Tsemppiketju opiskelijoille lukuvuodelle 2010-2011

[Chiarane]

Terppa vaan kaikille!

Minä opiskelen sairaanhoitajaksi ja toinen vuosi on menossa. Motivaatio tälle syksylle on jossain kaukana poissa, mutta toivottavasti se edes jossain välissä osaksi palaisi takasinkin. Sinänsä alko tämä syksy hyvin, että pääsin lääkelaskut läpi ekalla yrityksellä, mikä on mulle aika harvinaista! Olen erittäin tyytyväinen. Niin hyvä asia ei ole ensi viikolla alkava perioperatiivisen harkka. Mua ei vaan kiinnosta lähteä sinne puolelle ollenkaan ja sitten nousi kauhu kun näin ne arvostelupaperit :shock: HUI! Mutta ehkä se siitä kun pääsee alkuun... ehkä... Muuten oli kyllä kiva tulla kouluun kun saa halpaa ruokaa ( :D ) ja näkee kavereita!

Opiskeluintoa kaikille!!

[ataraksi]

Lähihoitajaopinnot alotin elokuun alussa, eka työssäoppimisjakso alkaa muutaman viikon päästä, innolla odotan, paikkaa tosin en vielä tiedä. Alan työkokemusta ei juurikaan ole, elämänkokemusta sitäkin enemmän ;D .

[ihana]

Noniin. Toinen vuosi pyörähtänyt käyntiin, ja ainakin tässä vaiheessa on motivaatiokin ihan kohdillaan! Paljon tuntuu kyllä tänä syksynä olevan niitäkin kursseja, jotka eivät nyt niin sytytä (mm. siihen häämöttävään opinnäytetyöhön tähtääviä), mutta onneksi on sitten paljon sellaisiakin, jotka todella kiinnostavat.

Kiva fiilis, joka tapauksessa, olla näin into piukkana (noh, ehkä vähän ylisanaa ja värikynää tossa, mutta kuitenkin..) opintojen alkamisesta syksyllä. Tätä ei valitettasti päässyt kokemaan edellisen tutkinnon kanssa.

[Pöllö]

Pitäis aloittaa oppparin tekeminen ja mulla ei oo mitään hajua miten se tehdään. Olen opintorekisterin mukaan istunu ainakin 2 kurssia hyväksytysti kuuntelemassa jotain tutkimusjuttuja,mutta muistikuvia ei juurikaan ole. Sitä se teettää kun on keskellä opintoja 2 vuotta äitiyslomalla. Mulla on päässä reikä ja tästä tulee kamalaa. Joudun varmaan lopettamaan koulun kesken kun en osaa edes esseetä kirjoittaa lähdekirjallisuutta käyttäen. :itkee:

Osassa oppilaitoksia on ohjaustunteja, miten opparia tehdään. Toisekseen osan oppareista voi tehdä parin kanssa. Lisäksi jokunen oppilaitos kuulemma ohjaa opinnäytteen tekijöitä. Lisäksi sitä voi käydä vilkaisemassa jonkin mielenkiintoisesta aiheesta kirjoitetun opinnäytetyön, mikä sen sisällysluettelo on, mitä siinä on tavoitteiksi, menetelmiksi yms. tehty.

