Hoitoalasta

[Vieras: Hoitaja itsekin]

Kyllä se oman työn arvostaminen lähtee ihan itsestä. Ei se ole enää tätä päivää, että hiljaisina vaan pysytään. Ei me hoitajat mitään saavuteta tolla jonnin joutavalla nöyristelyllä. Se on jo nähty ettei se mitään auta. Tuhkaa saa itsensä päälle levittää niin paljon ku jaksaa mutta ei siitä mitään kiitosta saa. En ole huomannut että nää lääkärit mitenkään häpeilis omaa palkkaansa. Voishan sen ajatella niinkin päin että ovat ammattinsa valinneet vain hyvän liksan takia. Ja ihan varmasti on palkka vaikuttanut alan valintaan. Mutta toi ajattelu tyyli että meillä hoitajilla on huono palkka ja tulee aina olemaan, on täysin väärä. Se on just sitä kaavoihin kangistunutta ajattelutapaa. Ethän omassa työssäsikään voi ajatella että teet asiat aina samalla tavalla niin kuin on aina ennenkin tehty. Minähän en vanhoja tapojani muuta.

Suuremmasta palkkapussista puhun ihan sen takia, koska työmäärä ja vastuu on lisääntynyt. Sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä työssä jaksamisen kanssa. Osalla voi olla ja osalla ei. Mutta miksi lisääntyneestä vastuusta ei saisi saada korvausta? Et voi kuitenkaan kieltäytyä lisävastuusta tai ylimääräisistä töistä mitä saat. 

Ja sekin on ihmeellistä että kun puhutaan paremmasta palkasta niin mistä ihmeestä repäistään noi uudet autot ja hienot talot. Ei täällä kukaan ole puhunut että tarvitsee sellasen palkan että oksat pois, ny lähtee bemari alle. Itse haluisin että palkalla elää. Tarkoittaen että pystyy sen voinkin siihen leivän päälle ostaa. Osalla on vaikeuksia maksaa lasten lukiokirjoja. Asuminen kallistuu koko ajan. Vähän kärjistetysti sanottu mutta tätä työuraa pitää sinne noin 69 vuotiaaks asti tehdä ja sen jälkeen se eläkekertymä on niin pieni että en usko että sen jälkeen on varaa enää sairastaa. Ei sillä eläkkeellä makseta lääkkeitä jos satut niitä tarviimaan. 

[Hoitsukka 79]

Missä välissä olen puhunut että häpeilen omaa palkkaani? Tai että minusta me saadaan liikaa. Ainoastaan olen sitä mieltä että olen palkkaani suhteutettuna toimenkuvan vaativuuteen tyytyväinen ja todellakin arvostan itseäni hoitajana ja pidän itseäni ammattilaisena. Ja jos joku on tyytyväinen ampuu kaikkia jalkaan kun ymmärtää realiteetit ja sen että ei sillä narinalla mitään voiteta.

[Vieras: Kommentoinpa minäkin]

Osittain oon aloittajan kanssa samaa mieltä, valittajia on liikaa. Arvostuksen puutetta valitetaan koko ajan, mikä ehkä osittain onkin totta. Mutta kuinka moni itse arvostaa omaa työtään? Minä arvostan. Arvostan myös potilaalta saamaani hymyä, kiitosta ja potilaan selvästi helpottunutta olotilaa, kun olen pystynyt vastaamaan hänen hätäänsä, oli siihen sitten syynä kipu tai uloste tai joku muu. En ymmärrä sitä, että kaiken arvostuksen pitäisi tulla ulkopuolelta, sillä oman työn arvostaminen auttaa jaksamaan ja viihtymään omassa työssä. Palkkaus on huono, sitä en todellakaan kiistä. Ja näiden vuosien aikana on ollut työvuoroja, jolloin peukaloiden pyöritystä on harrastettu, mutta enemmän niitä vuoroja, joiden jälkeen on ollut niin väsynyt sekä henkisesti että fyysisesti, että itku on tullut. Harjoittelujen aikana näkee erilaisia paikkoja, mutta niiden aikana ei aina pääse sisälle siihen, mitä kaikkea työ todellisuudessa pitää sisällään, eikä vastuun määrästä. Olen ollut myös nykyistä työtäni vähemmän kiireisessä yksikössä töissä ja siellä oli enemmän aikaa myös jutella potilaiden kanssa. Ajan puute onkin keskeinen asia, mikä syö hoitajaa. Epäkohdista huolimatta koen, että teen kuitenkin elämäni tärkeintä ja palkitsevinta työtä lähihoitajana ja tulevana sairaanhoitajana. Mutta ehdottomasti myös raskainta ja haastavinta ja vastuullisina. Vaihdoin hoitoalalle yli 30-vuotiaana insinööritaustalla ja monen alan työkokemuksella, joten vertailupohjaa jonkin verran on. 

