Jump to content
MAINOS
  • Hoitajat.net - hoitajan asialla vuodesta 2002

    Tervetuloa Suomen suurimpaan hoitotyön ammattilaisten yhteisöön!

    Ota rohkeasti osaa keskusteluihin, konsultoi kollegaa ja verkostoidu! Yhteisössämme on suomalaisia alan ammattilaisia ja opiskelijoita ympäri maailmaa. Kurkkaa mitä jäsenetuja meillä on ja rekisteröidy. Se ei maksa mitään!
    Hoitajat.net
    Nyt on nuorten aika tehdä päätös siitä, ottavatko he koronarokotteen käsivarteensa. Nuorten rokotusinto on korkealla: Tilastokeskuksen Kansalaispulssin mukaan alle 30-vuotiaista valtaosa aikoo ottaa rokotteen tai on jo ottanut sen.
    Muusikoksi vuosi sitten valmistunut ja juuri siviilipalveluksensa päättänyt rovaniemeläinen Janne Sarvi on yksi heistä. Hän oli heti koronarokotteesta täysin varma.
    – Minulle on ollut pandemian alusta asti itsestäänselvyys, että otan rokotteen. En ole kaivannut enempää tietoa rokotteiden turvallisuudesta ja mahdollisista sivuvaikutuksista. Minun mielestäni rokotteen ottamisen hyvät puolet peittoavat siitä mahdollisesti aiheutuvat haitat, pohtii 21-vuotias Sarvi.
    Sarvi ei kuulu siihen pieneen joukkoon nuorista, jotka vielä empivät koronarokotteen ottamista tai ovat jo päättäneet kieltäytyä rokotteesta.
    – Muusikkona kaipaan todella paljon normaaliin. Rokotteella voimme varmistaa elävän musiikin tapahtumien elpymisen. Itsekin olen ostanut jo liput syksyn Elton Johnin konserttiin sekä ensi kesän Eric Claptonin konserttiin. Toivon todella, että nämä huippukeikat voidaan toteuttaa, hän sanoo. 
    Rokotepisteen sujuvuus on tarkan työn tulosta 
    Lappican työterveyshoitaja Nea Oikariselle Janne on yksi päivän 80::sta rokotettavasta. 
    – Kun laskee, että työskentelen tässä pisteessä yhteensä 10 päivää, piikitän rokotteen noin 800:lle rovaniemeläiselle. Meitä on joka päivä yhtä aikaa töissä 8-9 hoitajaa, joten koko joukon päivätahti on 700 rokotteen luokkaa, laskeskelee Oikarinen. 
    Koronarokottaminen on saatu toimimaan Rovaniemellä tehokkaasti. Kaupungintalon rokotuspisteen läpi on kulkenut tuhansia tyytyväisiä kaupunkilaisia. Tuskin mikään sote-palvelu aiemmin on saanut osakseen yhtä paljon kiitoksia. 
    – Kyllä tämä on ollut melkoinen palapeli, jonka onnistuminen on ollut tarkan työn tulosta. Hyvä palaute on auttanut jaksamaan alati vaihtuvissa tilanteissa, sanoo pakettia kasassa pitävä palveluesimies Arja Saarinen.
    Saarinen haluaa erityisesti kiittää vapaaehtoisia, jotka opastavat rokotuspaikalla. SPR:n vapaaehtoiset myös jututtavat rokotettavia ja luovat hyvää tunnelmaa. Myös opiskelijoita ja tuoreita ylioppilaita on ollut ohjaamassa asiakkaita ja kirjaamassa rokotustietoja.  
    – Ihmiset ovat olleet todella tyytyväisiä. Lämmin vastaanotto ja selkeä ohjeistus rokotepaikalla vie pois jännitystä.  Erityisesti hyvä palaute auttaa hoitohenkilöstöä jaksamaan haastavien aikojen läpi, Saarinen toteaa. 
    Lähde: Rovaniemen kaupunki
    Hoitajat.net
    Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan noin joka kolmas sosiaali- ja terveysalalla työskentelevä kokee työmääränsä kasvaneen ja pelänneensä oman terveytensä puolesta. 
    Työn kuormittavuutta lisäävät vaikutukset ovat kasautuneet etenkin nuorille, työntekijäasemassa toimiville ja tietyille ammattiryhmille: röntgenhoitajille, sairaanhoitajille, laboratoriohoitajille ja laboranteille sekä lähi- ja perushoitajille. 
    Vaikka koronakuorman on aiemminkin tiedetty kasautuvan tietyille työntekijäryhmille, tutkijat pitävät nyt työssäjaksamisen ja työhyvinvoinnin tukemista aiempaakin tärkeämpänä. 
