Hoitoalasta

[Hoitsukka 79]

Hei! olen neljällä kymmenellä käyvä mies joka tympääntyi sähkö alan hektisyyteen ja työn raskauteen ja vaativuuteen.  Opiskelin sairaanhoitajaksi aikuisiällä ja elämä on vienyt minut mielenterveystyöhön. Ja en voi kuin kummastella tätä hoitoalan valitetusmentaliteettia. Työ on maailman rankinta, palkka on liian pieni, ja pieni hoitajaparka on koko Suomen sylkykuppi. Ennen sähkömiehenä palkkani oli kyllä suurempi mutta työt olivat henkisesti sekä fyysisesti moninkerroin raskaampaa, eikä siellä valitusmentaliteettia ollut miten meitä sorsitaan. Ihmetystä herättää ja keskustelua tästä hoitajien jokapaikassa esille tulevasta valituskulttuurista mitä mikään toinen ammattikunta ei pidä?

[Vieras: Puolensa ja puolensa]

No se lienee selvää, että niitä yksiköitä on monenlaisia. Itse olin joskus duunissa psykiatrian avo-osastolla, jossa oli mukavat työkaverit ja leppoisa ilmapiiri. Sitten taas olen ollut töissä vuodeosastolla, joka oli kaikilta osin täysi helvetti niin potilaille kuin henkilökunnallekin. 

Yleinen argumenttivirhe on se, että yritetään tehdä omasta kokemuksesta yleispätevää totuutta. Se, että sinulla on nyt aiempaa leppoisampi työpaikka ei tarkoita, että kaikilla olisi. Kyse ei ole mistään "valituskulttuurista", vaan ongelmat esimerkiksi vanhuspuolella ovat ihan todennetut. Onhan noista ollut juttua. 

Ole siis tyytyväinen, että sinulla on sattunut hyvä tuuri. Kunnioita kuitenkin heitäkin, joilla ei näin ole käynyt.

[Hoitsukka 79]

Harjoittelussa olin kyllä pitkänkin pätkän vuodeosastolla, enkä kokenut sitä helvettinä, vaan mukava oli mummojen kanssa rupatella säästä. Ainut, mistä en oikein tykännyt oli ulostepuoli, muuten kuvittelisin työskenteleväni siellä mieluusti. Aikaisemmassa työssäni meren rannassa 15 asteen pakkasessa, kovassa tuulessa ja armottomassa kiireessä työskentely oli mielestäni helvetillisempää. Mutta olen samaa mieltä vanhusten hoidon tilasta, että se on retuperällä, mutta ehkä tämä kitinä on vain naisvaltaisilla aloilla?

[Vieras: ex-sähkäri]

Täällä toinen ex-sähkäri, joka vaihtanut asennustyöt sh:n hommiin. Osittain allekirjoitan tuon hoitoalan valitusmentaliteetin. Varmasti osittain johtuu naisvaltaisesta alasta. Väitän kuitenkin että henkisesti hoitoala on raskaampaa sähköalaan verraten. Itse työskentelen eräässä erittäin vilkkaassa päivystyksessä, jossa ruuhka tai tuplaruuhka on lähes normi. Samoin sähköalalta löytyy raskaampia ja kevyempiä hommia, niin kuin löytyy hoitoalaltakin. Mitä tulee palkkaukseen, niin mielestäni valitukseen on aihettakin. Sähkärit on kuitenkin matalammin koulutettuja, eikä työssä olla suoranaisesti vastuussa kenenkään hengestä. Näkisin että hoitoalan palkkauksessa on ehdottomasti tarvetta korotukseen. Kuka hoitajien asioita sitten ajaisi, jos ei hoitajat itse? Toki ainaisen valituksen sijaan tarvittaisiin tekoja ja munakkaampaa ammattiyhdistystä.

