Jump to content
MAINOS

Masennus hoitajalla?


Tanju

Recommended Posts

Hyväksytäänkö sairaanhoitajalla esimerkiksi masennusta? Vai pitääkö "päättää päivänsä" tällä alalla ja siirtyä muuhun hommaan?

Mitä kauemmas kuljen

pitkin polkua,

sitä vähemmän

kaipaan tietä

Vasta kun polku loppuu ja olen täysin eksyksissä tiedän tulleeni perille - Tommy Tabermann

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 84
  • Created
  • Last Reply

Se kyllä on mielenkintonen juttu et hoitoalalla työskentelevät eivät paljoakaan ole poissa ns. "ykköspäiviä".... Yleensä alalla olevat sinnittävät ja sinnittävät, sitten jäävät pitkille sairaslomille!

Luulisi että olisi helpompi tunnustaa ja  puhua mielenterveysongelmista / masennuksesta kun meillähän juuri se tieto on?

Link to comment
Share on other sites

Guest tirlittan

Millaisesta masennuksesta on kyse?

Sinänsä sairaudet kuuluvat elämään ja läpikäyty depressio voi tehdä terveydenhuollon ammattilaisesta jopa paremman . Omakohtaisesti koettu paraneminen opettaa antamaan toivoa ammatissa kohdatuille ihmisille.

Sinänsä alalla taitaa olla paljon vaativan persoonallisuuden omaavia, joilla on luonteenpiirteittensä mukana alttius masennukselle.

Tärkeätä on hankkia apua ajoissa eikä sisutella omin voimin. Mahtaisiko työterveyshuolto olla oikea osoite hoidon käynnistämiseksi?

Link to comment
Share on other sites

Jos masennus koskettaa joka neljättä suomalaista jossain elämän vaiheessa (kuten tutkimukset väittävät), niin masentuneita sairaanhoitajia taitaa olla aika monta muutakin  ;D Ihan niin kuin masentuneita poliiseja, lääkäreitä, sihteerejä, opettajia, metallimiehiä... Ammatti tämä on siinä missä joku muukin ja tässä ammatissa jaksaminen on yksilökohtaista. Itse tunnen pari vaihdevuotista kollegaa, jotka tekisi mieli passittaa pitkälle sairaslomalle jos valta olisi  ;D Nojoo, leikki sikseen. Ihmisiähän tässä kaikki ollaan paitsi alienit, mutta he keskustelevat toisessa topicissa.

Link to comment
Share on other sites

Sinänsä alalla taitaa olla paljon vaativan persoonallisuuden omaavia, joilla on luonteenpiirteittensä mukana alttius masennukselle.

Tärkeätä on hankkia apua ajoissa eikä sisutella omin voimin. Mahtaisiko työterveyshuolto olla oikea osoite hoidon käynnistämiseksi?

Link to comment
Share on other sites

Guest MrVihree

Toisaalta aika harva hoitaja(kaan) taitaa vielä uskaltaa avoimesti kertoa esim masennuksestaan leimautumisen pelossa, vaikka depiksestä jossain vaiheessa oltiinkin tekemässä jonkinlaista uutta "trendisairautta" yhteiskunnassa. Mielenterveyden ongelmia saatetaan käyttää lyömäaseena sairastunutta vastaan, etenkin työyhteisöissä joiden henki on syvimmästä onkalosta. Kertomisessa lienee siis omat riskinsä, eli "parempi" kärsiä vaieten?

Link to comment
Share on other sites

Guest hoitopoika

Leimautuminen, leimautuminen. Vielä tänäkin päivänä mielen sairaus on tabu. Eihän hoitaja saa olla heikko? Surullista

Link to comment
Share on other sites

Guest tirlittan

Mistä ihmeessä tulee se ajatus, että masennus pitäisi jotenkin jakaa esim työtovereiden kanssa? Omat sairaudet, laadusta riippumatta ovat yksityisiä asioita.

Hoitajien lisääntyneestä itsemurhariskistä on ainakin maailmalta näyttöä:

Suicide in nurses.

Hawton K, Vislisel L.

University Department of Psychiatry, Warneford Hospital, Oxford, England.

The worldwide English language literature on suicide in nurses is reviewed in this article. There is evidence from several countries that female nurses are at increased risk of suicide. Very little information is available about the specific causes. Increased risk in nurses has been statistically associated with smoking and negatively related to extent of caffeine consumption. Unlike some other high-risk occupational groups, it is unclear to what extent access to means for suicide contributes to nurses' risk. The methodological issues and specific needs of research concerning suicide in nurses are discussed.

eli kahvitauot tarpeen?