    – Korona on aiheuttanut lisäkuormitusta ennestään kuormittuneessa sosiaali- ja terveydenhuollossa ja monen työntekijän jaksaminen on veitsenterällä, tutkimusprofessori Jaana Laitinen Työterveyslaitoksesta korostaa. 
     – Nyt kun sote-uudistus viimein etenee, on sen onnistumista tuettava määrätietoisella työhyvinvoinnin johtamisella. Muuten on suuri vaara, että työntekijöiden jaksamisongelmat romahduttavat toiminnan uudistamisen, Laitinen arvioi. 
    Erikoistutkija Kirsikka Selanderin mukaan hätkähdyttävintä koronakuorman kasautumisessa ovat nuorten tulokset.  
    – Ammatista riippumatta nuorimmat, eli alle kolmekymppiset, kertovat kohdanneensa lisäkuormitusta vanhempia ikäryhmiä useammin. Kun tämän yhdistää toiseen Mitä kuuluu -tulosten huolestuttavaan tietoon, että nuorimmat sote-ammattilaiset palautuvat heikoimmin, joutuu kysymään, miten me saamme alle kolmekymppiset pysymään alalla? 
    Nuorimpien työntekijäryhmien heikentyvä jaksaminen ja palautuminen lisäävät huolta sote-alan veto- ja pitovoimasta.   
    Korjaustoimissa tarvitaan osaavaa johtamista
    Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että nykyisellä johtamisella sote-alan kasautuvaa kuormitusta ei saada korjatuksi. 
    – Nyt pitää työhyvinvoinnin johtamiseen panostaa määrätietoisesti. Vuosittain tehtävän työhyvinvointikyselyn tulokset antavat osviittaa keihin pitää kohdistaa ja millaisia toimenpiteitä. Näemme seuraavista tuloksesta, miten näissä toimenpiteissä onnistutaan, Laitinen ehdottaa. 
    Kuormituksen takana on monta tekijää
    Sote-alan ammattilaisten kokemassa kuormituksen kasvussa kyse ei ole vain tuntemuksista. Mitä kuuluu -tuloksissa erilaiset mittarit kertovat konkreettisia esimerkkejä kuormitusta lisänneistä tekijöistä. Tekijöitä on monia. 
    – Korona on vaatinut työntekijöiltä joustoa. Pienessäkään nuhassa ei ole saanut tulla töihin, minkä vuoksi muut ovat joutuneet venymään ja paikkaamaan työvoimapulaa. Samalla lomia on voinut jäädä pitämättä, jotta on pystytty vastaamaan hoivan tarpeeseen, Selander avaa tuloksia.
    Tutkijat muistuttavat tulosten painoarvoa tilanteessa, jossa sote-uudistus edellyttää myös venymistä monilta ammattiryhmiltä. 
    – Voimakkaimmin korona on kurittanut niitä, jotka ovat jollain lailla taudin kanssa tekemisissä. Sairaanhoitajat, lähi- ja perushoitajat potilaiden hoivaamisen myötä, sekä laboratorio- ja röntgenhoitajat, jotka kuvaavat ja tutkivat näytteitä. Nämä ovat ammattiryhmiä, joiden jaksamisesta sairaanhoitopiirien johtajien tulisi olla erityisen huolestuneita, Selander muistuttaa. 
    Mitä kuuluu -kyselytutkimus
    Tiedot ovat peräisin syksyllä 2020 kerätystä sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden kyselyaineistosta. Tutkimuksessa pyrittiin kuvaamaan, millaisia työhön liittyviä muutoksia koronapandemia on tuonut sote-henkilöstölle. Kyselyyn osallistui runsas 22 500 sote-ammattilaista eri ammattiryhmistä, vastausprosentti oli 67. 
    Selander, K., Nikunlaakso, R., Sipponen, J., Niemi, M., Olin, N., Laitinen, J. (2021) Sosiaali- ja terveysalan kasautuva koronakuorma: kyselytutkimus Suomen tilanteesta syksyllä 2020. Tutkiva Hoitotyö 19(2), 30-37.
    Hoitajat.net
    Suljen 5-vuotiaan lapsen syliini, silitän hiuksia hellästi. Taistelen kyyneliä vastaan miettiessäni, miten pystyn lapselle sanomaan, että tänäkin iltana isi lukee iltasadun ja peittelee nukkumaan. Ja että aamulla äiti on vielä matkalla töistä kotiin, kun on lähdettävä päiväkotiin. Lapsen pettynyt katse ja painunut pää ovat kamalinta, mitä tiedän.
