Jump to content
 

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

tiku

lääkemurskaimen puhdistus

Recommended Posts

tiku

Minkälaisia tapoja teillä puhdistaa lääkemurskain jos usealle potilaalle pakko murskata lääkkeitä kierron aikana? Käytättekö vain vettä vai esim neoamiseptia?? Toisethan eivät sitä kylläkään puhdista eri potilaiden välillä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Lucy In The Sky

Kyllä vedellä on huljautettu jääneet hippuset pois. Ei murkainta kaikki kyllä tosiaankaan puhdista mutta itse kyllä teen niin kun kyllä sitä jauhetta jää astiaan ja siihen itse murskaimeen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sairaanhyvähoitaja

Vesi riittää hyvin ja luulisin että puhdistusaineiden käyttö on itseasiassa huonompi tapa, aineesta voi jäädä rippeitä muskaimeen ja voi vaikuttaa seuraavaksi laitettuun lääkkeeseen jotenkin esim. enterotabletin pintaan.

Tottakai täytyy aina puhdistaa vedellä, joku voi saada yliherkkyysreaktion, jos vanhat lääkemurut sekoittuvat seuraaviin ja ne sattuu saamaan allerginen potilas.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
selena

luulisin että puhdistusaineiden käyttö on itseasiassa huonompi tapa, aineesta voi jäädä rippeitä muskaimeen ja voi vaikuttaa seuraavaksi laitettuun lääkkeeseen jotenkin esim. enterotabletin pintaan.

Pliis sano että ymmärsin nyt väärin tän, mut etkai sä lääkemurskaimella enterotabletteja murskaa??

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Nemesis

luulisin että puhdistusaineiden käyttö on itseasiassa huonompi tapa, aineesta voi jäädä rippeitä muskaimeen ja voi vaikuttaa seuraavaksi laitettuun lääkkeeseen jotenkin esim. enterotabletin pintaan.

Pliis sano että ymmärsin nyt väärin tän, mut etkai sä lääkemurskaimella enterotabletteja murskaa??

Voi kuule, tuo enterotablettien murskaaminen ja liottaminen on monessa paikassa ihan arkipäivää..

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Itse pesen murskaimen lämpimällä vedellä, pahimmat sotkut jopa astianpesuaineella ja pyrin käyttämään esim. spriisuihketta vielä puhdistamiseen. Haihtuu aika nopeasti, tietysti huokoiseen aineeseen etanolia voi jäädä. Veden voi kuivata paperipyyhkeellä.

Sen verta ihmeellisiä lääkeallergikoita on tullut vastaan, ja pahimmat reagoivat esim. tulehduskipulääkkeille hyvin rajusti, että yritän välttää kaikin keinoin lääkemurusten kulkeutumista murskaimessa, puolittajassa, lääkkeenjakopöydällä tms. seuraavalle potilaalle.

Enterotablettien murskaaminen on aina mielenkiintoista, koska osa lääkeaineista hajoaa mahalaukun happamassa ympäristössä. Joskus tosin ei ole vaihtoehtoa, eli ei ole muita lääkkeitä kuin suun kautta annettavia ja jos henkilö ei pysty niitä nielemään, niin sitten voi kokeilla, tepsiikö se happolabiili (hapossa kestämätön) lääke edes osin. Talojen lääkevalikoima voi kyllä olla liian niukka, näissä tilanteissa kannattaisi selvitellä, mitä tabletteja ei saisi murskata, ja yrittää löytää niille ihan oikeasti jokin toimiva vaihtoehto. Ei ole järkeä syöttää lääkkeitä, jos niistä ei saa täyttä vaikutusta irti tai hoidettava sairaus ei ehkä niillä parane. Jos jostain lääkkeestä löytyy esim. liuotettava versio tai kapseli, jonka saa avata ja muruset spruutata nokkaletkuun, niin avot.

