Harjoittelun arviointi-kauhu kokemus?

[Cardina]

En saanut yhtään myönteistä kommenttia koko aikana vaikka heiluin kuin heinämies tehden töitä samaan tahtiin kuin he. Usein jäin tekemään yksin hommia kun toiset olivat kahvitauolla. Ruokatauko jäi joskus pitämättä kun ohjaajani järjesti työt niin, etten kerennyt pitää ruokatuntia. Tein paljon sellaistakin mitä minun ei olisi tarvinnut tehdä tuolla jaksolla mutta silti vaan maristiin...

Oli laittanut tyydyttävään aseptiikan ja monta muuta seikkaa. Opettaja piti mun puoliani vähän liian vähän ja meinasi napsahtaa kakkonen kunnes ope honas mites noi ja noi on tyydyttävässä. Hän alkoi sitten vaatia perusteluja ja yksi kerrallaan arvioija korjasi ähisten ja puhisten niitä hyvä puolelle.

Lopuksi opettaja kysyi multa, että kolmonen vai nelonen?  Johon vastasin,että ko-ko-ko-kolmonen änkyttäen. Olin kuunnellut arvioijan paatosta kaksi tuntia ja arvelin menevän vielä tunnin jos sanon että nelonen.

Vitonenkaan ei olisi ollut pahitteeksi koska tein haavahoidot, kanyylin putsauset, 50 katetrointia, ym..ja ilman ohjausta.

Minulla jäi sellaiset traumat tästä haukkumisesta, että Carita pesuvoiteen haju saa sisälmykseni kääntymään sekaisin.

Hyvä asia oli se, että en pelkää enää mitään. Mitään pahempaa ei voi tulla vastaan. Olen oppinut sillä jaksolla todella paljon mutta en suinkaan ohjaajani ansioista.

Toi on niin back to 80´s, että oksat poois!

Onneksi ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Otin meinaan opiskelijan mukaan yhdelle keikalle ja kysyin keikan jälkeen opiskelijalta, että ootkos kuullut koskaan tuollaista palautetta. Ei ollut. Kansanedustaja antoi sellaista "palautetta", että siitä olis hänet oikeuteen voinut haastaa. Ainakaan hän ei edusta kansaa, vaan jotain ihan muuta. Harvoin/en koskaan saanut ppkl:n yöpäivystyksessäkään örkkien suusta kuulla sellaisia juttuja. Sen hän kyllä jälkeenpäin myönsi, että hänhän ei näistä asioista mitään maallikkona tiedä, mutta että... olipa hyvä areena kailotella suustaan mitä sattuu erään ryhmän puheenjohtajana. Niin, kun ei sentään oppimis-arviointitilaisuuksissa onneksi ole suurta yleisöä...

[Niina]

Vaikka ketju on jo pitkä, haluaisin sanoa tälle Hoitsuoppilaalle joka ketjun aloitti että tarinasi on kuin yksi omistani...

::hakkaa päätä seinään::

PAHA MIELI!

Kuinka moni opiskelija on saanut murska-arvostelut harjoittelu paikastaan?

Voi olla että allekirjoittaneessa on vikaa, mutta sain tänään elämäni pohjanoteeraus arvioinnin.

Sain potilailta ja hoitajilta kiitosta aktiivisuudestani, osaamisestani, jne. mutta oma ohjaajani ei kokenut asiaa samoin;

suhtautuminen harjoitteluun oli p:eestä, en osannut johdonmukaisesti tehdä mitään, vaan hoidin kuulemma koko osastoa (minun käskettiin aina hoitaa, ja nyt se oli väärin), kaikki jäi kuulemma kesken (minulle syötettiin duunia siihen malliin ettei ehtinyt hoitaa kaikkea loppuun--meni aina ylitöiksi), vastuuntunto puuttui ja arvionti jatkui tätä rataa. Tekemäni asiat olivat kuulemma laadullisesti hyviä ja olen oppinut paljon kädentaitoja, mutta sain ymmärryksen ettei minulla olen harmainta aavistusta mitä sairaanhoito on.

