Kun lähdet harjoittelusta...

[Anu]

Samoiten on Salon sairaalan kirralla, kahvihuoneeseen ei ole mitään asiaa.. Me istuttiin sellasessa "toimistohuoneessa" syömässä, missä pidettiin myös toisen moduulin päivärapsa. Joku sinne oli kahvinkeittimen kuitenkin tuonut, se vain häiritsi että aina kun opiskelijat olivat syömässä tuli jollain hoitajalla juuri silloin asiaa soittaa jollekulle juuri kyseisestä huoneesta..

Tuo edellä mainitsemani paikka on varmasti ainoa minne en ole koskaan mitään pullaa tai muuta vienyt, vaikka he asiasta muistuttelivatkin. Kaikkiin muihin olen kyllä. Kyllähän se nyttekin tuntu kivalta kun sisätaudeilla olin viimeksi harjoittelussa ja siellä teen nyt keikkaakin niin ohjaajani kysyi tuossa joulun tienoilla että mitä olen nyt tykännyt sitten olla kyseisellä osastolla töissä jne.

Anu

[Vieras: Sinde]

Itelläni oli sellainen työssäoppiminen vk:lla, että rehellisesti sanottuna pari hoitajaa ei koko viiden viikon aikana puhunu mulle sanaakaan. Aamulla ei ees tervehdykseen vastattu. Nyt on kummasti kielenkannat irronneet, kun olenkin ollut sijaisena. Kumma juttu. Mikä musta nyt tekee niin erilaisen?

Ite oon ollut työssäoppimisjaksolla aina ihan paineessa, kun ohjaaja kehottaa kyselemään kaikenlaista eikä mulla ole koskaan ollut mitään kysymistä. Juuri vk:lta sain sellaiset arvioinnit, että kun sä et ikinä kysy mitään. Eli itse en oo ainakaan ohjaajaani turhaan ahdistellut... Ja ei kai koulut väkisin ketään opiskelijaa mihinkään lykkää. Eiköhän sieltä työssäoppimispaikasta ole ensin pitänyt lupa kysyä, että ottavatko yleensä ketään kädetöntä tumpeloa sinne vaivoikseen.

[Vieras: Kamomilla]

Koko opiskeluajan kapinoin kovasti sitä "ei kysele tarpeeksi"-palautetta vastaan, tai siis lähinnä kysenalaistin sen. Minkä verran tarvii kysellä että se on tarpeeksi? Joku työryhmästä kokee kuitenkin aina että "tarpeeksi" on liian vähän. Monessa paikassa (etenkin nyt kun en ole enää opiskelija ja näistä asioista puhutaan suorempaa!!) onkin myönnetty että tuo palaute on se helpoin antaa jos ei mitään muuta kehittämisen alueita keksi ehdottaa. Semmonen ässä hihassa jonka voi lähes jokaisen kohdalla vetää kehiin. :-.

Itselläni oli tapana kiittää ohjauksesta kahvipaketin/baakkelsin muodossa, tosin harjoitteluiden kertyessä ja nahkan paksuuntuessa kiitin enää vain silloin kun siihen oli aihetta. Hittoako minä harjoittelupaikkaan pullaa köyräämään jos olivat olleet minua kohtaan törkeitä viisi viikkoa! Muistanpa senkin kirran harjoittelun johon kilttinä tyttönä väänsin kääretorttua ja vein sen kahvihuoneeseen, niin sieltä tuumataan että nyt voitkin sitten mennä kansliaan ja vastailla kelloihin kun me hoitajat käydään kahville...

[Cardina]

Koko opiskeluajan kapinoin kovasti sitä "ei kysele tarpeeksi"-palautetta vastaan, tai siis lähinnä kysenalaistin sen. Minkä verran tarvii kysellä että se on tarpeeksi? Joku työryhmästä kokee kuitenkin aina että "tarpeeksi" on liian vähän. Monessa paikassa (etenkin nyt kun en ole enää opiskelija ja näistä asioista puhutaan suorempaa!!) onkin myönnetty että tuo palaute on se helpoin antaa jos ei mitään muuta kehittämisen alueita keksi ehdottaa. Semmonen ässä hihassa jonka voi lähes jokaisen kohdalla vetää kehiin. :-.

