Harjoittelun arviointi-kauhu kokemus?

[Hoitsuoppilas]

::hakkaa päätä seinään::

PAHA MIELI!

Kuinka moni opiskelija on saanut murska-arvostelut harjoittelu paikastaan?

Voi olla että allekirjoittaneessa on vikaa, mutta sain tänään elämäni pohjanoteeraus arvioinnin.

Sain potilailta ja hoitajilta kiitosta aktiivisuudestani, osaamisestani, jne. mutta oma ohjaajani ei kokenut asiaa samoin;

suhtautuminen harjoitteluun oli p:eestä, en osannut johdonmukaisesti tehdä mitään, vaan hoidin kuulemma koko osastoa (minun käskettiin aina hoitaa, ja nyt se oli väärin), kaikki jäi kuulemma kesken (minulle syötettiin duunia siihen malliin ettei ehtinyt hoitaa kaikkea loppuun--meni aina ylitöiksi), vastuuntunto puuttui ja arvionti jatkui tätä rataa. Tekemäni asiat olivat kuulemma laadullisesti hyviä ja olen oppinut paljon kädentaitoja, mutta sain ymmärryksen ettei minulla olen harmainta aavistusta mitä sairaanhoito on.

En väitä että hallitsen kaiken, mutta tein vastuuntuntoisesti ne tehtävät mitä minulle annettiin, ja välillä enemmänkin. Mitään en jättänyt kesken ja kun muut hoitajat istuivat kahvilla, me harjoittelijat juoksimme kutsuihin vastaten. Toinen opiskelija sai saman arvioinnin.

tekisi mieli itkeä, mutta nyt on itku kaukana markkinoilta, ottaa nuppiin. sinne meni 5viikkoa.

Kyllä olen ammatin valinnut.

[Pernasoppa]

Mä sain yhdestä harjoittelujaksosta harjoittelupaikan puolesta arvosanan 0,9. Vähän samantapaista palautetta sain, mutta seassa oli paljon kaikkea paskaakin, esim. "kyseenalaistaa ohjaajan ammattitaidon" ja "kysellä saa mutta rajansa kaikella". Motivaatiovaikeuksista syyteltiin jne. Vähän aikaa sapetti mutta kunnon kännillä unohdin moiset. Harkitsin suuntautumisvaihtoehdon vaihtoakin mutta en onneksi sitä tehnyt. Se mikä ei tapa, vahvistaa.

Kuulemma ko. paikka ei nykyään ota opiskelijoita ollenkaan. Ovat niin paskoja kaikki.

[Vieras: burdock]

täällä!!

oma ohjaajani epäili joskos musta koskaan tulis hoitajaa! mistään se ei osannu mitään hyvää sanoa, vaikka opettaja kysy oikeen että kai nyt jokin on menny hyvin, ku se sillai murskaten arvosteli.. oli vielä pistää mut uudestaan sinne tulemaan!! viis viikkoa tuokin, ehkä elämäni kauheimmat viikot..:-X ja koko harjotteluaikana kaikesta se jotain ilkeilyä keksi, "ei sun ny jatkuvasti tartte kysellä", "voisit sä vähän itekin miettiä", "koitapa nyt keksiä" tyyliin.. sai kyllä tosiaan poljettua uuden opiskelijan maahan..

[holo]

Kuinka moni opiskelija on saanut murska-arvostelut harjoittelu paikastaan?

Voi olla että allekirjoittaneessa on vikaa, mutta sain tänään elämäni pohjanoteeraus arvioinnin.

Itse sain aikoinaan päiväkotiharjoittelusta aivan karseat arvioinnit - epäsuorasti mutta hyvin selkeästi minulle todettiin, että olen epäonnistunut eikä minusta tule koskaan hyvää. Toki kyseessä oli ensimmäinen harjoittelu, joten hetken se jaksoi painaa mieltä, mutta totesin, ettei minusta koskaan kuitenkaan tule tarha-setää.

