Jump to content

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

nursio

Muiden arvostaminen

Recommended Posts

nursio

onneksi olkoon.oletteko polittisesti oikein suuntautunut?

Oliko tämä siis tuon valvojanstatuksen johdosta? Hmmm... *virkaintoisena* taitaakin kuulua toiseen threadiin 8)

Toivon olevani poliittisesti korrekti kaikkia kohtaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Härveli

Mites Härveli ymmärsin että päätökset pitäis tehdä ihan itsenäsesti ja toimenpiteet hallita, eikä ole lekurikopteri  käytössä siell periferiassa. En rupee väitelemään mut mites tän käyttö pitais toimintasäteen yltää kajaaniin.  http://www.pelastushelikopteri-ilmari.fi/

Vai miten tän käyttö siel päin on

Mietin jo, että jaksaako sitä enää ottaa kantaa tähän keskusteluun kun en selvästikään ole ajatuksiani niin osannut kirjoittaa etteikö niitä väärin ymmärrettäisi.  :-[

Mutta siis kun olen omien aivojen käytämisestä kirjoittanut niin tarkoittanut sitä, että ei se lekuri aina siellä kohteessa ole (itseasiassa harvoin!), ja meilläpäin kun ei niitä lääkäriyksiköitäkään ole. Paitsi silloin tällöin jos innokas lääkäri lähtee kyytiin Sotkamon TKsta.  8)

Siis olipa SAKUssa töissä lh/lkv/sh niin hommat pitäis haltsata ja sitten tietty AINA tarpeen vaatiessa konsultoidaan lekuria. Eli esim. liuotus.

Ja joo, kyllähän se helikopteri meillekin päin osaa tulla (Sepe) mut ei sitäkään nyt joka liuotukseen tms. soiteta... Riippuu tilanteesta!

Jäikö jotain epäselväksi?

Mä oon jo yhden koulun käynyt. Tästä jos vielä jatkan niin hakeudun pelastusopistoon!  No joo, jätetään sanomatta...

Jos minä meen vielä kouluun, niin se ei todellakkaan ole enää tällä alalta

ps. mukavaa Härveli saada tänne lisää aktiivisia jäseniä :)

Eikö olekin!? Vielä kun joku aloittaisi aiheet: EU ja sen myöntämät maataloustuet Pohjois-Suomeen sekä yltiöpäinen susien suojelu niin kyllä mä ainakin ottaisin kantaa! Heh!

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ketorin
Vielä kun joku aloittaisi aiheet: EU ja sen myöntämät maataloustuet Pohjois-Suomeen sekä yltiöpäinen susien suojelu niin kyllä mä ainakin ottaisin kantaa! Heh!

Mä voisin kyllä aloittaa keskustelun moisistakin asioista. Varsinkin noista maataloustuista on saatu aikaisemmin aikaan melko mielenkiintoisiakin mielipiteenvaihtoja  8)

Mutta yleisön mielenrauhan vuoksi taidan jättää aiheen käsittelemättä - ei taida oikein sopia tälle foorumille...  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
dino

Vielä kun joku aloittaisi aiheet: EU ja sen myöntämät maataloustuet Pohjois-Suomeen sekä yltiöpäinen susien suojelu niin kyllä mä ainakin ottaisin kantaa! Heh!

Mä voisin kyllä aloittaa keskustelun moisistakin asioista. Varsinkin noista maataloustuista on saatu aikaisemmin aikaan melko mielenkiintoisiakin mielipiteenvaihtoja  8)

Mutta yleisön mielenrauhan vuoksi taidan jättää aiheen käsittelemättä - ei taida oikein sopia tälle foorumille...  :)

Sopii toki! "Yleisessä keskustelussa" sana on vapaa, joten sinne vaan keskustelunavauksia muustakin kuin hoitoalaan liittyvistä aiheista.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ninnu

Jos palataan vielä Nursion aloittamaan alkuperäiseen aiheeseen...

Olen itsekkin ihmetellyt miksi hoitoalalla vallitsee niin kova kilpailu " vanhojen" ja "uusien" koulutusten, eri ikäluokkien ja perus,-ja sairaanhoitajien välillä. Kolleegallisuudesta ei ole tietoakaan useimmissa paikoissa ja jonkun onnistuminen työssä/ kehujen saaminen on aina "itseltä pois" ja neuvoja varsinkin nuoremmalta työtoverilta ei siedetä.

