Kokemuksen syvä rintaääni: EI HOITOALALLE!!!

[Vieras: Hoitaja80]

Mä ainakin koen olevani tyytyväinen alavalintaani, en ole sitä katunut. eihän se palkka kova ole eikä työolotkaan aina päätä huimaa (kuten vaikkapa potilaana oleva aggressiivinen huumeiden käyttäjä)mutta en siitä huolimatta kadu ja jos joskus mahdolliset omat lapset ovat hoitoalalle lähdössä niin eikun vaan.

Sitten hiukan toinen näkökulma: kukaanhan ei ole määritellyt että jos ihminen lukee itsensä vaikkapa sairaanhoitajaks  että se ainoa mahdollinen työpaikka on 3-vuorotyössä vuodeosastolla tai päivätyössä polilla. Sh:n tutkinnolla ottaavat  töihin esim. myös  sos.alalle, kuten vaikkapa päivätoimintakeskukset tms tai onhan hoitoalan ihmisiä mm. Kelalla tai vakuutusyhtiöissä. En tiedä onko palkka niissä sen parempi, mutta työtehtävissä ja työpaikoissa on minusta sh:n tutkinnolla aika hyvä valikoima.

[Vieras: Sinde]

Ehkä mun ei kannattais jäädä hoitoalalle ja täällä foorumillakin kirjoittelua voisi varmaan vähentää, kun minulle ollaan jo lähestulkoon myöntämässä "Vuoden Paskin Hoitaja 2007"-kisan ykköspalkintoa. Masentaa, kuinka voikin hoitoalalla työskentelevät olla niin kökkömäistä porukkaa, että vääristelevät kaikkea toisen sanomaa? Vai onko oma ulosantini vaan sitten heikko...

[Vieras: Hoitaja80]

Täällä on puhuttu kiitoksen saamisesta hoitoalalla. eihän sitä välttämättä kovin usein potilailta tai omaisilta kiitosta saa mutta itse koen kiitoksena kun pitemmältä ajalta pari tuttua potilasta on sanonut että Onpa mukava kun olet yövuorossa tänään ja toinen että minä tiedän että voin luottaa sinuun, niin silloin oikeasti ainakin mulle tulee olo että jossakin on onnistunut ja se kannustaa jatkamaan.

[eh-neito]

Ehkä mun ei kannattais jäädä hoitoalalle ja täällä foorumillakin kirjoittelua voisi varmaan vähentää, kun minulle ollaan jo lähestulkoon myöntämässä "Vuoden Paskin Hoitaja 2007"-kisan ykköspalkintoa. Masentaa, kuinka voikin hoitoalalla työskentelevät olla niin kökkömäistä porukkaa, että vääristelevät kaikkea toisen sanomaa? Vai onko oma ulosantini vaan sitten heikko...

Pöh. Pää pystyyn! Jokaisella on varmaan aina välillä sellainen fiilis ettei mikään mene putkeen tai ettei osaa tehdä asioita oikein, mutta se kuuluu asiaan. Kiitoksiakaan kun ei tällä alalla hirveästi saa... Kannattaa muistaa, että palautetta yleensä tulee silloin, kun jokin asia ei ehkä ole mennyt ihan putkeen (mutta se on inhimillistä). Silloin kun työkaverit ja pomot on "hiljaa" niin voi usein olla rauhallisin mielin. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä asiat on silloin suhteellisen hyvin.

[Vieras: Sinde]

Harvakseltaanhan sitä kiitosta tulee, mutta tulee kuitenkin. Tässä eräänä päivänä tapasin erään asiakkaamme taas pitkästä aikaa (vuosi sitten kesätöissä ollessani hällä käynyt viimeksi). Heti tunnisti mut äänestä ja muisti oikein hyvin, ja sanoi vielä kaiken lisäksi jääneensä kaipaamaan mua viime kesän jälkeen. Kyllähän se mieltä lämmitti, tiedän, että vaikka en nyt aina osaa tehdä ihan mutkattomasti kaikkia hommia, niin ainakin asiakkaan kohtaaminen on kohdallaan. Omaisia ei tässä työssä juuri pääse (?) näkemään, joten siihen puoleen en puutu.

