Harjoittelun arviointi-kauhu kokemus?

[Klexane]

Mulla on käynyt sitten säkä; kaikissa harjotteluissa (4kpl) on ollut varsin hyvät ohjaajat. Noista neljästä harjottelusta kolmesta sain lähes täydet pinnat. Viimeisimmästä sain vähän huonomman, johtuen siitä että päätin olla oma itseni. Jos ei tule hirveesti juttuun ohjaajan kanssa, niin se ei tarkoita että olisi ujo ja hiljainen. Kaikille vinkiksi: heti jos näyttää siltä että menee sukset ristiin työpaikkaohjaajan kanssa, niin ei muutakuin puhelin käteen ja soitat opettajalle ja vaadit muutosta. Työpaikkaohjaajat eivät nähtävästi ota huomioon erilaisia persoonia. Mä en enää jaksa lirkuttaa ja leikkiä tekopirteää. Olen just sellanen kun mä olen, jos se tiputtaa arvosanaa pisteen verran niin tiputtakoon. Tuosta sai tietysti sen kuvan että "oma itseni" on jotain negatiivista. Näin ei kuitenkaan ollut, hymyilen paljon ja olen ahkera, mutta en vain keksi jutunjuurta kanssatyöskentelijöiden kanssa, minkäs sille voi.

On se kyllä aika jänskää että sitä jaksaa kuitenkin tehä täysin rahatta töitä pari kuukautta, mut kyllä se ketuttaa suunnattomasti jos sitten saakin huonon arvosanan kaiken sen lisäks että rahaa on palanut jakson aikana kiitettävästi. Mun mielestä jo pelkästään töihin tulemisesta pitäs saaha jo yks pinna, pienestäkin yrittämisestä toinen ja osaamisesta loput :)

[Cardina]

En oo varmaan hyvä ohjaaja just nyt. Annan jatkuvaa suullista palautetta, mutta kun ei opettajakaan viitsi tulla loppu- eikä väliarviointeihin eikä mulla ole käytettävissä koulun asettamia harjoittelujakson tavoitteita (opiskelija oli tehnyt itse pari tavoitetta tyyliin "perehdyn", "tutustun" jne)  eikä niiden arvioimisen kriteereitä, niin empä minä mittään kirjallisia arviointeja ala päästäni keksimään. Arviointilomakkeessakin on vain niin epämääräisiä kohtia kuin "asennoituminen työhön", "kommunikaatio- ja vuorovaikutus", "eettinen osaaminen" ja "omien tavoitteiden saavuttaminen" - ei mitään muita. Miten noita voi arvioida niin, että se tukisi oppimista eikä olisi jotain minun omaa subjektiivista runoilua? 

[Hoitotäti]

Täältä löytyy myös vähemmän mukavia kokemuksia arvioinneista!

Ensimmäinen harjoittelu eräässä hoitokodissa oli kamalin. Koulua oli takana vasta pari kuukautta ja ei yhtään työkokemusta, kun sen aloitin. Kerroin tästä ohjaajalle ja hän vaikutti olevan asian kanssa ok. Alussa meni tietysti oma aikansa, että pääsin työhön kiinni, mutta lopulta kuvittelin osaavani jotain ja tein töitä kirjaimellisesti hiki otsalla. Missään vaiheessa en saanut mitään palautetta suuntaan tai toiseen.

No, tulipa arviointi ja opettaja paikalle. Ohjaaja vihdoin avasi äänensä ja antoi tulla. Sain kuulla olevani laiska vätys, täysin aloitekyvytön, jonka pitäisi kiireesti vaihtaa toiseen ammattiin. Silmät kirkkaina hän väitti minun kertoneen, että en osaa vaihtaa lakanoita sänkyyn  ;D (korjasin kyllä tämän asian). Erittäin hyvin kuulemma tulin toimeen hoidettavien kanssa, mutta muuten olin lyhyesti sanottuna täysin nolla. Suureen ääneen hän vielä naukui, kuinka oletti minun osaavan alan työtä "edes vähän enemmän" (niinkuin kaikki 1,5 kk opiskelun jälkeen) ja olevansa niin pettynyt. Ei juuri piristänyt tuo palaute ja ihan todella sain kerätä rohkeutta tuon kokemuksen jälkeen, että sain haettua ensimmäistä alan työpaikkaa.

Jalallani en tuohon paikkaan enää astu, vaikka mikä tulisi. Mutta pienen korvauksen olen saanut  :nauraa: Samaan firmaan kuuluu useampia hoitokoteja ja toiseen paikkaan minua pyydettiin keikalle jo n. 6 kk tuon harjoittelun jälkeen. Jonkin verran olen siellä ollut ja takaisin on pyydetty, useitakin kertoja.  Hyvin on tämä vätys kuitenkin kelvannut  :nauraa:!