Tää on joku ihme pinttymä harjoittelun ohjaajien päässä, että kyselevä opiskelija on kiinnostunut. Ja pyh! Ton käsityksen vois pikkuhiljaa jo haudata. Voihan sitä kiinnostusta osoittaa muullakin tavoin. Ja oppia voi monin eri tavoin. Kaikki eivät opi kyselemällä kaikenmaailman kysymyksiä ohjaajalta.... Ohjaajien koulutus esim. erilaisista oppimistyyleistä voisi kehittää myös harjoittelun arviointia.

Muistanpa senkin kirran harjoittelun johon kilttinä tyttönä väänsin kääretorttua ja vein sen kahvihuoneeseen, niin sieltä tuumataan että nyt voitkin sitten mennä kansliaan ja vastailla kelloihin kun me hoitajat käydään kahville...

Noin on tapahtunut itse kullekin... mutta kosto elää!  :D (tosikot vetäkööt vaikka liisterit sieraimiin)

[Vieras: Sinde]

Hei immeiset!

Mulla on työssäoppiminen päättymässä parin viikon päästä. Tulin tässä ajatelleeksi, että voisin ohjaajaani kiittää jollakin tavalla, kun kuitenkin hän on jaksanut sinnikkäästi ohjata mua näinkin pitkän ajan (7vk yhteensä) ja muutenkin hän on aivan ihana ihminen. Pullaa olin ajatellut viedä koko henkilökunnalle viimeisellä viikolla jonakin päivänä. Mutta mitä keksin ohjaajalleni? Olisi kiva muistaa jollain henkilökohtaisella kiitoksella, josta jäisi ohjaajalle mukava muisto minusta (no toihan nyt vasta kuulostikin itsekeskeisltä...). Onko ideoita?

[Asswiper]

Me päätettiin joskus aikanaan psyk. harjottelussa yhen toisen opiskelijan kanssa palkita meidän loistavat ohjaajat, ja lopulta ostettiin niille hienot paidat mentalwearista. Toinen hyvä keino palkita ohjaaja on viedä hänelle suklaarasia tai pullo, ihan sen mukaan kumpaan hän on mieltynyt :)

[kikkis]

Tai perinteinen kahvimuki...tai tee.

[puh]

Kaikkien aikojen parhaimmalle ohjaajalleni viime syksynä vein Iittalan Kivi-tuikkulasin ja suklaarasian :) Psyk.puolella vietiin luokkakaverin kanssa puoliks pullot molemmille ohjaajille. Lasten puolella taisin ostaa jonkun pienen "avaimenperä-nallen" jonka ohjaaja sai laittaa jakkuun roikkumaan, kun sen vanha "roikkupehmo" oli jo vähän huonossa hapessa :)

[Turre_burre]

minä oon kerran ostanut mansikkakakun harjoittelupaikalle,oli sen verran hyvä ilmapiiri ja muutenkin todella mukava harjoittelu. Mutta jos on ollut joku paskempi harjoittelupaikka niin oon vain ottanut laput käteen ja häippässyt vähin äänin ulos osastolta.

[Maryam]

Jos on ollut mukava paikka/ohjaaja niin sellaista on tosi kiva muistaa. Kehnona leipurina olen suosiolla vienyt ison kasan karkkia.