Jos esseetä ei osaa kirjoittaa, niin sitten sitä opetellaan. Eka taktiikka voi jollakulla olla materiaalin läpi lukeminen, toinen taas lukee ja kirjoittaa ydinlauseita. Joku taas lähtee tekemään ranskalaisia viivoja, joku siteeraa. Kuka mitenkin, joskus tulee kirjoitettua ihan ajatuksenvirtaa paperille mitä homman ehkä pitäis sisältää. Hirveää ja sirpaleista tekstiä, mutta onpahan jotain ja tallessa. Sitten kun asia on hautunut niin voi kirjoitella niitä tavoitteita tai asioita auki. Tietty vaikka lukihäiriöiselle tai referoimaan tottumattomalle kirjoittaminen on hankalaa, mutta esim. artikkeleissa on abstraktit/tiivistelmät, joita kannattaa lueskella useampiakin ennenkuin oikeastaan lähtee syvemmälle teksteihin. Niistä löytyy ydinasia, joista voi poimia ydinlauseen tai pari. Jos asiaan paneutuu syvemmin, niin sitten voi kuvata tekstiä useammalla lauseella. Tekemällä tosiaan oppii, ja jokainen tekee jonkin asian ensimmäisen kerran. Joskus onnaa kerralla hyvin, joskus joutuu treenaamaan. Elämähän on sitä, että kun jotain on tehnyt, niin sitten hoksaa, miten olisi homman voinut hoitaa paremmin. Opinnäytetyön valmistuessa alkaa tulemaan sitä ahaa -elämystä, miten työ ehkä olisi sujunut parhaiten. Vaan eipä sitä tiennyt työtä aloittaessa, ja harva tietää. Oppimisprosessihan se on. Jos tutkimusmenetelmät on unohtunut, jos niitä vaaditaan, niin sitten ne muistiinpanot voi lukea uudestaan. Tai katsoa, miten joku toinen on aihetta lähestynyt. Tai etsiä tietoa jostain lähestymistavasta.

Mutta voi sitä asiasta tehdä valmiiksi vaikean ja ikävän. Tai sitten tehdä pieninä, hallittavina paloina asian kerrallaan. Nyt kun on taas ollut muutaman viikon itse opettelemassa uudessa paikassa asioita, niin onhan tuota törmännyt asioihin, joita on joskus aiemmin yrittänyt onnistumatta, joitain on tehnyt nukella, jonkun on nähnyt jonkun toisen tekevän ja jotain asiaa ei ole tehnyt tai nähnyt koskaan. Toisaalla on helppo yrittää, kun vieressä seuraa jamppaa, joilla homma on hallussa eli jos meinaa tehdä kardinaalimunauksen, niin sieltä tulee älähdys tai jos homma ei meinaa onnistua niin sitten tekijä vaihtuu. Mutta kokeilla pitää. Itselle vaikka kanylointi oli vaikeata, eka suoni ei meinannut löytyä millään, palpoiden en suonia ees tuntenut. Jotkut heitteli siitä vaan, joillakin käsi tärisi itseä enemmän. Jollain tapaa suorituspaine pitää laukaista, sit vaan tehdä, ja parasta kannustusta oli erään tosiammattilaisen kommentti, että joskus on hälläkin päiviä, ettei millään - eräälle potilaalle kaksi tosiammattilaista yritti yli 20 kertaa suoniyhteyttä, ennen kuin onnas. Oli vaikea, mutta laukoi taas itseltä paineita, hermoilu ei auta ja osa hommista on vaan työvoittoja, ei ole vain itsestä kiinni, joten voi ottaa relax. Siinä mielessä se opparikaveri, ohjaus tai mahdollisuus jutella toisten opparintekijöiden kanssa on kiva. Saa ideoita ja kuulee ongelmista, toisaalla näkee ongelmanratkaisukeinoja. Ei ne brankkaritkaan 20 kertaa samalla konstilla kokeilleet.

[pinpu]

Kahden viikon päästä olisi paluu koulun penkille ja hieman reilun vuoden verran lähihoitajaopintoja jäljellä. Motivaatio on vielä vähän hukassa nyt kun pääsi kesällä ensimmäistä kertaa kunnolla (hoito)töiden ja palkkojen makuun.

Opiskeluintoa kaikille!

[Mona]

Täällä yksi sairaanhoitajaopiskelija ilmoittautuu! Kohta 2 vuotta opintoja takana, tammikuussa starttaa kolmas.

Pienen pientä kriisiä on pukannut viime aikoina. Ala kismittää, koulu ahdistaa ja kaikki ärsyttää. Mutta eteenpäin mennään kohti uusia uusintatenttejä!

