Harjoittelun arviointi-kauhu kokemus?

[Sistah]

Minkälaisia arviointilomakkeita teillä on käytössä?

Stadiassa on ainakin meidän ops:llamme (voi olla että jonain muina vuosina aloittaneilla on erilaisia, näitähän "kehitetään" (lue: muutellaan) jatkuvasti) on monistenippu, jossa yhdelle sivulle kirjoitetaan harjoittelun perustiedot (missä, millainen osasto) ja siihen tehdään myös harjoittelun hyväksyntä -merkintä (opettaja tekee). Toiselle sivulle opiskelija kuvaa omin sanoin lähtötasonsa (eli mitä osaa jo tms), kolmannelle sivulle tavoitteensa, neljännelle sivulle harjoittelun ohjaaja kirjoittaa vapain sanoin arviontinsa, viides ja kuudes sivu ovat rasti ruutuun -lomakkeita joissa on erilaisia opiskeltavia asioita, joista arvioidaan osaako opiskelija ne erinomaisesti, hyvin, tyydyttävästi, just ja just vai ei ollenkaan tai "ei kuulu tämän harjoittelun alueeseen" (en muista täsmällisiä sanamuotoja). Näitä on kaksi, koska opiskelija ja ohjaaja tekevät molemmat sen.

Tämä onkin se jännin kohta kun on aikas noloa ja masentavaakin jos on itse arvioinut itsensä erinomaiseksi ja ohjaaja on sitä mieltä, että hädin tuskin tietää mistä on kyse. No, siinä on sitten selvittelyn paikka, onko oma osaaminen jäänyt näkymättömäksi, onko ohjaajalla ja itsellä eri käsitys mitä joku asia pitää sisällään, onko itsellä tosiaan jäänyt käsittämättä mitä pitäisi osata vai miten se nyt meni.

Opettajat käyvät harjoittelupaikassa yleensä kaksi kertaa, kerran alkuvaiheessa kuulemassa tavoitteen asettelusta ja miten harjoittelu on lähtenyt käyntiin, ja sitten viimeisinä päivinä loppuarvioinnissa. Arviointi on kuitenkin kokonaan ohjaajan ja opiskelijan omaa käsialaa, opettaja ei kirjoita mitään muuta kuin hyväksytty/hylätty.

ONNEKSI harjoittelut arvoidaan hyväksytty/hylätty eikä numeroin.

[Keep the faith]

Meillä yksisivuinen lappu molemmilla, harj. ja ohjaajalla.

Siihen tulee mahduttaa tavoitteet ja suoriutuminen niistä, arvostelu on hyv/hyl.

[Vieras: Liisa Ihmemaassa]

Meillä on kaksi sivuinen se lomake, arvioinnille ei ole isoa aluetta, mutta se kriteeristö on erillisellä lomakkeella, siinä on muistaakseni 5-6 eri osa-aluetta, jotka pitää arvioida erikseen. Näistä annetaan keskiarvo, siis numero. Lisäksi ohjaaja antaa sähköpostitse ohjaavalle  ;D opettajalle erillisen arvioinnin. Tämän tarkoituksena on kai varmistaa, ettemme ole itse täyttäneet arviointi lomaketta...

Liisa

[Maryam]

Tämä onkin se jännin kohta kun on aikas noloa ja masentavaakin jos on itse arvioinut itsensä erinomaiseksi ja ohjaaja on sitä mieltä, että hädin tuskin tietää mistä on kyse. No, siinä on sitten selvittelyn paikka, onko oma osaaminen jäänyt näkymättömäksi, onko ohjaajalla ja itsellä eri käsitys mitä joku asia pitää sisällään, onko itsellä tosiaan jäänyt käsittämättä mitä pitäisi osata vai miten se nyt meni.

Stadiassa itsekin opiskelleena nuo rasti ruutuun -lomakkeet (tai niiden viimekeväiset versiot...?) tulivat tutuiksi viime kevään kahden viimeisen työharjoittelun myötä...  Ohjaajien kanssa sitten yhdessä pähkäiltiin mitä ihmettä lomakkeen jotkut kohdat itse asiassa tarkoittivat  ;D

[{BS}]

Siis kysyn vielä, eikö AMK:ssa ole siis koskaan opettajaa paikalla?

