Tervetuloa Suomen suurimpaan hoitotyön ammattilaisten yhteisöön!
Ota rohkeasti osaa keskusteluihin, konsultoi kollegaa ja verkostoidu! Yhteisössämme on suomalaisia alan ammattilaisia ja opiskelijoita ympäri maailmaa. Kurkkaa mitä jäsenetuja meillä on ja rekisteröidy. Se ei maksa mitään!
Valtaosalla koronavirustartunnan saaneista oli neutraloivia vasta-aineita vielä yli vuoden kuluttua, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksesta. Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin sairastetun koronavirustaudin tuottamien vasta-aineiden säilymistä, kun tartunnan saamisesta oli kulunut puoli vuotta ja vuosi.
Jopa 97 prosentilla tutkittavista havaittiin koronaviruksen piikkiproteiinin tunnistavia IgG-vasta-aineita, kun tartunnasta oli kulunut vuosi. Vaikka vasta-aineita havaittiin monella, oli niiden määrä vuoden jälkeen noin kolmasosan matalampi kuin mitä se oli ollut puoli vuotta tartunnan saamisen jälkeen.
– Koronavirustaudin jälkeisten vasta-ainetasojen tutkiminen tuottaa tärkeää tietoa, joka auttaa myös rokotteiden aikaansaaman suojan ja keston arvioimisessa, kertoo tutkimuspäällikkö Merit Melin THL:n tiedotteessa.
Tutkittavat olivat sairastaneet koronavirustaudin keväällä 2020
Tutkimukseen kutsutut henkilöt olivat saaneet koronavirustartunnan keväällä 2020. Tartunta oli todennettu PCR-testillä, minkä jälkeen heillä ei ollut todettu uutta koronavirustartuntaa eivätkä he olleet saaneet koronavirusrokotetta ennen näytteenottoa.
Yhteensä 1292 henkilöltä tutkittiin vasta-aineet puolen vuoden kuluttua tartunnasta ja 367 henkilöltä vuoden kuluttua. Puolen vuoden jälkeen tutkituista 15 prosentilla ja vuoden jälkeen tutkituista 13 prosentilla oli ollut sairaalahoitoa vaativa, vakava koronavirustartunta.
Vakavan, sairaalahoitoa vaatineen taudin sairastaneilla vasta-aineiden määrä oli merkittävästi korkeampi kuin lievän taudin sairastaneilla. Kaikilla vakavan taudin sairastaneilla oli neutraloivia vasta-aineita vielä vuoden jälkeen.
– Tutkimuksen tulokset osoittavat, että koronavirustartunnan jälkeen neutraloivat vasta-aineet ja suoja uutta tartuntaa vastaan säilyvät pitkään, jos vasta-aineiden määrä on alun perin ollut korkea, Melin sanoo.
Vasta-ainetaso virusvariantteja vastaan matalampi
Tutkimuksessa selvitettiin myös vasta-aineiden kykyä neutraloida muuntuneita virusmuotoja. Neutraloivien vasta-aineiden määrä Alfa-muunnosta vastaan oli viruksen kantamuotoon verrattuna hieman matalampi ja Beeta- ja Delta-muunnoksia vastaan merkittävästi matalampi. Etenkin lievän taudin sairastaneilla vasta-ainetaso virusmuunnoksia vastaan oli heikentynyt.
Virusmuunnosten aiheuttamia tartuntoja on todettu myös rokotetuilla sekä yhden että kahden rokoteannoksen jälkeen. Rokotteet antavat kuitenkin hyvän suojan virusmuunnoksien aiheuttamaa vakavaa tautimuotoa vastaan.
– Tartunnan tai rokottamisen seurauksena muodostunut suoja vakavaa tautia vastaan perustuu vasta-aineiden lisäksi myös soluvälitteiseen immuniteettiin ja muistisoluihin, jotka aktivoituvat ja tuottavat vasta-aineita kohdatessaan taudinaiheuttajan, Melin täsmentää.
