Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

mirge

unikoulu

Tässä aiheessa on 57 viestiä

Unikoulussa opitaan nukkumaan?

Onko se tarkoitettu minkä ikäisille?

Miten se toteutuu?

Missä?

Miten sinne pääsee, tarviiko lähetteen, vai voiko TH ohjata kouluun?

Ketkä koulua vetävät?

Ja ennenkaikkea tuleeko tuloksia?

omakohtaisia kokemuksia?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Lapsen voi viedä mm. Mannerheimin lastensuojeluliiton päiväkoteihin, joissa järjestetään " unikoulua". Ainakin ympärivuorokautiset päiväkodit järjestävät näitä ja niihin tuskin tarvii lähetettä. Asiasta saa tietoa soittamalla päiväkodin johtajalle ja kysymällä , mutta käsittääkseni tälläinen maksetaan omasta pussista. Myös sairaaloiden lastenosastot ottavat lapsia unikouluun, ja sinne kai pääsee neuvolan kautta. Ja neuvoloista saa tarkempaa tietoa asiasta..

Niin ja unikoulun tarkoitus on auttaa perheitä, joissa lapsen unirytmi on aivan pyllyllään! Ja ne on tarkoitettu aikaisintaan 6 kk ikäiselle lapselle. Lapsi viedään unikouluun ja hoitajat hoitavat häntä siellä yön yli. Lapsi yritetään saada nukkumaan yönsä ilman jatkuvaa hoivaamista. Aluksihan se on yhtä huutoa ja itkua, mutta aika pian lapsi tottuu siihen ettei joka inahdukseen tulla lohduttamaan. Unikoulussa ei toki anneta lapsen itkeä yötä läpeensä vaan pikkuhiljaa totutetaan häntä olemaan yksikseen ja samalla hän oppii lohduttamaan itseään ja pystyy sitten nukahtamaankin itsekseen, jos herää kesken yön.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Tyksin lastenklinikalle voi viedä lapsensa ns. kellotukseen eli lapselle opetetaan oikeanlainen unirytmi.  Lasta pidetään päivällä hereillä ja sitten illalla hänet nukutetaan. Vanhemmat eivät tietenkään voi vain viedä lasta sairaalaan, vaan sinne pääsee neuvolan kautta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Unikoulussa ei toki anneta lapsen itkeä yötä läpeensä vaan pikkuhiljaa totutetaan häntä olemaan yksikseen ja samalla hän oppii lohduttamaan itseään ja pystyy sitten nukahtamaankin itsekseen, jos herää kesken yön.

On näköjään ohjeet muuttuneet. Reilut kymmenen vuotta sitten teimme neuvolatädin ohjeiden mukaan kun poikamme (n.1.5v) yö meni kätisemiseen ja valvomiseen.

Poika laitettiin eri huoneeseen kuin vanhemmat, ovi kiinni eikä luokse saanut mennä vaikka itkisi. Kaksi tuntia poika jaksoi sydäntäsärkevästi itkeä, sitten uni voitti. Siitä saakka unirytmit kunnossa, eikä yöheräämisiä ollut.

Ehkäpä tämä oli tämän päivän oppien mukaan julmaa touhua, mutta toimi ainakin meillä.

Kaipa sitten kaikki murkkuiän kriisit voi laittaa tämän piikkiin...

Korjaus: Eipä sitä kaikkea aina muistakaan oikein. Vaimo kertoi että poika olisi ollut alle puolen vuoden "unikoulua" pidettäessä ja kätinää olisi riittänyt vain puoleksi tunniksi. No se tuntui kyllä kahdelta tunnilta...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Tuolla periaattellahan se sairaalassakin toimii. Eli  kuuntelijoina vaan ovat hoitajat eivät äiti ja isä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Tuo kuulostaa hurjalta tavalta "opettaa" lasta nukkumaan  :-

siis tuohan on ihan normaali/hyvä käytäntö. ei tuollaisesta asiasta kannata mitään isompaa numeroa tehdä, vanhalla periaattella homma hoituu parhaiten

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Meitin eka mukula on myös saanut huutaa yhen yön naama punasena (no ei nyt koko yötä sentään), toisella ei moista riesaa ollu, onneksi. :itkee:

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Muutaman kerran mitä olen unikoululaisia nähnyt/hoitanut on käynyt niin, että kun joka inahdukseen ei ole hoitaja kiiruhtanut lepertelemään niin muksu on vedellyt hirsia ylen tyytyväisenä aamuun saakka. En silti väitä etteikö "oikeita" uniongelmaisiakin olisi, mutta sitähän se unikoulu hyvin usein on: annettaan muksun huutaa kunnes nukahtaa. Yleensä pari yötä riittää.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

