Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Sukunajo

Töissä oman alueen terkkaríssa?

Recommended Posts

Sukunajo

Hepulis jepulis :D

Siis terveyskeskuksessa. Vai mikä asema se oikeaoppinen nimitys nyt lienee?

Mietin vaan, että tykätäänkö yleisesti ottaen kyttyrää sellaisesta, että hoitaja on oman alueensa -paitti potsku- niin myös hoitaja?

Muahan ei henk koht vois vähempää kiinnostaa esim naapureiden asiat, ja samoinhan esim sairaalassa olen kyllä aika usein törmännyt "tuttuihin" ja luonnollisestikin pidän asiansa omana tietonani, ihan mieluusti annan myös toisen hoidettavaksi jos mahdollista.

Enkä muuten ole tekemisissä juurikaan paikallisten kanssa, paitsi muutaman, ja niiden sairaushistoriat tiedän sukua myöten...

Pahoittelen valvojat  :-* jos meni väärään osoitteeseen, en oikein keksinyt minne oisin lykännyt. Saa siirrellä :)

Meillä vaan on tossa terkkarissa pula hoitsuista (kuka yllättyi?), näin kuulin, ja mullehan kelpais välillä tollanen rauhanomainen keikkatyö lähellä kotia. Kyseessä siis terveysasema ihan vaan, joka toteuttaa vastaanottoja tohtori/hoitaja, näytteenottoa yms oheistoimintaa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Lääkärihoitaja

En ole itse ollut, mutta työkaveri oli ja ei siinä muuta, mutta käytti kyllä aivan sumeilematta hyväkseen tätä. Hoisi omat ja ystävien asiat siinä työnohessa, kun omalääkäri oli käytävän toisella puolella...

Eli en usko että se on ongelma, jos et itse käyttäydy niin että siitä tulisi ongelma. Ja koska tuskin käyttäydyt, niin sinne vaan töihin. Todella monipuolista ja mielenkiintoista työtä!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Eli en usko että se on ongelma, jos et itse käyttäydy niin että siitä tulisi ongelma. Ja koska tuskin käyttäydyt, niin sinne vaan töihin. Todella monipuolista ja mielenkiintoista työtä!

Itsestä se on kiinni voiko työskennellä oman kylän tk:ssa vai ei. Mitä pienempi kylä niin sitä vaikeampaa se varmasti on - varsinkin jos ikänsä kylällä asunut.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sukunajo

Eli en usko että se on ongelma, jos et itse käyttäydy niin että siitä tulisi ongelma. Ja koska tuskin käyttäydyt, niin sinne vaan töihin. Todella monipuolista ja mielenkiintoista työtä!

Itsestä se on kiinni voiko työskennellä oman kylän tk:ssa vai ei. Mitä pienempi kylä niin sitä vaikeampaa se varmasti on - varsinkin jos ikänsä kylällä asunut.

no on tää meidän kylä aikas iso  :) ja samoin on terkkari  :D

Aika vähän tosiaan ihmisiä täällä tunnen ja enkä aio ruveta kavereita "hoitamaan". Soittakoot ja varatkoon ajan ihan niin kuin muutkin ihmiset.

Tykkään itse aika lailla 100% pitää työn ja vapaa-ajan erillään, eli siitä ei varmasti tule ongelmaa.

Kahtellaan. Kivahan se olis välillä siistiä istumatyötä tehä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras

Mä olen työskennellyt omalla alueella tk:ssa sekä sairaalassa. Tosin kyseessä iso kaupunki. Tuttujakin tuli välillä yllättäen vastaan potilaina, ehkä heille se oli ongelmallisempaa kuin minulle.

Ainoa kerta jolloin jouduin tahtomattani tosi kiusalliseen tilanteeseen, oli kun lasten kavereitten isä tuli M1:llä psykoosissa hoitoon ollessani harjoittelussa psyk.os:lla.

