa. Se tarkoitti sitä, että esimerkiksi yövuoron jälkeen minua saattoi odottaa viiden päivän vapaat. Viisi vapaapäivää tuntuu jo pieneltä lomalta, ja parhaimmillaan tuo miniloma osui omalle kohdalleni muiden vapaiden lisäksi kaksi kertaa kuukaudessa.
     
    Pitkät työvuorot sisältävät myös haasteensa
    1. Toisaalta on huono asia, että tuplavuorot voivat osua myös kokonaiselle viikonlopulle, eli lauantaille ja sunnuntaille. Puolisoni tekee päivätyötä ja on näin ollen vapaalla viikonloppuisin. Me molemmat arvotamme yhdessä vietetyn ajan hyvin korkealle, joten joskus tuntuu harmilliselta viettää kokonainen viikonloppu töissä hänen ollessa vapaalla.
    2. Silloin, kun edessä on kaksi tuplavuoropäivää, on asennoiduttava siihen, että työn ulkopuolinen elämä saa odottaa sen kahden päivän ajan. Ruokakauppaostokset, kodin siivoaminen, sosiaalinen elämä ja liikuntaharrastukset on sovitettava siten, että asiat hoidetaan ennen tai jälkeen työputken. 
    3. Sisätiloissa oleminen. Pidän ulkoilusta, ja tahdonkin saada oman osani raittiista ulkoilmasta päivittäin. Tuplavuoropäivinä on raskasta, mikäli vuorokaudessa ei ole lainkaan aikaa ulkoilulle.
    4. Ajoittainen väsymys. Tavallista huonomman päivän osuessa kohdalle on raskasta lähteä töihin silloin, kun tiedossa on 14 tuntia kestävä rutistus. Pitkä työpäivä täyttää myös tehokkaasti sosiaalisen kapasiteettini, sillä silloin koko päivä kuluu potilaiden ja työtovereiden kanssa vuorovaikutuksessa ollessa. 
    5. Kasvava mahdollisuus työturvallisuuden vaarantumiseen. Pitkä työvuoro uuvuttaa tavallista työvuoroa todennäköisemmin. Tällöin työntekijän omalla vastuulla on tunnistaa mahdolliset muutokset omassa vireystilassa, jolloin erilaisissa hoitotoimenpiteissä ja lääkkeiden käsittelyssä tulee noudattaa tavallista suurempaa tarkkuutta ja varovaisuutta. 
     
    Mielestäni tuplavuoroista siis löytyy plussia ja miinuksia melko tasapuolisesti. Ajattelen, että yleisesti tuplavuorot ovat hyvä mahdollisuus työntekijälle, joka ei välttämättä koe perinteistä kolmivuorotyörytmiä omakseen. Sen vuoksi on hienoa, että hoitoalalla useampi työnantaja mahdollistaa työntekijälleen oman työvuorolistan yksilöllisen räätälöinnin mahdollistamalla myös pitkien vuorojen tekemisen. Se on tärkeää, sillä uskon, että mahdollisuus vaikuttaa omiin työvuoroihin lisää yleisesti työtyytyväisyyttä ja -hyvinvointia. 
    Oletko sinä tehnyt tuplavuoroja? Mitä hyötyä ja haittaa ajattelet pitkistä työpäivistä olevan? 
    Aurinkoista toukokuun alkua!