[PublicHealthNurse]

kutsumus

Ääk! Kirosana!!  :D

Mikä kutsumus? Mä läksin tälle alalle kun satuin pääsee kouluun ja tiesin,että 100% varmasti saa töitä..se kiinostus tuli tossa koulun ohella. Jos hoitoala ei nappaa niin sitten vaihtaa alaa,asia on niin yksinkertainen. Ei kenenkään ole pakko hoituroida jos pahalta tuntuu.

Sama homma. Älkää jo ärsyttään nämä iänikuiset "kutsumustyö" puheet.. 

*

Aiheen aloittajalle: Opiskele sitten uusi ammatti, ellet sitä ole jo tehnyt. Itse aion ainakin th-opintojen jälkeen joko jatkaa hoitoalan puolen opiskeluja tai sitten opiskella jonkin ihan toisen ammatin. Nim. "Veljenikin tietää että toinen ammatti kannattaa hankkia, vaikka eivät sh:ta/th:ta olekaan"

[marsu]

Kiva huomata, että muillakin on pahoja päiviä. Eikä asiat mene ihan putkeen. Itse olen uran alkutaipaleella ja kompastelen tiesmihin risukasaan. Silloin kyllä tulee "alanvaihtoajatukset" mieleen. Sieltä sitä taas noustaan, ei ehkä ihan rinta röyheenä. ;D Samanlaista se on kaikilla aloilla. Ja niistä työkavereista sen verran, jokainen vastaantuleva ei ehkä ole se jonka kanssa on samalla aaltopituudella.  ;D Silti koen, että työkaverit ovat ne tärkein juttu näinkin raskasta työtä tehdessä.

Eikä tätä työtä kutsumuksesta tehdä. Kirosana mullekin.

[Chine]

Nyt vaihtu ala.Löyty tuotantosihteerin hommia 2000€ k/viikonloppuvapaat,Joustava työaika ja kiva työyhteisö

[holbs]

Mä ku tein lh-opiskelijana ensimmäisiä keikkoja tk-sairaalan vuodeosastolle, nii yks kokenut perushoitaja kysy multa, et äitiskö pakotti sut alalle, ku kerroin et hoitotyö kiinnostaa  >:D

Mut en mä sitte oikein tiiä mitä tekisin työkseni, ellen hoitotyötä. Alanvalinta ei mulle oo kuitenkaan ollu aina ihan selvä. Sairaanhoitajaksikin lähdin lukemaan, ku tuntui et tää on se mun juttu.

[hani]

Kaikki työnteko on ihan ******.

Jos voisin, niin elättäisin itseni ruokkimalla tiikereitä ja leipomalla mustikkapiirakkaa. Ja nämäkin siis silloin kun itteä huvittaa. Ei oo tullu toistaiseksi tarjouksia näistä duuneista.

Hoitotyö on kriteerieni mukaan itseasiassa vähiten ****** hommaa moneen muuhun verrattuna, joskus jopa nautittavaa.

Kaikki rutisijat vaan vapaasti vaihtamaan alaa. Tai asennetta. Elämä on lyhyt.

[Pinky]

Itse päädyin hoitoalalle oikeastaan sattumalta kun luvattu kesäduuni peruuntui, mutta kiltti työkkärin täti ehdotti minulle työharjoittelua työmarkkinatuella ja siitä se sitten lähti.

Okei, en ole ollut kauan ns. oikeasti (=valmistuneena) työelämässä, mutta koko opiskelujen ajan keikkaa heittäneenä eri paikoissa olen kuitenkin nähnyt edes vähän. Minä ainakin olen ihan tyytyväinen. Joo palkka voisi olla parempi, mutta tälläkin pärjää (älkää teilatko nyt, sillä tasan en ole mikään alistuja-tyyppi) vielä toistaiseksi.

Ehkä olen onnellisessa asemassa siinä, että minulla on työpaikka jossa viihdyn ja jossa on töissä hyviä tyyppejä. Pomoni on tosi ihana joka huomioi meitä työntekijöitä (mm. oikeat joululahjat, kunnon työolosuhteet, liikuntasetelit, omat jumpat jne.) ja arvostaa sitä työtä mitä me asiakkaille (ja hänelle) teemme.

