Jump to content

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

Eliina

Millaista luonnetta EH:lta vaaditaan?

Recommended Posts

Eliina

Heipsistä!

En tiedä oikein kuuluuko tämä aihe tälle palstalle mutta kuitenkin...=)

oon itse vasta ensimmäisen vuoden lähihoitajaopiskelija.Vaikka suuntautumisen aika ei olekkaan vielä niin silti kovasti olen jo pohtinut että minkä koulutusohjelman valitsisin suuntautumisessa.Olisin todella kiinnostunut ensihoitotyöstä mutta mielessä pyörii aina että onko minulla sellaista luonnetta joka siihen työhön sopisi ja tietysti koska en ainakaan vielä omaa kovin hyvää fyysistä kuntoa,niin se että kuinka hyvin tälläinen pieni ihminen pärjää raskaassa ensihoityössä vähän pelottaa.

Itse kävin juuri kasvun tukemisen ja ohjauksen työharjoittelun ja sain palautetta siitä että vahvuuksiani oli ainakin lastenhoitotyössä rauhallisuus ja määrätietoisuus.Osasin siis toimia siten että lapset saivat minuun luottamuksen sekä osasin saada lapsen rauhoittumaan tilanteessa kuin tilanteessa.Mielessäni ajattelin että eikös ensihoityössäkin tuo rauhallisuus ole se asia jota tarvitaan? Olisin todella mielelläni kuulemassa ensihoitajien tai ensihoitajaopiskelijoiden kommentteja siitä että minkälaista luonnetta ensihoitajilta todellakin vaaditaan  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites
dino

Terve pää, terve kroppa ja ennenkaikkea oikea asenne - se kyllä riittää. Eli jos ensihoitajan alku tajuaa sen että työ on aivan tavallista duunia muiden hoitoalan töiden rinnalla niin alku on hyvä. Ei siis pelasteta maailmaa, ei tehdä sankaritekoja eikä olla parempia kuin muut ja tähän kun lisätään sopivan nöyrä (ei nöyristelevä) asiakaspalveluluonne niin hyvä siitä tulee.

Edellä mainitut ominaisuudet eivät tietenkään sulje pois sitä että tiukassa paikassa luonteesta on pitää löytyä määrätietoista, itsetietoista, päättäväistä ja jopa agressiivista otetta - ne eivät vaan saa olla päällimmäisenä pinnalla normitehtäviä hoidettaessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Eliina

Kiitos vastauksesta!

itseasiassa odotinkin että kerrot juuri noin.Tiedän ettei ensihoitotyö ole mitään maailman pelastusta ja sankarillisia tekoja,eivätkä he ole muita hienompia tai siistimpää työtä tekeviä,samaa hoitotyötähän se on kuin mikä muukin hoitotyö.Joskus joku kaverini on sanonut että olisi siistiä olla ensihoitaja,voisin melkein sanoa että siisteys saattaa olla aika kaukana,tietääkseni juuri työ ambulanssissa ei ole mitään elvytystä ja pillit ulisten-menoa koko ajan.

Kyllä uskon että itsestänikin vielä tuohon työhön olisi,kukapa koskaan olisikaan ihan täysin valmis:)

Share this post


Link to post
Share on other sites
kops

Rauhallisuus, asiallisuus, pitkä pinna (välillä), keskimääräistä suurempi rakko, ihon alaista vararavintoa..

95% keikoista menee ihan omalla painollaan ja sillä ihmisen normaalilla ystävällisellä luonteella. Sellaisella minkälainen varmaan lähes kaikilla hoitoalan ihmisillä on.

Sitten toisinaan tarvittavia ominaisuuksia ovat päätöksentekokyky, epävarmuuden sietokyky, paineensietokyky, kyky alistua auktoriteetteihin (ja myös itse sellaisena toimia), jne.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Eliina

Heh joo kuntoa yritän parhaani mukaan kasvattaa jotten lyyhisty paareja kantaessani kasaan  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites
Asiantuntija Mäki

Pitää olla mukava, tarpeen tullen puhelias ja juoda kahvia.

