Jump to content
MAINOS

unikoulu


mirge

Recommended Posts

Guest Sinde

Etkai sä -teme- lastenhuoneen ovea sentään LUKOSSA pidä....  8)

joo ei se lukossa oo  :nauraa: Siellä ehkä ois ollu hymiön paikka

Itse asiassa en hetkeäkään tosissani ees epäillyt, että pitäisit lapsias lukkojen takana. Mutta kun meitä ihmisiäkin niin monenmoisia tästä maailmasta löytyy.... Oon vissiin vähän liikaa lukenut aihetta käsittelevää, yliampuvaa kirjallisuutta.  8)

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...
MAINOS
  • Replies 56
  • Created
  • Last Reply

Se on vaan jännä juttu, että ne unikoululaiset nukkuu posottaa osastolla läpi yön eikä välttämättä herää kertaakaan. Perustan mielipiteeni tähän.

Totta, ehkä se on se erilainen ilmapiiri jne. mikä rauhoittaa nukkumaan koko yön 8)

Link to comment
Share on other sites

Guest Sinde

Luulisi, et muu ympäritö, kuin koti, tekis lapsesta vieläkin levottomamman. Outoa.  ;)

Link to comment
Share on other sites

Unikoulutus tepsii kuusikymppisen unettomuuteen

Uutispalvelu Duodecim

(JAMA 2006;295:2851 €â€œ2858)

Veripalvelu kaipaa kipeästi hengenpelastajia!

Link to comment
Share on other sites

  • 6 months later...

En ymmärrä tätä unikoulua.. Tai siis lähinnä tuo huudattaminen menee yli hilseen  ::) Lapsi ei ilkeyttään ole hankala ja sitäpaitsi tietyssä iässä kuuluukin asiaan peljätä nukahtamista. Siitäkin selviää kun ottaa muksun kainaloon nukkumaan Säännöllinen päivärytmi, iltarituaalit luo turvallisuutta ja auttaa nukahtamisessakin. Ja jos sen lapsen on siihen hyssyttämiseen ja heiluttamiseen itse opettanut.. Vauvasta asti lapsen pitää saada opetella itse nukkumaan. Turha muutoin sit ihmetellä kuukausien päästä kun muksu ei nuku ilman heijaamista. Jos ei ole oppinut niin ei osaa. Mutta siis pointtini on se että myös sen niin kuin monet muut temput opitaan ihan ilman huutoakin  ;)

Link to comment
Share on other sites

En ymmärrä tätä unikoulua.. Tai siis lähinnä tuo huudattaminen menee yli hilseen  ;D Lapsi ei ilkeyttään ole hankala ja sitäpaitsi tietyssä iässä kuuluukin asiaan peljätä nukahtamista. Siitäkin selviää kun ottaa muksun kainaloon nukkumaan Säännöllinen päivärytmi, iltarituaalit luo turvallisuutta ja auttaa nukahtamisessakin. Ja jos sen lapsen on siihen hyssyttämiseen ja heiluttamiseen itse opettanut.. Vauvasta asti lapsen pitää saada opetella itse nukkumaan. Turha muutoin sit ihmetellä kuukausien päästä kun muksu ei nuku ilman heijaamista. Jos ei ole oppinut niin ei osaa. Mutta siis pointtini on se että myös sen niin kuin monet muut temput opitaan ihan ilman huutoakin  :)

Mun on heti alkuun sanottava, että omakohtasta kokemusta ei ole ja oma mielipide ei perustu mihinkään kovin tieteelliseen pohjaan...

Aika merkittävää varmaan tossa kotona toteutettavassa unikoulussa on se, minkä ikäiselle sitä toteutetaan. Kun puhutaan "huudattamisesta" niin, en usko että kenelläkään on tarkoitusta tehdä lapsen olo turvattomaksi ja yksinäiseksi jättämällä se huutamaan sänkyynsä, vaan lasta seurataan ja ollaan läsnä ainakin osan aikaa ja säännöllisesti, ja parhaan mukaan tehdään se nukkumiympäristö turvalliseksi ja mukavaksi.

Huudattamattakin tietysti asiasta voi selvitä, kuten ystäväni on päättänyt tehdä; Tyttö on nyt 1v 8kk ja herää edelleen kolmesti yössä pullolle. Kun ei äiti jaksa kuunnella itkua. Pääsee kuulemma helpommalla.