    Päiväunet ennen yövuoroa. Levotonta pyörimistä. Pitäisi pystyä rauhoittumaan, kun siihen on nyt järjestetty tilaisuus. Mitenhän se kolmoshuoneen potilas voi? Onkohan ne saaneet sijaisen sairastuneelle yökkökaverille? Onkohan osasto taas tupaten täynnä?
    Töissä Mirja kertoo, että lähtee opiskelemaan toista alaa sopimuksensa loputtua. On kuulemma hänkin väsynyt, uupumuksen partaalla. Samaa ovat sanoneet Heikki, Anna ja Paula.
    Paikoin eläköityvä Marjatta hymähtää, ja kannustaa nuorempaa kollegaansa pakenemaan alalta, kun vielä voi. Marjatta on kolmas eläköityjä osastollani vuoden sisään.
    Raportin lukeminen jää kesken, koska iltavuorolainen alkaa oksentaa ja lähteekin pian kotiin. Jospa yöllä olisi aikaa lukea. Toivottavasti ei ole tarttuvaa.
    Silitän elämää nähnyttä, kylmenevää poskea. Saattelen lähtijän, toivotan hyvää matkaa. Avaan potilashuoneen ikkunan, jotta "ei jää kummittelemaan." Lähtijän kasvot ovat levolliset, viimeinkin hän on saanut rauhan.
    Exitus-setit ovat loppuneet. Lähtijä peitetään lakanalla, johon vain vaivoin mahtuvat 3 taitosta symboloimaan isää, poikaa ja pyhää henkeä. Led-kynttilä valaisee hämärän huoneen pöytää, kukkia vainajan rinnan päälle ei säästösyistä ole laittaa.
    Suljen oven perässäni. Väsyneelle omaishoitaja-puolisolle ilmoitetaan vasta aamulla.
    Kävelen rivakasti 10-huoneeseen, vaikka tämä on jo seitsemäs hoitajakutsu huoneesta lyhyen ajan sisään. Tälläkin kertaa olen ystävällinen ja pyrin luomaan turvaa sota-aikaan kadonneelle muistisairaalle. Silitän, hyräilen. Kaikki on hyvin, olette turvassa täällä sairaalassa.
    Neloshuoneeseen täytyisi viedä lisää kipulääkettä, mutta kasissa on vaikea hengenahdistuskohtaus. Rintakipuakin on, menee reagoimattomaksi. Siirtyy teholle.
    Kakkoshuoneen potilas on korvista varpaisiin asti ulosteessa. Selkääni vihlaisee, kun kääntelemme kahdestaan koko sängyn levyistä vuodepotilasta. Potilas on pahoillaan aiheuttamastaan vaivasta, mutta kiitollinen kun puolen tunnin kuluttua saa jatkaa uniaan puhtaana.
    Ranteeseeni tartutaan kipeästi. Älä jätä minua yksin, pelottaa olla vieraassa paikassa. Syöpädiagnoosi, kuolemantuomio. Hätä omasta tilasta.
    Ai niin, se neloshuoneen kipulääke.
    Valitettavasti en voi purkaa lääkärin asettamaa nesterajoitusta, sillä se pahentaisi sydämesi vajaatoimintaa.
    Olen ammattitaidon, huora, lääkärin pikku apulainen. Ammattitaidoton paska.  Onnistun vain vaivoin väistämään ohi lentävän vesilasin, mutta työpaitani kastuu roiskeista.
    Kolme kertaa lämmitetty, kesken jäänyt ruoka. Neljättä kertaa en enää viitsi. Kaadan itselleni kupin kahvia. Vielä viisi tuntia. Otan kahvin kanssa särkylääkettä, kofeiini tehostaa parasetamolin vaikutusta. Päänsärystä on tullut uusi normaali.
    Yhden päivän vapaa menee toipuessa, unenomaisessa horroksessa. Olen liian väsynyt nukkuakseni. Pyykkivuori kasvaa, lapsen synttäritkin pitäisi järjestää huomiselle. Anoppi soitteli, ettei ole näkynyt viime aikoina. Töistä soitetaan, pääsenkö mitenkään iltavuoroon. Vatsatauti jyllää osastolla.
    Onneksi voin vedota lastenhoidollisiin syihin.
    Herätyskellon läpitunkeva pirinä herättää minut horroksestani. Ei vielä, en jaksa! Purskahdan lohduttamaan itkuun, johon myös mieheni herää. Jokin raastaa minua syvältä ja tuntuu, etten saa henkeä. Mieheni vetää minut kainaloonsa ja yrittää saada minua rauhoittumaan. Minä itken, enkä enää tiedä miten lopettaa. Jokin sisälläni on särkynyt.
