Hoitajan tatuoinnit

[Inflikted]

Meillä saa pitää samaa naamaria joka päivä ::) zzzz...

[pekkri]

Ite ainakin mis oon ollu tekemäs sijaisuuksia niin osal hoitajista on ollut tatuointeja mutta eivät potilaat ole asiasta sanoneet mitään, ennemmin siitä joku esimies on paheksuvasti kattonut kuin potilaat. Potilaat ovat pitäneet hoitajasta tatuoinnista huolimatta. Itse en tatuointeja omista, mutta olen harkinnut jonkun pienen kuvan ottamista, mutta varmaan sellaiseen paikkaan missä sen saa piiloon.

Koulussa meille painotetaan että kaikki tatuoinnit pitää olla piilossa ja lävärit täytyy ottaa pois harjoittelun ajaksi. Mutta työelämässä asia on ihan toinen, ainakin niissä paikoissa missä olen itse ollut sijaisuuksia tekemässä.

Mielestäni vaikka on tatuointeja niin ei pitäisi vaikuttaa siihen millainen hoitaja on, eikös pääasia ole että hoito on hyvää ja potilaat tykkäävät :)

Lävistyksiä ei saa olla yhtään enempää vakituisilla, sijaisilla kuin opiskelijoillakaan. Tatuointeja toki on, mutta suuria ja näyttäviä ei kovin hyvällä ainakaan esimiehet katsele. Ja totuus on muutenkin, että teoria ja käytäntö eivät aina kohtaa - oli sitten kyse, mistä tahansa...

[kpl]

Jos koulussa sanotaan että clostikselle haisevaa ja näyttävää kakkaa pitää maistaa että voit olla varma että se on clostista, niin maistaksä? ::)

En, kuten en maistele diabeetikoiden pissojakaan, vaikka se on kuulemma makeaa ^_^ Sen sijaan kun koulu ohjeisti kenkien hankinnassa, en käynyt pillittämään, että miksen saa vaaleanpunaisia crocseja, vaan hommasin sellaiset kuin ohjeistettiin. Kuten myös siinä, että minkälaiset takit tulee hommata, enkä kiukutellut kun en saanut silmieni väriä korostavaa ja tyköistuvaa paitaa. Vissiin siis eri asia eritteiden maistelu kuin työvaatteet, tai sitten kommentillasi oli oikeasti joku aiheellinen syy jota en vaan tajua.

[{BS}]

Tuosta mitä koulussa opetetaan.. Uskon, että koulussa mennään sieltä missä on tiukin linjaus. Eikä se nyt oikeasti ole niin paha asia. Ihan sama kun meille opettiin, että umpikärki ja remmi pitää löytyä takaa työkengistä. Muita ei saa olla eikä missään nimessä crocseja. Käytännössä moni kohtasi muutakin, mutta toisissa paikoissa on vaikkapa crocsit kielletty. Minusta tämä on ihan hyvä ja selkä linjaus koulusta, että sanotaan ettei voi mennä kilo rautaa naama täynnä työharjoitteluun, vaikka työelämässä asiat sitten onkin vähän toisin.

Jos koulun tai työpaikan taholta tulee joku kielto tai määräys niin sen voi aivan hyvin kyseenalaistaa tai vaatia perusteita. Tai oikeastaan pitääkin vaatia perusteita. Esim juuri tuo Crocs -asia on sellainen.

[kpl]

Tuosta mitä koulussa opetetaan.. Uskon, että koulussa mennään sieltä missä on tiukin linjaus. Eikä se nyt oikeasti ole niin paha asia. Ihan sama kun meille opettiin, että umpikärki ja remmi pitää löytyä takaa työkengistä. Muita ei saa olla eikä missään nimessä crocseja. Käytännössä moni kohtasi muutakin, mutta toisissa paikoissa on vaikkapa crocsit kielletty. Minusta tämä on ihan hyvä ja selkä linjaus koulusta, että sanotaan ettei voi mennä kilo rautaa naama täynnä työharjoitteluun, vaikka työelämässä asiat sitten onkin vähän toisin.