Sain itse vastaavan laisen palautteen kun olin sairaanhoitajaopintojeni kuudennella jaksolla. Siihen mennessä olin saanut useimmiten hyvää ja rakentavaa palautetta ja arvosanani jaksoilta oli hyvää tai kiitettävää. Ko. harjoittelun väliarvionnissa ohjaajani sanoi että hyvin menee jatka samaan tahtiin niin tulee kiitettävä. Pidin jaksoa mielenkiintoisena ja koin tulevani toimeen kaikkien kanssa hyvin. KUNNES tuli se arviointi päivä... Pääasiassa ohjaajani luki paperista juttuja joissa itse ei ollut ollut mukana ja se kaikki meni siihen tyyliin, että mitään en ollut oppinut, ketään en kuunnellut (toisin sanoen ikinä ei saisi kyseenalaistaa mitään), en ollut aito vaan jotain ihan muuta jne. jne... Noh minähän en osannut mitään tälläistä odottaa ja olin totisesti niin murskattu kuin joku vain olla voi. Koska kaikki mitä ohjaajani tuolloin sanoi oli mielestäni väärin ja täyttä paskaa minä kielsin kaiken. Sanoin että en aijo tuota harjoittelu paperia allekirjoittaa jos sinne tuollaista tulee koska se ei pidä paikkaansa. Kysyin myös että millä oikeudella ja ohjauksella minä sain tämänlaisen arvostelun, koska väliarvioinnissa viellä olin hyvää vauhtia saamassa kiitettävän. Tämä oli elämäni pisin arviointi kesti kaikkiaan 1,5 tuntia ja ikinä en enää palannut kyseiseen paikkaan. Loppujenlopuksi se kuitenkin kannatti laittaa vastaan ko. arvioinnissa. Luulen että se ohjaaja ei ikinä nyt unohda minua  ;D

Älkää hyvät ihmiset hyväksykö kaikkea kakkaa mitä teille syötetään!

Nyt jälkikäteen valmistuneena ja sairaanhoitaja ja lähihoitajaopiskelijoita ohjanneena voin sanoa, että minusta tärkeintä on olla opiskelijalle aito. Sanoa ne pienet hyvät asiat aina heti, kirjoittaa siihen arviointi vihkoon edes jotain, vaikka olisi tosi kiire, niin minulla oli aina aikaa kirjoittaa KIITOS olit todella avuksi tänään tai hio taitojasi lääkkeenjaossa. Olen saanut hyviä ystäviä opiskelijoista myös valmistumisen jälkeenkin.

Ehkä lopulta kaikkein tärkeintä on että itse tietää mitä osaa ja pystyy tekemään. Tsemppiä harjoitteluihin opiskelijat, ei se opiskelu voi loputtomiin kestää!!!  :o

[Vieras: inkeri 59]

niin Keep The Faith!'

Itse otin sen oppimiskokemuksena ja olen saanut eniten kokémusta meidän luokalta hoitojaksolla. Silti sain luokan huonoimman numeron mutta toisaalta arvosanat eivät ole vertailukelpoisia kun ne suoritetaan eri paikossa ja henkilölkunnalla. Silti sh/hp on vahvin alueeni ja näyttötodistuksessa huonoin arvosanani.

Aion jatkaa sairaanhoitajaksi ja tästä kokemuksesta on apua.

[Cardina]

Itse otin sen oppimiskokemuksena ja olen saanut eniten kokémusta meidän luokalta hoitojaksolla. Silti sain luokan huonoimman numeron mutta toisaalta arvosanat eivät ole vertailukelpoisia kun ne suoritetaan eri paikossa ja henkilölkunnalla.

Useimmissa AMK:ssa ei annetta numeroa harjoittelusta juuri siksi, että ne on useimmiten annettu niin subjektiivisin perustein - eli eivät kerro välttämättä opiskelijan oppimisesta vaan arvioitsijan arvostamista asioista enemmänkin.