Ja yksi juttu unohtui...eräässä toisessa harjoittelupaikassa sain moitetta, kun en seurustellut tarpeeksi henkilökunnan kanssa... Kahvihuoneessa juoruaminen oli siinä paikassa päivän tärkein tehtävä.

[Cardina]

Ohjaaja vihdoin avasi äänensä ja antoi tulla. Sain kuulla olevani laiska vätys, täysin aloitekyvytön, jonka pitäisi kiireesti vaihtaa toiseen ammattiin.

Ja yksi juttu unohtui...eräässä toisessa harjoittelupaikassa sain moitetta, kun en seurustellut tarpeeksi henkilökunnan kanssa... Kahvihuoneessa juoruaminen oli siinä paikassa päivän tärkein tehtävä.

Toi kertoo juuri siitä, että ko henkilöt eivät osaa arvioida. Siinä se onkin arvostelun ja arvioinnin ero, että arvostelu on subjektiivisia mielipiteitä ja arviointi taas perustuu kriteereihin. Arvostelu ei ole ainakaan suoranaisesti tavoitteellista, kun taas arviointi on - sen tavoite on osoittaa vahvuudet ja osaamistarpeet, joihin pitää jatkossa paneutua enemmän. Mutta arviointi ei saa kohdistua negatiivisesti persoonallisuuteen - sitä paitsi kaikkien persoonasta löytyy vahvuuksia, joita hoitotyössä tarvitaan.

Ohjaajat arvioivat liikaa sen mukaan, että hyvin matkittu on hyvin tehty ja useimmiten samanlainen ihminen kuin ohjaaja itse on, miellyttää myös opiskelijana. Ohjaajilla on myös mitä ilmeisemmin itsellään malliopittuna arviointi eli käyttävät sitä mallia, jonka ovat itse aikoinaan opiskelijana ollessaan saaneet.

Ammattitutkintoon ei kuulu tätä opiskelijanohjaus asiaa. Onneksi jonkun verran täydennys- ja toimipaikkakoulutusta kuitenkin järjestetään.

[Anu]

Mulla on kyllä suurimmaksi osaksi käynyt hyvä tuuri työharjoittelujen suhteen, mitä nyt ongelmallinen kirran jakso tuotti päänvaivaa.. Meitä kun oli siellä samaan aikaan kolme opiskelijaa ja meitä verrattiin aina keskenämme. Palaute oli sitten sen mukaista, itse otin sen kannan että teen sen minkä osaan, kärsin sen viis vai kuus viikkoa mitä se kesti ja annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Loppuarviointiin yksi meistä kirjoitti palautteen, jonka kaikki kolme allekirjoitti ja annoimme aoh:lle, kuitenkin vain yhtä rangaistiin numeron alentamisella yhdellä, perusteena koska hän oli yhteistyökyvytön. Tiedä sitten missä homma meni metsään, mutta sen jälkeen kyllä luokkatovereitani on siellä ollut hyvällä menestyksellä harjoituksessa ja tykänneet olla siellä.

Nyt syksynä olin ksh:n harjoittelussa, mielestäni harjoittelu meni ihan hyvin jne. Väliarvioinnissa ei tullut erikseen mitään negatiivista palautetta, mutta sitten loppuarvioinnissa kuulin puhuvani liikaa, enkä kysele potilaista tarpeeksi, enkä ole kykenevä kunnon empatiaan. Empatiakykyni oli huono yhden esimerkin perusteella, jossa olin sanonut sopimattoman lauseen ohjaajalleni. Ja puheliaisuuteeni annoin palautteeksi sen että mitä synnyinlahjaksi on saanut on hankala piilottaa, ehkä kuitenkin olisin voinut olla vähemmän "oma itseni" (tämähän tuli aiemminkin tässä ketjussa esille). Kuitenkin arvioinnin hyväksyin ja hyvän numeronkin sain, ei siinä mitään, mua vaan jotenkin rassas se että mun henkilökohtaista ominaisuutta arviointiin, siis luonteenpiirrettä. Koska en todellakaan koko aikaa ollut suuna päänä, ei äänijänteet kestäis vaikka paljon puhunkin  ;). Mietin vain miksi pitää negatiivista palautetta pantata sinne loppuarviointiin asti, ei anneta edes mahdollisuutta parantaa asioita tms. Arvioinnin epämiellyttävyyttä kyllä lisäsi se että arvioinnissa oli opettaja jota en ollut ikinä ennen tavannut siis täysin tuntematon ihminen, ja jotenkin se häiritsi

Itse kyllä tiedän että opiskelijan arviointi on hankalaa, meillä töissä on käytössä vihkot joihin opiskelijat keräävät aina joka vuorossa palautetta, mikä on hyvä systeemi. Mutta se itse arviointi on hankalaa, kun olen ottanut tavaksi kirjoittaa aina ensin hyvä palaute, ja sitten lopuksi kehittämiskohteet JOS niitä on ilmennyt, mutta se että ne kirjoittaa rakentavasti on hankalaa. Sen vuoksi olen aina opiskelijalle sanonut että kysy jos et ymmärrä kirjoittamaani tai haluat tarkennusta, koska suullisesti on helpompi selittää.. kai..