  • Anettav

    Hoitotyön kirjaaminen - hoitajan oikeus ja velvollisuus

    Kirjoittaja: Anettav Kategoria: Blogi

    Kirjaamisen ensisijainen tarkoitus on potilaan laadukas hoito. Kirjallisella hoitotyön suunnitelmalla sekä toteutuksen ja arvioinnin kirjaamisella varmistamme hoitoprosessin asianmukaisen toteutumisen, seurannan sekä jatkuvuuden. Kirjaaminen potilaan hoitoa ajatellen käsittää myös potilaan oikeusturvan ja tiedonsaantioikeuden (ks. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992).
    Toissijainen kirjaamisen merkitys on terveydenhuollon ammattihenkilöiden toiminnan lainmukaisuus. Itse ajattelen kirjaamista ennenkaikkea meidän oikeutena. Kirjaamisella voimme todistaa miten olemme toimineet ja mitä olemme tehneet, esimerkiksi potilaan valittaessa jälkeenpäin hoidosta tai kohtelusta. Uskon, että jokainen, joka on joutunut tekemään selvitystä potilaan hoidosta jälkeen päin, on joko kiittänyt itseään hyvästä kirjaamisesta tai todennut että olisi pitänyt kirjata tarkemmin. Sana sanaa vastaan on melko haastava tilanne näissä tapauksissa. Lisäksi kirjaamisella pyrimme varmistamaan toiminnan laadun ja turvallisuuden (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992 ja Laki terveydenhuollon ammattihenkilöstä 559/1994). Lisäksi kirjattua tietoa voidaan hyödyntää hoitotyön tutkimukseen, kehittämiseen, opetukseen ja arviointiin.
    Hoidon ja kirjaamisen läpinäkyvyys
    Kirjaamisen tulee olla potilasta kunnioittavaa, eettistä ja lainmukaista. Kuten tiedämme, potilailla on entistä helpommin mahdollisuus saada hoitoaan koskevia tietoja suoraan vaikka kotisohvalta omakannan kautta. Toimintamme ja hoitomme tulee olla läpinäkyvää. Toisinaan kuulee kentällä puhetta siitä, että potilaan ei haluttaisi saada tiedoksi hänestä kirjattuja tietoja. Mielestäni ajatus on aivan absurdi. Potilaan asema on jatkuvasti korostunut, ja kun potilas otetaan mukaan jo hoitosuunnitelman laatimiseen, voimme varmistua siitä, että sekä potilaalla että hoitajalla on sama käsitys hoidon tarpeesta, tavoitteista ja vaikuttavista toiminnoista. Lain mukaan meidän tulee tehdä potilaalle hoitosuunnitelma (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992). Hoitosuunnitelman pohjalta laadimme kirjallisen hoitotyön suunnitelman potilastietojärjestelmäämme. Kirjaaminen selkeyttää hoitotyön prosessia ja hoidon vaikuttavuutta. Lisäksi kun potilaalla on mahdolisuus osallistua omaan hoitoonsa, sitoutuminen hoitoon on parempaa.