Persistence of neutralizing antibodies a year after SARS-CoV-2 infection
Näyttelijä Riku Nieminen vaatii Twitterissä hoitajille työn vaativuutta vastaavaa palkkaa.
– Mietin, pitäisiköhän hoitajien palkkatasoa, joka pohjoismaisessa vertailussa laahaa muiden maiden perässä kirkkaasti, vaan siis niinku - nostaa? Että ihan korotus siihen palkkaan, Finlandiatalon sinisten valojen ja apisten sijaan. Ratkeaisikohan hoitajapula sillä? Mene ja tiedä, hän pohtii.
Nieminen olisi valmis maksamaan enemmän veroja, jotta korotukset olisivat mahdollisia. Kun häneltä kysyttiin kuinka monta prosenttia, "vaikka 2", vastasi Nieminen
– Jos palkka vastaisi edes jollain tasolla työn vaativuutta ja raskautta niin niitä töitä jaksaisi ihmiset myös tehdä, pohtii Nieminen.
Uupumus, väsymys, masennus, ahdistus. Siitä on tehty minun ja monen muun hoitoalan ihmisen arki tällä hetkellä. Monet myös kysyvät, miltä se uupumus tuntuu? Miltä masennus tuntuu? Ja mistä sen tietää ja tunnistaa? Minäpä kerron yhden esimerkin..
Uupumus, ainakin omalta osalta alkoi sillä, että töissä ei ollutkaan enää hyvä olla. Tuntui, että kaikki, koko talon työt kaatuvat vain ja ainoastaan minun niskaani. Ihan kuin muita ei enää olisi kiinnostanut asukkaiden hyvinvointi, tai turvallisuus. Pienet asiat kasautuivat ja isot asiat kasautuivat myös. Mikään ei hoitunut, oli paljon sairauslomia ja useita irtisanoutumisia tuli myös ajan saatossa. Oli opiskelijoita ja eläkeläisiä. Koulutettuja ja kouluttamattomia. Asiat alkoivat menemään huonoon suuntaan, tuli virheitä ja asioita jäi tekemättä, koska oli niin kiire ja niin kova vastuu sillä, joka lääkevuorossa kulloinkin oli. Kohtuuton vastuu jatkuvasti. Tuntui, että tukehtuu, kun piti työpaikan ovesta astua sisään ja todeta, että jaahas, taas mennään vajaalla. Taas olen lääkevastuussa ja taas olen ainut jolla ylipäänsä on koulutusta...
Työstä tuli pakkomielle, sitä ajatteli päivin ja sitä ajatteli öisin. Uni ei tullut. Ja jos uni tuli, se katkesi tai lyheni aivan olemattomaksi. Yöt kului enemmän valvoen kuin nukkuen. Työasiat tulivat väkisin jopa uniin, edes nukkuessa ei päässyt eroon niistä. Jatkuvasti oli tunne, että oli tehnyt jotakin väärin tai jättänyt tekemättä jotakin, mitä olisi pitänyt ehdottomasti tehdä. Työvuorot kuluivat rämpien vuorosta toiseen. Päivä päivältä tuntui joka kerta vain enempi siltä, että langat eivät pysy käsissä. Tuntui siltä, kuin ei olisi osannut tehdä enää työtä jota oli tehnyt jo 20v. Tuntui, että joka päivä oli vain enempi epävarma kaikesta.
Lopulta ajauduimme töissä siihen pisteeseen, että moni alkoi uupua. Me kirjaimellisesti itkimme siellä vuoron perään, kun kaikki kaatui päälle. Omaiset olivat pahoillaan, kun hoidon taso laski. He moittivat meidät. Me itkimme jopa esimiehellemme, koska podimme niin huonoa omaatuntoa kaikesta. Esimies ymmärsi ja lohdutti. Jakoi sairauslomia, otti kaikenlaisia sijaisia. Hän vastaanotti omaisten valituksia ja kertoi ne meille. Koska taas oli jotain tehty väärin tai jätetty tekemättä. Hän ei ymmärtänyt, että kukaan ei enää jaksa..