Jos koulun tai työpaikan taholta tulee joku kielto tai määräys niin sen voi aivan hyvin kyseenalaistaa tai vaatia perusteita. Tai oikeastaan pitääkin vaatia perusteita. Esim juuri tuo Crocs -asia on sellainen.

En edelleenkään näe ongelmana, että koulu pitää tiukkaa linjaa. Ihan samalla tavalla koulussa opetetaan monet asiat, että kuinka nämä teoriassa tehdään, mutta käytäntö on ihan erilainen. Itse olen esimerkiksi oppinut ottamaan veriviljelynäytteet steriilit hanskat kädessä tasan tunnin välein. Käytännössä steriilejä hanskoja ei käytetä ja kuulemma esimerkiksi TAYS:ssa molemmat näytteet otetaan samalla kertaa. Crocs-kieltohan on ihan perusteltu, joku enemmän fysiikkaa ymmärtävä voi sen ehkä paremmin avata, mutta tietääkseni kyse on sähkönjohtamisesta. Ehkä. Sitä paitsi, eikös Seinäjoella (? Etelä-Pohjanmaan keskussairaala.. ?) ole kaikilla crocskielto juuri tämän takia ? Toki saa korjata jos tietoni on väärää tai vanhaa.

muoks. ja toki sitä saa aina kysyä, että miksi näin on. On paljon helpompaa ymmärtää, että miksi jotenkin on toimittava, jos tietää sille perustan. Sitä en missään nimessä kiellä tai ole eri mieltä.

[{BS}]

Tuosta mitä koulussa opetetaan.. Uskon, että koulussa mennään sieltä missä on tiukin linjaus. Eikä se nyt oikeasti ole niin paha asia. Ihan sama kun meille opettiin, että umpikärki ja remmi pitää löytyä takaa työkengistä. Muita ei saa olla eikä missään nimessä crocseja. Käytännössä moni kohtasi muutakin, mutta toisissa paikoissa on vaikkapa crocsit kielletty. Minusta tämä on ihan hyvä ja selkä linjaus koulusta, että sanotaan ettei voi mennä kilo rautaa naama täynnä työharjoitteluun, vaikka työelämässä asiat sitten onkin vähän toisin.

Jos koulun tai työpaikan taholta tulee joku kielto tai määräys niin sen voi aivan hyvin kyseenalaistaa tai vaatia perusteita. Tai oikeastaan pitääkin vaatia perusteita. Esim juuri tuo Crocs -asia on sellainen.

En edelleenkään näe ongelmana, että koulu pitää tiukkaa linjaa. Ihan samalla tavalla koulussa opetetaan monet asiat, että kuinka nämä teoriassa tehdään, mutta käytäntö on ihan erilainen. Itse olen esimerkiksi oppinut ottamaan veriviljelynäytteet steriilit hanskat kädessä tasan tunnin välein. Käytännössä steriilejä hanskoja ei käytetä ja kuulemma esimerkiksi TAYS:ssa molemmat näytteet otetaan samalla kertaa. Crocs-kieltohan on ihan perusteltu, joku enemmän fysiikkaa ymmärtävä voi sen ehkä paremmin avata, mutta tietääkseni kyse on sähkönjohtamisesta. Ehkä. Sitä paitsi, eikös Seinäjoella (? Etelä-Pohjanmaan keskussairaala.. ?) ole kaikilla crocskielto juuri tämän takia ? Toki saa korjata jos tietoni on väärää tai vanhaa.

muoks. ja toki sitä saa aina kysyä, että miksi näin on. On paljon helpompaa ymmärtää, että miksi jotenkin on toimittava, jos tietää sille perustan. Sitä en missään nimessä kiellä tai ole eri mieltä.

OT

Juu, omia tapojahan on eri paikoissa, mutta kaikki ei aina ole järkeviä. SeKS:n ohjeista en tiedä esim Crocsien suhteen, mutta mm Lääkelaitos tutki Crocsien elektrostaattiset vaikutukset ja tuli siihen tulokseen, että käyvät sairaalamaailmaan. Ja veriviljelyt tulee ohjeiden mukaan ottaa tunnin välein (ei ole minuuttipeliä) bakteerikylvön takia, mutta usein varsinkin päivystysaikaan labra ottaa molemmat näytteet samalla kertaa. Steriilejä hanskoja en ole nähnyt kenenkään käyttävän (paitsi jos on otettu näytettä CVKsta tms).