Herranjesta, ihmisiähän tässä kaikki ollaan ja raskaassa työssä pitäis tukea toisiaan! Jotenkin kieroa koko meno ja ymmärrettävää että nokkaansa myöden lähihoitajia/opiskelijoita/ nuorempia ihmisiä katsova sh/lh ei asioita paranna,

vaan uusi sukupolvi selkäänpuukottajia saadaan hautumaan ja hierarkia sairaaloissa jatkuu hamaan tulevaisuuteen...:)

Tehy-lehdessä oli muuten hyvä selitys miksi naiset eivät yksinkertaisesti saa "joukkojaan" kokoon ja hoitoalan monia epäkohtia joukkovoimalla kuntoon: selitys löytyy menneisyydestä, jolloin naisten oli kilpailtava toisiaan vastaan saadakseen hyviä miehiä - asema yhteiskunnassa määräytyi miehen kautta. Ja saalistahan ( miestä ) piti vielä valvoa rengastuksen jälkeenkin muilta naisilta...8)

Naiset (varsinkin vanhemmat) kilpailevat yhä työelämässä, joka ilmenee seläntakana puhumisena ja kieroiluna..yms...

Nykyisin, kun naiset voivat kouluttautua, tehdä työtä ja elää miehistä taloudellisesti  riippumattomina, ei kilpaileminen naisten kesken ole enää välttämätöntä oman selustan turvaamiseksi. Toivottavasti nuori hoitsusukupolvi tukee toisiaan ja pääsee menneisyyden kahleista.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Härveli

Tehy-lehdessä oli muuten hyvä selitys miksi naiset eivät yksinkertaisesti saa "joukkojaan" kokoon ja hoitoalan monia epäkohtia joukkovoimalla kuntoon: selitys löytyy menneisyydestä, jolloin naisten oli kilpailtava toisiaan vastaan saadakseen hyviä miehiä - asema yhteiskunnassa määräytyi miehen kautta. Ja saalistahan ( miestä ) piti vielä valvoa rengastuksen jälkeenkin muilta naisilta...:)

Toivottavasti nuori hoitsusukupolvi tukee toisiaan ja pääsee menneisyyden kahleista.

Mitä, eikö niistä hyvistä miehistä kilpailla vieläkin!?  8) Ja kyllähän niitä omia ukkoja on pakostakin valvottava vielä "rengastuksen" jälkeenkin. Vaikka mikäs minä olen sanomaan kun ei ole rangastamatontakaan, mutta eikös se niin ole että se ei välttämättä ole kuin hidaste...

Vitsi-vitsi!

Kyllähän tämä on semmoinen työ missä pitäis tukea toinen toistaan. Kyllähän sitä pitää hoitajan jaksaa työssään, kun pitäisi ne muutkin jaksaa hoitaa! Mutta milloin tämä tapahtuu, työparin tukeminen ja lopettaa se selkään puukottaminen?

Share this post


Link to post
Share on other sites
dino

Ja kyllähän niitä omia ukkoja on pakostakin valvottava vielä "rengastuksen" jälkeenkin.

Paras ohje ja aforismi jonka olen kuullut häissä annettavan puolisoille kuuluu:

"Avioliittoa voisi verrata lohen kalastamiseen: Mitä enemmän annat kalalle siimaa, sitä lähempänä se ui ja mitä kireämmälle yrität siiman kiristää, sitä voimakkaammin kala yrittää riuhtoa itsensä irti"

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ninnu

Toi on muuten hyvä ohje Dino 8) Ja pitää paikkansa miesten ja miksei myös naisten suhteen että toisen pitää antaa hengittää ja olla omasta halusta yhdessä.

Muuten, kuinka moni nainen saa kuullakseen samanlaiset mustasukkaiset saarnat kuin mies esim. pelireissulle/kavereitten kanssa yhdelle/saunailtaan lähtiessään- "pitääks sun aina olla menossa!!!"

Oman mustasukkaisuuteni/omistushaluni/läheisriippuvuuteni sain hallintaan kun mietin kuinka kauan kestäsin omistushaluista miestä.  Itsetutkiskelun päätteksi tajusin etten moista "riippujaa" kestäis hetkeäkään ja samalla tajusin antaa "lohelle siimaa".

Omaa elämää ei siis saa unohtaa kun ryhtyypi seurustelemaan :)

Nim. Ninnun ihmissuhdelinja 3 e/min  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Härveli

Omaa elämää ei siis saa unohtaa kun ryhtyypi seurustelemaan 8)

Just näin!