[Vieras: Ei ymmärrä..]

Tunti sitten, Hoitsukka 79 kirjoitti:

Missä välissä olen puhunut että häpeilen omaa palkkaani? Tai että minusta me saadaan liikaa. Ainoastaan olen sitä mieltä että olen palkkaani suhteutettuna toimenkuvan vaativuuteen tyytyväinen ja todellakin arvostan itseäni hoitajana ja pidän itseäni ammattilaisena. Ja jos joku on tyytyväinen ampuu kaikkia jalkaan kun ymmärtää realiteetit ja sen että ei sillä narinalla mitään voiteta.

Tulihan se sieltä! Olet palkkaasi tyytyväinen suhteutettuna toimenkuvan vaativuuteen. Kyllä se rupattelusta ja kortinpeluusta onkin ihan riittävä. Meneppäs kokeilemaan vaikka kotisairaanhoitoa niin tiedät työtä tehneesi. Joten älä ole naurettava ja vertaa duuniasi todelliseen työntekoon. 

[Vieras: Niin helppoa]

Hoitsukka. Jos osastosi on rauhallinen ja työsi siellä helppoa mummojen, omaisten ym kanssa rupattelua niin tuskin on kauan. Aika moni hoitsu työssään pohtii mistä repiä aikaa tähän tärkeään osaan. Monilla työpaikoilla erilaiset hoitajapoolit takaavat sen että työpaikkasi voi olla joka päivä eripuolilla kaupunkia. Kiire ei saisi näkyä ulospäin. Hoitaja joutuu usein työpaikallaan myös fyysisen ja henkisen pahoinpitelyn kohteeksi. Raapimiset, puremiset, vaatteista repiminen saattaa olla joka päivästä. Monena aamuna saat huomata että vuorosta puuttuu työntekijöitä ja joudut taas selviämään ja venymään ihmesuorituksiin.  Työkaverisi saattaa puuttua jo senkin takia, että hän on poolissa pyörimässä pitkin kaupunkia.

Moni hoitaja on myös tajunnut ettei työpaikkaa vaihtamalla mikään muutu. Sama kaaos seuraa paikasta toiseen. 

Pitkään työssä olleet ovat saaneet nähdä muutoksen viimeisen viiden vuoden sisällä kuinka jo pienestä resurssista on viety taas reilusti lisää.

Tuntuu siis oikeasti hoitsukka siltä ettei puhuta samasta alasta ja trollaajat on niin helppo bongata joukosta.

[Hoitsukka 79]

No minä ymmärrän nyt. Mummojen persettein pesu vuoro on maratoniakin raskaampi suoritus mistä pitäisi saada kaksinkertainen palkka vaikka psykiatrian työhön verrattuna. 

[Vieras: Tehohoitaja]

No en ole kovin yllättynyt, että psykan puolella on tuommoinen kokemus. Näin akuuttisairaanhoitajan näkökulmista siellä puolella vaan jutellaan. Omat työvuodet tehnyt erilaisilla teho-osastoilla ja vieraillut myös vuodeosastoilla. Ja voin sanoa, että koen palkan liian pieneksi vastuuseen nähden. Vaaditaan todella laajaa osaamista lääkkeistä, tekniikasta  ja myös niitä psykpuolen taitoja, sekä potilaiden että perheiden kanssa. Ja todellakin on vastuussa potilaan hengestä, lisäksi oma virhe voi tappaa helposti. Alan suurin ongelma onkin mielestäni se, että palkka on sama sairaanhoitajalle siellä avohoidon juttukerhoissa ja teho-osaston met-ryhmäläiselle. Omaa tyhmyyttä se tietysti on, että menee vaativiin paikkoihin, tekee työnsä hyvin ja opettelee uusia vastuualueita. Pitäis olla fiksu ja tehdä kuten ex-sähkäri, mennä johonkin juttukerhoon ja olla vaan töissä. Koska kyllähän me kaikki tiedetään, että psyk puolella ne, jotka oikeasti ymmärtää ja tekee potilaiden hyväksi töitä, joutuu oikeasti käyttämään päätään, vaikkei siellä juostakaan pää kolmantena jalkana. Ei oo tainnut poika vielä saada kovin paljon vastuuta, eikä tolla ymmärryksellä ehkä vielä kannatakaan antaa. Jos kiinnostaa tietää mitä se kiire on, niin menepä vaikka vastasyntyneiden osastolle yövuoroon kiireavuksi, siellä pätevä hoitaja hoitaa kuusi sairasta vauvaa yksin. Jos on omia lapsia, niin sitä kannattaa miettiä kun kädet ei riitä yhden vauvan kanssa.