/OT

Monesti koulun taholta ohjeita ja kieltoja antaa henkilöt, jotka ovat olleet käytännön työelämän kanssa tekemisissä viimeksi 70-luvulla yhden kesän verran valmistumisen jälkeen, ennen kuin alkoivat akateemista uraa opettajana tekemään. Eli se harjoittelupaikka saa ohjeistaa opiskelijaa ja työnantaja työntekijää. Mutta kaikkia ei voi samaan muottiin vääntää, vaikka oh/yh kuinka haluaisi.

[kpl]

Juu, omia tapojahan on eri paikoissa, mutta kaikki ei aina ole järkeviä. SeKS:n ohjeista en tiedä esim Crocsien suhteen, mutta mm Lääkelaitos tutki Crocsien elektrostaattiset vaikutukset ja tuli siihen tulokseen, että käyvät sairaalamaailmaan. Ja veriviljelyt tulee ohjeiden mukaan ottaa tunnin välein (ei ole minuuttipeliä) bakteerikylvön takia, mutta usein varsinkin päivystysaikaan labra ottaa molemmat näytteet samalla kertaa. Steriilejä hanskoja en ole nähnyt kenenkään käyttävän (paitsi jos on otettu näytettä CVKsta tms).

/OT

En tiedä mitään lääkelaitoksen tutkimuksista, ja oma tietoni tuosta crocsien käytöstä on vuoden parin takaa. Asiat voivat muuttua. Itse asiassa ei taida tuo bakteeriviljelyn ottaminen tunnin välein edes perustavan mihinkään tieteelliseen näyttöön, kuhan vaan on tapa. Muistaakseni uudessa moodissa (tai muutama sitä aikaisemmin) oli tuosta juttua, että ero ei ole suuri, vaikka kakkosnäytteet otettaisiinkin samaan aikaan. Eniveis, idea ei ollut se, vaan se, että koulussa opetetaan miten asiat teoriassa tehdään, käytäntö on erilailla. Harjoitteluun mennään koulun puolesta, siellä edustetaan itsensä lisäksi myös koulua. En siis näe millään pahana tapana, että vaikka kenkien hankinnassa ohjeistetaan tiukimmalla tavalla, koska ohjeistukset ovat erilaiset paikoista riippuen. Kuitenkaan se ~4 vuotta ei nyt ole paha aika kulkea harjoitteluissa tietynlaisissa kengissä. Tietynlaisilla kengillä tarkoitan ihan vain remmiä ja suljettua kärkeä.

Monesti koulun taholta ohjeita ja kieltoja antaa henkilöt, jotka ovat olleet käytännön työelämän kanssa tekemisissä viimeksi 70-luvulla yhden kesän verran valmistumisen jälkeen, ennen kuin alkoivat akateemista uraa opettajana tekemään. Eli se harjoittelupaikka saa ohjeistaa opiskelijaa ja työnantaja työntekijää. Mutta kaikkia ei voi samaan muottiin vääntää, vaikka oh/yh kuinka haluaisi.

Noh. Valitettavasti asia on näin jossain paikoissa. Toisisa kouluissa/koulutuisohjelmissa ollaan hyvin tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa. En kiellä, etteikö harjoittelupaikka saa ohjeistaa opiskelijaa, tietenkin. Mutta ennen kuin sinne harjoittelupaikkaan mennään, niin koulu on ensin ohjeistanut opiskelijaa että miten toimitaan ja millaisisa vermeissä. Kun opiskelija menee harjoittelupaikkaan, voi siellä sitten kysellä talotapoja. Tokkopa siinä vaiheessa koululla on edes mitään intressejä puuttua siihen, että onko Liisalla crocsit jalassa vai ei. Mutta ennen harjoitelua, kun luokallinen ensikertaa harjoitteluun menijöitä ja vielä moneen paikkaan menossa, on paras tapa ohjeistaa tiukimman mukaan.

[ocit]

Tatuointi löytyy, mutta ei näkyvältä paikalta.

