Alanvalinta ja katumus

[Cebel]

Olen AMK tason ensihoitajaopiskelija. Valmistuminen on nyt joulukuussa ja suoraan sanottuna kauhistuttaa ja ahdistaa ajatus alalle valmistumisesta. Katumus on suuri ja mietin, miksi en kuunnellut jo alalla työskenteleviä henkilöitä, jotka varoitteli hakeutumasta alalle. Suomessa hoitotyön korvaus on suoraan sanottuna naurettava, sen vaativuuteen nähden. Opiskelinko tosiaan neljä vuotta tienaamaan vähemmän, kuin tienasin asiakaspalvelualalla, johon minulla ei ollut mitään alan koulutustaustaa, enkä ollut vastuussa kenenkään hengestä. Itse päätökseni tein hakeutuessani alalle, mutta nyt en koe olevani ylpeä omista valinnoistani laisinkaan. Moitin valintojani ja mietin, että voisinpa palata ajassa taakse. 

Työskentelen sairaalassa akuuttihoitotyön parissa sairaanhoitajan työtehtävissä ja jaksaminen on ollut koetuksella. Ei ainoastaan koronan takia, vaan vaativan työnluonteen takia itsessään. En alalle hakiessa vielä nuorena henkilönä ymmärtänyt tai käsittänyt miten vaativaa, vastuullista, fyysisesti - ja henkisesti raskasta työtä hoitotyö on. Hoitotyössä kohtaa raskaita ja epämiellyttäviä asioita, joista ei osannut alalle hakiessa kuvitella.

Kolmivuorotyön tuomat kuormittavuudet itsessään ovat ihmisiä kuluttavia, ja töissä on oltava aina valmiina muuttuviin tilanteisiin väsymyksestä huolimatta. En ole edes vielä valmistunut ja loppuun palaminen on tullut ennen varsinaista valmistumista. En ole ainoa, jonka tiedän olevan samassa tilanteessa ja katumuksessa alan valinnasta. Vuosia ei ole montaa takana, mutta monta olisi vielä edessä. Tiedän, että motivaatio ja jaksaminen ei tule olemaan pitkä tällä alalla.Alan vaihto on jo aktiivisesti mielessä ja haluan ehdottomasti vaihtaa hoitoalalta pois.

Eniten mietityttää nyt valmistumisen lähestyessä se, että kun rekisteröidyn valviran laillistamaksi sairaanhoitajaksi, voiko joku tosiaan käskeä minut takaisin raskaan ja huonosti arvostetun työn pariin huonolla korvauksella lain velvoittamana? Hyvä puoli on se että töitä kyllä riittää, mutta jatkuvasti työskentely uupuneiden, loppuun palaneiden ja ikuisten työkavereiden ympäröimänä henkinen kantti ei vain kestä kovin pitkälle tällä alalla.

Korona on avannut monen hoitajan silmät siinä miten hoitajien resursseja ja jaksamista venytetään suuntaan ja toiseen palkan pysyessä samana. Hoitajat sen sijään eivät vastapalkkioksi saa yhtään mitään takaisin. "Kiitoskena" monelle jää uupumus ja loppuun palaminen, sekä pako hoitoalalta. Ottaen huomioon se, että hoitoalan ongelmat ja hoitajien huono jaksaminen on ollut jo ennen koronaa. Korona on varmasti ollut  monelle pidempään alalla työskentelevälle viimeinen kirsikka kakun päälle.

Tälläsiä ajatuksia nyt joulukuussa valmistuvalle ensihoitajaopiskelijalle. Tsemppiä jokaiselle hoitajalle ja arvostan suuresti heitä, jotka jaksaa työskennellä tällä alalla. 

 

 

Muokattu joulukuun 4, 2020 - Cebel
Tarkennus siitä että työ on sairaalassa sh työtä ei ensihoidossa.

[venyyjapaukkuu]

Olisin voinut itse kirjoittaa koko tekstin, vaikka olenkin vain sh-opiskelija. Valmistuminen on nurkan takana, mutta sitä ennen iski burnout työn, opintojen ja henk. koht elämän mullistusten vuoksi. Kadun että hain hoitoalalle ollenkaan. Kolmivuorotyö, huonosti suunnitellut työvuorot (ilta-aamu, yhden päivän vapaat) ja jatkuva pula resursseista. Korona on ollut viimeinen niitti. Hoitajien oletetaan venyvän, ja venyvän ja vielä kerran venyvän. Samalla riskeerataan oma ja läheisten turvallisuus. Vastuu on aivan järjetön verrattuna palkkatasoon. Koulutus ei todellakaan valmistanut työelämään kovin hyvin. Pelottaa valmistua ja olla yksin vastuussa monesta potilaasta kiireen keskellä.  Tavallaan kuitenkin tykkään työstä itsessään, resurssien pula ja kiire, sekä mielipuoliset työvuorot kuitenkin ajavat vaihtamaan alaa.