Numerot eivät todellakaan kerro oppimisesta, siksi onkin hyvä tehdä osaamisestaan ja mielenkiinnonaluiesta portfolio - varsinkin, jos hakee sellaista paikkaa, jota 100 muutakin hakee.

[muikku]

niin Keep The Faith!'

Itse otin sen oppimiskokemuksena ja olen saanut eniten kokémusta meidän luokalta hoitojaksolla. Silti sain luokan huonoimman numeron mutta toisaalta arvosanat eivät ole vertailukelpoisia kun ne suoritetaan eri paikossa ja henkilölkunnalla. Silti sh/hp on vahvin alueeni ja näyttötodistuksessa huonoin arvosanani.

Aion jatkaa sairaanhoitajaksi ja tästä kokemuksesta on apua.

There you go Lady! Itselle on tullut sellainen mielikuva, että ne ohjaajat, jotka itse opiskeluaikoina saivat huonot arvioinnit, laittavat saman kiertoon... perinne jatkuu ja jatkuu. Itsekin sain kirran ja leikkurin ohjaajalta todella henkilökohtaisuuksiin menevää arvointia, vieläkin nousee karvat pystyy kun ajattelen, miten opettaja ei reagoinut siihen ollenkaan, todella selkään puukotusta! Eikä opiskelijoiden antamasta palautteesta noteerattu kuin kehut, kehitysehdotukset kuitattiin tyyliin opiskelijoilla ei ole ammattitaitoa arvoida ohjaajaa, osastoa tms.

Nykyisin työvoimapulan aikana tuntuu, kuin opiskelijoita päinvastoin kosiskellaan (ja kilpaillaan)  jo harjoitteluajalla tulevina työntekijöinä, opiskelijoiden antama palaute saatetaan käsitellään osastopalavereissa. Opiskelijoiden asema on muuttunut- onneksi!  Itselläni on ollut opiskelijoita ja kaikki ovat olleet  nuoria, hyvin erilaisia persoonia. On ollut itsevarmoja ja topakoita opiskelijoita, mutta myös arempia, jotka tarvitsevat enemmän tukea opiskeluunsa.  Koe itse, että tärkeintä on tunnistaa opiskelijan tuen tarve ja vastata siihen.  Minusta on parhainta ohjaajana ollessa se, että voin oman työ ohessa antaa toiselle uusia kokemuksia ja saada opiskelija innostumaan käytännön hoitotyöstä. Potilaan vaippojen vaihtokin voi olla kivaa mukavassa seurassa! Pyydän aina opiskelijalta kirjallista palautetta ohjaustaidoistani, palautteen voi antaa vaikka loppuarvioinnin jälkeen, ettei tarvitse jännätä, vaikuttaako se arviointiin  :)

[Vieras: Auts]

Aikoinaan ohjaajani kirjoitti kehitettävää kohtaan "koulun lopettaminen."

Kyseltiin sitten opettajani kanssa kumpikin että mitäköhän tämä tarkoittaa? Ohjaajani oli kuulemma sitä mieltä että luonteeni ei sovi hoitoalalle, ja on jo saavutus jos saan käytyä koulun loppuun..?

No kävin koulun loppuun ja lähdin opiskelemaan vielä lisääkin. En sitten tiedä onko luonteeni ajan myötä todellakin muuttunut vai oliko ohjaajani todellinen uuno? Henkilökohtaisesti sitä mieltä että niin monta kuin hoitoalalla hoitajaa, myös yhtä monta eri persoonaa, ja hyvä niin.

Ikävää jos kaikki puhuisivat monotonisella äänellä ja käyttäytyisivät kuin toinen toisensa kopio..

[mäyriäinen]

Minulle on sanottu, etten sovi alalle sillä en päässyt kotiaineesta läpi :)

[Jooge]

Minulle on sanottu, etten sovi alalle sillä en päässyt kotiaineesta läpi :D

Mikä on kotiaine? 

[Vieras: Sinde]

Olisko kotitehtävänä suoritettava kirjoitelma jostain aiheesta X?

