Ensimmäinen harjoittelu

[ällä]

Aloitettiin ensimmäinen harjoittelu ja tarkoituksena olisi opetella sairaanhoitajan perustaitoja ja potilaiden kanssa toimimista. Tyhmänä ilman aikaisempaa hoitoalan kokemusta menin sitten iäkkäiden kehitysvammaisten hoitoon, enkä vain vanhustyöhön.

Opiskelijatoverit ovat saaneet harjoitella ties minkälaista lääkehoito mukaan lukien, pian katetroivatkin, ja mun tehtävänanto on luokkaa "istu siinä ja katso päivän kulkua." Siis istun kädettömänä yhteisissä tiloissa.

En ole oppinut mitään, enkä usko että tulen oppimaan, sillä ohjaaja on tehnyt selväksi, etten tule harjoittelemaan edes valvottua lääkehoitoa yksikössä. Uskon myös, että viiden viikon harjoittelun aikana en pysty opettelemaan keva-asukkaiden yksilöllisiä tarpeita ja menetelmiä tarpeeksi hyvin, että voisin toimia koulun vaatimalla tasolla hyväksyttyä arviointia varten.

Haluaisin vaihtaa harjoittelupaikkaa, mutta kuinka rankat perustelut sellaiselle pitäisi olla? Tai kesken jättämiselle ja toisessa paikassa kokonaan suorittamiselle? Olisiko se ihan typerää tässä tilanteessa?

Pelkään, että jätän opinnot kesken jos jään liian paljon muista jälkeen, enkä osaa toimia edes lähes heidän tasollaan...

[kukkis.]

Yhteys opettajaan ja paikka vaihtoon. Tsemppiä, kyllä se mielekäs harjoittelupaikka tulee vastaan.

[Ariscka]

Pidä mielessäsi, että sh-opinnot ovat melko laajat ja sisältävät useita harjoitteluita. Valitset tulevaisuudessa harjoittelupaikat järkevämmin, joissa sitten pääset osallistumaan lääkehoitoon ja toteuttamaan pientoimenpiteitä kuten mainitsemasi katetrointi. Itse kävisin nyt harjoittelun läpi ja keskittyisin vaan tutustumaan tulevaan ammattiisi. Nyt tutustut keva-potilaisiin, hoitoympäristöön ja hoitohenkilökuntaan ja miten he suunnittelevat ja toteuttavat päivän askareet yms. Ensimmäinen harjoittelu on enimmäkseen tutustumista. Harjoitteluntavoitteet on veteenpiirrettyjä viivoja. 

 

[MarreX]

Käytät harjoittelun hyödyksesi ja tutustut kehitysvammaisten hoitoon, totuttelet kommunikoimaan heidän kanssaan ja opettelet ymmärtämään hoivakodin rutiineja. Tämä on todennäköisesti ainoa hoivakotiharkkasi ja kehitysvammaisiakaan et todennäköisesti niin paljon harkoissasi kohtaa, työssä sitten taas enemmän, joten ota harkasta irti ne asiat mitä saat.

 

Ensimmäisessä harkassa et vielä jää jälkeen lääkehoidossa etkä 'tempuissa', mutta toki esim. kannattaa yrittää saada kirran harkka vaikkapa pehmytkirurgian vuodeosastoille, jolloin pääset laittamaan ja poistamaan erinäisiä letkuja.

 

Harjoitteluja on paljon, kannattaa yrittää mahdollisimman laajaa kattausta erityyppisiä paikkoja ja joka paikassa teet tavoitteesi juuri siihen paikkaan ja otat kaiken irti juuri siitä ympäristöstä. Ja jos joku aihealue tuntuu jäävän heikoille, huomioit sen vielä lopun harkoissa. Itse esim. tiesin jo aika alussa haluavani sairaalan seinien sisälle somatiikan puolelle ja harkkojen ja kesä- ja keikkatyön pohjalta huomasin kokevani oloni hankalaksi kun potilaana tuovat esiin tarvetta psyykkiselle tuelle ja koin vaikeat kohtaamiset vaikeina ja koin epäonnistuvani niissä. Aivan viimeinen, 4 viikon valinnainen harkka yleissairaalapsykiatrialla auttoi paljon näissä kohtaamisissa.

 

Jos koet, että vanhusten palveluasuminen pitäisi kuitenkin vielä nähdä, niin siihen ei kannata ehkä kuitenkaan "tuhlata" harkkaa, ellei sitten loppuvaiheessa, jos se tuntuu omalta työympäristöltä. Mene sen sijaan hoiville töihin jo joululomalla ja keikkailemaan ja ensi kesäksi, paikkoja on takuulla tarjolla.

[pekka]

Ei ensimmäisessä harjoittelussa useinkaan ole "verta ja suolenpätkiä". Niiden aika on sitten myöhemmin. Hyvin ehdit vielä oppimaan "temppuja". Sairaanhoitaja (AMK) -tutkintoon kun kuuluu noin 60 opintopisteen edestä harjoittelua.