    Työterveyshuollon lääkäri on ymmärtäväinen. Hän pyytää saada nähdä työvuorolistani, jota sitten päivittelee. Hän kuuntelee, kysyy tarkentavia kysymyksiä ja sitten taas kuuntelee.
    Sinä urhea pieni ihminen, nyt sinun ei enää tarvitse venyä ja jaksaa. Kirjoitan sinulle sairaslomaa ja reseptin nukahtamislääkkeeseen, jotta pääset lepäämään. Kärsit univajeesta ja kroonistuneesta päänsärystä.
    En voi. En pysty tuottamaan pettymystä töissä, ajamaan osastoa entistäkin tukalampaan tilanteeseen. Mitä työkaveritkin ajattelevat, esimiehestä puhumattakaan! Mistä tilalleni saadaan sijainen? Ei mistään.
    Nostan katseeni, lääkärin silmät katsovat minua määrätietoisen päättäväisesti. Ymmärrän, että joku toinen on nyt päättänyt puolestani, minun ei tarvitse enää jaksaa. Itken lisää, tällä kertaa kiitollisuutta ja helpotusta.
    Vuorokauden kuluttua tästä hetkestä olen tehnyt päätökseni.
    Viiden viikon kuluttua astelen työpaikan kahvihuoneesta pukukaapille. Olen ilmeetön ja tyhjä, kuin unessa. Pukuhuone nro 15. Ovi aukeaa tutusti kirahtaen, jonkun olisi pitänyt rasvata saranat jo aikoja sitten. Pukukaappi, toinen vasemmalta. Avaan sen, viimeistä kertaa. Kaapin oven sisäpuolelta minua katsovat lapseni nauravaiset silmät. Onnellinen rakastunut hääpari 10 vuotta sitten, sekä perheemme karvalapsi tonttuasussaan. Revin kuvat irti, joku seuraava ripustakoon omansa.
    Hetken kuluttua kaappi on tyhjä. Katson sitä hetken ja muistot vuosien varrelta tulvivat pintaan. Voi, miten paljon olenkaan näiden vuosien aikana nähnyt! Miten täynnä tarmoa ja paloa olin, kun ensimmäistä kertaa tämän kaapin oven avasin ja ripustin vaatteeni säntillisesti henkareihin. Miten varma olinkaan, että tämä on työ, jossa viihdyn eläkeikään saakka! Miten päättäväinen silloin olinkaan, että pystyn omalla toiminnallani tuomaan muutoksia ja parannuksia hoitoalalle. Niin nuori ja naiivi. Niin palavan intohimoisesti työhönsä suhtautuva nuori aikuinen.
    Hymähdän, ja pieni hymyntapainen käväisee kasvoillani.
    Suljen oven tietäen, etten tule sitä enää koskaan avaamaan. Minun tehtäväni tällä alalla on nyt täytetty.
    -----------------------------------------------
    Tämä oli tarina eräästä loppuun palaneesta hoitajasta. Vain yhdestä, pisarasta meressä. Näitä tarinoita on lukemattomia ja tulee jatkossakin olemaan. Näitä tarinoita ei haluta kuulla tai lukea, mutta ne ovat muuttumassa hoitoalan todellisuudeksi.
    Minä en enää jaksanut jäädä odottamaan parempia aikoja. En enää jaksanut luottaa, että asiat muuttuvat - toivottavasti sinä, nuori kollegani, jaksat.
    Sinulle, päättäjä: tämä on todellisuutta hoitoalalla ja liian monen hoitajan arkipäivää. Ottakaa hätähuutomme todesta ja tarttukaa ongelmiin nyt, ennen kuin on liian myöhäistä.
    Anonyymi hoitaja
    Hoitajat.net
    Pietarin jalkapalloturisteilla on todettu Suomessa jo satoja koronatartuntoja. Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen on tyrmistynyt kisaturistien vastuuttomuudesta.
    – Ihmiset. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat painaneet äärirajoilla 1,5 vuotta. PUOLITOISTA V-U-O-T-T-A, Rytkönen kirjoittaa Twitterissä.
    – Ja sinusta on just nyt hyvä idea hakea korona vaikkapa Venäjältä Suomeen? Ja levittää sitä?, hän jatkaa.
    – Totaalisen vastuutonta. Totaalisen. Prkle.

    Paitakauppa

    Facebook

    Twitter

    Mainokset





×
×
  • Create New...