Myöhemmin sitten sattui niin, että sain hyvän arvion kuntoutuksen harjoittelussa ohjaajaltani, mutta koska oppimispäiväkirja (josta opettaja ei todellakaan ollut antanut ohjeita ennen harjoittelun alkua) oli mitä oli sain paljon huonomman arvosanan todistukseen.

Totta puhuen, millään tuolla ei ole merkitystä, koska harvoin edes ensimmäisessä työpaikassa katsotaan todistusta. Esimerkiksi lähihoitajalla on suuntaavissa opinnoissa kolme harjoittelua, joten vaikka yhdestä tulisikin huono arvosana, se ei ole niin paha.

Tsemppiä. Ei se maailma yhteen harjoitteluun kaadu.

Itse nykyään opiskelijoita ohjaavana työntekijänä olen erittäin tyytyväinen, jos opiskelija kyselee. Painotan sitä, ettei tyhmiä kysymyksiä ole ja jos en johonkin osaa siltä seisomalta vastata, kaivan tiedon seuraavaksi kerraksi varmasti jostakin. Tänään oli varsin hyvä päivä - fiksu opiskelija, joka oikeasti kuunteli mitä minä ja työparini sanoimme.

[petraa]

Sama homma. Olin eräässä paikassa harjottelussa, ja oman ohjaajani kanssa en tullut kauhean hyvin juttuun. Tein kuitenkin kaikki hommat hyvin, mitä mulle annettiin. Oma ohjaajani jotenkin ei välittänyt minusta/harjoittelustani, ja teki vain omia paperihommiaan. Hän ei auttanut minua oikein oppimaan. Yritin itse keksiä että mitähän voisi tehdä.. ja välillä aika meni ihan peukaloiden pyörittelyksi. Olin muiden hoitajien mukana työskentelemässä, joka oli ainoa plussa koko harjoittelussani - sai tehdä jotain. Yhtenä päivänä oma ohjaajani tuli kysymään, että olenko ujo/vetäytyvä, kartanko sosiaalisia tilanteita?? Whaat?? Tämä jäi itselleni vähän epäselväksi! Kuitenkaan tämä paska ohjaajani ei edistänyt omaa oppimistani millään tavalla, päinvastoin tulin vain vittuuntuneeksi nähdessäni hänet. Harjoittelupaikka ei ollut mikään perinteinen harjoittelupaikka, vaan jonkinasteen tutkimusyksikkö.

Tämän harjoittelun jälkeen olin itse vähän pettynyt koko toimintaan. Vitutti tosi kauan ja mietin jo hetken muita vaihtoehtoja. Kuitenkin opiskelemassa vielä ollaan ja uudet harjoittelujaksot on tulleet ja menneetkin jo. Ei sitä kannata yhden paskamaisen harjoittelupaikan/ohjaajan takia koko opintoja jättää. Ihanaa vaan kun sinne ei tarvitse enää koskaan palata :-X

[Ensihoitaja]

Kyllä näitä muutama sattui harjoitteluaikana. Ei olisi saanut kyseinalaistaa mitään ja olisi pitänyt kieliruskeana olla tietyissä paikoissa. Itselleni muutamasta harjoittelusta jäi aikanaan tosi paha fiilis. Ensimmäisen jälkeen meinasin jopa lopettaa koko opiskelun. Mutta hyviäkin harjoitteluita on ollut ja itseasiassa joskus haukutulla osastolla olin valmistuttua töissäkin ja kovasti pidettiin sitten silloin.

Mutta paras (siis pahin) palaute, mitä oon saanu on ollu, että ei pysty itsenäiseen työskentelyyn...olin hoitanut 90% harjoitteluni ksh:n keikoista yksin, ilman ohjaajaa, koska tämä oli kipeä ja muilla oli jo lh opiskelijat ja mä kuulemma pystyn hoitaan yksinkin kotikäynnit. (Olin toisen vuoden opiskelija, joten tein mitä käskettiin. Nyt en yksin lähtisi opiskelijan tekemään, koska ohjaus kuuluu opiskelijalle ja siitä maksetaan) Eli ei oikein reilua tämmöinen arviointi, mutta eihän elämä muutenkaan ole.