[Maaria]

Mun ohjaaja kirjotti mun arvioinnin loppuun:

"Ulospäinsuuntautunut, puhelias, iloinen, hoitoalalle erinomaisesti sopiva tuleva sairaanhoitaja."

Toi kommentti huolestuttaa mua eniten koko arvioinnissa. Jos mä vähänkään alan mennä siihen perinteiseen sairaanhoitajan muottiin ja yleiseen käsitykseen siitä kuuliaisesta, nöyrästä laupeden antajasta ja sairaiden parantajasta niin mitä pikimmin on saatava asiaan joku suunnan muutos...  :nauraa:

Nim. Päivä päivältä enemmän kyynistyvä nuori hoitajan alku joka on tänäänkin pessyt paskaa potilaswc:n seinistä (ja kaikkialta muualta mihin potilas oli ehtinyt koskea) ja kironnut koko alan alimpaan helv... Olin muuten hyvin kaukana siitä iloisesta ja ulospäinsuuntautuneesta hoitajasta sillä hetkellä.

Muokkaus: Lisätty hymiö kun kuulosti liian vakavalta.. *nauraa*

[Vieras: Hoitaja80]

Mulle on sattunut ksh,  terv.keskuksen vuodeosasto ja leikkausosastojaksoja lukuunottamatta ohjaajat joiden kanssa olen tullut hyvin juttuun. tk:ssa toiset hoitajat pelastivat jaksoni, heidän kans tulin hyvin toimeen. ksh ja leikkuri ei kiinnostanut oikeastaan tai siis kiinnostus latistui ehkä osittain ohjauksen takia. Kir ja psyk jaksoilla on ollut kivat ohjaajat ja sis ja lastentautijaksoilla ohjaajat oli entisiä kollegoitani :nauraa: sillä suoritin nämä jaksot aluesairaalassa jossa aikoinaan olin lähetin  ja osastonsihteerin hommissa 2 kesää, että ne jaksot oli sikäli helppoja. itseäni leikkurissa ja tk:ssa häiritsi se et mulla ei ollut etunimeä siis olin "vain" opiskelija.  Grrrr Itse nykyään teen paljon opiskelijaohjausta koska tykkään siitä oikeasti. Yritän kohdella opiskelijaa kuin kollegaa ja en puhuttele opiskelijaa opiskelijana vaan aina etunimellä. Nytkin oon paraikaa ohjaajana. Eikä kukaan opsikelija oo koskaan lyttyyn haukkunu Mulle annettu palaute on onneks ollut positiivista :) 

[Vieras: -petu-]

Kuulostaapa pelottavalta! Minulla vasta ensimmäinen harjoittelu takana ja parempaa palautetta en olisi voinut saada. Oma ohjaaja kiitteli vaan,että osaan olla omatoiminen ja aktiivinen. Inhottava ajatella,että jos ohjaajan kanssa eivät kemiat natsaa,niin sitten tulee skeidaa niskaan ja kunnolla. Minulla on sitten vielä pahana tapana imeä kaikki kritiikki kuin pesusieni konsanaan.

Toivottavasti tulevissa harjoitteluissa olisi inhimillisiä ohjaajia,nyt alkoi nimittäin ahdistaa  :-

[dino]

Inhottava ajatella,että jos ohjaajan kanssa eivät kemiat natsaa,niin sitten tulee skeidaa niskaan ja kunnolla.

Ei tuo mikään automaatti ole, silloin tällöin on niin että opiskelijan kanssa ei ihan samalla aaltopituudella olla mutta kyllä silti ohjaaja osaa arvioida opiskelijan suoritusta objektiivisesti. Tämä ainakin pitää olla aina tavoitteena.

[Vieras: Sinde]

Jos mä vähänkään alan mennä siihen perinteiseen sairaanhoitajan muottiin ja yleiseen käsitykseen siitä kuuliaisesta, nöyrästä laupeden antajasta ja sairaiden parantajasta niin mitä pikimmin on saatava asiaan joku suunnan muutos...

Tuli vähän joku diakonissa mieleen noista sun kuuliaisesta, nöyrästä laupeuden antajasta ja sairaiden parantajasta.... Sori, off topic...

