Jump to content
MAINOS

Vastavalmistuneen nolot kysymykset...


Timo13

Recommended Posts

2. Eikö asentohoidossa tosiaan ole merkitystä potilaan hemipareesilla, eli potilaan SAA laittaa kyljelleen myös pareesipuolelle?

- Hemipotilasta saa ja pitääkin makuuttaa kaikissa asennoissa. Miksi ei saisi?

Tää on varmaan joku samanlainen legenda kuin se, ettei halvaantuneelle puolelle saisi laittaa tippaa.

Voiko halvaantuneesta kädestä mitata verenpainetta?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

2. Eikö asentohoidossa tosiaan ole merkitystä potilaan hemipareesilla, eli potilaan SAA laittaa kyljelleen myös pareesipuolelle?

- Hemipotilasta saa ja pitääkin makuuttaa kaikissa asennoissa. Miksi ei saisi?

Tää on varmaan joku samanlainen legenda kuin se, ettei halvaantuneelle puolelle saisi laittaa tippaa.

Voiko halvaantuneesta kädestä mitata verenpainetta?

Näitähän ohjeita näkyy edelleen, ettei halvaantuneelle puolelle laitettaisi tippaa tai sieltä mitattaisi verenpaineita. Perusteluiksi olen nähnyt tipan laiton kiellolle sen, ettei potilas tunne suonen perforaation aiheuttamaa kipua tai kanyylin mahdollista osumista hermoon. Verenpaineen osalta potilas ei tunne kipua, raajan liikkumattomuuden vuoksi voisi teoriassa olla esim. laskimotukosriski - sekin lähinnä ja keskeisesti alaraajassa, raaja voi olla spastinen ts. lihasjännitys voisi vaikuttaa mittausarvoon, ja toki jos halvauksen syynä olisi sitten aortan tai valtimoiden häiriö tavalla, joka vaikuttaa sekä aivoihin että raajaan, voisi tuloksena olla virheellinen verenpainelukema. Löytyykö muita perusteluita, stroke-yksiköt huhuu? Jos painetta ei saada terveeltä puolelta tai raajoissa voi olla erilaiset paineet, saattaisi vallan mainiosti tulla mitattua suuntaa-antavia arvoja myös halvaantuneelta puolelta. Terve puoli lienee edelleen kuitenkin ensisijainen.

Tipanlaiton esteet ovat kyllä aika relatiivisia ts. suhteellisia; tippaahan kuitenkin tarkkaillaan myös ulkoisesti, ja viime kädessä tippa laitetaan minne se saadaan ja missä se toimii; kuten edellä todettiin, niin halvaantuneellekin puolelle sen voi laittaa. Verenpaineen mittauksen osalta pari kohtaa voi vaikuttakin arvoihin, ensimmäisenä halvaantuneen käden esim. kasvanut lihastonus. Tietty toinen noista on eli aortan luota löytyvä valtimovaurio voi vaikuttaa sekin arvoihin, mutta ei liene ihan yleisin syy. Jossain tilanteissa halvaantuneen alueen säätely hermostosta käsin on myös muuttunut. Tietysti terveestä kädestä mittaaminen tekee joka tapauksessa mittaamisesta systemaattista. Halvaantuneelle puolelle kääntämisen pelätään aiheuttavan painehaavoja, virheasentoja ja ties mitä, kun potilas ei oikein tunne kipua. No, painehaavaumia saa kyllä sinne terveellekin puolelle, ja samalla tavalla sitä tajuttomalla tai huonosti kommunikoivalla potilaalla pitää katsella ihoa, asentoja ja huolehtia näiden estämisestä.

Jos potilas on sekavampi kuin meidän yksikössä hoitajansa, kuuluu potilas sairaalahoitoon...

Ylpeiksi jumalat tekevät ensin heidät, jotka jumalat haluavat tuhota.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Entä jos päivystykseen tulee potilas, joka saturoi 92 ja kokee olonsa tukalaksi, ettei saa henkeä, niin voiko hänelle laittaa hapen esim 2l/min?

Entä jos on potilas joka "ei saa henkeä" kokee olonsa tukalaksi, mutta saturoi 98%, saako laittaa happea? Vai onko nämäkin työpaikka kohtaisia, et jossain on hoitajilla lupa antaa ja jossain ei?

