Harjoittelun arviointi-kauhu kokemus?

[Guldan]

palatakseen tähän harjoittelun arviointi aiheeseen. itselläni ei ole vielä pahoja kokemuksia arvioinneista, kaikki tähän menneessä menneet aika nappiin vaikka muutamissa paikoissa en oppinut mitään ja vedin ne pakolla läpi.

tiedän kyllä miten vittumaisia opettajat voi olla, ne käyttää ylenmäärin valtaa, esim. esseiden ja tenttien arvioineissa. olen ihan 100% että maikat kattoo myös pärstäkerrointa kun ne arvioi ihan mitä tahansa tekemistä. Olen niin monet tentit suorittanut uusiksi etten enä pysy laskuissa mukana, kun taas opiskelijatoverit pääsee samoilla tiedoilla läpi.

aikaisempi koulutus minulla on ammattikoulusta elektroniikan asentaja, siellä systeemi toimii erittäin yksinkertaisesti: pidetään tentti, menee viikko ja tentti palautetaan koko luokalle -> kavereiden kanssa tsiigataan mitä kukin vastannut ja miten saanut pisteitä -> vittuilaan opelle jos jotakuta on pisteytetty väärin -> opettaja korjaa ja numero nousee. Näin ei toimi AMK:ssa, opettajat vaa läiskäsee numeron nettiin (meillä Winhawille ohjelma), ja sit jokainen saa suu pyöreänä ihmetellä miks sai noi paskan tai hylätyn. Tentin voi pyytää itelleen vasta puolenvuoden päästä! jolloin on jo unohtanut kokoasian tai päässyt jo kurssin läpi uusinnoissa. vähä on vittumainen systeemi.

poikesin vähän aiheesta, mutta suurin osa lopettaa opiskelun varmaan opettajien ylimielisestä asenteesta, ja uhkailuista. Ne ei taida muistaa että opiskelijan rooli on todellakin olla osaamaton ja ihmetellä asioita, opiskelijalle ei saa siirtää työtehtäviä ja opiskelijan ei todellakaan tarvitse tehdä muiden hoitajien töitä!

se on kumma kun tollaista perusasiaa ei muisteta harjoittelujaksoilla vaan sit haukutaan opiskelijat lyttyyn.

[puh]

opettajat vaa läiskäsee numeron nettiin (meillä Winhawille ohjelma), ja sit jokainen saa suu pyöreänä ihmetellä miks sai noi paskan tai hylätyn. Tentin voi pyytää itelleen vasta puolenvuoden päästä! jolloin on jo unohtanut kokoasian tai päässyt jo kurssin läpi uusinnoissa. vähä on vittumainen systeemi.

Jatketaan vielä pätkä tätä OT:ta  ::) Siis kyllähän opiskelija saa käydä opettajan luona tentin katsomassa! Tuo puoli vuotta on se aika, minkä opettaja on velvoitettu tentit säilyttämään, koska opiskelijan valitusaika on puoli vuotta. Viisas opettaja tuo tentit nähtäville jollekin tunnille ja vaikka sitten kerää ne pois. Mutta tottakai on opiskelijalla oikeus tenttinsä nähdä! Näin meillä toimittiin, kun olin Stadiassa. Itse kävin aina katsomassa tenttini opettajan luona, jos ei opettaja niitä nähtäville tuonut.

[Gefion]

Masentaa. Sain hoidon ja huolenpidon näytöstä arvosanaksi kakkosen. Ei ohjaajallani juurikaan mitään negatiivista sanottavaa minusta ollut, kuulemma osaan hyvin. Miksi sitten kakkonen?? Lisäksi ärsyttää se, että ihminen joka minut arvioi ei edes ollut paikalla näyttöpäivinä, ja harjoittelunkin aikana vain parina päivänä samassa työvuorossa kanssani. Sellaista palautetta sain harjoittelusta, että olisin voinut kysellä enemmän. Pöh, kysyinhän minä, aina kun en osannut jotain tai kiinnosti tietää jotain. Eli osaan kyllä kysyä tarvittaessa, ei vain huvita olla koko ajan äänessä ihan vaan sen takia että antaisin aktiivisen kuvan itsestäni.