Lisäksi ovat asiakkaat. Kun työskentelee pienessä yksikössä oppii tuntemaan toisen kunnolla, joskus tämän vuoksi asiakas ottaa päähän ja joskus hän on mitä miellyttävin henkilö, mutta AINA kun lähden töistä niin asiakas/asiakkaat joita kohtaan viimeisenä päivän päätteeksi KIITTÄVÄT ja toivottavat hei heit. Kyllä minä mielummin teen tätä työtä jossa minua edes sillä paikallisella tasolla arvostetaan ja jossa minusta tykätään ja missä minä tykkään olla kuin että tekisin työtä missä en viihdy (vaikka saisin parempaa palkkaa), valitettavasti.  ::)

[Vieras: ipsatol]

Ehkä mun ei kannattais jäädä hoitoalalle ja täällä foorumillakin kirjoittelua voisi varmaan vähentää, kun minulle ollaan jo lähestulkoon myöntämässä "Vuoden Paskin Hoitaja 2007"-kisan ykköspalkintoa. Masentaa, kuinka voikin hoitoalalla työskentelevät olla niin kökkömäistä porukkaa, että vääristelevät kaikkea toisen sanomaa? Vai onko oma ulosantini vaan sitten heikko...

Voi kuulehan sinä. Tällä alalla näkee niin laajasti ihmiskirjon hoitajissa. Mukaan mahtuu häiriintyneitä ja vaikka millaisia oman edun tavoittelijoita,pikkupomoja ym....... Niistä pers... persoonista ei kannata itteensä ottaa,eikä alkaa miettiä onko oma ajatusmaailma tms. jotenki poikkeava muista. Huonolla itsetunnolla ei jaksa tätä alaa,missä yleensä kohtaa ihmisen heikkoudet. Jättää muut arvostelijat ym ihan omaan arvoonsa. Kyllä sitä itekki usein miettii ulosantiaan,mutta sitä varten tääl voi myös avautua. omien ajatuksien arvostelijat kattokoon peiliinsä.Oikeus meillä on suu avata,vaikkei muita miellytä aina. Ala on palkkauksen vuoksi täysin perseestä mikä on jo selvää ja parempaa huomista täs moni odottaa. Tsemppiä sulle Sinde kyl se tästä. 11v kokemus(ho hoi=) :nauraa:

[Chine]

Kun aloitin sh-opinnot olin intoa täynnä.Pääsisin parantamaan ihmisiä!yay. Kun opinnot etenivät alkoi totuus pikkuhiljaa paljastua.Sairaanhoitajan homma oli enemmän silitellä päätä,olla empaattinen mussuttaja ja siivota ulosteet ennenkuin lääkäri tulee kierrolle. Jotenkin jotain jäi puuttumaan. Hoitotiedettä ihannoidaan,mutta sitä ei arvosteta käytännössä.Työyhteisöt ovat olleet melkein jokapaikassa samanlaiset.Yhteisö koostuu +40v katkerista naisista jotka ovat kateellisia nuorille koska heillä on vielä mahdollisuus miettiä elämäänsä.Mitä enemmän ruohonjuuritason hoitotyöhön mennään eli perus pyllynpesuvääntöön niin sitä katkerampia ihmisiä sieltä yleensä löytyy. On hoitotyössä hienojakin puolia ja erittäin hyviäkin hetkiä oli,mutta niitä oli niin vähän ettei se saa minua enää ajattelemaan hoitotyötä eläkeikään asti olevana ammattina. Sitten tulee vuorotyö, ihminen kuluu,elämä kärsii,lapset kärsii.Palkkaus on oikeastaan ihan hyvä,sillä elää ihan hyvin.Koska palkkaan kuuluu lisät jotka tulevat siitä,että uhraat elämäsi töissä kun muut ovat lomalla niin ei kiitos.Kesälomaakaan ei saa pitää silloin kuin haluaa,ei oikeastaan mitään lomia tai oikeastaan mitään vapaita.Työelämässä joutuu todistelemaan itseään jatkuvasti.On i.v tentit,lääketentit varmaan kohta lakanoiden laittokin tentitään kuukauden välein.En sano että se olisi huono asia,mutta tietääkseni esim lääkäreiden ei näitä asiota hirveästi tarvitse tenttiä.

