Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

selena

Mielipiteitä vammaisen lapsen abortoinnista?

Recommended Posts

selena

Eli mitä mieltä ihmiset olette? Jos äiti tietää odottavansa vammaista lasta, pitäisikö raskaus keskeyttää? Tämän kaltaisia (omasta mielestäni järkyttäviä) spekulaatioita on parin viime vuoden aikana esitelty mediassa. Kenellä on mielestänne oikeus päättää siitä saako vammainen vapsi syntyä tähän maailmaan vai ei?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
hoitsuPIR

Eli mitä mieltä ihmiset olette? Jos äiti tietää odottavansa vammaista lasta, pitäisikö raskaus keskeyttää? Tämän kaltaisia (omasta mielestäni järkyttäviä) spekulaatioita on parin viime vuoden aikana esitelty mediassa. Kenellä on mielestänne oikeus päättää siitä saako vammainen vapsi syntyä tähän maailmaan vai ei?

Ei pidä. Tästä oli aikoinaan kovakin keskustelu koulussa samasta aiheesta ja meinasin saada potkut koulusta sen vuoksi kun olin vastaan. (Kuvastaa hyvin asenteita).

Elämä muuttuu varmasti kovasti kun saa tietää että lapsi ei ehkä ole kaikkein parhaimmassa voinnissa syntyessään. Mutta mielestäni se ei oikeuta tekemään aborttia.

Ei kukaan voi olla niin täydellinen henkilö, että ei voi sopeutua siihen tosiasiaan, että lapsella on jokin vamma. Kun ajattelee että suurin osa vammaisina syntyneistä henkilöistä on suomessa hyvinkin korkeissa viroissa / politiikassa ahkerasti mukana. Toinen ääripää on sitten nämä kovasti apua tarvitsevat henkilöt, ja he tarvitsevat jatkuvaa huolenpitoa.

En myöskään hyväksy sitä, että vanhemmat hylkäävät lapsensa sen perusteella, että lapsi on vammainen.

Ei kukaan voi olla niin täydellinen ja elämä olla niin ruusunnuppua, että ei osaa hyväksyä myös vajavaisuutta!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Lääkärihoitaja

Täysin elämään kykenemättömän lapsen abortoinnin hyväksyn ja ymmärrän esim.  acephalia, trisomia-18 tai Edwards.

Muuten minusta on väärin abortoida esim. mmc- tai down-lapsia. Menee liikaa jalostamisen puolelle. Ainoastaan täydellisillä yksilöillä olisi oikeus elämään.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Koivu

Minä en hyväksy abortointia, koska omasta mielestäni ihmisellä ei pääosin ole lupaa päättää toisen ihmisen elämästä.

(Ainoa itse hyväksymäni abortin syy olisi äidin henganvaara).

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
-emmi-

Mä olen kans hyvin paljon aborttia vastaan.. Tulee juurikin mieleen "jalostus" jos ruvetaan esim. down-lapsia abortoimaan. Mutta olen sitä mieltä, että jos lapsi on niin pahasti vammainen, ettei kykene elämään ja sekin lyhyt elämä mikä olisi edessä olisi pelkkää kärsimystä, niin hyväksyisin abortin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Student Midwife

Mielenkiintoinen eettinen kysymys, johon ei voi olla mustavalkoista vastausta. Hyvä kysymys tänä päivänä onkin, kenen vuoksi esim. sikiöseulontoja tehdään, kuka on se oikea asiakas. Onko se vanhemmat, syntymätön sikiö vaiko yhteiskunta?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Flywoman

Tähän kysymykseen ei ole yhtä ainoaa vastausta. Mielestäni tulevilla vanhemmilla on päätäntävalta tähän asiaan ja muiden on syytä kunnioittaa vanhempien ratkaisua. On monia syitä abortin tekemiseen ja raskauden jatkamiseen. Itse kannatan seulontaja ja jos itse joskus olen raskaana tulen osallistumaan tarjolla oleviin seulontoihin ja tutkimuksiin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Koivu

Mielenkiintoinen eettinen kysymys, johon ei voi olla mustavalkoista vastausta. Hyvä kysymys tänä päivänä onkin, kenen vuoksi esim. sikiöseulontoja tehdään, kuka on se oikea asiakas. Onko se vanhemmat, syntymätön sikiö vaiko yhteiskunta?

