Jump to content
MAINOS

Asiantuntija: Naisten tulisi kestää synnytyskivut ilman puudutusta


OldOne

Recommended Posts

Ja kohta tähän älähtää jotkut sektion kokeneet äidit.  :)

Mutta se on kyllä totta, että nykyään liikaa halutaan hallita tilannetta. Joissain maissa (Hollanti?) keisarinleikkauksia toteutetaan rv38 ihan säännöllisesti muistaakseni. (Ilman erityissyitä.) Ja osa pelkää kipua ja hallinnan menettämistä, että haluaa puudutteet liian aikaisin, jolloin ne ei ehkä osu nappiin ja kokemus siinä jo menee pieleen.

Tää on varmaan vähän sama asia, kuin esim se, että jotkut miehet pitää täysin pelottavana ajatuksena miehen sterilisaatiota ja mun mielestä se on miehelle helpompi tp, turha vikistä.  :)

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Link to comment
Share on other sites

MAINOS

Hollanti on kotisynnytysten luvattu maa.

Usassa tehdään sektioita, isommissa kaupungeissa siis, enemmän, kuin alatiesynnytyksiä. Ihan mukavuussyistä.

Muistan yhdenkin amerikkalaisen doku-sarjan (meille tuli vauva, vauva tulossa tms nimeltään), missä TÄYTYI lähteä sektioon koska kohdunsuu oli auennut VAIN 3cm 4:ssä tunnissa.

"If you ain't part of a solution, you are solid or gas."

Link to comment
Share on other sites

Minä oon synnyttäny ihan luomuna ja täytyy sanoa, että voisin hyvin tehdä sen toistekin  :) lieventävä näkökulma asiaan toki on se, että synnytyksen kesto oli 2h7min.Että tiedä sitte jos pitäis niitä kipuja kestää 12 tuntia tai enempi niin vois hymy hyytyä...

Link to comment
Share on other sites

Hollanti on kotisynnytysten luvattu maa.

Usassa tehdään sektioita, isommissa kaupungeissa siis, enemmän, kuin alatiesynnytyksiä. Ihan mukavuussyistä.

Ai niin olikin, mun Kättärin opinnoista on kyllä jo 10v.  :) Mut en kyllä Hollanninkaan kaavaan menis, että synnytetään kotona.

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Link to comment
Share on other sites

Jostain kumman syystä ainakin allekirjoittanut on näköjään aika herkkä reagoimaan synnytyskipuja koskeviin asioihin. Ainakin, jos ihan vakavalla naamalla ollaan sillä mentaliteetilla että "kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat". Jostain kumman syystä tulee flipattua sitä enemmän, jos sanoja on mies. Mutta pienen flippauksen saa aikaan myös tuollaisia suustaan päästävä nainen.  :)

Jokainen taaplaa omalla tyylillään, mutta mielestäni jokaiselle sitä tarvitsevalle pitää olla mahdollisuus ja oikeus hyvään kivunlievitykseen (jos se suinkin on mahdollista), niin kauan kun lapselle ei siitä koidu vahinkoa.

Ja kohta tähän älähtää jotkut sektion kokeneet äidit.  :D

Ehkä en viitsi tähän älähtää, vaikka kiireelliseen sektioon olen ykkösen kohdalla joutunutkin.  :) Eipä ollut paljon vaihtoehtoja...

Mukavuussyistä tehtyjä sektioita en kyllä ymmärrä.

Link to comment
Share on other sites

Mä kuulin tän uutisen muistaakseni viime viikolla ja silloin jo olin vähän ihmeissäni. Onhan se tietysti hyvä, että asioita mietitään ja kyseenalaistetaan, mutta toivottavasti käytännön ihmisillä (kätilöillä, jotka täälläkin on kirjoittaneet hyviä kommentteja ketjuun) pysyy homma hyppysissä entiseen malliin.

Mulle epiduraali on ollut suorastaan pelastus molemmissa synnytyksissä. Toisessa olin jo ihan läkähtynyt ja läähätin siinä vaiheessa kun epiduraalin sain. Mietin siinä, miten ihmeessä oisin jaksanut oikeesti synnyttää, jos en kivunlievitystä olisi saanut  huh.gif Kyllä sitä kuitenkin tuli mietittyä, että olenko jotenkin huonompi äiti, kun tuntui etten kestänyt suppareita oikein lainkaan, vaikka lilluin ammeet sun muut mahdolliset luomuvaihtoehdot. Ja etenkin, kun tokaa tehdessä mua oltiin laittamassa kotiin syömään Panadolia ja nukkumaan, kun "ei tää täältä mihinkään synny aikoihin vielä". Siinä vaiheessa aattelin jo, et ei helvata, miten en tällasia suppareita muka kestä. Noh, kyllä hän sitten syntyi n. 5h tästä keskustelusta kuitenkin.