[yvonne]

tässäpä opiskelijaohjaajan näkökulmaa...tiedäthän, että opiskelijana on oikeus vaatia perusteluja ohjaajan väitteille? Omassa työpaikassani pyydän opiskelijaa pitämään  päiväkirjaa tai tavoitevihkoa, johon hän itse kirjaa joko päivittäin tai muutaman päivän välein oppimistavoitteitaan ja kokemuksiaan. Näihin hän pyytää sen päivän/viikon ohjaajalta palautetta, ja niihin tulee palautetta muustakin, hyvistä ja kehittämistä vaativista asioista. Näin vältytään siltä, että ohjaaja voi väittää ihan mitä sattuu vain sillä perusteella, ettei joko ole tehnyt opiskelijan kanssa töitä tai ei tule juttuun jostain syystä ko.opiskelijan kanssa. Siinähän on kirjallisesti kommenttia omasta etenemisestä ja muiden hoitajien kommenteista: siihen on ohjaajan paha sanoa kovin vastakkaisia näkökulmia. Ja toisekseen, palautetta pitää saada/antaa, varsinkin kehittämistä vaativissa tai negatiivisissa asioissa silloin kuin asia on tapahtunut, ei palaute/arviointikeskustelu ole siihen oikea paikka. Ei kannata lannistua :), meillä ohjaajillakin on vielä paljon opittavaa. Palautetta saa ja pitää antaa myös toisin päin, siis ohjaajien suuntaan: jos ei uskalla suoraan sanoa niin kirjallinen palaute osastonhoitajalle tulee varmasti perille.

[viis4]

Mitään varsinaista "kauhuharjoittelupaikkaa" ei ole vielä tullut eteen. Sellainen harjoittelupaikka on tullut koluttua läpi, jossa en tullut sitten millään toimeen ohjaajani kanssa. Ohjaaja käytti niitä kuuluisia fraaseja, kuten: "Muista kysellä, ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, anna palautetta yms yms." Eihän niissä fraaseissa mitään erityistä vikaa ole, mutta käytännössä homma ei ihan toiminut niin. Jos kysy tyhmiä, niin olisi pitänyt jo tietää ja jos antoi palautetta hienovaraisesti, siitä vedettiin pari hernettä nenään. Sain sellaisen käsityksen, että ohjaaja halusi että toimisin tietyllä tavalla ja vain ja ainoastaan juuri sillä oikealla tavalla, vaikka "jokaisella on oma tapansa tehdä työtä ja pääasia on, että asiat hoituu"

Loppujen lopuksi harjoittelupaikassa ja ohjaajassa oli kuitenkin omat hyvät puolensa ja jäi sieltä jotain käteenkin. Arvosanakin oli ihan ok.

[Vieras: mimmu82]

itselläni ei ole harjoittelupaikoissa ollut kovin paljon pahaa sanottavaa (jos yksi vähennetään pois) mutta opettajakauhun muistan.  Tulin tapaamiseen kovassa (39-40C) kuumeessa ja opettaja tenttasi minua aivan kamalasti. Ohjaajani yritti hieman puolustella ja helpottaa oloani mutta lopputulos oli että opettajan mielestestä en ollut tehnyt mitään mikä oikeuttaisi harjoittelun läpipääsyn. Pääsin siitä kuitenkin läpi ja sain tikkarin suorituksestani  :). Lisäksi ko.opettaja sanoi tikkaria antaessaan että kun sinä sitten erikoistut lapsiin ja nuoriin niin annan vain vitosia. Jostain kumman erikoistuin mieluummin vammaispuolelle  :P

[Cardina]

Kuinka moni opiskelija on saanut murska-arvostelut harjoittelu paikastaan?