[SisarSysiMusta]

Liekö aloittelijan innostusta, kun täällä suunnalla on motivaatiota piisannut tähän asti ihan mukavasti. Pari tympeää kurssia toki on, mutta onneksi ei niiden eteen ole tarvinnut vielä tehdä juuri mitään :D Pientä saamattomuutta on toki havaittavissa, minkäs teet kun mitään ei saa aikaiseksi ilman että on mahoton tuli p*rsiin alla...

[Lypy]

Neljän viikon projektit menossa. Ns. harjoittelua. Ja ensimmäinen kerta kun tuntuu ettei tulla opiskelukavereitten kanssa juttuun. Raivostuttaa, ärsyttää ja ketuttaa. Vaikka kuinka yrittää tehdä asioita diplomaattisesti ja ajatella objektiivisesti on vaikeaa olla neutraali kun neljä ihmistä on aina naama norsunveellä kun yrittää keskustella asiasta. Maikalle ollaan kun pienet sydänkävyt.

Huomenna tulossa maikan huutotuokio, ne viisi muuta kun ei tästä pidä ja ovat sen ilmoittaneet.

Goodbye luokkahenki..Go go kaikenmaailman fiksut kurssit!

Kyllä, palautetta tulen antamaan.

[*Maija*]

Täällä 29- vuotias viimeisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija Jyväskylästä. Opinnäytetyö on tehty ja esitetty, marraskuussa matkaa lautakunnalle ja siihen mennessä pitäisi kaiken muun olla suoritettuna :shock: . Stressiä ja kiirettä. Viimeinen suuntaava harjoittelu on nyt menossa ja loppuu ensi viikolla. 18.10 alkaa sitten työt :D Viimeinen vuosi on tosiaan vaatinut paljon voimia ja pitkää pinnaa, joten tsemppiä kaikille niin opintojen alussa, keskivaiheella ja lopussa oleville! ;D

[Sindeh]

20-vuotias juuri elokuussa aloittanut lähäriopiskelija yo/ak pohjasella linjalla. Entinen tarjoilija opiskelee nyt uutta ammattia. Tähän mennessä kiinnostusta on riittänyt erittäin hyvin, vaikka onkin ollut haastavampaa kuin aikaisemmissa opinnoissa. Kahden viikon päästä alkaa ensimmäinen työssäoppimisjakso päiväkodissa :) into piukeena lähdössä pois kuluttamasta koulun penkkiä hetkeksi.

[noona]

Jos joku Meikussa harjottelussa/töissä oleva haluaa Raviolin opiskelijaruokaan oikeuttavan 10-kerran kortin, josta on 4 lounasta jäljellä, niin saa tulla maanantaina tornin kellarista hakemaan. Mulla jäi siitä loppuosa käyttämättä, ja tuskin on enää vuoden päästä sama kortti voimassa, kun Suomeen palaan.. Käyn vielä ma syömässä sillä itse, mutta lounaan jälkeen sen saa, jos jollekulle kelpaa. Tiistaina sitten lähtö kaukomaille.. :) Tarkemmat yhteystiedot saa yv:llä. Kaikki HUSlaiset kaverit on jo valmistuneita, ja tyhmää olis heittää 10 euroa roskiin..

[Kananen]

Nyt sitä tsemppiä tarvitaan. Sadalla innostusta kun aloitin terveydenhoitaja opinnot tänä syksynä, vaan äkkiähän tuo into lyttääntyi kun opiskelumuotona on PBL. Nyt vain tarvitsis omaan asennoitumiseen muutosta, että jaksaa vetää neljä vuotta tuolla opiskelumuodolla. Nyt mua sais vakuttaa, että PBl on tosi hieno juttu :shock: .

[SisarSysiMusta]

^ Mikä sulla siinä PBL:ssä kaikkein eniten tökkii?