Koulu-aikaan kiellettiin käyttämästä koruja ja lävistykset ei saaneet näkyjä. Harjoittelussa osastonhoitaja kuitenkin sanoi, että kaulakorukin saa olla jos ei sitä koko ajan näpli ja korvakorut saa olla jos ovat nappi-mallia ihan oman turvallisuuden vuoksi.

[Johanna30stm]

Hei kaikki tatuoidut hoitsut!

En tiedä tuliko tämä nyt oikealle osalle tätä foorumia, mutta mennään nyt tällä..

Viimeisen 10-15 vuoden aikana tatuoinnit hoitajilla ovat lisääntyneet. Etenkin tatuoinnit, joita ei enää saa piiloon työvaatteiden alle. Olisimme kiinnostuneita kuulemaan millaisen vastaanoton olette saaneet työssänne, millaisessa työssä olette (somaattisella vai psykiatrisella puolella), onko jollain kokemusta siitä otetaanko tatuoinnit vastaan paremmin psyk.puolella kuin somaattisella... Myös ajatus itse tatuoinnin takana kiinnostaa.

Tarkoituksena olisi, riippuen materiaalin määrästä, koostaa esim. aiheeseen liittyvä artikkeli/kirja (artikkelin voisi mahdollisesti yrittää saada julkaistua alan lehdissä), jolla tatuointeihin liittyviä myyttejä saisi ehkä rikottua. Myös kuvamateriaalia olisi mukavaa saada.

Jos kiinnostuit ja innostuit kertomaan omia kokemuksia tai haluat kysellä asiasta lisää lähetä sähköpostia

tatuoidutfb@gmail.com

Materiaalia keräävät sekä nainen että mies.

Facebookista löytyy myös ryhmä Tatuoidut joten seuratkaa sitä ;)

Johanna K

[petteriM]

Tervehdys!

Kuten Johanna kertoi niin myyttejä ruvettaisiin rikkomaan. Tuo e-mail minkä Johanna laittoi niin sinne postia kiitos. Tosiaan olisi tarkoitus ruveta kitkemään pois myyttejä tatuoinneista. Rohkeasti kirjoittamaan tai laittamaan kuvaa. Jos materiaalia tulee tarpeeksi niin tatuoijista Leena Lumilampi on mukautunut olemaan prosessissa mukana. Tulee siitä artikkeli, tai mikä?

Tämä aihehan on ollut täällä aikalailla keskustelussa.

tatuoidutfb@gmail.com

Jos haluaa yhteyttä jompaankumpaan suuntaan niin yhteys Johannaan tai minuun. petteri@miettinen.in

[bAnnigs]

Minulla ei ole tatuointeja, mutta jos jollakin kollegalla sellainen sattuisikin olemaan, katson niitä vain ihaillen etenkin jos tatuointi on tehty hyvin. No, jos niitä alkaa olla käsivarret ja koko kroppa mustanaan, niin se alkaa olla jo liikaa.

Lävistykset löytyvät korvista, mutta ne ovat siistit ja suhteellisen näkymättömät, eikä kukaan ole tähän mennessä huomauttanut niistä minulle. Kihlasormus jää kotiin aina töihin lähtiessä, ja osastolla jolla olen kesätöissä, ei kukaan käytä sormuksia tai kelloja. :)

[Jio]

No, jos niitä alkaa olla käsivarret ja koko kroppa mustanaan, niin se alkaa olla jo liikaa.

-Juh, mulle noi kätensä ja paikkansa täyteen nakutelleet (kollegatkin) näyttävät kyllä enempi hönöiltä tai muuten tyhmiltä. Huolestuttavassa määrin noita näkee koko ajan enempi. Aiheetkaan ei näytä olevan mitenkään yksilöllisiä, vaan samaa paskaa mitä tatuointiliikeen seinät ovat väärällään. Jos niillä hakee jotain yksilöllisyyttä niin floppaa kyl pahasti. Mikä tuli ekassa lauseessa jo mainittuakin.

[bAnnigs]

Minun mielestäni tatuoinnit ovat ok, jos niitä on vaikka se yksi tai kaksi ja niillä on selkeästi paljon tunnearvoa kantajalleen. Itsellänikin on mielessä tatskaidea, mutta haluaisin sen johonkin vähemmän näkyvälle paikalle, esimerkiksi lapaluun kohdille tai alavatsalle, mistä kukaan kollega ei näe niitä.