Kyllä 92 %:lla saturaatiolla voi antaa happea, alkaapi monet hoito-ohjeet jo tuolloin ehdottelemaan hapen käyttöä... Ja happivirtauksen voi titrata tasolle, jossa saturaatio paranee riittävästi. Tietysti hengitys on taas kokonaisuus, eli voi vilkaista, miten paljon hengitystyötä tehdään, mikä on hengitystaajuus, miten pitkiä lauseita puhuu, onko rohinoita/vinkunoita... Onhan noissa ääripäitä, ihminen tekee paljon töitä hengityksen eteen ja saturoi 92 %, happi ei ole huono vaihtoehto - tietysti se hengitysvaikeuden syy hyvä selvittää ja hoidella sitä, jos mahdollista. COPD-potilaalle taas 92 % voi olla hyvin tavallinen arvo, jopa ylärajoilla, jolloin lisähappi pitää miettiä varsin tarkasti.

Jos potilas saturoi 98 %, mutta ei saa henkeä, niin taas se hengityksen kokonaisuus: tuon saturaation eteen tehdään paljon töitä, lisähappi tuskin on vaaraksi. Ahdistuksen syy psyykkinen, esim. paniikkikohtaus (saturaatio varsin hyvä), lisähappi ei ole hyvä vaihtoehto. Vaikka astmaatikko, jolla vinkuva hengitys, ei se happi sinänsä haittaa, mutta tietysti hyvä hoitaa se ahdistuksen tunteen syy, jos mahdollista. Sitten on näitä erityistilanteita, joissa pyritään enemmän normoventilaatioon eikä 99 % tai 100 %:n happisaturaatioihin, kun hapesta ei ole todettua hyötyä, liiasta hapesta ehkä jopa haittaa. Esim. elvytyksen jälkeen sydämen käynnistyttyä ei välttämättä kannata saavuttaa 100 %:n saturaatiota, vaan Käypä hoito -suositus ohjaa 94 - 98 %:n saturaatioon ja uloshengityksen hiilidioksidipitoisuuden mittaukseen. Samoin esim. sydäninfarkteissa ei tavoitella automaattisesti täydellisiä saturaatioita. Perusteluina on, ettei tutkimus näytä lisähyötyä, ja liian iso happikuorma voi vaikuttaa haitallisesti kudoksille haitallisten radikaalien muodostukseen kudoksissa, normoventilaatio ilmeisesti optimaalisin myös aivoverenkierron säätelyn kannalta.

Suuret ja pitkään käytetyt happipitoisuudet ilman perustetta voivat olla haitallisia, ja esim. vastasyntyneiden eräät kudoksia ovat herkkiä pidemmille korkean hapen pitoisuuksille. Keuhkojen atelektaasien muodostumista on myös joskus selitetty korkeilla happipitoisuuksilla esim. ventilaattorihoidossa, mutta toisaalla vaihtoehtoa välillä vain ei ole sille hapen käytölle. Atelektaasien syntyähän selitetään mm. siten, että huonosti ventiloituvassa keuhkon osassa oleva hyvin happipitoinen ilma voi siirtyä pitkälti verenkiertoon, jolloin keuhkorakkula menee kasaan; ilman typpi ei aivan niin helposti sitten verenkiertoon poistu.

Olipas vähän huono vastaus, mutta tuli yritettyä - ei ainakaan jää täysin ilman vastausta. Saa tarkentaa ja erityisesti korjata mahdollisesti hutelikossa olevat kohdat. Kysymykset ovat aika hyviä, juuri tällaisia vain lisää - vaikka ehkä kyseenalaistavat, niin pakko sitä on pystyä käytäntöjä perustelemaan, oikeita käytäntöjä ymmärtämään ja myyttejä purkamaan.

Entä, entä, miksi miksi? :D

Tuo sana "miksi" on muuten erittäin hyvä - kysymyksen "miten" lisäksi on erittäin hyvä todellakin löytää vastaus kysymykseen "miksi". Kun löytyy loogisempi, tutkitumpi tai muutoin parempi perustelu jollekin, niin voi aina näkökantaansa vaihtaa - ja oppii ymmärtämään erilaisia syy-yhteyksiä paremmin. :)

Jos potilas on sekavampi kuin meidän yksikössä hoitajansa, kuuluu potilas sairaalahoitoon...