Vai onko tämä joku uusi juttu?

Kaikkea sitä onkin..... ;D

Meillä harjoittelun arvioinnissa opettaja aina mukana, jos harjoittelupaikka ei sijaitse pitkän matkan päässä. Ja niissäkin tilanteissa, missä opettaja ei pääse mukaan arviointikeskusteluun, pidetään kahdenkeskinen arviointikeskustelu opiskelijan ja opettajan välillä koululla, johon otetaan mukaan ohjaajan arviointi ja itsearviointi.

[gretaH]

Oi niitä aikoja.. heh. Mulla oli joskus silloin opintojen aikana puhelinarviointi. Tarkoittaa sitä että yövuoron alussa ohjaajani ja ohjaava opettaja arvioivat keskenänsä puhelimitse minua, itse taisin kanssa jutella opettajan kanssa. Hauska kokemus, ei pahemmin stressannut. Muut arvioinnit olivat sitten ihan opettajan ja ohjaajan kanssa perinteisiä naamakkain arviointikeskusteluja.

[Vieras: Sinde]

DIAKissa meillä pyritään siihen pääsääntöisesti, että opettaja on harjoittelun arvioinnissa myös mukana. Tosin ihan ymmärrettävää, että kun itse suoritan harkkani 250km:n päässä koululta, että opettaja ei lähde paikan päälle tulemaan. Mutta itse kertoi puhelimessa, että tällä hetkellä meneillään olevan harjoitteluni arviointi tullaan tekemään juuri tuona mainittuna puhelinkeskusteluna.

Meillä arviointilomake koostuu useammasta sivusta, joista ensimmäiselle tulee harjoittelupaikan perustiedot ja opettajan, harkkapaikan sekä opiskelijan yhteystiedot. Toiselle ja kolmannelle sivulle ympätään harjoittelijan asettamat tavoitteet ja harjoittelupaikka täyttää sen tarjoamat oppimismahdollisuudet ja odotukset. Sitten seuraakin sivu, johon ohjaaja kirjaa arviointinsa.

Eikä ollut, sekuana, tarkoitus haukkua tai haastaa riitaa. Mutta puolensa täytyy ihmisen tässä elämässä pitää, muuten ei tuu mitään.

[infermiera]

Siis kysyn vielä, eikö AMK:ssa ole siis koskaan opettajaa paikalla?

Vai onko tämä joku uusi juttu?

Kaikkea sitä onkin..... :)

Meillä kävi viime harjoittelun aikana opettaja jopa kahdesti Kai se sitten osittain riippuu koulustakin. Meidän koulusta oli silloin 110 opiskelijaa samanaikaisesti harjoittelussa pitkin uuttamaata. ( helsinki/espoo/riihimäki/porvoo/yms ) Ohjaavat opettajat taisi olla kaikilla ( tai näin oletin ). Tosin, kaikki opettajat eivät olleet "omia" , eli eivät varsinaisesti opettaneet meille mitään, mutta eiköhän ne kuitenkin olleet samalla alalla...:)

[Vieras: Liisa Ihmemaassa]

Siis kysyn vielä, eikö AMK:ssa ole siis koskaan opettajaa paikalla?

Vai onko tämä joku uusi juttu?

Kaikkea sitä onkin..... :)

Meillä harjoittelun arvioinnissa opettaja aina mukana, jos harjoittelupaikka ei sijaitse pitkän matkan päässä. Ja niissäkin tilanteissa, missä opettaja ei pääse mukaan arviointikeskusteluun, pidetään kahdenkeskinen arviointikeskustelu opiskelijan ja opettajan välillä koululla, johon otetaan mukaan ohjaajan arviointi ja itsearviointi.