Vaikka itsekin olen suhteellisen avarakatseinen, hoitotyössä (ainakin somatiikan puolella) minimalistisuus tatskojen ja lävistysten suhteen on påp.

[TKo]

Itsellä on kaksi tatuointia, joista kumpikaan ei ole semmoisella paikalla että normaalisti työvaatteissa näkyisi. Joskus tämä on tullut ilmi jossain kekusteluissa tai jostain syystä jomman kumman vilahtaessa (en siis tarkoituksella vilauttele töissä, olen pahoillani hyvät naiskolleegat). Tällöin näistä ei ole tullut oikeastaan ikinä mitään negatiivista palautetta, lähinnä semmoinen yleinen keskustelu tatuoinneista ihan hyväksyvään sävyyn. Sama psykiatrialla ja somatiikalla.

Thaimaassa kerran taksikuski jäi tatuoinnin takia penäämään kuulunko mafiaan ennenkuin suostui sanomaan hinnan.

Sinällään tatuointieni merkitys minulle on seuraava "Tatuoinnit ovat minusta siistejä, minä saan ottaa semmoisen, jos tahdon jotain niin voin sen tehdä. Tässä tapauksessa ottaa tatuoinnin." Otin molemmat 18-20 vuotiaana. Kai se oli sitä itsenäistymistä. En ole niitä ikinä katunut, mutta eipä niistä parin vuoden jälkeen enää mitään iloakaan saa.

[koati]

Itsellani ei ole tatuointeja, en ole sellaista missaan ikavaiheessa halunnut. Eika mikaan kuvio tai kirjoitus tms. tata ruhoa ainakaan kaunistaisi - olisi melko kiusallista, jos ajoittain artyneen ihottumaihon alta pilkottaisi joku piirros :w00t:

Samaa mielta Jion kanssa tuosta "yksilollisyydesta" - eikohan se yksilon yksilollisyys tule esiin ihan muulla tavoin kuin ihonsisaisten kuvioiden kautta. En ketaan toki tuomitse, eika minulle kuulu jos ihmiset haluavat kehoonsa piirrettavan. Omasta mielestani tatuoitu mies on jotenkin vahemman seksikas kuin natural. En tieda hakeeko joku jonkinlaista lisamiehisyytta tatuoinnilla, mutta se ei vaan toimi.

Tuo tatuointiin liittyva tunnearvo, josta bAnnigs mainitsi, on myos mielenkiintoinen kysymys. Mita tunnearvoja tatuointeihin liittyy?

[dino]

Tarkoituksena olisi, riippuen materiaalin määrästä, koostaa esim. aiheeseen liittyvä artikkeli/kirja (artikkelin voisi mahdollisesti yrittää saada julkaistua alan lehdissä), jolla tatuointeihin liittyviä myyttejä saisi ehkä rikottua.

Miksi alan lehtiin, ei kai kollekoiden mielipide ole tässä asiassa ongelma? Vaikka itse olenkin melkoisen konservatiivi, niin kyllä minä hyvän hoitajan ja mukavan tyypin osaan erottaa oli tatuointeja tai ei.

Ongelma hoitotyössä tulee siinä vastaan että varsinkin lyhyissä hoitokontakteissa (esim. sairaankuljetus) läpeensä tatuoitu hoitaja vie liikaa huomiota pääasialta ja valitettavasti joissakin tapauksissa aiheuttaa olemuksellaan jonkinasteista epäluottamusta. Vanhat mielikuvat istuvat toisilla tiukassa.

[bAnnigs]

Tuo tatuointiin liittyva tunnearvo, josta bAnnigs mainitsi, on myos mielenkiintoinen kysymys. Mita tunnearvoja tatuointeihin liittyy?