Mua ainakaan ei kipu jalosta mitenkään, enkä usko että ketään muutakaan. Vaikka meneekin ihan OT, niin isäni menehtyi syöpään vuosi sitten ja etukäteen sanoi ettei hän kuolemaa pelkää vaan kipua. Nykyisin kipua ei tartte kenenkään sietää, onneksi. Hassu ajatuskin, että se jotenkin tekisi paremmaksi.

"Hetki ennen ja hetki jälkeen, ja välissä se, jota et voi koskaan saada takaisin". -Tommy Tabermann-

Link to comment
Share on other sites

Kultainen keskitie munkin mielestä paras, eli ammattilaiset yhdessä synnyttäjän kanssa arvioimassa kivunlievityksen tarpeen. Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että kohtuutonta kipua ei tarvitse turhaan kärsiä, jos kerran keinot sen lievittämiseen on olemassa ja ne ovat turvallisia. Se, mikä kenenkin mielestä on kohtuutonta, on taas vaikeammin määriteltävissä.

Hesarissa käsiteltiin aihetta 29.6. Sattuu olemaan tuo sivu edelleen olkkarin pöydällä kun sitä niin hartaasti silloin tavasin, ja herätti vähän tunteita.

http://www.hs.fi/artikkeli/Hirve%C3%A4n+ihanat+supistukset/1135247271654

Kätilöt ovat huolissaan siitä, että puuttuminen synnytyksen kulkuun lääkkeillä lisää tarvetta puuttua synnytykseen myös muilla tavoin.

Päivi Pertun mukaan liian varhain annettu epiduraali voi hidastaa synnytystä ja jopa lopettaa supistukset kokonaan. Silloin tarvitaan supistukset uudelleen käynnistävää oksitosiinihormonia.

Äidin lihakseen pistettävä petidin-piikki puolestaan voi aiheuttaa lapselle hengityskatkoksia, jos kipulääke annetaan liian lähellä syntymähetkeä. Ilokaasukin aiheuttaa monelle pahoinvointia.

Kolmekymmentä vuotta kätilönä työskennellyt Perttu on sitä mieltä, ettei synnytyksen tarvitsekaan olla kivuton. Hänen mielestään kipu kasvattaa äitiyteen.

Eiköhän aika monet lääkkeet "väärin" käytettynä aiheuta haittoja, sitä vartenhan siellä synnytyksessä on se ammattiväki arvioimassa milloin on oikea aika antaa epiduraali, tai onko liian myöhäistä pistää petidiiniä.

Ja tuo kivun kasvattaminen äitiyteen. Bullshit. On tainnut Perttu olla LIIAN kauan kätilönä...  >:D

Link to comment
Share on other sites

Just tota artikkelia mäkin hämmästelin  >:D

"Hetki ennen ja hetki jälkeen, ja välissä se, jota et voi koskaan saada takaisin". -Tommy Tabermann-

Link to comment
Share on other sites

  • 3 months later...

Pitää muistaa että tuon ekassa viestissä olleen linkin asiantuntija oli Britti; sen maan synnytyskäytännöistä ei ainakaan minulla ole mitään tietoa, ja rutiininomainen epiduraalin käyttö synnytyksissä siellä voi oikeasti olla ongelma. Itse ainakin luotan Suomen kätilöihin ja lääkäreihin siinä, että he ovat parhaita arvioimaan yhdessä äidin kanssa lääkkeellisen kivunlievityksen tarpeen.

Itse en ole a) synnyttänyt, cool.png valmis hoitaja enkä c) koskaan ollut työssä salissa eli tämä on tällainen mutu-kommentti  ;D

Link to comment
Share on other sites

Jos kipu (tässä tapauksessa fyysinen) kasvattaa äitiyteen, niin mikä sitten isyyteen? Aika lailla samoja fiiliksiä ne isät (osallistuvat) tuntee lastaan kohtaan kuin äiditkin.

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Link to comment
Share on other sites

Ilman kaikkia noita lääkkeitä mä olisin kuollut kipuihini. Ja ei, en liiottele. Luojalle kiitos epiduraalipuudutuksesta (vaikkei se juuri auttanutkaan), vielä suurempi kiitos spinaalipuudutuksesta joka viimein auttoi. Ja onneksi on kirurgia kehittynyt sen verran pitkälle, että saatiin meidät molemmat pidettyä elossa.