Tjaa-ah, saapahan nähdä kuinka mun käy ensi syksynä, kun pitäis mennä vammaisten kanssa 8vk:ksi ja ennen ikinä oo ollut vammaisten kanssa missään tekemisissä. Toivottavasti saan asiallisen ohjaajan, enkä mitään tyrannia.

[Vieras: Hoitaja80]

--- kuljin ksh harjoitteluun 240 km päivässä edestakaisin. (Tuo kilometri lukema on oikein) Ei ollut koulupaikkakunnalla tarpeeks paikkoja niin piti sit lähtee huithiiteen harjoitteluun.

Hieman OT, mutta uteliaisuuttani kysyn:

Kustansitko itse matkat harjoitteluun, ja laskitko paljonko se yhteensä teki harjoitteluajalta?

Voisko jonkun muunkin sit saada kustantamaan matkoja harjoitteluun?? Itellä vaan 80 kilsaa päivässä tulee, mutta kyllä siitäkin jo viidessä viikossa kertyy bensamenoja...

Meidän koululla oli ainakin se asenne että jos kouluun olet tullut ja joudut kauemmas harjoitteluun niin itse matkakulusi kärsit

[Maaria]

--- kuljin ksh harjoitteluun 240 km päivässä edestakaisin. (Tuo kilometri lukema on oikein) Ei ollut koulupaikkakunnalla tarpeeks paikkoja niin piti sit lähtee huithiiteen harjoitteluun.

Hieman OT, mutta uteliaisuuttani kysyn:

Kustansitko itse matkat harjoitteluun, ja laskitko paljonko se yhteensä teki harjoitteluajalta?

Voisko jonkun muunkin sit saada kustantamaan matkoja harjoitteluun?? Itellä vaan 80 kilsaa päivässä tulee, mutta kyllä siitäkin jo viidessä viikossa kertyy bensamenoja...

Meidän koululla oli ainakin se asenne että jos kouluun olet tullut ja joudut kauemmas harjoitteluun niin itse matkakulusi kärsit

Taitaa riippua myös kouluasteesta. Toisen asteen koulutuksessa ainakin joissain tapauksissa voi hakea Kelan koulumatkatukea jonka omavastuu on jotain 42 € /kk tjsp...

Ammattikorkeassa luonnollisesti kustannetaan kaikki alusta alkaen itse...[br][br]Ylläoleva osuus viestistä on kirjoitettu: 12.05.07 - klo:21:01

---

Jos mä vähänkään alan mennä siihen perinteiseen sairaanhoitajan muottiin ja yleiseen käsitykseen siitä kuuliaisesta, nöyrästä laupeden antajasta ja sairaiden parantajasta niin mitä pikimmin on saatava asiaan joku suunnan muutos...

Tuli vähän joku diakonissa mieleen noista sun kuuliaisesta, nöyrästä laupeuden antajasta ja sairaiden parantajasta.... Sori, off topic...

Eikös nää liittynyt jotenkin Erikssonin hoitotyön teoriaan...? Tosin voi olla että oon väärässä jos oon nukkunut kyseisillä luennoilla kun en oo ihan niitä suurimpia hoitotieteen faneja..

*vähintään yhtä off topic...*

[Vieras: inkeri 59]

Kiitokset myös sinulle, Cardina. Autoit minua suhteuttamaan saamani kohtelun ja matruunat niille kuuluvaan lokeroon.8)

Mulla oli tässä viimeisellä jaksolla aivan ihana harjoittelupaikka mutta harmi kun siihen ei sisältynyt näyttöä. Siinä dementiapaikassa oli ns. normaali huumoririkas ympäristö ja niissä minä olen parhaimmillani. Siinä paikassa kaikki hoitajat olivat myös samanarvoisia ja kaikkien nimikylteissä luki ainoastaan isolla etunimi. Usein tulin vatsa naurusta kipeänä kotiin kun nauroimmen asukkaiden ja hoitajien kanssa yhteen ääneen. Menen viimeiseen näyttööni vajaan parin kuukauden päästä ja se tapahtuu kotihoidossa. Nyt olen sen verran viisastunut, etten niele mitä tahansa.