Vasta itekkin opiskelut aloittaneena olen vielä vähän pihalla siitä, miten tuon systeemin olis tarkotus toimia. Toisaalta olen melko varma, ettei me olla päästy siinä kunnolla edes alkuun vielä, ja että se saattaa lopulta toimia ihan hyvinkin. Tosin mä olen aina ollut sellanen, että opin parhaiten ite tekemällä ja tietoa hakemalla.

Syysloma pitäis käyttää tehokkaasti hyödyksi anatomian tenttiin lukemalla, mutta nyt kaivattais kyllä pientä potkua persiille asian tiimoilta....

[Kananen]

En pidä siitä oppimistyylinä, virallisissa istunnoissa opiskelijoiden persoonat jäävät peittoon, samoin kun työstämme herätettä, pyrimme saamaan vain herätteen aikaan. Kaikki ne voimavarat mitä meillä on ihmisinä jää käyttämättä. Meillähän on joka viikko tutoriaali-istunto, vuoron perään aloitus ja lopetus. Nyt syyskuun alusta on plakkarissa 3 herätetyötä, jotka toteutettu kirjallisten ohjeiden mukaan, yksi synteesi 1 ja 2 herätteestä sekä draama 3 herätteestä. Paljon työtä aina viikon ajaksi ja valitettavasti resurssiopetus kärsii PBL takia. Meillä oli jo A&F tentti, jätin osan lukematta, koska meillä sai valita 3 kysymyksestä 2. Vastasin verenkierto ja sydän juttuihin sekä veriryhmiin liittyviin kysymykseen.

Tsemppiä Ehlenalle tentin lukuun! Mua auttaa aikataulutus eli laitan kalenteriin ajan milloin luen. Ja itse hahmotan ensin isot asiat ja lähden tutustumaan sitten niihin pienempiin.

[-VF-]

Nyt syyskuun alusta on plakkarissa 3 herätetyötä, jotka toteutettu kirjallisten ohjeiden mukaan, yksi synteesi 1 ja 2 herätteestä sekä draama 3 herätteestä.

Mitä nuo tarkoittavat? Itse olen opiskellut aikoinani yhden kurssin PBL-menetelmän avulla. Se oli suurta ajan ja resurssien haaskausta.

[Kananen]

Aloitustutoriaalissa saadaan heräte, jonka pohjalta laaditaan kysymys, johon tehdään kirjallinen työ. Kirjallinen työ on kaksisivuinen, kirjoituksen pitää olla tieteellistä pohjautuen esim graduihin, opinnäytetyöhön, lähteet merkitään oikeaoppisesti. Lisäksi työhön tulee aina oma reflektio ja lähdeluettelo. Noita töitä tehdään henk.koht. siis kolme. Synteesi tehdään 1 ja 2 kirjallisesta työstä kolmen hengen porukassa eli yhdistämme kaikkien kolmen työt ja lisäksi henk.koht. reflektiot ja yhteinen reflektio. Synteesiin pitää myös tehdä, johdanto, pohdinta ja lähdeluettelo. Draama tehtiin kukin tutoriaaliryhmä omamme pohjautuen tuohon kolmanteen kirjalliseen työhön. Meillä se oli näytelmä, jossa pohdittiin laadukasta asiakaspalvelua. Aika työlästä ja aikaa vievää, minun mielestäni.

[Aadelheid]

^ Mikä sulla siinä PBL:ssä kaikkein eniten tökkii?

Vasta itekkin opiskelut aloittaneena olen vielä vähän pihalla siitä, miten tuon systeemin olis tarkotus toimia. Toisaalta olen melko varma, ettei me olla päästy siinä kunnolla edes alkuun vielä, ja että se saattaa lopulta toimia ihan hyvinkin.

Se ei tule toimimaan tänään eikä se tule toimimaan ikinä. Aivan uskomatonta sontaa koko menetelmä.

[Satu]

^ Mikä sulla siinä PBL:ssä kaikkein eniten tökkii?

Vasta itekkin opiskelut aloittaneena olen vielä vähän pihalla siitä, miten tuon systeemin olis tarkotus toimia. Toisaalta olen melko varma, ettei me olla päästy siinä kunnolla edes alkuun vielä, ja että se saattaa lopulta toimia ihan hyvinkin.