[Vieras: Terveisiä "puhtaalta" työ]

Sisäilmasta vielä...sanot, ettet huomaa mitään ja vanhat vaan valittaa. Ensinnäkin yleensä sisäilmaoireilu johtuu vuosien altistumisesta, siksi et vielä huomaa mitään. Toiseksi, aivan kuten mikä tahansa allergia/yliherkkyys kaikki eivät reagoi samoin. Vai väitätkö, että eläin allergiat ovat höpöhöpöä, koska itselläsi ei ole? Mun astman aivan selkeä syy on sisäilman homeet ja toksiinit. Pitemmillä lomilla voin jättää lääkkeet kokonaan, mutta töihin paluun jälkeen viikossa oon aivan tukossa. Kyllä ovat yrittäneet kaivaa musta työterveyshuollossa mitä tahansa muuta, joka selittäisi oireilua, mutta ei vaan löydy. Ole onnellinen, että ainakin vielä saat hengittää terveillä keuhkoilla. 

[Vieras: Hoitaja itsekin]

Quote

7 hours ago, Hoitsukka 79 said:

Missä välissä olen puhunut että häpeilen omaa palkkaani? Tai että minusta me saadaan liikaa. Ainoastaan olen sitä mieltä että olen palkkaani suhteutettuna toimenkuvan vaativuuteen tyytyväinen ja todellakin arvostan itseäni hoitajana ja pidän itseäni ammattilaisena. Ja jos joku on tyytyväinen ampuu kaikkia jalkaan kun ymmärtää realiteetit ja sen että ei sillä narinalla mitään voiteta.

Mitä ihmettä sitten valitat jos me muut hoitajat tajutaan että tehdään liian alhaisella palkalla töitä. Voi olla että sinun työssäsi ei paljoa vastuu paina mutta älä sitten yleistä sitä muihin. Hyvä kun olet tyytyväinen työhösi ja vastuu ei paina. Mutta ei se työ samanlaista ole todellakaan joka paikassa. Ei sinun tarvitse meidän puolesta narista, mitä teet täällä. Ihan asiasta sanotaan että vastuu ja työt lisääntyy ja siitä kuuluisi saada oikea korvaus. En todellakaan usko että arvostat oikeasti omaa ammattiasia tai muidenkaan. Huomaahan sen, kun valitat muista hoitajista ja työtovereistasi.

 

[Hoitsukka 79]

Anteeksi jos roiskautin käsidesit sun vaginalles. Valita vaikka maailman tappiin että kyllä koko Suomelta sympatiat irtoaa. 

[Vieras: Ulla]

Huh huh. Onpahan pahanmielen -ketju tämä. Miksi pitää olla noin kamalan negatiivinen? Kokeilepa olla haukkumatta kaikkia muita hoitajia lyttyyn, niin saattaa omakin elämä helpottua

[Hoitsukka 79]

Tosi yllättynyt, näin vielä uran alkutaipaleella minkä hyeenalauman sekaan tuli hypättyä, asiallinen aloitus ja jo on joka ikinen hoitajan tehtävä kerätty lytätä. Ja kun nautit omasta työstä olet trolli tai jalkaan ampuja  hoitoalalla taitaa olla melkoinen minä itse egon kohotus lässynlässyn kukaan muu ei ole mitään kun minä mentaliteetti. Mutta antaa rakkien räkyttää karavaani kulkee

Muokattu heinäkuun 17, 2019 - Hoitsukka 79

[Vieras: Niin helppoa]

Trollit on helppo tunnistaa. Et ole osannut työstäsi kertoa mitään.