Ylpeiksi jumalat tekevät ensin heidät, jotka jumalat haluavat tuhota.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Kannattaa myös muistaa, että hoidamme potilasta, emme mittareita.Terveen ihmisen hengitystä ei yleensä pysty havaitsemaan äänen tai liikkeen perusteella, eli normaali hengitys on periaatteessa hajuton, mauton, äänetön ja näkymätön automaattinen toiminto. Toisaalta taas hapen annostelu ei sinällään kerro ventilaatiosta ja sen riittävyydestä. Ventilaatiossa on kyse hengittämisestä, eli keuhkotuuletuksesta, joka sisään hengitettäessä vie happea keuhkoihin, ja ulos hengityksen aikana tuulettaa hiilidioksidin ulos keuhkoista. Happeutuminen ja tätä ilmaiseva saturaatioarvo ei siis kerro ventilaation riittävyydestä.Saturaatioarvon lasku on sinällään myöhäinen merkki ongelmista, eli jo aiemmin on saattanut olla viitteitä ongelmista kuten I/E suhteessa, syanoosi, ahdistuksen ja hapensaanniin riittämättömyyden tunne. Jos veren hemoglobiinitaso on alhainen, niin vereen ei sitoudu tarpeeksi happea. Tällöin saturaatioarvo saattaa olla 100 %, mutta veren happisisältö ei anna kudoksille tarvittavaa happimäärää. Huono hapettuminen hengitysvaikeuspotilaalla hoidetaan antamalla happea. Happeutumista seurataan saturaatiomittarilla sekä ihonväriä ja tajunnantasoa seuraamalla. Heikkoa kaasujenvaihtoa hoidetaan tukemalla ventilaatiota hengityspalkeen, tai hengityskoneen avulla, ei antamalla lisähappea. Ventiaaltion riittävyyttä seurataan hengitystaajuudella, hengityksen syvyydellä ja kapnometrillä. Pitkäkestoisesti käytettynä suuret happipitoisuudet ovat vaarallisia. Niistä ei myöskään ole apua, jos happeutumisvaikeuden perussyynä on hapen verenkiertoon kulkeutumisen ongelma. Potilaan hapetuksesta selviää paljon myös pelkästään katsomalla ja koskemalla potilasta. On osattava tunnistaa potilaan hengityksessä mahdollisesti havaittavat häiriöt. Silmin havaittavia hengitykseen liittyviä asioita ovat hengitystiheys, hengityksen rytmi ja syvyys, hengitystapa, hengitysteiden eritteet sekä ihon väri.Ja tämä sekava selitys on siinä vaiheessa, että kirjoitus loppuu ja otan vielä lasillisen loistavaa rypälejuomaa...

Muokattu - bifaasinen
  • Tykkää 3

Poikamies voi olla idiootti tietämättään, ukkomies ei ikinä.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Paitsi tietysti jos on tiedossa joku erityinen syy miksi happea ei ehkä pitäisi antaa.

Meillä oli juuri keväällä koulutusta aiheesta. Koulutuksen nimi oli "Happi: Lääke, myrkky vai parempaa ilmaa" ja luennoitsijana anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri. Hän nimenomaan kyseenalaisti hapen annon "varmuuden vuoksi", jos potilas esim. saturoi huoneilmalla 95, ei lisähapen anto luultavasti ole perusteltua. Toki hengenahdistelioille, infartipotilaille jne tuleekin antaa lisähappea, mutta hapen käyttö "varmuuden vuoksi" ei ole hyvä sillä haittavaikutuksiakin on. Emme ehkä tule ajatelleeksi hapen antoa lääkinnällisenä toimenpiteenä, mutta sitä se kuitenkin on.