Tähän asti on aina ollut tervetullut hoitajien taukohuoneeseen. Eikä ole pieneen mieleen juolahtanut, että nykymaailmassa olisi (on??) vielä paikkoja missä opiskelja työnnetään jonnekin siivouskomeron nurkkaan eväitään mutustamaan?  :-

Totta kai ohjaaja tarvitsee taukoa, mutta niin muuten tarvitsee opiskelijakin... Aina "pitää" olla pirteä, parhaimmillaan ym. Meinaan kun jokainen työtä tehnyt tietää ettei kukaan oikea työntekijäkään aina sellainen ole...  :)

[Sukunajo]

kyllä aion edelleen pitää yllä sitä linjaa, että jos ohjaaja on asiallinen ja asiansa osaava (eli ei ainakaan kiusaa minua..) niin jotain saa kun lähden pois (puhelinnumeron lisäksi, mikä on tietysti sijaispulasta kärsivällä pk-seudulla se paras lahja..).

Kun ajattelee tosiaan sitä, että osastolla on ihan jatkuvasti opiskelijoita :-X taas yksi hyvä syy paeta hoitotyön todellisuutta ennen kuin se pamahtaa kokonaan kasvoille...

[Cardina]

Opetussairaaloissa on aina ollut ja tulee aina olemaan opiskelijoita koko ajan. Ne hoitsut, joita ei ohjaaminen kiinnosta, niin hakeutukoot johonkin muualle kuin opetussairaalaan töihin (esim. yksityiselle - ja ottakoot itse selvää muista mahdollisuuksista). Opiskelijan ohjaaminen on yksi työtehtävistä opetussairaalassa. Toivoisin, että nykyisetkin opiskelijat opiskelisivat suuntavien opintojen aikana opiskelijoiden ohjausta kuten ennenvanhaan...

[Nannuskainen]

Mulla loppu harjoittelu 3viikkoa sitten ja mielessä kävi etten veisi mitään osastolle. Mutta miksi rankaista koko osastoa kun ohjaaja kusipää. Joten vien jotain valmis kakkukääretorttujuttua. Ohjaaja sai kiitokseksi palautteen jota ei ehkä unohda hetkiseen tai sitten unohtaa.

[Vieras: Sinde]

En voi oikeasti sanoin kuvata, kuinka lositava ihminen tämä mun ohjaaja on! Kirjeen kirjoittaminen tuntuisi kaikkein parhaimmalta ratkaisulta, mutta toisaalta taas ei mulla ole rohkeutta sellaistakaan mennä tekemään.  :P Ehkä sitten tyydyn ihan vain itse tehtyyn korttiin.

Mitä pahaa sun ohjaaja sulle teki, Nannuskainen?  :o

[Ketorin]

Opetussairaaloissa on aina ollut ja tulee aina olemaan opiskelijoita koko ajan. Ne hoitsut, joita ei ohjaaminen kiinnosta, niin hakeutukoot johonkin muualle kuin opetussairaalaan töihin (esim. yksityiselle - ja ottakoot itse selvää muista mahdollisuuksista). Opiskelijan ohjaaminen on yksi työtehtävistä opetussairaalassa. Toivoisin, että nykyisetkin opiskelijat opiskelisivat suuntavien opintojen aikana opiskelijoiden ohjausta kuten ennenvanhaan...

HOX! Myös yksityiset sairaalat voivat olla opetussairaaloita! Tiedän, koska työskentelen sellaisessa.

[Cardina]

Opetussairaaloissa on aina ollut ja tulee aina olemaan opiskelijoita koko ajan. Ne hoitsut, joita ei ohjaaminen kiinnosta, niin hakeutukoot johonkin muualle kuin opetussairaalaan töihin (esim. yksityiselle - ja ottakoot itse selvää muista mahdollisuuksista). Opiskelijan ohjaaminen on yksi työtehtävistä opetussairaalassa. Toivoisin, että nykyisetkin opiskelijat opiskelisivat suuntavien opintojen aikana opiskelijoiden ohjausta kuten ennenvanhaan...

HOX! Myös yksityiset sairaalat voivat olla opetussairaaloita! Tiedän, koska työskentelen sellaisessa.