[Vieras: Sinde]

Ehkä mun ei kannattais jäädä hoitoalalle ja täällä foorumillakin kirjoittelua voisi varmaan vähentää, kun minulle ollaan jo lähestulkoon myöntämässä "Vuoden Paskin Hoitaja 2007"-kisan ykköspalkintoa. Masentaa, kuinka voikin hoitoalalla työskentelevät olla niin kökkömäistä porukkaa, että vääristelevät kaikkea toisen sanomaa? Vai onko oma ulosantini vaan sitten heikko...

Voi kuulehan sinä. Tällä alalla näkee niin laajasti ihmiskirjon hoitajissa. Mukaan mahtuu häiriintyneitä ja vaikka millaisia oman edun tavoittelijoita,pikkupomoja ym....... Niistä pers... persoonista ei kannata itteensä ottaa,eikä alkaa miettiä onko oma ajatusmaailma tms. jotenki poikkeava muista. Huonolla itsetunnolla ei jaksa tätä alaa,missä yleensä kohtaa ihmisen heikkoudet. Jättää muut arvostelijat ym ihan omaan arvoonsa. Kyllä sitä itekki usein miettii ulosantiaan,mutta sitä varten tääl voi myös avautua. omien ajatuksien arvostelijat kattokoon peiliinsä.Oikeus meillä on suu avata,vaikkei muita miellytä aina. Ala on palkkauksen vuoksi täysin perseestä mikä on jo selvää ja parempaa huomista täs moni odottaa. Tsemppiä sulle Sinde kyl se tästä. 11v kokemus(ho hoi=) ;D

Jooh, kaikenlaista porukkaahan sitä tosiaan työelämässä tapaa. Nykyisessä kesätyöpaikassani osa porukasta on semmoista, että kulkevat "vaivihkaa" meikäläisen perässä ja tarkistavat, että oonko tehnyt hommat "oikein" vai oisko jotain korjattavaa. Ärsyttää tommonen, kun ei luoteta yhtään. Kiva olla osastolla ainoa sijainen ja talon ulkopuolinen vielä.

Ja voi Luoja paratkoon noita mun aiempia kirjoituksia. :D Pyydän syvästi anteeksi. Toivottavasti on järki kasvanut vuoden aikana. :D

[Pöllö]

Yhteisö koostuu +40v katkerista naisista jotka ovat kateellisia nuorille koska heillä on vielä mahdollisuus miettiä elämäänsä.

Eniten ihmetyttää, että nämä elämäänsä umpikatkerat ihmiset haluavat tehdä muidenkin elämän katkeriksi. Tiedoksi: täältä löytyy mesenaatti, joka kyllä lahjoittaa sen muutaman euron haulikonpatruunoihin, että sen katkeruuden voi keskeyttää kertalaakista. Haulit on tarkoitus suunnata omaan päähänsä. Katkera elämä loppuu ja loppuu muiden elämän hankaloittaminen samalla. Privana vaan toiveita, niin muutamalle ensimmäiselle lupaan kyllä maksaa haulit...

Maailmassa on erittäin erilaisia ihmisiä, ja ääneen sanon, että joskus olen itse hankala, räiskyvän temperamenttinen ja joskus vahingossa osaan myös valita umpiväärät sanat. Huomaamatta joskus oma väsyneisyyteni näkyy lakonisina tai kriittisinä kommentteina. Tarvittaessa kyllä osaan pyytää anteeksi, kun huomaan ulosantini muodon johtuneen eniten omasta nuutumuksestani. Ja hih, joskus törmää myös sellaiseen, että henkilökemiat vain eivät toimi. Osapuolet ovat loistavia persoonia, erittäin mukautuvia, empaattisia ja yrittävät parhaansa mukana ja tietoisesti välttää ristiriitoja, mutta silti vain on pakko todeta, että eivät oikein mahdu samaan työpaikkaan. Voivat jopa kunnioittaa toista ja toisen ratkaisuja, mutta viestintä vain menee jatkuvasti jotenkin ristiin, ja molemmat vielä tietävät sen, yrittävät ymmärtää, mutta...