Tänä päivänä o2 tuskin saisi suoraan FDA:n hyväksyntää *pyhimys*

Miksi olla vaikea kun voi vähällä vaivalla olla täysin mahdoton?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mielenkiintoisia vastauksia! Tänne tungen ehdottomasti jatkossa kaikki "nolot kysymykset"

Noloja kysymyksiä ei pahemmin ole, mutta ainakin multa voi saada noloja vastauksia! :D

Erityisesti Bifaasisen kommentti kannattaa lukea pariinkin kertaan - toivottavasti hänen rypälejuomansa oli hyvin jalostettua. Puolilta öin pitkän päivän jälkeen en jaksanut enää kirjoitella noita auki, vähän odottelin, että sieltä tulee hyvää lisäkommenttia perään. Tuli, ja hyvä niin, Bifiksen teksti kaasujenvaihdon - ja kulkeutumisen kokonaisuudesta on näkökulma, jonka tärkeyttä ei voi liioitella. Selenalta tuli se toinen, jatkuvasti nouseva ja jo joihinkin hoito-ohjeisiin ehtinyt näkökulma: jos potilas saturoi riittävästi huoneilmalla, lisähapesta todennäköisesti ei ole hyötyä, vaan haittaa (radikaalien muodostus, ns. oksidatiivinen stressi kudoksissa ja siitä aiheutuva kudosten vaurioituminenkin). Sille 98 % saturoivalle edelleen voisin lurauttaa happea, jos potilas tosiaan tekee paljon töitä saadakseen tuon saturaation ts. saturaation lasku voi olla odotettavissa. Mutta entäs sitten? Yhtä oiretta Bifiksen kuvaamasta kokonaisuudesta tuli hoidettua - riittääkö se?

Eli sitten voi miettiä, koska hoitaa oiretta - ja oireen hoitaminen on tärkeää, ja koska pitäisi hoitaa ensisijaisesti syytä. Joskus voi tehdä molempia, ja aloittaa jommasta kummasta. Oireen hoitamisella voi joskus hankkia tärkeää lisäaikaa syyn hoitamiseen. Kokonaisuutena kuitenkin, tulisi miettiä, mitä seuraa, jos teen niin tai näin. Hoitoprotokollia lukiessa on hyvä miettiä, miksi tiede/kokemus ohjaa toimimaan niin? Mitä potilaan kehossa silloin tapahtuu? Jos potilaan kaasujenvaihto on häiriintynyt ja annat happea, entäs sitten? Hoidettiinko vai piilotettiinko ongelma? Vai saatiinko sillä ostettua aikaa varsinaiseen hoitoon tai potilaan seuraamiseen? "Nenänpään" tarkkailua (monitorien tarkkailun sijaan/rinnalla) ei voi myöskään liioitella, edellä mainitut ihon (limakalvojen, huulien, kynsien) väri, lämpö, kosteus, hengitystaajuus, hengityksen syvyys, apulihasten käyttö, hengitysäänet, eritteet, sekavuus - tai pelkkä ilmavirran tunteminen suun/nenän edessä jne kertovat paljon - ihminenhän voi suorastaan haukkoa muutamassakin tilanteessa henkeä ilman, että ilma oikeasti liikkuu, samoin vaikka nopeassa ja pinnallisessa hengityksessä pyöritetään hengitysteiden "kuolleen tilan" samoja kaasuja edestakaisin. Sattuneesta syystä jokunen hoitoprotokolla (potilaan herättelyn ja lisäavun kutsumisen) jälkeen vaatii hengityksen arviointia laittamalla oma poski potilaan suun eteen - liikkuuko rintakehä, tuntuuko ilmavirtaus, miltä hengitysäänet kuuluvat; aika usein tulee myös yksinkertaisesti kämmen laittamalla potilaan suun/nenän eteen testattua, liikkuuko ilmaa ylipäätään - kaasujenvaihdon riittävyydestä se ei vielä kerro.

Saturaatiomittariinhan ei voi aina luottaa - potilas on hengittänyt häkää, useimmat mittarit näyttävät mukavia saturaatioarvoja, mutta hemoglobiinia ei ole paljon käytössä. Lorotat happea, saturaatio on kiva, mutta potilaan hengitys on vähäistä, hiilidioksidi (mukava narkoottinen aine) ei poistu, potilaan kudokset happamoituvat. Sormet ovat viileät, sormianturi näyttää väärää lukemaa. Mittarin patterit heikot, luvut ovat mitä tahansa - ja sairaalassa tai kadulla ei ole aina mittareita, täytyy osata lukea potilasta. Kapnometrin lisäksi tietysti vaikeasti sairailta mittaillaan verinäytteistä erilaisia arvoja (pH, happi- ja hiilidioksidipitoisuuksia, emäsylimääriä/karbonaatteja jne, samalla saa muutamia elektrolyyttejä ja esim. sokerin), sieltä saa sitten kohtuu luotettavia mittariarvoja kaasujenvaihdon tuloksesta - yhdestä kohdasta verenkiertoa, joskus kudos voi sitten kuluttaa vaikka arteriaverestä löytyvästä hapesta aika ison osan. Mutta niin syvälle ei kannata mennä, vaan käydä läpi tuo Bifiksen kuvaama kokonaisuus. Jälleen kerran. Yksi turhan vähän käytetty mittari on hengitystaajuus. Samalla kun sen laskee niin tulee tarkkailtua monta hengitykseen liittyvää muutakin asiaa. Mittavälineet: silmät - ja kello.