[Amy1234]

Samaistun täysin! Omasta valmistumisestani sairaanhoitajaksi tulee joulukuussa kaksi vuotta ja aion keväällä hakea opiskelemaan eri alaa. Olen työskennellyt erikoissairaanhoidossa akuuttipuolella ja operatiivisella puolella. Työni on mielenkiintoista ja haastavaa, mutta ylläolevien tavoin kadun sitä että opiskelin ammatin josta ei korvata lähellekään vaativuustason mukaista palkkaa. On surullista, miten palkkaus ei kohtaa ollenkaan edes koulutustason kanssa enkä valitettavasti näe, että tulevaisuudessa tilanne tulisi tästä muuttumaan. Miten voi olla edes mahdollista, että kaupan kassalla työskentelemällä voi tienata saman? Hoitajilta myös vaaditaan jatkuvasti kehittymistä, kouluttautumista ja uuden opettelua etenkin yliopistosairaaloissa, joka ei näy myöskään mitenkään palkassa. Resurssipula näkyy lähes joka päivä töissä. Itselleni ja monelle muulle on sentään luotu hyvä paineensietokyky, mutta se ei missään nimessä tarkoita että asiaa pitäisi sietää. On täysin kohtuutonta esim. teetättää yhdellä hoitajalla kahden työt jos joku sairastuu eikä sijaista saada. Jatkuvassa kiireessä joutuu priorisoimaan sellaisiakin asioita mitä ei koskaan haluaisi jättää toissijaiseksi, mutta on vaan hyväksyttävä että yhdestä ihmisestä ei riitä kahdeksalle potilaalle samanaikaisesti kun kollega puuttuu. Työkaverit on ainoa syy joka sai jaksamaan edes pari vuotta alalla. Harmittaa kun tuntuu, että jotkut aivan ihanat ja kokeneemmat kollegat ovat vaan jääneet alalle ja sietävät näitä epäkohtia vaikka ovat olleet jo vuosia aivan loppu henkisesti ja fyysisesti. Itse lähden, ennenkuin tämä alkaa vaikuttaa omaan hyvinvointiini yhtään enempää. Mikäli palkkaus ja työolosuhteet saataisiin kuntoon voisin myös palata alalle myöhemmin, sillä pidän kuitenkin sairaanhoitajan työstä. En kuitenkaan missään nimessä koe, että tämä työ olisi huonon palkan ja jatkuvan omasta hyvinvoinnista tinkimisen arvoista. 

[SaikkuHei]

Pakko kyllä myöntää, että ap:n  kirjoituksessa on perää. Valmistuin itse juuri sairaanhoitajaksi, "onnekseni" pääsin opiskelemaan myös yliopistoon, aivan toista alaa.

Rakastan ja kunnioitan kaikkien hoitajien työtä. Mieluusti tekisin sairaanhoitajan töitä edelleen, mikäli edellytykset ja kannustukset valtion puolelta olisivat paremmat. En oleta, että mihinkään kovin auktoritäärisiin mittasuhteisiin hoitajien asema valtiossa tulee ikinä olemaan, mutta onko liikaa vaadittu, että "naisvaltainen" ala edes jollain tasolla osattaisiin arvostaa hoitajien tekemää työtä. Tai että korvattaisiin esimerkiksi valmiuslain aikana "löyhässä hirressä" kiikkuminen?

Hoitajat ovat äärettömän kestäviä persoonia, kestetään kaikki se työssä kohdattu väkivalta, hoidetaan, lääkitään ja silti jaksetaan hymyillä. Ehkä se kun valtio ei koe arvostusta meidän työtä kohtaan, niin miksi pitäisi jaksaa se kaikki "p*ska"? Tiedän, että työtä tehdään ihmisten hyvinvoinnin tähden, mutta pidemmän päälle ei välttämättä kukaan jaksa...

[Medic1]

En kyllä täysin ymmärrä alkuperäisen kirjoittajan ajatuksenjuoksua. Noin 4000 e/kk (vajaa 50 000 e / vuosi) ei ole mielestäni mitenkään huono korvaus neljän vuoden AMK-tasoisesta tutkinnosta. Näin hyvin ei ehkä kaikkialla makseta, mutta ihan omasta palkkanauhastani lunttasin. Toki vastuuta on tarjolla monissa yksiköissä, jos sitä osaa ottaa. Tai sitten voi sluibailla "teen vain mitä käsketään" -asenteella läpi ja olla se kuuluisa haukotteleva lanssari...