Hyvä kysymys. Minusta on ongelmallista, että ensin odottavalle äidille suositellaan seulontaa. Jos seulonnassa todetaan, että sikiö on todennäköisesti vammainen, suositellaan abortointia. Miten lapsen äidin päätäntävaltaa tuossa tilanteessa kunnioitetaan? Kuka loppupeleissä päättää asiasta?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Student Midwife

Loppupeleissä päätöksen pitäisi olla vanhempien. Mutta hoitohenkilökunta pystyy, tahtoessaan tai tahtomattaan, vaikuttamaan päätökseen.

Tässä painitaan todella suurten eettisten kysymysten parissa. On hoitohenkilökuntaa, joka kieltäytyy töistä, joissa joutuisi työskentelemään raskaudenkeskeytysten parissa. On hoitohenkilökuntaa (ja tämä sana pitää nyt koko ajan sisällään niin lääkärikunnan kuin hoitajatkin), joka antaa tietoa omista lähtökohdistaan ja siten vaikuttaa puolueellisella tiedonannolla vanhempien päätökseen. On hoitohenkilökuntaa, joka ylipuhuu vanhemmat seulontoihin, vaikka nämä eivät niitä olisi alunperin halunneet. On hoitohenkilökuntaa, joka lapsen synnyttyä toteaa vielä tänäkin päivänä, että ei tuosta ole eläjäksi, laittakaa laitokseen vaan.

Mä rakastan eettisiä väittelyitä! Ja jotta lähtökohdat on selvillä, niin olen ehdottomasti pro choice.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Maailman vahvin tyttö

Eli mitä mieltä ihmiset olette? Jos äiti tietää odottavansa vammaista lasta, pitäisikö raskaus keskeyttää? Tämän kaltaisia (omasta mielestäni järkyttäviä) spekulaatioita on parin viime vuoden aikana esitelty mediassa. Kenellä on mielestänne oikeus päättää siitä saako vammainen vapsi syntyä tähän maailmaan vai ei?

Ei pidä. Tästä oli aikoinaan kovakin keskustelu koulussa samasta aiheesta ja meinasin saada potkut koulusta sen vuoksi kun olin vastaan. (Kuvastaa hyvin asenteita).

Elämä muuttuu varmasti kovasti kun saa tietää että lapsi ei ehkä ole kaikkein parhaimmassa voinnissa syntyessään. Mutta mielestäni se ei oikeuta tekemään aborttia.

Ei kukaan voi olla niin täydellinen henkilö, että ei voi sopeutua siihen tosiasiaan, että lapsella on jokin vamma. Kun ajattelee että suurin osa vammaisina syntyneistä henkilöistä on suomessa hyvinkin korkeissa viroissa / politiikassa ahkerasti mukana. Toinen ääripää on sitten nämä kovasti apua tarvitsevat henkilöt, ja he tarvitsevat jatkuvaa huolenpitoa.

En myöskään hyväksy sitä, että vanhemmat hylkäävät lapsensa sen perusteella, että lapsi on vammainen.

Ei kukaan voi olla niin täydellinen ja elämä olla niin ruusunnuppua, että ei osaa hyväksyä myös vajavaisuutta!

Mun mielestä asiassa ei ole kyse täydellisyydestä, vaan pikemminkin omasta inhimillisestä vajavaisuudesta. Vakavasti vammaisen lapsen kanssa eläminen on raskasta, kaikkine ratkaisuineen, jatkuvaa taistelua lapsen oikeuksien puolesta, mahdollisesti vääjämättömästi edessä oleva lapsen kuolema vammaansa... kaikista ei vaan ole siihen. Koskaan aborttiratkaisu ei todellakaan ole helppo. Miten varmasti tiedät, kuinka vammainen lapsi mahdollisesti on? Kuinka elinkelpoinen? Kaikki vammaiset ei ole niinkuin Salkkareiden Roosa, se on hyvä muistaa. On niin eritasoisia vammoja ja sairauksia.