Toivottavasti en enää ikinä törmää näyttöihin..siis opiskelijan asemassa. Tuskin tuolla sh-monimuotokoulutuksessa on näyttöjä?

[Miuccia]

Mun kokemukset arvionneista on yhtä poikkeusta lukuun ottamatta positiivisia. Toi yksi arviointi on siis vielä saamatta, vaikka harjoittelujaksosta on jo 6kk aikaa... :) Siis kirjallinen arviointi, suullisen sain kyllä vikana harj.päivänä ja olin siihen tyytyväinen. Jostain syystä ohjaaja ei ole saanut aikaiseks lähetettyä kirjallista. muuten olis mulle aivan se ja sama, mutta kun opintopisteet on sen takia jääneet uupumaan... Ja olen soitellut/osastolla käynyt vinkumassa sitä, mutta toistaiseksi ilman tulosta. 8)

[Cardina]

Inhottava ajatella,että jos ohjaajan kanssa eivät kemiat natsaa,niin sitten tulee skeidaa niskaan ja kunnolla.

Ei tuo mikään automaatti ole, silloin tällöin on niin että opiskelijan kanssa ei ihan samalla aaltopituudella olla mutta kyllä silti ohjaaja osaa arvioida opiskelijan suoritusta objektiivisesti. Tämä ainakin pitää olla aina tavoitteena.

Edellinen opiskelija oli juuri sellainen, että hän ärsytti minua ihan suunnattomasti suurisuisen käyttäytymisensä vuoksi (ihan kaikkea mitä mieleen tulee, niin ei tarvitse kailotella ääneen ylihoitajakokouksessa! - jotkut mölyt voi pitää mahassaan - niin sitä joutuu työelämässäkin tekemään).

Parhaani mukaan pidin itse mölyt mahassani myös opiskelijaa ohjatessa ja yritin antaa vain positiivista palautetta ja negatiivisetkin positiivisella tavalla. Opiskelija kyllä antoi palaa antaessaan palautetta ohjauksesta, ja siitä miten hän ei saanut tehdä sitä mitä olisi halunnut. No, jos hän olis sen kertonut mulle harjoittelun aikana tai olisi tehnyt kirjalliset tavoitteet, niin sitten ehkä... Mutta oli myös paljon sellaista, mitä hän olisi halunnut tehdä, mutta taidot eivät riittäneet - ei siis edes semmoiset teoreettiset perustaidot, joita olettaisi opiskelijalla olevan ennen harjoitteluun tuloa (tai sitten hän olisi voinut ottaa "itseohjautuvasti" selvää, mutta kun kaikki olis pitänyt ohjaajan pureskella valmiiksi...  )

Mun ohjaaja kirjotti mun arvioinnin loppuun:

"Ulospäinsuuntautunut, puhelias, iloinen, hoitoalalle erinomaisesti sopiva tuleva sairaanhoitaja."

Toi kommentti huolestuttaa mua eniten koko arvioinnissa. Jos mä vähänkään alan mennä siihen perinteiseen sairaanhoitajan muottiin ja yleiseen käsitykseen siitä kuuliaisesta, nöyrästä laupeden antajasta ja sairaiden parantajasta niin mitä pikimmin on saatava asiaan joku suunnan muutos...

Jos ohjaajasi arvostaa ulospäinsuuntautunuttta, puheliasta ja iloista sairaanhoitajaa, niin sehän EI ole perinteisen sairaanhoitajan muottiin kuuluvaa juttua. Onneksi siitä muottiinpuristamisesta ollaan päästy jo nykykoulutuksessa eroon (ainakin 80-lukuun verrattuna).

Nim. Päivä päivältä enemmän kyynistyvä nuori hoitajan alku joka on tänäänkin pessyt paskaa potilaswc:n seinistä (ja kaikkialta muualta mihin potilas oli ehtinyt koskea) ja kironnut koko alan alimpaan helv... Olin muuten hyvin kaukana siitä iloisesta ja ulospäinsuuntautuneesta hoitajasta sillä hetkellä.