Vaikka kuin moni ja ilmeisesti samalla os:lla ollut toinenkin opiskelija. Se sentään vähän pehmittää, kun miettii sitä, että joskus on kaikki hikarit samalla os:lla ja kilpailevat keskenään - silloin on turha opiskelijakaveriltakaan odottaa tukea, päinvastoin.

Muistan kyllä omistakin opiskeluajoista (vaikka niistä niin luvattoman kauan onkin), että mitä enemmän juoksin ja tein, olin nöyrä ja kiltti, sitä huonommat arvioinnit tuli. Sitten otin itse ohjaut käsiin ja keskityin johonkin, ja alkoi tulla parempia arviointeja.

Mutta aina paremmat arvioinnit veti malli-ystävättäreni, joka älysi aina piiloutua silloin, kun tarvittiin opiskelijatyövoimaa likaisiin ja ikäviin hommiin. Hän myös osasi feikata lääkärinkierrolla kiinnostuneen näköistä, vaikka piirteli vain omaan lehtiöönsä sydämiä. Opettajiakin hän viilasi linssiin sumeilematta! Mutta hän olikin apuhoitajakoulun käynyt ja oppinut jo siellä silmiä räpsyttämällä saamaan hyviä arviointeja.  :flirttaa:

meillä ohjaajillakin on vielä paljon opittavaa.

On. Arviointi oikeasti on todella vaativa taito. Arvostella osaa jokainen - koko ajanhan me arvostellaan jotain (onko sää millainen, onko ruoka millaista, miltä itse tänään näytän, kuinka muut osaavat ajaa autoa jne. jne.).  Mutta toisen oppimisen arvioinnin jotenkin osatakseen, se vaatii myös sen asian teoriatiedon opiskelua - ettei menis ihan subjektiiviseksi "musta tuntuu" hommaksi ja jopa epäasiallisuuksiin. Vaikka ne epäasiallisuudet olis ohjaajan suusta päässeitä sammoikoita, niin opiskelijan asemassa ne saattaa tuntua tosi murskaavilta ja koskettaa koko opiskelijan persoonaa, ammatti-identiteetin muodostumista, ammatillista kasvua jne. jne. Siksi ei ole ihan sama, mitä sitä arviointitilanteessa suustaan päästelee.

[Nannuskainen]

Mulla oli eilen arviointi, 5 viikkoa meni siinä kärvistellessä ja jännittäessä joka päivä.Harjoittelun aikana ohjaaja ei sanonut mitään positiivista, mitään en osannut tehdä ja hoitoalalle minusta ei ole.  Juttelin muiden hoitajien kanssa ennen arviointia ja he sanoivat, että heillä ohjaaja ei yksin päätä arviointia. Vaan siellä keskustelevat hoitajat keskenään siitä miten on harjoittelu mennyt. Hyväksytty harjoittelusta tuli ja sain tosi hyvän arvioinnin. Oma ohjaajani ei tullut arviointiin mukaan ja muutkni tuolla osastolla oli sitä mieltä että ei sinne tarvitse hoitajaa, riittää kun opiskelija ja opettaja juttelee keskenään. Pakko oli sano, ehkä vähemmän kauniilla äänen sävyllä, kun opettaja tulee reilun sadan km:n päästä niin joku voisi kyllä uhrautua tulemaan arviointiin mukaan, muuten voisimme käydä sen koululla ensi viikolla. No onneksi harjoittelu on ohi. Kauheaa kammoa ei jäänyt sisuksilta mutta tuonne osastolle en mene takaisin vaikka mitä maksettaisiin

[Jooge]

Mulla oli kans 4 viikon tehon harjoittelu melkoista kidutusta. Ohjaaja teilasi ensimmäisestä päivästä lähtien kaikki tekemiseni. Kysymyksiä ei sallittu, jos kysyi tuli passitus etsiä vastaus itse tietokoneelta. Vaikutti, ettei ohjaaja itsekään tietänyt vastauksia, mutta silti jos minä, ensimmäisessä tehohoitotyön harjoittelussa aloitteleva opiskelija, kysyin jotakin sain huutoryöpyn siitä, miten en muka tiedä kys. asiaa. Mitään toimenpiteitä (esim. swan-ganzin poistoja) ei ohjaajan mukaan minun ollut järkevää tehdä, koska en niitä kuulemma tulisi koskaan sen jälkeenkään tekemään. 