[Hoitsukka 79]

No minä en henkilökohtaisesti tunne nykyisessä työssäni psykiatrisella olevani sen enempää hengistä vastuussa kuin ollessani sähkö asentajana esimerkiksi sairaala laajennuksilla missä esimerkiksi liityttiin olemassa olevaan varavoimaverkkoon ja vahinkojen sattuessa voi pysähtyä kriittisiä henkeä ylläpitäviä laitteita. Ja koulutus on tosiaan pitempi mutta ei minun mielestä sähköalaa ei opitakaan koulussa vaan töissä ja se ottaakin vähintään 5 vuotta. Mutta nämä on taas minun kokemusia näiden ammattien välillä. Ja minä tyytyväinen hoitoalan sekä palkkaukseen

[Gila]

Työskentelen somaattisen puolen vuodeosastolla ja oma työpaikkani on pääasiassa mukava, vaikka toki kaikkialla on omat ongelmansa. Tiedän kuitenkin myös sellaisia paikkoja, missä työskentelystä ei voisi tarpeeksi maksaa, että sinne suostuisin menemään. Muutaman paikan kokemuksella on ihan turha yleistää, että valitetaan ihan turhasta tai että kaikki hoitalan työpaikat ovat ihan ahterista. Toki varmasti turhasta valittajia löytyy tältä alalta, sitä en sano, etteikö löytyisi.

Jos sähköalaa ei opita koulussa niin ei kyllä opita hoitoalaakaan. Ainakin erikoissairaanhoidon somatiikan puolella menee kyllä myös useampi vuosi, että ne hommat oppii kunnolla ja että pystyy oikeasti esim. olemaan vastuussa osaston toiminnasta.

[Hoitsukka 79]

Kyllä olen samaa mieltä että toiset tehtävät on vaativampia kuin toiset, jossain kuuluisi saada enemmän rahaa kuin toisaalta. Mutta lähinnä avata keskustelua että mikään muu ammattikunta ei mielestäni valita julkisesti (lehdet,some, blogit) läheskään sitä määrää mitä hoitajat. Että miksi edes teemme tätä työtä kun asiat on niin huonosti. Itse en ymmärrä koska olen enemmän kuin tyytyväinen uuteen alaani

[Vieras: Niin helppoa..]

Minä mielelläni kyllä tekisin vajaalla miehityksellä ja kiireellä asioita, mutta asiakkaat eivät siitä tykkää kun laatu on huonoa. Miellläni nostelisin asiakkaita enemmän jos kroppani jaksaisi. 

Välillä ratkon työasioita unessani ja kun herään tajuan että ainiin ei näitä voi ratkoa, koska ei vain voi. Olen hoitaja joka valittaa.

valitusmentaliteetti on ihana sana. Sillä voidaan lakaista maton alle kaikki.

ja niin on kyllä jo pitkään lakaistukin.

kiitos sulle kommentista hoitsukka 79. Teet arvokasta, helppoa duunia. Etkä valita.

[Vieras: Minäminämä]

Pitkään alalla työskennelleiden hoitajien mitta on tullut täyteen. Palkkaus ja työolot ovat heikentyneet, joten pakko tuoda asiat kovalla äänellä esiin. Aina tulee alalle elämys- ja kutsumushoitajia, jotka omalla vaatimattomuudellaan ampuvat kollegojaan jalkaan. Tarkoitan palkka- ja työolojen kohentamista vaativien hoitajien pilkkausta ja ällistelyä. Yleensä juuri alalle saapunut itsensä ylentäjä, joka tietenkin on keksinyt pyörän uudelleen. Ja pullanmurut rinnuksella arvostelee kokeneempia "marisijoita". Palkankorotus toki kelpaa hänellekin. 

[Vieras: Pööpö]

Hei,

Hienoa että olet löytänyt itselle sopivan alan. Olen ihan täysin samaa mieltä että kahvihuoneen valitusvirret ovat vain ja ainoastaan työilmapiiriä heikentäviä. Niistä ei hyödy kukaan, paitsi korkeintaan itse valittaja saa hetkellisesti purkaa turhautumistaan. Julkisessa keskustelussa taas on tärkeää nostaa epäkohtia esille. 