En saa auki tota Taysin unikoulukirjaa, mutta miten ne noin suurinpiirtein menee, siis se unikoulu? Kuinka kauan lapsi huutaa ensimmäisen kerran ja toisen jne.? Pitääkö ekalla kerralla mennä luokse ollenkaan? Itse tässä kamppailen vauvelin kanssa...ja alkaa vähän uuvuttamaan!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Piiuli: toivottavasti olet saanu tulostettua tuon meidän talon ohjekirjan. En nyt äkkiä löytänyt sitä meiltä os:lta vaikka olen sen täällä nähnyt. Ennen kuin lasta alkaa "huudattamaan" pitää varmistua siitä, että kaikki mahdolliset muut itkun syyt on eliminoitu. Elikkä ruokaa, kuiva vaippa, ei mahavaivoja, ei hampaita tulollaan... Enempää en nyt uskalla neuvoa kun ei varsinaisesti ole varmaa tietoa asiasta, mutta mikäli et vieläkään sitä saanut tulostettua, kirjoita tänne, niin koitan onkia sen kirjasen jostain käsiini.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Tämä on ihan mutu- meininkiä, kotona meidän eka pennulle tehty 'unikoulu' vauva-lehdessä olleen kirjoituksen perusteella kymmenisen vuotta sitten. Asuttiin silloin kerrostalossa ja eksksi laitettiin käytävän seinälle nippu korvatulppia, 'eareita' keltaisia ja lappunen, että elkää menettäkö hermojanne pariin kolmeen yöhön, meillä on unikoulu menossa. Penskalla oli tapana haikailla maitopulloo yöllä sen sata kertaa ja heräillä ja alkuun kun oli väsynyt, niin siihen rumbaan oli helppo mennä, mutta kun aika kului ja tiedettiin ettei nälkä vaivaa, niin meinas hermo mennä. Joten siis unikoulu. En tiiä mitä sadisteja oltiin, mutta kun poika rupes huutamaan ja nousi pinnasängyssä ylös, niin eikun annettiin huutaa. Sanottiin vaan aina, että painuhan takas pehkuihin. (olisko se ollu jotain 9-11 kk silloin, en muista tarkkaan ) Ja kolme yötä siinä meni, ei se ihan koko yötä huutanu, mutta sellasia 'sarjoja' yritti aina. Jaa kun neljäs yö alkoi, niin kas kummaa, poika nukku sen jälkeen hyvin ja samoin vanhemmat.

Onneksi ne ajat ovat ohi. En jaksaisi valvoa enää pätkääkään lasten takia. Hyvä kun yövuorot saa kunnialla läpi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Kiitoksia vastauksista. Joo, täytynee pyytää, että joku kaveri käy lataamassa sen kirjasen. Täytyy kai se akropaattikin päivittää. Mutta tuli mullekin mieleen, että voihan sitä vesseliä jokin muukin asia valvottaa eikä vain tottumus €Â¦Ensi viikolla on lekuri, jospa hän osaisi jotakin neuvoa. Katsellaan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Meillä meni ensimmäisen kanssa yöt valvoessa ja hyssytellessä. Lopulta tähän soppaan vielä tuttia nosteltiin montakertaa tunnissa.... Siinä vaiheessa meni hermot.

Tutti pois, hyssyttelyt pois ja eikun muutaman yön huudatus päälle...

Ensimmäinen ja toinen yö oli, kuten arvata saattaa aivan kamalia.... Muksu huutaa sängyssä ja äiti ja isi olohuoneessa toisille hermoaa ( ei ole kovinkaan hermoa lepuuttavaa kun muksu itkee jne...) Välillä odotimme jo että milloin naapurit menettää lopullisesti hermot tai lastensuojelu viranomaiset ovat ovemme takana!

Mutta mutta kuinkas kävikään , poika rupesi pikkuhiljaa nukahtamaan entistä nopeammin iltasyötön jälkeen ja pikkuhiljaa ei herännyt enää koko yönä... Ongelmana oli tosin nämä aamuyön / aamun tunnit, koska ei voinut oikeasti tietää oliko kyseessä nälkä- vai huomio huutoa???