Tuosta viereen ottamisesta olen vähän kahden vaiheilla.. Kun lapsi alkaa toistuvasti pyrkimään vanhempien sänkyyn nukkumaan, ehkä siksi että pelkää omassa sängyssä tjsp. Eikö olisi tärkeämpää silloin saada lapsi tuntemaan oma sänky tutuksi ja turvalliseksi, vaikka sitten menemällä sinne lapsen huoneeseen lapsen kanssa nukkumaan, sen sijaan että totuttaa lapsen nukkumaan vanhempien sängyssä?

Mutta kuten jo alussa sanoin, ikä ratkaisee aika paljon, eri ikäiset lapset ymmärtävät asiat tosi eri tavoin.

Link to comment
Share on other sites

En ymmärrä tätä unikoulua.. Tai siis lähinnä tuo huudattaminen menee yli hilseen  ;D Lapsi ei ilkeyttään ole hankala ja sitäpaitsi tietyssä iässä kuuluukin asiaan peljätä nukahtamista. Siitäkin selviää kun ottaa muksun kainaloon nukkumaan Säännöllinen päivärytmi, iltarituaalit luo turvallisuutta ja auttaa nukahtamisessakin. Ja jos sen lapsen on siihen hyssyttämiseen ja heiluttamiseen itse opettanut.. Vauvasta asti lapsen pitää saada opetella itse nukkumaan. Turha muutoin sit ihmetellä kuukausien päästä kun muksu ei nuku ilman heijaamista. Jos ei ole oppinut niin ei osaa. Mutta siis pointtini on se että myös sen niin kuin monet muut temput opitaan ihan ilman huutoakin  :)

Aina homma ei mene niin, että lapsi kainaloon ja nukkumaan! Lapsen täytyy oppia nukahtamaan itse myös, tottakai iltarutiinit sekä unisatuen luvut jne. kuuluvat asiaan, mutta kun on sanottu hyvää yötä, silloin hiljetään nukkumaan. Ei lapsen kuulu pelätä nukahtamista. Lapsi ei kuole vaikka joutuukin vähän itkemään, usein lapsi nukahtaa jo itsekseen huomatessaan ettei kukaan vastaakaan itkuun. Turhaa ei kuitenkaan ketään huudateta.

Unikoulussa kyse onkin poistaa niitä turhia käyntejä lapsen luona, lapsi nukahtaa itsekseen mahdollisesti pienellä silittelyllä, mutta vanhemmat eivät juokse heti lapsen luokse jos lapsi inahtaa vaan annetaan lapsen itse nukahtaa. Unikouluun ajaa myös vanhempien väsymys, jolloin vanhemmat saavat levätä ja lasta hoitaa henkilökunta. Näin päästään takaisin rytmiin ja kaikki jaksavat paremmin sekä lapsi oppii nukahtamaan ilman vanhempien jatkuvaa läsnäoloa.

Link to comment
Share on other sites

En ymmärrä tätä unikoulua.. Tai siis lähinnä tuo huudattaminen menee yli hilseen  ;D Lapsi ei ilkeyttään ole hankala ja sitäpaitsi tietyssä iässä kuuluukin asiaan peljätä nukahtamista. Siitäkin selviää kun ottaa muksun kainaloon nukkumaan Säännöllinen päivärytmi, iltarituaalit luo turvallisuutta ja auttaa nukahtamisessakin. Ja jos sen lapsen on siihen hyssyttämiseen ja heiluttamiseen itse opettanut.. Vauvasta asti lapsen pitää saada opetella itse nukkumaan. Turha muutoin sit ihmetellä kuukausien päästä kun muksu ei nuku ilman heijaamista. Jos ei ole oppinut niin ei osaa. Mutta siis pointtini on se että myös sen niin kuin monet muut temput opitaan ihan ilman huutoakin  :)

Aina homma ei mene niin, että lapsi kainaloon ja nukkumaan! Lapsen täytyy oppia nukahtamaan itse myös, tottakai iltarutiinit sekä unisatuen luvut jne. kuuluvat asiaan, mutta kun on sanottu hyvää yötä, silloin hiljetään nukkumaan. Ei lapsen kuulu pelätä nukahtamista. Lapsi ei kuole vaikka joutuukin vähän itkemään, usein lapsi nukahtaa jo itsekseen huomatessaan ettei kukaan vastaakaan itkuun. Turhaa ei kuitenkaan ketään huudateta.