Bifis viittasi siihen, että saturaatiolasku voi olla myöhäinen merkki, muutosta olisi voinut lukea potilaasta - ilman mittareita - jo aiemmin. En tiedä, tuleeko sopivaan opintojen vaiheeseen, mutta suuntaa-antava kuvaaja hapen osapaineen ja hemoglobiinin happipitoisuuden (= saturaation) välillä löytyy esim. http://www.bio.davidson.edu/Courses/anphys/1999/Dickens/Oxygendissociation.htm Kuvaajasta näkyy, miten muutosta voi olla tapahtunut, mutta saturaatio ei ole paljoa muuttunut, jossain vaiheessa saturaatio taas laskee vauhdilla. Ah, Selena nosti esiin hapen eri näkökulmat, se on LÄÄKE, ja se voi olla myös myrkky - käännän vapaasti Paracelsusta eli herra Theophrastus Philippus Aureolus Bombastus von Hohenheimia, toksikologian isää, joka lausui - syytettynä potilaan myrkytyksestä - aikoinaan "Mikä on aine, joka ei ole myrkky? Kaikki aineet ovat myrkkyjä eikä mikään ole myrkytön, vain annos määrää, milloin aine ei ole myrkky." Tämä näkökulma on nousemassa myös hapen osalta esiin. Viime vuosiin asti on meidän kulmilla ehkä korostettu, että happea ei ole käytetty riittävästi ts. sen käyttöä on esim. COPD:n hiilidioksidiretention vuoksi pelätty. Nyt nousee sitten esiin uutta tietoa, milloin hapesta ei ole hyötyä, vaan vapaasti loroteltuna se voi olla haitallista, eli enää ei lorotella myöskään mennen tullen. Jolloin sitä käytetään oikein, lääkkeenä, muistaen, että hengitys/kaasujenvaihto on kokonaisuus.

Ah, Selenan viittaamasta anestesiologin luennosta ja tärkeästä näkökulmasta; syventäväksi, lyhyeksi lukemiseksi esim. tuossa on yksi v. 2012 julkaistun artikkelin englanninkielinen abstrakti, jossa ehdotetaan yhtä mahdollista mekanismia ylimääräisen hapen haitallisuuden mekanismeiksi http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22804568. Lyhyesti sanottuna, veressä on solujen sisältämän hemoglobiinin lisäksi solun ulkopuolisia hapen kantajia, joiden mukana happea kulkeutuu tavallisesti hyvin vähän. Kun happea käytetään runsaasti, hapen määrä solun ulkopuolisissa kantomekanismeissa kasvaa - ja keho on huonosti varustautunut sietämään tätä ikäänkuin reaktiivista, kudoksia vaurioittavaa, hapettavaa kuormaa: suojamekanismeina ovat mm. vasokonstriktio eli suonten supistuminen ja iskemia ts. hapenpuute. Artikkelin otsikko on "The poison is in the dose" - myrkky piilee annoksessa.

Äh, sekava teksti aloittelevalle. Kandee mieluummin lukea edeltä se Bifiksen loistavan mainio teksti, ja joku toinen päivä lukea se uudelleen. :D Sen kun hahmottaa, niin ymmärtää, mitä kudosten kaasujen vaihto oikeasti on, pitkä tie kehon ulkopuolelta kudokseen asti - ja takaisin. Mun ei pitäis väsyneenä kirjoitella. :-X Miksi hitossa mä ylipäätään kirjoitin yöllä tai nyt mitään, kun tietää Bifiksen näkökulman ja sen, että tästä aiheesta sieltä tulee jossain vaiheessa juuri tuollainen ytimekäs loistokommentti?