Joka tapauksessa harmittaa tuo kakkonen, en taida edes kehdata jatkaa opiskelua kun on noin huono numero hohu:sta.

[Naina]

ihminen joka minut arvioi ei edes ollut paikalla näyttöpäivinä, ja harjoittelunkin aikana vain parina päivänä samassa työvuorossa kanssani.

Eli kuka näyttöviikkosi arvioi? Ei ainakaan näytönarvioija, jos ei ollut vastaanottamassa?!

Kaikkeen ei tarvitse suostua/hyväksyä.

Muoks: Oletan luonnollisesti, että olet ITSE halunnut työskennellä samoissa vuoroissa ohjaajan ja arvioijan kanssa...

[Sini]

Arviointi on aina vaikeaa. Itse olen nyt muutaman päivän ohjannut opiskelijaa, joka on innoissaan ja aktiivinen, mutta koko ajan valvottava. Jättää asiat kesken, ei kysy ollessaan epävarma, ei kuuntele ohjausta loppuun ja on aiheuttanut oikeita vaaratilanteitakin. Olen yrittänyt rakentavasti keskustella asiasta, laittanut kirjallisesti kehittämiskohteita "reissuvihkoon" ja pysäyttää miettimään toimintaansa päivän aikana. Pientä edistymistä on jo tapahtunut, mutta edelleen iso osa työajasta menee ohjaamiseen ja se varsinainen työ kärsii.

Ei tämä siis aina ole helppoa ohjaajankaan kannalta.

[dino]

Ei tämä siis aina ole helppoa ohjaajankaan kannalta.

Ei, mutta jonkinlainen kontrolli ja yhteisen tason luominen olisi opiskelijoiden kannalta tärkeä asia. Ei voi olla kohtuullista että yhdellä ohjaajalla on opiskelijoille annettujen arvosanojen keskiarvo on 2 ja toisella samalla osastolla työskentelevällä hoitajalla keskiarvo on 5. Ei voi niin erilaisia opiskelijoita sattua hoitajille vuodesta toiseen..

[Torsola]

Oma kauhukokemus on psykiatriselta jaksolta paikasta jossa henkilökunta oli ite ihan "pihalla" vanhojen henkilökohtaisten ristiriitojen vuoksi. Neljä viikkoa kuuntelin sitä millaista homma oli ollut kun vanha oh oli vielä vallassa. Ohjausta en saanut juuri ollenkaan, henkilökunta luikki omiin hommiinsa ja jätti minut yksin asiakkaiden kanssa. (kyseessä siis ptk) Meillä oli koulussa juuri samaan aikaan psykiatrian luennot eli jouduin lähtemään usein kouluun kesken päivän. Loppuarvioinnissa sain vain valitusta siitä kuinka koulua oli liikaa ja ainoa "arvio" koski tilannetta jota ohjaajani oli seurannut seinän takaa, missä en pärjännyt uuden asiakkaan kanssa. Hänelle ei sitten ollut tullut mieleen että hän olisi voinut silloin puuttua siihen... Onneksi olin juuri saanut lääkärissä kunnon kipulääkkeen ja olin sen verran pilvessä etten noteerannut ohjaajan puheita ollenkaan. Tavoitteita en kuulemma ollut saavuttanut, opettaja kylläkin koululla myöhemmin totesi että olin saavuttanut ne täydellisesti... että näin ristiin! Eipä sinne kyllä enää meidän koulusta opiskelijoita lähetetä vähään aikaan.

Muista paikoista mulla on vaan hyvää sanottavaa! Mitä nyt kirran harjoittelussa osaston ph otti minut silmätikukseen ja pompotti kunnes tapahtui jokin ihme ja hän rupesikin kohtelemaan minua kuin vertaistaan. Nyt enää kun syventävistä harjoitteluista selviäisi niin voisi valmistua tyytyväisenä...

[Gefion]

Eli kuka näyttöviikkosi arvioi? Ei ainakaan näytönarvioija, jos ei ollut vastaanottamassa?!