Unikoulussa kyse onkin poistaa niitä turhia käyntejä lapsen luona, lapsi nukahtaa itsekseen mahdollisesti pienellä silittelyllä, mutta vanhemmat eivät juokse heti lapsen luokse jos lapsi inahtaa vaan annetaan lapsen itse nukahtaa. Unikouluun ajaa myös vanhempien väsymys, jolloin vanhemmat saavat levätä ja lasta hoitaa henkilökunta. Näin päästään takaisin rytmiin ja kaikki jaksavat paremmin sekä lapsi oppii nukahtamaan ilman vanhempien jatkuvaa läsnäoloa.

Komppaan tässä Nannaa. Itse olen lapsille pitänyt pienimuotoista unikoulua. En vain yksinkertaisesti suostunut siihen, että ottaisin lapsia meidän sänkyyn nukkumaan tai pomppisin tuhat kertaa yössä viemässä pulloa hieman isommalle lapselle tai istumaan sängyn vieressä tuntitolkulla. Siinä kärsii kaikkien unet. Pieniä poikkeuksia tosin on; esim. kun on kipeänä tai jos on paha uni niin saa tulla rauhoittumaan isän ja äidin viereen.

Lapsia on monenlaisia. Jotkut ovat ihan mestareita pienestä asti pompottamaan vanhempia. Hyvinkin pieni lapsi oppii, millä keinoin saa vanhemman istuman sängyn viereen tai ottamaan lapsen omaan sänkyyn. Itse uskon sopivaan lempeyden ja tiukkuuden yhdistämiseen. Ja aika tasapainoisia lapsia meillä on, ja perusturvallisuuden tunne on olemassa. Meillä ainakin siis homma toiminut  :)

Link to comment
Share on other sites

Ja aika tasapainoisia lapsia meillä on, ja perusturvallisuuden tunne on olemassa. Meillä ainakin siis homma toiminut  :)

Joko uskallat tuulettaa? Meillä alkoi kaikki unikoulusta syntyneet ongelmat näkyä vasta tuossa 13 ikävuoden kieppeillä... ;D
Link to comment
Share on other sites

Ja aika tasapainoisia lapsia meillä on, ja perusturvallisuuden tunne on olemassa. Meillä ainakin siis homma toiminut  :)

Joko uskallat tuulettaa? Meillä alkoi kaikki unikoulusta syntyneet ongelmat näkyä vasta tuossa 13 ikävuoden kieppeillä... ;D

Tässä vaiheessa..  :) Tulevastahan ei koskaan tiedä...

Link to comment
Share on other sites

Guest Student Midwife

Mikä siinä on, että pienenkin lapsen oletetaan nukkuvan omassa sängyssään, kun meillä parisuhteessa olevilla aikuisilla taas se unikumppani siinä vieressä on niin pyhä asia, ettei sitä saa tulla häiritsemään? Me aikuiset haluamme nukkua lähekkäin, miksei lapsi saisi haluta nukkua jonkun lähellä?

Ja ennenkuin herneenpalot menee nenuun jollakin, niin meillä lapset nukkuvat pääsääntöisesti omissa sängyissään yhteisessä huoneessaan, mutta esim. miehen ollessa työmatkoilla, otan tytöt perhepetiin nukkumaan.

Link to comment
Share on other sites

Mikä siinä on, että pienenkin lapsen oletetaan nukkuvan omassa sängyssään, kun meillä parisuhteessa olevilla aikuisilla taas se unikumppani siinä vieressä on niin pyhä asia, ettei sitä saa tulla häiritsemään? Me aikuiset haluamme nukkua lähekkäin, miksei lapsi saisi haluta nukkua jonkun lähellä?

Tästä oon samaa mieltä. Meillä tosin tytöt nukkuukin vierekkäin siskonpedissä.

Mut yleisesti mä oon sitä mieltä, että sen sylin on oltava lapselle avoinna 24h/vrk. Sänkyynsä ei jätetä itkevää lasta. Ja kaikki muutkin "kielletyt" niksit on käytetty. Mä oon luottanu täysin vaistooni ja nukuttanu lapset siellä missä se on ollu helpoin. Ikinä ei oo ollu nukkumiseen liittyviä ongelmia.

Naapurit pitää koko rivitalon pätkää hereillä, koska eivät voi ottaa viereensä 1,5v:sta lastansa joka herää aamuyöstä itkemään.  huh.gif Me ite oltais otettu viereen ja jatkettu omaakin unta tyytyväisenä aamuun asti. (Ja herätty virkeämpinä seuraavaan aamuun.)