Varaohjaajaltani sain erittäin hyvää palautetta eikä mitään ongelmia ollut. "Pääohjaajani" ei tosin voinut sietää, että teinkin jonkin asian niin kuin varaohjaajani oli minulle neuvonut, vaan tyrmäsi tavan täysin. Vain hänen käytäntönsä on oikein...

Kaikista huvittavin oli viimeinen päivä harjoittelussa. Juuri ennen loppuarviointia ohjaajani kieltäytyi kirjoittamasta minulle mitään palautetta, koska varaohjaajani oli jo kirjoittanut minulle arvioinnin (ja hyvän sellaisen).  ;) Lisäksi hän päätti todeta, ettei mikään tavoitteistani ole toteutunut. Siirryimme arviointikeskusteluun opettajan kanssa ja yhtäkkiä antoi tämä ohjaaja h**vetistä minulle pelkästään erinomaista palautetta!  ;) Opettaja lähinnä ihmetteli, miksi menin niin äkisti sanattomaksi...

[janina]

Hmmm.... jos opiskelijaa kohdellaan näin niin miten kohdellaan potilaita :-

[Ensihoitaja]

Itselläni tehoharjoittelusta vastaava kokemus. Kysyin mitä tahansa niin ohjaaja ei kertonut, totesi, ettei sun tartekaan tietää tai piti tyhmänä. Pyysin harjoittelun aikana koululta (8vkoa) kolme kertaa, että saisin vaihtaa harjoittelupaikkaa, kun en kerta saanu ohjausta. Opettaja ei suostunut, ettei koulun maine mene.

No, palautekeskustelun aikana sitten ohjaaja antoi suhteellisen asiallista palautetta, kunnes...mainitsi minun avustaneen erästä lääkäriä ja olin kuulemma toiminut väärin. Esim. antanut lääkärille ruiskun epästeriilisti. No, ei siinä mitään, mutta kun en ollut kyseistä lääkäriä avustanut misään enkä ollut edes kysyistä toimenpidettä nähnyt koko osastolla olo aikanani ja sitä paitsi annan aina ruiskun steriilisti, jopa silloin kun ei olis tarve. Toisaalta jäin ihmettelemään, että jos olisin tehnytkin näin, miksei lääkäri olisi huomauttanut epästeriilistä ruiskusta vaan olisi sen ottanut. Myöhemmin selvisi, että ohjaaja/lääkäri oli sotkenut minut toiseen opiskelijaan.

Meni sitten muutama viikko harjoittelun loputtua ja oma serkkuni joutui tapaturman vuoksi samaiselle teholle todella huonossa kunnossa. Tätini meni katsomaan tätä melkeen 30v poikaansa ja ohjaajani sattui ovelle avaamaan. Oli todennut, mitä sitä aikuista miestä suremaan. Olisit pitänyt lapsena huolta niin ei olis nyt täällä. No, tietenkinhän äitihän se voi vaikuttaa tapaturman sattumiseen lapsena huolehtimisella (tai olishan se voinut kieltää ehdottomasti autojen rassaamisen).

Eli näin ollen voisi ajatella, että ohjaaja ei osannut kohdella asiallisesti opiskelijaa eikä myöskään potilaan omaista. Jos on noin kypsynyt työhönsä eiköhän olisi aika vaihtaa maisemaa.