Tosin jos ajattelen potilaana, ei musta ehkä olis kiva joutua potilaaksi liian tutulle hoitajalle taikka lääkärille.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Mimmu

Tosin jos ajattelen potilaana, ei musta ehkä olis kiva joutua potilaaksi liian tutulle hoitajalle taikka lääkärille.

Juu ei ole kivaa kun työkaveri on myös sun lääkäri. Yleensä hakeudun "naistenasioissa" tietysti naislääkärille, mutta kerran oli pakko mennä raskausaikana päivystykseen ja sisätutkimushan siitä seurasi. Oli jotenkin  outoa tehdä töitä sen lääkärin kanssa seuraavana päivänä. Toki ammatillinen ote pitää muistaa silloinkin jos tulee tuttuja potilaaksi. Mä ainakin yritän olla asiallinen ja kohdella samoin kuin muitakin potilaita.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Tosin jos ajattelen potilaana, ei musta ehkä olis kiva joutua potilaaksi liian tutulle hoitajalle taikka lääkärille.

Juu ei ole kivaa kun työkaveri on myös sun lääkäri. Yleensä hakeudun "naistenasioissa" tietysti naislääkärille, mutta kerran oli pakko mennä raskausaikana päivystykseen ja sisätutkimushan siitä seurasi. Oli jotenkin  outoa tehdä töitä sen lääkärin kanssa seuraavana päivänä. Toki ammatillinen ote pitää muistaa silloinkin jos tulee tuttuja potilaaksi. Mä ainakin yritän olla asiallinen ja kohdella samoin kuin muitakin potilaita.

Samanlaisia ajatuksia tullu... Neuvolan lääkäri on töistä tuttu. Onneks se on nainen. (Ja onneks mut siirrettiin äitipolin seurantaan melko aikaisessa vaiheessa.) Lisäks sit jos tarvitsen lääkäriä virka-ajan ulkopuolella, niin turhan helposti törmään tuttuun lääkäriin tai hoitajaan. Ja nyt tosiaan kuutisen viikkoa sitten toteutui se viimeisinkin kammotus eli jouduin soittamaan ambulanssin (tai mies sen soitti...). 6 minuuttia oli pitkä aika miettiä tuleeko sieltä joku tuttu hakemaan...  :D

Sit tuossa osastolle joutuessa huomasin, että ylilääkäri on sukua. No, enpä siihen onneks törmänny, mut jotenkin lievästi kiusallinen fiilis sitä tuli. (Eri sukunimi onneksi, ettei muut älynny kysyä.) Tosin täähän menee jo vähän ohi aiheen.

Mut tuttujen potilaiden suhteen ihan ok. Muutamaan tuttuun tosin oon töissä törmänny, joilla kiusallinen vaiva. Mut ne oli sellaisia tuttuja joihin ei kuitenkaan joka viikko törmää, niin ei se niin justiinsa... Vaikka olihan se vähän hassu tilanne, kun siitä jonkin ajan kuluttua yks toinen tuttu kysyi, että oonko nähny sitä ja sitä vähään aikaan. No, enhän mä voi ketään sanoa nähneeni töissäni herättämättä uteliaisuutta, joten "en oo nähny sitten kokonaiseen vuoteen". (Vaikka kuulumisiakin ehdittiin vaihtaa.)

Pelkäsin kyllä, että joitain mun veljen narkkarituttuja tulee vastaan, mut en ainakaan tunnistanu sit enää. Se ois kieltämättä ollu ahdistavaa. Äidiltä oon kuullu tosin aina, että se ja se oli nähny mut töissä, mut kuten sanottu... Ihmisiä täällä vissiin niin paljon, ettei ehdi edes kaikkia huomaamaan ellei ihan kasvokkain jouduta.