Link to comment
Share on other sites

Mistä ihmeessä tulee se ajatus, että masennus pitäisi jotenkin jakaa esim työtovereiden kanssa? Omat sairaudet, laadusta riippumatta ovat yksityisiä asioita.

Link to comment
Share on other sites

Guest hoitopoika

Ihmisillä, etenkin hoitajilla on taipumus tehdä diagnooseja niin itsestään, kuin ja etenkin työtovereista. Jotta selkään ei tulisi moraa ym... niin jollakin yleisellä tasolla olisi aihetta hyvä käydä läpi............ ajattelin kyllä ilmoitustakahvihuonen seinään, mutta joku johon voi luottaa. Uskon ja tiedän kokemuksesta, niin psyk puolella puhutaan myös enemmän henkisestä puolesta työkavereiden kanssa kuin somaattisella puolella. Mutta siiosoo niin jolle puhuu, niin luottamus on se mikä auttaa.

Link to comment
Share on other sites

17 työvuoden aikana on osunut 3 suisidia psyk.puolella.0 somaattispuolella,siis työyhteisössä,muista taulukoista en tiedä.

"to ride,shoot straight and speak the truth"

Link to comment
Share on other sites

Guest tehotyttö

Meillä oli osastolla vielä jokunen vuosi sitten erittäin tuskallinen työilmapiiri, joka johti muutaman hoitajan todella pahaan masennukseen. Silloin kokeiltiin supervisiota, joka ei valitettavasti toiminut lainkaan. Sorretut eivät uskaltaneet sanoa mitään, luultavasti siinä pelossa että joutuvat vielä pahempaan tilanteeseen. Tilanne laukesi sitten ikäänkuin itsekseen, sillä tämä ydinryhmä hajosi (yksi lähti katkolle, toinen aloitti lisäkoulutuksen ja oli sitä myöten reilun vuoden poissa kuvioista ja kolmas lähti muuten). Jonkin aikaa tilanne näytti hyvältä, mutta tällä hetkellä tuo kuppikuntien muodostuminen ja toisten selän takana puhuminen on ottanut taas lisääntyäkseen. Valitettavasti on taas sanottava, että uranuurtajana on taas tämä yksi ryhmän jäsenistä (joka oli koulutuksensa takia silloin jonkin aikaa poissa kuvioista). Itse olen oppinut, että yksityisasiat kannattaa jättää ehdottomasti osaston ulkopuolelle- on vain hyvin harvoja työkavereita, joiden kanssa voi puhua syvällisemmin omista asioistaan. Oma asenteeni onkin, että yritän tulla jokaisen kanssa työkaverina toimeen, mutta jokaisen kanssa ei tarvi olla niitä parhaita kavereita. Joka tapauksessa... tälläinen ei ole omiaan parantamaan masentuneen työkaverin oloa töissä. Itselläni on sellainen mielikuva, että Suomessa toiminta oli jotenkin kollegiaalisempaa eikä moista toisten tekemisten kyräilyä kuin täällä. Mutta saattaa olla pelkkä illusio näin pitkän ajan jälkeen.

Link to comment
Share on other sites

Jonkin aikaa tilanne näytti hyvältä, mutta tällä hetkellä tuo kuppikuntien muodostuminen ja toisten selän takana puhuminen on ottanut taas lisääntyäkseen. Valitettavasti on taas sanottava, että uranuurtajana on taas tämä yksi ryhmän jäsenistä (joka oli koulutuksensa takia silloin jonkin aikaa poissa kuvioista).

My brain is stuck from shooting glue

I'm not sorry for the things I do

 

Carbona not glue

Link to comment
Share on other sites

Guest tirlittan

Miksi juttu hyvästä avauksesta huolimatta kääntyy yhteisöristiriitoihin? Ollaanko jotain pakosalla, polttaako?

Olen edelleen tasan sitä mieltä, etteivät omat sairaudet kuulu työyhteisölle. Jos ei ole voimia olla töissä, on harkittava sairaslomaa.Sairaaloiden työterveyshuollot ovat erikoistuneet alan ihmisten hoitoon.Ymmärrystä pitäisi siis olla siihen, että työskentelyvälineenä on pitkälti oma persoona.