Hieman paksua nahkaa kannattaa olla, ja jos joku ympärillä on katkera, niin antaa hänen olla katkera. Tehköön oman elämänsä vaikeaksi. Tee sinä oma elämäsi paremmaksi. Älä anna nestepäiden vaikuttaa sinuun liiaksi, silloin he ovat voittaneet, et sinä. Jos työpaikassa on ympärillä mielivaltaisen oloisia despootteja, jotka eivät siitä mihinkään liikahda, muista, että sinulla on jalat. Hyviäkin työpaikkoja löytyy. Niistä vain ei hirveästi huudella aina ulos. Maailma ei myöskään ole aina kovin ruusuinen muualla. Jos siltä tuntuu, yritä järjestää itsellesi mahdollisuus käydä kuitenkin kurkistamassa. Helpompaa ja tavallisesti jokseenkin yhtä informatiivista on pyrkiä erilaisissa tilanteissa kuunnella kommentteja muiden töistä, työyhteisöistä ja muista aloista. Kun oman homman hyviä ja huonoja puolia tuo esiin, saattaa joskus saada palautteena aika hyvääkin arviointia omasta työstä ja vertailua niihin muihin hommeleihin. Maailmassa joskus helpottaa ihan pelkästään se, että uskaltaa itse enemmän, ja pitää ainakin mahdollisuutena erilaisia väyliä eteenpäin. Kun tietää, ettei ole ihan pakkopakkopakko olla jossain yhdessä pisteessä, voi sekin helpottaa kummasti. Ja aina kannattaa pitää mielessä, mikä on se, mitä oikeasti haluaa tehdä. Se on yksi toisinaan kantava voima. Löytää työstä edes jokin sellainen asia, josta toteaa, että tämä tuntuu hyvältä. Ja joskus on todella hetkiä, jolloin kannattaa todeta, ettei ole vaivan arvoista, uhraus on liian suuri, rooli on pelkkä maksajan, eikä mitään saa koskaan takaisin... Silloin kannattaa tehdä se, mihin ne ruikuttajat eivät pysty. Siirtyä ihan johonkin muuhun.

Hankalien henkilöiden kanssa on erilaisia taktiikoita, joilla voi omaa oloa helpottaa ilman, että välttämättä ajautuu konflikteihin heidän kanssaan. Tällaisia luovimiskeinoja voi joskus löytää, jopa parantaa vähän omaa mainettaan ja yhteistyökykyään - ja ilman, että omaa minuuttaan tarvitsee siinä uhrata. Tuossa pari päivää sitten eräs paaljon kokeneempi henkilö alkoi tarkkailemaan jotan työtäni ja opastamaan siinä. Olin hetken vähän silleen, että mitä häh, mutta päätin, etten lähde vetämään hernettä. Heitin leikiksi, kiitin, että joku katsoo perään, ja pyysin häntä näyttämään, mistä löytyy kirjekuoreita ja postimerkkejä, ja mietin ääneen, osaankohan liimata postimerkin. Hänen kohdallaan tämä toimi, ja hän veti huumorilla hommaa yli. Kun yhdessä oltiin pähkäilty, osaanko laittaa kirjeen postilaatikkoon, niin ei kai kumpikaan enää vakavana jaksanut ollakaan (kävelin muuten sitten pari metriä postilaatikon ohi, tuli sen verta viehättävä naisellinen olio vastaan  ;D)... Olen kyllä havainnut, että joskus omia hommia vähän seurataan vierestä, ja itse seuraan muiden puuhia. Oppimismielessä, ja siksi, että väki seuraa ympäristöään - jos joku meinaa mennä pieleen, niin se hyvin ystävällisesti ja hissukseen oikaistaan. Mieti - olla työpaikassa, jossa joku vahtii taustaasi, kun olet mokaamassa, niin on hyvät mahdollisuudet, että joku tulee ja pelastaa... Vau!

Hin - joskus on myös tilanteita, jossa vastakkain on jopa oman minän eheys, jaksaminen ja monien muiden elämänarvojen uhraaminen, jos jossain hakkaa liikaa päätä seinään. Silloin kannattaa hankkiutua tilanteesta ulos paikalle, josta sitä voi nähdä ulkoa. Foorumille, kavereiden luokse, juttelemaan muita töitä tekevien kanssa, työterveyteen, ehkä tauolle, tai toiseen työpaikkaan saamaan vähän perspektiiviä lisää.

