Omaishoitajat

[huolenkantaja]

Jos täällä on jo tästä aiheesta puhetta, niin ohjatkaa oikeaan paikkaan. Muutoin avaan itseäni askarruttavan keskustelun.

Omaishoitajat ovat arvokkaita. He tekevät tärkeää työtä hoitaessaan ympärivuorokautisesti läheisiään suurin osa ilman hoitoalan koulutuksen tuomaa ammattitaitoa. Lakisääteisistä oikeuksistaan huolimatta kaikki omaishoitajat eivät pysty pitämään heille kuuluvia vapaitaan ja lomiaan. Jotkut eivät edes halua.

Mieltäni askarruttaa ne omaishoitajat, joiden oma toimintakyky on mennyt sen rajan yli, ettei toisesta ihmisestä huolehtiminen ole enää asianmukaista. Radikaaleimmissa tapauksissa voidaan jo puhua heitteillejätöstä.

Kysyn: Mikä viranomainen on se, johon tulee ottaa yhteyttä, jos havaitsee omaishoitajan kyvyissä hoitaa läheistään vakavia puutteita? Ja: kuinka ottaa asia esille omaishoitajan kanssa, ettei loukkaa tätä?

Työskentelen vanhusten ja vammaisten parissa. Kuntouttavien jaksojen lisäksi huolehdimme omaishoidon potilaista heidän hoitajiensa lomien aikana.

[Naina]

Mainitse lääkärille, hän neuvoo seuraavan etapin.

[{BS}]

Tulee muutamia tapauksia mieleen. Esim yksi, jossa omaishoitajana toiminut vaimo oli ryypännyt putkeen yli viikon, kaatunut lattialle, murtanut lonkkansa. Oli maannut viisi päivää lattialla, liikuntakyvytön mies saman ajan sängyssä. Mies tuli makuuhaavojen, kuivumisen yms hoitoon ja vaimo rabdon ja murtuman.

[Liisa]

Omaishoidosta vastaava kaupungin/kunnan sosiaalityöntekijä on yksi taho.

Liisa

[huolenkantaja]

Mainittu on lääkärille, joka ei ota asiaan sen kummempaa kantaa, koska ei ole varsinainen hoitava lääkäri muutoin kuin meidän jakson ajan. Se varsinainen on joku kunnallinen lääkäri kaikissa tapauksissa.

Sossulle on myös ilmoitettu, mutta he taas kunnioittavat sekä hoidettavan että hoidokin itsemääräämisoikeutta ja tahtoa.

Työnantajani kanta on taas se, että menetämme monta asiakasta jos puutumme kaikkiin tapauksiin. Saatamme menettää kokonaisen kunnan asiakkuuden, joka meiltä nuo omaishoitajien lomat ostaa ja se olisi suuri menetys. Lisäksi työnantajani on sitä mieltä, ettei meidän oikeuksiin kuulu puuttuminen asiakkaiden yksityiselämään, mikä onkin ihan totta, mutta silti.

Olen miettinyt, että mikä olisi sossulaa virallisempi taho, joka voisi auttaa. Lääninhallitusko? Voiko sinne tehdä nimettömiä ilmoituksia, ettei tule saaneeksi potkuja asiakassuhteen pilaamisesta?

[pompula]

Kun omaishoitajasopimus tehdään, käy kotipalvelusta ihminen aika-ajoin kotona

katsomassa tilannetta, joten kyllä ne asiat tulevat tietoisuuteen, miten kotona jaksetaan. :(

[Satu]

Mä luulen että saa aika pahat ongelmat olla kotona ennenkuin kunta puuttuu asiaan, niin paljon halvemmalla kunta pääsee kun ihmisiä omaiset hoitaa kotona. Näitä on kentällä nähnyt useasti kun omaishoitaja usein on itse lähes yhtä seniili kuin hoidettava (iäkkäämpien parissa siis..).

- Satu

[pompula]

On se noinkin, kun aina vain vanhemmat ihmiset hoitelevat kotona yhtä vanhaa puolisoaan. Useinhan siinä käy, että onkin yhden hoidettavan sijasta kaksi.

[Rhinaldo]

Tuttuja ajatuksia!

Meillä otetaan yhteys vanhusten asioista vastaavaan sosiaalityöntekijään. Lisäksi laitetaan lääkärinkierrolle melkein viikoittain. Sinnikkyydellä+selkeästi "mustaa valkoisella" todisteilla laiminlyönnistä asioihin voi tulla muutosta. Usein omaishoidontuki lakkautetaan ja tilalle "pakotetaan" ottamaan esim. kotipalvelu x3/vrk.

