Kun sairaanhoitaja ei ehdi kentälle

[Pikkulohari]

Minua on kiinnostanut pitkään se, että miten hoitoalalla yleensä suhtaudutaan siihen kun sh ei ehdi mukaan "pyllyjen pesuun" vanhainkodeissa ja sairaaloiden vuodeosastoilla.

Omassa työpaikassa on kova paine siihen, että sairaanhoitajan pitää "ehtiä" ainakin pari mummoa suihkuttamaan, ihan sama miten paljon lääkehoito veisi aikaa (tabletit, kanyylien vaihdot, i.v ravitsemus/antibiootit yms). 

Jos et ehdi koskaan kentälle niin olet se sh "joka on aina lääkehuoneessa". 

Itse olen sitä mieltä, että jos on sh:na lääkevuorossa niin hänen pitäisi antaa keskittyä siihen ja esimies huolehtii siitä, että kentällä on riittävästi käsipareja muissa töissä.  Yhdessä vaiheessa oli myös niin, että kentälle ja lääkkeisiin joutumisen lisäksi piti ehtiä myös mukaan lääkärin kierrolle, vaikka et ehdinyt edes potilaista lukea mitään. 

Avauduin tästä työpaikalla parin sh:n kanssa ja olimme aika samaa mieltä, että työpäivän jälkeen on henkisesti ja fyysisesti ihan poikki, eikä jaksa tehdä enää mitään. Unen määrän lisääminen tai liikunta/harrastus eivät oikein jaksa kiinnostaa. 

Ajatuksia? Olenko ylimielinen vai onko ihan asiaa?

 

 

 

 

[kukkis.]

Täysin samaa mieltä. Miksi pitää revetä joka hommaan ja mihinkään työhön ei saa keskittyä kunnolla. 

Se pyllyn pesu on ykkösasia monelle hoitajalle ja sit on se iso paha sairaanhoitaja joka ei mukamas ehdi.  Jokainen voi lukea itsensä sairaanhoitajaksi minusta sairaanhoitajan ammattitaitoa tarvitaan ihan muissa hommissa pääsääntöisesti.  Kyllähän se tulos monissa sairaaloissa on nähty kun kaikki tekee kaikkea vaikka ei oikein taidot ja ymmärryskään riitä. Hoitoa kun ei anneta  mikä hyvältä tuntuu asenteella vaan se perustuu tutkittuun tietoon. Miksi teen näin, pitää myös osata perustella muulla kuin suunsoitolla. 

[Hoitajamummeli1]

22 tuntia sitten, Pikkulohari kirjoitti:

Minua on kiinnostanut pitkään se, että miten hoitoalalla yleensä suhtaudutaan siihen kun sh ei ehdi mukaan "pyllyjen pesuun" vanhainkodeissa ja sairaaloiden vuodeosastoilla.

Omassa työpaikassa on kova paine siihen, että sairaanhoitajan pitää "ehtiä" ainakin pari mummoa suihkuttamaan, ihan sama miten paljon lääkehoito veisi aikaa (tabletit, kanyylien vaihdot, i.v ravitsemus/antibiootit yms). 

Jos et ehdi koskaan kentälle niin olet se sh "joka on aina lääkehuoneessa". 

Itse olen sitä mieltä, että jos on sh:na lääkevuorossa niin hänen pitäisi antaa keskittyä siihen ja esimies huolehtii siitä, että kentällä on riittävästi käsipareja muissa töissä.  Yhdessä vaiheessa oli myös niin, että kentälle ja lääkkeisiin joutumisen lisäksi piti ehtiä myös mukaan lääkärin kierrolle, vaikka et ehdinyt edes potilaista lukea mitään. 

Avauduin tästä työpaikalla parin sh:n kanssa ja olimme aika samaa mieltä, että työpäivän jälkeen on henkisesti ja fyysisesti ihan poikki, eikä jaksa tehdä enää mitään. Unen määrän lisääminen tai liikunta/harrastus eivät oikein jaksa kiinnostaa. 