Sitä paitsi tuskin ne enää murrosiässä viereen huutaa vaikka toivoiskin...  ;D

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Link to comment
Share on other sites

Mikä siinä on, että pienenkin lapsen oletetaan nukkuvan omassa sängyssään, kun meillä parisuhteessa olevilla aikuisilla taas se unikumppani siinä vieressä on niin pyhä asia, ettei sitä saa tulla häiritsemään? Me aikuiset haluamme nukkua lähekkäin, miksei lapsi saisi haluta nukkua jonkun lähellä?

Tästä oon samaa mieltä. Meillä tosin tytöt nukkuukin vierekkäin siskonpedissä.

Mut yleisesti mä oon sitä mieltä, että sen sylin on oltava lapselle avoinna 24h/vrk. Sänkyynsä ei jätetä itkevää lasta. Ja kaikki muutkin "kielletyt" niksit on käytetty. Mä oon luottanu täysin vaistooni ja nukuttanu lapset siellä missä se on ollu helpoin. Ikinä ei oo ollu nukkumiseen liittyviä ongelmia.

Naapurit pitää koko rivitalon pätkää hereillä, koska eivät voi ottaa viereensä 1,5v:sta lastansa joka herää aamuyöstä itkemään.  huh.gif Me ite oltais otettu viereen ja jatkettu omaakin unta tyytyväisenä aamuun asti. (Ja herätty virkeämpinä seuraavaan aamuun.)

Sitä paitsi tuskin ne enää murrosiässä viereen huutaa vaikka toivoiskin...  :)

No, ainakaan meillä ei ole tarvinnut tuntitolkulla huudattaa ;D Meillä päästiin kai kuitenkin suhteellisen "helpolla", nopeasti lapsi oppi rauhoittumaan takaisin nukkumaan. Aina käytiin lapsen luona, kun itku alkoi, siliteltiin hetki ja sanottiin, että nyt on yö ja nyt nukutaan.

Toinen asia on se, että meillä ainakaan ei kukaan nuku, jos lapsi on vanhempien sängyssä nukkumassa... Siinä pyörii puoliksi hereillä kaikki petissä olevat.

Näin erilaisia ne perheet on. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Itse varoisin tekemästä tiukkoja analyysejä naapureiden tilanteesta ja tavoista toimia yöllä kuuluvan itkun perusteella.

Link to comment
Share on other sites

Komppaan tässä Nannaa. Itse olen lapsille pitänyt pienimuotoista unikoulua. En vain yksinkertaisesti suostunut siihen, että ottaisin lapsia meidän sänkyyn nukkumaan tai pomppisin tuhat kertaa yössä viemässä pulloa hieman isommalle lapselle tai istumaan sängyn vieressä tuntitolkulla. Siinä kärsii kaikkien unet. Pieniä poikkeuksia tosin on; esim. kun on kipeänä tai jos on paha uni niin saa tulla rauhoittumaan isän ja äidin viereen.

Lapsia on monenlaisia. Jotkut ovat ihan mestareita pienestä asti pompottamaan vanhempia. Hyvinkin pieni lapsi oppii, millä keinoin saa vanhemman istuman sängyn viereen tai ottamaan lapsen omaan sänkyyn. Itse uskon sopivaan lempeyden ja tiukkuuden yhdistämiseen. Ja aika tasapainoisia lapsia meillä on, ja perusturvallisuuden tunne on olemassa. Meillä ainakin siis homma toiminut  >:D

Mä taas ehdottomasti liityn tähän, vaikkei omia lapsia olekaan mutta unikoululaisia hoitaneena ja noita hoitolapsiakin on tullut nukuteltua. Myös haluan sanoa sen, että yksi sopii toiselle ja toinen tapa toiselle :) Jos koko ajan lasta täytyy käydä kymmenen minuutin välein hyssyttelemässä ja yösyöttelemässä lapsi oppii hyvin nopeaa, kuinka vanhemman saa viereen. Kun taas lapselle on opetettu omassa sängyssä nukkuminen alusta alkaen (huom, poikkeukset yllä) niin kaikkien yöunet on laadukkaammat ja intoa seuraavalle päivälle riittää. Lisäksi on vielä perheitä, joissa toinen vanhempi nousee aikaisin aamulla töihin ja hänen yöuniaan ikäänkuin varjellaan, niin yövastaajana toimii yksin toinen, jonka voimat eivät varsinkaan monilapsisessa perheessä ole loppumattomat! Muutama valvottu yö ja alkaa vanhempikin voida pahoin, mikä heijastuu lapsen hyvinvointiin.