:) ... tästä ei ole kauhea kauan, kun olin keikalla ja pesin (TAAS!) "sitä itteään" lattialta, seiniltä yms., kun deliuriumiin mennyt potilas päätti "maalata" huoneen uuteen uskoon.  Työn mielekkyys kohosi potenssiin 1 000 000, kun samaan aikaan olisi pitänyt siinä aamuyöntunteina selvitä oksentamatta ja pitää silmällä 4:n potilaan monitorit (+ reagoida niihin, jos niissä jotain vipinää olisi ollut).

Muistan senkin ajan, kun yöpäivystyksessä ei ollut sairaala-apulaista - ja katsottiin, että eritteiden siivoaminen kuuluu sh:lle. Siinäpä sitä eräätkin "mukavat" eritteet siivottiin, että seuraavaa potilasta olis kehdannut edes pyytää toimenpidehuoneeseen...

Sådant är (arbets)livet!

[Devis]

Kokemusta on ekavuodesta amk:ssa sh-puolella kahdesta harjoittelusta, eikä kyllä kumpikaan ole ollut niin hanurista, kuin tämä lähihoitaja-oppisopimuskoutuluksen päiväkoti-harjoittelu, vaikkei vielä olla päästy edes arviointiin asti. Menee kyllä vähän offtopiciksikin.

Tilanne lyhyesti:

Opiskelen oppisopimuksella lähihoitajaksi, koska elämäntilanteen takia amk oli pakko jättää kesken. Jakso kestää 4viikkoa, joista 3 työssäoppimista ja 1 näyttöä.

Eka viikko meni ok, oli jopa mukavaa. Sitten sairastuin itse sitkeään flunssaan. Olin 7pvä kuumeessa, joten koko viikko tuli poissaoloja. Seuraava viikko meni ok, paitsi että viikon perjantaina minut hälytettiin omaan työpaikkaan "sijaiseksi". Seuraavana maanantaina poikani sairastui. Koska mieheni sairastaa imusolmukesyöpää ja käy rankoissa intensiivihoidoissa, niin sopivasti sattui hänen veriarvonsa tippumaan nollaan samana päivänä, kun poika sairastui. Siispä minun oli pakko jäädä kotiin. 3pvä kotona hoitamassa lasta ja harjoitteluun 2päiväksi. Seuraavana sunnuntaina miehellä todettiin keuhkokuume, su- ma yönä siirrettiin teholle. Maanantaina menin harjoitteluun ja kerroin tilanteen. Passittivat kotiin. Koko viikon mies taisteli hengestään ja minä stressaantuneena itkin sängyn vierellä ja yritin pysyä järjissäni. En todellakaan ollu työkuntoinen,  taas poissaoloja, vieläpä päiväkodin kehoituksesta. Sanoivat, että miehen selviäminen on nyt tärkeämpää.

Eilen olin lähdössä harjoitteluun, pojalla taas kuumetta. Mies teholla edelleen. Äitini töissä, Isäni kuollut, miehen vanhemmat asuvat 550km päässä. Siispä oli taas pakko jäädä hoitamaan kotiin lasta. Iltapäivällä soitin harjoittelupaikkaan, että mitenkäs tämä jatko nytten. Sanoivat, että koska poissaoloja on niin paljon, niin täytyisi suorittaa koko harjoittelu uudelleen. Perusteluna harjoittelun "repaleisuus". Oppilaitoiksen ohje on, että harjoittelun voi suorittaa, kunhan tarvittavat työssäoppimispäivät on suoritettu, parin päivän vajaus ei haittaisi (15pvä maximi).

Sanoin, että eihän se käy. Ei ensinäkään siksi, koska korvaan tietenkin poissaolopäiväni, onhan ne repaleisetkin viikot suoritettuja nekin ja toiseksikaan siksi, että työpaikkani maksaa minulle koko ajan palkkaa, eivätkä takuulla suostu moiseen järjestelyyn, koska oppilaitoksen ohjeet ovat erilaiset, kuin mitä päiväkoti mietti.