Se ei tule toimimaan tänään eikä se tule toimimaan ikinä. Aivan uskomatonta sontaa koko menetelmä.

AAMEN!

[-VF-]

Aloitustutoriaalissa saadaan heräte, jonka pohjalta laaditaan kysymys, johon tehdään kirjallinen työ. Kirjallinen työ on kaksisivuinen, kirjoituksen pitää olla tieteellistä pohjautuen esim graduihin, opinnäytetyöhön, lähteet merkitään oikeaoppisesti. Lisäksi työhön tulee aina oma reflektio ja lähdeluettelo. Noita töitä tehdään henk.koht. siis kolme. Synteesi tehdään 1 ja 2 kirjallisesta työstä kolmen hengen porukassa eli yhdistämme kaikkien kolmen työt ja lisäksi henk.koht. reflektiot ja yhteinen reflektio. Synteesiin pitää myös tehdä, johdanto, pohdinta ja lähdeluettelo. Draama tehtiin kukin tutoriaaliryhmä omamme pohjautuen tuohon kolmanteen kirjalliseen työhön. Meillä se oli näytelmä, jossa pohdittiin laadukasta asiakaspalvelua. Aika työlästä ja aikaa vievää, minun mielestäni.

Melkoista hölynpölyä. Tuolla tavallako ammattikorkeakoulut ihan oikeasti yrittävät kouluttaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia?

[Kananen]

Tai sitten kirjallisten töiden asiantuntija/ammattilaista ja kaikennäköisissä tiimeissä istujaa :nauraa: , arvatkaas onkos pettymys ollut auuri tämän koulutusmuodon takia? :angry: Mutta, terkkariksi aion opiskella kaikesta huolimatta.

[-VF-]

Tai sitten kirjallisten töiden asiantuntija/ammattilaista ja kaikennäköisissä tiimeissä istujaa :nauraa: , arvatkaas onkos pettymys ollut auuri tämän koulutusmuodon takia? :angry: Mutta, terkkariksi aion opiskella kaikesta huolimatta.

Ihan rehellisesti voin sanoa, että synteesillä, reflektiolla ja näytelmiä tekemällä ei näitä hommia opita. PBL:n avulla voidaan vähin opetusresurssein tuottaa täysin hyödytöntä hömppää, jolla ei ole mitään tekemistä sen työhön kanssa johon ollaan opiskelemassa.

Terveydenhoitajan ydinosaaminen on aivan muuta kuin näytelmien tekemistä laadukkaasta asiakaspalvelusta.

Olisi ihan toivottavaa, että oppilaitoksetkin ymmärtäisivät sen joskus.

[Pöllö]

Ihan rehellisesti voin sanoa, että synteesillä, reflektiolla ja näytelmiä tekemällä ei näitä hommia opita. PBL:n avulla voidaan vähin opetusresurssein tuottaa täysin hyödytöntä hömppää, jolla ei ole mitään tekemistä sen työhön kanssa johon ollaan opiskelemassa. Terveydenhoitajan ydinosaaminen on aivan muuta kuin näytelmien tekemistä laadukkaasta asiakaspalvelusta.

Hm, mindmap tentissä: tentti läpi, kun jokunen avainsana on tuhrattu paperille, sanat ympyröity ja liitetty toisiinsa viivoilla?

AMK-opetus on ajoin irronnut realiteeteista ja unohtanut hoitajien ydintehtävän, työelämän sisällön ja motivaation merkityksen oppimisessa. Valitettavasti aika-ajoin unohtuu myös kohderyhmä sekä opetettavien ikä sovellettaessa lastentarhatason opetusmenetelmiä aikuisten opettamiseen. Positiivista on uusien opetusmenetelmien mukaantuominen, sillä eräillä sosiaalisilla ja ongelmanratkaisukeskeisillä opetusmenetelmillä on tutkimuksissa havaittu myönteisiä vaikutuksia oppimistuloksiin. Valitettavasti osa oppimismenetelmistä ei vastaa alkuperäistä tarkoitustaan (reflektointi käsitetty meillä eri tavoin kuin itse luen sen artikkeleista), ja osasta opetusmenetelmiä on tehty tavattoman monimutkaisia ja pitkäkestoisia, jolloin palaa resursseja, katoaa motivaatiota ja varsinainen tehtävä ylimodifioidaan.