Näin meilläkin ilmeisesti pitäisi olla. Ensimmäisen ja toisen harjoittelun jälkeen ei kyllä toteutunut. Harjoittelun ohjaajina ovat opettajat, jotka eivät ole opettaneet meille mitään aineita, emme siis ole ennestään toisillemme tuttuja.  Mutta jospa sitten vaikka tämän harjoittelun jälkeen tavattaisiin  :)

Liisa

[Serafinah]

JAMKissa on käytössä 3- tai 4-sivuinen yksityiskohtainen arviointilomake (riippuu harjoittelusta, mikä versio käytössä), jossa on aihealueittain (mm. kliininen osaaminen, terveyden edistäminen, monikulttuurinen hoitotyö yms. en nyt jaksa muistaa ulkoa, lisäilen kun eksyy käsiin joku vanha lomake) osaamista kartoittavia osa-alueita. Lomakkeessa arvioidaan osaamista asteikolla 1-5, ja saman lomakkeen täyttävät sekä opiskelija että harjoittelun ohjaaja. Lomakkeessa on joitain niin hienosti muotoiltuja lauseita, ettei kaikkea ehkä ymmärrä aivan oikein. Joskus olen kysynyt ohjaavalta opettajalta selvennystä, niin ei ole hänkään osannut tarkasti kertoa, mitä siinä haetaan :)

Lisäksi muodostetaan harjoittelun tavoitteet, kirjataan ne sellaiseen harjoittelupassiin (ja muokataan tarpeen mukaan harjoittelun kuluessa) sekä lopuksi oma kirjallinen itsearviointi ja ohjaajan kirjallinen arviointi siihen samaan harjoittelupassiin. Passissa näkyy myös koulun asettamat tavoitteet harjoittelulle, ja ne vasta ovatkin niin hienoa suomen kieltä, että pitää välillä miettiä, mikäs se oma äidinkieli olikaan kun ei ihan mene viesti perille... Tottakai myös käydään suulliset arviointikeskustelut, useimmiten väliarviointi (noin puolessavälissä) ja loppuarviointi.

Paljon työtä arvioinnin eteen siis... Etenkin tuota arviointilomaketta on tullut kirottua, enkä ole edes ainoa...

(Onneks ei tarvii enää täyttää yhtäkään tuollaista arviointilomaketta, hihii!)

[Sistah]

Ja nyt tuli mieleen, että viime harjoittelun yhteydessä jollekin opettajalle muistui HÄNEN mieleensä, että meille ei ole muistettu aiemmin antaa upeita "tavoitteiden seurantalomakkeita", jollaiset koulu on viisaudessaan suunnitellut. Siihen saa vielä itselleen koota (mutta opettajan allekirjoituksella vahvistaa) mitä kustakin harjoittelusta on jäänyt sellaista, mihin aikoo seuraavissa harjoitteluissa kiinnittää huomiota.

Minä en oikein jaksa näitä. Ymmärrän, että on hyvä pystyä vähän miettimään mitä osaa ja mitä oppii ja mitä pitäisi oppia, mutta en kerta kaikkiaan kestä, että ne pitää laittaa kirjanpitoon. Arvelen, että vastenmielisyyteni johtuu siitä, että tämä on taas yksi asia, mitä ei voi pakottaa ihmistä oppimaan ja pakotuksen yritys tuntuu vastenmieliseltä. Muuten olen kyllä kova pitämään kirjaa!

En täyttänyt ko. seurantalomaketta silloin, olen hukannut minulle jaetun kappaleen, yritän välttää jatkossakin.

[Vieras: Sinde]

Niin joo, meidän seurantalomakkeessahan on vielä se osio, johon tehdään SUUNNITELMA SIITÄ, MITEN OPISKELIJA AIKOO ASETTAMANSA TAVOITTEET SAAVUTTAA. Kröhöm... Ois kyllä kiva tietää miten sellainen laaditaan. Voiko tommosta yleensä edes suunnitella?

[sekuana]

Sinde, en loukkaantunut tai suuttunut. :) on vain tiettyjä opettajia, joille en viitsi sanoa vastaan (lähinnä tämä yksi) ihan oman opiskeluni etenemisen takia. 8) jos olisin tuosta arviointikeskustelusta sanonut, niin harjoittelun tehtävä olisi luultavasti tullut bumerangina takaisin "täydennettäväksi" ja luultavasti täydentämisen jälkeen vielä uudestaan. menipähän ainakin tehtävä läpi. ja kun muuten kentältä olen saanut vain positiivista palautetta (sekä harjoitteluista että palkkatöistä), niin anna tuon yhden nyt mennä läpi sormien. täytyy vain myöntää ettei kaikkien ihmisten kanssa voi tulla toimeen..