Harmillisesti naisvaltaiset työpaikat ovat maineessa, joka ei ole mairitteleva. Naiset sanovat sen itsekin, että kanalauma, jolle mikään ei ole tärkeämpää kuin löytää joku muka-alempi nokittava. Tosin olenpa tällä hetkellä keikkalaisena naisvaltaisessa paikassa, naispomon alla, enkä ole kuullut kenenkään selän takana sanovan toisesta pahaa. Jos omaa ajoittaista nuutuneisuutta tai temperamenttia joskus moiseen sortuisin, olisi vaikea antaa itsellensä anteeksi. Että tällaisiakin paikkoja on. Joskus niitä voi joutua vähän etsimäänkin. Ja myös sieltä alempaa pyllynpyyhkijäperushoitajista löytyy myös joskus henkilöitä, jotka nauttivat työstään ja antavat sen myös näkyä työkavereihinsa... Näköhavaintoja on...  :D

Joskus voi kokeilla pientä sisäistä tsemppikuuria työpaikalla. Viikon tai parin ajan pudottaa itsestään pois päältä kaikki negatiiviset asiat mitä tunnistaa, ja pyrkii olemaan positiivinen, muut huomioiva, mistään valittamaton, aktiivinen ja työteliäs henkilö. Ja katsoo, saako jostain jotain takaisin. Jos tulee, se on jo voitto sinänsä. Jos ei, niin sitten voi siirtyä hissukseen siihen perusrooliinsa. Ja valitettavasti on työpaikkoja, jossa tällaista(kin) katsotaan kieroon. Ja siitä voi joutua maksamaan. Mutta ainakin itse on yrittänyt vaikuttaa siihen, mihin pystyy, itseensä, ja joskus ihan tuollainen asenne itsessään auttaa tuntemaan työpäiviä paremmiksi.

Ja nilkit pikkupomot, jotka alkavat vaatia tällaista kuuria muilta, niin euroja haulikonpatruunoihin voi kysellä...

Ja voi Luoja paratkoon noita mun aiempia kirjoituksia. Pyydän syvästi anteeksi. Toivottavasti on järki kasvanut vuoden aikana.

Järki? Mulla hukkunut aikaa sitten johonkin. Löytäjä voi pitää, ei tarvitse palauttaa. En sillä ennenkään mitään osannut tehdä. En kyllä vastaa, jos löytyneen vähän järjen käyttäminen jonkun toisen toimesta johtaa johonkin vaikeuksiin... :-p

[Jenni73]

Ei tää hoitoala kyllä ole yhtään huono vaihtoehto. Itse olen tehnyt nyt hoitotyötä kohta 15 vuotta. Apua Olex mä niin vanha!  :) No juu pakko myöntää. Mut asiaan, eli jos hoitotyö rupee nyppiin meneppä vaikka kauppaan töihin vähäksi aikaa, niin veikkaa, että aika äkkiä palaat takaisin, puhun meinaan kokemuksesta 8 vuoden jälkee hoitotyö rupesi nypiin ja aattelin ettei ole mun juttu. Menin kauppaan töihin sitä jaksoin vain 2 vuotta, sitten palasin äkkiä takaisin hoitoalalle. Hoitoalan rikkaus on kyllä ehdottomasti erilaiset potilaat, joita voi ja pystyy auttamaan. En väitä etteikö aika usein nypi joku rannanpoitsu, joka tulee miljoonannen kerran hoidattamaan samaa vaivaansa täineen ja muina syöpälisineen, mutta sitten taas on niitä potilaita, jotka kyllä ovat todella kiitollisa hoidostaan ja sanovat ja näyttävät sen kyllä. Ja yx ehdoton vaihtoehto on jos oma työ nyppii kannattaa vaihtaa työpaikkaa ja kattoo mitä joku muu paikka pitää sisällänsä. On hyvää vaihtelua, joutuu ruveta käyttään aivojaan eikä aina kulkea vaan laput silmillään. Ja mutista omaa pahaa oloaan, joka sitten tarttuu kaikkiin muihinkin. Eikä enää kellään ole kivaa! JA mitä tulee palkkaukseen niin esim. kaupassa on huonompi palkka kuin hoitoalalla.  :o No joo tää oli mun mielipide ja lähinnä kokemuksella hankittu eli olen itse kokeillut nämä kaikki.  >:D

[Vieras: Koivu]

Jenni, ymmärrän pointtisi. Elämässä on kuitenkin paljon enemmän ammatillisia mahdollisuuksia kuin kaupallinen työ tai hoitoala.