Mutta summa summarum, unikoulu auttoi ainakin meidän tapauksessa erittäin hyvin... Lapselle ei toivottavasti jäänyt hirmusia traumoja unikoulusta... En tiedä lienekkö unikoulun ansiota, että nukkuu tälläkin hetkellä yksin omassa huoneessaan, eikä aamuyölläkään tule ekstroja meidän sänkyyn heh... vai lienekkö tiukkaan lukitusta lastenhuoneen ovesta  :P

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Näinhän se homma etenee. Nykyään vaan meininki on niin kunnon uusavutonta, että pitää tällaisistakin kehittää ongelmia, ja hakea niihin sitten ratkaisua mm. edellä mainituilta tahoilta. (Asia erikseen tietty, jos lapsella taustalla jotain oireilua tms.)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Niin, en tiedä onko se aina niin 'uusavutontakaan', inhoan oikeastaan koko tuota sanaa. Itse en kokenut missään vaiheessa olevani uusavuton, vaikka ensimm. pentu ei meinannut nukkua ei sitten millään, huonotapainen kun oli. Unikoulu kotikonstein päästi meidät vanhemmatkin 'taivaisiin'.

Sanotaanko näin, että maailma muuttuu ja me sen mukana. Kyllä ne olisi ennenvanhaan varmasti käyttäneet pyykinpesukonetta jos se olis ollut mahdollista, tai ne olis ostavut valmiseineksiä jos niitä olis ollut, tai varmaan olisivat ostaneet Tutteliakin jos sitä olis ollu.

Sukulaiset asuvat niin kaukana nykyisin, ei ole montaa sukupolvea lapsia kasvattamassa. Yksin pitää pärjätä, perkele 8)

Tai sitten sitä apua ei oteta vastaan, kun pitää pärjätä nyky mittapuun mukaan.

Miettikääpä esim. 20-30 vuotta taaksepäin, mun lähipiirissä (omat vanh. , sukulaiset, kaverien vanh) en tienny ketään koka olis tehnyt esim. vuorotyötä, mutta entäs nyt ? Kun mietin lähipiiriä, niin suurin osa on vuorotyössä ; hoitoalalla tai kaupassa tai matkatöissä jne..

Tahtoo itse päivätöihin.Hyv'yöt.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Toki unikoulua kannattaa ensin vanhempien koittaa kotona. Kunnon ohjeet ja ohjeiden kunnollinen noudattaminen tuovat monelle avun jo 3 yössä! Ohjeita saa neuvolasta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Eri asia on sitten että kenellä on sydäntä kuunnella kun muksu huutaa pari tuntia suoraa huutoa... useimmitenhan se ongelma on nimenomaan sieltä kotoa tullut, ilman ohjausta voi olla vaikeaa parantaa itse opittuja tapoja...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Eri asia on sitten että kenellä on sydäntä kuunnella kun muksu huutaa pari tuntia suoraa huutoa...

Meillä auttoi korvatulpat - siis äidille...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

"Pikkulapset ovat kuin kellot: ne on asetettava ajoissa toimimaan kodin ja omien tapojenne mukaisesti. Se on kodin työn oikeaa rationalisointia!" - prof Toivo Salmi vanhempi, v 1945 kirjassa  'Terveitä, iloisia lapsia' (san anopilta lahjaksi 70-luvun puolivälissä kun olin töissä lapsilla)

Revitäänpä nyt tästä nykyisiäkin asenteita ja mietitään tiedon penetraation ongelmaa. Lapsen huutaessa tuntikausia vanhemmat kyllä voivat olla totaalisessa exhaustiossa ja hyvinkin syyllisyydentuntoisia tilanteesta

Jos yöitkut jatkuvat tämänkin jälkeen on syyllistämätön ja empaattinen lähestymistapa a ja o. Kyllä vanhemmat vaistoavat , jos työtekijä sisimmässään ajattelee ongelmien poikivan kotoa...Työnohjauksen paikka?

Lähivuosina ilmestyvä väitöskirja paljastaa, että se samainen vanhempien ahdistus on kytköksissä lasten korvatulehdusten frekvenssin kanssa.Kai siitäkin ammattipiireissä jonkinmoinen älämölö voisi nousta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Se on vaan jännä juttu, että ne unikoululaiset nukkuu posottaa osastolla läpi yön eikä välttämättä herää kertaakaan. Perustan mielipiteeni tähän.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Etkai sä -teme- lastenhuoneen ovea sentään LUKOSSA pidä....  ;)

Meilä koulussa yksi pari tekee opinnäytetyötä unikoulusta. Asia kiinnostais minuakin, mutta nyt ei ole aikaa ottaa selvää siitä, kun on oman opinnäytteen teko pahasti vaiheessa. Jos vaikka lukasen tuon heidän työnsä sitten, kun se on kirjastossa esillä. ;D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Etkai sä -teme- lastenhuoneen ovea sentään LUKOSSA pidä....  8)

joo ei se lukossa oo  8) Siellä ehkä ois ollu hymiön paikka

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Lisää luettavaa