Muokkaus: Lainaukset

Link to comment
Share on other sites

Pakko vielä kommentoida  ;D Miettikääpä sitä että oot enesin 9kk kohdussa ja kun synnyt sinun tulisi ilman protestia olla yksin omassa sängyssä.. Kyllähän siihen oppii joo, mutta onko se tarkotuksen muikaista? Itelläni on useampia lapsia  (omia siis) ja ovat nukkuneet vieressä vajaa parivuotiaaksi. Nuorin 1v9kk nukkuu vieläkin. Aina ihmetellään että kuin teidän lapset nukkuu noin hyvin? Jopa alle puolivuotiaasta täysiä öitä  :nauraa: No sitä sietää miettiä.. Ja ihan ylpeenä ovat sitten siirtyneet omaan sänkyyn, jopa eri  huoneeseen. Lapsi kaipaa "kantamista". Kannattais miettiä sitä lasta suunnitellessa jo että onko valmis uhraamaan sen oman pyhän elämänsä ihan oikeasti sille pikkuselle.. En nyt väitä että unikoulu olisi ihan tarpeetonta tavaraa, mutta nykyisessä laajuudessaan käytettynä mielestäni on. Saahan muuten koirankin oppimaan kaikkia temppuja.

Link to comment
Share on other sites

Pakko vielä kommentoida  ;D Miettikääpä sitä että oot enesin 9kk kohdussa ja kun synnyt sinun tulisi ilman protestia olla yksin omassa sängyssä.. Kyllähän siihen oppii joo, mutta onko se tarkotuksen muikaista?Itelläni on useampia lapsia  (omia siis) ja ovat nukkuneet vieressä vajaa parivuotiaaksi. Nuorin 1v9kk nukkuu vieläkin. Aina ihmetellään että kuin teidän lapset nukkuu noin hyvin? Jopa alle puolivuotiaasta täysiä öitä  :nauraa: No sitä sietää miettiä.. Ja ihan ylpeenä ovat sitten siirtyneet omaan sänkyyn, jopa eri  huoneeseen. Lapsi kaipaa "kantamista". Kannattais miettiä sitä lasta suunnitellessa jo että onko valmis uhraamaan sen oman pyhän elämänsä ihan oikeasti sille pikkuselle.. En nyt väitä että unikoulu olisi ihan tarpeetonta tavaraa, mutta nykyisessä laajuudessaan käytettynä mielestäni on. Saahan muuten koirankin oppimaan kaikkia temppuja.

Sanotko siis, että jos perheelle sopii selkeästi paremmin, että lapsi pääsääntöisesti nukkuu omassa sängyssä, vanhemmat ovat jotenkin huonompia vanhempia, koska eivät aina nuku lapsensa kanssa vaikka oma lepo siitä kärsisikin?

Itselleni ei mene jakeluun tämä kapeakatseisuus. En minä lähtisi tuomitsemaan niitä vanhempia, jotka haluavat tehdä asiat toisin kuin minä itse. Eikö kaikkein tärkeintä ole, että lapsi ja koko perhe voi mahdollisimman hyvin? Eri asia on tietenkin, jos lapsi selkeästi kärsii. Kuten jo edellä tuli mainittua, erilaisille perheille ja ihmisille sopivat erilaiset toimintatavat. Ei niistä tarvitse mitään kilpailua tehdä, että kuka uhrautuu eniten.

Off topic... On kumma asia, miten kaikki lapseen, lapsen hoitoon ja kasvatukseen liittyvät asiat herättävät niin kiivasta keskustelua. Se alkaa jo synnytyksestä. "Luomu-synnyttäjät" puhuvat usein lääkkeellisestä kivunlievityksenä kauheana peikkona / vääränä asiana. Vastaavasti lääkkeellisen kivunlievityksen kannalla olevat leimaavat "luomu-synnyttäjät" viherpiipertäjiksi. Seuraava kiistakapula on imetys ja sne pituus ja siitä se oravanpyörä vaan jatkuu...