Sinden mainitsemat DIAKin harjoitteluläpyskät ovat muuten.. no juu, aika mielenkiintoiset. varsinkin meillä lahdessa, kun tavoitteet ja itsearviointi pitäisi tehdä joittenkin yleisten sh:n tavoitteiden mukaan.. hippasen vaikeaa oli ensimmäiseen harjoitteluun mennessä yrittää keksiä tavoitetta ohjaukseen ja johtamiseen liittyen.. kai muuten Sinde tarkoitit noita paksuja lärpäkkeitä, joissa on tavoitteet, itsearviointi ja ohjaajan arviointi samassa nipussa? aina olen muuten tuon suunnitelma-kohdan jättänyt tyhjäksi. eipä ole kukaan koskaan kysellyt... :D

[Vieras: Sinde]

Joo juurikin sitä tarkoitin. Tosin sit en tiiä että kuin erilainen se on mulla kuin esim. sulla, kun opiskelen sosionomiks. Vai liekö sama kaikille? Mut kuitenkin... Ja täytyy häpeäkseni tunnustaa, etten ole kyseiseen nivaskaan pahemmin jaksanut paneutua kuluneen kuukauden aikana. :) Mutta eipä se ole jaksanut innostaa oikein mun ohjaajaakaan, kun oon koittanut häneltä vähän kysellä että onko täyttänyt sinne jotain. Eipä noi koulujen arviointiläpyskät yleisesti kovin toimivia taida olla... Kamalasti tarvis kaikenlaista suunnitella, ja kuitenkin harkkapaikassa kun tekee sitä ihan työtä ihtiään, niin siitä on hyvin usein suunnitelmallisuus kaukana (toisin sanoen jos jotain suunnittelet niin voit odottaa, että suunnitelmasi toteutuu parhaimmillaankin kutakuinkin vaan vähän sinne päin...)

Tavoitteet kaiketi PITÄISI tehdä niiden yleisten opintokokonaisuuden tavoitteiden linjaa noudatellen... Noh, ite oon vaan kirjannut tavoitteita, jotka juolahtaa mieleen ja opettajan mieliksi jonkun opintokokonaisuuden tavoitteen hienosti harkkapaikkaan sovellettuna. Enpä yleensä oo jaksanut tavoitteilla pientä päätäni vaivata. Harkkaan lähden kuitenkin yleensä sillä periaatteella, että täysillä tehdään ja otetaan kaikki irti mikä on irti otettavissa. Ei sitä ihminen voi tavoitepaperi kourassa kahdeksaa viikkoa kulkea...

[Vieras: Sara]

Täytyy sanoa että hitusen oloa helpottaa kun lukee muiden kauhutarinoita. Ehkä sitä selviää

[sekuana]

nyt täytyy sanoa edellisestä harjoittelusta, joka loppui huhtikuun lopussa. ikinä en ole missään aiemmassa paikassa saanut yhtä hyvää ohjausta, eikä missään ole noin hyvin synkannut ohjaajan kanssa. arviointikin oli loistava, toivottavasti en nyt kuvittele itsestäni liikoja.. :S

mutta ei voinut muuta kuin kiittää moneen kertaan, ja viedä osaston kahvihuoneeseen naposteltavaa ja iloisen pirteä postikortti. :D

[Vieras: f_soul]