Varmaan tosi sekavaa tekstiä, kun ajatus karkailee... Mut kaipa sieltä oleellinen tulee ilmi.  :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
nega_47

Kaikista karmein paikka on ikinä ollut, kun olin opiskelijana kotipaikkakuntani tk:lla ja kaverini isä oli ajanut kolarin ja hoisin häntä. Tää tapahtui eräänä maanantai päivänä ja kaverini sai tietää siitä vasta keskiviikkona. Arvaatkaapa oliko vaikeaa syödä kaverini kanssa samassa pöydässä kolmena päivänä. Mutta ammatillisuus kuitenkin piti.  Ainut ja viimeinen kerta kun olen ollut harjoittelussa/töissä oman paikkakuntani tk:lla. Nyt ihan uusi paikkakunta, mutta puoleen vuoteen täälläkin ihmiset on käyneet turhan tutuiksi. Onneksi akuuteja omia ongelmia on nyt helppo hoitaa sivuitse (antibiootti kuurit yms.), yksityiselle aina jos ei ole mikään häthätä.. 

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Guldan

eipä ole aiheesta omaa kokemusta.. mut kerran kirran polil oli saman osaston hoitaja colonskopiassa. ja sen lääkärin kanssa joutuu sit tekee töitä, tuntuis kyl vähä oudolta jos oisin samassa tilanteessa.

mutta loppujen lopuks jos miettii että on kyse omasta terveydestä niin eipä sillo ole väliä kuka hoitaa kuhan tulee hoidetuksi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sukunajo

no onneksi tää meidän tk/ta on siis oikeasti iso, pk-seudulla kun ollaan (no ei täällä kaikki ole isoa, mutta kohtuullisen kokoisia nämä terkkarit mitä tiedän), enkä tosiaan juurikaan tunne paikallisia. Jotain vanhoja naapureita yms on, mutta todennäköisyys törmätä on todella pieni.

Taitaa olla melkein samaa luokkaa kuin tuolla osaston puolella tuo todennäköisyys. Kasvotuttuja on aika paljonkin, ja niitä lähinnä mietinkin.. mutta ainahan ei voi hoitajaansa valita :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Jiippari

En käytännössä ole töissä oman alueeni terkkarissa, mutta teoriassa ainakin melkein...

Teen töitä vajaan 3000 asukkaan kunnassa sakuna ja tää terkkarissa päivysteleminen kuuluu oleellisena osana hommiin. Ja pieni kunta kun on kyseessä niin äkkiähän täällä ihmiset tutuiksi tulee, osa enempi ja osa vähempi. Joskus tuntuu kovinkin kiusalliselta se, että tietyt ihmiset koittaa käyttää tätä henkilökohtaista tuttavuutta hyväkseen päästäkseen ohi jonoissa ja saadakseen erivapauksia tms. Ja sitten kun kertoo jotta ensimmäinen vapaa vastaanottoaika on tuonne 5vkon päähän, niin äänensävy puhelimessa muuttuu radikaalisti... Noh, onneksi tämä on kuitenkin heidän ongelmansa, ei minun  ;D Välistä tosin vaan ärsyttää. Murrr.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Hansku

Oman kaupungin terkkarissa työskentelen ja ei tuu paljon viihteellä täällä käytyä. Tämäkään ei nyt mikään tuppukylä ole, vaikka ei nyt suurimmasta päästäkään. Joka kerta kun eksyy paikalliseen yökerhoon, on joku potilas siellä höpöttämässä. Ei nyt välttämättä vaivoistaan, mutta on se niin suunnattoman hauskaa sanoa, että hei, sähän oot se hoitaja, sä oot se HOITAJA joka pisti mua!!!! Aivan niinkuin ei vapaa-aikaa saisi viettää kuten tahtoo, ei saisi ottaa tuoppiakaan tmv. Tosin en piittaa tuosta, mutta kyllä se välillä rasittaa olla silmätikkuna. Nykyään vissiin kun hoitajatkin juo kaljaa...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

Olematta kiinni pelkästään "sairaanhoidollisessa" työssä: noloja tilanteita tulee kuulemma ihan esim. mäyräkoira tiskillä kassaa kohti menossa, lapsesi päiväkodin täti seisoo jonossa takanasi...tai Alkon ovella moikkaat sitä samaa päiväkodin tätiä. Kumpikaan ei tiedä, mihin katseensa suuntaisi ;D, aikuiset ihmiset. Ei ole varmasti helppoa olla se päiväkodinkaan täti?