Ajatuksia? Olenko ylimielinen vai onko ihan asiaa?

 

 

 

 

Et ole ylimielinen, vaan puhut täyttä asiaa. Ikävä kyllä aika monessa paikassa on juuri noin, että sairaanhoitajana sinua katsotaan kieroon, jos et ole kentällä..jopa täysipainoisesti. Ja sitten nämä omat sh:lle kuuluvat työt sinun pitäisi hoitaa muulloin..esim. silloin kun lähihoitajat ovat tauolla.Näinkin olen nähnyt tapahtuvan, sh tekee töitä kun muut istuu taukohuoneessa. Minusta tässä on menty pieleen, että " kaikki tekee kaikkea"..koska eihän lähihoitat voi missään nimessä tehdä "kaikkea" eli vain sh:lle kuuluvia töitä. Mutta sh voi tehdä kaikkea ja näin oletetaan että sh on 100 % kentällä + hoitaa omat, vain sh:lle kuuluvat työt siinä sivussa. Kaipaan niitä aikoja, jolloin oli selkeästi määritellyt tehtäväkuvat ja sairaanhoitaja sai tehdä koulutustaan vastaavia töitä.  Perushoito kuuluu lähihoitajille, ja näin pitäisi olla nykyäänkin.

Kerronpa oman kokemuksen: olin sairaanhoitajana eräässä yksikössä, siellä eräs lähihoitaja vahti sairaanhoitajan ajankäyttöä mm. lääkehuoneessa ja verikokeiden otossa kellon kanssa. Ilmoitti että verikokeiden otossa ei voi mennä noin kauan, ilmoitti vielä ihan minuuteissa kauanko oli mennyt. No , kävipä niin että eräälle asukkaalle oli määrätty verikokeita  ja tällä ko. lähihoitalla oli näytteenottolupa. niinpä minä sitten sanoin tälle lh:lle että käy ottamassa verikokeet asukkaata. No, lh lähti..meni puoli tuntia eikä lh tullut asukkaan huoneesta verinäytteiden kanssa. Menin kysymään, että mikä on...ei kuulemma saa kun on niin huonot suonet. Jaha,otin näytteenottovälineet , pistin neulan suoneen ja verinäytteet oli putkissa. No siihen loppui ainakin vähäksi aikaa nurina sh:n ajankäytöstä.

[Petite Infirmieré]

Vaihtelevasti. Toiset ymmärtää paremmin toiset ei. Ihan justiin tästä puhuin esimiehelle. Kun taannoin meidän toinen sh oli vuorotteluvapaalla ja vähän myöhemmin pitkällä saikulla, ja sattui sitten niin että taisin olla sinä aikana minäkin pari kertaa kipeenä. Ja joka kerta lh:t olivat kovin kiitollisia ja helpottuneita kun palasin töihin. ”Ah ihanaa et oot palannu taas takas! Vihdoin . Tiiäks sä kun tää puhelinkin on soinu ihan taukoamatta…” 

Sillain et jepjep, niimpä. Kas kun ei siellä sh-koulussakaan opetettu et miten suihkuttaa JA olla samaan aikaan puhelimessa JA ottamassa verinäytteitä. Kyllä mä enemmän kuin mielelläni olen myös kentällä, mut kahta asiaa en pysty hoitaan samaan aikaan. Ja joskus vaan se puhelin soi ja soi ja soi peräjälkeen ja sit soitat ite sinne tänne tonne ja väliin otat raporttia uudesta asiakkaasta ja laitat sähköpostia ja sitä sun tätä. Ja kuitenkin meillä sh:illa on vaan ihan sen sama 8h työpäivä (joka toki usein sitten venyy). Mut ei ku pitäis kyetä hoitaan sama määrä asiakkaita kun lähihoitajat 8h aikana JA siihen päälle vielä kaikki muu.
 