Mikään ei ole tylsempää kuin ajaa pitkiä matkoja daveja niin että toinen ei puhu mitään eikä edes kahville pysähdytä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Buddha

Ei voi olla muuta kuin oma itsensä! Ensihoitotyötä tai mitään muutakaan hoitotyötä, ei voi mun mielestä tehdä hyvin kuin olemalla vain oman persoonansa, hyvine ja huonoine puolineen. Monet ominaisuudet kehittyvät, kun kokemus karttuu mutta jos lähtökohta on väärä, niin sille pohjalle on huono rakentaa.

Itse arvostan suuresti kykyä tunnistaa omat rajat, mutta toisaalta vahvasta itsetunnosta ei ole haittaa. Uskonkin, että tämä on yksi suuri syy, miksi ensihoidossa työskenteleviä syytetään usein " pissin noususta päähän "

Share this post


Link to post
Share on other sites
Eliina

Kiitos monista vastauksista! ;D

Tuo on kyllä totta että hoitoalalla on pakko tehdä töitä omana itsenään ja kuitenkin jokainenhan meistä sillä omalla persoonallaan työtä teemme ja kaikenlaisia persoonia tarvitaan hoitotyössä,jotkut ovat sosiaalisempia ja jotkut taas hiljaisempia(kuten minä) mutta hiljaisuudestakaan ei ole ollut haittaa,ihmiset ovat pitäneet minua luotettava ja kuuntelevaisena. 

Tottakai myös omat rajansa pitäisi tunnistaa,itse ainakin olen pyrkinyt siihen että sanon jos jotakin asiaa en osaa tai ymmärrä.Ehkä olen saanut sellaisen kuvan että ensihoidossa pitäisi olla jotenkin "täydellinen"ja osata kaikki,mutta tietenkin jokainen kehittyy kun kokemus karttuu niin kuin Buddhakin sanoi.

Erittäin mukavaa että olette antaneet vastauksia,kannustavia vastauksia.Itse aion kylläkin lähihoitajakoulun jälkeen vielä suunnata AMK:n puolelle luultavasti sairaanhoitajaksi opiskelemaan,jotta saa vielä niitä valmiuksia sitten lisää työskennellä erilaisissa sosiaali ja terveysalan tehtävissä 8)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Maailman vahvin tyttö

Itse arvostan suuresti kykyä tunnistaa omat rajat, mutta toisaalta vahvasta itsetunnosta ei ole haittaa. Uskonkin, että tämä on yksi suuri syy, miksi ensihoidossa työskenteleviä syytetään usein " pissin noususta päähän "

Tää on muuten totta. Sitä vahvaa itsetuntoa tarvitaan juuri siihen, että kykenee tekemään nopeita päätöksiä ja tarvittaessa perustelemaan ne. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin viikkotolkulla yhdestä keikasta jauhava ja jossitteleva kyytimies, joka ei anna itselleen anteeksi mitään, ja miettii mitä kaikkea teki väärin. Ja itsehän en koskaan syyllisty jossitteluun enkä märehtimiseen...

Share this post


Link to post
Share on other sites
SirLucas

Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin viikkotolkulla yhdestä keikasta jauhava ja jossitteleva kyytimies, joka ei anna itselleen anteeksi mitään, ja miettii mitä kaikkea teki väärin. Ja itsehän en koskaan syyllisty jossitteluun enkä märehtimiseen...

Entäs ne jotka kehuskelevat jollain keikalla viikkotolkulla...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Maailman vahvin tyttö

Ollapa joskus niin pätevä, että voisi oikein kehuskella jollain keikalla...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Asiantuntija Mäki

Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin viikkotolkulla yhdestä keikasta jauhava ja jossitteleva kyytimies, joka ei anna itselleen anteeksi mitään, ja miettii mitä kaikkea teki väärin. Ja itsehän en koskaan syyllisty jossitteluun enkä märehtimiseen...

Entäs ne jotka kehuskelevat jollain keikalla viikkotolkulla...

Joo ne on kanssa persestä mutta minkäs teet jos on yksi supermielenkiintoinen keissi muuten harmaassa arjessa punaiseen pukeutuneena.

Share this post


Link to post
Share on other sites
dino

Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin viikkotolkulla yhdestä keikasta jauhava ja jossitteleva kyytimies, joka ei anna itselleen anteeksi mitään, ja miettii mitä kaikkea teki väärin.