Muoks: Oletan luonnollisesti, että olet ITSE halunnut työskennellä samoissa vuoroissa ohjaajan ja arvioijan kanssa...

Omalla ohjaajallani sekä myös varaohjaajallani sattui olemaan niin paljon lomaa, vapaapäiviä, yövuoroja tai sairaslomaa (tai muuten vaan vaihtoivat sovittuja vuoroja, kertomatta minulle), joten olin melkein joka päivä eri ihmisen kelkassa, ja välillä touhusin osastolla omin nokkineni.

Lopullisen arvion teki varaohjaajani, sen perusteella mitä oli kuullut niiltä parilta hoitajalta jotka olivat olleet kanssani näyttöpäivinä.

[hulivili]

joo...ekasta harjoittelustani jäi sinällään paskaa käteen että meillä oli se tavanomainen pitkäaikaishoidon jakso,mutta paikkani oli kuitenkin hieman akuutimpi,jokatapauksessa pääsin tekemään perushoitoa,en tosin niin paljon kuin kaverit ihan kunnon pitkäaikaishoidon os:lla,mutta tein kummiskin että omasta mielestäni ja ohjaajanikin mielestä(ainakin siinä vaiheessa)osasin tehdä perushoitoa,samaa mieltä oli muutkin työntekijät.Kukaan ei valittanu taidoistani ja vielä kaiken lisäksi ennen harj.loppua mua pyydettii keikkaa heittää ja kesätöihinki sinne.No,loppuarviointi päivänä olin ihan fiiliksissä et jes,nyt meni hyvin tää mutta FLAM,arvioinnissa ohjaaja läväytti päin naamaa että ei tainnu olla ihan oikea paikka mulle harjoitteluun,perussairaanhoitoni jäi vajavaiseksi...WTF??Kysyin monta kertaa että onko jotain mitä pitäis parantaa,kehityshaasteita yms...ainoa mitä sanottiin että suunitelmallisuutta ja vuorovaikutusta,mikä on ok kun ei mulla aikasempaa kokemusta alalta ole...Muuten ei mitää puhuttu että olis enemmän tarvinu harjotella perussairaanhoitoa,kaikki oli tyytyväisiä mun tekemiseen.Ohjaava opettajakin oli vähän pallo hukassa ku väliarvionnissa ei mitää tästä puhuttu...Ihmettelin vaa itekseni sitten että miksi mulle tarjotaan töitä jos en mitää osaa perushoidon suhteen,eikä kukaan mainitse mulle asiasta kun on vielä aikaa vaikuttaa siihen ...jooh...No,paremmin fiiliksin seuraavaan harjoitteluun  ::)

[Sini]

Ei tämä siis aina ole helppoa ohjaajankaan kannalta.

Ei, mutta jonkinlainen kontrolli ja yhteisen tason luominen olisi opiskelijoiden kannalta tärkeä asia. Ei voi olla kohtuullista että yhdellä ohjaajalla on opiskelijoille annettujen arvosanojen keskiarvo on 2 ja toisella samalla osastolla työskentelevällä hoitajalla keskiarvo on 5. Ei voi niin erilaisia opiskelijoita sattua hoitajille vuodesta toiseen..

Totta. Arvioinnissa tulee myös huomioida opiskelijan opintojen vaihe. Ekaan harjoitteluun tulevalta ei voi vaatia samaa kuin viimeiselle kentälle tulevalta. Valitettavan usein vastaan on tullut opiskelija, jolla ei ole selkeitä tavoitteita harjoitteilujaksolle tai sitten on temppulista, jonka haluaa tehdä.

Sitten ihan kysymys opiskelijoille. Ennenvanhaan me teimme työvuoromme ohjaavan hoitajan mukaan, jolloin luentojen ym. vaikutuksesta olimme vain pari päivää jakson aikana jonkun muun hoitajan mukana. Tai jos jaksolle osui lomia tai pitkiä vapaita, ohjaajia määrättiin kaksi. Onko se mahdotonta nykyään?