[Vieras: ipsatol]

kysyisinkin mikä sai sinut hoitoalalle Hoitsu 06 kun on aika nekatiivinen asenne. ???Mulle tämä on enemmän kutsumus ja halu auttaa sitä joka apua tarvitsee koska joskus voi olla itse sen avun tarpeessa *pyhimys*Töitä saa kyllä tehdä ja paljon mutta onpan ainkin töitä millä elättää perheen. Ja voi saada toisen ihmisen päivän hyväksi

Halu auttaa on varmasti jokaisella alaan kypsyneelläkin kun tosipaikka tulee. Kutsumukseen nojaaminen,tukeminen,vetoaminen vaa kuullostaa vanhanaikaiselta ja kuvottavalta,koska tuntuu,että kaikki alan ulkopuolella niin ajattelevat. Kutsumus ei ole peruste mielestäni nykyään mihinkää. Pankkiinkaan lainalappuihin ammattiksi ja tuloiksi ei kelpaa kutsumus!

[Vieras]

Kun aloitin sh-opinnot olin intoa täynnä.Pääsisin parantamaan ihmisiä!yay. Kun opinnot etenivät alkoi totuus pikkuhiljaa paljastua.Sairaanhoitajan homma oli enemmän silitellä päätä,olla empaattinen mussuttaja ja siivota ulosteet ennenkuin lääkäri tulee kierrolle. Jotenkin jotain jäi puuttumaan. Hoitotiedettä ihannoidaan,mutta sitä ei arvosteta käytännössä.Työyhteisöt ovat olleet melkein jokapaikassa samanlaiset.Yhteisö koostuu +40v katkerista naisista jotka ovat kateellisia nuorille koska heillä on vielä mahdollisuus miettiä elämäänsä.Mitä enemmän ruohonjuuritason hoitotyöhön mennään eli perus pyllynpesuvääntöön niin sitä katkerampia ihmisiä sieltä yleensä löytyy. On hoitotyössä hienojakin puolia ja erittäin hyviäkin hetkiä oli,mutta niitä oli niin vähän ettei se saa minua enää ajattelemaan hoitotyötä eläkeikään asti olevana ammattina. Sitten tulee vuorotyö, ihminen kuluu,elämä kärsii,lapset kärsii.Palkkaus on oikeastaan ihan hyvä,sillä elää ihan hyvin.Koska palkkaan kuuluu lisät jotka tulevat siitä,että uhraat elämäsi töissä kun muut ovat lomalla niin ei kiitos.Kesälomaakaan ei saa pitää silloin kuin haluaa,ei oikeastaan mitään lomia tai oikeastaan mitään vapaita.Työelämässä joutuu todistelemaan itseään jatkuvasti.On i.v tentit,lääketentit varmaan kohta lakanoiden laittokin tentitään kuukauden välein.En sano että se olisi huono asia,mutta tietääkseni esim lääkäreiden ei näitä asiota hirveästi tarvitse tenttiä.

Onko Nam aikeissa vaihtaa kokonaan alaa? Ehditkö tehdä kauankin alan töitä?

Sulla on ollu kyllä aika huono tuuri työyhteisöjen suhteen, jos sulle todella on jääny vaikutelma, että lähes jokaisessa hoitoalan työpaikassa on vain noita kuvailemiasi katkeria akkoja, jotka purkavat työturhautumisensa nuorempiin hoitajiin. Mä olen ollut monissa työpaikoissa ja vähemmistössä ovat olleet nämä elämäänsä ja työhönsä kyllästyneet natkut.Yleensä on otettu tosi hyvin vastaan ja nuori keltanokkakin on saanut tuoda mielipiteensä julki. Mutta nämä on todellaki vaan mun kokemuksia.

