Vanhusten ulkoiluttaminen

[katmat]

viedäänkö teillä asukkaita kuinka usein ulos? Liian usein, liian harvoin? Itse oon törmänny siihen, että ei oo aikaa viedä vaikka halua olis sekä asukkaalla että hoitajalla.

Muokkaus:kuvaavampi otsikko....

[Julma]

En osaa sanoa onko ulkoilutusta liian usein/liian harvoin, mutta kyllä tuolta aina silloin tällöin ehtii aamuvuorosta hoitaja ulkoilemaan kun on 1 enemmän kuin illassa.

Nyt kesällä on otettu kaupungin työllistämistuella ulkoiluttaja joka kiertää neljää osastoa päivän kerrallaan ja hän ehtii kävelyttää käytännössä kaikki osaston halukkaat sen päivän aikana ja sitten jää vielä aikaa johonkin peleihin tai lehden lukuun.

Optimia toki varmaan olisi että yksi ihminen olisi joka osastolla joka vastaisi ma-pe 8-16 vanhusten viriketoiminnasta ja ulkoilutuksista mutta tiedä sitten päästäänkö sellaiseen missään.

[stabiili]

Yksityinen hoivakoti. Viedään kävelylle joka päivä 2-4 asukasta 16:sta. Iltavuoro hoitaa lenkin ensitöikseen,aamuvuoro päättää lähtijät ja pukee tarpeen mukaan valmiiksi.

Lisäksi asukkaat ulkoilevat omatoimisesti aidatulla piha-alueella halunsa ja voimiensa mukaan.

[Niinuli]

Liian harvoin viedään, kuitenkin aina voimavarojen puitteissa. Osa viedään p- tai ger-tuolilla, osa sängyllä. Kerralla on kuitenkin aina useampi nauttimassa ilmoista ja hoitajat kiertävät seuraa pitämässä.

Toisaalla taas, missä on hyväkuntoisia vanhuksia, ulkoiluttaminen ja ulkona oleminen toimivat paremmin. Monesti ruoan jälkeen mummot passitetaan pihalle nauttimaan kauniista ilmasta ja monesti päiväkahvitkin juodaan terassilla.

Varsinaiseen lenkkeilyttämiseen tuntuu, ettei missään ole aikaa. Lenkkeilyttäminen on jäänyt paljolti omaisten vastuulle.

[Tallaaja]

Kunnallinen vanhainkoti. Pihalle pääsee kaikki halukkaat päivittäin. Vuodepotilaita viedään sänkyineen ulos muutaman kerran kesässä (vaikkei osaa itse pyytää). Muuten ulkoillaan tilanteen mukaan. Välillä ehtii vetää rundia useamman kanssa, välillä ei lainkaan. Hautuumaalla, kylällä, kaupalla käydään halukkaiden kanssa tarpeen mukaan.

[Leela]

Kouluaikana olin kolmesti kunnan dementia yksiköissä, ja kerran yksityisessä palvelutalossa harjoittelemassa. Jokaisessa paikassa olisi ollut suorastaan runsaasti aikaa ulkoilla tai järjestää muuta virikettä. Yhdessä paikassa näin toimittiinkin. Yksikössä oli mukava tunnelma ja henkilökunta tuli hyvin juttuun keskenään. Naurettiin ja laulettiin paljon, leivottiin, ulkoiltiin ja pestiin pyykkiä. Välillä istuttiin hiljaa sohvalla, käsi kädessä asiakkaan kanssa. Töihin oli kiva mennä. Muissa paikoissa henkilökuntaa sen sijaan  ei kertakaikkiaan homma kiinnostanut, sanoivat sen ihan suoraan. Kun eräs pyörätuolissa istuva vanhus pyysi vessaan, minulle sanottiin, että " ei tarvitse auttaa, sillähän on vaippa". Kiirettä ei ollut, tunnin kahvitauon ehti joka päivä pitää. Yksityinen palvelutalo oli pahin. Katsoin yhtenä päivänä kellosta, että istuin 6 (kuusi!) tuntia kahvihuoneessa ohjaajani kanssa. Se oli harjoitusjakson alussa, kun en vielä osannut mennä itsenäisesti hommiin. Viriketoimintaa oli kerran viikossa 45 min., ja siitä oli joka kerta tappelu kuka sen joutuu pitämään. Voin sanoa, että toiminta ei todellakaan ollut virkistävää! Ulkoilusta kuulin mm. kommentin "mä en ainakaan tänään lähde kenenkään kanssa ulos", "Siltä, siltä ja siltä ei ainakaan kysytä haluaako ne ulos tänään." Asenne asiakkaisiin, siis vanhoihin ihmisiin, oli aivan järkyttävä, tyyliin: ollaan täällä mummojen perseitä pesemässä,  taas se haluaa jotain, en mene ainakaan varttiin vielä.  Kuka haluaisi esim.omasta äidistään puhuttavan noin?? Ei liikuntakyvyttömyys tai pidätyskyvyttömyys  niiden mummojen valinta ole.