No yksi 10 viikon harjoittelu on vielä edessä nyt keväällä, sitten se ois siinä..

[minde]

Kun aikoinaan harjoitteluja suoritin palautteet oli kaikin puolin hyviä ja rakentavia... eli asioita mihin piti kiinnittää huomiota / kehittää niistä kerrottiin ja positiivista palautetta sai myös AINA...

Mutta eräs palaute keskustelu jäi mieleen... ohjaajina toimi sh / ph pari ja tunsin jotenkin, et ph ei tykännyt minusta tai pärstästä... se ei sit keksiny muuta sanottavaa palutteessa kuin: " käytät liian punaista huulipunaa"... huhhuh... :) joku meinas revetä ku luulin vitsiksi sillä tällä ph:lla oli tapana käyttää itse verenpunaista huulipunaa... olinkohan astunut hänen reviirille... En ottanut tuota minään muuna kuin henkilön katteenpaskan jauhamisena :D... ei traumoja

[Vieras: lilian3]

Trallallaa.. Olen ollut valmistuneena jo 2 vuotta, mutta siltipä on jääny mieleen eka ja viimeinen harjoittueluni. Eka harjoittelu olo tavan mukaan pitkäaikaisosastolla. Ohjaajani oli ihan okei, sanoin sille useasti et kertoo sit et miten menee jakson aikana, jos on jotaa mitä pitäs kiinnittää huomioo jne... Ohjaaja sanoi vaa et "HYVIN MENEE". Luotin tähän. Kun tuli loppuarviointi niin kaikki olikii ihan päiv vastasta.. Okeij, mitä osaa ekanvuoden opiskelija jolla ei ole ollu kokemusta ihmisten hoitamisesta, vain lehmien lypsämisestä. Mut tosi huonon palautteen sain ja pahat arvostelut.

Muutoin kouluaikanani sainkii sit kiitettäviä, kunnes tuli vihonviimeinen harjoittelu, syventävä lastenpsykalla. Harjoittelu on 6 viikkoo, just enne valmistumista. Kiinnostus lastenpsykkaan oli sata, mut harjoitteluun nolla. Sinnittelin kuitenkin ja touhusin lasten kanssa tosi paljon. Kerroin ohjaajalleni omasta lapsuudesta, kun hän sitä kysyi, ja se olikii ISO VIRHE. Teki minusta pirulainen diagnoosin et mullon lapsuuden traumoja ja etten voi työskennellä lasten kanssa jos en selvitä omia traumojani! Olin kertonut myös että olin saanut jo töitäkin lastenpsykalta, toisesta kaupungista. Loppuarvioinneista sain tosi paskat arvostelut ja korotin sit teoriapuolen numeroo niin et sain ees siedettävän numeron todistukseen. Jäi tosi paskaty fiilikset ja itkut tuli sillo väännettyä. Nyt jälkeenpäin ku oon lastenpsykalla työskennelly, niin lähinnä vaa naurattaa kyseinen ohjaaja.

Jep Jep

[kops]

Oma kauhukokemus harjottelusta liittyy kirurgisen hoitotyön harjoitteluun eräällä gastroenterologisella osastolla. Osastolla oli muutenkin jo pas*a maine, ja menin puolivahingossa sen valitsemaan itselleni harjoittelupaikaksi. Sisusjutut on ihan mielenkiintoisia, ja oli hyvää pohjaa mennä osastolle harjoitteluun kun oli juuri tullut leikkurista missä olin seurannut monia sappi/maksa/suolistoleikkauksia.

Ohjaajaksi sain sellaisen, joka oli pääasiassa kansliassa koneen ääressä. Hyvinpä ehti kentälle ohjaamaan, taisi olla koko kolmen viikon jakson aikana kaksi kertaa mun kanssa ihan potilashuoneessa.

Tästä huonosta ohjauksesta johtuen en saanut oikein otetta osaston rutiineihin missään vaiheessa, ja homma meni välillä seisoskeluksi ja ihmettelyksi. Kun yritti jotain tehä oma-alotteisesti, oli kommentti tyyliin että eihän sitä nyt tehdä, etkö osaa vieläkään aikatauluja?

Eräs perushoitaja otti myös hampaisiinsa, puhui pas*aa kahvihuoneessa selän takana (sain kuulla toiselta opiskelijalta), että "eikö se osaa edes sänkyä pedata" (vaikka sen kyllä osaan..) "ei siitä ole mihinkään" yms.