Itselläni on usein ollut toisen ohjaajan opiskelijoita pari päivää mukana ja ensimmäinen päivä on mennyt tutustumisessa ja sen selvittämisessä, mitä jo osaa ja mitä haluaisi oppia. Jos sama toistuu koko 6 viikon harjoittelun ajan viikottain eri hoitajien kanssa, niin eipä opiskelija siitä jaksosta paljon irti saa. Se on valitettavaa ja näkyy arvioinnissa.

Tuohon arvosan heitttelehtimiseen auttaisi se, että osastolla luotaisiin yhteiset pelisäännöt. Kaksi nimettyä ohjaajaakin voisi olla eräs ratkaisu, silloin ns. pärstäkerroin-efekti ei vaikuttaisi niin paljon arviointiin.

[jarno]

Minun mielestäni ei opiskelijan kannata kulkea yhden hoitajan mukana koko jaksoa. On parempi että palautetta tulee useammalta hoitajalta, jolloin mikään "väärät kemiat" pääse täysin sotkemaan harjoittelua. Opiskelijan kannattaa myös joka työpäivän lopuksi kysyä päivän ohjaajalta palautetta kirjallisesti. Vaikkapa vihkoon muutamalla sanalla. Fiksu ohjaaja antaa aina myös positiivista palautetta. Fiksu opiskelija pyytää myös kehitysehdotuksia. Kukaan meistä ei ole seppä syntyessään - vaikka siltä joskus tuntuisikin. Samoin, kannattaa muistaa että tapoja on monia, eikä kaikki tavat sovi kaikille.

[Chine]

Tuolla ensimäisessä harjottelussa mulla on ok. ohjaaja jonka kanssa tulee toimeen.Mutta osatolla puhutaan suoraan miten opiskelijat ovat siellä vaan,että saadaan rahaa ja lisäkäsiä.Osa työntekijöistä aika törkeästi kohtelee meitä.

[Naina]

Eli kuka näyttöviikkosi arvioi? Ei ainakaan näytönarvioija, jos ei ollut vastaanottamassa?!

Muoks: Oletan luonnollisesti, että olet ITSE halunnut työskennellä samoissa vuoroissa ohjaajan ja arvioijan kanssa...

Omalla ohjaajallani sekä myös varaohjaajallani sattui olemaan niin paljon lomaa, vapaapäiviä, yövuoroja tai sairaslomaa (tai muuten vaan vaihtoivat sovittuja vuoroja, kertomatta minulle), joten olin melkein joka päivä eri ihmisen kelkassa, ja välillä touhusin osastolla omin nokkineni.

Lopullisen arvion teki varaohjaajani, sen perusteella mitä oli kuullut niiltä parilta hoitajalta jotka olivat olleet kanssani näyttöpäivinä.

Työpaikka on tehnyt koulun kanssa sopparin, jossa sitoutuu järjestämään näytön vaatimat toimintamahdollisuudet, tähän kuuluu yhtenevät vuorot arvioijan kanssa. http://tinyurl.com/2ztjd3

Eikö asia tullut esille arviointikeskustelussa?

[tuulia]

Masentaa. Sain hoidon ja huolenpidon näytöstä arvosanaksi kakkosen. Ei ohjaajallani juurikaan mitään negatiivista sanottavaa minusta ollut, kuulemma osaan hyvin. Miksi sitten kakkonen?? Lisäksi ärsyttää se, että ihminen joka minut arvioi ei edes ollut paikalla näyttöpäivinä, ja harjoittelunkin aikana vain parina päivänä samassa työvuorossa kanssani. Sellaista palautetta sain harjoittelusta, että olisin voinut kysellä enemmän. Pöh, kysyinhän minä, aina kun en osannut jotain tai kiinnosti tietää jotain. Eli osaan kyllä kysyä tarvittaessa, ei vain huvita olla koko ajan äänessä ihan vaan sen takia että antaisin aktiivisen kuvan itsestäni.

Joka tapauksessa harmittaa tuo kakkonen, en taida edes kehdata jatkaa opiskelua kun on noin huono numero hohu:sta.