Missään tapauksessa mahdollisesti aborttiin päätyvää äitiä ei saa syyllistää. Mun mielestä sekin, joka kieltää aborttia tekemästä, päättää yhtä lailla toisen elämästä kuin se, joka abortin tekee. Kukaan ei voi toisen puolesta sanoa, kuinka arvokasta hänen elämänsä on. Hyvässä eikä pahassa.

Samoin tuo lapsen "hylkääminen". Tämä maa on täynnä lopen uupuneita omaishoitajia, jotka ei juuri omista tai toisten asenteista johtuen suostu ottamaan apua vastaan. Viimeiseen asti yritetään pärjätä hoidokin kanssa, kunnes korsi katkaisee kamelin selän, ja seurauksia on saatu lukea lehdistäkin. Mieluummin hakea ajoissa apua, vaikka se viimeinen keino olisikin sitten pysyvä laitossijoitus. Ei ketään voi pakottaa hoitamaan omaistaan. Tuskin noissa laitossijoituksissakaan läheskään aina on kyse mistään hylkäämisestä. Hoidettavan elämänlaatuhan voi jopa parantua laitoshoidossa: on monipuolisemmat kuntoutusmahdollisuudet, seuraa, virkeät hoitajat... myös vammaisen lapsen ja hänen vanhempiensa suhteen kannalta laitossijoitus voikin olla parempi ratkaisu, kun vanhempien voimavarat voi keskittää ns. laatuaikaan, eikä kaikki tarmo mene perushoitoon ja hyvinvoinnista huolehtimiseen.

Varmasti kipeä asia vanhemmillekin, enkä kyllä lähtisi laukomaan tuollaisia totuuksia kellekään, jota asia henkilökohtaisesti koskettaa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Lääkärihoitaja

Itse en seulontoihin suostu. Perusultrat ja sillä selvä (jolloin seuloutuu juuri päättömyys jne) muut ovat rakkaudella tervetulleita. Näin minulla. Muita en arvostele. Silti sattuu kun lukee viidennestä abortista sos.syin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sari-Helena

Olen pitkälti samaa mieltä kuin Peppi Pitkätossu.

Lääkärihoitajan vastauksesta osui silmään useat sos.syistä tehdyt abortit. Kysynkin, vieläkö suloisessa suomenmaassamme esiintyy abortin käyttämistä ehkäisykeinona? Kuinka aktiivisesti tällaisille naisille markkinoidaan esim. kierukkaa? Vai sanotaanko vain "kiitos, näkemiin ja tervetuloa ensi kuussa uudestaan"?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Lääkärihoitaja

Pakkosterilisaatiotakaan ei voi tehdä. Juuri viime viikolla hoidin potilasta, jolle tehty viisi (5!) aborttia. Ei mene sovituille ajoille ehkäisyneuvolaan, ei tule jälkitarkastuksiin, poistuu sairaalasta, ei syö pillereitä jne.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Maailman vahvin tyttö

Olen pitkälti samaa mieltä kuin Peppi Pitkätossu.

Lääkärihoitajan vastauksesta osui silmään useat sos.syistä tehdyt abortit. Kysynkin, vieläkö suloisessa suomenmaassamme esiintyy abortin käyttämistä ehkäisykeinona? Kuinka aktiivisesti tällaisille naisille markkinoidaan esim. kierukkaa? Vai sanotaanko vain "kiitos, näkemiin ja tervetuloa ensi kuussa uudestaan"?

Kyllä mun käsittääkseni aina keskustellaan myös siitä, mikä ehkäisy jatkossa olisi sopiva.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Student Midwife

Ainakaan Kättärin perhesuunnittelupoliklinikalta ei keskeytyspotilas lähde ilman että ehkäisy toimenpiteen jälkeen on sovittu ja papereihin kirjattu. Henkilökunta ei voi sille mitään, jos joku ei sitten sovituista asioista pidä kiinni ja ketään ei voi pakottaa kohdunsisäiseen ehkäisyyn tai depo-proveraan. Pakkosterilisaatiokin on onneksi jo kielletty. Kulttuuritaustalla on myös merkitystä. Itäisessä naapurissamme abortti on ollut pitkään ehkäisykeino, koska muita ei ole ollut saatavilla. Nyt tilanne on sielläkin jo erilainen, mutta yhteiskunnan suhtautuminen raskaudenkeskeytyksiin muuttuu jähmeästi.