Arviointi sinänsä meni hyvin, olin tunnistanut täsmälleen samat heikkoudet itsessäni kuin ohjaaja, samaten kuin vahvuudet. Arvioiksi tuli kolme ja pual.

Tehtiin opiskelijakollegan kanssa valitus tästä ph.sta osastonhoitajalle (josta sitten ohjaaja imi herneitä nenuun - miksi menitte minun yli? No, tämä ei liittynyt ohjaukseen vaan oli henkilökohtaista, siksi mentiin ko. perushoitajan esimiehelle kertomaan). Tästä seurasikin sitten häsmäkkää. Pääsin juttelemaan osastonhoitajan kanssa vielä harjoittelun jälkeenkin. Myös koulu tietää asiasta, ja olemme tekemässä kaikkemme ettei tuonne ainakaan meidän koulutusohjelmasta enää lähetetä opiskelijoita.  :nauraa:

Samassa harjoittelurykelmässä oli sitten myös tähän asti mukavin harjoittelukokemus, kardiologisella sisätautiosastolla. Ohjaajana aivan ihana ihminen (ei kauaa valmistumisesta, joten vielä tunto siitä mitä opiskelu on..)

Hoitotyö osastolla oli erittäin mielenkiintoista, potilaat mielenkiintoisia ja rutiinit selkeitä. Tähän saattoi toki myös auttaa kesätyökokemus akuutilta sisätautipuolelta - menin tuolla harjoittelussa kuin kala vedessä  >:D  Harjoittelun jälkeen oli jopa haikea olo kun tuolta lähti. Hyvää työtä myös tekivät tulevaisuuden rekrytoinnin kannalta, meinaan on ihan sellainen olo että tonne vois hyvinkin mennä töihin ja erittäin mielellään keikkailemaan  :nauraa:

[mai-rii]

::)Arviointi: En ole ollut mielestäni mikään esimerkillinen opiskelija, mutta EI KOSKAAN arvioinnissa "sorsittu#, jos tein niin hyvin kuin olin oppinut ja kysyin jollen jotain varmasti osannut.

Sain kaikista arvioinnista kiitettävän, vaikka osastoilla ei aina niin positiivisesti suhtauduttukaan näyttöä suorittavaan opiskelijaan.

Olen nyt  itse käynyt näyttöjen vastaanottaja koulutuksen, tiedän mitä vaadin, ON FAKTAT jotka on taidettava, että näyttö on hyväksyttävästi suoritettu.

Opiskelijan on myös osattava arvioida työpaikan ohjaajaa ja sanottava jollei hyväksy hänen kantaansa jostain.

[kops]

Opiskelijan on myös osattava arvioida työpaikan ohjaajaa ja sanottava jollei hyväksy hänen kantaansa jostain.

Monessa paikassa vaan tämä ohjaaja on sellainen, ettei hyvällä katso jos hänen toimintatapaansa kyseenalaistetaan, edes kysymällä "miksi teit juuri noin, etkä esimerkiksi näin?" tai jos opiskelija ehdottaa jotain vaihtoehtoista toimintatapaa toteaa ohjaaja "meillä on aina tehty näin".

Esimerkkejä on lukuisia, aina katetrointityyleistä verensokerin mittauksiin..

[Eppu83]

Nyt on onnellisesti kaikki työharjoittelut suoritettu, mutta ei suinkaan ilman traumoja. Sisuksien harjoittelun 3vk oli yhtä tuskaa. Ohjaajani, joka sattui olemaan viikon lomalla ja pari päivää saikulla, oli kyllä mukava. Muut hoitajat eivät sitten noteeranneetkaan, eivät edes tervehtineet. Mitään uutta ja ihmeellistä en juurikaan oppinut. Mun tehtäväni oli potilaiden syöttäminen ja suihkuttaminen. Asiasta ystävällisesti huomautin, tuloksetta. Arviointi meni hyvin, joskin ohjaaja totesi, että vaikea nyt kertoa mitään. Samoin kuin siis jakson aikana. Ohjaavalle opettajalle asiasta valitin, mutta jälleen kuulin kyseisellä osastolla olleilta opiskelijoilta samaa palautetta. No jospa asiaan saisi parannusta. No tuolle osastolle en töihin menisi, vaikka mikä olisi.  :)

Leikkurissa (viikon jakso) en päässyt tavoitteisiin, koska se erään hoitajan toimesta estettiin. Asia meni eteenpäin ohjaavalle opettajalle, joka yllätys yllätys, oli leikkurin hoitsun puolella. Olin kuulemma väärällä asialla. Asiaa sitten puitiin koululla jonkin verrann, mutta hyötynä se, että seuraavalle ryhmälle taidetaan aikataulua leikkuriin katsoa uudestaan. Niin ja ohjaavaan opettajaan tuli muutos :)

[Vieras]

Nyt on onnellisesti kaikki työharjoittelut suoritettu, mutta ei suinkaan ilman traumoja. Sisuksien harjoittelun 3vk oli yhtä tuskaa.