Tänä päivänä o2 tuskin saisi suoraan FDA:n hyväksyntää *pyhimys*

Ei muuten varmasti saisi FDA:n (yenkkilän lääke- ja elintarvikehallinto) - saati eurooppalaisen lääkeviraston EMEA:n hyväksyntää läpihuutojuttuna, mutta ei olisi huono juttu, jos hapelle haettaisiin lääkkeen myyntiluvat uudestaan. Prosessissa käydään kuitenkin aika paljon läpi tiedettä ja erilaisia näkökulmia, siinä tulisi koottua aika paljon tavaraa - joka tulisi ehkä nopeammin hoitotyön käytäntöön esiin. Käydäänhän elvytysprotokollatkin viiden vuoden välein läpi ja aina tulee uusia havaintoja... Ainahan sitä pitäisi ajoittain miettiä, mitä oikeasti tekee ja miksi kummassa - ja onko aiheesta tullut jotain uuttakin tietoa...

Jos potilas on sekavampi kuin meidän yksikössä hoitajansa, kuuluu potilas sairaalahoitoon...

Ylpeiksi jumalat tekevät ensin heidät, jotka jumalat haluavat tuhota.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Ja vastasyntyneiden kohdalla täytyy olla hapen kanssa erityisen tarkkana. Happea annetaan vain, kun sitä tarvitaan ja silloinkin lyhyin mahdollinen aika. Ja varsinkin ennenaikaisesti syntyneiden kohdalla happi on erittäin kovan harkinnan takana (eikä laiteta varsinkaan "varmuuden vuoksi" menemään, vaikka ensihoitolääkäri alkaisikin itkemään sitä).

"If you ain't part of a solution, you are solid or gas."

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mitä kaikkia syitä niitä on?

COPD nyt tulisi ensimmäiseksi mieleen tai jos on muuten taipumusta hiilidioksidiretentioon. Niinkun mainittu.

Lisäksi toki tulee mieleen se tilanne että ihmisellä on yleensäkin matalat saturaatiot syystä tai toisesta niin vähän sairaalahoidon syystä riippuen voi olla aika turhaa lisähapella nostaa niitä sen sairaalahoidon ajaksi, joka tapauksessa se joutuu matalilla selviämään. Siis toki olettaen että hoidon syy ei ole mitenkään asiaan liittyväinen.

Mut entäs jos saturaatio on hyvä? Entä, entä, miksi miksi? :D

Ei vitsailla internetissä.

Muokattu - TKo
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Ei tää nyt ehkä ihan tänne kuulu mut tyhmä kysymys tää on ja oon vastavalmistunut.

Elikkäs, meillä on töissä instalert raskaustestejä. Nappasin yhden sellaisen mukaani kun pikkasen epäilyttää et voisin olla raskaana. Unohdin kuitenkin tarkistaa tulkintaohjeen ja nyt en si muista et kuinka sitä tulkittiin.

Muistaisko/Tietäiskö joku täällä et miten kyseistä testiä pitää tulkita?

Netistä ei ollut apua ja töihin en viitti soittaa ettei kukaan saa tietää näistä epäilyistä.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Triolabin testi (klik!)

- kaksi viivaa = negatiivinen

- vain kontrolli viiva = positiivinen

- vai tuo T-viiva = jotain meni pieleen, tee uudestaan.

ehkä :D

muoks. vedin viivat päälle, ettei kukaan nyt suorilta käsiltä lue vain tätä viestiä ja saa vääriä neuvoja.

Muokattu - kpl
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Juurikin näin. Mut miks mulla on sellanen muistikuva et en olis koskaan tehny positiivista testii kellekkään ja silti niis olis ollu vaan yks viiva? En mä tiiä. Joku jolla on täysin varmaa tietoo vois viä kommentoida.... Muuten on PANIK. :w00t:

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Instalertissa muistaakseni kaksi viivaa on positiivinen ja yksi viiva negatiivinen.

"If you ain't part of a solution, you are solid or gas."

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Paha mennä sanomaan, en tuon merkkistä HCG-testiä koskaan ole tehnyt. Sekoitin sen toiseen testiin.

