Tervetuloa Suomen suurimpaan hoitotyön ammattilaisten yhteisöön!
Ota rohkeasti osaa keskusteluihin, konsultoi kollegaa ja verkostoidu! Yhteisössämme on suomalaisia alan ammattilaisia ja opiskelijoita ympäri maailmaa. Kurkkaa mitä jäsenetuja meillä on ja rekisteröidy. Se ei maksa mitään!
Helsingin kaupungin kotihoitoyksikön asiakkaan omainen teki kantelun, jonka mukaan henkilökunnan riittämättömyyden vuoksi kotisairaanhoidossa ei kyetä noudattamaan lääkärin antamaa hoitosuunnitelmaa. Apulaisoikeuskanslerin tuoreessa päätöksessä muistutetaan, että kotisairaanhoito tulee toteuttaa lääkärin määräysten mukaisesti.
"Kantelijan isän veren sokeri tulisi mitata päivittäin klo 8, 12 ja 17, mutta käytännössä kyseisiä aikoja ei noudateta. Kantelun mukaan esimerkiksi iltahoitaja tulee klo 15.30 ja mittaa verensokerin puolitoista tuntia liian aikaisin sekä antaa päivän viimeisen ruuan. Seuraava ruokailu on 14-15 tunnin päästä, mikä on diabeetikolle liian pitkä aika. Lisäksi kantelussa arvostellaan henkilökunnan jatkuvaa vaihtuvuutta."
Apulaisoikeuskansleri esitti huolensa hoitajien suuresta vaihtuvuudesta ja sen vaikutuksista hoidon kokonaisuuden seurantaan, sen vaikuttavuuden arviointiin ja ennen kaikkea kotisairaanhoidon asiakkaan kokemukseen hoidon laadusta. Hänen näkemyksensä mukaan Helsingin kaupungin tulisi pyrkiä etsimään ratkaisuja vaihtuvuuden vähentämiseksi.
– Pidän erittäin huolestuttavana tietoa siitä, että kotisairaanhoidon hoitajien vaihtuvuus on suurta, kuten kantelijan isän sairaanhoidosta annetusta selvityksestä ilmenee. Hoitohenkilökunnan suuri vaihtuvuus voi vaikuttaa hoidon kokonaisuuden seurantaan ja sen vaikuttavuuden arviointiin ja ennen kaikkea kotisairaanhoidon asiakkaan kokemukseen hoidon laadusta. Näkemykseni mukaan asiaan tulisi kiinnittää huomiota ja pyrkiä etsimään ratkaisuja vaihtuvuuden vähentämiseksi, toteaa apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen lausunnossaan.
Apulaisoikeuskanslerin mukaan kotisairaanhoito ei ollut toteutunut kaikilta osin lääkärin määräämällä tavalla. Kotisairaanhoidon asiakasasiakirjoihin tekemät kirjaukset olivat myös epätäsmällisiä ja puutteellisia. Kantelijan isän kotona oli kahden kuukauden aikana käynyt 25 eri hoitajaa.
Apulaisoikeuskansleri totesi, että potilaslain mukaan potilaalla on oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain mukaan lääkäri päättää potilaan hoidosta. Lisäksi terveydenhuollon ammattihenkilön on otettava huomioon, mitä potilaan oikeuksista säädetään.
Päätös 10.10.2018: Kotisairaanhoidon toteuttaminen lääkärin määräysten mukaisesti
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ja sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy julistavat vuoronvaihtokiellon alkaen maanantaina 22.10. klo 6.00 ja päättyen sunnuntaina 4.11. klo 23.59.
Toimenpiteillä vastustetaan hallituksen esitystä heikentää irtisanomissuojaa pienissä yrityksissä.
Mielenilmaisun aikana liittojen jäsenet tekevät normaalit työvuoronsa, mutta eivät jousta vuoronvaihdoilla. Vuoronvaihtokielto ei koske virkasuhteisia.
– Kyseessä on laillinen työtaistelutoimi, jolla ammattijärjestöt puolustavat jäseniään työehtojen heikennykseltä, toteaa Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen.
– Suunnitellun lain viilaaminen koskemaan vain alle 10 henkilöä työllistäviä yrityksiä ei muuta sitä seikkaa, että työntekijät asetetaan eriarvoiseen asemaan ja työntekijöiden työsuhdeturvaa heikennetään, puheenjohtaja Silja Paavola sanoo.