[Maailman vahvin tyttö]

Itse olen kirran harjoittelun loppuarvioinnissa sanonut opettajalle suoraan, että en ole oppinut mitään. En tiedä kuinka aktiivinen olisi pitänyt olla, mutta sillä osastolla oli kyllä turha haaveilla ohjauksesta jossei kärttämällä kärttänyt ja vaatinut että HALUAN tehdä. Puhumattakaan opiskelijoiden kohtelusta... ei ihmisarvoa ollenkaan. Eikä sellaista viittä viikkoa kukaan jaksa. Opettaja (joka myös oli mölö, oli vetänyt lääkärintakin päällensä, älkää kysykö miksi...) sanoi että sitten sun pitää tehdä tämä harjoittelu uudestaan. Joten oli pakko perua puheitani sen verran että no ehkä kuitenkin jotain (petien petaamista ja ruokatarjottimien jakamista) etten vaan uudestaan joutuisi samalle perseläpiosastolle.

Kirralle kuitenkin valmistuttuani päädyin, että ei sentään ikuista stigmaa tullut tästä kauhukokemuksesta.

[Cardina]

Mä sanoin yhdessä loppuarvioinnissa, että kaikki kuusi viikkoa oli kuin tervan juontia, vaikka aloitin harjoittelun tosi innoissani. Ohjaajani oli sellainen, jota kaikki lääkäritkin pelkäsivät. Kauhuleffoissa on sellaisia ja sen näköisiä sairaanhoitajia! Mutta olin ylpeä itsestäni, että sisukkaasti tulin joka ikisenä päivänä ja tein kaikki mitä ilman ohjausta pystyin tekemään. Ohjaaja ei ollut läsnä loppuarvioinnissa, mutta oh oli. Hänen mielestään minun olisi pitänyt mennä selvittämään ristiriitoja tämän pyövelin näköisen naisen kanssa. Ja siitä sudenpesästä sitten kuitenkin aloitin urani. Ihan piruuttani!  8) Sen verran pitää ihmisessä masokistia olla!

[Olli]

Kuten edellinenkin vastaaja sanoi, ei nämä paskamaiset kuviot koske ainoastaan harjoittelujaksoja. Myös ihan "palkkatyössä" arvostusta tulee vasta pidemmän jakson jälkeen. Aina uutta työntekijää arvioidaan hieman tiukemmalla seulalla kuin muita...

[Liisus]

Kyllä, eräällä teekoo-osastolla järkytyin saamastani kirjallisesta palautteesta. Harjoittelujakso päätettiin keskeyttää, koska mulla ei muka ollut edellytyksiä jatkaa. Vittu, mitä soopaa ! Töihin kyllä oon kelvannut. Olen saanut tuosta aikamoiset traumat. Kartan kyseistä paikkaa ja vihaan ohjannutta opettajaani. Palaute tuli eräänä päivänä yllättäen ja kirjallisena. Mitään ennakkovaroitusta tms. en saanut.

Mua ei otettu vastaan osastolle millään tavalla, ei otettu huomioon aiempaa työkokemusta, ei mitään. Mulle ei käytännöllisesti katsoen lähestulkoon puhuttu mitään. Kerran kyllä sanottiin, että mun kanssa on mukava tehdä töitä ! Liekö sekin ollut sitten jotain vittuilua.

Esimerkki lukuisista vääryyksistä, mitä en lähtenyt oikomaan. Palautteessa on esimerkiksi kohta "opiskelija on pedannut vuoteen toistuvasti väärin." Hah ! Ensinnäkään se en ole ollut minä ja toisekseen kannattaisko asia ottaa sitten puheeksi ja opettaa oikea tapa ? Olin itse todistamassa tilannetta, kun 2 muuta opiskelijaa petasivat käytävällä sänkyjä ja hoitajat kansliassa nauroivat, miten päin hemmettiä  homma menee.