[Hoitsukka 79]

Tiiätkö mitä kukaan täällä ei muuten kerro työstään muutakuin, että se on vaativampaa kun naapuri osaston sirkalla ja minun pitäisi tienata enemmän mitä kollega Marjatta koska olen paljon pätevämpi. Viisainta olisi nostaa työperäistä maahanmuuttoa ja antaa lähdöt näille myrkillisille itseensä ja elämäänsä kyllästyneille ämmänlänttyröille, ja antaa työt asiakaspalvelu henkisille ja ihmisistä tykkääville ulkomaalaisille terveysalan ammattilaisille

Muokattu heinäkuun 17, 2019 - Hoitsukka 79

[Vieras: Sairaanhoitaja minäkin]

5 tuntia sitten, Hoitsukka 79 kirjoitti:

Anteeksi jos roiskautin käsidesit sun vaginalles. Valita vaikka maailman tappiin että kyllä koko Suomelta sympatiat irtoaa. 

Hoitsukka 79, onko sinulta jäänyt kokonaan opiskelematta sairaanhoitajan eettiset periaatteet? Ikävä kyllä sinä et ammatilliselta vaikuta - ainakaan kommenttiesi perusteella, vaikka toisaalla niin vakuutat. Minusta on upeaa, että meillä sairaanhoitajilla on monipuoliset mahdollisuudet työskennellä hoitotyössä: yksi psykiatrian puolella, toinen teholla ja kolmas vaikka vanhustenhuollossa. Jokaista meitä tarvitaan. Kun rahasta puhutaan, palkka on keskeinen ammatin arvostuksen mittari. Siksi sairaanhoitajien pitäisi saada merkittävästi parempaa palkkaa riippumatta siitä, missä he työskentelevät.

 

[Hoitsukka 79]

Lupaan kunniani ja omantuntoni kautta
auttaa lähimmäistäni,
tervettä ja sairasta,
kaikissa niissä toiminnoissa,
jotka tähtäävät terveyden säilyttämiseen
ja sen saavuttamiseen,
ihmisyyttä kunnioittaen,
rotuun, uskontoon ja asemaan katsomatta,
vaitiolovelvollisuutta unohtamatta.
Pyrin edistämään yhteistyötä
eri ammattiryhmien kanssa,
samoin kuin jatkuvasti kehittämään ammattitaitoani.

[Vieras: Hoitajana 20v]

Hoitsukka79: Lääkärit on neuvotelleet itselleen sellaiset edut ja palkan, että päivystystyön raskaus kompensoituu sillä. Otappa selvää siitä. Ja kyllä, ihan yhtä vastuussa sinäkin olet potilaan hengestä oikeuden edessä, jos laiminlyöt työsi. Toiset ovat herkempiä saamaan sisäilmaoireita kun toiset, ja se vaatii monesti vuosien altistumista siinä kohteessa. Älä vähättele työkavereitasi, vaan ole tyytyväinen, että sinulla ei oireita ole, vielä. Hyvää kesän jatkoa!

[Vieras: Äly hoi älä jätä]

19 tuntia sitten, Hoitsukka 79 kirjoitti:

No minä ymmärrän nyt. Mummojen persettein pesu vuoro on maratoniakin raskaampi suoritus mistä pitäisi saada kaksinkertainen palkka vaikka psykiatrian työhön verrattuna. 

Miksi halveksit vanhuksia/ mummoja ilkeästi nimittämällä, onko se ammatillista? Palkankorotuksia tarvitaan että saadaan työntekijöitä lisää raskaampaan hoitotyöhön. 

Kielenkäyttösi muissakin kommenteissa ei kuulosta aikuismaiselta eikä varsinkaan ammatillisesta. 

[Vieras: Vieras]

Kyllä tätä ketjua lukiessa asetelmana on Hoitsukka vs. mielenterveyspotilaat/suolaiset ämmät. Omasta työstä valitetaan ja kitistään --> Hoitsukka kysyy onko tuossa mitään järkeä --> haukutaan toisen työ ja mennään henkilökohtaisuuksiin --> Hoitsukka vastaa haukkuun --> Hoitsukka on nyt toiminut epäeettisesti

Lähtökohta on nyt se että henkilöllä A on laajempi vertailupohja työelämään kun on toiminut myös muulla alalla. Toisin kuin koko ikänsä yhtä työtä painaneella rivihoitajalla.