Nuo aborttia ehkäisykeinona käyttävät ovat Suomessa marginaalinen vähemmistö. Joskus siellä potilaan taustoissa on muita syitä, jotka heikentävät huomattavasti asiakkaan kykyä suunnitelmalliseen ehkäisyyn. Masennus ja päihteidenkäyttö lisäävät riskikäyttäytymistä ja heikentävät naisen kykyä huolehtia ehkäisystä, kuten myös tekevät vaikeaksi asioihin varhaisen puuttumisen ja päihteidenkäyttäjien kohdalla joskus viikot hurahtaa niin nopeasti, että keskeytys ei enää ole mahdollista edes TEO:n luvalla.

Ja mitä tulee noihin ultriin, niin ei ole olemassa mitään ns. perusultraa vaan jokainen ultra on myös seulonta tai sitten jo diagnostinen toimenpide. Anencephalian poissulkeminen ei ole yhtään erilainen seulontatoimenpide kuin esim. niskapussiturvotuksen mittaaminen, toinen vain näkyy helpommin.

Jos on valmis ottamaan rakkaudella vastaan kaiken, mitä korkeammat voimat ovat viisaudessaan päättäneet antaa, niin miksi sitten käydä ultrassa ollenkaan. Esim. anencephalialapsen elinkaari on lyhyt, mutta tutkimusten mukaan tuskaton. Miksi ei siis soisi hänelle sitten niitä muutamia mahdollisia tunteja? Vai onko kyse sittenkin itsekkyydestä, että terminoidaan sellaiset vammat, jotka tekevät lapsesta sellaisen, josta vanhempana ei voi tarpeeksi nauttia.

Olen ihan omaa ammatillisuutta kehittääkseni lueskellut etenkin amerikkalaisia "Carrying to Term" -sivustoja, joissa juuri pohditaan näitä asioita eli perheet päättävät jatkaa raskautta, vaikka tulevalla lapsella on varmaksi diagnosoitu kuolemaan johtava kehityshäiriö.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Liisa Ihmemaassa

Varsin hankala kysymys. Kyllä kokonaisuuteen vaikuttaa perheen tilanne ja lapsen mahdollinen vamma paljon.

SMF: Itse en seulonta mielessä käynyt ultrassa, esim. niskapoimua en antanut mitata. Minä halusin nähdä sen ihmeen ja sen, että vauva on usean vuoden yrittämisen jälkeen hengissä ! Yhden ultran jälkeen uskalsi hengittää vapaammin viikon tai kaksi. Raskauden edetessä ultran merkitys muuttui, koska todettiin ettei vauvalla ole kaikki hyvin; siinä siis seurailtiin pitkälti vauvan vointia viikoilta 19 + eteenpäin. Ultraäänitutkimuksen merkitys korostuu myös positiivisessa mielessä siten, että saa aikaa totutella ajatukseen, ettei saa ehkä tervettä lasta. Kyllähän moni seulonnoissa ollut ja esim. positiivisen down-tuloksen saanut jatkaa raskautta. Hankkii raskauden aikana tietoa sairaudesta ja siten valmistelee itseään ja lähipiiriään tulevaan.

Liisa

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Olen pitkälti samaa mieltä kuin Peppi Pitkätossu.

Lääkärihoitajan vastauksesta osui silmään useat sos.syistä tehdyt abortit. Kysynkin, vieläkö suloisessa suomenmaassamme esiintyy abortin käyttämistä ehkäisykeinona? Kuinka aktiivisesti tällaisille naisille markkinoidaan esim. kierukkaa? Vai sanotaanko vain "kiitos, näkemiin ja tervetuloa ensi kuussa uudestaan"?

Kyllä mun käsittääkseni aina keskustellaan myös siitä, mikä ehkäisy jatkossa olisi sopiva.