Tarkempaa tietoa: SuPer, Tehy
Myös Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL jatkaa työtaistelua
JHL on päättänyt aloittaa poliittisen lakon 22. lokakuuta. Lakko kestää kaksi päivää ja se näkyy siivouksessa, kiinteistöhuollossa, ruokapalveluissa sekä liikunta-, kulttuuri- ja urheilutoimessa. Koulussa, päiväkodeissa ja vanhuspalveluissa ei välttämättä ole ruokaa tarjolla lakon aikana. Lakko näkyy myös tilojen siivouksessa.
– Liittojen pitää päättäväisesti vastustaa työehtojen murentamista. Sipilän eduskunnassa järjestämä näytelmä ei tilannetta muuta, JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine sanoo.
Lisätietoja JHL:n tiedotteessa.
Tekoälyn mahdollisuuksista lääketieteellisessä kuvantamisessa saadaan pian uutta tietoa, kun lääkäreistä, fyysikoista ja matemaatikoista koostuva monialainen tutkimusryhmä pureutuu aiheeseen Oulun yliopiston professori Miika Niemisen johdolla. Tavoitteena on luoda tekoälyyn perustuvaa diagnostiikkaa, joka on nykyiseen verrattuna nopeampaa, tarkempaa ja kustannustehokkaampaa. Hankkeelle on myönnetty yli puolen miljoonan euron rahoitus Tulevaisuuden tekijät -ohjelmasta.
Tekoäly tulee avaamaan täysin uusia mahdollisuuksia lääketieteen kuvantamistutkimuksiin jo lähivuosina, tutkijat uskovat.
Kuvantaminen on merkittävässä roolissa monien sairauksien diagnostiikassa ja hoidossa. Väestön ikääntyessä potilaista otettujen lääketieteellisten kuvien määrä on lisääntynyt ja samalla tutkimukset ovat monimutkaistuneet ja niihin liittyvät tiedot lisääntyneet. Tavallinen käytäntö on, että radiologi katsoo potilaasta otetun kuvan työasemallaan ja lausuu kuvasta diagnoosin. Nykyisellään prosessi on raskas ja diagnostiikka aikaa vievää.
– Tekoälyyn pohjautuva diagnostiikka tulee olemaan paitsi nopeampaa myös tarkempaa ja huomattavasti nykyistä halvempaa, kertoo projektipäällikkö Tiina Ihme Oulun yliopistosta.
Tutkijoiden tavoitteena on kehittää tekoälyä hyödyntäviä menetelmiä, jotka auttavat lääkäriä oikean diagnoosin tekemisessä.
– Ydinajatus on, että tekoäly löytää potilaasta otetusta kuvasta mielenkiintoiset ja diagnoosin tekemisen kannalta tärkeät kohdat sekä antaa arvion havainnoista.
Uusia menetelmiä aletaan ensivaiheessa kehittää rintasyöpien seulontaan liittyvään mammografiakuvantamiseen sekä alaselän magneettikuvantamiseen.
Tekoälyllä voidaan myös parantaa kuvarekonstruktioita, mikä mahdollistaa muun muassa tarkemman automaattisen kuva-analyysin. Tomografisia kuvia rekonstruoidaan edelleenkin vanhoilla, korkean säteilyannoksen menetelmillä, mutta tekoälyä hyödyntävien rekonstruktioalgoritmien avulla potilaan säteilykuormitusta voidaan vähentää merkittävästi ja parantaa kuvanlaatua.
Mammografiakuvien tulkitseminen on vaativaa ja haasteena ovat niin sanotut väärät positiiviset löydökset, joiden määrää pyritään vähentämään. Väärän positiivisen löydöksen saa nykyisin noin 3 % seulotuista. Väärä positiivinen diagnoosi voi potilaan kannalta olla hyvin ahdistavaa ja aikaansaada pitkäaikaisen huolen mahdollisesta syövästä. Koneoppimisen avulla voidaan vähentää väärien positiivisten löydösten määrää ja tukea lääkäriä oikean diagnoosin tekemisessä.
Alaselän magneettikuvantamisessa tavoitteena on automatisoida nikamien rakenteen analysointia. Alaselkäkipu on maailmanlaajuisesti merkittävin toimintakykyä alentava terveysongelma ja Suomessakin yksi tavallisimmista syistä hakeutua lääkärin vastaanotolle. Magneettikuvausta tarvitaan, jos epäillään jotakin vakavaa tai jos erityistä syytä kipuun ei löydy. Kuvia voi olla joskus vaikea tulkita, ja avuksi tarvitaan tehokkaita, systemaattisia ja kvantitatiivisia menetelmiä selkärangan rakenteiden arviointiin. Tähän tekoäly voi tuoda ratkaisun.