[Vieras: Pööpö]

5 minuuttia sitten, Vieras: Minäminämä kirjoitti:

Pitkään alalla työskennelleiden hoitajien mitta on tullut täyteen. Palkkaus ja työolot ovat heikentyneet, joten pakko tuoda asiat kovalla äänellä esiin. Aina tulee alalle elämys- ja kutsumushoitajia, jotka omalla vaatimattomuudellaan ampuvat kollegojaan jalkaan. Tarkoitan palkka- ja työolojen kohentamista vaativien hoitajien pilkkausta ja ällistelyä. Yleensä juuri alalle saapunut itsensä ylentäjä, joka tietenkin on keksinyt pyörän uudelleen. Ja pullanmurut rinnuksella arvostelee kokeneempia "marisijoita". Palkankorotus toki kelpaa hänellekin. 

Mielestäni ne kokeneet hoitajat ampuvat yhtä lailla itseään jalkaan tehdessään omasta työpaikastaan niin tulehtuneen paikan, ettei sinne kukaan uusi ja innokas halua tulla töihin. 

[Vieras: Yli20vuottaalalla]

Mielestäni tämä jatkuva valitus johtuu arvostuksen puutteesta. Harvoin kuulee esimiehiltä sitä kiitosta, kuinka hyvin on onnistuttu, hyvin joustettu, hyvin pidetty ihmiset hengissä tms. Yleensä se palaute on jokin moite, jostain ihan muusta, kuin siitä mitä me teemme. Tai kielto, ei saa tehdä niin tai näin, vaikka toimintatapa olisi työn sujuvuuden kannalta hyvä, mutta kun idea tulee alimmalta tasolta, se ei voi olla sallittu 

[Hoitsukka 79]

Nimenomaan. Joka toinen naispuolinen vanhempi kollega esimerkiksi valittaa sisäilmasta miten vaarallista on täällä työskentely, vaikka itse en kyllä huomaa mitään vikaa, sitten jäkätetään työoloista miten älyttömän kiirettä on koko ajan, ja kestoaihe palkkaa saa aivan liian vähän. Sitten naapuriosaston kollegat on aivan paskoja eivät tiedä mistään mitään, vain tämä oma työ on arvokasta ja tätä jaksetaan toitottaa kyllä kovaan ääneen. Minusta olisi hienoa että ymmärrettäisiin se tosiasia että tämmöistä se vain 2010 luvulla on. Ja ihania ideoita mutta valtion kirstu ei myöskään ole pohjaton..

[Vieras: Tota on]

Hoitoalan työpaikoissa on kyllä tuota muitten kyttäämistä. Raksalla jos aamulla rankki pölähtää niin ei siitä numeroo tehdä. 

[Vieras: tina]

17 tuntia sitten, Vieras: Puolensa ja puolensa kirjoitti:

No se lienee selvää, että niitä yksiköitä on monenlaisia. Itse olin joskus duunissa psykiatrian avo-osastolla, jossa oli mukavat työkaverit ja leppoisa ilmapiiri. Sitten taas olen ollut töissä vuodeosastolla, joka oli kaikilta osin täysi helvetti niin potilaille kuin henkilökunnallekin. 

Yleinen argumenttivirhe on se, että yritetään tehdä omasta kokemuksesta yleispätevää totuutta. Se, että sinulla on nyt aiempaa leppoisampi työpaikka ei tarkoita, että kaikilla olisi. Kyse ei ole mistään "valituskulttuurista", vaan ongelmat esimerkiksi vanhuspuolella ovat ihan todennetut. Onhan noista ollut juttua. 

Ole siis tyytyväinen, että sinulla on sattunut hyvä tuuri. Kunnioita kuitenkin heitäkin, joilla ei näin ole käynyt.

aamen 

[Vieras: Hoitsu]

Katsotaan 10v päästä kun olet tällä alalla ollut että vieläkö kaikki on yhtä ihanaa. Alkuhuuma yms vievät mennessään ja mietitkin miksi kaikki valittaa. Noin minäkin mietin vielä 5v sitten..

Hoitoalan raskaus, hoitajamitoitus, työn vaativuus ja jatkuva kiire. Vastuu ihmishengistä yms käy välillä liian suureksi. Samoin kolmivuorotyö. Onhan näitä. Siksi mietinkin n. 11v tällä alalla olleena että varmasti helpommalla jostain saisi elantonsa. 