Enterotableteilla voi olla myös tarkoitus siirtää hoitava vaikutus esim. suolistosairauksissa riittävän pitkälle suoleen. Ja erityisesti depottableteilla on tarkoitus estää lääkeaineen pitoisuude nopeat nousut ja laskut, osa depottableteista myös sisältää vaikuttavaa ainetta sen verran suuren määrän, että tablettien murskaaminen voi olla jopa vaarallista.

Uskomuksia aiheeseen liittyy, mm. erään vatsalääkkeen oletetaan enterotablettimuodostaan olevan hyvin murskattavissa, kun vatsassa se kuitenkin vaikuttaa. Vaan ei: on happolabiili, hajoaa mahalaukussa ja lääkkeen tulee käsittääkseni imeytyä ohutsuolen emäksisemmästä ympäristöstä verenkiertoon päästäkseen sitten sitä kautta vaikuttamaan oikeaan paikkaan. Eräät lääkkeet happamassa ympäristössä saavat varauksen eivätkä läpäise biologisia kalvoja, eivätkä sitten pahemmin pääse mahalaukun sisällöstä sinne kohdesoluihin vaikuttamaan.

Valitettavasti Pharmaca ei pahemmin kertoile, mikä lääkeaine on esim. happolabiili ja mikä sen hyötyosuus on mahalaukkuun paljaaltaan annettuna. Ja jos lääkeaineen imeytyminen mahalaukustakin vaihtelee runsaasti vaikka jonkin pH:n mukaan, niin lääkeaineen pitoisuus potilaassa voi olla melkoista vuoristorataa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
neriina

Meillä on käytössä lääkemurskain jossa lääkkeet murskataan lääkelasissa. Siis jokaisen lääkkeet murskataan siitä omassa kupissa, eivätkä eri potilaiden lääkkeet näinollen joudu tekemisiin toistensa kanssa niin paljoa. Tokihan siihen osaan, jolla se murskaus tapahtuu saattaa jäädä jämiä, mutta se on muovia ja helposti pestävissä. Plussaa on myös se että lääkkeitä ei tarvitse siirtää lääkekupista murskaimeen ja taas takaisin. Suosittelen!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Veera

Lietän tabletin ruiskussa, joskus murskaan sen ennen liettämistä siinä samaisessa ruiskussa. Muutamia on tullut vastaan, joihin käsittely ei tehoa, esim. ruisku hajoaa ennen tablettia. Huhmaretta en ole käyttänyt aikoihin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
gannet

Ei tule käytettyä murskainta, kun lääkkeet tulee laitettua eri kippohin, joissa pieni määrä vettä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Lääkärihoitaja

Yleensä vedellä ja tiskiaineella.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Veli valkoinen

luulisin että puhdistusaineiden käyttö on itseasiassa huonompi tapa, aineesta voi jäädä rippeitä muskaimeen ja voi vaikuttaa seuraavaksi laitettuun lääkkeeseen jotenkin esim. enterotabletin pintaan.

Pliis sano että ymmärsin nyt väärin tän, mut etkai sä lääkemurskaimella enterotabletteja murskaa??

Voi kuule, tuo enterotablettien murskaaminen ja liottaminen on monessa paikassa ihan arkipäivää..

Ja ainahan voi tosiaan avata ne kapselitkin ja sotkea muruset samaan puuroon. Pääsee niin paljon helpommalla...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sukunajo

Lietän tabletin ruiskussa, joskus murskaan sen ennen liettämistä siinä samaisessa ruiskussa. Muutamia on tullut vastaan, joihin käsittely ei tehoa, esim. ruisku hajoaa ennen tablettia. Huhmaretta en ole käyttänyt aikoihin.

no enpä ole minäkään sitten pitkäaikaissairaala-aikojen käyttänyt huhmaretta. Puolittajia toki näkee melkein paikassa kuin paikassa ja ne huuhdon hanan alla.