Laiminlyöntejä voi olla mm. lääkedosetit -lääkkeitä annettu liian usein tai liian harvoin, painon lasku, sekoilu sovittujen tapaamisten noudattamisesta, ym. Helppoa se ei kyllä ole, älä luovuta!

[Adal_miina]

Kaikissa kunnissa ei kukaan oikeasti enää jälkeenpäin tarkasta kuinka omaishoitaja ja hoidettava kotona pärjäävät..

En nimittäin usko - 8-vuotta sosiaalilautakunnassa istuneena - että ainakaan omassa kunnassani käyvät enää sen jälkeen, kun tuki on myönnetty. Tietenkin siinä tapauksessa, että sosiaalityöntekijän korviin kantautuu jotain tietoa tai epäilystä väärinkäytöksistä, kotikäyntejä tehdään uudestaan. Mutta... jostain on jonkun jotain ensin ilmoitettava 

[Liisa]

Täälläpäin käy 1-2 vuoden välein sossu tarkistamassa tilanteen. Lapsiperheelle aika ok, mutta jos vanhuksia omaishoitajana ajatellaan, voi tuossa ajassa tapahtua paljon sekä omasihoitajalle että hoidettavalle. Minä henk.koht. kannatan tämänkin "etuuden" myöntämisoikeuden siirtämistä KELAan. Jos ei siitä muuta hyötyä olisi, niin ainakin yhydenmukaiset kriteerit myöntämiselle ja ihan varmasti säännölliset tilanne -tarkistukset.

Liisa

[huolenkantaja]

Eikös omaishoidon tuki ole määrärahasidonnainen etuus? Eli että kunnilla on tietty summa rahaa tukia varten?

Jos noin on, niin silloinhan tuki pitäisi ehdottomasti ottaa pois sellaiselta henkilöltä, joka ei pysty enää velvollisuuksiaan omaishoitajana hoitamaan. Tällöin tuki voitaisiin sitten myöntää jollekin toiselle sitä tarvitsevalle ja toimintakykyiselle henkilölle.

On varmaan ihan riittävää, että lapsista maksettavaa tukea varten sossut tekevät tilannearvioinnin kerran vuodessa, mutta jos hoidettavan lasissa on ikää yli 80 vee niin kontrolleja tulisi olla paljon useammin. Kuten kaikki me tiedämme, voi vanhuksen vointi muuttua viikossakin radikaalisti.

Tällä hetkellä tuntuu tosiaan siltä, ettei omaishoitajien kunnosta välitetä tippaakaan. Ajatellaan vaan sitä, kuinka paljon edullisempaa on antaa mummon hoitaa pappaa kotona kuin hoitaa molempia ulkopuolisin avuin.

Tänään taas katselin rouvaa, joka ammattitaitoisella hoidolla voisi olla vielä kävelevä, mutta rakkaan omaishoitajamiehensä (ikää 70 ja risat) hoidolla vuoteessa raajat jäykistyneenä makaava, likainen jne. Toinen samanlainen tapaus viereisessä huoneessa. Mummo makasi vuoteessa ja imi peukaloa omaishoitajamiehen läsnä ollessa. Miehen poistuessa nousi istumaan ja huomasimme, että mummo olikin paremmassa hapessa kuin häntä hoitava mies.

Sori, mutta oli pakko saada sanoa nuo "ääneen". On niin voimaton olo.

[Adal_miina]

Jeps, omaishoidontuki on nimenomaan määrärahasidonnainen etuus. Sitä siis myönnetään vain niin monelle kuin kunnan budjetoima määräraha antaa myöden. Jos tämän jälkeen tulee hakemuksia - ja tuleehan niitä - ei omaishoidontukea ole enää pakko myöntää. Eli seuraavat hakijat jäävän ns. odottelemaan määrittelemättömäksi ajaksi tukea.

Omaishoidontuen saaminen loppuu sitten joko hoidettavan kuolemaan tai laitoshoitoon joutumiseen. Hoidettavan on oltava kotona ainakin puolet kuukaudesta, jotta tukea voidaan myöntää (siinä on joku vuorokausiraja virallisesti).