Mun hohun harj.paikassa tuli ens tutut vastaan jo ekalla viikolla. Oman kaupunginosan tk-sairaala siis. Jopa pks-mittakaavassa tk-sairaalan osasto/päivystys voi olla "liian pieni". Näin luulisin.

Henk.koht. ei aiheuttanut ongelmia, noin lyhyellä ajanjaksolla.

Joku tuppukylä voisi olla aivan eri, molemmin puolin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Christabel

Juu tuo nolo tilanne päiväkotitätien kanssa.. Tuli kerran oltua toisella puolella kaupunkia kohtuullisessa humalassa baarissa ja päiväkodin täti se sieltä sitten loikki halailemaan ja puhumaan tunteista, mitä känniset nyt yleensä tekee :o On ollut aika väkinäistä sen jälkeen, kun lasta menee hakemaan ;D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Mirrpis

Olin puolitoista vuotta oman kesäasuntoni terveyskeskuksessa töissä . Naapurit jäivät juttelemaan sairauksistaan kauppareissuilla . Minä sanoin vaan niinn...,joo...,vai niin... En raaskinut mennä ohi ja ottaa" omaa aikaa ", vaikka olisin voinut . Päivystysvastaanotolla mökkinaapurit olivat tyytyväisiä , kun satuin päivystämään ja  oli "tuttu " terveydenhoitaja töissä .

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Mä oon näköjään vastannu edellisen työpaikan perusteella, mut nyt mä oon oman alueen ta:lla ja kieltämättä AHDISTAA. Tiedän sukulaisistani ja naapureista asioita joita en haluaisi tietää. Vaikka siis en mä koskaan vapaa-ajalla sano edes puolikasta sanaa siitä kuka on käyny mun töissä. Jos joku kysyy koska mä oon nähny viimeks "Maijan" niin mä sanon sen koska mä olen viimeks VAPAA AJALLA nähnyt Maijan. Mut silti sitä on vähän vaivautunu olo...

Välillä oon miettiny, että pitäiskö mun kysyä haluaako ne, että joku vähemmän tuttu hoitaa niiden asiat. Mut toisaalta miks ja varmaan työkaverit alkais jupista jossain vaiheessa, koska päivän aikana käy useita mun tuttuja. Siis JOKA päivä.

Mut silloin työhaastattelussa oh sanoi, että ne pitää plussana "sitoutumista tähän alueeseen".  huh.gif

No plussaa on se, että tutut ei uskalla mutista mitään. En oo koskaan kuullu niiltä lausetta "no äkkiähän se tän uusis" ja "en mä NIIIIN kauan (2vkoa) voi odottaa, tää on vaivannu mua jo 6vkoa"... >:D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

Mulla kanssa väliä ed.vastauksesta ja koska olen jälleen samassa paikassa harj., mahd. ja toivottavasti jatkossa myös töissä, niin:

tuttuja ja "tuttuja" tulee ja menee.

Osa tunnistaa, suurin osa ei kuitenkaan.

Mitään ylitsepääsemätöntä ei ole vielä vastaan tullut.

Vitisinä on puhuttu, että jos sairastun pneumoniaan niin en kuulemma pääse siihen ainoaan yksiöön, missä on tv.

Laittavat homman niin, että olen 4 heng. huoneessa, kuulemma >:D.

Mua ei kiinnosta kenenkään muiden sairaudet, noin niinko uteliaisuus-sektorilla.