Tuo jonkun mainitsema lääkelasiin sopiva murskain kuullosti mielenkiintoiselta, onkohan sillä joku erityinen nimi, voisin suositella johonkin niistä paikoista joissa huhmare on käytössä...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Nemesis

luulisin että puhdistusaineiden käyttö on itseasiassa huonompi tapa, aineesta voi jäädä rippeitä muskaimeen ja voi vaikuttaa seuraavaksi laitettuun lääkkeeseen jotenkin esim. enterotabletin pintaan.

Pliis sano että ymmärsin nyt väärin tän, mut etkai sä lääkemurskaimella enterotabletteja murskaa??

Voi kuule, tuo enterotablettien murskaaminen ja liottaminen on monessa paikassa ihan arkipäivää..

Ja ainahan voi tosiaan avata ne kapselitkin ja sotkea muruset samaan puuroon. Pääsee niin paljon helpommalla...

Näinkin tapahtuu ja ihan lääkärin määräyksestä..

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Veli valkoinen

luulisin että puhdistusaineiden käyttö on itseasiassa huonompi tapa, aineesta voi jäädä rippeitä muskaimeen ja voi vaikuttaa seuraavaksi laitettuun lääkkeeseen jotenkin esim. enterotabletin pintaan.

Pliis sano että ymmärsin nyt väärin tän, mut etkai sä lääkemurskaimella enterotabletteja murskaa??

Voi kuule, tuo enterotablettien murskaaminen ja liottaminen on monessa paikassa ihan arkipäivää..

Ja ainahan voi tosiaan avata ne kapselitkin ja sotkea muruset samaan puuroon. Pääsee niin paljon helpommalla...

Näinkin tapahtuu ja ihan lääkärin määräyksestä..

Saattaa vissiin olla ihan eri juttu, jos se lääkärin määräyksestä tapahtuu verrattuna siihen että yksittäinen hoitaja päättää niitä kapseleita näppäränä ajattelijana availla...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Aadelheid

No se nyt ei kerro mitään asian järkevyydestä tai yhtään mistään että lääkäri jotain määrää :nauraa:

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Veli valkoinen

No se nyt ei kerro mitään asian järkevyydestä tai yhtään mistään että lääkäri jotain määrää :nauraa:

Ei tokikaan  :nauraa: Mutta enemmän se kertoo siitä hoitajasta, joka niitä kapseleita availee omatoimisesti ollakseen näppärä  >:D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Ketorin

Sairaala-apteekin mukaan kapselit saa aukaista. Sisällä olevan tavaran saa liottaa (Peg potilaat) Mutta jos sisältö on rakeita tms, niitä ei saa enää murskata. Liottaa saa yrittää, vaan eipä ne mihkään liukene.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Monet kapselit voi avata. Jopa depotkapseleita, jos niissä rakenne on sellainen, että kapseli on vain "näön vuoksi" ts. helpottaa nielemistä ja siinä sisällä on oikea määrä lääkettä rakeina. Rakeet sitten sisältävät lääkeaineen, joka on päällystetty erityisellä pinnoitteella, joka vapauttaa lääkkeen hitaasti rs-kanavassa. Tietysti on ihan hyvä vilkaista, onko lääke tarkoitettu otettavaksi tyhjään vatsaan (ruoka, rasvat, proteiinit voivat muuttaa sen imeytymistä), kuumaan lääkkeitä ei kannata sotkea, joskus tietysti lääke voi olla kitkerän makuista. Eikä depotkapselien rakeita kannata liuotella, eivät hevin liukene, ja jos ne sattumoisin liukenevat johonkin aineeseen, niin vaarana on sitten depotkapselin koko sisällön hyvin nopea imeytyminen ts. lääkeaineen liian suuri hetkellinen pitoisuus potilaassa (jota voi seurata taas joidenkin lääkkeiden nopea pitoisuuden lasku ja liian alhainen pitoisuus).