Link to comment
Share on other sites

Sitä paitsi tuskin ne enää murrosiässä viereen huutaa vaikka toivoiskin...  ;D

Ei ne tule, hyvä kun tulevat kotiin yöksi...

Neljästä lapsestani yhden kanssa nukkumista piti opetella liki kaksi vuotta. Hän tosin oli sairas ja olo oli varmasti kurja. On hänellä edelleenkin nukahtamisvaikeuksia, vaikka ikää on jo yli 10 vuotta. Mutta kun nukahtaa, niin nukkuu sit aamuun asti.

Lämmin ajatus kaikille, jotka öisin mietitte, miksi lapsi ei nuku. Joskus unikoulu voi olla se keino, kun vaan olette itse saaneet ensin levättyä, että jaksatte olla riitävän määrätietoisia. Ja jos se ei auta, niin koittakaa hankkiutua itse jonnekin välillä nukkumaan kunnolla.

"Kun tulee risteykseen, pitää kääntyä sinne, minne on menossa."

Link to comment
Share on other sites

Pakko vielä kommentoida  ;D Miettikääpä sitä että oot enesin 9kk kohdussa ja kun synnyt sinun tulisi ilman protestia olla yksin omassa sängyssä.. Kyllähän siihen oppii joo, mutta onko se tarkotuksen muikaista? Itelläni on useampia lapsia  (omia siis) ja ovat nukkuneet vieressä vajaa parivuotiaaksi. Nuorin 1v9kk nukkuu vieläkin. Aina ihmetellään että kuin teidän lapset nukkuu noin hyvin? Jopa alle puolivuotiaasta täysiä öitä  :P No sitä sietää miettiä.. Ja ihan ylpeenä ovat sitten siirtyneet omaan sänkyyn, jopa eri  huoneeseen. Lapsi kaipaa "kantamista". Kannattais miettiä sitä lasta suunnitellessa jo että onko valmis uhraamaan sen oman pyhän elämänsä ihan oikeasti sille pikkuselle.. En nyt väitä että unikoulu olisi ihan tarpeetonta tavaraa, mutta nykyisessä laajuudessaan käytettynä mielestäni on. Saahan muuten koirankin oppimaan kaikkia temppuja.

Kohtuu ärsyttävällä sävyllä ton kirjotat.... Unikoulutettiin molemmat lapset nukkumaan omassa sängyssä joskus alle vuodenikäisenä. *välikommentti nyt vituttaa vielä enemmän toi sun teksti*...

Jos yöt menee kukkuissa ja on varma juttu ettei lapsella ole nälkä tai muu hätä niin en näe yhtään syytä miks unikoulua ei voisi kokeilla! " Kannattais miettiä sitä lasta suunnitellessa jo että onko valmis uhraamaan sen oman pyhän elämänsä ihan oikeasti sille pikkuselle.." Voi elämä mitä jeesustelua!!! Oot varmaan joku supervanhempi kyllä tekstin perusteella.. siis oikeesti nyt kiehuttaa.. Meillä ainakin kaikkien elämän laatu nousi kun nukuttiin yöt kunnolla, oltiin välillä pikkasen väsyneitä..

Link to comment
Share on other sites

Vastaan omalla kokemuksella, irroitettuna niin, ettei kukaan luulko jotta viittaisin aiempiin teksteihin.

Miksi vanhemmuuden pitäisi syödä inhimillisyys?

Miksi minä en olisi saanut nukkua valvottuani esikoisen kanssa 10kk, kuopuksen kanssa "vain" ½v.?

Joka mukula on vieressä nukkunut täysimetyksen ajan(ajat vaihdelleet 4kk-6½kk) mutta esim. kuopuksen kanssa oli huomattavasti realistisempi: kun ½v. nukut pätkiä, et voi levätä päivällä(vanhemmat lapset), kaveri täysimetyksellä sen ½v. ja mahtipontiset luvut painoina pikkuisella.

Päätöksen kun teki, se piti. Laakista.

T-paita päälle, kaverille oma punkka ison sängyn viereen, taputuksilla ja tutilla vieroitin yösyötöistä 4:ssä yössä.

Kaveri nukkuu porukan parhaiten tänä päinä, päiväimetys jatkui vielä lähes 3kk ja palasin takasin elävien kirjoihin.

Miksi lapsi ei saisi haluta viereen, kuten aikuinen?

Miksi lapsi ei saisi oppia nukahtamaan, kuten aikuinen, ihan turvallisella mielellä, itsekseen, tietäen että apu on lähellä, jos hätä tulee?