Link to comment
Share on other sites

Olen edelleen tasan sitä mieltä, etteivät omat sairaudet kuulu työyhteisölle.

Olen taipuvainen ajattelemaan samalla tavoin, vaikkakin kaipa tämäkin on yksilöllinen juttu.

Link to comment
Share on other sites

pitäis tajuta mennä suosiolla konttiin.tulee mieleen yks vanha juttu kun oli omaisia kontissa kyydissä ja apumies pyrki rattiin sanoen"anna mää ajan,haisen niin viinalle että omaiset huomaa". :-*

"to ride,shoot straight and speak the truth"

Link to comment
Share on other sites

pitäis tajuta mennä suosiolla konttiin.

Tai paremminkin pitäis tajuta ottaa sairaslomaa tai järjestää työajat itselle sopiviksi. Ei puolinukkuvasta hoitajasta ole hyötyä kontissakaan.
Link to comment
Share on other sites

Katselemme tätä asiaa hieman eri näkövinkkelistä.

Esimerkki: Sairaankuljettajalla on mielenterveysongelmia jotka ovat hyvin hallinnassa lääkityksen avulla. Lääkitys saa kuitenkin aikaiseksi sen että yövuorossa hereilläpysyminen tuottaa tuskaa. Lisäksi väsymys on sitä luokkaa että liikenneturvallisuus vaarantuu toistuvasti hälytysajossa ollessa; auto karkaa ns. metsähallituksen puolelle. Kolleegat eivät tiedä sairaudesta mitään, ihmettelevät vain muuttunutta tilannetta.

Tällaisessa tilanteessa olisi työntekijän mielestäni reilua kertoa lääkityksestään ja alentuneesta työkunnostaan ainakin työnantajalle.

No hui. Olet oikeassa, näkökulma oli varmaan eri. Kyllähän tietysti jutun pitäisi mennä niin, että vain työkykyiset ihmiset käyvät töissä ja jos joku ei töistään suoriudu, mutta ei ihan sairasloman tarpeessakaan ole, pyritään hänet siirtämään paremmin soveltuviin tehtäviin. Toki tämä on usein helpommin sanottu kuin tehty ja on ammatteja, joissa syystä tai toisesta vajaakykyisen ihmisen toimiminen työssä aiheuttaa vaaratilanteita, eikä niitä tietenkään pidä päästää syntymään.

Joku masennus sinänsä ei kuitenkaan poista ihmisen kykyä toimia sairaanhoitajan ammatissa, sitä yritin tuoda esiin  ;D Ei kai epileptikkoakaan päästetä auton rattiin, mutta ei toisaalta estetä toimimasta sairaanhoitajana...

Link to comment
Share on other sites

Mistä ihmeessä tulee se ajatus, että masennus pitäisi jotenkin jakaa esim työtovereiden kanssa? Omat sairaudet, laadusta riippumatta ovat yksityisiä asioita.

Olen tästä eri mieltä. Jos työntekijällä on sairaus (fyysinen tai psyykkinen) joka saattaa tiukassa tilanteessa näkyä työpanoksessa, minun mielestä työtoverien olisi hyvä tietää edes yleisellä tasolla sairaudesta.

Teoria on sitä, että kaikki tiedetään, mutta mikään ei toimi. Käytäntö on sitä, että kaikki toimii, mutta kukaan ei tiedä miksi. Meillä teoria ja käytäntö ovat sekoittuneet siten, että mikään ei toimi ja kukaan ei tiedä miksi.

Link to comment
Share on other sites

mieluummin kontissa kuin puikoissa,mulla on kavereita jotka tekee ensin 12t tsirraa ja sit 8-10t ajavat mittaria viriksenä ja tulevat taas 12t tsirravuoroon.ne onneks tajuaa mennä suosiolla konttiin.

"to ride,shoot straight and speak the truth"

Link to comment
Share on other sites

mulla on kavereita jotka tekee ensin 12t tsirraa ja sit 8-10t ajavat mittaria viriksenä ja tulevat taas 12t tsirravuoroon

Link to comment
Share on other sites

...tekee ensin 12t tsirraa ja sit 8-10t ajavat mittaria viriksenä ja tulevat taas 12t tsirravuoroon...

"I mean, how hard can it be?"

- Jeremy Clarkson

Link to comment
Share on other sites

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

Guest
This topic is now closed to further replies.
×
×
  • Create New...