Jump to content
 

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Tiili

Kuinka jaksaa dementoituneiden kanssa?

Recommended Posts

Tiili

Olen töissä vanhainkodissa, jossa tällä hetkellä on useita vaativia dementoituneita asukkaita. Olen lopen uupunut ja hermot menee. Viisi on sellaista, jotka eivät koskaan muista syöneensä. Menee ehkä minuutti ruokapöydästä noustua, kun syönti unohtuu. Tulevat tahtomaan ruokaa ja varsinkin yksi on sellainen, joka komuaa joka kaapin (ei saa lukkoon) ruokaa etsiessään ja haukkuu ja nimittelee hoitajia. Ja hänet täytyy yrittää pitää poissa ruuista ihan hygieniankin vuoksi. Kun sitten viimein kiireisen aamun jälkeen saa itelle ruuan eteensä, niin tämä asukas tulee haukkumaan ja nimittelemään viereen. Yhdellä taas on harhoja ja etsii milloin mitäkin pikkulasta jne.

Kuinka jaksatte tätä työtä?

Ammatillinen täytyy olla ja ymmärtäähän sen, etteivät he tahallaan ole "hankalia". Joskus hirvittää, että uskovatko omaiset ja vieraat näiden puheita, kun mediassakin on niin paljon vanhusten huonosta ravitsemuksesta jne. Samoin  päivät nukutaan ja yöt valvotaan, Ovat sitten päivällä kuin "zombeja" ja joku voisi luulla, että on "duupattu" hiljaisiksi. Meillä kyllä ei käytetä paljon rauhoittavia tai unilääkkeitä

Mutta koska töissä ei voi "purkaa" väsymystään, kotona perhe saa usein vastaansa vihaisen äidin. Onko sekään oikein lapsia kohtaan?

Eli vinkkejä jaksamiseen (vai onko niitä)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
trikki

Kyllä ne kaapit saa lukkoon jos tahtoa on. Meille osastolle laitettiin lukot kaikkiin kaappeihin, myös jääkaappi on lukossa irrallisella riippulukolla.

Dementikko voisi paremmin kun sen ei tarvitsisi aina kinata asioista hoitajan kanssa. Kinaa voi vähentää lukitsemalla ovia. Kanslian ovikin voi olla lukossa.

Hoitajilla on oikeus ruokailla rauhassa, sulje ovi kun ruokailet.

Jos pinna on jatkuvasti kireä työpäivinä, voi miettiä olisiko joku toinen työpaikka vähemmän stressaava...

Dementiaa sairastavien hoito on hyvin raskasta ja toimiva työyhteisö on kaiken perusta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Lääkärihoitaja

Itse onneksi en joudu dementikkoja hoitamaan kun satunnaisesti. Kyllä sitä on tullut potilashuoneesta marssittua ulos kerta_jos_toinenkin vetämään henkeä..

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Julma

Jos psyykkiset vahvuudet ei riitä dementikkojen hoitoon niin kannattaa jättää se väliin, töitä piisaa muuallakin. Enkä tarkoita sillä mitään että olet huono ihminen tms. Itse ainakin voin myöntää ihan avoimesti että olen liian heikko siihen työhön ja löydän itsestäni vahvuuksia muissa asioissa.

Vinkkejä haasteiden kohtaamiseen kun pyysit niin itsellä on auttanut toisinaan kun vaan palauttaa mieleen että hän ei itse voi käyttäytymiselleen mitään ja kokee ja tuntee aidosti sen maailman jota tuo esille. Ja että hän on yhtä arvokas kuin minä itse ja millaista hoitoa haluat itse vanhana jnejne. Mutta jos ihan tosissaan pännii dementikot niin en keksi muuta kuin että passaat homman seuraavalle.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Lääkärihoitaja

... ja ajatus että pääsen kotiin max. 8 h kuluttua, toisin kuin esim. omaishoitajat.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
stabiili

Tottahan se on että tarvitaan pitkää pinnaa ja kaaoksen sietokykyä. Lukkoja joutuu laittamaan niin vaatekaappeihin kuin ruoka kaappeihin ja huumori on oiva keino päästä tilanteista eteenpäin.

Itse olen työskennellyt vuosia dementoituneiden parissa ja toimiva työyhteisö on yksi jaksamisen keino. Työyhteisö jossa voi tunnustaa välillä riittämättömyyden tunteensa ja puhua kaikista työhön liittyvistä tunteistaan niistä negatiivisistakin.

Omaisten kanssa voi ja täytyy puhua dementoituneen käytöksestä koska väärinymmärryksiä tulee varmasti.

Se ettei jaksa tehdä töitä dementoituneiden kanssa ei tee kenestäkään huonoa hoitajaa, tehtäväkenttä on vain yksi spesialiteetti muiden joukossa ja kokeilemalla,kiertelemällä löytää sen omansa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
S.M

kovaa päätä ja huumoria

huumorilla minä jaksan..toiesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jos alkaa huumori loppua .