[Hoitsukka 79]

Eikös lääkärillä kuitenkin ole pääasiallinen vastuu ihmishenhestä, vaikka me hoitajat tätä vastuuta osaksi toteutamme kun. Eihän lääkärit valita vaikka paljon tekevät ylitöitä ja päivystykset ovat rankkoja. Ja ymmärrän täysin miksi lääkärille maksetaan enemmän, ymmärräthän sinäkin miksi sinulle maksetaan lähihoitajaa enemmän.

[Vieras: Johanna K]

Eipä valitus ole monessakaan paikassa turhaa. Itse kirurgian vuodeosastolla työskennellessäni kolmivuorotyössä olin aina aivan loppu työpäivän jälkeen. Välillä tuli itkukin. Ihmekös tuo on kun miehiä ei vuodeosastotyö kiinnosta. Naisethan sitä pääosin tekee. Harjoittelujaksosi kuulostaa siltä että ohjaajasi oli niin kiireinen ettei ehtinyt sinua mukanaan perässä vetää. Totesi helpommaksi pistää sinut mummojen kanssa juttelemaan. Et varmasti ymmärtänyt mitä kaikkea sairaanhoitajan työhön kuuluu jos noin leppoisaa oli. Ei ainakaan keskussairaalatasolla tuollaista ole. Suosittelen pysymään nykyisessä työssäsi ettei tule totuus vastaan.

[Vieras: ex-sähkäri]

12 minuuttia sitten, Hoitsukka 79 kirjoitti:

Eikös lääkärillä kuitenkin ole pääasiallinen vastuu ihmishenhestä, vaikka me hoitajat tätä vastuuta osaksi toteutamme kun. Eihän lääkärit valita vaikka paljon tekevät ylitöitä ja päivystykset ovat rankkoja. Ja ymmärrän täysin miksi lääkärille maksetaan enemmän, ymmärräthän sinäkin miksi sinulle maksetaan lähihoitajaa enemmän.

No hoitajan vastuu alkaa siitä kun potilas kärrätään päivystykseen tai se itse sinne ilmoittautuu. Jos hoidontarpeen arvio menee vihkoon, niin hoitaja siinä on vastuussa. Pahimmillaan jää huomaamatta jotain josta seuraa vakaviakin asioita. Pahimmillaan kuolema. Hoitajan tulee myös seurata pt.n tilaa läpi vuoron. Jälleen jos jotain kriittistä jää huomaamatta etkä reagoi, olet vastuussa. Listaa voisi jatkaa tästä aika pitkälle. Totta on että lääkäri on pääasiallisessa vastuussa, mutta kyllä hoitajakin oman vastuunsa joutuu kantamaan. 

[Vieras: Hoitsu täälläkin]

Alkuun sitä kulkee ruusulasit silmillä. Kun ne alkaa karista, tajuaa ettei työstä makseta lähellekkään työn vaativuuden, kuormittavuuden ja VASTUUN mukaan. Hoitajahan se vastaa viimetipassa siitäkin, että potilas saa oikean määrän oikeata lääkettä oikein annettuna oikeaan aikaan ja oikeassa muodossa. Ja tarkistettava onko se lääkärin määrämä annos oikea. Ja muunmuassa kotihoidossa näistä vastaa myös lähäri. Hoitaja venyy, venyy ja venyy. Kiire, teet kahden tai pahimmoillaan kolmen tehtävät ja palkka sekä arvostus ihan olematon. Työvuorot venyy, tuplavuoroja ja haastavat työajat. Kyllä tästä saa ja pitää valittaa!

[Hoitsukka 79]

Itse olin sähkö urakoinnissa moninkerroin stressaantuneempi ja koin työn vaativampana julkisten rakennusten kompleksisuuden takia, ja nyt hoitajana olen paljon helpottuneempi. Mutta jos tämän asian tuo ilmi että joku muu työ voikin tuntua raskaammalta saa aikaan vaan kauhean hoitoalalle ominaisen valitusvirren psykiatrian työn helppoudesta, sen että harjoittelussa ei osata mitään, ja puhumattakaan siitä miten vähän tulee palkkaa, osoittaa minusta tämän kummallisen alaa piinaavan valitusmentaliteettia..