Lähihoitaja koulussa olin eräällä vuodeosastolla harjoittelussa 5 viikkoa. Siitä viidestäviikosta ohjaajani oli itse sairaslomalla about 4 viikkoa. Paikka oli mukava ja kaikilta muilta paikan hoitajilta sain paljon kiitosta, sitten tuli arvioinnin vuoro. Paikalle tuli ohjaajani, ja minä itse. Ihminen jonka kanssa olin, ehkä ollut kaksikertaa samaan aikaan potilaskontaktissa arvio minut. Siinä arviossa ohjaaja esitti täysin perättämiä juttuja, joiden mukaan en tullut kenenkään kanssa toimeen, en osannut odotettuja tavoitteita, en teititellyt potilaita jne. Ohjaavaopettaja, joka tunsi minut hyvin katseli huulipyöreänä, kuinka ohjaajani puhui minusta TÄYTTÄ P*SKAA. Ohjaan mielestä en voinut olla kuulemma edes alalla opiskelijana, koska olin täysin sopimaton noihin hommiin. Itse pyysin toisen mielipiteen ja paikalle tuli osastonhoitaja, joka kertoi totuuden. Olimme ohjaavan opettajan kanssa vähän äimänä, kun toinen haukkui ja toinen kehui.

Itse ohjaavanopettajan kanssa mietimme miksi ohjaajani kertoi peräättömyyksiä ja päädyimme, siihen että ulkoinen habitus ja nuori-ikä eivät mielyttäneet ohjaajaani. Mies ikää 17-vuotta, ponihännällä oleva musta puolipitkä tukka ja vielä tupakkaakin poltti. Nyttemmin kuulin, ettei tuo n.50 vuotias perushoitaja ohjaa enään ketään ja itse jäin kesäksi kyseiseen paikkaan töihin. Kyllä oli kahvihuoneessa ekana aamuna ohjaajallani kumma ilme kun pöllähdin paikalle tullessani töihin ja sanoin hyvät huomenet :D

[vilma]

Ensimmäinen harjoittelu on takana ja en voi kuin ihmetellä tätä terveydenhuoltoalan arviointisysteemiä. Musta tuntuu että trendi tuntuu olevan kuin tositv sarjassa. Kaikki muodostavat sinusta jonkun mielipiteen ja loppuarvioinnissa sitten se lauotaan sinulle päin näköä.

En saanut mitään palautetta siitä miten tein asioita osastolla, mutta persoonaani arvosteltiin sitten senkin edestä. Ohjaajani sattui olemaan rääväsuinen ja minä hiljaisempi. Tästä sitten palaute oli se että olet ihan seinäkukkanen ja pidä paremmin puolesi. Ok, otan tietysti palautteen vastaan, mutta samaan hengenvetoon olisin voinut arvioida tuon ihmisen persoonan ja sen mitä siitä taas pidän. En niin kovin pitänyt. Miksi tämä on tämmöistä?

Motivaatio koko alaan meni vähäksi aikaa.

Aivan samaa olen ihmetellyt/kauhistellut kaksivuotisen opiskeluni aikana. Samassa lauseessa sanotaan, että arvioidaan työn tekemistä eikä persoonaa ja sitten kuitenkin 'tätä työtä jokainen tekee omalla persoonallaan'. Johtopäätös on väistämättä se, että arvioinneissa arvoidaan opiskelijan persoonaa ja nimenomaan siitä näkökulmasta minkä arvioija on lyhyen työjakson aikana opiskelijasta saanut. Tää on todella väärin, numeroarviointi ei sovi tälle alalle, koska työtä tehdään OMALLA PERSOONALLA.

[avohoitsu]

Lähihoitaja koulussa olin eräällä vuodeosastolla harjoittelussa 5 viikkoa. Siitä viidestäviikosta ohjaajani oli itse sairaslomalla about 4 viikkoa. Paikka oli mukava ja kaikilta muilta paikan hoitajilta sain paljon kiitosta, sitten tuli arvioinnin vuoro. Paikalle tuli ohjaajani, ja minä itse. Ihminen jonka kanssa olin, ehkä ollut kaksikertaa samaan aikaan potilaskontaktissa arvio minut. Siinä arviossa ohjaaja esitti täysin perättämiä juttuja, joiden mukaan en tullut kenenkään kanssa toimeen, en osannut odotettuja tavoitteita, en teititellyt potilaita jne. Ohjaavaopettaja, joka tunsi minut hyvin katseli huulipyöreänä, kuinka ohjaajani puhui minusta TÄYTTÄ P*SKAA. Ohjaan mielestä en voinut olla kuulemma edes alalla opiskelijana, koska olin täysin sopimaton noihin hommiin. Itse pyysin toisen mielipiteen ja paikalle tuli osastonhoitaja, joka kertoi totuuden. Olimme ohjaavan opettajan kanssa vähän äimänä, kun toinen haukkui ja toinen kehui.