    Mallipohjat kirjaamisen tukena ja hoitotyön yhteenveto
    Hoitotyön rakenteinen kirjaaminen vahvistaa sekä hoitotyöntekijöiden osaamista ja asemaa, että tuo hoitotyön konkreettisesti näkyväksi. Rakenteinen kirjaaminen parantaa myös hoidon laatua, kirjaamisella tehdään hoitotyön prosessi näkyväksi ja kirjaaminen sekä hoito selkeytyy, systematisoituu ja tulee johdonmukaisemmaksi. (ks. Sainola-Rodriquez & Ikonen 2007.) Hoitotyössä käytetään jonkin verran mallipohjia, ja niiden käyttöä tulisi entisestään lisätä. Mallipohjien avulla helpotetaan hoitajien työtä, ja varmistetaan myös hoidon laatu. (Nykänen, Viitanen & Kuusisto 2010.)
    Esimerkiksi psykiatrialla voidaan käyttää mallipohjaa leposide-eristyksestä, tällöin huomioidaan hyvät käytännöt, kuten mielenterveyslain edellyttämät toiminnot sekä ammattihenkilöiden näkemykset hyvästä hoidosta. Mallipohjia laatiessa tulee kiinnittää huomiota näyttöön perustusta tiedosta, meillä on valtavasti tietoa vaikuttavista hoitomenetelmistä, näitä tulee nostaa jo hoitotyön suunnitelmaan. Kun asiat on valmiiksi kirjattu mallipohjaan, se varmistaa myös näiden asioiden toteutumisen, kun asiat eivät ole yksittäisen hoitajan muistin varassa, muistaako asiat kirjata suunnitelmaan vai ei. Rakenteiseen kirjaamiseen sisältyy komponenttien käyttö, komponentteja voidaan käyttää myös "hakusanoina". Esimerkiksi yhteenvetoa tehdessä voidaan komponenteilla etsiä keskeistä tietoa toteutuneesta hoidosta ja hoidon vaikuttavuudesta.
    Hoidon päätteksi hoitaja laatii hoitotyön yhteenvedon. Hoitotyön yhteenveto käsittää nimenomaisesti hoitotyön osa-alueen toiminnot ja hoidon arvioinnin. Tärkeää olisikin kirjata toteutuneiden toimintojen lisäksi toimintojen vaikuttavuutta ja tuloksia. Eli yhteenvetoon tulisi kirjata potilaan tilassa tapahtuneita muutoksia sekä hoidon vaikutusta arvioituun hoidon tarpeeseen ja toteutuneeseen hoitoon. (ks Ritola 2010). On erittäin tärkeää saada tietoa toimintojen lisäksi siitä, mistä potilas on hyötynyt ja yhtä tärkeää on tieto myös siitä, mitkä toiminnot ei ole tuottanut haluttua lopputulosta.
    Millä mallilla kirjaaminen on Sinun työpaikassasi? Käytetäänkö teillä mallipohjia?
    Huomasitko, että Skholessa on kokonainen verkkokurssi kirjaamisesta? Tästä pääset Skholen verkkokurssille!
    Jos sinulla ei vielä ole Skholen tunnuksia, tilaa kahden viikon kokeilutunnukset tästä.
     