[Vieras: Jeppistä]

Ehkä olet yks niistä hoitajista jotka "on vaan töissä täällä". Jos sun työkaverit hoitaa sunkin hommat niin onhan se helppoa kuljailla vaan päivästä toiseen mummojen kanssa poristen ja rahaa tulee tyhjästäkin. Toiset hoitajat sitten taas oikeasti tekee töitä ja ottaa oikeasti vastuuta jotta kuljailijoillekin on suojatyöpaikka varmistettu. 

[Vieras: Hoitoalalla 44 vuotta]

Olen ollut psykiatrian puolella töissä sairaanhoitajana 20 vuotta. Urani aikana olen löytänyt henkitoreissaan olevia ihmisiä, olen elvyttänyt, laittanut tippaa, hapettanut. Toki on hälyytetty lääkärikin paikalle. Yleensä toimet ihmishengen pelastamiseksi aloitetaan heti, jo ennen lääkärin paikalle tuloa. Jotkut pitilast ovat kuolleetkin. Osalla hoidettavista on muitakin sairauksia kuin mielenhäiriö. Joskus jotkut ovat avuttomassa tilassa, joten kakan ja muidenkin eritteiden kanssa olen ollut tekemisissä. Työssä on tarvittu kärsivällisyyttä, vastuuntuntoa, yhteistyökykyä, psykiatrista osaamista ja joustavuutta. - Mielestäni hoitoalan henkilöstö on palkkakuopassa ja uhkana tulevaisuudessa on mm. vuorotyölisien puolittaminen. - Hienoa, että olet löytänyt siistin ja helpon sisätyön...hoitsukka - 79! 

[Vieras: Hoitoalalla 44 vuotta]

Siis potilaita on kuollutkin. Autossa kirjoitin...

[Vieras: Hoitaja]

Voi se mieli muuttua, kun on tehnyt vähän lisää työvuosia. Kuulostaa kyllä hyvin oudolta, että hoitajan työ ei tuntuisi vastuulliselta vaikka sitä se juuri on. Vastuu voi olla hyvinkin suurta ja helposti lääkärin tehtävät siirtyvät hoitajille (ilman korvausta tietty). Mutta hyvä kun olet löytänyt hyvän työpaikan missä viihdyt ja palkkakin on hyvä. Monessa paikassa vedetään hyvinkin tiukilla ja sijaisia ei ole. Itse olen työssä jossa me kollegoiden kanssa puhalletaan yhteen hiileen ja autetaan toinen toisia tiukissa tilanteissa. En voi siis allekirjoittaa sitä että hoitajat myrkyttävät ilmapiirin tai pitävät turhaa melua siitä että palkka on liian matala. Silti se kuormittaa pidemmän päälle kun yrität parhaasi tehdä ja hommia tulee vain lisää eikä työtä voi tehdä niin hyvin kuin haluaisi. Vastuu lisääntyy. Tuo muuten ei ole totta etteivät lääkärit valittaisi mitään. Heilläkin on ihan tajuton määrä töitä ja siksi lääkäreitä ei saada pysymään vaan lähtevät. Kukaan lääkäri ei ota enää kokonaisvastuuta vaan ovat vain käypäläisiä. Juuri yksi käypäläinen lääkäri kertoi että lähihoitajan palkka on sen verran matala jos elää pääkaupungissa niin sitä palkkaa on vaikea saada riittämään elämiseen. Asumisen kalleuden takia ja varsinkin jos on lapsia elätettävänä. En tiedä mutta tuntuu että olet hoitsukka 79 vielä sen verran vihreä että ihan koko kuvio ei ole vielä sinulle avautunut. Joskus hyväkin työpaikka menee alamäkeen kun tulee joku hieno organisaatiomuutos tai uusia säästötoimenpiteitä.