Entäs ne jotka kehuskelevat jollain keikalla viikkotolkulla...

Jos aivan oikeasti viikkotolkulla jotain keikkaa muistellaan, on työstä tullut jollakin sektorilla liian tärkeä osa elämää.

Tietysti tähän minun mielipiteeseeni saattaa vaikuttaa se että dementia on edennyt siihen vaiheeseen että itsellä ei ole pienintäkään hajua iltapäivällä siitä mitä on aamupäivällä tehnyt... 8)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Janne

Pitää olla mukava, tarpeen tullen puhelias ja juoda kahvia.

Mikään ei ole tylsempää kuin ajaa pitkiä matkoja daveja niin että toinen ei puhu mitään eikä edes kahville pysähdytä.

Mua ärsyttää työparit jotka eivät tajua, että vuorokauteen kuuluu muitakin hiljaisia hetkiä kuin nukkuminen, ja jokaiselle abc:lle ei tarvitse mennä lipittämään mokkaa. Tiedän, kultainen keskitie on pirun vaativa laji. *vapaavalintainen hymiö* 

Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin viikkotolkulla yhdestä keikasta jauhava ja jossitteleva kyytimies, joka ei anna itselleen anteeksi mitään, ja miettii mitä kaikkea teki väärin. Ja itsehän en koskaan syyllisty jossitteluun enkä märehtimiseen...

Entäs ne jotka kehuskelevat jollain keikalla viikkotolkulla...

Saatikka ne jotka haluaa ajaa keikat uudestaan vuoronvaihdossa, seuraavassa yhteisessä vuorossa ja pikkujouluissa. Puhumattakaan niistä k*sipäistä, jotka lukevat toisten keikkalaput läpi, ja kehtaavat vielä tämän lainvastaisen toiminnan jälkeen tulla kyselemään keikoista.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Jasu

Rohkeasti vaan opiskelemaan ensihoitoa, jos se on sinua eniten kiinnostava erikoisala. Täällä onkin jo lueteltu useita luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia, joista on etua ensihoitotyössä. Muista kuitenkin, ettei kukaan ole täydellinen, eikä täytä kaikkia ihanne-ominaisuuksia ja muita "vaatimuksia", eikä tarvitsekaan. Työssä tarvittavat ominaisuudet kehittyvät kyllä työkokemuksen myötä, kunhan on normaalijärkinen ihminen ja oikealla asenteella. Kukaan ei ole seppä syntyessään, eikä kukaan (ainakaaan kukaan järkevä) odota, että opiskelija tai vastavalmistunut osaisi kaiken heti.

Sitten siitä  fyysisestä kunnosta vielä; Ensihoitotyössä pärjääminen vaatii, varsinkin pienikokoiselta ihmiseltä, todella hyvää kuntoa. Kannattaa siis käydä kuntosalilla ja jos et ole paljon ennen treenannut, teetä itsellesi kunnon ohjelma.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Eliina

Kiitos kannustuksesta todella paljon :)

Toi on kyllä totta että eihän kukaan ole seppä syntyessään ja eiköhän aina muut työntekijät ymmärrä että jos on vastavalmistunut niin ei voikkaan odottaa liikoja kuitenkin jokainen ajan kanssa kehittyy

Itselläni ei oikeastaan muu kuin juuri tuo fyysinen kunto arveluta,minulla on vielä kokonainen vuosi perusopintoja ennenkuin aloitetaan suuntautuminen että tietysti onhan tässä aikaa vielä kehittää kuntoa ja eiköhän vielä tule sitä sellaista kehon omaakin kasvua vielä(ei vissiin edes pituuskasvu vielä täysin loppunut:D) joten keho kerkeää vielä muuttua-toivottavasti parempaan suuntaan:D Sillä asenteella kokoajan treenaan salillakin että tavoitteena on pystyä työskentelemään fyysisesti raskaassa työssä,ja onhan hoityö yleisestikin raskasta olipa sitten palvelutalossa siirtelemässä vanhuksia sängyn ja wc:n välillä taikka sairaalan vuodeosastolla niin kyllä siinä jonkunlaisia lihaksia vaatii elikkä siis yritän tässä nyt kasvattaa kuntoani parhaan mukaan :)

mutta motivaatio opiskeluun on itselläni tosi kova ja aion tehdä kaikkeni että opiskelu sujuu hyvin. Itsellläni on jo kunto-ohjelma salilla mutta näin pienenä ihmisenä tuntuu että kehittääkö se tarpeeksi.voisihan sitä tietysti käydä vaikka fysioterapeutin juttusilla jos he osaisivat paremmin ohjata tms. olen tietämätön ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites
kops