Varmasti löytyy aika kurjia tarinoita omaishoitajista, mutta myös varsinaisia selvitytymistarinoita. Omaishoitajilla ei tosiaankaan ole helppoa. Helppoa ei myöskään ole sitten huomata sitä, etteivät omat voimat enää riitä hoitamiseen. Toisilla ei niitä ehkä ole ollut edes alun alkaenkaan...

[Vieras: Kehäkukka]

Helsingissä ainakin kotiosoitteen mukaan; sosiaalitoimisto ja sieltä kotipalveluohjaaja tai vastaavan niminen.

Hänelle voi laittaa vaikka nimettömän ilmoituksen.

He solmivat sopimukset ja seuraavat niiden toteutumista.

Omaishoidonsopimuksia on erilaisia kuten niistä maksettava korvaus hoitajalle.

Jollakin voi olla vähän hoito vaativa sopimus joka tarkoittaa lähinnä päivittäistä asioimista kaupassa ym ja toisella taas voi olla ympärivuorokautista hoitoa vaativa sopimus.

[Adal_miina]

Omaishoidontuen hakemuksen hyväksyy omassa kunnassanikin kotipalveluohjaaja. Maksuluokkia on omassa kunnassani tällä hetkellä kolme. Omaishoidontuki on silkkaa rahaa.

Samoin kotipalveluohjaajat tekevät/hyväksyvät asiakkaan palvelusuunnitelman.  Palvelusuunnitelmaan kirjataan sitten taas myös se minkälaisia muita palveluja ja  tukimuotoja asiakas saa, kuten niitä kaupassakäyntejä, ksh:n käyntejä, pesuapuja, ateriapalvelua jne..

Sitten on myös kotiin myönnettävä palveluasuminen, joka tarkoittaa usein esim. henkilökohtaista avustajaa (henkilökohtainen avustaja voi olla myös ilman kotiin myönnettyä palveluasumista)  ja todella intensiivistä tukea muutenkin ...

Sosiaalipuoli on täynnä melkoista viidakkoa eri tukimuotojen ja sanojen muodossa. Itse en tosiaan ole ammattilainen asiassa, mutta näin päättäjän näkökulmasta on muutama juttu ollut pakko oppia. Termit kuitenkin menevät monella niitä käyttävällä suloisesti sekaisin  :(

Kotihoidon vastuulla on kuitenkin yhtä kaikki omaishoidon toteutuksen valvonta. Ei oikeastaan ole mitään muuta instanssia, joka siihen puuttuisi. Valvonnan toteutus on sitten vähän niin ja näin monessakin kunnassa  :-

[huolenkantaja]

Kiitos teille ihan älyttömästi vertaistuesta ;) ja hyvistä neuvoista.

[Morris]

Nämä ovat todella hankalia asioita.

Olen itse törmännyt sellaiseen, että kotihoito näkee ettei omaishoitaja jaksa/kiinnosta

hoitaa ja hoidossa selviä puutteita sekä laiminlyöntejä, mutta sosiaalityöntekijät jotka päättävät omaishoidontuesta tässä kunnassa ovat täysin kädettömiä. Hoitajien raportoinnit hoitamattomuudesta eivät kuulema todista mitään *pyhimys*

[Manta]

Ja kun kaikki yrittää saada hoidettavan vanhainkotiin, mutta omainen ei anna! Ei kuulemma pärjää omalla eläkkeellään.

Kun vaari tulee hoitojaksolta kotiin ei mene montaa päivää kun vaippaihottuma vaivaa ja vaatteet haisee kun niitä ei pestä. Hoitajien vierailu on vaan pieni osa sitä hoitoa. Emme saa tehdä mitä tarvitsisi, eli pestä esim. pyykkiä, tai laittaa vaarin sänky sellaiseksi, ettei muovit tulisi iholle. On puhunut KSH ja KH-ohjaaja. Vanhainkodissa olisi vieläkin paikka kun vaan saatais....

Kun vanhuksia ei kuulemma voi huostaanottaa puolisoltaan, kun ei ole ihan hengestä kyse!