Jos oma työ vit**aa, niin lopeta kitinä ja valitus ja vaihda työtä.

Ja Hoitsukka: kuten näet ei tällä foorumilla järkevää keskustelua tällaisesta aiheesta oikein ole koskaan voinut saada aikaan. Suosittelen luovuttamaan suosiolla, itse en jaksaisi.

[Hoitsukka 79]

33 minuuttia sitten, Vieras: Vieras kirjoitti:

Kyllä tätä ketjua lukiessa asetelmana on Hoitsukka vs. mielenterveyspotilaat/suolaiset ämmät. Omasta työstä valitetaan ja kitistään --> Hoitsukka kysyy onko tuossa mitään järkeä --> haukutaan toisen työ ja mennään henkilökohtaisuuksiin --> Hoitsukka vastaa haukkuun --> Hoitsukka on nyt toiminut epäeettisesti

Lähtökohta on nyt se että henkilöllä A on laajempi vertailupohja työelämään kun on toiminut myös muulla alalla. Toisin kuin koko ikänsä yhtä työtä painaneella rivihoitajalla.

Jos oma työ vit**aa, niin lopeta kitinä ja valitus ja vaihda työtä.

Ja Hoitsukka: kuten näet ei tällä foorumilla järkevää keskustelua tällaisesta aiheesta oikein ole koskaan voinut saada aikaan. Suosittelen luovuttamaan suosiolla, itse en jaksaisi.

Aamen juuri näin minä myös näen tämän asian. Ja toden totta järkevästi tästä tuskin pystyy keskustelemaan 

[Vieras: Kotihoitaja]

Olen ollut sairaanhoitajana reilu 5 vuotta, osastotyössä, vastaanotolla ja nyt kotihoidossa. Olen huomannut, että minulle sopii parhaiten yksintyöskentely. Väsyin paljon enemmän henkisesti siitä valituksen ja seläntakanapuhumisen määrästä kuin nyt, vaikka kiire ja haastavat potilaat näkyvätkin välillä. Minulla ei ole valittamista, verrattuna esimerkiksi lähihoitajan työhön, jossa kiire on mielestäni todellinen. Siis kotihoidossa. 

Olen samaa mieltä aloittajan kanssa, ainakin minun työmotivaatiooni ja jaksamiseen vaikuttaa eniten huono ja negatiivinen ilmapiiri. Kukaan ei aina jaksa olla positiivinen, mutta jos työ ei anna muuta kuin valittamisen aihetta, pitäisi ehkä miettiä alaa uudelleen. Hoitoalan tulisi muuttua, mutta näillä resursseilla en usko että pelkästään työpaikalla valittaminen muuttaa asioita. 

[Vieras: Niin helppoa]

17 tuntia sitten, Vieras: Sairaanhoitaja minäkin kirjoitti:

Hoitsukka 79, onko sinulta jäänyt kokonaan opiskelematta sairaanhoitajan eettiset periaatteet? Ikävä kyllä sinä et ammatilliselta vaikuta - ainakaan kommenttiesi perusteella, vaikka toisaalla niin vakuutat. Minusta on upeaa, että meillä sairaanhoitajilla on monipuoliset mahdollisuudet työskennellä hoitotyössä: yksi psykiatrian puolella, toinen teholla ja kolmas vaikka vanhustenhuollossa. Jokaista meitä tarvitaan. Kun rahasta puhutaan, palkka on keskeinen ammatin arvostuksen mittari. Siksi sairaanhoitajien pitäisi saada merkittävästi parempaa palkkaa riippumatta siitä, missä he työskentelevät.

 

Hoitsukka ei ole millään muotoa vakuuttava. Sairaanhoitajaksi lukeminen/valmistuminen ei kuitenkaan ihan pikkujuttu ole. Luulisi että sillä tietopohjalla/harkoittelukokemuksella olisi vähän laajempi käsitys shn työstä vaikka nyt oma työpaikka olisikin "mummojen kanssa rupattelua". 

