Kun lähdet harjoittelusta...

[Vieras: Sinde]

Nostelen täänkin aiheen esiin, kun taas oon lähdössä parin viikon päästä yhdestä harjoittelusta pois. Ja ohjaus ollut mitä mahtavinta, oikein hävettää kun itse en ole yhtä ahkera opiskelija ollut, kuin mitä mun ohjaaja on ollut ohjaamaan. Vielähän sitä on aikaa korjata tilanne. Joku oli täällä maninnut kirjeen kirjoittamisen ja mietin, että josko se olis hyvä vaihtoehto. Sitä kun ei aina saa sanotuksia kaikkea mitä mieleen tulee, vaikka positiivisista asioista onkin kyse. Jos joku on tulossa Pieksämäelle päin vammaisharjoitteluun, niin voin antaa vinkin loistavasta harjoittelupaikasta.

[Vieras: Eristyshoitaja]

Olen vienyt yleensä jotain pientä ja hyvää ohjaajaa muistan aina. Eräästä huonommasta paikasta kun lähdin, hyvä kun edes moi sanottiin   >:D Monissa paikoissa kiitelty, jopa kortein ja lahjuksin opiskelijaa.

Kahvihuoneista...Yhdessä paikassa mulle sanottiin että menetkö muualle syömään, että tämä paikka on hoitajille. Istuin sitten päiväsalissa tai käytävällä syömässä. Se oli kyllä mielestäni erikoista! Yleensä niin opiskelijat, hoitajat, sairaala-apulaiset ja lääkäritkin mahtuvat samaan pöytään. (En tarkoita kahvipöydän suuruutta tällä  :D) 

Joskus sijaisiin tunnutaan suhtautuvat aika nihkeästi ja sen huomaa myös kahvipöydissä... Kurjinta on kun keskustelussa sinut ignoorataan täysin  8)

Surullista että vielä nykyäänkin tapahtuu tuollaista että opiskelijat "eristetään" muusta porukasta. itse tykkään ohjata opiskelijoita ja nappaan aina opiskelijan mukaan jos syömään tai kahville lähden. Mun mielessäni opiskelija on täysin samassa asemassa kuin kollegani (siis sen suhteen kuinka kohtelen opiskelijaa, enhän mene kollegallenikaan sanomaan että äläpäs tule nyt kahvihuoneeseen kun minä olen kahvilla)Joskus olen heittänyt muutaman kerran opiskelijan kotiinsa jos samalla suunnalla on sattunut asumaan. Lainasimpa kerran rahaakin linja-autoon kun opiskelijalla ei ois rahat muuten riittänyt)

[Vieras: Sinde]

Sain itse ohjaajalta kyydin kotiin tässä eräänä päivänä, kun oli niin sohjoista että olin joutunut jättämään pyöräni puoliväliin matkaa kun ei tullut polkemisesta yhtään mitään.

[Naina]

Tätä nostelen kun vieläkin harmittaa edellinen harjottelu :)

Eka ja tietysti jännittävin oli pk, sinne vein herkut+ohjaajalleni pienen ekstran, ja sain ihanan itsetehdyn muiston.

Toka paikkaan (hoivakoti) vein herkut, ja sain sieltä upean opin ja kannustuksen.

Kolmanteen (keharit) vein herkut ja fotoja cd:llä, sekä kuvakollaasin, sain ihanan mukin herkuilla+asiakkaiden tekemän kirjasen.

Neljännestä paikasta (kotihoito) tuli käteen herkkuja, ja niitä myös vein+vinkkuplon ohjaajalleni.

Viides oli sitten suuren suuri sairaala, josta sain järjettömästi oppia sekä paskaa käteen, sinne vein herkkuja+kiitoskortin.

Viimenen menossa, ja herkkupuolelle kallistumassa :)

[Vieras: Sinde]

...ja nyt tuntuukin taas että ohjaajani on ihan pissipää, ei huvittais antaa hänelle mitään. Semmoista se on kun ei kestä kuulla totuutta itsestään.