"Avioliittoa voisi verrata lohen kalastamiseen: Mitä enemmän annat kalalle siimaa, sitä lähempänä se ui ja mitä kireämmälle yrität siiman kiristää, sitä voimakkaammin kala yrittää riuhtoa itsensä irti"

Ja toinen paikkaansa pitävä "sanonta": Parhaat ovat aina varattuja...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest helikir

Täällä eräs keväällä valmistuva LH. Olen ollut monenlaisissa paikoissa harjoittelemassa ja keikoilla, myös akuuttiosastoilla. Milloinkaan en ole suostunut olemaan "huonompi" tai "alempiarvoinen" työyhteisöissä. Olen saanut hyvää palautetta ja pärjännyt hoitotyössä kiitettävästi. Joku sh on joskus yrittänyt " nokittaa" pelkän ammattinimikkeensä varjolla, mutta ei ammatti tee yhdestäkään ihmisestä arvokkaampaa tai fiksumpaa. Viisaus ja hyvä hoitotaito saavutetaan oikealla asenteella ja elämänkokemuksella. Kohdallaan oleva itsetunto ja erilaisuuden salliminen mahdollistaa tasa- arvoisuuden muihin ihmisiin nähden. Voi olla, että jonkun mielestä työkaveri on tyhmä, kun ei osaa jotakin asiaa...Vielä tyhmempi on se, joka ei halua neuvoa!Meillä HESOTE: ssa opetetaan muuten lähihoitajille vena- näytteenotto, miten muissa oppilaitoksissa? Toivotan teille kaikille työelämässä oleville ja opiskeleville hoitajille haasteellisia hetkiä hoitotyössä. Olkaamme inhimillisiä toisiamme kohtaan ja arvostakaamme kaikkien työpanosta koulutuksesta riippumatta!8)

Share this post


Link to post
Share on other sites
OldOne

Viisaus ja hyvä hoitotaito saavutetaan oikealla asenteella ja elämänkokemuksella.

Kyllä se nyt vähän koulutustakin vaatii. Oikea asenne ja elämänkokemus ei tee minusta esim lääkäriä 8)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest vaine

Laitanhan nyt kommenttini vielä tähänkin asiaan. Olen itse koulutukseltani sh ja työskennellyt sekä sairaalan ovien sisällä että ulkopuolella. Omat kokemukseni ovat olleet että nimenomaan sairaalassa tuo hoitohenkilökunna hierarkia on välillä käsittämätöntä. Kuuluin itse sairaalssa siihen porukkaan joka haistatti p...eet siihen mikä ihmisen koulutus oli, vaan ammattitaito ja arvostus saavutettiin jokapäiväisessä työssä pärjäämisellä.

Ambulassissa taas en ole koskaan törmännyt siihen että kukaan nokittelisi toista pidemmällä koulutuksella tms:lla.

Tosin  muistan tapauksen kun erääseen lääkärijohtoiseen helikopteriin tuli töihin uusia lekureita, jotka aluksi mielsivät rollinsa olevan kaikkien muiden yläpuolella jne. Muutaman kk. kuluessa he kuitenkin huomasivat että toimivassa eh:ssa kaikilla henkilöillä on oma roolinsa ja paikkansa eikä kukaan ole toisen yläpuolella.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Nöös

Mikä meitä hoitoalan ihmisiä vaivaa? Asenteissa olisi kyllä todellakin vähintäänkin hiomista. Ei kai näin riitaisa ja kaunainen joukko saa koskaan esim, palkkausasioita kuntoon. Työpaikat ovat täynnä kaunaisia, selän takana paskaa puhuvia, toisia sortavia ihmisiä. Työkaverin työsuorituksia repostellaan ja arvostellaan porukalla. Jokainen saa osansa "kehityskeskusteluista"! Hierarkkinen järjestys lyö laudalta kyllä puolustusvoimatkin! Lääkärit ja potilaat antavat korvamakeaa puun ja kuoren välissä olevalle hoitajalle ja siitähän se ketju jatkuu suoraan alenevasti... Hoitotyö ei ole temppujen tekemistä ja suorittamista ja niiden arvostelua. Eiköhän kaikkien osuus ole kokonaisuudessa yhtä tärkeä loppupeleissä. Kalifiksi kalifin paikalle on kuitenkin ikuinen kaipuu... Kyllähän tämä oman sukupuoleni määräenemmistö jollain lailla näkyy asettelussa. Jospa nämä nuoret hoitajat omalla asenteellaan  saisivat muutosta aikaan. Jää nähtäväksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Jio

Kalifiksi kalifin paikalle on kuitenkin ikuinen kaipuu...

-Paremminkin suurvisiiriksi. Kalifille nuita "luottamuksellisia neuvonatajia" tuntuu piisaavan. Ne on yleensä pahempia kuin itse kalifi.