Leikkurissa (viikon jakso) en päässyt tavoitteisiin, koska se erään hoitajan toimesta estettiin.

Missä koulutuksessa noin lyhyet kenttäjaksot on??? :)

Mitä viikon jaksolle on järkeä edes mennä leikkuriin? mitä viikossa voi tavoitellakaan? Outoo!

[Annastiina]

Mitä viikon jaksolle on järkeä edes mennä leikkuriin? mitä viikossa voi tavoitellakaan? Outoo!

Meillä on perioperatiivinen harjottelu yhteensä 2 vk:a. Toinen viikko leikkurissa ja toinen heräämössä. Kovin kummoisia tavoitteita viikon harjoitteluun ei voi toki asettaa, meillä ideana on lähinnä se että päästää näkemään ja kokemaan vähän uutta... Esim. kirran osastolla potilaan ohjaaminen on paljon helpompaa kun on nähnyt mitä siellä salissa ihan oikeasti tapahtuu...  :)

[Lauha]

Mitä viikon jaksolle on järkeä edes mennä leikkuriin? mitä viikossa voi tavoitellakaan? Outoo!

Meillä on perioperatiivinen harjottelu yhteensä 2 vk:a. Toinen viikko leikkurissa ja toinen heräämössä. Kovin kummoisia tavoitteita viikon harjoitteluun ei voi toki asettaa, meillä ideana on lähinnä se että päästää näkemään ja kokemaan vähän uutta... Esim. kirran osastolla potilaan ohjaaminen on paljon helpompaa kun on nähnyt mitä siellä salissa ihan oikeasti tapahtuu...  :)

Täähän siinä taitaa olla juuri se perustelu noinkin lyhkäselle harjoittelulle. Ja miun mielestä se ainakin oli hyvä ja mielenkiintoinen. Itse ainakin löysin sieltä sen oman juttuni.

Mut tästä harjoittelun arvioinnista ja niistä kauhukokemuksista. Syventävä harjoittelu, loppuarviointi. Harkka paikka leikkurissa anepuolella (8 vkoa salissa/2 vkoa heräämössä). Opettimena oli kauhistus, josta en oikein päässy koko koulun aikana selville että mikä ihme se sitten oli. Tälle opettimelle oli tärkeintä kehittäminen ja se hoitotiede. Arvioinnissa esitti niin korkealla meneviä kysymyksiä, etten pysyny ollenkaan mukana. Onneksi harjottelun ohjaajat kuitenkin olivat tiukasti jalat-maassa-tyyppejä, joten palauttelivat aina välillä keskustelun tasoa hieman lähemmäksi realiteetteja. Arviointi sinänsä meni kuitenkin suht.koht. hyvin, ainut vaan, että se oli mulle aika tuskainen paikka.

Tää ko. opetin kyllä keksi kaikkea kivaa harjoittelun aikana. Muunmuassa tunnit olivat tarkan silmän alla. Hän kävi katsomassa meidän (meitä oli siis kaksi siellä samaan aikaan syventymässä) tuntilistoja noin kerran viikossa, joskus jopa pari kertaa. Tää opetin kyseli minun asioistani ja osallistumisistani tältä toiselta opiskelijalta hänen arviontikeskustelussaan. Ja loppujen lopuksi hän antoi syventävien arvosanaksi itselleni 1:n siksi, että harjoitteluraporttini oli myöhässä muistaakseni noin kuukauden. Noh, olen selvinnyt kuitenkin siitä koulusta, joten mulle tällä hetkellä ihan sama.. Olen kuitenkin kuullut tämän ko. opettajan seikkailuita myöhempien ryhmien kanssa ja jatko-osathan ovat aina vaan hurjempia....

[Eppu83]

S-hoo:lle

Koulutukseen sisältyy viisi viikkoa leikkurissa. Kolme viikkoa on perusjaksoa, jonka aikana tutustutaan pääasiassa anestesiapuoleen. Lisäksi meillä on viikon leikkurijaksot sekä perus- että hoitotason sairaankuljetusharjottelun yhteydessä. Näillä jaksoilla on tavoitteena maskiventilointi, kanylointi ja intubointi harjoitukset.

Niin ja ensihoidon koulutusohjelmasta (AMK) on kyse.

[Teemu]

Lisäksi meillä on viikon leikkurijaksot sekä perus- että hoitotason sairaankuljetusharjottelun yhteydessä. Näillä jaksoilla on tavoitteena maskiventilointi, kanylointi ja intubointi harjoitukset.

Moikka, mikä on sinun oletuksesi, siis monta kertaa pääsisit viikon aikana putkittamaan/ventiloimaan?