Itse ohjaavanopettajan kanssa mietimme miksi ohjaajani kertoi peräättömyyksiä ja päädyimme, siihen että ulkoinen habitus ja nuori-ikä eivät mielyttäneet ohjaajaani. Mies ikää 17-vuotta, ponihännällä oleva musta puolipitkä tukka ja vielä tupakkaakin poltti. Nyttemmin kuulin, ettei tuo n.50 vuotias perushoitaja ohjaa enään ketään ja itse jäin kesäksi kyseiseen paikkaan töihin. Kyllä oli kahvihuoneessa ekana aamuna ohjaajallani kumma ilme kun pöllähdin paikalle tullessani töihin ja sanoin hyvät huomenet *nolona*

Valitettavasti olen itse myös huomannut, että harjoittelujen arviointeihin vaikuttaa paljon se, miten hyvin kemiat lyö yksiin ohjaajan kanssa. Jos syystä tai toisesta (tai syyttä) sukset menevät ristiin, kuraa tulee niskaan. Joskus tuntuukin, että systeemi yhdestä työpaikkaohjaajasta ei aina palvele opiskelijaa. Itse ainakin mielummin kulkisin useamman työntekijän ohjaamana, ihan vain arvioinnin oikeellisuuden ja tasapuolisuuden vuoksi...

[drbl]

kuten joku tuolla jo kirjottikin niin hiukan helpotti ku luki miten muutkin on saanu näitä kauhu arviointeja.Itellä eka vuosi sh opintoja takana ja sen myötä 3 harjottelua..

eka harjoittelu vanhustyössä (3viikkoa): Myönnän että aika kauhulla odotin ekan harjoittelun alkua ja kun sitten pari ekaa päivää oli takana niin olikin tunne et ehkä tästä selviänkin,ohjaajan kanssa tultiin alun alkaen hyvin toimeen,oltiin samalla aaltopituudella (kuten hänkin asian ilmaisi),tuntui että ohjaa hyvin (selittää asiat niin että ymmärtää jne) ja hän taas kehui miten näkee että olen motivoitunut hoitotyöhön jne.

Yhden päivän jouduin olemaan poissa harjoittelusta ja tällöin oli kuulemma ohjaaja sanonut eräälle toiselle samassa talossa olevalle että "voikun se nyt sitten huomenna pääsisi töihin kun sitä niin kipeästi tarvittaisiin".

No,puolessa välissä sitten yhtenä aamuna ohjaaja tuli töihin ja hyvä kun vaivautui tervehtimään.Yritin olla kuten aiemminkin ja ystävällinen siitäkin huolimatta miten asiattomasti ja tylysti ohjaaja vastaili esittämiini kysymyksiin jne.

Pari päivää tätä ohjaajan "oudoksi" muuttunutta käytöstä itsekseni ihmeteltyäni kysyin olisiko ohjaajalla jotain neuvoja missä olisi kehittämisenvaraa/mihin voisin kiinnittää enemmän huomiota. Ohjaaja vakuutti että kaikki on sujunut loistavasti eikä mitään huomautettavaa ollut. Muutaman päivän kuluttua kun oli viimeinene harjoitteluviikko aluillaan pyysin edes suullisesti tapahtuvaa väliarviointia koska tuli tunne ettei kaikki ollutkaan aivan kohdallaan. Ohjaajan ainut kommentti asiaan oli että "ei tässä mitään sellaisia tarvita,puhutaan sitten loppuarvioinnissa".

Loppuarvioinnin aika koitti,opettaja saapui ja arvionti alkoi.

No,paskaahan sieltä satoi niskaan niin että ropisi,olin kuulemma tullut potilaiden kanssa hyvin toimeen,olin empaattinen jne mutta,

en osannut perushoitoa (tästä ohjaaja oli aiemmin kehunut miten hyvin oli jo pienen opiskeluajan jälkeen hyvin hallussa),olin jättänyt potilaan oman onnensa nojaan erään toisen hoitajan sanojen mukaan päivänä jolloin ohjaaja itse ei ollut töissä.jne jne..