Älä ihmeessä vaivu masennukseen! Ei töitä tulevaisuudessa sillä todistuksella eikä niillä numeroilla tehdä. Ja sehän on vain yksi arvosana muiden joukossa. Epäilen suuresti, että kun haet töihin ei sitä sun todistusta sen kummemmin syynätä, pääasia että olet sen saanut. Ja oppiminen kestää koko elämän ja uran, ja alkaa toden teolla sitten koulusta valmistumisen jälkeen.

Itellekin on jäänyt paskoja muistoja joistain harjoittelupaikoista, mutta se mikä ei tapa, se vahvistaa. Muistoista on ollut hyötyä ohjatessani opiskelijoita. Tiedän todellakin millainen ohjaaja en halua olla ja teen voitavani että opiskelija saa harjoittelustaan irti mahdollisimman paljon. Toki opiskelijan on myös "tultava puoliväliin vastaan" ja olla kiinnostunut oppimaan.

[tinttarella]

Psykan harjoittelu meni ihan hyvin mun mielestä kunnes päästiin arvointiin. Musta valitettiin sun mitä, lehden lukemisesta kun ei ollut mitään tekemistä siihen etten vastannu puhelimeen (en kerenny ajoissa vastaan). Ja kaikkea siltä väliltä, muistaakseni myös sanottiin etten osaa ilmaista tunteitani, täti vei mut pieneen huoneeseen kerta viikkoon ja kyseli ahdistaako mua, koskaan ei ahdistanu joten siitä se tunteiden tukahduttaminen. Niin ja tähän arviointiin otettiin mukaan myös oh mikä ei ollut käytäntönä yleisesti. Mä melkein itkua tuhersin kun kuulin arvioinnin, mun ohjaaja ei siis kertaakaan ollut käskeny mua tsemppaa tai mitään ennen arviointia joten kaikki tuli täytenä yllätyksenä. Mut olis haluttu jatkaa sinne vielä viikoks että olisin voinu parantaa. En suostunu joten ne esitti mun harjoittelun hylkäämistä, onneks ope ymmärsi mua ja anto mulle sen ykkösen, ei haittaa, en olis vaan voinu tehdä siellä enää yhtään tuntia ton jälkeen.

[Vieras: Hoitaja80]

Minä sain opiskeluaikana murska-arvioinnin kotisairaanhoitoharjoittelusta. En kuulemma osanut hoitotoimenpiteitä, en ollut oma-aloitteinen, en motivoitunut, en sitten yhtään mitään. No, motivaatiota ei tosiaan ollut ensiksikin siksi etten tullut ohjaajan kanssa juttuun ollenkaan, toiseksi siksi ettei ksh työ kiinnostanut pätkääkään ja kolmanneks kuljin ksh harjoitteluun 240 km päivässä edestakaisin. (Tuo kilometri lukema on oikein) Ei ollut koulupaikkakunnalla tarpeeks paikkoja niin piti sit lähtee huithiiteen harjoitteluun. Läksin joka aamu klo 4.30 kotoa ja tulin klo 17.30 kotiin joten ei tuo oo ihme jos motivaatio on lujilla varsinkin kun ohjaajan kans en tullu toimeen. Ohjaajalla on iso merkitys harjoittelussa, sen huomas. Meillä kesti kaikkiaan 3 vk tuo ksh harjoittelu ja mut yhteensä koko harkka kesti 6 vk kun sit oltiin kouluterkkarilla ja lääkärin vastaanotolla ym. Niistä sain kuitenkin hyvät arvioinnit ja ohjaajat oli kivoja ja motivaatiokin nousi vaikka matka oli edelleen sama.

[Maaria]

--- kuljin ksh harjoitteluun 240 km päivässä edestakaisin. (Tuo kilometri lukema on oikein) Ei ollut koulupaikkakunnalla tarpeeks paikkoja niin piti sit lähtee huithiiteen harjoitteluun.

Hieman OT, mutta uteliaisuuttani kysyn:

Kustansitko itse matkat harjoitteluun, ja laskitko paljonko se yhteensä teki harjoitteluajalta?