[kmmo]

Kuulin, että varsin iso osa vanhuspsykan asiakkaista on väsähtäneitä omaishoitajia :-/

[jnnu]

Törmäsin uran alkuvaiheessa tapaukseen jossa puoliso oli omaishoitajana. Hoidettava oli sairastunut melko nuorena muistihäiriöön ja dementoitunut nopealla aikataululla. Hoidettava oli täysin muistamaton, muta jalat pelasivat vielä vähintään kohtalaisesti. Pääasiassa hän käveli ympäriinsä ja oli 24/7 valvottava, jottei lähde ulos kodistaan tai laita liettä päälle tms.   Puoliso toi häntä intervallijaksoille ja aina kysyttäessä heillä oli mennyt kaikki varsin hyvin. Intervallijaksoille tullessa hoidettava oli "pysähtynyt", nuokkui jatkuvasti ja hyvin väsynyt, kaatuilikin. Viikon aikana hoidettava aina piristyi ja oli jo täydessä vauhdissa touhuilemassa ja selvästi parempi kuntoinen. Jaksolle tullessa sama malli toistui. Hoidettavalla oli lääkelistalla tarvittava unilääke, jota hän ei kuitenkaan jaksoilla juuri ikinä tarvinut, kun oli alkujaksosta muutenkin ihan nukuksissa.

Lääkäri taisi olla ensimmäinen joka kiinnitti huomiota erittäin suureen unilääkkeen uusintatarpeeseen, kun jaksoilla sitä ei kuitenkaan tarvinut antaa iltaisin. Tilannetta lähdettiin selvittämään ja omaishoitaja kertoi lopulta että oli niin väsynyt juoksemaan yötä päivää hoidettavan perässä, että oli yrittänyt laskea tämän kierroksia syöttämällä unilääkettä tasaisin väliajoin. Hoidettava pääsi sitten pitkäaikaishoidon piiriin ja silloin tällöin kun puoliso jaksoi, haki hän hoidettavaa kotilomille. 

[jupet]

Tutkimus: Omaishoitajan elämänlaatu heikkenee jo varhain – kotihoito kärsii

Vanha ketju mutta edelleen ajankohtainen. Olen ilman tätäkin sitä mieltä että omaishoitajuuteen ei pitäisi ollenkaan niin paljon kannustaa kuin nykyään. Se kun tuntuu olevan usein jopa haitallista vähintään toiselle osapuolelle.

[to be]

Meillä asuu ns. itsenäisesti palvelutalon yhteydessä olevissa asunnoissa vanhuksia. Yhdellä miehelle me käymme antamassa aamuavut ja vaimo hoitaa illat. Mitä pitäisi tehdä kun vaimo ei keskustelusta huolimatta tunnu olevan kiinnostunut miehen terveydestä, eikä vie esim. lääkäriin, vaikka mies pyytäisi?

[Julma]

Meillä asuu ns. itsenäisesti palvelutalon yhteydessä olevissa asunnoissa vanhuksia. Yhdellä miehelle me käymme antamassa aamuavut ja vaimo hoitaa illat. Mitä pitäisi tehdä kun vaimo ei keskustelusta huolimatta tunnu olevan kiinnostunut miehen terveydestä, eikä vie esim. lääkäriin, vaikka mies pyytäisi?

Soittakaa taksi/paaritaksi? Vaikea sanoa annetuilla tiedoilla. Onko ongelma logistinen vai miksi vaimo ei suostu viemään miestä lääkäriin? Vaimolla ei kaiketi ole juridisesti mikään pakko huolehtia miehestään, ellei halua. Sitten viranomainen huolehtii.

Laissa ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (l. vanhuspalvelulaki) terveydenhuollon ammattihenkilöä määrätään ottamaan viipymättä yhteyttä päivystävään sosiaaliviranomaiseen, mikäli potilas on ilmeisen kykenemätön huolehtimaan omasta huolenpidostaan, terveydestään tai turvallisuudestaan.

Yhteydenottoa ei kannata turhaan pohtia ja märehtiä. Ilmoitus kannattaa tehdä heti, jos sinulla herää epäilys, että iäkäs henkilö ei pärjää käytössään olevilla palveluilla. Mikäli ilmoitus on "turha", sosiaaliviranomainen ei ryhdy toimenpiteisiin, mutta kuitenkin heille jää asiakirjamerkintä henkilökunnan huolestumisesta. Siitä voi olla apua myös myöhempää avuntarvetta kartoitettaessa.

Toki kun potilas on jo sosiaalipalveluiden piirissä, eikö teidän palvelukoordinaattorinne (tms. nimikkeellä työskentelevä henkilö) voi kartoittaa hänen tilannettaan uudelleen ja mahdollisesti lisätä apuja?

Vaikea tosiaan mitään absoluuttista vastausta yrittää noilla esitiedoilla miettiä, mutta em. kahta konstia ainakin voinee kokeilla.