Kanyyleitähän kerkiää kyllä laittamaan vaikka sen nukutuksen jälkeen-> ei ole kiire ja SEVO avaa suonet hyvin. ja MUISTUTUKSEKSI KERÄÄ KÄYTTÄMÄSI vigot ja laita ne pönttöön/astiaan.

Nimim; viikko sitten sain jätetystä kanyylistä sormeeni, viddu sentään!!!!

[Eppu83]

Moikka, mikä on sinun oletuksesi, siis monta kertaa pääsisit viikon aikana putkittamaan/ventiloimaan?

Kanyyleitähän kerkiää kyllä laittamaan vaikka sen nukutuksen jälkeen-> ei ole kiire ja SEVO avaa suonet hyvin.

Niin no oletuksena oli pari suoritusta päivässä, putkitus. Tällä on menneet muutkin muualla ja toteutunut hyvin ja jopa paremmin. Nyt sain kaksi suoritusta koko viikossa. Kas kun laitettiin saliin, jossa koko päivä puudutuksia. Eikä noista kanylointisuoritteista niin väliä. Niitä saa laitella töissä ihan riittävästi. Ventilointi ja putkitus olivat päätavoitteet.

[Vieras: Sinde]

Mulle nyt oli LH-opintojen aikana JOKAINEN harjoittelun arviointi kauhukokemus, mutta hyvinhän noi kuitenkin menivät. Jotain poimintoja kuitenkin tässä, mitä nyt mieleen tulee.

Ensimmäisessä TO-paikassa päiväkodissa kaikkitietävä ohjaaja luetteli sujuvasti opiskelijalta vaadittavia asioita ja vaikka ei nyt mua suoranaisesti haukkunutkaan, niin antoi kuitenkin ymmärtää, että minusta ei miään hyvää lastenhoitajaa ikinä tule. Pisteenä I:n päälle ohjaaja kertoi viereisen osaston tädin sanoneen, että olin MUKA jossain hänen kanssaan käymässäni keskustelussa sanonut, että "mä en rupee täällä mitää hyllyjä pyyhkimään". Siitä asiasta nostin kyllä metakan, mitään sellasta en ollut IKINÄ sanonut, en, vaikka sellasia AJATUKSIA ehkä päässä olis voinut pyöriäkin.

No, toisella TO-jaksolla olin vanhainkodissa. En nyt isommin tykännyt hommasta, varsinkin, kun olin siellä ihan kädetön. Sain kyllä hyvää ohjausta, ei sen puoleen. Osastonhoitaja oli siellä ihan paskapää, jota koitin välttää tilanteessa kuin tilanteessa. Ohjaajat yrittivät ilmeisesti olla rakentavia arviointitilanteessa. Eivät hirveesti haukkuneet, vaan oikeastaan kehuivat, kuinka oon tosi palon kehittynyt ja kuinka teen hommani hyvin ja plaa plaa plaa. Arvosanaksi sain kuitenkin JOSTAIN SYYSTÄ 2, ja paperista sain sitten lukea kaikki puutteeni... Yksi niistä oli se, kuinka "vuorovaikutus vanhusten kanssa on niukkaa". Vittu, olin varmaan AINOA, joka siellä osastolla viitsi edes YRITTÄÄ jutustella niiden mummujen ja pappojen kanssa.

KU-TU:n TO:sta mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa. Olin kotipalvelussa silloin, ja avosylin ottiva kesällä mut sinne töihin. ;D Se oli ihana paikka.

LANU:n ensimmäinen TO, olin ala-asteella. Ohjaajana oli luokanopettaja, jolla (ilmeisesti) ei kamalasti ohjauskokemusta takana, eikä ilmeisesti yhdenkään lähihoitajan. Kaikki ihmetteli, että "kun kerta luet lähihoitajaksi, niin MITÄ SÄ TÄÄLLÄ TEET???" Sain siinä sitten selittää. Hoidin hommani niin hyvin kuin osasin, olin paljon lasten kanssa, tartuin töihin erityisen oma-aloitteisesti ja osallistuin kaikkeen työhön, mitä koulussa vähänkin tehtiin. Oma panos tuotti hedelmää, sain hyvän arvioinnin ja harjoittelustani arvosanan 5.