Lopputulos ohjaajan ja hänen kollegoidensa palaverin jälkeen on, että "saan nyt tämän kerran" suorittaa harjoittelun loppuun asti siitä mihin nyt on päästy. Mutta että ihan palaveria tarvittiin. Ja oppilaitoksen ohjeet romukoppaan vaan. On kyllä niin p*skan maku suussa, että ei tekisi mieli tehdä enää yhtään päivää samassa paikassa...

Ja voin vaikka vannoa, että arvioinnissa vedotaan poissaoloihin arvosanaa laskevasti, hienoa jos läpi menee.

[Vieras: hedu5]

Päätin ensimmäisen syventävän jakson leikkurissa parisen viikkoa sitten. Ihan hyvää arviointia sain (rehellistä), tosin intrumenttipuolen ohjaajalta sain semmosta palautetta että menen tilanteisiin(esim. avustamaan kirurgia) rohkeasti mukaan, ehkä liiankin rohkeasti ja että minun olisi pitänyt sanoa jos jokin olisi epäilyttänyt. Kuitenkin hän itse myönsi, että hän itse minut niihin tilanteisiin pisti, vaikka kovasti yritin kertoa etten taida vielä olla valmis: "Joo, mene vaan. Kyllähän sä täällä jo sen verran olet ollut!"

grr... 

Muutenkin vähän hössö koko ohjaaja, mutta ihan mukava  :)

[Kivikala]

Itsellä yksi harjoittelun loppuarviointi pyöri vaan sen asian ympärillä kuinka olin kerran kansliassa soittanut kännykällä.. Eipä mieleeni juolahtanut että se olisi niin tuomittavaa kun muut hoitajat soittivat lapsilleen talon puhelimesta ja pitivät omia kännyköitä taskussaan äänet päällä. No enpä ole erehtynyt tekemään samaa virhettä kahdesti!!

[Vieras: Sinde]

Opiskelijalta KAIKKI sellainen toiminta on tuomittavaa, mitä varsinaiset työntekijät harrastaa päivittäin. Elämä on niin pirun reilu.

[Vieras: inkeri 59]

Devis  hei..kuinka miehesi voi nyt? Onko edelleen teholla ja haluatko kertoa mikä on ennuste?

Oma mieheni sai sydänkohtauksen mun kasvuntukemisen näyttöviikkoa edeltävällä viikolla ja kirjoittelin hensua ambulanssimatkalla Helsinkiin...rankaa oli

Kristillisessä päiväkodissa ymmärsivät hyvin tämän ongelmani ja sain olla viikon poissa.

[myyrä10]

sattuipa somasti tämä, itse sain tiistaina sellaisen arvioinnin, että repesin itkemään kesken kaiken kuinka noloa..olin ksh:ssa vanhusten jaksolla, ja tein tosi paljon duunia, kotikäyntejä neljän viikon aikana tein neljä hoitajan kans, loput yksin. Vanhukset kehuovat minua, homma onnistui, tein kaikkea mitä pyydettiin, kunnes tuli arviointi. Motivaation näkyvää puutetta, en perehdy annettuihin asioihin blaa..blaa..kädrntaidot kiitettävät muu perseestä. Meillä oulussa on sellainen opintojärjestys, että eka on sisätaudit ja kirra+leikkuri ja sit vanhustyö, mikä siis nyt kyseessä. Ja itseäni tämä ei voinut vähempä kiinnostaa, koska leikkuri ja ensihoito on enemmän oma juttu. No, sitä sa mitä tilaa. Motivaation puutetta oli myös päiväkotijaksolla, josta myös tuli tuomio. Kai se motivaation puute on yleisesti niin näkyvää, että sitä sakotetaan. Mutta voiko sitä ollakaan kaikesta intopiukeena??!! Onneks sisätaudit ja kirra meni loistavasti, joten ei tämä tähän kaadu ;D