Share this post


Link to post
Share on other sites
nursio

Mikä meitä hoitoalan ihmisiä vaivaa? Asenteissa olisi kyllä todellakin vähintäänkin hiomista. Ei kai näin riitaisa ja kaunainen joukko saa koskaan esim, palkkausasioita kuntoon. Työpaikat ovat täynnä kaunaisia, selän takana paskaa puhuvia, toisia sortavia ihmisiä.

Taidatkos tuota sen paremmin sanoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest aikku

Työskentelen miesvaltaisessa työyhteisössä, jossa mh/msh:n ja sh:n hommat eivät paljoa käytännössä eroa toisistaan.  Meillä on ainakin muutakin tekemistä kuin miettiä mikä ammattiryhmä on huonompi tai parempi kuin toinen.  Usein kuulee oh:n tai noviisish:n suusta, että työvuosien tuomalla kokemuksella ja varmuudella hoidetaan joku homma kotiin , toisaalta taas koulunpenkiltä tulleella on päivitettyä tietoa, jota me konkarit (20v työkokemusta) otamme himoiten vastaan...!

Share this post


Link to post
Share on other sites
Piparminttu-Pipsa

Hieno aihe! Muiden arvostaminen on ihan ykkösjuttu hyvälle "tiimityölle". Olen SH, mutta olen oppinut NIIN paljon monilta ihmisiltä, kun vaan haluaa oppia. Eikä ole ollut väliä on lh tai mikä tahansa. Kun joku tekee jotain hyvin (minkä ei aina tarvitse olla tajunnanräjäyttävän suurta) olen siitä yrittänyt myäös muistaa kehua, koska joskus on kiva kuulla muiltakin että osaa jotain tehdä  :) Esim. lääkintävahtimestarit tai perushoitajat, jotka ovat tehneet kauan töitä, tietävät vissisti monesta asiasta enemmän kuin minä ja sitten taas minä saatan tietää toisesta enemmän. Tyhmyyttähän on, että on niin paha pätemisen tarve, ettei "osaa oppia" muilta, saatika arvostaa ammattitaitoa. Mutta jokainenhan sen arvostuksen kuitenkin ansaitsee omilla toimillaan  8)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest zippadippaduidaa

"Vanhat" koulutukset ovat aina uusia parempia, yksikään valmistunut opiskelijaryhmä ei enää yllä aiempien tasoon.

Tuolla tavalla tuo asia on aina ollut aikaisemmin valmistuneiden hoitajien mielestä. Jos joskus voi kokeneempikin ottaa lappuja pois silmiltä, niin näkisi kokonaisuuden ja olisi oikeasti kokeneempi hoitaja

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ninnu

Tulipa taas mieleen yksi teoria miksi tää hoitoala on hierarkisuuden norsunluutorni: Aiemminhan hoitajia koulutettiin nöyriksi ja pyynteettömiksi jo koulussa ja osastonhoitaja & lääkäri olivat puolijumalia joita teititeltiin ja pelättiin. Nykyiset vanhemmat hoitsut oppivat tiukan kurin ja arvostivat aikoinaan itseään vanhempien konkareiden kokemuksia tietäen, että joskus olisivat itse noita kunnioitettuja ja kummarrettuja konkareita.

Nykysukupolvi on kuitenkin vapaamielisempää ja sananvapautta käytetään hyväksi ja uusia menetelmiä kokeillaan rohkeammin. Ja jos joku asia ei miellytä tai toimi se voidaan sanoa rohkeasti oli vastassa sitten lääkäri tai kuka vaan.

Tämä varmaan saa vanhemmat hoitajat, jotka ovat pitäneet hierarkisuutta itsestään selvänä takajaloilleen, kun uusia oppimiaan työtapoja ja tietoja tulee vastavalmistunut hoitaja näyttämään rohkeasti. Helppo keino on tuolloin vedota siihen -"näin on aina tehty" -fraasiin ja vetäytyä hierarkisuuden huomaan... ja he eivät saakkaan koko työuransa tavoittelemaansa vanhemmaan konkarin mitalia.

Share this post


Link to post
Share on other sites
dino

Tämä varmaan saa vanhemmat hoitajat, jotka ovat pitäneet hierarkisuutta itsestään selvänä takajaloilleen, kun uusia oppimiaan työtapoja ja tietoja tulee vastavalmistunut hoitaja näyttämään rohkeasti. Helppo keino on tuolloin vedota siihen -"näin on aina tehty" -fraasiin ja vetäytyä hierarkisuuden huomaan... ja he eivät saakkaan koko työuransa tavoittelemaansa vanhemmaan konkarin mitalia.