  Meillä on osastolla kaikki sellaiset paikat lukossa jonne ei ole asiaa muilla kuin hoitajilla.

suurin osa omaisista tietää miten dementoitunut käyttäytyy , mutta valitettavasti on paljon niitäkin jotka pitävät vielä omaistaan selväjärkisenä, ja minulle suurin stressin aiheuttavatkin omaiset eivät vanhukset.

itse olen ollut vuoden verran dementtiosastolla ja tykkään siitä työstä todella. 

eräs vanhus kerran totesi minulle kun unohdin juttutuokion osastonhoitajan kanssa "siksi me kaikki täällä olemme kun meillä on tuota sementtiä päässä "    ei siihen muu auttanut sanoa kuin "niinhän se taitaa olla"  ;D

kaikille tämä ei sovi , mutta jos sinusta tuntuu ylivoimaiselta dementoituneiden hoito niin varmasti saat töitä muiltakin osastoilta eikä se todellakaan tee sinusta huonoa hoitajaa!!  jaksuja sinulle!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
holbs

Raskas huumori ja hyvä työyhteisö auttaa kummasti jaksamaan. Ja just toi mitä Lääkärihoitaja sanoi, et 8 tuntia ja se työpäivä päättyy.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Jio

Vaihdoin kuntoutusosastolle.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sari-Helena

Työskentelen hoivakodissa, jossa jokainen asukas on dementoitunut, jotkut ovat alzheimerinsa alkutaipaleella, osalla taas on loppusuora menossa. Viihdyn heidän seurassaan erinomaisesti  ;)

Onneksi meitä hoitajia on monenlaisia, ja eri kiinnostuksen kohteilla varustettuina. Itse nostan nöyrästi hattua lasten kanssa työskenteleville. En jaksaisi sitä melskaavaa ja ylivilkasta asiakaskuntaa varmaan viikkoakaan  :D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Viola

Pitkää pinnaa ja vahvaa ammattitaitoa dementikkojen kanssa työskenteleminen vaatii. Itse olen töissä dementiayksikössä, jonne periaatteessa kerätään kaikki ne karkailevat tai muuten hankalat, joita muualla ei haluta/pystytä hoitamaan. Vuorossa on aina kaksi hoitajaa.

Erittäin suuri merkitys jaksamisen kannalta on työporukalla ja yhteen hiileen puhaltamisella.  Meillä onneksi on hyvä porukka, jossa melko avoimesti uskalletaan puhua ongelmista ja jaksamisesta, jokaisella on aina niitä huonojakin päiviä. Itse kaipaisin hyvää työnohjausta, se pitemmän päälle varmasti maksaisi itsensä takaisin.

Paljon enemmän koulutusta pitäisi saada erityisesti psykogeriatrian puolelta. Minusta dementiapuolen koulutus on ihan olematonta Suomessa tai sitten mielettömän kallista ja niihin ei pääse , ellei itse maksa eikä aina silloinkaan. Harmittaa, kun dementikot niputetaan yhteen nippuun, suurinpiirtein höperöiksi mummoiksi ja papoiksi, jotka tarvitsevat turvallisen säilytyspaikan ja jonkun vahtimaan heitä. On aivan eri asia hoitaa Alzheimerin alkutaipaleella olevaa 75-vuotiasta mummoa, kuin esim Pickin tautia sairastavaa 60-vuotiasta ja samalla yrittää tukea hänen omaisiaan.  Harvinaisemmista sairauksista ei juuri edes löydy tietoa suomenkielellä, puhumattakaan sitten hoitoon liittyvistä erityispiirteistä tai kokemuksista.

Olen tällä hetkellä isommalla osastolla työnkierrossa ja koen, että minulla on vaikeuksia sopeutua sen työrytmiin ja varsinkin tupakkataukoihin  :). Ei ole minun juttuni, kaipaan oman osaston intiimiä tunnelmaa, sitä, että hoidettavat ovat sen 8 tuntia "kainalossa" ja sitten ovi kiinni ja kotiin.

Ilmeisesti teillä ei ole erikseen dementiaosastoa ja kaappeja koluavat mummot ovat vähän väärässä paikassa. Esim. meillä kaikki kaapit ovat lukossa, hoitajat sitten unohtelevat laittaa niitä lukkoon ja sitten meinaa kyllä mennä pinna... ;D

Jaksamista ja mieti myös olisiko esim. työnkierto mahdollista, jos tuntuu, että liikaa kiristää.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Tiili

Kiitos vinkeistä. En usko etten olisi soveltuva hoitamaan dementoituneita, ehkä yksi syy väsymykseen on sekin, että kotona on kolme pientä lasta huolehdittavana. (Työssäni kunnioitan kyllä vanhuksia ja yritän hoitaa heitä niinkuin toivoisin itseäni hoidettavan. Olen kyllä nähnyt monenlaistakin kohtelua  :( )Toinen syy on toimimaton työympäristö. Osasto on ollut joku vanha varastotila, eikä todellakaan soveltuva dementoituneille. Pitkiä, sokkeloisia käytäviä ja muutenkin sekava ympäristö. Yöllä ei omaa yökköä, vaan kaksi yökköä huolehtii viidestä osastosta (n. 75 asukasta). Keittiön kaapit pitäisi lukita yksitellen joka välissä ja se ei onnistu, kun pitäisi jakaa iltapalaa jne. Kaikkiin kaappeihin ei saatu edes lukkoa, kun piti säästää kaupungin rahoja  angry.png

Onneksi työkaverit on ihania, ja paljolti niiden avulla jaksaa. Ja dementoituneellakin on hyviä päiviä. Ja työpäivä kestää tosiaan vain sen 8 tuntia...Kas, löytyihän niitä hyviäkin asioita  ::) Voimia kaikille vanhustyötä tekeville

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×