Ja kun pitkään työskenneltyäni tiedän kuinka vuosikaudet hoitajat ovat menneet asenteellaa "hyvällä asenteella selviämme vaikeuksista" ja nyt kun alamme olla tilanteessa jossa raskas työ ei kohta kata edes perustarpeita niin ärsyttää suunnattomasti tuollainen trollminen ihmiseltä joka todella suurella todennäköisyydellä on pelkkä feikki.

Valittamista harrastaa jokainen ihminen. Ei se ole sairaanhoitajien perusasetus. 

[Hoitsukka 79]

Nimimerkki niin helppoa. Jos sinä ajattellisit asiaa siltä kannalta että olet pitkän työuran jälkeen valmis ennemmin vaikka museoon kuin ihmisten parissa työskentelyyn, voisi helpottaa nuorten jaksamiseen työelämässä. Ehkä vika onkin sinunlaisten kyynistymisessä nykyaikaan. Sisätautikirurgisen harjoittelun tein osastolla sekä perusharjoittelun jälkeen olen ollut pääasiassa psykiatrisella. Ja sinusta luultavasti tämä ei ole oikeaa työtä koska luultavasti olet itse satakertaa vaativammassa työssä ainakin itsesi ja muitten suolamummojen mielestä.

Muokattu heinäkuun 18, 2019 - Hoitsukka 79

[Vieras: Salityyppi]

Muuta kommentoitavaa tähän ei ole mutta kyllä näin ulkopuolelta katsottuna on sähkötöissäkin melkoista vastuuta.

Koskaan ei ole meillä leikkurissa ja teholla juostu niinkuin silloin kun sähköt katkes kaikkialta. Ventilaattorit sammu ennen varavirtoja. Siinä oli huoltoväellä monet henget käsissään.

respect

[Vieras: Psykalla helppoa]

Olin  15 vuotta töissä sairaalassa psykiatrian suljetulla ja pidin työstäni ja työ on/oli minusta helppoa koska jos luonne siihen hommaan sopii eikä liikaa stressaa, eikä ole pelastamassa marttyrina koko maailmaa ja omaa terveen maalaisjärjen ja koko elämä ei pyöri psykiatrian ympärillä niin kyllä, minusta se työ on helppoa. Usein meni kokonaisia työpäiviä ihan vaan rauhaksiin olemalla ja seurustelemalla potilaiden kanssa,  toisena päivänä saattoi olla äksöniä mikä oli taas mukavaa sekin. Mutta työ ei kyllä stressaavaa ollut ja siksi joskus ärsyttikin kun aina jos joku kuuli missä olen töissä, oli kommentti: Teet todella raskasta työtä"... No raskasta se on ehkä niille, joilla ei oma psyyke kestä tai sitten suorittaja hoitajille jotka menevät tuulispäänä vaikka ei olisi pakko ja usein tällaiset tuulispäät saivat potilaat vain levottomiksi.  

Sairaalassa työskennellessä on aina työkavereita eikä tarvitse olla yksin, kuten monessa avopuolen mt-paikassa, eli turvallisempi fiiliskin on.  Siellä ei myöskään esimiehet koittaneet kusettaa kaiken maailman asioissa, ylityökorvauksissa tms... mikä avopuolella siis varsinkin yksityisillä yleistä. Ja toki se oli helppoa, koska suurin osa vatipää hoitajista näihin suostuu.. 

Miinusta oli sairaalan psykalla työskennellessä se, että suurin osa hoitajista istuikin aina kansliassa ja usein tuli mietittyä, miten sieltä käsin pystyvät akuutissa kriisissä olevia potilaita hoitamaan... ulkoilut ja keskustelut  potilaiden kanssa tuntuivat ylitsepääsemättömiltä työtehtäviltä monelle hoitajalle jotka mieluiten delegoivat sijaisille tms.. 

Ja toinen syy miksi itse lähdin oikeastaan koko alalta, on se että en halunnut työelämäni pyörivän aina negatiivisten asioiden parissa ja suoraan sanottuna mielenterveys ihmiset alkoivat tympimään ja tällöin on parasta lähteä..

Mutta siinä olen samaa mieltä Hoitsukka 79 kanssa, että työ psykalla helppoa jos siihen soveltuu.... mutta kannattaa pitää itsensä ns. motivoituneena ettei se kanslia ja hoitajien kanssa juoruaminen vie mukanaan..