Artificial intelligence guided diagnostics in medical imaging, AIDMEI -hankkeelle myönnetty rahoitus on kolmivuotinen, ja se on suuruudeltaan 525 000 euroa. Pääosa tutkimuksesta tehdään Oulun yliopiston lääketieteellisen kuvantamisen, fysiikan ja tekniikan tutkimusyksikössä yhteistyössä Oulun yliopistollisen sairaalan kanssa. Hankkeeseen osallistuvat Oulun yliopistosta professori Miika Niemisen lisäksi professorit Simo Saarakkala, Osmo Tervonen, Jaro Karppinen ja Jarmo Reponen, sekä Helsingin yliopiston matematiikan ja tilastotieteen osasto teollisuusmatematiikan professori Samuli Siltasen johdolla.
Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö ja Jane ja Aatos Erkon säätiö rahoittivat Tulevaisuuden tekijät -ohjelmasta kunnianhimoisia tutkimusavauksia yhteensä 3,2 miljoonalla eurolla.
Yhdysvaltalaisissa sairaaloissa on ollut jo vuosikymmeniä käytössä terapeuttista puutarhatoimintaa. Sen on todettu parantavan potilaiden kokemuksia hoidosta, tukevan hoitotulosten saavuttamista sekä vähentävän kuntoutuksen kustannuksia. Asiasta kertovat Viherympäristöliitto ja Ikäinstituutti.
Puutarhaterapiaa tarjotaan muun muassa potilaille, jotka tarvitsevat kuntoutusta tapaturmien, sydän- ja keuhkosairauksien, epilepsian tai syövän vuoksi. Lisäksi kuntouttavaa ja virkistävää puutarhatoimintaa järjestetään lapsille ja psykiatrisille potilaille sekä ikääntyneiden asumispalveluissa.
– Kasveihin liittyvä toiminta, kuten ruukuttaminen, siementen kylväminen tai kastelu harjoittavat lihasvoimaa, liikkuvuutta ja hienomotorisia sekä kognitiivisia taitoja. Myös vuorovaikutustaidot harjaantuvat ja stressi lievittyy. Toiminta on sovellettavissa niin aikuisille kuin lapsillekin. Edetessään kohti kuntoutustavoitteitaan potilaat samalla virkistyvät ja oppivat uusia taitoja, sanoo apulaisprofessori Matthew J. Wichrowski Rusk Instituutista.
Legacy Health -organisaatio Portlandissa, Oregonissa on integroinut sairaaloidensa puutarhatoiminnan myös 14 000 työntekijänsä työterveyshuoltoon. Pian julkaistavan tutkimuksen mukaan puutarhassa vietetyt tauot ovat vähentäneet sairaanhoitajien kokemaa työstressiä.
– Suomessa kasveja voitaisiin käyttää monin tavoin enemmän kuntoutuksessa ja tukemassa potilaiden, heidän läheistensä ja henkilökunnan hyvinvointia erilaisissa hoitoympäristöissä, toteaa vanhempi tutkija Erja Rappe Ikäinstituutista.
Kuntouttava puutarhatoiminta on tehokas keino tukea fyysistä ja psykososiaalista kuntoutusta, terveitä elintapoja ja onnistunutta vanhuutta.
– Suomessa on ollut puutarhatoimintaa sairaala-, vankila- ja muissa erityisympäristöissä. Tämä perinne on valitettavasti osittain katkennut. Tänä päivänä puutarhaviljelyn ja luontoympäristöjen myönteiset vaikutukset on tiedostettu entistä paremmin. Toivottavasti näiden erityisympäristöjen suunnittelun asema vahvistuu jatkossa ja puutarhatoiminta palautetaan osaksi kuntoutusta ja päivittäistä jaksamista ylläpitävänä toimintana, pääsihteeri Seppo Närhi Viherympäristöliitosta toteaa.
’’Sori Jenna, pakko jäädä vielä aamuvuorosta iltavuoroon, kun on taas kerran vajausta’’, oli yleisin tekstiviesti minkä sain äidiltäni, kun olin teini.