Saatoin jopa mennä huijaa siuta nyt ihan tyystin. Onks se tää testi klik! ? Sit se ois ihan päinvastoin mitä sanoin.

Hui, miuta kävi ihan jännittää siun puolesta :D

Muokattu - kpl
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mä oon käyttänyt tuota testiä, mutta viimekerrasta on vuoden verran aikaa.

Taisi olla, että;

Jos C tulee esiin, muttei T, niin negat.

Jos T tulee esiin, muttei C, niin epäonnistunt testaus.

Jos molemmat tulee esiin, niin positiivinen.

"If you ain't part of a solution, you are solid or gas."

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Perhana, pelästyin jo puolikuoliaaksi! negatiivinen se sitten on. Kiitos! Se on juurikin tuo linkin mukainen testi.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Sori, ei ollut tarkotus säikyttää :D ei pitäs ikinä yrittää ulkomuistista mitään, vaan aina tarkistaa. hyvä, että selvisi, siuna en ois itse ainakaan saanut yöllä nukuttua jos ois epätietoisuudessa olemaan :D

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mä oon käyttänyt tuota testiä, mutta viimekerrasta on vuoden verran aikaa.

Taisi olla, että;

Jos C tulee esiin, muttei T, niin negat.

Jos T tulee esiin, muttei C, niin epäonnistunt testaus.

Jos molemmat tulee esiin, niin positiivinen.

Sinuna lopettaisin sen raskaustesteihin pissimisen ;D

Muokattu - Lääkärihoitaja

Veripalvelu kaipaa kipeästi hengenpelastajia!

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mä oon käyttänyt tuota testiä, mutta viimekerrasta on vuoden verran aikaa.

Taisi olla, että;

Jos C tulee esiin, muttei T, niin negat.

Jos T tulee esiin, muttei C, niin epäonnistunt testaus.

Jos molemmat tulee esiin, niin positiivinen.

Sinuna lopettaisin sen raskaustesteihin pissimisen ;D

Ai kauhee.... :D

carpe diem

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mä oon käyttänyt tuota testiä, mutta viimekerrasta on vuoden verran aikaa.

Taisi olla, että;

Jos C tulee esiin, muttei T, niin negat.

Jos T tulee esiin, muttei C, niin epäonnistunt testaus.

Jos molemmat tulee esiin, niin positiivinen.

Sinuna lopettaisin sen raskaustesteihin pissimisen ;D

Voihan sillä etsiä myös teratoomaa, neuroendokriinistä tuumoria tai seminoomaa....

"If you ain't part of a solution, you are solid or gas."

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 1 kuukausi myöhemmin...

Kummasta saa luotettavamman saturaatiomittaustuloksen;sormesta vai korvasta?

Oikea vastaus lienee, että ei voi mitenkään yksiselitteisesti sanoa, että jompikumpi olisi parempi. Saturaatio on vähän kuin tipanlaitto, se välillä mitataan, mistä saadaan. Välillä sormesta saa paremmin, välillä taas korva on parempi paikka mitata. Osastoilla kipeillä potilailla näkyy kyllä enemmän korva-antureita, mikä voinee selittyä joko periferian viiletessä paremmin saatavalla lukemalla tai potilaan heilutellessa käsiään paremmin paikallaan pysyvällä anturilla.

Saturaatiota on tullut mitattua erilaisilla ulkoisilla antureilla korvalehdestä, sormista, sormesta poikittain kynsilakan vuoksi, varpaasta, pikkuanturia on joskus laitettu sieraimeen ja kokeiltu suunpieleenkin. Pikkulapsilla noita antureita on sitten nähty ties missä jalkaterässä jne. Hirmuisen monet asiat vaikuttavat mistä saturaation saa mitattua jollain tavalla, saati että se on luotettavaa.