Vannoutunut luomusynnyttäjä olin. Enää en ole vannoutuneesti mitään. 

Jos et pidä siitä, että muut kävelevät ylitsesi, nouse ylös lattialta.

Non sunt multiplicanda entia praeter necessitatem.

Link to comment
Share on other sites

Itselläni kipukynnys niin alhainen,että taju lähtee kun tarpeeksi koskee ja niin kävi synnytyksessäkin.Keinutuolissa vaikersin ilokaasua "nauttien" ja seur. heräsin pediltä,kun epiduraalia laittoivat.Onneksi on troppeja.

Link to comment
Share on other sites

Itsellä kokemus ensin alatiesynnytyksestä, joka oli niin kivulias että meinasin olla hankkimatta enempää lapsia. Seuraava synnytys oli suunniteltu sektio (joku saattaisi olla tästä sitä mieltä että tämä on "mukavuussyistä tehty sektio" mutta itse en sitä niin koe) juuri tämän ensimmäisen pitkittyneen ja erittäin kivuliaa synnytyksen vuoksi. Kävin useamman kerran pelkopoliklinikalla ja lopuksi synnytystapa-arvioinnissa, jossa potilaspapereihin tehtiin merkintä sektio-synnytyksestä. Sektio tehtiin aikaisemmin kuin oli tarkoitus (supistusten vuoksi) mutta tapahtuma oli rauhallinen, lääkärit ja hoitohenkilökunta olivat ammattitaitoisia ja hoitivat asiansa hienosti. Jälkeenpäin olin kipeä (tietysti, en ole vielä tavannut äitiä joka ei olisi sektion jälkeen kivulias) mutta onnellinen.

Näistä kahdesta synnytyksestä kokonaisuutena parempi oli jälkimmäinen. Vaikka kuulin myös kritiikkiä tästä synnytystavasta ja siitä että se ei ole "oikea" synnytys. Minulle se oli. Myös ensimmäisessä raskaudessa kävin pelkopolilla, mutta synnytys/kipupelkoani ei otettu vakavasti. Jälkimmäisessä otettiin ja olen siitä ikuisesti kiitollinen niille ammattilaisille jotka pelkoani hoitavat.

Minusta on täyttä sontaa väitteet että kivuliaampi synnytys oli jollain lailla parempi kuin vähemmän kivulias. Ja miksi ihmeessä KOVISSA kivuissa ei sallittaisi epiduraalipuudutusta? Uskon että synnytys on sekä  äidille että lapselle parempi mahdollisimman kivuttomana.

Johan taas tuli tekstiä  ;D

Miksi olla vaikea kun voi vähällä vaivalla olla täysin mahdoton?

Link to comment
Share on other sites

Itsellä kokemus ensin alatiesynnytyksestä, joka oli niin kivulias että meinasin olla hankkimatta enempää lapsia. Seuraava synnytys oli suunniteltu sektio (joku saattaisi olla tästä sitä mieltä että tämä on "mukavuussyistä tehty sektio" mutta itse en sitä niin koe) juuri tämän ensimmäisen pitkittyneen ja erittäin kivuliaa synnytyksen vuoksi. Kävin useamman kerran pelkopoliklinikalla ja lopuksi synnytystapa-arvioinnissa, jossa potilaspapereihin tehtiin merkintä sektio-synnytyksestä. Sektio tehtiin aikaisemmin kuin oli tarkoitus (supistusten vuoksi) mutta tapahtuma oli rauhallinen, lääkärit ja hoitohenkilökunta olivat ammattitaitoisia ja hoitivat asiansa hienosti. Jälkeenpäin olin kipeä (tietysti, en ole vielä tavannut äitiä joka ei olisi sektion jälkeen kivulias) mutta onnellinen.

Näistä kahdesta synnytyksestä kokonaisuutena parempi oli jälkimmäinen. Vaikka kuulin myös kritiikkiä tästä synnytystavasta ja siitä että se ei ole "oikea" synnytys. Minulle se oli. Myös ensimmäisessä raskaudessa kävin pelkopolilla, mutta synnytys/kipupelkoani ei otettu vakavasti. Jälkimmäisessä otettiin ja olen siitä ikuisesti kiitollinen niille ammattilaisille jotka pelkoani hoitavat.

Omissa ajatuksissani synnytyspelon takia tehty sektio on ihan eri juttu kuin "mukavuussyistä" tehty.

Link to comment
Share on other sites

Omissa ajatuksissani synnytyspelon takia tehty sektio on ihan eri juttu kuin "mukavuussyistä" tehty.