Viimeinen harjoittelu päiväkodissa oli ihan kiva, joskin välillä myös aika tuskaa. Ohjaajani oli todella vaativa, näytönohjaajakoulutuksen käynyt, ja lateli ekana päivänä mulle, mitä hän sitten multa odottaa. No johan siinä parempikin opiskelija menee aivan paniikkiin. Välillä ohjaaja kohteli mua kuin paskakasaa, tuntui, ettei häntä kiinnosta mua ohjata tippaakaan. Yritin tehdä töitä sillä taidolla, mikä mulla oli, sekä omalla persoonalla. Mitään virallisia tehtäviä koulun puolesta ei sillä TO-jaksolla ollut, mutta ohjaaja kyllä jaksoi teettää mulla vaikka mitä. Tein havainnoinnin, jumppatuokion, pidin piirejä ja teeti kaksi askartelua. Jokainen näistä käytiin yksitellen läpi, mikä oli kyllä hyvä juttu. Ajattelin, että nelonen tulis, kun mielestäni ihan hyvin selvisin. Arvioinnissa ohjaajalla kyllä sitten oli paljonkin pahaa sanottavaa; mulla ei kuulemma ole kykyä hahmottaa ryhmää kokonaisuutena, vaikka huomioin ihanasti yksittäistä lasta. Myös tiimityöskentely ei multa oikein suju, kun en uskalla tuoda omia näkemyksiä ja mielipiteitä esiin. Joskus myös mun vetämissä tilanteissa pääsee syntymään sellaisia vaaratilanteita, joita ei sais syntyä. En kyllä sitten tänäkään päivänä tiedä, MITÄ ne oli, koska mun mielestä tällaisia tilanteita ei ollut, ja nekin pari, jotka oli, kävin ohjaajan kanssa jo aikaisemmin keskustellen läpi ja opin virheistäni.

Siis kyllä, arviointi ITSESSÄÄN sanana on jo aivan helvetin pelottava. Joten eipä mikään ihme, että haluan lähtee kotiin peiton alle piiloon joka kerta, kun minua koskeva arviointi on edessä.

[Cardina]

Moikka, mikä on sinun oletuksesi, siis monta kertaa pääsisit viikon aikana putkittamaan/ventiloimaan?

Kanyyleitähän kerkiää kyllä laittamaan vaikka sen nukutuksen jälkeen-> ei ole kiire ja SEVO avaa suonet hyvin.

Niin no oletuksena oli pari suoritusta päivässä, putkitus. Tällä on menneet muutkin muualla ja toteutunut hyvin ja jopa paremmin. Nyt sain kaksi suoritusta koko viikossa. Kas kun laitettiin saliin, jossa koko päivä puudutuksia. Eikä noista kanylointisuoritteista niin väliä. Niitä saa laitella töissä ihan riittävästi. Ventilointi ja putkitus olivat päätavoitteet.

WAU!

Mietin, että pitäisköhän munkin jatkossa mennä synnytyssaliin. En ole kätilö, mutta olinhan mä sh-opintojen aikana kokonaista 3 viikkoa synnytysalissa ja toiset 3 viikkoa lapsivuodeosastolla (ja sit vielä oma jaksonsa naistentaudeilla, joilla olen sitten kyllä ollutkin töissä sh:na). Ja synnärillä olin 3 - 5 synnytyksessä päivittäin - joten siitähän tulee maksimissaan 75 synnytystä harjoittelujaksoa kohti.  ;D  ... ja sain ihan hyvät arvioinnitkin...

[Teemu]

Niin no oletuksena oli pari suoritusta päivässä, putkitus. Tällä on menneet muutkin muualla ja toteutunut hyvin ja jopa paremmin. Nyt sain kaksi suoritusta koko viikossa. Ventilointi ja putkitus olivat päätavoitteet.

Terve taas,

EN voi sanoa olevani pätevä, mutta oletan ventiloinnin olevan haastavampaa, koska uusia ilmatiemalleja kehitellään koko ajan, jos ja kun niitä harjoitteita ei siellä kentälläkään(siis aikuisten oikeissa töissä) saa riittävästi, niin ventilointi relaksoimattomalla on suht vaikeeta. Eikös se ollut jossain määritelty 8-10 kpl valvottua anestesia intubaatiota vuodessa?

En tiedä missä olit harjoittelussa, mutta siellä missä olen ollut duunissa/harjoittelussa, niin kentän-väki käveli EH-lekurin perässä putkittamassa/ventiloimassa joka salissa vuoron perään. Se onnistui vain, koska ko. lekuri piti heidän puoliaan.

Itse en tässä vaiheessa halua yhtään ylimääräistä siihen anestiapäähän heilumaan, mutta kun kokemusta itselleni karttuu, niin sitten kyllä ja mielelläni!

Ja tähän loppuun "lentävä lause" yhdeltä EH/SH-AMK opiskelijalta; kyllä sulla on tylsä duuni, sä katot vain monitoria koko päivän! Niin on, tosi tylsä duuni, mutta kyllä tämä siirtokyydit voittaa stadin keskustassa  ;D

[Eppu83]

EN voi sanoa olevani pätevä, mutta oletan ventiloinnin olevan haastavampaa, koska uusia ilmatiemalleja kehitellään koko ajan, jos ja kun niitä harjoitteita ei siellä kentälläkään(siis aikuisten oikeissa töissä) saa riittävästi, niin ventilointi relaksoimattomalla on suht vaikeeta. Eikös se ollut jossain määritelty 8-10 kpl valvottua anestesia intubaatiota vuodessa?