Sitten tuli kevät. Ja loputkin voimat olivat tiessään. Enää ei osannut muuta kuin itkeä. Työpäivät tuntuivat niin raskailta, että ei jaksanut enää mitään. Se vei kaikki viimeisetkin voimat. Pelkkä työpaikan ajattelu, alkoi aiheuttaa paniikkikohtuksia. Silloin tuli viimein levon aika. Kotiin jäädessä sitä mietti, että onko mikään työ tämän arvoista. Onko toisten ihmisten hyvinvointi niin tärkeää, että haluaa itse voida huonosti.. onko yksikään työpaikka sen arvoinen, että siellä kannattaa rikkoa itsensä näin totaalisesti. Tällä hetkellä olen väsynyt, mutta vihainen. Vihainen, ettei kukaan kuunnellut meidän avunpyyntöjä ajoissa. Ei missään pitäisi joutua niin koville, että ne tunnollisimmat ja eniten työtä sydämellään tekevät hoitajat ajetaan lojaaliutensa takia tuohon pisteeseen. Se on väärin hoitajia kohtaan ja se on väärin asukkaita kohtaan. Heidän takia, me itsemme rikoimme. Heidän hyvinvointi oli tärkeämpää kuin omamme. Nyt se kuppi kuitenkin täytyy kääntää toisinpäin, jotta heillä olisi jatkossakin hoitajia jotka heistä oikeasti välittävät.. tietäisipä vain, mistä löytyisi ratkaisuja?
Omalta kohdalta luulen, että hoitotyö on tauolla nyt pitkään, ellei jopa pysyvästi. Se on työnä todella palkitsevaa ja antoisaa. Ihmisten kohtaaminen ja auttaminen on lähellä sydäntäni. Ehkäpä jopa liian lähellä. Sillä se myös syö ja vie voimat. Yrittää antaa kaikkensa ja tehdä kaikkensa. Yrittää, että muutkin tekisivät. Ihmiset ovat tärkeitä ja arvokkaita, ja heitä pitäisi kohdella sen mukaisesti. En vain tiedä missä siihen olisi tarpeeksi resursseja. Tämän hetken masennus, ahdistus ja uupumus on seurausta työstä ja varmasti myös pohjalla vaikuttavat muutkin elämän tapahtumat. Silti, eniten olen vihainen työlle ja työpaikalleni. Se on se mikä minut tähän lopullisesti sysäsi. Ehkä jos avunpyyntöjä olisi ajoissa kuunneltu, olisi tuolla kentällä monta sydämellä työtä tekevää hoitajaa enempi. Nyt he ovat kuitenkin poissa sieltä. Omissa kodeissaan, pelkäämässä onko heistä enää ikinä tätä tai muutakaan työtä tekemään. Ikuisesti haavoittuneina. Oliko se kaiken tuon arvoista...
Enemmistö lääkäreistä olisi valmis kieltämään joitain ns. vaihtoehtohoitoja lailla, ilmenee Taloustutkimuksen Lääkäriliitolle ja Nuorten Lääkärien Yhdistykselle tekemästä tutkimuksesta. Kriittisintä lääkärien suhtautuminen on henkiparannukseen, homeopatiaan ja reikihoitoon.
– Niiden tarjoamista pidetään ihmisten pettämisenä. Kärsijöinä ovat usein muutenkin haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, joiden terveyden katteettomat lupaukset voivat vaarantaa. Terveydenhoidon pitäisi aina perustua tutkittuun tietoon, sanoo Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki.
– Uskomushoidoista on tullut arkipäivää, eikä niitä lainsäädännöllä hävitetä kokonaan. Kuitenkin haavoittuvimpia potilasryhmiä, kuten syöpäsairaita lapsia tai vaikeaa mielenterveyden häiriötä sairastavaa vanhusta olisi syytä hoitaa terveydenhuollon ammattilaisen toimesta luotettavien hoitokäytänteiden mukaan, Nuorten Lääkärien Yhdistyksen puheenjohtaja Jesper Perälä selventää.