[Ellimeeri]

Opiskelijani on antamassa tehtävänäyttöä. Valmistumisestani ei ole niin pitkä aika, että olisin unohtanut miten useasti vieressäni seisova opettaja sai vereni hyytymään kolmi ja puolivuotisen opiskeluni aikana. Ja minä kuulin opettajan ajatukset, kun hän seurasi opiskelijan työskentelyä.

"Kylläpäs sitä lorautellaan keittosuolaa haavaan niin että valuu kylkiä pitkin, SELLAISTAKO SINÄ OLET MINUN TYTÖLLENI TÄÄLLÄ OPETTANUT, ja mitä Sorbactin tuhlausta, ETKÖ SINÄ OLE VIELÄKÄÄN OPPINUT ETTEI NE HOITOTARVIKKEET TAIVAASTA TIPU. Ja nyt se menee hanskat kädessä hoitolaatikolle, ET SIIS VIELÄKÄÄN YMMÄRRÄ MITÄ ASEPTINEN TOIMINTA TARKOITTAA, PUHALLAT VARMAAN ILMAKUPLAT VIELÄKIN NEULANKÄRJESTÄ POIS, ja nyt se herranjestas siirtää potilasta vaikka katetripussi on vielä sängyssä kiinni. KUKA TÖRPPÖ SINULLE SAIRAANHOITAJAN PAPERIT KIRJOITTI, SINÄHÄN TUHOAT TÄMÄN TYTÖN URAN ENNEN KUIN SE ON EHTINYT EDES ALKAA.

Kauhusta jäykkänä seisoin siinä ja päässäni takoi vain yksi ajatus: nyt se unohti korvatipat, nyt se unohti korvatipat, nyt se unohti korvatipat. Opiskelija varmasti ajatteli, että suhtautuipa ohjaaja intenssiivisesti hänen näyttöönsä, kun sitä melkein itketti.

Loppuarviointiin valomistauduin niin huolella, että opettaja sanoi, ettei ollut koskaan kuullut niin loistavan kattavaa arviointia. Mutta ei kertonut minkä arvosanan minä sain.

[Cardina]

Mulla on parasta aikaa niin hyvä opiskelija, että ihan tulee ikävä, kun hän tästä lähtee parin viikon päästä. Voi, että ... hän on motivoitunut, löytää tekemistä, kysyy, jos ei löydä, ei valikoi tehtäviään (tosin annankin vain sellaisia, jotka hyödyttävät hänen oppimistaan) tekee ja kysyy, jos ei osaa tehdä. Otan hänet kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin mukaan - ja ohjaan etu- ja jälkikäteen. Ei hänelle voi antaa muuta kuin pelkkää positiivista palautetta. Kylläpä on ilo ohjata ja seurata, kun toinen oikeasti oppii ja pohtii oppimaansa.

Juu, ja on tosi nuori eikä ole aikaisempaa ammattitutkintoa, kun joku joskus epäilee, että miten noista tosi nuorista yo-pohjaisista voi kehkeytyä jotain. Niin, ja tämä opiskelija valmistuu ½ vuotta etuajassa (tämä on nääs hänen viimeinen harjoittelunsa) eikä ole kuulemma tehnyt edes tiukkaa (AMK:ssa). Että sillee jotkut...

[nanna]

Nyt on onnellisesti kaikki työharjoittelut suoritettu, mutta ei suinkaan ilman traumoja. Sisuksien harjoittelun 3vk oli yhtä tuskaa.

Leikkurissa (viikon jakso) en päässyt tavoitteisiin, koska se erään hoitajan toimesta estettiin.

Missä koulutuksessa noin lyhyet kenttäjaksot on??? ;D

Mitä viikon jaksolle on järkeä edes mennä leikkuriin? mitä viikossa voi tavoitellakaan? Outoo!

Meillä ainaki oli  viikko- max 2 viikon perusharjoittelu leikkurissa. Ja itselle satttui vielä arkipyhä sille omalle viikolle, olin siellä sitten tasan kolme päivää ja yhden heräämössä. Että näin.