Jos ovat tehneet sopimuksen, mutta eivät automaattisesti. On enemmän yksityisiä laitoksia/lääkärikeskuksia/toimipisteitä kuin valtion/kuntainliiton/kunnan omistamia, jotka EIVÄT ole opetussairaaloita.

[Liisus]

Muutamia kertoja lukuunottamatta olen vienyt jotain tarjottavaa.

Päiväkotiharjoittelusta lähteminen oli ikimuistoinen. Herkuteltiin, mulle laulettiin, kaikki halasi mua ja kiitteli. Muistoksi sain julisteen, mihin oli kaikki lapset osallistuneet. Tuli tippa linssiin.

Tuon lisäksi yhdestä toisesta paikasta sain pienen lahjan. Se tuntui hyvältä.

Viime kesänä olin yhtäaikaa toisen keikkalaisen kanssa viimeistä päivää töissä. Hän oli koonnut aivan uskomattoman herkkupöydän ! Oli vaikka mitä. Ihmiset muistavat varmasti pitkään.

[Juulia77]

Olen valmistunut vuosi sitten lähihoitajaksi. Harjoittelupaikkoihin vein pääsääntöisesti jotain syötävää, kakkua tms. Niille ohjaajille, jotka olivat mukavia vein myös pienen muistamisen (joulun aikaan esim. kynttilä tms.) ja kortin. Koko työyhteisöä kiitin kortilla, jos oli aihetta.

Kaikki harjoittelupaikat olivat mukavia, mutta vain yhdessä oli ohjaajana sellainen ihminen, jota en pahemmin arvostanut. Oli kova puhumaan p****a toisista selän takana. Onpa hyvä esimerkki opiskelijalle. Onneksi itse olen jo vanhempi ja kokenut yhden alan opiskelut&työskentelyt.

Eräässä harjoittelupaikassa ohjaajani oli minua n. 10 vuotta nuorempi ja hän oli valmistunut vuotta aikaisemmin. Mielestäni ei ollut kovinkaan pätevä ohjaamaan opiskelijaa: epävarma ja huomasi jotenkin, että kammoksui mua siksi, että olin iältäni vanhempi.

Kaikissa harjoittelupaikoissa opiskelijat ovat saaneet olla kahvihuoneissa nauttimassa vakituisen henkilökunnan seurasta. Olen istunut lääkärien kanssa samassa pöydässä ja viimeinen harjoittelupaikka oli paras (kai sen voi tässä mainita? Naistenklinikka, osastoa en kerro  :o )

Tuolla oli aivan ihanaa henkilökuntaa, pääosin hoitajat ovat kätilöitä, perushoitajia oli muutama. Lääkärit olivat mahtavia. Myös opiskelijalta kysyttiin mielipidettä eräässä potilaan kohdalla. Kaikki osaston henkilökunnasta olivat kiinnostuneita opiskelustani. Jopa lääkärit kyselivät kaikenlaista koulutukseen liittyvää ja antoivat hyviä vinkkejä jatkoa varten. Hieno paikka kertakaikkiaan!

Nyt työskentelen vakituisena vanhustenhoidon puolella ja täälläkin opiskelijat tuovat viimeisenä päivänä jotain naposteltavaa. Moni on sitten jäänyt "vakituisiksi" keikkalaisiksi opiskeluittensa ohessa. Itse olen sitä mieltä, että vakituisena työntekijänä pitäisi ottaa opiskelijat avoimesti vastaan ja tehdä heille harjoittelusta hyvä kokemus. Sillä itse ainakaan en hakisi sellaiseen paikkaan töihin, josta on jäänyt negatiivinen kuva opiskelijana ollessa...

[mehis]

Kyllä mä jotkut käntyt olen aina vienyt kahvihuoneeseen. Paitsi ta:lla, jossa vein vain ohjaajalle suklaata kun niitä muita terkkareita en juurikaan tavannut (edes kahvihuoneessa.)