Kannattaa varmistaa Pharmacasta, että kapselinkin rakenne on sellainen, että sen voi avata. Mielessä kun pyörii jostain jokin kapseli, joka itsessään olisi se lääkkeen vapautumista hidastava rakenne... Harmillisesti Pharmaca ei kuvaa kummoisesti lääkkeiden rakennetta ja rakenteiden ominaisuuksia, joskus tarkemmasta toiminnallisesta kuvauksesta voisi olla apua; harva osaa päätellä tabletin ainesosista, miten tabletti oikeasti käyttäytyy. Ja edelleen ihmettelen tämän maan päättäjiä, jotka haluavat saada kopiolääkkeet niin halvalla, ettei niistä tarvitsisi toimittaa paljoa mitään tietoja. Oikeasti itseäni ottaa päähän, että esim. kaikkien kopiolääkkeiden koostumusta ei löydy kaikista terveydenhuollon ohjelmistoista - jos joskus tarvitsee penkoa esim. apuaineallergikolle lääkettä, niin tiedon tulee olla nopeasti ja aina saatavissa!!!

Pharmaca yleensä mainitsee, jos esim. tabletin voi puolittaa. Joitain depottablettejakin voi puolittaa, niissä idea on sitten sellainen, että siinä jakouran kohdalla halkeaa vain "täyteainetta", ja tabletin puoliskot ovat itsenäisiä tabletteja, eli ne molemmat puoliskot on päällystetty lääkkeen hitaasti vapauttavalla päällysteellä, joka ei rikkoonnu tablettia puolitettaessa. Näitäkään depottabletteja ei saa sitten murskata, koska silloin ne itsenäiset päällystetyt puoliskot menevät pirstaleiksi. Ja jos depottablettia ei ole tarkoitettu puolitettavaksi, niin depottabletin halkaiseminen tarkoittaa lääkkeen vapautumista heti mahalaukussa (voi hajota, imeytyä liian voimakkaasti yms).

Enterotabletit on tarkoitettu vapauttamaan lääkeaine vasta mahalaukun jälkeen suolistossa, joten niitähän ei pitäisi murskata.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sairaanhyvähoitaja

Pliis sano että ymmärsin nyt väärin tän, mut etkai sä lääkemurskaimella enterotabletteja murskaa??

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
gannet

Sairaanhyvähoitaja: Mikä on sellainen enterotabletti, josta ei löydy muuta vaihtoehtoa kuin murskaaminen?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Omenakaneli

En nyt kommentoi sen enempää enteroiden murskaamista kuin sen verran, että en lähtis sitä tekemään.

Ja joo, lääkäreiden määräyksiä olen oppinut kyseenalaistamaan jo ajat sitten. Kerrankin keikalla ollessani (potilaita siis sen tarkemmin tuntematta) konsultoin päivystävää lääkäriä peg-potilaan lääkityksestä, koska hänelle meni DM lääkkeitä (Diformin Retard-depott). Tais tälle potskulle mennä muistaakseni myös Primaspan joka käsittääkseni on entero. Piruuttani sitten tiedustelin lekurilta että joo, mites nää oikein pitäis antaa kun ei näitä kerta jauhaa saa. Sanoin vielä senkin, että mä EN HALUA murskata niitä, potilaallahan on kohta maha ihan sökönä plus ties mitä muuta. No eihän se päivystävä siine sitten mitään osannu sanoa, saatikka että olis vaihtanut valmisteita sellaiseen muotoon jossa ne voidaan murskata ja liettää peg-letkuun annettaviksi. HUOH.

Että mua suorastaan vituttaa tollainen välinpitämättömyys. Eikä se päivystävän asia varmaan olis ollutkaan lääkityksiä alkaa tsekkailemaan, mutta minkä takia osaston oma lääkäri ei voi noihin sen vertaa paneutua että määräis edes oikeanlaiset

lääkkeet  angry.png Kaikista eniten syö just se että, että vaikka tiedät tekeväsi väärin, niin on tehtävä koska näin on määrätty  ::)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sairaanhyvähoitaja

Sairaanhyvähoitaja: Mikä on sellainen enterotabletti, josta ei löydy muuta vaihtoehtoa kuin murskaaminen?

