Kokemuksen syvä rintaääni: EI HOITOALALLE!!!

[jätti]

Sairaanhoitajan homma oli enemmän silitellä päätä,olla empaattinen mussuttaja ja siivota ulosteet ennenkuin lääkäri tulee kierrolle.

Tämä on kyllä työpaikkaa, ei alaa. Pakko sanoa, että en kymmenen vuoden aikana ole törmännyt moiseen, ehkä sitten olen ollut perin onnekas useammassa työpaikassa, kun perustellut kysymykset ja ehdotukset on lääkärit kuunnelleet ihan tosissaan.

Kyllä, löytyy lääkäreitä jotka eivät paidannappia saa potilaalta auki.

Kyllä, löytyy lääkäreitä, joilla ei kantti riitä kuunnella hoitajan sanaa potilaasta.

Ja kyllä, löytyy hoitajia jotka kumartaa kieli ruskeina lääkäriä kuin lääkäriä, kun onhan se Lääkäri.

Mutta sehän on vaan omasta valinnasta kiinni miten ammattiaan haluaa harjoittaa. :D

Mutta sitten löytyy kyllä pilvin pimein ihan niitä tavallisia ja mukavia lekureita, joiden kanssa tehdään yhteistyötä yhdistäen eri potilaan hoidossa tarvittavat näkökulmat. Jos aina vaan seisoo tumput suorana ja odottaa lääkäriltä määräystä tehdä jotain, omaa aivohernettään liikauttamatta, niin miksi kukaan olettaisi ikinä että se edes liikahtaa?

Hoitajan ammattitaitoon kuuluu laaja-alaisesti tunnistaa asioita potilaan tilassa ja tuntea potilaansa. Ja myös ammattitaitoisesti ja ammattitaitoonsa luottaen viestiä nämä asiat eteenpäin. Hoitajan pitää osata esittää kysymys, johon lääkärin pitää osata vastata. Ongelman esiintuonti ja ongelman ratkaisu  = potilaan hoito. Vielä koskaan en ole törmännyt siihen, että olisin lääkärin pikku apulainen hilkka kenossa juoksemassa. Oma asenne kun ei siihen anna perään, enkä apuani siinä valossa tuo myöskään tarjolle. Sen sijaan tuon tarjolle useinkin tiivistelmän potilaan elämästä ja ongelmista niinä 23h 50min vuorokaudessa, jolloin tämä ei hoitavaa lääkäriään tapaa. Ja joskus jopa julkean ehdottaa, että mistä mielestäni mikäkin em. aikana ilmenevä ongelma saattaisi johtua kokonaiskuvaa mietittyäni...

Mitä tulee katkeroituneeseen hoitajakanalaumaan, niin se on pitkälti kiinni myös itsestä, että imeytyykö niihin nakkisodan aikaisiin riitoihin mukaan vaiko ei. Mulla henkilökohtaisesti ei ole minkään sortin tarvetta olla muuta kuin luotettava työtoveri, jonka kanssa on turvallista olla töissä, koska hoidan oman leiviskäni. Ei mun tarvitse olla sydänystävä kaikkien kanssa, eikä ottaa kantaa tai edes kuunnella muiden rutinoita toisistaan. Työ on työtä ja oma elämä sen ulkopuolella omaa. Ja yllättäen tällä asenteella on harvemmin ollut minkään sortin ongelmia missään kanayhteisössä. Varmasti on kollegoja, jotka eivät minusta pidä, mutta vähintäänkin asialliset välit on ihan siitä syystä, että keskinäinen kunnioitus työntekoon on se pääasia. Mun pärstä voi v*tuttaa kovastikin ja mua jonkun pärstä, mutta siinä vaiheessa kun Tena Flexin paksumpi sisältö osuu tuulettimeen, niin on tiedossa, että minä kannan toimistani yksin ja osana työparia/yhteisöä vastuun. Sitä vastaan on pahimmankaan akkalauman kovin hankala pitkään rutista peenjauhannalla. Kun ei lähde mukaan sinne juorujen viidakkoon, niin eipä se ole silloin oleellinen osa työntekoakaan. :)

[JeZZi]

typerää puhua pelkästään hoitotyöstä kutsumuksena, ku eiköhän kaikki vähä kutsumusta tunne ammattia valitessaan :)