Myös sisu on tärkeää, sillä tiedän monen "pienen ihmisen" kompensoivan kokoeroaan meihin vähän "normaalikokoisiin" ihmisiin. Kaikki ei ole aina onneksi voimasta kiinni, vaan hyvällä tekniikallakin voi jo saada paljon aikaiseksi. En sitä tietenkään sano, etteikö ihan raakaa voimaa aina välillä tarvittaisi, mutta.. älä sitä panikoi, suurin -- ja tärkein -- osa (ensi)hoitotyöstä tehdään ihan aivoilla, ei lihaksilla  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Eliina

Heh joo ehkä otan vähän liian suuren stressin siitä että olen pienikokoinen ja en vielä ainakaan kovin hyväkuntoinen,olen sen 165 suunnilleen että kuitenkin aika normaalissa pituudessa sillä tavalla,eipä naiset keskivertaisesti taida kovin pitkiä suomessa ollakkaan:)

Tottahan se on etttä vaikka olisin kuinka hyvin treenattu niin tarviihan se 'sopiva' luonne sekä tieto/taito olla hyviä kun on hoitotyötä tekemässä.Ja onhan tossa ensihoidon suuntautumislinjassa se hyvä puoli ettei nyt sitten välttämättä amubulanssissa tarvitse olla töissä vaan saa ainakin hyvää pohjaa yleisestikin akuuttihoitotyöstä(poli,leikkuri yms) kun lähtee jatkamaan AMK:on puolelle:)

Share this post


Link to post
Share on other sites
dino

Myös sisu on tärkeää, sillä tiedän monen "pienen ihmisen" kompensoivan kokoeroaan meihin vähän "normaalikokoisiin" ihmisiin.

Sisu riittää johonkin saakka, mutta kun valitsee alaa jolla saattaa työskennellä kymmenien vuosienkin päästä niin sillä on hieman merkitystä tulevien fyysisten ongelmien kanssa että työskenteleekö keskimäärin 50 prosentin teholla vai joutuuko jokaiseen kantokeikkaan laittamaan kaiken fysiikan peliin. Ja tämä koskee niin naisia kuin miehiäkin, sillä sen verran rasittavaa työtä teemme että en taida tuntea ketään viiskymppistä miessairaankuljettajaa jolla ei jotain työperäistä fyysistä ongelmaa olisi; yleisimmät vaivat lienevät miehillä välilevypullistumat sekä nivustyrät jotka ovat selkeitä hankaliin/raskaisiin nostoihin liittyviä remppoja.

Hyvää tekisi jokaiselle alaa miettivälle kokeilla paareilla ja/tai kantotuolilla miltä se perusduuni oikeasti tuntuu. Omista opiskelijoista ainakin tiedän muutaman ajatelleen asian uudestaan kun on joutunut/päässyt kantamaan keskikokoista sairaankuljettajaa (90-100kg) kantotuolilla pari porrasväliä alaspäin tai paareilla ihan vaan suoraa käytävää muutaman kymmenen metriä. Tällainen kevytkin testi kun voi jollekin olla jo suoritusta fysiikan äärirajoilla.

Työ ei ole pelkkää kantamista. mutta joka päivä sairaankuljettaja joutuu useita -  jopa kymmeniä kertoja rikkomaan työsuojelulliset/ergonomiset ohjeistukset joita on esimerkiksi kaupan puolelle ja rakennusalalle annettu. Ei voi muuta kuin hymyillä kun lukee miten raavas rakennusmies ei saisi nostaa kuin 10 kilon esineen lattianrajasta jos nostamiseen liittyy toistoa. Tuon ohjeistuksen  (PDF, viimeinen sivu) mukaan meidän jenkkipaareilla ei siis potilasta saisi olla...