Lisäksi voit aina opiskella eteenpäin ja siirtyä lopulta vielä paremmin palkattuun työhön, edelleen alalla pysyen. Haluaisin myös muistuttaa, että koulusta valmistuessasi olet valmis korkeintaan muodollisesti. Nyt se oikea opiskelu vasta alkaa.

 

[jupet]

Ylikoulutuksen vuoksi kyllä alkaa olla vähissä paikat joissa on mahdollisuus varsinaisesti edetä uralla edes sairaalanulkopuolisessa ensihoidossa. Kaiken mailman johtamisopintojakin on moninkertaisesti suuremmalla määrällä kun ikinä tarvitaan edes kenttäjohtajan kahvinkeittäjiksi.

[Arcade]

Vähän kyllä ihmetyttää, jos ei jo ennen opintoja ole selvillä (huonohkosta) palkkauksesta ja työnkuvasta noin ylipäätään. Vielä enemmän kummeksuttaa, jos valmistuttuaan nämä asiat tulevat noin niinkun yllätyksenä.

[Sebucom60]

Sairaanhoitajat ovat haluttuja myöskin esim lentoemänniksi ! Risteilyaluksille hoitajiksi jne 

[kukkis.]

10 tuntia sitten, Medic1 kirjoitti:

En kyllä täysin ymmärrä alkuperäisen kirjoittajan ajatuksenjuoksua. Noin 4000 e/kk (vajaa 50 000 e / vuosi) ei ole mielestäni mitenkään huono korvaus neljän vuoden AMK-tasoisesta tutkinnosta. Näin hyvin ei ehkä kaikkialla makseta, mutta ihan omasta palkkanauhastani lunttasin. Toki vastuuta on tarjolla monissa yksiköissä, jos sitä osaa ottaa. Tai sitten voi sluibailla "teen vain mitä käsketään" -asenteella läpi ja olla se kuuluisa haukotteleva lanssari...

Lisäksi voit aina opiskella eteenpäin ja siirtyä lopulta vielä paremmin palkattuun työhön, edelleen alalla pysyen. Haluaisin myös muistuttaa, että koulusta valmistuessasi olet valmis korkeintaan muodollisesti. Nyt se oikea opiskelu vasta alkaa.

 

Missä hemmetissä tienaa 4000 euroa / kk? Vaihdan sinne heti.

Mun palkkani on n. 2360 euroa / kk.

[Medic1]

1 tunti sitten, kukkis. kirjoitti:

Missä hemmetissä tienaa 4000 euroa / kk? Vaihdan sinne heti.

Mun palkkani on n. 2360 euroa / kk.

 

Pelastuslaitoksella hoitotason ensihoitajalla 24h työvuorossa. Peruspalkka ilman pyhä- ja muita lisiäkin on jo 2650 - 2900 e paikkeilla, ikä- ja henkilökohtaisista palkanlisistä riippuen.
 

[Sebucom60]

Ystäväni toimii psyk. asumispalveluyksikön johtajana.Talossa asiakkaita 32.Päivätyö ma-pe.Koulutus Sh.Palkka 4500e/ kk.Säätiö

[Cebel]

4.12.2020 klo 22.18, kukkis. kirjoitti:

Missä hemmetissä tienaa 4000 euroa / kk? Vaihdan sinne heti.

Mun palkkani on n. 2360 euroa / kk.

Niin kuin kirjoituksessani lukee työskentelen sairaalassa sairaanhoitajan tehtävissä. En ensihoitajana ensihoidossa. Palkkaus on siellä huonompi ja puhun nyt ihan omista ajatuksista miten työn vaativuus ja palkkaus ei kohtaa. Tiedän, että ensihoidossa palkkaus pelalla on parempi, joten palkkanauhojasi ei voi nyt verrata sairaalatyön palkkaukseen. Peruspalkka on hieman reilu 2300e/kk akuuttihoidossa johon mielestäni tuo korvaus on sen vaativuus tasoon nähden huono. Mutta täytyy vain etsiä paikka jossa työn vaativuus ja palkkaus kohtaa. Alalla on onneksi tarjontaa erilaisissa työtehtävissä. 

[kukkis.]

9 tuntia sitten, Cebel kirjoitti:

"Tiedän, että ensihoidossa palkkaus pelalla on parempi, joten palkkanauhojasi ei voi nyt verrata sairaalatyön palkkaukseen. 

Palkkanauhojasi.....?

Verrata sairaalathan?

Öööö.... siteerasitko nyt tarkoituksella minua?

En kertonut missä työskentelen.

 

[Cebel]

19 tuntia sitten, kukkis. kirjoitti:

Palkkanauhojasi.....?

Verrata sairaalathan?

Öööö.... siteerasitko nyt tarkoituksella minua?

En kertonut missä työskentelen.