Ei pätkääkään.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras

Juu tuo nolo tilanne päiväkotitätien kanssa.. Tuli kerran oltua toisella puolella kaupunkia kohtuullisessa humalassa baarissa ja päiväkodin täti se sieltä sitten loikki halailemaan ja puhumaan tunteista, mitä känniset nyt yleensä tekee :D On ollut aika väkinäistä sen jälkeen, kun lasta menee hakemaan 

Heh, vähä samanlainen episodi sattui tuossa muutamia vuosia sitte, kun olin vielä päiväkodintätinä. Siis asetelma vaan toisinpäin, eli minä olin se täti ja se, jolle avauduttiin. Erään hoitolapseni nuorehkot vanhemmat sattui mun kans samaan baariin ja kun aika humalassa olivat, niin melko henk.koht. asioita päättivät alkaa kertomaan... Onneksi en itekään ihan selvinpäin ollut.  >:D Tosi kiusalliseksi tilanne muuttui siinä vaiheessa, kun lapsen äiti lähti vessaan ja isukki päätti alkaa läheiseksi päiväkodin täti-ihmisen kanssa.. Luikin paikalta melko ripeästi. Olin jo valmiiksi kiusaantunu ajatuksesta, että joudun nämä ihmiset vielä työn merkeissä tapaamaan.

Että kaikkea sitä. Potilaisiin tulee aina välillä törmättyä vapaa-ajallaki, luonnollisesti. Harvemmin heittäydyn sen kummemmin juttusille. Vapaalla en halua kenenkään ex-potilaan sairaushistoriaa alkaa muistelemaan. :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
hulivili

olen ollut oman alueeni terkassa ja sit noissa hoitokodeissa, ja tuttuja on tullut vastaan jonkin verran...Lähinnä myös ajatuttaa tämä olen hoitaja-olen myös omainen-asetelma silloin kun jokin läheinen on sairaalassa...miten päin sitä oikein olisi. Ja omalta kohdalta olen myös miettinyt, että oman keskussairaalan colonoskopiaan tai gastroscopiaan ei kyllä kehtaisi mennä, melkein kaikki tuttuja lääkäreitä  ;D ja tietenkin tähän kuuluu myös se mistä aikasemmin on ollut mainintaa, että tutut utelee että mitenkäs se Liisa voi ja jutut...mitäs siinä nyt sit sanoisit, sori, mulla on vaitiolovelvollisuus. Ja oma isä ei meinaa ymmärtää sitä, että jos joskus kävisi niin että tulisi hoitoon omaan yksikkööni, niin minä en häntä suostuisi hoitamaan-loukkaantui hitto vieköön.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pagba

Eniten hävettää kun kysyn luukulla nimeä sellaiselta, joka kyllä pitäisi tuntea, kuten vaimon sukulaiselta. Pitäisi vain kysyä syntymäaikaa... Toinen nolostuttava tilanne tulee kun olen luukun toisella puolella ja äkkiä löytyykin jokin peruutusaika. Onhan se kiva, että oman talon väkeä suositaan, mutta pitempään odottaneiden ohi on ikävä kävellä vastaanotolle.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Rokkihippipunkkari

Lähinnä myös ajatuttaa tämä olen hoitaja-olen myös omainen-asetelma silloin kun jokin läheinen on sairaalassa...miten päin sitä oikein olisi.

Itse olen töissä pienen kuntayhtymän tk:ssa, ja voin kokemuksesta kertoa, että asetelma on suorastaan p:stä! Enemmän ja vähemmän tuttuja potilaista on ollut useita, ne vielä on jotenkute sujuneet, mutta kun lähiomainen, vieläpä melko läheinen on potilaana, ei auta mikään. Osittain olen yrittänyt ratkaista ongelmaa menemällä toiseen "soluun" hoitajaksi, mutta tuo ei onnistu kuin aamuvuoron aikana. kuitenkin koen syyllisyyttä siitä, että olen huomioinut häntä liian vähän, tästä johtuen käyn omaistani vapaapäivinäni erikseen katsomassa.

En haluaisi tietää omaisestani kaikkia intiimejä asioita, en kestä tehdä hänelle kivuliaita tai muuten vain ikävi hoitoja, en pysty pysymään täysin asialinjalla, kun sekavuus- ja masennuskohtaukset iskevät, ja että päälleni kaadetaan helvetillinen vastuu potilaan hoitoa koskevista päätöksistä, sekä muiden omaisten, että hoitohenkilöstön puolesta. En koe mitenkään hyvänä asiana sitä, että pääsen vaikuttamaan hänen asioihinsa. Yritä siinä sitten sukkuloida järkevän hoitajan ja ymmärtäväisen omaisen roolissa.