Tuntuuhan se välillä hassulta niitä pullia sinne roudata, köyhän opiskelijarukan..ne kun kuitenkin saa opiskelijasta muutenkin jo rahaa (ja ilmaista työvoimaa).

[Vieras: Sinde]

Mun ohjaajalta tottatotisesti loppui yhteistyö lähestulkoon siihen, kun lähdin harjoittelusta. Nyt kun oisin tarvinnut hältä vähän matskua opinnäytetyöhön ja s-postilla kyselin, että miten olis, koska voisin tulla käymään, niin ei mitään ole kuulunut. Että se siitä.

[Vieras: SPU]

toivottavasti sitten ei monessa paikassa ole, mutta esim. tääläpäin tk:ssa tuo käytäntö on ollut jo silloin kun äitini opiskeli ( 25 vuotta sitten) ja edelleen on....

Kerros ny sitte missäpäin aiot sen harjoittelun käydä...

Hämeenlinnan tk on kyseessä...

Hämeenlinna on aika konservatiivinen paikka ja siellä voi joutua kanttiiniin kahvitunnille.  :nauraa:

Toivottavasti ovat alkaneet sielläkin jo arvostaa tulevia työkavereitaan enemmän...

Enemmän tota syrjintää kyllä koki sairaalan osastoilla kuin terveyskeskuksessa.

Joo. Pari kaveria oli lh opiskeluaikanaan tuolla harjoittelussa ja voitte arvata ovatko päivääkään tehneet töitä tuolla valmistuttuaan? Ja sit kun yksi näistä lähti opiskelemaan sh eka asia (pyyntö) minkä toi ilmi oli että hän EI mene Hämeenlinnan TKn harjoitteluun!!

Niillä oli just semmoista että kanttiinissa piti käydä tauolla. Itse kävin siellä yhdellä OSlla tekemässä yhden aamuvuoron, vaatteet piti vaihtaa jossakin varastossa enkä taukoa saanut pitää koko vuoron aikana!! Sen jälkeen mulle tulikin yllättäen muuta menoa, etten päässyt sinne enää töihin...  :nauraa:

Sit noiden mun kavereiden ollessa siellä harj. sieltä karkasi joku dementoitunut vanhuspotilas. Huomasivat sit ikkunasta että ei p****le sehän ylittää tietä!! Nämä opiskelijat hyökkäsi hakemaan sitä ja huusivat mennessään hoitajille että se ja se on karannut, menee jo tuolla autotiellä niin kukaan hoitajista ei reagoinut mitenkään!

[Vieras: Unicornu]

Mulle yhdessä harjoittelupaikassa sanottiin, että he eivät vaadi köyhiltä opiskelijoita mitään tuomisia. Sinne en sitten vienyt mitään. Muuten olen harjoittelupaikkoihin vienyt mm. keksipaketin, kahvia ja kortin. Leipomiseen en ole ryhtynyt. Kun harjoittelu sujui hyvin, niin kävin hyvästelemässä asiakkaat/potilaat. Heiltä olen eniten oppinut.

[Jio]

Kun harjoittelu sujui hyvin, niin kävin hyvästelemässä asiakkaat/potilaat. Heiltä olen eniten oppinut.

-No ohjauksessa mahtoi olla puutteita sitten.

[Vieras: Sinde]

Mulle yhdessä harjoittelupaikassa sanottiin, että he eivät vaadi köyhiltä opiskelijoita mitään tuomisia.

Tuohon lausahdukseen liittyy aina se lausumaton MUTTA.

[janina]

Mulle yhdessä harjoittelupaikassa sanottiin, että he eivät vaadi köyhiltä opiskelijoita mitään tuomisia.

Tuohon lausahdukseen liittyy aina se lausumaton MUTTA.

Ehkä ei nyt kuitenkaan. Ei liene niin suuri kysymys tuoko pullaa vai eikö tuo.