Mutta kuten Kops sanoi työ on pääsääntöisesti aivotyötä, mutta raskaita nostoja on kyllä paljon enemmän kuin monella muulla alalla, eli sekin puoli kannattaa pitää mielessä alaa valittaessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Maailman vahvin tyttö

Me käytiin tänään hakemassa potilas fysikaalisesta hoitolaitoksesta, meillä siis kantopaarit. Fysioterapeutti katseli kun tempaistiin naisissa mummu ilmaan ja totesi, että voi herran jumala noita teidän nostoja  ;D  Minkäs teet, vaikka kuinka koittais nostaa jaloilla eikä selällä, lyhyet paarien aisat tai ahdas väli tekee sen, että ei voi riittävästä kyykistyä. Tai sit mulla on vaan näihin hommiin liian iso perse...

Uudessa Ambulanssilehdessä oli Pensin edustajan kommentti, että jos osaa käyttää monitoimipaareja oikein, ei missään tilanteessa joudu nostamaan yli 30 kg. Tekniikka on tietysti kaiken a ja o, mutta raakaa voimaa tarvitaan myös.

Share this post


Link to post
Share on other sites
dino

Uudessa Ambulanssilehdessä oli Pensin edustajan kommentti, että jos osaa käyttää monitoimipaareja oikein, ei missään tilanteessa joudu nostamaan yli 30 kg.

Jos Pensin edustajia on kuulolla niin mielelläni kuulisin miten heidän tuotteillaan kannetaan 120 kiloinen potilas hissittömän kerrostalon kolmanteen kerrokseen 30 kilon rasituksella..?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Eliina

Juu kyllä se on sinne salille alettava vaan raahautua useammin...ja muutenkin onhan se tietysti ihan hyvä kun kuitenkin muita valistaa terveistä elämäntavoista niin voisihan tässä itsekin vähän niitä noudattaa ::)

Mulla on tuttu mikä on palomies-sairaankuljettaja ja hänkin on jäänyt jo sivuun niistä hommista kun ei vaan kunto enään riittänyt niihin hommiin että uskottava se on että raskasta työtä sairaankuljetus on :)

Onneksi koulussa tulee pian noi nostot ja siirrot joten eiköhän sieltä saa vähän esimakua kun nostellaan nukkeja/toisiamme tosin ambulanssissa painaa vielä ne paarit siihen mukaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Jasu

Kuntoilla tosiaan kannattaa, niin ei myöskään tule niin helposti selkä, hartia ym. ongelmia. Mutta älä tee kunnostasi mitään stressin aihetta. Ei ensihoitajan sentään mikään gorilla tarvitse olla  ;D  165 cm on kyllä ihan riittävä pituus. Itse olen muutaman sentin pidempi, eikä ainakaan minulla ole pituuden kanssa ollut mitään ongelmia nostoissa ym. Kantamista on hyvä kokeilla, kuten Dino mainitsi. Jos et heti ensimmäisellä yrityksellä jaksa riittävästi, niin älä sen takia kuitenkaan heitä hanskoja tiskiin. Tiedät vaan, jos tarvitsee lisää/ tehokkaammin treenata ennen valmistumista. Hyvä tai huono kunto kun ei tunnetusti ole synnynnäinen eikä pysyvä ominaisuus  ;D  Yksi hyvä harjoitus paarien kantoa portaissa ajatellen: Laita steppi-lauta korkeimpaan asentoon ja ota isot käsipainot molempiin käsiin. Sitten vaan nouset laudalle ja alas, ja toistoja vaan riittävästi. Kunnon kohotessa lisäät painojen kokoa. Tällä tavalla harjoittelin itse opiskeluaikana ja tällä hetkellä kun teen ambulanssi työtä sivutoimisesti, pidän yllä kantamiseen riittävää kuntoa. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Teemu

Uudessa Ambulanssilehdessä oli Pensin edustajan kommentti, että jos osaa käyttää monitoimipaareja oikein, ei missään tilanteessa joudu nostamaan yli 30 kg.

Jos Pensin edustajia on kuulolla niin mielelläni kuulisin miten heidän tuotteillaan kannetaan 120 kiloinen potilas hissittömän kerrostalon kolmanteen kerrokseen 30 kilon rasituksella..?

Tai 183kg viime punnituksessa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

×
×
  • Create New...