Mitä pitäis vielä jaksaa työpäivän jälkeen?

[kukkis.]

Kun ei jaksa muuta kuin istua tai maata työpäivän jälkeen, ei liikahtaa minnekään. Eihän se niin voi olla, että työelämä puristaa susta kaikki tehot irti, ettei mitään muuta jaksa. Elämä on pelkkää vapaapäivän odottelua.

Edited March 12, 2022 by kukkis.

[November]

Muistan ton fiiliksen paremmin kuin hyvin. Pidin oikeastaan sitä ihan normaalina, että illat menee koomassa ja vapaapäivät toipuessa työviikosta.

Ite sain ihan uuden elämän kun lopetin vuorotyön ja vaihdoin päivätyöhön. Huomasin, että virtaa on ihan eri tavalla. Työpäivän jälkeen ei tule oikeastaan koskaan enää mentyä päiväunille ja jaksaa harrastaakin jotain iltaisin. Tajusin, että kolmivuorotyö oli vienyt mun elämästä 15 vuoden ajan kaiken energian. Lisäks aloin panostaa riittävän pitkiin yöuniin, niin loppui samalla myös vapaapäivien päänsäryt. Viikonloppuisin heräilen virkeänä nykyisin jo 7-8 aikoihin, kun ei ole univelkaa työaamuilta.

Ja kyllä, tienaan päivätyöstä vähemmän kuin aiemmin vuorotyössä, mutta oman hyvinvoinnin hintaa ei voi rahassa mitata.

[kukkis.]

Haaveilen päivätyöstä.

Harmi, että niitä niin vähän tarjolla, jos lainkaan.

[Outipop1]

Mites kun mä en enää tee kolmivuoroa vaan pelkkää ns virkaaikaa ja vkl vapaat ja silti loppuu puhti. Jos jaksaa alkuviikosta tehdä jotain työpv jälkeen, on sitä loppuviikosta ihan loppu. En ymmärrä tätä väsymyksen määrää. 

[kukkis.]

Kun olen lomalla, ihan sama kuinka kauan, ensimmäisen työpäivän jälkeen olen aivan täynnä hoitoalaa. Toivoisin silti päivätyön ja kevyemmän eli  vähemmän kiireisen ja stressittömän auttavan. 

[November]

2 tuntia sitten, Outipop1 kirjoitti:

Mites kun mä en enää tee kolmivuoroa vaan pelkkää ns virkaaikaa ja vkl vapaat ja silti loppuu puhti. Jos jaksaa alkuviikosta tehdä jotain työpv jälkeen, on sitä loppuviikosta ihan loppu. En ymmärrä tätä väsymyksen määrää. 

Mites sun yöunet (määrä, laatu)?

[MaleNurse]

Kolmivuorotyötä niin pitkään kun keho/pää kestää.. Tuli stoppi ja Lri kirjoitti ei sovellu yötyöhön.

Siitä sitt 2-vuorotyöhön, vähemmän koomassa vapaa-aikana, vaikka persuuksissa työnantajan leima, ”arbeit macht frei”.

Ja kellokortin jossa lukee "joka tästä portista sisään astuu ja kellokortin leimaa, saa kaiken muun unohtaa"

Ei siinä ainakaan voi harrastaa sellaista missä säännölliset kokoontumisajat, kun ett voi edes saunavuoroa taloyhtiön saunaan sopia tai ainakaan itse sitä vuoroa käyttää kuin satunnaisesti.

Et voi viettää kokonaan juhlapyhiä perheesi kanssa... Muutamien vuosien jälkeen ett enää muista mitä juhlapyhiä oli.. osaston rutiinit pyörii oli pyhä tai arki... siinä sitt kylvetät tai mahantoimitus päivää viettelet jonkun lapsen syntymäpäivänä jonka luona käynyt eri maan erikoislääkäreitä? vai jotain tietäjiä vai miten se oli??? Kesällä ihmettelet kun naapuri laittanut koivuja mökkinsä rapun pieleen, kun hikisenä säntäät kellokorttilaitteelle... mietit pitäskö naapurista tehdä huolinilmoitus... samalla kuulet yököltä ett huone 105 sotkenut itsensä ja huoneensa ulosteellaan... pääset siinä jyssäämään potilasta että huonetta puhtaaksi... 

Niin Hoitajana pääset unohtamaan vuodenajat ja kaikki ylimääräiset kissan ristiäiset joita normi viikkotyöaikaa tekevät tuskissaan viettävät ja pohti miten kaikki sais näyttämään hienommalta kuin naapurilla....

[UUpunut_hoitaja]

En jaksa yhtään mitään työpäivän jälkeen enkä vapaallakaan. Teen keikkatyöta kotihoidossa. Vuoroon on suunniteltu ihan hirveä työlista esim 6 tuntisessa työvuorossakin on melkein 8 tunnin edestä töitä ja tauko suunniteltu vain 10 minuuttia eikä se ikinä toteudu. juosta saa koko päivä... vakituiseksi en mene! ihmiset siellä ihan loppu! en tajua millä ihmeellä vakituiset hoitajat pärjäävät tollaisella menolla... 

[kukkis.]

16 minuuttia sitten, UUpunut_hoitaja kirjoitti:

en tajua millä ihmeellä vakituiset hoitajat pärjäävät tollaisella menolla... 

Niinpä

[Remulus]

Kannattaa nuuhkia niitä omia tuntoja ja voimavaroja.
Mikä niitä syö. Töitä on tarjolla aika hyvin ja työnantajia voi jopa kilpailuttaa. 
Osaavista tekijöistä on pulaa.

Itse siirryin 3 -vuorotyöstä tekemään pelkkää pitkää päivää (14h vuoroja), josta siirryin virka-aikaan.
Sitten siirryin polityöstä, digihoitajaksi ja kappas.... hoitopojasta on vuosien varrella kehkeytynyt varsin introvertti.

Minä kuka vannoin aina 3 -vuorotyön nimeen, olen saanut säännöllisen rytmin ja herään yleensä aamuisin ennen herätyskellon pirinää. Nykyinen työ etäkontakteineen ei enää kuormita samalla tavalla kuin lähihoitotyö ja virtaa riittää harrastaa ja tehdä perheen kanssa asioita. 
 

Jos tämän olisin tiennyt nuorempana, olisin tämän muutoksen tehnyt jo silloin.