Onhan tässä työssä paljo niitä huonojaki puolia. Välillä tuntuu, että ihan sama mitä tekee ja miten tekee, aina on jollain jotain valittamista. Ja onhan tämä raskasta, henkisesti ja fyysisesti. Mutta sitte on kuitenki niitä parempia hetkiä, joiden takia mä kuitenki koen työni mielekkäänä (siis mullahan on niin kauhean pitkä uraki takana ja kaikkea, että niinku kokemusta on ja silleen.  ;D). Tosiasiahan on kuitenki se, että joihinki juttuihin voi itse tai työyhteisön voimin vaikuttaa ja silloin niille paskajutuille kannattais edes yrittää tehdä jotain. Onpahan sitte suurempi syy valittaa, jos ei kaikista omista ponnisteluista huolimatta asiat ala kokemaan parannusta.  :D

Mutta tsemppiä sulle Nam, teitpä sitten mitä tahansa.Jos tosiaan oot alaa vaihtamassa, niin toivottavasti löydät sen oman juttusi. :)

[Omenakaneli]

Eihän tämä ala vaan yksinkertaisesti kaikille sovi. Ja eikö ole hyvä, jos asian huomaa nyt eikä 15 vuoden päästä. Tämäkin on vähän sen sortin aihe, että "maku asioista ei voi kiistellä", you know  ;) Täytyy vain omasta puolesta sanoa, että vaikka toisinaan kuinka väsyttää, v*tuttaa ja voimille ottaa, niin kyllä oikealla alalla ollaan. Toisinaan pelkästään potilaan vilpitön "kiitos" auttaa jaksamaan

[X-Ray]

Onhan tässä alassa monet huonot puolensa, mutta niin ne taitaa olla ihan kaikissa muissakin. Mulle hoitoala on kyllä ainut oikea, kun ei mikään muu kiinnosta / ole kiinnostanut.

[zadu81]

Tätä minäkin olen ihmetellyt.. asennetta alalla olevilta ihmisiltä kun kerroin että olen päässyt kouluun niin heti tuli kommentteja että "oletko nyt miettinyt että se on varmasti sitä mitä haluat tehdä".. "ei oo kuule kovin helppoo hommaa" jne.

en vaan tajua et miksi haluavat lannistaa mun opiskeluintoani, kun itsellä on kuitenkin aina ollut taipumus mennä tilanteisiin avoimin mielin ilman kummempia ennakkoasenteita.. ja uskon vakaasti ja vankasti että hoitotyön tekemisessä on sentään kunnon tarkoitus (muukin kuin raha) miksi sitä työtä haluaa ja jaksaa tehdä.. kaupassa viisi vuotta töissä olleena voin sanoa että siitä työstä ei paljoa irti saanut..  ;D

[Lyrica]

Mä totean aina jokaiselle, joka rutisee alan valinnastani, että jos minua ja minun kolleegoitani ei olisi, niin ilman hoitoa jäisit sinäkin. Yleensä se hiljentää. Saatan joskus myös todeta, että ei ala olisi niin raskas jos potilaat ei olisi niin vi**umaisia. Viimeistään se hiljentää  ;D

Oikeesti toivon jokaiselle kauheesti motivaatiota ja jaksamista uravalintansa kanssa. Raskas työ tämä on, mutta nyky päivänä ei juuri missään pääse helpommalla. Ongelmat on vain toisen näköisiä. Itse ollut kohta 10 vuotta hoitoalalla ja vielä ei ole ollut päivääkään, että olisin katunut!

[Sari-Helena]

Muitakin töitä, leipomossa ja baarissa, tehneenä, voin kyllä sanoa olevani nyt oikealla paikallani. Vanhukset ovat minun juttuni. Tämä nyt voi mennä jo ällöstelyksi, mutta kyllä se mieltä lämmittää, kun syvästi dementoitunut asiakas väläyttää hymyn (hampaattoman sellaisen ;D) tai sanoo pari sanaa oltuaan kuukausia puhumatta.

Hoitoalalle? Kyllä!

[Sandrah]

Muitakin töitä, leipomossa ja baarissa, tehneenä, voin kyllä sanoa olevani nyt oikealla paikallani. Vanhukset ovat minun juttuni. Tämä nyt voi mennä jo ällöstelyksi, mutta kyllä se mieltä lämmittää, kun syvästi dementoitunut asiakas väläyttää hymyn (hampaattoman sellaisen :P) tai sanoo pari sanaa oltuaan kuukausia puhumatta.

Hoitoalalle? Kyllä!

Voi, oon sun kanssa ihan samaa mieltä. Oon myöskin ollu töissä ravintolassa, siivoojana, keittiöillä jne. Mutta nyt teen sellaista työtä, että oikeesti on ihana mennä töihin! ;D