Huonoja harjoittelukokemuksia aina löytyy, kemiat ei sovi yksiin ja joka työpaikalla on joku jonka pitää saada päteä, mutta on myös ollut paikkoja jonne olisi voinut jäädä töihin :D

[Vieras: Hoitaja80]

--- kuljin ksh harjoitteluun 240 km päivässä edestakaisin. (Tuo kilometri lukema on oikein) Ei ollut koulupaikkakunnalla tarpeeks paikkoja niin piti sit lähtee huithiiteen harjoitteluun.

Hieman OT, mutta uteliaisuuttani kysyn:

Kustansitko itse matkat harjoitteluun, ja laskitko paljonko se yhteensä teki harjoitteluajalta?

kokonaiskustannuksia en laskenut. Itse matkat maksoin, paitsi että meillä oli niin ihana luokka, että he päättivät kerätä "kolehdin" meille jotka kauimpana kävimme, joten saatiin edes hiukan matkakuluja peitettyä ;D

[Jooge]

--- kuljin ksh harjoitteluun 240 km päivässä edestakaisin. (Tuo kilometri lukema on oikein) Ei ollut koulupaikkakunnalla tarpeeks paikkoja niin piti sit lähtee huithiiteen harjoitteluun.

Hieman OT, mutta uteliaisuuttani kysyn:

Kustansitko itse matkat harjoitteluun, ja laskitko paljonko se yhteensä teki harjoitteluajalta?

Voisko jonkun muunkin sit saada kustantamaan matkoja harjoitteluun?? Itellä vaan 80 kilsaa päivässä tulee, mutta kyllä siitäkin jo viidessä viikossa kertyy bensamenoja...

[Vieras: inkeri 59]

Huh huh...luin koko ketjun. Itselläni oli täällä kaakkois-suomessa Hoito/huolenpito jakson näyttössä vuodeosastolla todella kylmää kyytiä. Olen suht paljon tietävä noista lääke ym. sairausasioista oman kiinnostukseni takia ennen lähihoitajaopintoja. No vanhat perushoitajamatruunat päättivät ottaa muista turhat luulot ´ja löysät pois.. En saanut mitään ohjausta kuin vaan parina ekana päivänä ja sekin tehtiin hampaitten raosta irvistellen.

En saanut yhtään myönteistä kommenttia koko aikana vaikka heiluin kuin heinämies tehden töitä samaan tahtiin kuin he. Usein jäin tekemään yksin hommia kun toiset olivat kahvitauolla. Ruokatauko jäi joskus pitämättä kun ohjaajani järjesti työt niin, etten kerennyt pitää ruokatuntia. Tein paljon sellaistakin mitä minun ei olisi tarvinnut tehdä tuolla jaksolla mutta silti vaan maristiin...heittäydyin kuulemma liian paljon sairaanhoitajien kelkkaan. Pakkohan se oli johonkin kyytiin hypätä mihin kelpasin.

Tein kestokanyylin putsauksia ja haavahoitoja yksin...että silleen...ja evästykseksi näyttöviikkoa varten kommentti epäilystä meneekö näyttöni ollenkaan läpi kun arvioijani oli niin tiukka.

NO sitten meno vasta kiihtyi..minut syynättiin päästä varpaisiin. Sain 35 vuotta alalla olleen perushoitajan arvioijaksi joka ei voinut sietää lähihoitajia. Siinä sitten huiskattiin viisi päivää ja kaikki oli kuulemma hyvin viimeisenä näyttöpäivänä

No ohjaaja ja arvioija olivat käyneet tässä välissä mustikkametsässä ja näyttökeskustelussa oli sävel muuttunut. Ohjaajani oli suuttunut ja valittanut siitä kun minä olin sanonut jääneeni vaille ohjausta puolet ajasta..Sehän oli ihan tosi. No arvioija aloitti keskustelun kommentilla, että osaat sinä ainakin kirjoittaa.

Oli laittanut tyydyttävään aseptiikan ja monta muuta seikkaa. Opettaja piti mun puoliani vähän liian vähän ja meinasi napsahtaa kakkonen kunnes ope honas mites noi ja noi on tyydyttävässä. Hän alkoi sitten vaatia perusteluja ja yksi kerrallaan arvioija korjasi ähisten ja puhisten niitä hyvä puolelle.