[M*]

Sh uran luominen meinasi katketa heti ensimmäiseen harjotteluun, kun pääsin sellaseen mukavaan paikkaan, jossa hoitajan tärkein tehtävä oli pelata uno korttipeliä. Kysymykset koettiin uhaksi, ei kodinhoitajien ammattitaitoa saa arvostella. Arvioinnin ohjaajani kirjoitti neljä kertaa ja joka kerta luetti minulla, vaikka sanoin jo ensimmäisestä että joo, mulle passaa, niin ei riittäny. Arvioinnissa sitte sanottiin, että vuorovaikutus taidot on hyvät, mutta vuorovaikutustaitoja tulisi vielä harjoitella. Okei, tosi selkeetä. Olin vaan siitä onnellinen, että kaikkien niiden kysymysteni jälkeen pääsin läpi, sillä niitä ei tod. hyvällä katsottu. (kysyin siis esim. siitä miksi tulehdus pissa kaadetaan käsienpesu altaaseen...)  ;)

Harjoittelun jälkeen koulu teki toistaiseksi päätöksen ettei opiskelijoita sinne laiteta, hyvä niin. Ohjaava opettaja oli kyllä kiva ja asiallinen, mikä auttoi asiaa tod. paljon.

[medicine]

ahdistaa ja itketä niin paljon kun tietää et kohta lähten taas tuonne harjoitteluun.. tunnen olevani siellä niin outsider ja niin pihalla koko hommasta.. ohjaaja ei ota mua mukaan hoitojuttuihin, käsitetään toisemme väärin. miksi ei saa positiivista paluatetta.. sitä on vaikee pyytää itse. siitä että sanon kärkkäästi jotkut mielipiteeni on ainut palaute ja uskon että sellaista tulee lisää jos jatkan tuolla. voiko ammattikorkeakoulun harjoittelun keskeyttä ilman että se tulee haitata muita opintoja jos sen suorittaa myöhemmin?

[-teme-]

voiko ammattikorkeakoulun harjoittelun keskeyttä ilman että se tulee haitata muita opintoja jos sen suorittaa myöhemmin?

joo meillä ainakin pystyi! Ennen syventäviäopintoja piti olla vaan suoritettu joitakin tiettyjä juttuja (tarkasti sanottu), mielestäni noi harjottelut ainakin oli noita "tiettyjä juttuja". Ja eiköhän se harkka siitä viel me, hieman rutistusta niin ei jää roikkuu  :nauraa:

[punasipuli]

Ensimmäisen työharjoitteluni arviointi oli totisesti kauhukokemus.

Mitä ensimmäisessä työharjoittelussa edes pitäisi omien tavoitteiden lisäksi oppia? Kuinka oma-aloitteinen voi vastikään opintonsa aloittanut nuori ihminen olla?

[pinni]

Ehkä, Daria, sun ohjaajasi oli epäkypsä, eikä osannut huomioida sun opiskeluvaihettasi antamaansa arviointiin. Musta tärkeintä ekassa työharjoittelussa on lähinnä se, että opiskelija osoittaa haluavansa oppia uutta sekä harjoittaa vuorovaikutustaitojaan potilaiden kanssa.

Minusta ne vihot, joita opiskelijoilla pitävät mukanaan, on nasta juttu. Siihen voi jokainen opiskelijan kanssa töitä tehnyt hoitaja laittaa arviointeja. Näin ei arviointi ole vain yhden hoitajan mielipide. Meillä usein opiskelijalle nimetään kaksi ohjaajaa, jotka sitten yhdessä tekevät loppuarvioinnin.

[punasipuli]

Pinni, kyllähän mun arvioinnissa olikin mukana kaksi hoitajaa, mutta kumpikaan heistä ei ollut töissä viimeisen 1,5 viikon aikana, joten muut hoitajat olivat keränneet heille kaikkia negatiivisia juttuja minusta. Tuli sellainen olo, että mun selän takana on puhuttu pahaa, koska mitään hyvää sanottavaa ei näiltä muilta hoitajilta juuri tullut.

[Vieras: Sara]

Mul