Tästä "potilaan oman onnensa nojaan jättämisestä kyllä annoin selvityksen miten asiat oli oikeasti menneet: Olin suihkuttamassa erästä mummoa kun yksi hoitaja (juuri se joka oli ohjaajalleni sitten asian hiukan eri tavoin kertonut) tuli pyytämään että tulisin mukaan kun eräältä toiselta mummulta yritettiin saada verikoetta otetuksi (mummu pisti vastaan,huusi ja yritti lyödä hoitajia koska oli sekava ja pelkäsi). Sanoin sitten että kuivaan ja autan vaatteet mummolle jota olin suihkuttamassa ja tulen heti sen jälkeen. Hoitaja totesi että pitäisi saada se verikoe nyt siltä toiselta mummolta otettua johon ihan ystävällisesti totesin että tulen ihan parin minuutin päästä ja etten voi sitä toista mummoa siihen pytyn päälle yksin jättää istumaan. Tähän hoitaja totesi että "anna se pyyhe ja potilaan vaatteet sille toiselle (tarkoitti sinä päivänä tetissä ollutta tyttöä). No,huikkasin sitten tytön luokseni ja kysyin saisiko hän avustettua mummolle vaatteet päälle ja tyttö sanoi että onnistuu. En siis missään kohtaa jättänyt mummoa YKSIN ja toimin ainoastaan hoitajan ohjeiden mukaisesti..

että ihan en sitten tiedä mistä oli repinyt tämän paskan että olisin sen mummon yksin jättänyt.. 

Kun olin selitykseni antanut,alkoi ohjaajani yllättäen perua sanojaan ja jatkoi muilla tavoin negatiivisen palautteen antamista siitä miten en ollut oma aloitteisesti tehnyt juuri mitään jne..

jännä juttu vaan että siitä oli juuri kehuneet kaikki hoitsut kuten myös asukkaat kun mummoja vein ulkoilemaan ja katsomaan orkesteria jne ja ihan omasta ehdotuksestani koska mummoilla ei juuri mitään virikkeitä sielä ollut,pöydän ääressä kaiken päivää istuivat hiljaisuuden vallitessa..

Luojan kiitos opettajani ihmetteli ääneen tätä kaikkea ja kehui miten olen asiat labratunneilla hoitanut jne..

Hyväksytty tuli "juuri ja juuri" ja tätä sitten vielä pariin otteeseen on opettajan kanssa ihmetelty että missä kohtaa se homma on voinut kusta niin pahasti että hylättyä meinasi rapsahtaa..

toinen harjoittelu vuodeosastolla ja ajattelin alkuun että en ikinä pääse läpi kun ohjaajaksi paljastui iso pelottava mies joka ekana harjoittelu päivänä pisti muita hoitajia "ojennukseen"..

silmiä pyöritellen katselin opiskelija kaverin kanssa miten ukko raivosi jostain asiasta muille hoitajille..

Paljastui loppujen lopuksi hyväksi ohjaajaksi,jaksoi selittää asiat niin moneen kertaan että meni jakeluun,kannusti jne. Lisäksi ko.ohjaaja opetti paljon sillä että toimi itse monessa asiassa hiukan eri menetelmin kuin muut hoitajat,perusteli minulle hyvin miksi tekee niin ja jotta näkisin myös niitä hiukan ehkä "normaalimpia" toimintatapoja,pisti minut myös pariin otteeseen muiden hoitajien työpariksi jotta saisin vertailla työtapoja ja itse valita itselleni sopivat tavat jne..