Joskus korvasta ei meinaa saada arvoa lainkaan, joskus taas ei sormesta saa lukemaa lainkaan. Ei ole täydellisen yksiselitteistä, että jompikumpi olisi parempi. Jos sormet ovat kylmät, ehkä korva. Tai päinvastoin. Mittari mittaa kuitenkin arvon vain mittauspisteessä. Onko se yleistettävissä, on toinen juttu. Jos jostain mitattuna saturaatio on hyvä, voitaneen päätellä, että keuhkoissa riittävästi happea siirtyy verenkiertoon. Jos yhdestä kohti saturaatio on hyvä, toisesta huono, niin sitten voi miettiä, onko toinen mittauspaikka vaikka viilentynyt ja keho reagoi vähentämällä verenkiertoa, eikö anturi toimi ko. kohdassa hyvin vai onko oikeasti ko. kohdassa verenkierto sairaalla tavalla heikentynyt. Jos potilaalla on alhaiset paineet, hän on shokissa, verenkierto on tukkeutunut tai heikentynyt turvotuksen, hyytymän, trauman, vaikeiden verisuonisairauksien tms. vuoksi, niin arvo voi olla patologisesti alhainen, vaikka keuhkojen kaasujenvaihto itsessään olisi hyvä. Tuolloin saturaatioarvo voi kuvata shokkitilaa tai mittauskohdan relatiivista hapenpuutetta, kun verenkierto suuntautuu tärkeimpiin elimiin.

Jos saturaatiomittari näyttää hyvää pulsaatiota, lukema on ainakin näennäisesti luotettavampi. Jos yksi arvo on alhainen peiton päällä olleesta sormesta, voi kokeilla peiton alla olleesta lämpimästä kädestä, ja saada ehkä luotettavamman lukeman. Useasta paikasta mitatuista arvoista paras voi ehkä olla luotettavin yleislukema. Aina pitää muistaa potilaan oleva kokonaisuus, eli arvioida yleistä ja paikallista verenkiertoa, katsoa hengitystä (taajuus, syvyys, hengitysäänet), kurkata vähän ihonväriä, limakalvoja, kynnenalusia (kalpea, harmaa, sinervä tms) - jos sitten hyvin toimiva saturaatiomittari on hyvä kapistus havaita heikkenevä hengitys. Värimuutokset sinervään tulevat varsin alhaisilla arvoilla, ja tietty jos verenkierrossa punasolu etsii toistaan (anemia, vuoto tms.), niin ei se verenkierron hapenkuljetuskyky sittenkään hyvä ole. Tai jos potilas tulee tulipalosta ja huulet ovat kivan kirsikanpunaiset, niin voi kertoa häkämyrkytyksestä ja saturaatiomittari mitata ns. karboksihemoglobiinia eli hämääntyä näyttämään turhan hyviä lukuja häkäkaasusta.

Tehohoitopotilaillahan saturaatiomittari on yksi kelpo mittari, mutta valtimosta otettu verikaasuanalyysi kertoo luotettavammin saturaatiosta ja veren hapettumisesta kuin ulkoinen anturi. Kun siihen lisää mittareita veren hemoglobiinipitoisuudesta ja sydämen verenkierron määrästä ja potilaan pinta-alasta, alkaa tulemaan jo paljon tietoa verenkierron tilasta ja kaasujenvaihdosta. Semminkin jos vielä laskimopuolelta mittaillaan arvoja, eli mitä ne ovat, kun veri on pyörähtänyt kudoksissa. Ja pelkkä saturaatio ei kerro kaasujenvaihdosta, kun siellä on se hiilidioksidi, joka myös pitäisi poistaa. Karkeana nyrkkisääntönä on, että huoneilmalla hyvin saturoivalla henkilöllä ventilaatio riittää poistamaan myös hiilidioksidin.

Ää mä meen nukkumaan kun vastaukset on taas sekavia.

Jos potilas on sekavampi kuin meidän yksikössä hoitajansa, kuuluu potilas sairaalahoitoon...

Ylpeiksi jumalat tekevät ensin heidät, jotka jumalat haluavat tuhota.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Miksi lähetteessä lukee "pyydetään kohteliaimmin" sitä ja sitä.. ? Miksi tuollaista sanamuotoa käytetään? Oletteko törmänneet jonkinlaisiin muunnelmiin tuosta "pyydetään kohteliaasti/kohteliaimmin"?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Luo tunnus tai kirjaudu sisään kommentoidaksesi

Vain jäsenet voivat kommentoida

Luo tunnus

Rekisteröi tunnus yhteisöömme. Se on helppoa!

Rekisteröi uusi tunnus

Kirjaudu sisään

Onko sinulla jo tunnus?

Kirjaudu sisään
×
×
  • Luo uusi...