Oma, kärjistetty mielipiteenihän on, ettei sairaanhoitajakoulutus itsessään riitä työelämän teoreettisten tietojen tietoperustaksi, eikä hoitotieteen maisteri takaa lainkaan pedagogisten menetelmien hallintaa tai edes kykyä hoitotieteellisten tutkimusten todellisen laadun arviointiin, pedagogisten selvitysten laadusta puhumattakaan. Valitettavan vähän tutkinto tuo ammatillista lisäarvoa opetukseen. Valitettavan huonosti AMK reagoi myös liian yläpilvissä liiteleviin opetusmenetelmiin ja opiskelijoiden turhautumiseen opetuksen menetelmiin ja tasoon. On erittäin turhauttavaa nähdä hyvien ihmisten lopettavan opinnot, koska he kokevat ne ajanhukaksi. Tylsistyneitä ja poissaolevia ilmeitä, jotka odottavat, päästäänkö oikeasti hyödynnettävään asiaan, tai päästäisiin edes tältä tunnilta pois. Motivointipuheita, joissa kehotetaan hakemaan toisaalle, jos oppilaitos ei kiinnosta. Kommentteja, joissa sanotaan, että työnteon te opettelette sitten työelämässä. Harjoitteluissa kohdattua realismia ja ahaa-elämyksiä, jotka koulun penkille palatessa vaihtuvat muutamassa päivässä apatiaan. Tunne, että vuosia mennyt hukkaan. Ydinasian olisi voinut pariin kuukauteen, ja muut tarvittavat asiat toiseen pariin kuukauteen. Oliko tämä - verovarojen järkevää käyttöä? Oikeita opettajavalintoja? Kohdilleen osuneita opetussisältöjä ja muotoja? Vai jotain, minkä potilas maksaa virheinä jopa hengellään (sic!) ja aloittava hoitaja uupumisena, koska ei koe hallitsevansa työtehtäviään tai niiden järjestämistä? Ja tulos työnantajanäkökulmasta: arkoja, teoreettisia ja käytännön tiedoiltaan ja taidoiltaan hukuksissa olevia uusia työntekijöitä?

Eräät sosiaaliset oppimismuodot ja PBL voivat olla hyviä opetustapoja. Kaukaa haetut draamat ja yliajallistetut tehtävät taas johtavat päinvastaiseen vaikutukseen motivaation puutteessa ja ajan mennessä hukkaan. Draamaa voi hakea pitkien illuusionäytelmien sijaan todellisesta potilaan kohtaamisesta konkreettisia potilastilanteita harjoitellessa. Nuken tai simulaationuken ajoin voi korvata oikeasti kommunikoivalla, reagoivalla ja tarvittaessa maskeeratulla opiskelijalla. Ja näitä yhden päivänpituisen draaman ja pitkien paperitöiden sijaan ehtii käymään päivässä lukemattomia. Penkomaan hyvät ja huonot asiat, rinnastamaan teoriaan, opettelemaan hitaasti vaikeita asioita tai suorituskokonaisuuksia, toistamaan uudella tavalla pieleen menneet asiat tai toistamaan hyvät suoritukset, että malli jää selkäytimeen. Kokonaisuuteen saa painotettua niin fysiologista kuin psyykkistäkin puolta, joskus korostaen jotain ydinasiaa, joskus luomalla monimutkaisia, mutta realistisia hässäköitä, joiden hallintaa on hyvä opetella jo koulun penkillä.