Toki meidän tiiminvetäjä-sh:lla on joka viikko ainakin joku toimistopäivä, mutta se taas on varattu enemmin esim tiimipalaverimuistioiden kirjoittamiseen, lääkehuoneen siivoamiseen (vanhentuneet lääkkeet pois esim.) tai lääketilauksen tekemiseen yms. Eli esim omaisilta tulevat puhelut (jotka ei syystä tai toisesta ohjaudu lähihoitajien ”ulko”puhelimeen) ja muu puhelinliikenne, uusien asiakkaiden vastaanotto ym on sitten mun vastuulla.

[Astra]

Ikuisuuskysymys. Jo 25 vuotta sitten oli sama homma saada apu/perus/lähihoitajat ymmärtämään vastuunjakoa. Ja varsinkin miltä se vastuun kantaminen tuntuu henkisesti, sehän ei ole "työtä".

[kukkis.]

Kaikki tekee kaikkea ja sairaanhoitajat sit korjaa lääkelistat, hoitosuunnitelmat ja ihmettelee lääkärin kanssa miks mikin on hoidettu niin kun on hoidettu. 

"Mikä on kun taidot ei riitä  mikä on kun ei onnistu, onko niin ettei niittää voi sieltä mihin ei ole kylvetty ....... " hah hah

 

 

[Hoitajamummeli1]

18.12.2022 klo 20.27, Petite Infirmieré kirjoitti:

Vaihtelevasti. Toiset ymmärtää paremmin toiset ei. Ihan justiin tästä puhuin esimiehelle. Kun taannoin meidän toinen sh oli vuorotteluvapaalla ja vähän myöhemmin pitkällä saikulla, ja sattui sitten niin että taisin olla sinä aikana minäkin pari kertaa kipeenä. Ja joka kerta lh:t olivat kovin kiitollisia ja helpottuneita kun palasin töihin. ”Ah ihanaa et oot palannu taas takas! Vihdoin . Tiiäks sä kun tää puhelinkin on soinu ihan taukoamatta…” 

Sillain et jepjep, niimpä. Kas kun ei siellä sh-koulussakaan opetettu et miten suihkuttaa JA olla samaan aikaan puhelimessa JA ottamassa verinäytteitä. Kyllä mä enemmän kuin mielelläni olen myös kentällä, mut kahta asiaa en pysty hoitaan samaan aikaan. Ja joskus vaan se puhelin soi ja soi ja soi peräjälkeen ja sit soitat ite sinne tänne tonne ja väliin otat raporttia uudesta asiakkaasta ja laitat sähköpostia ja sitä sun tätä. Ja kuitenkin meillä sh:illa on vaan ihan sen sama 8h työpäivä (joka toki usein sitten venyy). Mut ei ku pitäis kyetä hoitaan sama määrä asiakkaita kun lähihoitajat 8h aikana JA siihen päälle vielä kaikki muu.
 

Toki meidän tiiminvetäjä-sh:lla on joka viikko ainakin joku toimistopäivä, mutta se taas on varattu enemmin esim tiimipalaverimuistioiden kirjoittamiseen, lääkehuoneen siivoamiseen (vanhentuneet lääkkeet pois esim.) tai lääketilauksen tekemiseen yms. Eli esim omaisilta tulevat puhelut (jotka ei syystä tai toisesta ohjaudu lähihoitajien ”ulko”puhelimeen) ja muu puhelinliikenne, uusien asiakkaiden vastaanotto ym on sitten mun vastuulla.

Itse sh ja olen yrittänyt saada itselleni ja sh kollegalleni ihan työvuorolistalle suunniteltua aikaa tehdä sh työt...eli ns U-päivää tai edes tunteja per vuoro. Eipä oo järjestynyt aikaa...juosten kusten on sh:n työt tehtävä perushoidon lomassa. Ja lähihoitajilla on joka listassa U-päivä, saavat hoitaa omahoitajuuteen liittyviä tehtäviä silloin...haloo....kohta menee työpaikan ovi perässäni kiinni enkä sitä ovee enää aukaise.Kele...