Verrattuna esim. Jenkkilään, missä lapsen synnytyksen saa suunniteltua kalenteriin niinkuin minkä vaan menon  :D (hyvin kärjistetysti sanottuna)

Se nyt on mun mielestä liikaa, mutta en kyllä mene syyttävällä sormella yhtäkään äitiä osottamaan mukamas "väärästä" synnytyksestä, oli sitten kyse sektiosta, luomusta tai epiduraalisynnytyksestä.

Esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla perätilan takia ja kakkonen loppujenlopuksi epiduraalin ja välilihan puudutuksen voimin (vaikka ajatuksena oli pyrkiä luomuuteen, ja ah, mikä taivas se puudutus sitten olikin!). Varsinkin jälkimmäisestä jäi tosi hyvä fiilis. :)

Link to comment
Share on other sites

>Ja kyllä, olen feministi!

No täysi peesi tähän  :D

Ihmisillä on tosiaan hyvin eriasteiset kivunsietokyvyt, omani on aina ollut hyvin alhainen. Sektion jälkeiset kivut taas oli helpompi kestää kun niitä osasti odottaa, pelottavinta minusta henkilökohtaisesti on kova kipu josta ei tiedä koveneeko se vielä, ja milloin se loppuu. Ja synnytyskipuhan usein on tämän kaltaista.

Miksi olla vaikea kun voi vähällä vaivalla olla täysin mahdoton?

Link to comment
Share on other sites

  • 2 months later...

Ilman kaikkia noita lääkkeitä mä olisin kuollut kipuihini. Ja ei, en liiottele.

Kipuun voi kuolla, ainakin mikäli on uskominen meidän koulumme ensihoidon opettajaan. Tähän hän kertoi anekdootin omasta työstään ollessaan hoitajana eräässä rutiinileikkauksessa jossa kivunlievitys ei ollut toiminut ja potilas ei ollut kehdannut sanoa mitään ( 8)). Ilmekään ei ollut värähtänyt ja asia oli huomattu vasta kun elintoiminnot olivat alkaneet heiketä dramaattisesti.

Itse en ymmärrä lainkaan miten "kipu kasvattaa äitiyteen". Ei luomuna synnyttänyt nainen ole synnytyksen jälkeen vielä yhtään enempää kasvanut äitiyteen kuin sektion kautta synnyttänyt. Ja mikäli se kipu on oleellista niin sitä tulee takuulla vuosien varrella kokemaan, ainakin sydämessä.

Ammatillisesta näkökulmasta on varmasti ihan sama kumman sukupuolen edustaja sanoo ja mitä synnytyksen kivun lievityksestä. Henkilökohtaisesti kuitenkin, mikäli sanoja on mies, tulee vaan mieleen potkaista kaveria munille ja sanoa "NO EI SE NYT NOIN KOVASTI VOI KOSKEA"  ;)  no leikkiä tämä vain..  :)

Keskustelimme oppitunnilla synnytyksestä ja kivun tarkoituksesta siinä. Opettajamme heitteli ilmaan josko perua on muinaisiin ihmisiin ja kivun tarkoitus on ollut varoittaa piiloutumaan jotta on voitu synnyttää rauhassa.

Yeah. Cheers. Thanks a lot.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 months later...

Olen kätilöopiskelija ja en ole itse synnyttänyt.

Jokainen kokee kivun yksilöllisesti eikä kukaan voi siihen sanoa, ettet sinä tarvitse kivunlievitystä. Jos synnyttäjä on kipeä ja haluaa kivunlievitystä niin hänen tulee sitä saada. Asiantuntija antaa tietoa epiduraalin mahd. komplikaatioista ja tekee viimeisen päätöksen sen ottamisesta. Jos epiduraalia ei jostain syystä voi ottaa niin täytyy olla muitakin vaihtoehtoja mitä voi kokeilla.

Link to comment
Share on other sites

Täysin offtopiccina tähän: kuka keksi epiduraalipuudutuksen ja kuka keksi käyttää sitä synnytyskipuihin? Ja miksei ko. henkilölle/henkilöille ole kansainvälistä liputuspäivää?

Ensimmäinen spinaalipuudutus tehtiin viime vuosisadan lopulla, epiduraalipuudutus on tunnettu vuodesta 1921, ja käden johtopuudutukset on kuvattu jo v. 1911

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo50094&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth=

Ei vastaa kysymyksiisi, mutta historiaa pienen pieni pätkä.

Veikkaan lontooksi löytyvän laajemmaltakin, en jaksa nyt googlailla.

carpe diem

Link to comment
Share on other sites

MAINOS

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

×
×
  • Create New...