Mä törmäsin tapaukseen jossa nainen kieltäytyi ehkäisystä uskonnollisiin syihin vedoten. Silti käynyt labrassa joka kuukausi poissulkemassa raskauden mahdollisuuden ja menossa raskaudenkeskeytykseen. Tällaisia en jaksa ymmärtää, vaikka ymmärrän, että on tilanteita joissa raskaudenkeskeytys syystä tai toisesta on perusteltua.

Jos lääkäri arvioi sikiön elämän fyysiseksi kärsimykseksi, niin mun mielestä raskaudenkeskeytys on hyväksyttävä.

Oon törmännyt siihenkin, että lääkäri ei kirjoittanut pyynnöstä huolimatta raskaudenkeskeytykseen lähetettä. Lääkäri sanoi mulle puhelimessa, että varaa sille aika aikaisintaan kahden viikon päähän, koska sillä on mies, molemmilla työt, asunto ja kaikki kunnossa. Tottakai kirjoittaa sen lähetteen sitten, mutta halusi sen ainakin 2vkoa mietintäaikaa, koska KAIKKI oli kunnossa.

Mulla on sellainen kutina, että ta:lle tullaan varmana hakemaan raskaudenkeskeytys. Ihan kuten resepti tuodaan ja kuvitellaan että joku allekirjoitusautomaatti sen tekee valmiiks. Tietty siinä on se, että mitä nopeemmin abortti tehdään, sen parempi. Mut jonkinlaista harkintaa soisin täysi-ikäisille ihmisille...

Itse en esikoisesta edes käynyt niskapoimu-ultrassa. Kahdesta muusta se mitattiin, mutta se ei olis johtanut mihinkään vaikka olisi viitearvojen ulkopuolella. Sitä paitsi kuopus ultrattiin yli kymmenen kertaa ja ihan Bruno Cacciatore teki 4D-ultran. Siltihän tuo vielä on kiikun kaakun etteikö joku kehitysvamma voi löytyä vaikka ikää on 10kk. (Ja tutkimukset edelleen kesken neurologilla, kardiologilla, pediatrilla...)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Naina

Miksi elämä, tuskallinen tai ei-toivottu, tai vaikka epävarmuus edellisistä osatekijöistä, olisi parempi kuin ei elämää ollenkaan siis edes tietoisuutta siitä??

Ei ole mielipide vaan oikeasti välillä ahdistavaakin pohdiskelua.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Student Midwife

Kyllähän moni seulonnoissa ollut ja esim. positiivisen down-tuloksen saanut jatkaa raskautta. Hankkii raskauden aikana tietoa sairaudesta ja siten valmistelee itseään ja lähipiiriään tulevaan.

Itseasiassa ei :)  Ehdottomasti valtaosa down-diagnoosin tai vahvan downepäilyn saaneista sikiöistä abortoidaan. Eri lähteiden mukaan Suomessa syntyy n. 50-100 down-lasta vuodessa. Näistä vain 1-2 kpl on etukäteen tiedettyjä eli lähes kaikki Suomessa syntyvät down-vauvat ovat vanhemmilleen yllätyksiä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sistah

Miksi elämä, --- olisi parempi kuin ei elämää ollenkaan siis edes tietoisuutta siitä??

Meidän näkökulmastamme elämä on kaikki mitä on. Ilman sitä ei ole edes mahdollisuutta puhua "paremmasta" tai mistään vaihtoehdoista ylipäätään. Niinpä tätä vertailua "onko elämä parempi kuin ei elämää" ei pohjimmiltaan voi tehdä "puhtaalta pöydältä".

Jos taas puhutaan ihan käytännössä siitä esimerkkisikiöstä jolla on edessä todella lyhyt, mutta ei ilmeisesti kovin tuskallinen elämä, niin mitään muuta lahjaa me emme hänelle voi antaa kuin elämän. Kysymys on siitä, haluammeko antaa lahjan hänelle vai emme. Voisin kuvitella, että vanhemmat haluaisivat.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Naina

Miksi elämä, --- olisi parempi kuin ei elämää ollenkaan siis edes tietoisuutta siitä??