Tunnearvoa voi liittyä tatuointiin mielestäni esimerkiksi silloin, jos se on otettu jonkun tärkeän, rakkaan edesmenneen läheisen / puolison / vanhemman / lapsen muistolle. :)

[Jio]

Tunnearvoa voi liittyä tatuointiin mielestäni esimerkiksi silloin, jos se on otettu jonkun tärkeän, rakkaan edesmenneen läheisen / puolison / vanhemman / lapsen muistolle. :)

-Mulle noi lasten syntymäpäivät käsissä (tai missä lie) kuuluu sarjaan tyhmät tatuoinnit. Kyllä se, että on jälkikasvua tulee esiin kiinnostuneille muutenkin ja aika dementti saa itse olla jollei muuten muista.

[bAnnigs]

Yksi tuttu oli tatuoinut kyynärvarteensa sisaruksensa syntymä- ja kuolinpäivän. :P

[TKo]

Miksi alan lehtiin, ei kai kollekoiden mielipide ole tässä asiassa ongelma?

Tämä varmasti riippuu siitä mimmoinen se milipide on. Jos tautoituihin ihmisiin lähtökohtaisesti suhtaudutaan negatiivisesti niin on se näille tatuoiduille ongelma. Itse en tosin ole huomannut että suhtauduttaisiin, mutta onhan tässäkin ketjussa vähän sen suuntaisia kommentteja olleet.

Vaikka itse olenkin melkoisen konservatiivi, niin kyllä minä hyvän hoitajan ja mukavan tyypin osaan erottaa oli tatuointeja tai ei.

Varmasti muut asiat merkitsee enemmän, mutta kai se on vähän sama juttu kun tuo sukupuolikysymys. Jos joku olettaa esim. että naiset (tai miehet) on tyhmempiä niin se asettaa henkilöt epätasa-arvoiseen lähtöasetelmaan vaikka ajastaan se fiksuus tai tyhmyys varmasti tulee ilmi muiden seikkojen kautta.

Ongelma hoitotyössä tulee siinä vastaan että varsinkin lyhyissä hoitokontakteissa (esim. sairaankuljetus) läpeensä tatuoitu hoitaja vie liikaa huomiota pääasialta ja valitettavasti joissakin tapauksissa aiheuttaa olemuksellaan jonkinasteista epäluottamusta. Vanhat mielikuvat istuvat toisilla tiukassa.

Totta ehdottomasti. Sitten on tietysti eri asia että kuinka paljon hoitajalla on velvollisuus muokata omaa ulkonäköään asiakkaan mieleiseksi. Ei voi väittää etteikö se olisi käytännössä merkittäväkin juttu noissa kohtaamisissa ajoittain, mutta toisaalta se on myös vain työtä. Tarvitseeko siitä tatuoinnin hankkimisesta luopua että olisi parempi hoitaja. Vähän semmoinen arvokysymys. Siis jos nyt tatuoinnin haluaa yleensäkkin.

[bAnnigs]

Hoitoalalla tuntuu olevan kummastus jo se, jos kuuntelee hevimetallia (ainakin somaattisella puolella) eikä ole sellainen klassisen kaunis elovenatyttö kuin millaisiksi hoitajat usein mielletään. ;) Ei siis ihmekään, jos tatuoinnit saavat joidenkin tyyppien närästyksen pahenemaan.

[TKo]

Tunnearvoa voi liittyä tatuointiin mielestäni esimerkiksi silloin, jos se on otettu jonkun tärkeän, rakkaan edesmenneen läheisen / puolison / vanhemman / lapsen muistolle. :)

Monella myös sitä kautta että tatuointi, viimeistään kun se on jonkun aikaa ollut niin alkaa olla osa sitä omaa identiteettiäkin. Siis niinkun siinä mielessä kun ihmiset nyt yleensäkin pitää omaa ulkonäköään osana omaa identiteettiään.

[bAnnigs]

Tunnearvoa voi liittyä tatuointiin mielestäni esimerkiksi silloin, jos se on otettu jonkun tärkeän, rakkaan edesmenneen läheisen / puolison / vanhemman / lapsen muistolle. :)

Monella myös sitä kautta että tatuointi, viimeistään kun se on jonkun aikaa ollut niin alkaa olla osa sitä omaa identiteettiäkin. Siis niinkun siinä mielessä kun ihmiset nyt yleensäkin pitää omaa ulkonäköään osana omaa identiteettiään.

Totta tuokin.

Onneksi hoitoalalle on tulossa koko ajan uusia nuoria ihmisiä, jotka eivät ole välttämättä kauhean konservatiivisia näiden asioiden suhteen.