 

Olin kommentoivinani Medic1 kommenttiin joka työskentelee ensihoitajana. Pahoittelut. 

[jupet]

Jos (aloittaja) olet kerta eh-opiskelija niin eikös ensihoidonkin palkat ole ihan relevantteja myös?

[Villapaita]

5.12.2020 klo 00.19, Medic1 kirjoitti:

 

Pelastuslaitoksella hoitotason ensihoitajalla 24h työvuorossa. Peruspalkka ilman pyhä- ja muita lisiäkin on jo 2650 - 2900 e paikkeilla, ikä- ja henkilökohtaisista palkanlisistä riippuen.
 

Anteeksi mutta onko toi sun mielestä hyvä palkka 24h vuoroista ? Jossa siis et ole vain töissä 24h vaan myös vastuussa ihmishengistä24h.... ja omalla ajalla lisäkouluttautunut että pystyt olemaan vastuussa

[Julma]

 

12 minutes ago, Villapaita said:

Anteeksi mutta onko toi sun mielestä hyvä palkka 24h vuoroista ? Jossa siis et ole vain töissä 24h vaan myös vastuussa ihmishengistä24h.... ja omalla ajalla lisäkouluttautunut että pystyt olemaan vastuussa

Medic1:n tapaan teen vuorokausirytmiä ensihoidossa. Itse pidän palkkausta ihan kohtuullisena. Ainahan sitä ajattelee, että palkka voisi enemmänkin olla, mutta mulla on töissä pääsääntöisesti ihan hauskaa ja viihdyn siellä hyvin. Lisäksi ehtii olla lasten kanssa paljon nyt, kun ne on vielä pieniä. 

Luulen, etten vaihtaisi työpaikkaa, vaikka joku lupaisi päivätyöstä saman rahan. Siellä pitää kuitenkin olla melkein joka päivä. Täytyy kyllä sen verran myöntää, että joskus juhlapyhisin pännii olla töissä, mutta toisaalta niin aika moni muukin hoitaja joutuu olemaan. 

[Villapaita]

6 minuuttia sitten, Julma kirjoitti:

 

Medic1:n tapaan teen vuorokausirytmiä ensihoidossa. Itse pidän palkkausta ihan kohtuullisena. Ainahan sitä ajattelee, että palkka voisi enemmänkin olla, mutta mulla on töissä pääsääntöisesti ihan hauskaa ja viihdyn siellä hyvin. Lisäksi ehtii olla lasten kanssa paljon nyt, kun ne on vielä pieniä. 

Luulen, etten vaihtaisi työpaikkaa, vaikka joku lupaisi päivätyöstä saman rahan. Siellä pitää kuitenkin olla melkein joka päivä. Täytyy kyllä sen verran myöntää, että joskus juhlapyhisin pännii olla töissä, mutta toisaalta niin aika moni muukin hoitaja joutuu olemaan. 

Okei, saanko vielä kysyä että ootko ns "rauhallisen" paikkakunnan tiimissä? Silloin palkka juu varmasti ihan ok kun tiimi toimii eikä kiirettä, ja kun viihdyt töissäsi. Mutta mites jos et viihtyisi, näkisitkö silti palkan ok versus työnkuva? Ja tarkoitus ei ole vinoilla , kunhan vaan omaan korvaan kuulosti hurjalta 24h vuorot ,vastuussa, alle 3000€ kk palkalla

[Julma]

4 hours ago, Villapaita said:

Okei, saanko vielä kysyä että ootko ns "rauhallisen" paikkakunnan tiimissä? Silloin palkka juu varmasti ihan ok kun tiimi toimii eikä kiirettä, ja kun viihdyt töissäsi. Mutta mites jos et viihtyisi, näkisitkö silti palkan ok versus työnkuva? Ja tarkoitus ei ole vinoilla , kunhan vaan omaan korvaan kuulosti hurjalta 24h vuorot ,vastuussa, alle 3000€ kk palkalla

Ei tuo varmaan enää rauhallisesta mene, noin 50 000 väestöpohjaa alueella taitaa olla. Mutta jos ei viihtyisi niin ei kai sitten mikään palkka tunnu hyvältä. Sen verran ihminen joutuu viettämään ajastaan työssä, että kannattaa yrittää hakeutua johonkin missä on hyvä olla. 

[kukkis.]

3 tuntia sitten, Julma kirjoitti:

 Sen verran ihminen joutuu viettämään ajastaan työssä, että kannattaa yrittää hakeutua johonkin missä on hyvä olla. 

Juurikin näin ja siksi opiskelen uutta ammattia ja odotan valmistumistani innolla.... josko sitten löytyisi työ jossa johtaminen ja työhyvinvointi olisi edes normi tasolla.