Meidän näkökulmastamme elämä on kaikki mitä on. Ilman sitä ei ole edes mahdollisuutta puhua "paremmasta" tai mistään vaihtoehdoista ylipäätään. Niinpä tätä vertailua "onko elämä parempi kuin ei elämää" ei pohjimmiltaan voi tehdä "puhtaalta pöydältä".

Jos taas puhutaan ihan käytännössä siitä esimerkkisikiöstä jolla on edessä todella lyhyt, mutta ei ilmeisesti kovin tuskallinen elämä, niin mitään muuta lahjaa me emme hänelle voi antaa kuin elämän. Kysymys on siitä, haluammeko antaa lahjan hänelle vai emme. Voisin kuvitella, että vanhemmat haluaisivat.

Ehkä hiukan jankutan, mutten voi olla kysymättä; miksi se on lahja hänelle?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Student Midwife

Ehkä hiukan jankutan, mutten voi olla kysymättä; miksi se on lahja hänelle?

Vaihtoehdot on antaa lapsen käydä läpi oma elinkaarensa, oli se sitten miten lyhyt tahansa, tai lopettaa elämä keinotekoisesti kesken matkan. Koska hoitokulttuurimme ei todellakaan tue (eikä edes IMHO ymmärrä) elinkelvottomaksi katsotun raskauden jatkamista loppuun asti, vanhempien pitää tuollaisessa tilanteessa taistella muiden ennakkoluuloja vastaan ja jaksaa vastustaa yleistä mielipidettä ja hoitokäytäntöä. Minä näen tuon taistelun ja vakamuksen lahjana lapselle, että vanhemmat haluavat antaa hänelle jokaisen minuutin ja sekunnin, jonka elämä lapselle suo. 

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Liisa Ihmemaassa

Kyllähän moni seulonnoissa ollut ja esim. positiivisen down-tuloksen saanut jatkaa raskautta. Hankkii raskauden aikana tietoa sairaudesta ja siten valmistelee itseään ja lähipiiriään tulevaan.

Itseasiassa ei ;D  Ehdottomasti valtaosa down-diagnoosin tai vahvan downepäilyn saaneista sikiöistä abortoidaan. Eri lähteiden mukaan Suomessa syntyy n. 50-100 down-lasta vuodessa. Näistä vain 1-2 kpl on etukäteen tiedettyjä eli lähes kaikki Suomessa syntyvät down-vauvat ovat vanhemmilleen yllätyksiä.

Minulla onkin sitten kunnia tuntea yksi heistä ! hyvä ystäväni sai 29-vuotiaana Down-tytön.  Aika yllättävä tulos tuo, kuinka oni päätyy abortoimaan, itse elän ehkä niin toisenlaisessa maailmassa kun hoidan näitä eritavoin vammaisia lapsia. Ehkä ei niin yleisestä tulee itselle aika yleistä. Mutta onhan noita paljon pienempiäkin ongelmia esim. rakennepoikkeavuudet, jotka aiheuttavat huolta ja hoitoja syntymän jälkeen. Tuo Down, oli vaan yksi esimerkki. Onhan esim. sydänvika, joka etukäteen tiedetään myös lapsen onni, koska voidaan tarvittaessa valita jo synnytyspaikka ja tapa etukäteen.

Ja vanhemmat saavat totutella ajatukseen.

Liisa

Liisa

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Guldan

hyväksyn abortin.

mielestäni sikiön vanhemmilla on oikeus kieltäytyä vammaisesta lapsesta. itse olen tehnyt keikkaa sofianlehdolla ja nähnyt niitä vammasia siellä -> vanhemmat ovat hyljänneet lapset jossakin vaiheessa kun eivät itse enä jaksa huolehtia "aikuisesta" "lapsesta". sofianlehdolla on myös osasto jonne hylätään ihan vastasyntyneetkin tai leikki-ikäiset lapset. joten minusta on väärin puolustella vammaisuutta ja että kaikki eivät ole täydellisiä, kun se melko varmasti tulee jossain vaiheessa yhteiskunnan vastuuksi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×