Lopuksi opettaja kysyi multa, että kolmonen vai nelonen?  Johon vastasin,että ko-ko-ko-kolmonen änkyttäen. Olin kuunnellut arvioijan paatosta kaksi tuntia ja arvelin menevän vielä tunnin jos sanon että nelonen.

Vitonenkaan ei olisi ollut pahitteeksi koska tein haavahoidot, kanyylin putsauset, 50 katetrointia, ym..ja ilman ohjausta.

Minulla jäi sellaiset traumat tästä haukkumisesta, että Carita pesuvoiteen haju saa sisälmykseni kääntymään sekaisin.

Hyvä asia oli se, että en pelkää enää mitään. Mitään pahempaa ei voi tulla vastaan. Olen oppinut sillä jaksolla todella paljon mutta en suinkaan ohjaajani ansioista.

ps.kyse oli ns. terveyskeskuksen akuuttiosastosta. ..missä oli pahimmat tapaukset plus 3 MRS-tapausta.

Kohta alkaa viimeinen näyttö sh/hp ja kaikki muut harjoittelut ovat sujuneet paljon paremmassa ilmapiirissä.

Onneksi!

[-lillamyy-]

Minullapa oli sellainen kokemus tk vuodeosasto harjoittelusta että minull aoli sh/hp harjoittelu ja kaksi ohjaajaa. Olin suurimman osan harjoittelusta hieman mukavamman ohjaajani kanssa ja aina molemmilta ohjaajiltani kyselin välillä että onko jotain parannettavaa tai ohjeita johonkin mitä voisi tehdä paremmin..molemmat snaoivat että tosi hyvin menee jatka samaan malliin.

Arviointiini tuli mukaan vähemmän mukava ohjaajani..aloitimme arvioinnin ja ajattelin että noniin ihan jees menee varmaan aika yksiin nämä ajatukset kun oli paljon asioista puhuttu. Eipäs vaan hommat mennytkään ihan niin..yhtäkkiä en ollut osannut mitään ja asenne potilaita ja muita työntekijöitä kohtaan oli ollut todella huono ja olin kuulemma väärällä alalla ja en koskaan tulisi valmistumaan hoitajaksi..ja eipä tässä vielä kaikki..muilla on opettaja puolustamassa mutta minun tapauksessani opettaja päättikin hypätä arvioitsijan kelkkaan..molemmat sättivät ja suunnittelivat minulle jo alan vaihtoa kovaa vauhtia..ja hylättyhän sieltä napsahti!

No minä reippaana tyttönä ilmoitin että suoritan harjoittelun kesällä toisessa paikassa uusiksi..kesä koitti ja menen toiseen paikkaan jossa ohjaajani oli todella tiukka ja tietävä...ja siitä harjoittelusta napsahti silti nelonen joten missähän oli vika..

Oli aika huonot välit kyseiseen opettajaan koko loppu koulun ajan..ja syystä..mutta olen valmistunut hoitajaksi hyvin arvosanoin joten haistakoon se ohjaaja ja  maikka pitkät..  ;D

[Keep the faith]

Hurjia tarinoita ;D.

Muuta ei oikeastaan irtoa, Inkeri-59 varsinkin.

Henk.koht. pidän tavasta olla mahd. monen mukana ja näin olinkin sahu:n jaksolla.

Kysya saa/pitää, ei kuormita vastaajaa mahdottomia, kun naamat vaihtuu päivittäin tai vaikka viikoittain. Näkee kaikki eri versiot jokaisen tavasta toimia.

Vaatii kuitenkin arviointia varten porukalta keskinäistä kommunikaatiokykyä, huonolla ilmapiirillä tuokin on hankalaa(?).

Titteleitä ei tarvitse tuijotella, se tieto ei ole koskaan liikaa tai liian vähän, oli oma koulu missä vaiheessa tahansa.

Toisaalta, se kuulemma on jollekkin "sekoittavaa", kun kuulee ja näkee ohi näyttösuunnitelman asioita mutta itselleni se sopii.