Ongelmanratkaisu on epäsuosittu, mutta tehokas ja kasvattava oppimismenetelmä. Se ei voi olla vain pitkien kirjallisuustöiden laatimista viikkojen mittaan, vaan taas konkreettisia tilanteita. Yliopistossa PBL-tilanteet perustuvat todellisiin tapauksiin, ja joskus viitemateriaalia on annettu, joskus sen löytäminen kuuluu ongelmanratkaisuun. Aikaa ei ole paljoa, ja pari/pienryhmätyöskentelyssä joutuu miettimään, miten resurssein ongelma ratkaistaan, ja vastaus pitää saada samassa ajassa kalvolle muiden nähtäväksi. Palaute on nopea, oikea ratkaisu, perustat sille - ja muutamassa tunnissa näitä käydään jälleen lukuisia läpi. Valitulla haastetasolla jos puolet vastauksista oli sinne päin, niin hyvä. Draamat olivat konkreettisia asiakastilanteita, joiden tausta-aihe ja vuorovaikutusteoriat piti olla selvillä. Eteen tulee asiakas, jonka fyysisen (ja mahdollisen samanaikaisen tietämykseen, psyykeen ja vuorovaikutukseen) liittyvän ongelman ratkaiset. Vertaisarvio ja muu palaute samantien, ja seuraava. Jälleen muutamassa tunnissa lukemattomia tapauksia ja uusia tilanteita. Ei mitään näytelmän teeskentelyä, vaan karua oman persoonan ja ulosannin käyttämistä ja toinen reagoi sille samantien. Ja näitä ei ole päivä tai muutama siellä täällä, vaan niitä on runsaasti. Tiiviitä, paljon. Jos johonkin liittyy käden suorituksia, niin keskeisiin asioihin toistoa. Oppii hiljalleen oikean suorituksen omaan tahtiin, sitten toistolla jää perusasiat selkäytimeen. Ja kaiken taustalla sitten teoriaosaaminen, joka ei lillu vain pumpuliteorioissa, vaan siellä ovat sovelletut vuorovaikutukset, kovan tason fysiologiat, lääkekemiat ja farmakologiat sun muut hoito-ohjeet suloisesti sekaisin.

Toisaalla esim. pelastajakoulutetut kehuvat opetustaan, jossa käydään valtava määrä case -harjoituksia läpi, teet ja pähkäilet itse, mietit ratkaisua, ja muut pohtivat vieressä samaa. Nopea oikea ratkaisu, palaute, suorittajat vaihtoon, eteenpäin. Ja paljon toimintojen kokonaisvaltaista harjoittelua, jonka tuloksena sitten saadaankin samantien lanssin penkille sopiva toimija.

Mielenkiintoisesti AMK:ssa ei aina tunnuta löytyvän oikeaa teorian tasoa ja sisältöä, vaikka korkeakouluksi sitä haukutaankin. Matalalta tai ohi. Toisaalla käden taitojen ja soveltamisen opettaminen jää myös puolitiehen, vaikka ammattitaitoa vaaditaankin. Draamalaboraatioita ja kirjallisia selostuksia oikeiden työkurssien sijaan - tuli käytyä yliopistolla eräs kurssi, jossa kolme viikkoa väännettiin 6 - 9 tunnin päiviä käsin väkertäen, välillä taustaa lukien - ja illalla sitten kului jokunen tunti seuraavan päivän teoriaa lukien ja teoriatehtäviä miettien. Ja sen kurssin teoria pyöri todella eri tasolla mitä AMKissa vastaan tulikaan.