Jeps, kyllähn se ventilointi on huomattavasti vaikeampaa. Ja sinällään on hyvä, et kouluaikan pääsee saliin harjottelemaan. Namibia oli hyvä paikka harjoitella, siellä sai ventiloida vaikka koko operaation ajan ja putkittaakin :D

En tiedä missä olit harjoittelussa, mutta siellä missä olen ollut duunissa/harjoittelussa, niin kentän-väki käveli EH-lekurin perässä putkittamassa/ventiloimassa joka salissa vuoron perään. Se onnistui vain, koska ko. lekuri piti heidän puoliaan.

Itse en tässä vaiheessa halua yhtään ylimääräistä siihen anestiapäähän heilumaan, mutta kun kokemusta itselleni karttuu, niin sitten kyllä ja mielelläni!

Ja tähän loppuun "lentävä lause" yhdeltä EH/SH-AMK opiskelijalta; kyllä sulla on tylsä duuni, sä katot vain monitoria koko päivän! Niin on, tosi tylsä duuni, mutta kyllä tämä siirtokyydit voittaa stadin keskustassa  ;D

Niin meilläkin oli tarkoitus ja muualla paikkakunnilla se onnistuikin. No tulipa valittua väärä paikka ja väärään aikaan. No nyt odotellaan keväälle aikaa, et pääsis suorittaa intubointinäytön...

Ja nostan hattua anestesiahoitajan työlle! Kolme viikkoa siihen tutustuin ja oli todella mahtava ohjaaja (OT eli hyvä arviointikokemuskin) ja mielenkiintoinen työ.

[Pernasoppa]

EN voi sanoa olevani pätevä, mutta oletan ventiloinnin olevan haastavampaa, koska uusia ilmatiemalleja kehitellään koko ajan, jos ja kun niitä harjoitteita ei siellä kentälläkään(siis aikuisten oikeissa töissä) saa riittävästi, niin ventilointi relaksoimattomalla on suht vaikeeta. Eikös se ollut jossain määritelty 8-10 kpl valvottua anestesia intubaatiota vuodessa?

Jeps, kyllähn se ventilointi on huomattavasti vaikeampaa. Ja sinällään on hyvä, et kouluaikan pääsee saliin harjottelemaan. Namibia oli hyvä paikka harjoitella, siellä sai ventiloida vaikka koko operaation ajan ja putkittaakin ;D

Vaikka me olemmekin jo väistämättä eksyneet alkuperäisestä aiheesta, tekee mieleni lisätä tuohon ventilointi-intubointi-kanylointi keskusteluun se, että noista tuo kanylointi on kuitenkin ehdottomasti se vaikein.

[dino]

Vaikka me olemmekin jo väistämättä eksyneet alkuperäisestä aiheesta, tekee mieleni lisätä tuohon ventilointi-intubointi-kanylointi keskusteluun se, että noista tuo kanylointi on kuitenkin ehdottomasti se vaikein.

Kentällä kun jokaista intubointia/ventilintia kohden tulee satoja kanylointeja niin oma tuntuma on vähän toisenlainen.. Se on se harjottelun ja toistojen määrä joka vaikuttaa - ja hieman olosuhteetkin..

[Teemu]

Jeps, kyllähn se ventilointi on huomattavasti vaikeampaa. Ja sinällään on hyvä, et kouluaikan pääsee saliin harjottelemaan. Namibia oli hyvä paikka harjoitella, siellä sai ventiloida vaikka koko operaation ajan ja putkittaakin :)

Vaikka me olemmekin jo väistämättä eksyneet alkuperäisestä aiheesta, tekee mieleni lisätä tuohon ventilointi-intubointi-kanylointi keskusteluun se, että noista tuo kanylointi on kuitenkin ehdottomasti se vaikein.

Nyt kun on menty hiukan metsään aiheessa, niin seuraavaan arviointiin, sano suoraan, ettet päässyt tavoitteisiin, koska olit sijoitettuna väärään paikkaan. Aiheuttaa varmaankin polemiikkia, mutta olethapan ainakin oikeassa.

Oikeasti, ei ole aina mahdollista teitä (lh/amk EH-opiskelijat) sijoittaa oikeaan saliin, kun on muitakin opiskelijoita/kandeja/ammatilaiset ja heille pitää antaa samat mahdollisuudet.

Focce, minäkin oon prosenttuaalisesti epäonnistunut useimmin kanylonneissa vs. inboinneissa  :)

[Pernasoppa]

Focce, minäkin oon prosenttuaalisesti epäonnistunut useimmin kanylonneissa vs. inboinneissa  :)

Mut siis mähän en epäonnistu kummassakaan koskaan, hei kamoon.