Totta Ninnu puhut, huomiosi ovat aivan oikeita. Mutta oletko huomannut että minkälaisia hoitajia näistä "vapaamielisistä ja rohkeista" nuorista hoitajista tulee vanhemmiten? Kun lapset ovat maailmalla, velat maksettu ja töissä halutaan mennä helpoimman kautta niin mekin olemme aivan samanlaisia. Vai olemmekohan...?

Share this post


Link to post
Share on other sites
nursio

Onko siis niin, että alamme muokkaa meistä kaikista luonteenpiirteisiin ja sukupuoleen katsomatta kärttyisiä, työtävieroksuvia, muutosvastarintaisia ja muita selkäänpuukottavia akkoja  huh.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ninnu

Juu, voihan siinä noin käydä... mut polku eläkkeelle olisi varmasti paljon "vähäkivisempi", jos tilaa näyttää kyntensä ja käyttää omia aivoja ja taitoja jätettäisiin myös uusille tulokkaille. Ei tarttis olla jokapaikan besser-wisser ja voisi omaa tietoa siirtää pehmeämmillä konsteilla sitä haluaville. Suvaitsevuutta hoitoalalle kaipailisin! 

Voipi olla kyllä, että sitten kun 60 wee lähenee ajatukset on jo siirtyny kiikkustuoliin ja tyyliin "mikä kiire tässä valmiissa maailmassa"

  :P

Share this post


Link to post
Share on other sites
nursio

Mutta ihan vakavasti puhuen; olen monesti miettinyt sitä, että alamme olosuhteilla on osuutensa tähän ilmiöön. Kun uralla etenemismahdollisuudet ja palkkankorotusten saaminen ovat mitä ovat, on sitä omaa erinomaisuuttaan osoitettava muilla keinoin. Ja mikä onkaan parempi keino pönkittää omaa egoaan kuin alistaa vähän nuorempia/heikompia/kiltimpiä/arempia ihmisiä....

Monelle tämä hoitotyö tuntuu olevan se ainoa pätemiskanava ja ammatti keino määritellä oma itsensä ja arvonsa. Toivottavasti oma elämäni ei koskaan kapeudu niin pahasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ninnu

Totta turiset nursio! Olen miettinyt ihan samaa ja ammatinvaihtokin on käynyt mielessä, kun hoitoalan arkitodellisuuteen laskeuduin ja näin mitä se on. Raskaan työn lisäksi raskas ilmapiiri valitettavan monessa paikassa. Raikkaita ja kannustavia työpaikkojakin olen nähnyt ja ne tällä alalla saaneet pysymään ja toivomaan josko vakipaikka tuollaisesta yhteisöstä hyvällä onnella tulisi  ;D

Miun suurin pelko on ollut että muutun samanlaiseksi katkeroituneeksi ja putkinäköiseksi tantaksi, kuin moni eläkeikää lähenevä on. Miulla ainakin työminä-ja arkiminä ( eikös tätä omalla persoonalla tehdä) liippaavat niin läheltä toisiaan että sääliksi käy läheisiä ihmisiä kotona jos kovinkin kitkeräksi muutun 8)

Työ varsinkin huonossa, kilpailuhenkisessä yhteisössä varmaan tosiaan muuttaa ihmiset kaltaisekseen ja työstä tulee itseisarvo, johon ei osaa enää suhtautua vain työnä, vaan se alkaa jo määrittää itsetuntoa.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Maritta

Ninnu puhut asiaa! Kyllä se juttu on niin että "Kaikkihan me samassa veneessä ollaan..." siellä työmaalla. Luulisi että kaikki viihtyisivät ja työt sujuisivat paremmin jos kaikki jaksaisivat vetää sitä yhtä köyttä ja vielä samaan suuntaan  ;D

Kyllä se käy ketuttaa jo hiljasempaakin kun työmaalle tullessasi on vastassa katkeroituneinen/vittuuntuneiden/uupuneiden valkoinen armeija.

Ei kai auta muu kun jokaisen olisi mentävä itseensä, myös niiden jotka tietävät ja osaavat kaiken, ja mietittävä kuinka mie voisin tehdä tästä työstä ja työpaikasta paremman kaikkien olla.

On totta että kaikkien kanssa ei mielellään kahvihuoneessa läppää heitä ja kerro henkilökohtaisia mielipiteitä, mutta sekin olisi hienoa jos toimeen voisi  tulla  jokainen jokaisen kanssa.

Kunnioitus (isolllllla K:lla) toisen työtä kohtaan olisi se kantava tekijä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

×
×
  • Create New...