Hoitajilla on koko ajan kiire. Työntekijöitä jää eläkkeelle ja joku irtisanoutuu, kun ei vaan enää jaksa aivan järkyttäviä työmääriä. Näitä paikkoja ei kuitenkaan täytetä. Siihen ei saada lupaa, joten työt siirretään jollekin muulle työntekijälle, tai palkataan sijaisia. Työvuoron päätteeksi kuuluu sanat: ’’On taas vajausta, kuka jää vielä toiseen vuoroon vai määrätäänkö joku?’’ Jos olisi tarpeeksi työntekijöitä, niin silloin ei tarvitsisi maksaa ylityökorvauksia, ja työajat olisivat kohtuullisia.
Netistä voi usein lukea kuinka kuka tahansa voi olla lähihoitaja, sillä sehän on vain vanhusten takapuolten pyyhkimistä ja vähän jutustelua. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. Lähihoitajan työssä vaaditaan osaamista, inhimillisyyttä ja kiinnostusta alaan. Lähihoitajan ammatti vaatii ihmiseltä selkärankaa ja eettisyyttä. Palkat heillä ovat tosin todella alhaisia, sillä he ovat ’’vain’’ lähihoitajia.
Vanhusten asioista ei päätä hoitajat, ei omaiset, ei sellaiset henkilöt, joilla on kokemusta alasta. Lakeja ja asetuksia säätävät sellaiset ihmiset, kenellä ei ole mitään tietoa, siitä miten asiat kuuluisivat hoitaa, tai mikä olisi parasta.
Väite: ’’Ihmisen paras paikka on koti’’, pitää paikkaansa aina siihen asti, kun ihminen pärjää kotona. Se, että sellaiset ihmiset, jotka ilmaisevat, että eivät pärjää tai jopa eivät uskalla olla kotona, joutuvat jäädä sinne. Onhan meillä sentään kotihoito, jonka yksi työntekijä pystyy hoitamaan kahdeksan tunnin työaikana, jopa 25 käyntiä. Ihmistä kuunnellaan aina siihen asti, kun hän ilmoittaa pärjäävänsä kotona. Näitä ilmoituksia tekevät myös muistisairaat, kenellä ei todellisuudesta ole mitään tietoa. Mutta hänellä on kuitenkin itsemääräämisoikeus, joten hänellä on myös oikeus jäädä kotiin.
Kriteerit ovat vedetty todella tiukalle. Kotihoidon käynnit vähenevät tai lopetetaan, jos jokin korkeampi taho niin katsoo. Kotihoidon käynti on jollekin vanhukselle päivän ainoa kommunikoinnin mahdollisuus. Juttelu kuuluu ihmisen perustarpeisiin. Sitten jotkut kehtaavat ihmetellä, miksi vanhuksien ’’päät eivät toimi’’, kun he joutuvat kaikki päivät juttelemaan yksin tai sitten valokuville. Hoitajat haluaisivat olla läsnä ja jutella, mutta heillä ei ole siihen aikaa.
Vanhukset pelkäävät olla kotona. He ovat yksin ja mitä jos he kaatuvat? He joutuvat elämään joka päiväisen pelon kanssa, mutta sehän on hyvä vaihtoehto, kunhan ei vain tarvitse järjestää hoitopaikkaa.
Vanhukset kärsivät kotona. Tehostetun palveluasumisen paikat ovat tiukassa. Niitä on aivan liian vähän, sillä oletetaan, että kaikki pärjäävät kotona loppuun asti. Vanhuksia jätetään heitteille ja kaikki on yhtä massaa. Yksilöllisyys on unohtunut eikä vanhuksia kunnioiteta Suomessa tarpeeksi. Kotihoidon käynnin jälkeen vanhus joudutaan jättämään esimerkiksi tuoliin istumaan, koska tiedetään, että siitä hän ei pääse ylös, joten ei voi kaatua. Hänellä on teoriassa täysi vapaus nousta siitä ylös, todellisuudessa näin se ei kuitenkaan ole.
Vanhuksien olemassaolo on unohdettu, mutta niin on myös hoitajien. Muistisairaus vie identiteetin. Se kiltti ja iloinen mummo ei välttämättä enää ole sellainen. Vanhuksien voima on jotain käsittämätöntä. Silloin kun hän päättää hyökätä hoitajan kimppuun, niin hän myös hyökkää ja siihen usein tarvitaan useampi hoitaja rauhoittelemaan tilannetta.
Kirjoittaja on hoitajasuvun kasvatti, joka opiskelee radiotoimittajaksi Laajasalon opistossa. Kirjoitus on julkaistu alun perin Kaupunkikanavalla.