[dino]

Ongelma hoitotyössä tulee siinä vastaan että varsinkin lyhyissä hoitokontakteissa (esim. sairaankuljetus) läpeensä tatuoitu hoitaja vie liikaa huomiota pääasialta ja valitettavasti joissakin tapauksissa aiheuttaa olemuksellaan jonkinasteista epäluottamusta. Vanhat mielikuvat istuvat toisilla tiukassa.

Totta ehdottomasti. Sitten on tietysti eri asia että kuinka paljon hoitajalla on velvollisuus muokata omaa ulkonäköään asiakkaan mieleiseksi. Ei voi väittää etteikö se olisi käytännössä merkittäväkin juttu noissa kohtaamisissa ajoittain, mutta toisaalta se on myös vain työtä. Tarvitseeko siitä tatuoinnin hankkimisesta luopua että olisi parempi hoitaja. Vähän semmoinen arvokysymys. Siis jos nyt tatuoinnin haluaa yleensäkkin.

Olisko tämä niitä juttuja jossa saadaan/joudutaan menemään työnantajan ehdoilla, direktio-oikeudella kun työnantaja vielä pystyy määrittelemään melko paljon esim. työntekijän työaikaisesta pukeutumisesta ja habituksesta. Hoitoalalla on kyllä nämä vaatimukset melkoisen väljiä jos vertaa esim. pankkien, hienompien ravintoloiden, yritysjohdon yms. pukeutumiskoodeihin ja ulkonäkönormistoihin, näiltä sektoreilta löytyy tapauksia joissa tatuointi väärässä paikassa on torpannut potentiaalisen työntekijän urakehityksen. No, jokainen joka tatskan ottaa tietää että siitä voi olla seurauksia elämässä, yleensä tietysti positiivisia.

[TKo]

Olisko tämä niitä juttuja jossa saadaan/joudutaan menemään työnantajan ehdoilla, direktio-oikeudella kun työnantaja vielä pystyy määrittelemään melko paljon esim. työntekijän työaikaisesta pukeutumisesta ja habituksesta. Hoitoalalla on kyllä nämä vaatimukset melkoisen väljiä jos vertaa esim. pankkien, hienompien ravintoloiden, yritysjohdon yms. pukeutumiskoodeihin ja ulkonäkönormistoihin, näiltä sektoreilta löytyy tapauksia joissa tatuointi väärässä paikassa on torpannut potentiaalisen työntekijän urakehityksen. No, jokainen joka tatskan ottaa tietää että siitä voi olla seurauksia elämässä, yleensä tietysti positiivisia.

Työnantaja saa päättää kenet huolii töihin ja työntekijä millä ehdoilla suostuu työtä tekemään. Jokaisen oma valintahan se aina on minkä verran omista jutuistaan on valmis tinkimään palkkansa eteen. Siis siinä vaiheessa kun työtä ottaa vastaan tai alaa valitsee. Jälkeenpäin on huono valittaa jos on jo suostunut. Ja tuokin on totta että monella esim. kaupallisella alalla työnantaja voi vaatia paljon enemmänkin ulkonäön puolesta. Hoitajilla tosin sentään on monessa paikkaa se että pukeutumisesta ei tule sanomista kun ne samat valkoiset lakanat on kaikille määrätty. :)

Ja tatskan ottamisella, samoin kun kaikella muullakin on aina seurauksensa toki. Enemmän minä kuitenkin ihmettelen ihmisiä ketkä esim. pukeutuvat jotenkin tosi erikoisesti ja sitten valittavat kun muut suhtautuvat heihin ennakkoluuloisesti tms. Olihan se nyt aika ilmeistä ja varmasti monesti sen pukeutumisen alkuperäinen pointtikin oli herättää jonkinlaista reaktiota muissa ihmisissä.

Itse olen oikeastaan näistä käytännön syistä ottanut tatuoinnit paikkoihin jotka saa piiloon, mutta toisaalta kyllä ymmärrän jos joku muu on sitä mieltä että pitää tämmöistäkin asiaa tärkeämpänä kuin hyvän työimagon ylläpitoa. Arvovalintoja.