Tutkimuksesta ilmenee myös, että ylivoimainen enemmistö suomalaisista pitää terveysasioissa luotettavimpina asiantuntijoina alan tutkijoita ja koulutettuja ammattilaisia. Väitteen kanssa täysin samaa mieltä oli 60 prosenttia vastaajista ja jonkin verran samaa mieltä 22 prosenttia vastaajista.
– Koronavirukseen liittyvässä uutisoinnissa ja tiedottamisessa olemmekin nähneet paljon tutkijoita ja lääkäreitä, mikä kertoo myös osaltaan siitä, että heihin luotetaan, Perälä iloitsee.
Joihinkin ns. vaihtoehtohoitoihin lääkärit suhtautuvat sallivammin, ja he olisivat valmiita harkitsemaan niiden laajempaa käyttöä myös lääkärin työssä. Esimerkiksi akupunktion laajempaa käyttöä harkitsisi noin 40 prosenttia lääkäreistä. Vähintään joka neljäs lääkäri harkitsisi myös lymfahieronnan, kiropraktiikan tai ravintolisien käyttöä.
Lääkärikunta on halukas keskustelemaan potilaiden kanssa heidän käyttämistään vaihtoehtohoidoista ja tarvittaessa valmis kertomaan niiden vaaroista. Tutkimuksessa tämän väitteen kanssa täysin samaa mieltä oli 57 prosenttia vastaajista ja jonkin verran samaa mieltä oli 33 prosenttia vastaajista.
– Eettisissä ohjeissammekin pidetään tärkeänä, että potilaat uskaltavat kertoa lääkärille kaikista käyttämistään hoitomuodoista. Siksi lääkärin ei pidä tuomita vaan sen sijaan pyrkiä mahdollisimman avoimeen vuoropuheluun potilaansa kanssa, Myllymäki sanoo.
Taloustutkimus toteutti 11.–30.5. Suomen Lääkäriliiton toimeksiannosta kaksi erillistä kyselytutkimusta, jotka liittyvät Lääkäriliiton Tutkitun tiedon teemavuoteen. Toinen kyselyistä suunnattiin lääkäreille ja toinen suomalaiselle aikuisväestölle. Tutkimukseen kutsuttiin 5000 työikäistä lääkäriä, joista siihen vastasi 834 lääkäriä.
Aikuisväestölle suunnattu tutkimus toteutettiin internet -paneelissa 11.–17.5. Kutsut lähetettiin 8095 henkilölle ja siihen vastasi 1414 henkilöä.
Tutkimustulokset
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto määrää Liljanne-Kodin huolehtimaan, että Mertokarin yksikössä lääkehoito on turvallista ja henkilökunta ammattitaitoista.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston selvitysten mukaan Liljanne-Koti Oy:n Mertokarin toiminnassa on toistuvasti ollut suuria puutteita. Palveluntarjoaja ei ole aluehallintoviraston neuvonnasta ja ohjauksesta huolimatta korjannut toimintaansa.
Aluehallintovirasto määrää, että Liljanne-Koti Oy:n Mertokarin yksikössä lääkehoidon tulee olla turvallista. Yksikössä tulee olla kokoaikainen vastuuhenkilö, joka tosiasiallisesti vastaa yksikön toiminnasta. Hänen on huolehdittava, että henkilökunnalla on tehtäviinsä vaadittava ammattitaito. Henkilökuntamitoitus on vastattava asiakkaiden palvelutarpeita.
Kaikki toiminnan epäkohdat pitää korjata välittömästi. Mertokarin valvonta jatkuu, kunnes toiminta on luvan- ja lainmukaista. Valvonnan aikana yksikköön ei saa ottaa uusia asiakkaita.
Liljanne-Koti Oy:n Mertokarin yksikkö saa tuottaa tehostettua palveluasumista vanhuksille, mielenterveyskuntoutujille ja päihdekuntoutujille.