Jostain syystä kuitenkin koko harjoittelun ajan pelotti että meneekö läpi (saattoi johtua ekasta arvioinnista) mutta turhaan pelkäsin:arviointi kun koitti niin siellä se "iso pelottava" mies melkein vetisteli että "harvoin kohtaa noin motivoitunutta opiskelijaa jne".

opettaja totesi vaan että on tosi onnellinen mun puolesta kun vihdoin sain ansaitsemani arvioinnin..

kolmas harjottelu,sis.taudeilla. Ohjaaja kans aluks "pelottava",tuli tunne et ou nou,hyvin tultiin toimeen,jaksoin kans kannustaa,neuvoa,painottaa sitä et kysyä saa jne..

eli vaik eka harjottelu melkeen kusi ni noi kaks muuta on kyl pelastanu etten oo luovuttanu.. ::)

eli äklää ihmiset lannistuko jos joku harjottelu/arviointi meniski vähä huonommi ja muistakaa pitää puolenne ja puollustaa itteenne jos tulee tilanne että arvioinnissa puhutaa aivan täyttä p*skaa!

toivottavasti joku ees sai selkoo tästä,hiukka jo väsymys painaa päälle mut pakko oli toi elämääki pidempi teksti kirjottaa ku noit muiden omia luki *nolona*   

[JeZZi]

mielenkiitoisin arviointi oli kirran jakson. ohjaaja, jonka kanssa olin satunnaisesti, antoi arvion kyselemättä muilta kuin toiselta nimetyltä ohjaajalta, vaikka olin lähes koko jakson ollu joka päivä eri ohjaajan kanssa! valituksia tuli kaikesta, mutta olin kyll eri mieltä asiasta. kyseisen ohjaajan kanssa oli mahdoton työskennellä, koska piti mua iha idioottina. harjoittelun viidennellä viikolla, kysyi et oonko koskaan jakanu lääkkeitä?! ja mitään ei voinu tehä oma-aloitteisesti, ku ohjaaja huohotti niskaan... ja sit ois kuitenki pitäny olla omaaloitteinen... mut iha sama :) siitä on jo vuos ja hyvät arvioit sain kevään harjoittelusta ja innolla odotan syksyn harjoittelua :)

[hani]

Olen nyt suorittamassa harjoittelua ja odotan pelonsekaisin tuntein parin viikon päästä olevaa The Grande Loppuarviointia...

Ne on aina ihan hirveitä mulle. Jostain syystä.

Viimeinen harjoittelu sh-opintoihin. Valmistumisen jälkeen harkitsen todella jatkanko th-opintoihin...

[anzu79]

kamalia juttuja täällä

Itsellä LH hh -jaksolla olin tk:n vuodeosastolla. Sain kaksi ohjaajaa josta toinen oli ylimukava ja toinen suoraan helvetistä. Tämä pirullinen ohjaaja oli lomalla ja sairaslomalla suurimman osan harjoittelustani. Sain paljon kehuja muiilta työntekijöiltä ja toiselta ohjaajaltani. No tämä piru sitten oli kirjoittanu minulle surkean arvioinnin. Mukava ohjaaja tuli onneksi arviointiin yksinään. Supatti korvaani arvioinnin alussa, että oli muuttanut sen toisen työntekijän arvioinnin paremmaksi. Sain erinomaiset arvioinnit sitten häneltä :-/

Suuntaavien ensimmäinen harjoittelu sitten ei mennytkään ihan niin mukavasti :( Sain ohjaajaksi miehen joka itse istui pelaamassa tietokoneella pasianssia, kun tein niskalimassa hommia. Loppuarvioinnin teki 5 min ennen opettajan tuloa ja kyseli minun tekemisiä sellaisilta työntekijöiltä jotka ei ollut tehnyt yhtään kanssani hommia.  En kuulema sovellu alalle, en osaa mitään, en ole ollut omatoiminen jne.  Opettaja onneksi ei ihan kaikkea niellyt, joten sain päiväkirjan ja tehtävän avulla nostettua numeroa. Mulle jäi kyseistä osastoa ja työntekijöitä kohtaan niin kamalat vihat. Menin sitten naapuriosastolle valmistumisen jälkeen töihin ja naureskelin heidän työvoimapulalleen, kun siellä osastolla ei kukaan töissä viihtynyt.

Nyt pelottaa jo valmiiksi tulevat työharjoittelut, kun lähden opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Kynnysmatoksi en enään jää, vaan avaan kyllä loppuarvioinnissa sanaisen arkkuni, jos kakkaa sataa niskaan.