Kun omaiseni voinnissa tapahtuu muutosta, minulle soitetaan, vaikken edes ole fyysisesti kaikkein lähin omainen, ja minä saan toimia "tiedottajana". Kun käyn omaisena "kylässä", en haluaisi välttämättä kuulla sh-opiskelijan innostunutta selitystä, monennellako yrittämällä hän sai kanyylin käteen, enkä haluaisi kuulla minkälaista eritettä mistäkin aukosta on tänään tullut.

Että sellainen vuodatus. Useamman kerran olen miettinyt työpaikan vaihtoa juuri noiden tuttujen asiakkaiden  takia, vaihtamatta on vielä jäänyt.  :-

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
*BB*

Olin vuonna nakki sota tk osastolla lähihoitsuna. Kerran kk kun oli weekendi vapaa tuli tietysti mentyä baariin ja nautittua vettä väkevämpää  :)

Maanantai kun koitti ja iltaan tulit jonkun omaisen lapsenlapset oli kertonut, että olin baarissa ollut ja oh pyysi minua puhaltamaan alkomittariin  :(  ( Ja oh piti hirveän saarnan että anna olla viimeinen kerta ku baarissa la iltana istut et sut tunnistetaan ja omaiset saa pelätä kuinka hoidan heidän mummoaan / pappaa!!! )

Siis tämän jälkeen päätin et työpaikan on oltava vähintään 50km kauenpana missä asun... Vielä se on haaveena...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Mandy83

Mielenkiintoinen aihe.... Itse olen toistaiseksi oman kuntani tk:ssa duunissa, tehnyt siellä keikkaa jo opiskelujen aikana ja nyt ollut n vuoden vakkarina. Ja joo, onhan siinä omat ongelmansa, mutta toistaiseksi ei ole tullut tilannetta että osastolle tulis ihminen jonka tuntis todella hyvin tms. Ongelmallisinta on varmaan just toi viihteelle lähteminen, mutta yleensä tulee törmättyä katkolaisiin tms ;D Tän vuoksi biletykset hoituu sitten isommissa kaupungeissa. Kaikista parhain juttu mitä muistan niin on useampi vuosi sitten kun olin baarissa hieman ottaneena ja sit kuuluu miehekäs ääni, joka toteaa "kiitos hoidosta". Oon muutaman tovin, että mitä vitt... Käännyttyä sitten tajuan että se on potilas x, jota hoisin harjoittelujaksollani. Ja mun tuurillani potsku oli nuori ;D Mutta joo, ei enää paikallisiin niin herkästi...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Ladytakkutukka

Olen ollut töissä omalla asuinalueella niin terkkarissa kuin sairaalassa, sekä päihdepuolella. Ei ongelmaa. Oma ammatillinen suhtautuminen ja tiukka vaitiolovelvollisuus ovat toki selvyyksiä. Usein olen kohdannut pikemminkin monelta positiivisena sen että on tuttu, tai jos on ollut jotenkin intiimi tilanne...niin omalla käytökselläni olen pyrkinyt tilanteen hienotunteisesti hoitamaan (mikäli ei ole mahdollista väistyä hoidossa sivuun).

Myös itse olen joutunut omalle työpaikalle potilaana. Tuttu lääkäri ja tutut työkaverit. Kiitos heille ammatillisuudesta ja hienotunteisuudesta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
-emmi-

Mä luulin kerran vastanneeni tähän ketjuun, mut en kai sit ookaan tehny niin  ;D *sekasin*

Itse olen siis oman kunnan tk:ssa töissä. Ja nyt oon huomannu ettei tää hääviä oo, vaikka työstä tykkään aivan mielettömän paljon.

Naapurin mummut tietää missä oon töissä ja kenen ovikelloa mennään soittamaan jos hätä on. Kaikkien ihmisten asioita en haluis kyllä tietää.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×