Voi hyvänen aika, tähän nyt sitten takerruttiin. En nyt pysty muistamaan mistä enterotabletista olisi ollut kyse, ei todellakaan ole jokapäiväistä hommaa niiden murskaaminen, vaan joku poikkeuksen poikkeus. Otin sen vain esimerkiksi, olisi pitänyt keksiä parempi esimerkki.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
selena

Mä tiedän kyllä että erityisesti vanhusten lääkehoito voi olla joskus tosi haastavaa, eikä tosiaan ole tarkoitus aloittaa mitään vainoa sinua kohtaan sairaanhyvähoitaja. Minusta vaan lääkitykseen pitäisi keksiä jokin sellainen ratkaisu ettei niitä enterotabletteja tarvitsisi murskata. Ja eihän me hoitajat niitä lääkkeitä määrätä potilaille, vaan lääkäri. Ehkä uuden sukupolven lääkärit ovat valveutuneempia tässä asiassa, kuka tietää... Mutta ei niitä enterotabletteja huvikseen olla keksitty.

Ainiin, alkuperäiseen aiheeseen vastatakseni:Yleensä huuhdon lääkemurskaimen pelkällä vedellä ja kuivaan hyvin, sillä normaalisti lähtee kyllä kaikki jäämät murskaimesta. myös astianpesuaineella olen nähnyt puhdistettavan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Osa enterolääkkeistä voi toimia kohtuullisesti murskattuna, mutta esim. seuraavia ongelmia voi tulla:

- lääke hajoaa mahalaukussa, sen teho heikkenee

- lääke vaikuttaa väärässä osassa ruuansulatuskanavaa

- lääkkeen pitoisuus nousee nopeasti (liian) korkeaksi ja sen jälkeen laskee (liian) matalaksi

- lääke aiheuttaa paikallisen haittavaikutuksen ruuansulatuskanavassa vapautuessaan liian aikaisin

- lääke saa aikaan jonkin muun haittavaikutuksen sen pitoisuuden käydessä liian suurena tai liian pienenä

- haluttua fysiologista vastetta ei saada, tai ko. vaste heiluu laidasta laitaan (esim. syke välillä liian suuri, välillä liian pieni)

- lääkkeen annosta joudutaan suurentamaan, jolloin em. haitat pahenevat

Yksi syy enterotablettien murskaamiseen esim. vanhusten puolella on mahdollisimman halpa ja minimiin puristettu peruslääkevalikoima. Laitoksessa on tietysti lääkeryhmästä vain yksittäinen tai yksittäisiä tuotteita. Siitä ei paljoa voi valita. Lääkäri käy osastolla esim. kerran kuukaudessa. Hoitaja on selkä seinää vasten: voi joko saada lääkärin hyväksynnän tai yrittää saada kuntaa laajentamaan peruslääkevalikoimaa. Sairaalafarmaseuttia ei ole olemassakaan, ja on aika vaikeaa saada lääkäri kirjoittamaan resepti, kävellä se kourassa katuapteekkiin hakemaan toimivampi tuote, ja maksattaa lääkkeen hinta laitoksella, kuten laki vaatisi...

Joskus on ollut aika mielenkiintoisia tilanteita, kun jostain lääkeryhmästä on ollut peruslääkevalikoimassa vain yksi vaihtoehto, tai antibiootteja muutamia. Kun antibiootti aiheuttaa sivuvaikutuksia, mutta on lääkevalikoiman ainoa ko. sairauteen toimiva tuote, niin potilas on sitten kärsinyt sivuvaikutuksista kuurin ajan... Sairaalafarmasialla olisi tällaisissa tilanteissa jotain kehitettävää! Jos tiedonkululla ei lääkevalikoimaa saada laajemmaksi, niin sitten saisi ainakin tietoa, mitä voi tehdä, mitä ei, mikä on sitten mahdollinen huono vaikutus, jos tekee ei-suositellulla tavalla.