    Lähteet:
    •Korhonen A, Jylhä V, Korhonen T & Holopainen A. 2018. Näyttöön perustuva toiminta – tarpeesta tuloksiin. Hoitotyön tutkimussäätiö.
    •Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
    •Laki terveydenhuollon ammattihenkilöstä 559/1994. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940559#L3P15
    •Mielenterveyslaki 1116/1990. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19901116
    •Nykänen P, Viitanen J & Kuusisto A. 2010. Hoitotyön kansallisen kirjaamismallin ja hoitokertomusten käytettävyys. Tietojenkäsittelytieteiden laitos. Tampereen yliopisto. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/65782/D-2010-7.pdf?sequence=1&isAllowed=y.
    •Ritola K. 2010. Sähköisen hoitotyön yhteenvedon kehittäminen. Samk. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/13680/Ritola_Katja.pdf?sequence=1&isAllowed=y
    •Sainola-Rodriquez, K & Ikonen H. 2007. Luokitusten luovuus – kokemuksia rakenteisesta kirjaamisesta psykiatrisessa hoitotyössä. Teoksessa Hopia, H. & Koponen, L. (toim.) Hoitotyön kirjaaminen. Hoitotyön vuosikirja 2007.

  • Jan Holmberg

    Turmion kätilö? Pelaaminen hoitotyön opetuksen apuvälineenä

    Kirjoittaja: Jan Holmberg Kategoria: Blogi

    Sain muutama vuosi sitten testattavaksi synnytysaiheisen hoitotyön oppimispelin. Pelissä menin avatarkätilönä synnytyssaliin, jossa käynnistyi synnytys. Peli eteni hoitotyön päätöksenteon vaiheita mukaillen. Olin aluksi oikea turmion kätilö, koska minulla ei ole kätilön koulutusta.
    Pelissä piti tietyssä ajassa muun muassa toimia aseptisesti ja kerätä tarvittavat hoitotarvikkeet. Samalla piti vastata synnyttäjän kysymyksiin ja tietää vaikkapa mihin suuntaan syntyvän vauvan päätä oikeaoppisesti käännetään. Jokaisesta suoritetusta vaiheesta sain heti palautteen. Aloin toistojen kautta oppia ja keräsin oikeista suorituksista hauskasti kakunpaloja kätilöjen kahvihuoneen pöydälle.
    Kysymyksessä oli game based learning eli digitaalisiin peleihin perustuva oppiminen. Elina Botha kuvaa artikkelissaan toista hoitotyön harjoitteluun soveltuvaa peliä. Kokemus on kuitenkin sama. Pelaamisen avulla oppiminen on motivoivaa, koska se on hauska ja mielenkiintoinen tapa oppia.
    Toisin kuin ihmisten kanssa harjoiteltaessa, samaa hoitotilannetta voi treenata hoitoyön pelissä loputtomiin.  Niin kauan, että hoitotyö lopulta sujuu. Eikä pelaajan tarvitse pelätä esimerkiksi vaarantavansa potilasturvallisuutta tai oikean harjoituspotilaan olevan pian game over.
    Botha toteaakin oppimispelien olevan oikein käytettyinä tehokkaita opetuksen apuvälineitä. Niiden avulla voidaan helposti ja turvallisesti treenata hoitotyön päätöksentekoa ja hoitamiseen liittyviä taitoja. Olen samaa mieltä. Pelikokemus jää helposti mieleen ja tuottaa siksi pitkäkestoisia oppimistuloksia.
    Mielenkiintoista testaamassani pelissä oli, että olisin voinut toimia synnytystiimissä. Kuinka huimia mahdollisuuksia se tarjoaakaan tiimioppimiseen ja ryhmäpäätöksentekoon pelin eri vaikeusasteilla? Chang ym. tosin toteavat, että suurin osa hoitotyön oppimispelejä koskevasta tutkimuksesta keskittyy perustaitojen ja -tietämyksen ymmärtämiseen. Harvemmin on tutkittu oppilaiden korkeamman ajattelun osaamista, kuten ongelmanratkaisua tai kriittistä ajattelua.
    Pivecin jatkaa edellisestä aiheesta toteamalla, ettei opppimispelien käyttöönotto ole täysin ongelmatonta. Tarvitaan teknistä osaamista ja halukkuutta muuttaa totuttua hoitotyön opetusta. Asennemuutostakin vaaditaan, jotta hoitotyön opettaja näkee pelaamisen viihteen sijasta opetuksen apuvälineenä. Oppimispelaamiseen käytetty aika on nähtävä hoitotyön opetuksessa hyödylliseksi asetettujen oppimistavoitteiden suhteen.
    Pelaamalla voidaan siis edistää hoitotyön oppimista jo nyt. Digitaalisiin peleihin perustuvalla oppimisella saadaan usein positiivisia tuloksia niiden käytettävyydessä ja vaikuttavuudessa hoitotyön opetukseen. Siitä huolimatta pelien kehitys on vielä alussa. Syynä on luultavasti, että hoitotyön päätöksenteko on monimutkaista hoidettaessa täysin ainutlaatuisia ihmisiä.
    Yhtä kaikki. Muistan edelleen, mitkä ovat kätilön perustehtävät ennen synnytystä, synnytyksen aikana ja sen jälkeen.
     
    Lähteet
    Botha E. Opetuspeli hoitotyön oppimiseen. Teoksessa Turunen E (toim.) 2013. Opiskelijaa aktivoiva opetus hoitotyön koulutuksessa. Tammpereen yliopisto, 59–69. Saatavana: https://tampub.uta.fi.
    Chang C, Lai C-L, Hwang G-J. 2018. Trends and research issues of mobile learning studies in nursing education: A review of academic publications from 1971 to 2016. Computers and education 116, 28–48.
    Pivec M. 2007. Play and Learn. Potential of game based Learning. British Journal of Educational Technology 38(3), 387–393.
    Pront, L ym. 2018. Gaming in Nursing Education: A Literature Review. Nursing Education Perspectives 39(1): 23–28.

×