Uskon, että osastoilla joissa on paljon vuodepotilaita, syötettäviä jne. on kiire. Olen  kuitenkin kohdannut paljon kyynisyyttä ja välinpitämättömyyttä joka ei varmasti johdu kiireestä. Joissain työpaikoissa "kiire" on valintakysymys. Minusta paljon mukavampaa viettää puolituntinen vanhuksen kanssa raikkaassa pakkaspäivässä korttelia kiertäen, kun istua kahvihuoneessa valittaen työkavereista, palkasta ja pomoista, välillä haukkuen asiakkaita. Olen aina kokenut ulkoilun itsellenikin mieluisaksi, pääsenhän hetkeksi ulos osastolta.

Huh huh. Kohta alkaa työ uudessa paikassa, 15 paikkaisella dementiaosastolla. Toivon sydämestäni, että sinne olisi siunaantunut työntekijöitä jotka arvostavat omaa työtään, sekä asiakkaitaan. Palkka on mikä on, siihen en itse pysty vaikuttamaan. Työn ja päivän sisältöön kuitenkin voin, ja haluan vaikuttaa. Tykkään työstä vanhusten kanssa, ja yritän kohdella heitä siten kuin haluaisin omia läheisiäni, tai itseäni kohdeltavan. Vastalahjaksi saan hymyjä, naurua ja mielenkiintoisia tarinoita, sekä mukavan työpäivän.  Jos kyynistyn ja kyllästyn, vaihdan alaa. Se kummallekin osapuolelle parhaaksi.

[gannet]

Meillä käytetään vanhuksia ulkona, jos siihen vain suinkin on mahdollisuus. Voisi sanoa, että joitakin viikkoja menee siten, että joka päivä on joku vanhus tai useampi päässyt ulos. Joinakin viikkoina voi olla, että ulkoilu onnistuu vain kerran tai pari kertaa viikossa. Muutama vanhus on sellainen, että he eivät suostu mitenkään ulos.

[Vieras: Enkuli]

Meillä pitkäaikaisosastolla ollaan ulkoiluttaminen hoidettu niin, että iltavuoro tulee osastolle ulkovaatteet päällä ja vie yhden valmiiksipuetun p-tuolilla ulos. Sängyn kanssa ulkoilevat hoitaa aamuvuoro. Seinällä olevaan listaan laitetaan ruksi, jotta nähdään että kaikki ovat päässeet edes kerran viikossa ulos. Ruksi laitetaan myös jos omainen ulkoiluttaa, sen pot. ulkoilutus on sillä hoidettu. Ja ihan hyvin toimii.

[Leela]

Mukava kuulla, että ulkoilu kuitenkin monessa paikassa hoidetaan mahdollisimman hyvin. Tottahan sekin on, etteivät kaikki halua ulos houkuttelusta huolimatta. Kuten edellisessä kommentissa vuodatin, minua on lähinnä tyrmistyttänyt henkilökunnan "ei viitsi tänään"- asenne koko asiaan. Osasto jossa kohta aloitan on uusittu siten, että aidatulle pihalle on uloskäynti osastolta. Odotan kovasti iltapäiväkahveja lämpöisessä elokuun iltapäivässä!  ;D

[Papunen]

Meillä saa jokainen ulkoilla omalla pihallaan/parvekkeellaan niin paljon kuin haluaa. Kesäisin myös yhteisellä pihalla istuinpaikkoja jotka kaikkien käytössä. Sään salliessa myös iltapäiväkaffet tarjotaan pihalla.

Käytännössä asukkaista suurin osa ulkoilee (kesäisin) itsekseen pihalla, muutama käydään houkuttelemassa pihalle ja sitten on se jonka tiedän poistuneen kerran talosta ulos viimeisen kahden vuoden sisällä (ambulanssin kyydillä kun oli kaatunut...) Talvisin vain muutama käy ulkosalla virkistäytymässä, enemmänkin menisi muttei uskalla kun on liukasta tai sitten ei päästetä kun ei välttämättä muistaisi enään miten pääsee takaisin...