Eikä lääkäreilläkään ole joku farmakologisen kemian (oppi lääkkeiden kemiallisista ominaisuuksista, lääkkeiden synteesistä, analysoimisesta jne) osaamista niin paljon koulutuksessaan ja kokemuksessaan, että he lonkalta pystyisivät arvioimaan, miten tietty enterotablettiin tungettu lääkeaine käyttäytyy, jos enterotabletin murskaa. Kyseinen tieto ei ole Pharmacassa, sitä ei löydy aina raskaista kansainvälisistä lääkemanuaaleista. Ja jälleen sairaalafarmasia voisi kehittyä niin, että tällainen tieto olisi nopeammin osastolla käytettävissä. Maailmallahan on järjestelmiä, joissa sairaalafarmasistit ovat mukana arvioimassa potilaan lääkehoitoa jo suunnitteluvaiheessa, arvioivat päätetyn lääkehoidon ja ovat myös apuna selvitettäessä potilaan kliinistä tilaa arvioitaessa, mikä on lääkkeiden osuus esim. ongelmiin ja mitä vaihtoehtoja farmakologisesti olisi tarjolla. Tämän tason koulutusta Suomesta saa hakea, sairaalafarmasian opetus on keskitetty Kuopioon, mutta Kuopion yliopiston nettisivuilta ei pahemmin aiheesta tietoa helposti löytynyt, kävin joku aika sitten etsimässä...

Rivityöntekijä ei voi valitettavasti joissain organisaatioissa kuin yrittää saada muutosta ja välittää tietoa sinne lääkevalikoimasta päättävälle taholle tai kysäistä vielä sairaala-apteekista, josko löytyisi muita. Tai kokeilla löytää valikoimasta jonkin toisen ratkaisun. Jos ei muuta, niin sitten se on vain hyväksyttävä lääkärillä moinen ratkaisu, ja kirjattava tämä potilaspapereihin oman takamuksensa turvaksi. Tietysti noheva hoitaja yrittää löytää sairaalafarmaseutin kiinni ja kysäistä, mitä vaikka enterotabletin murskaaminen oikeasti tarkoittaa. Ja pohtii, miksi lääke on enterotabletti, eli miten potilasta yritetään suojata enteromuodolla. Ja kiinnittää erityistä huomiota lääkkeen tehoon ja haittoihin, jos suinkin mahdollista: jos lääke vaikuttaa sykkeeseen, niin sitä seurataan tiiviisti, tai jos lääke vaikuttaa verensokeriin, niin syytä seurailla, miten verensokeri ehkä pomppii... Valitettavasti kaikkia vasteita ei käytännössä voi mitata tai arvioida, kun labrat on karsittu minimiin ja mahalaukun pinnan kuntoa ei hevin aleta tähystelemään...

Sairaalan ulkopuolellakin säästäminen aiheuttaa joskus hieman epäoikeudenmukaisuuksia, kun ns. hintaputkessa (halvimmat lääkkeet, joihin kela maksaa kokonaisuudessaan korvauksen) voi olla yksi lääke, jota ei sitten voi puolittaa, joka on vaikea nieltävä, jossa on potilaalle sopimaton apuaine tms. Ja lääkäriä ei saa kiinni saadakseen lääkärin vaihtokiellon. Lääkärijärjestelmät tulevat lääketiedossa usein jälkijunassa, ja kun kopiolääkkeistä ei mikään sairaalan tietojärjestelmä, lääkärijärjestelmä, nettipharmaca anna tietoa, onko tabletti minkä kokoinen, mitä apuaineita, voiko halkaista, niin siinähän sitten teet töitä. Lääkelaitoksen sivuilta löytyi vihdoin tieto yhdestä ongelmasta, jota eilen ihmettelin. En yhtään ihmettele, että lääkärit voivat olla aika hukassa tietyssä tilanteissa, kaikissa toimipisteissä ei ole aikaa etsiä tietoa 10 - 20 rinnakkaistuotteesta ja niiden ominaisuuksista.

Editedit: Yksi keino vaikuttaa esim. tapauksessa enterotabletin murskaaminen on muuten täyttää organisaation lääkevirheilmoitus.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×