Nukkuminen, syöminen, tarpeilla käynti...edustavat peruspilareita ihmisen elon tiellä(itseasiassa elukoidenkin...?) ja miten ne voi olla jotain semmosia, että siinä tarvitaan monivuotisia hyyssäyksiä?

Ellei sairaudet vaikuta.

Valaiskaa tietämätöntä.

carpe diem

Link to comment
Share on other sites

Mä en ainakaan pysty nukkumaan jos mulla on jatkuvasti tuhiseva, kääntyilevä, unissaan puhuva ja möyrivä mukula vieressä. Ja väsyneenä musta tulee varsinainen pain-in-the-ass, joka tuskin on lapsillekaan paras mahdollinen ja jaksava äiti. Eipäs syyllistellä täällä, jokainen tietänee lastensa ja perheensä ja omat resurssit itse parhaiten. Ja mikä sopii yhdelle perheelle voi olla toiselle painajainen! Lapsiani olen käynyt Puh:n tyyliin rauhoittelemassa ja aina ovat päässeet lähelle kun on todellinen tarve ollut. En usko minkäänlaista turvattomuutta lasteni joutuneen kokemaan. Sitäpaitsi kun päivällä saa riittävästi syliä ja huomiota niin ei siitä syystä ainakaan sitten tarvitse yötä myöten lapsen itkeäkään..

Link to comment
Share on other sites

Mutta miten käy vanhempien seksielämälle, jos lapset nukkuvat samassa sängyssä? Aika supermiehiä ja naisia, jos onnistuu siinä vielä huomaamatta tyydyttämään omat tarpeensa niiden muksujen tarpeiden lisäksi...

Limbotaan ali siitä, mistä aita on matalin.

Link to comment
Share on other sites

Seksiä voi harrastaa muuallakin kuin sängyssä  :P

"Tietä käyden tien on vanki/ vapaa on vain umpihanki."

- A. Hellaakoski -

Link to comment
Share on other sites

Seksiä voi harrastaa muuallakin kuin sängyssä  :D

Aika brutaalia! :P No tottahan se on. Mutta miksi tinkiä mukavuusseikoista ja valita se keittiön pöytä, jos on vaihtoehtona oma sänky. Maku asia tietenkin, mutta tuo nyt oli vaan minun kannanotto ja yksi syy miksi meillä lapset ei koskaan tule nukkumaan vanhempiensa välissä.

Pieniä poikkeuksia tosin on; esim. kun on kipeänä tai jos on paha uni niin saa tulla rauhoittumaan isän ja äidin viereen.

Ja ettei ihan hirviöksi luulla, niin pystyn allekirjoittamaan tuon.

Limbotaan ali siitä, mistä aita on matalin.

Link to comment
Share on other sites

Ups  ::) Anteeksi jos jonkun mielen pahoitin. En tod. pidä sitä omassa sängyssä nukuttamista välttämättä huonompana juttuna. Siis jos siitä nyt sitten unet kärsii tms. Mutta siis pääsääntöisesti tää ajattelu tuntuu nykyään olevan just sitä (siis ilman pätevää syytä) että lapsi omaan sänkyyn ja mieluummin omaan huoneeseen jne Tää on se mitä kritisoin.  Niin, ja miten käy vanhempien seksin kun lapsi nukkuu vieressä.. Vastaus: hyvin   Pakko käyttää vähän mielikuvitusta ja tulee tehtyä temppuja muutenkin kun tavan mukaan sängyssä silleen perinteisesti  :D :)

Link to comment
Share on other sites

Ihan kuin ei pystyisi sekstaamaan jos nukkuu perhepedissä  ;) Nykyään kovin kehotetaan olemaan kekseliäitä jotta pysyy mielenkiinto parisuhteessa, ja sitten ei mielikuvitus riitä edes sängystä poistumiseen  :) Mä nauran tätä täällä!

Unikouluista piti sanomani, että huudattaminen ei suinkaan ole ainoa tapa unikouluttaa: kevyempää linjaa esim. Gordon ja Pantley, keskilinjalla Anna Wahlgren. Pantley on parhaillaan aikalailla POP, tietoa löytyy runsaasti!

A lady got her Valiums and contraceptives mixed. Now she has 14 children but doesn't really care...

Link to comment
Share on other sites

MAINOS

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

×
×
  • Create New...