Palautetta AMKeissa varmasti muodostuu. Mitä sille tapahtuu, sitä en tiedä. Meitä kehotettiin käytännössä vaikenemaan ja antamaan palautetta vain epävirallisesti ja yhdelle henkilölle. Kuten aiemmin sanottu, julkisesta kritiikistä uhattiin erottaa. Ikävä kyllä, kukaanhan ei tunnu valvovan AMK-opetuksen laatua, opetussuunnitelmien sisältöä eikä meillä valvottu edes yksittäisten kurssien toteutumista, menivätkö edes sen alkeellisen suunnitelman mukaisesti. Ammattikorkeakoulukin on niin yliopistotasoinen ja itsenäinen oppilaitos, että sen opetuksen epäkohtiin ei ulkopuolinen edes voi puuttua... En sitten tiedä, mitä on mielessä sellaisilla pedagogeilla, jotka eivät tunne edes oman alansa hoitoperiaatteita tai perusteita toiminnoille. Tai joiden opetuksen keskeinen idea on pedagogin kokemuksen ja auktoriteetin korostaminen - vaikkapa elvytyskoulutuksessa ei lainkaan käsitetä suurinta osaa peruselvytyksenkään tarkoituksesta tai luetaan toisen organisaation (!) dioja rivi riviltä ääneen, tietysti vaikeat ja vieraat sanat ja lyhenteet ohittaen. Ja miten suuren kokemuksen osaava tämä pedagogi kuulemma olikaan...

:angry:

[Aadelheid]

Melkoista hölynpölyä. Tuolla tavallako ammattikorkeakoulut ihan oikeasti yrittävät kouluttaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia?

Surullista mutta totta.

Henk.koht. oon kyllä sitä mieltä että Laureasta valmistunut hoitaja ei kyllä tule ikinä lähellekkään mua tai ketään mun omaisia jos hoidettaviksi joudutaan :nauraa:

[Kananen]

Tuohon Pöllön tekstin loppuosaan liittyen...minähän rivakkana tyttönä tartuin ongelmaan, koska meillä tuli jo usean opiskelijan osalta itku ja hammasten kiristys ensimmäisten seitsemän viikon aikana, ja laitoin kirjelmää tukipalveluun, ja lopputulos oli, että minut ohjattiin opiskelijapsykologille. Olemme myös isona joukkona viestineet asiasta opinto-ohjaajalle joka kätevästi väisti koko asian ja vakuutteli kuinka tärkeä asia tämä on. Juuri eilen illalla mietiskelin, mitä ihmettä tämän koulutuksen kanssa tekee, mutta jospa tästä syyslomasta saisi voima jatkaa...ainakin jouluun asti.

[-VF-]

Tuohon Pöllön tekstin loppuosaan liittyen...minähän rivakkana tyttönä tartuin ongelmaan, koska meillä tuli jo usean opiskelijan osalta itku ja hammasten kiristys ensimmäisten seitsemän viikon aikana, ja laitoin kirjelmää tukipalveluun, ja lopputulos oli, että minut ohjattiin opiskelijapsykologille.

Kuvaa hyvin miten oppilaitokset mitätöivät opiskelijoiden kokemat epäkohdat. PBL, LBD ja muut hölynpölyt ovat huomattavasti halvempi tapa "opettaa" opiskelijoille asioita, joten ammattikorkeakoulut eivät missään nimessä halua luopua niistä. Siksi niitä puolustellaan naurettavuuksin menevillä tavoilla.

Olemme myös isona joukkona viestineet asiasta opinto-ohjaajalle joka kätevästi väisti koko asian ja vakuutteli kuinka tärkeä asia tämä on. Juuri eilen illalla mietiskelin, mitä ihmettä tämän koulutuksen kanssa tekee, mutta jospa tästä syyslomasta saisi voima jatkaa...ainakin jouluun asti.

Opinto-ohjaaja on oppilaitoksen palkollinen työntekijä joten hän tietysti puolustaa oppilaitoksen idioottimaisia ja täysin typeriä linjauksia opetuksen suhteen.

Jos oppilaitos ei kuuntele, niin kirjoittakaa vaikkapa paikallislehden mielipidepalstalle asiasta. Käytäntö on osoittanut, että maine on ammattikorkeakouluille tärkeämpää kuin opetuksen laatu, joten negatiivisen julkisuuden pelko saattaa sysätä asioita eteenpäin.