Viimeinen tippa!

[:-)]

Olen vielä seuraavat 30 päivä töissä lähihoitajana ja sen jälkeen tule alanvaihto!

Olen/olin siis Hus:lla töissä mukavat 8vuotta. Mutta sitten alkoi noin pari vuotta sitten alasmäki. Ihmisiä jäi pois ja tuli uusia, kaikkien perehdys oli pitkä ja hyvää  mielestani. Sitten kuitenkin ihimiset sanoi irti ja taas alkoi uusi pehedys. Itsekin jouduin uusia ohjamaan ja avustamaan, samalla teimme vajalla töitä, koska uusi otettiin tietty vasta pitkään sen jälkeen kun vanha työntekijä oli joo mennyt pois. Siinä vaan puskutelin menemään ja jossain kohti toista vaan ei huvittanut enää työt kun hän oli päättänyt lähteä ja tekin hänenkin puolesta, koska häntä vaan ei kiinnostanut. 

Lopulta viime perjantaina saimme osastonhoitajalta viesti/kutsun kokoukseen, mihin olivat tulossa ylihoitaja, luottamusmies ja muutama lähihoitaja.  Arvelin joo silloin mistä on kyse, niin päätin, että tätä tunnetta en enää halua itselleni mikä tuli silloin kun jouduin jatkuvasti tekee vajalla porukalla töitä ja uusia ohjaten. Olin ihan rikki ja uupunut silloin ja nyt just kun olin saanut itseni joo parempaa kunto, niin pomot vie taas jalat alta, siksi pohdiskelin viikonlopun yli ja maanantaina tulostin itselleni irtisanomislomekeen. Ajattelin, että lähihoitaja työt loppu siihen jos kyse on siitä mitä arvelin.  

Ja siinä vaan kylmästi ilmoitettiin, että saatte liian isoa palkka, kun he olivat VAHINGOSSA pistanut meidät liian isoon palkka ryhmän silloin kun TVA sopimukset tulivat. Kokonaisen 1v saatiin "isompaa" palkka ja nyt he sitten päätti ottaa pois sen mikä oikeesti kuulu meille. Kuuntelin ja kuuntelin tätä ympäripyöreä  kertomusta miksi ne  alentaa palkkaa. Kunnes silmistä vaan musteni ja nousin siitä pöydästä, ilmoitin siinä reippaana, että en enää tarvi minkalaista tietoa ja sanoin itseni irti. Hetkellä ei ole mitä tietoa, mitä teen silloin kun työt oikeesti loppu, eikä oikeesti kiinnosta. On pari pientä juttu mitä olen ajatellut, että tulisin toimeen, mutta ei vielä varman päälle ole mitään.

Harmitta hieman kun hyviä työkavereita jää taakse, töistä olisin tykännyt, mutta jos ylihoitajista lähtien pomot ovat huonoja, niin siinä paikassa ei muutu ennen mikään kun Rouva ylihoitaja katso peiliin ja osastonhoitajat kasvattaisivat edes sen verran muna, että edes joskus ajattelisivat työntekijöitä ja heiden säästämistä, eikä säästämistä isolle organisaatiolle HUS:lle.

Minun irtisanominen ei ehkä paljon vaikuta, mutta jos olen tyytyväisempi nyt kun en edes tiedä mitä tulen tekemään kun silloin vakituisessa työpaikassa, niin mielestani se kertoo minkalaista on olla hoitajana töissä. Tsemppiä teille ketkä  jaksatte vielä!

 

Muokattu toukokuun 21, 2019 - A N

[Vieras: Sama ajatus]

Mille alalle ajattelit vaihtaa? Itselläni ollut samoja ajatuksia ja olen pohtinut mikä voisi olla sellainen ala mihin hoitoalalta vaihtaisi..Ikää mulla on noin 40 v. 

[Vieras: Uutta vaan]

Terve tulee vaan yksityiselle. Vanhuspuolella töitä riittää.  Meillä ei vahingossa laiteta liian isoon palkkaryhmään  

[Vieras: Päivi Raulamo]

Jos kielitaito riittää niin tuu tänne Lontooseen! Täällä on töitä mistä valita!

[Vieras: Kohta ex-hoitsu]

Kuulostaapa tutulta. Minulla on suunnitelmana tehdä hoitotyötä vielä tämä kesä ja sitten porrastetusti poistua alalta kokonaan. Ei kiinnosta enää pätkääkään, ei sitten yhtään. Työ on tärkeää ja hyvää, mutta kun arvostus joka suunnasta huutaa poissaolollaan, niin motivoidupa siinä...

 

..ei ei, ei koskaan enää. Henkinen ja fyysinen hyvinvointini on huomattavasti arvokkaampaa kuin toisten vuoksi uhrautuminen. Huh huh. 

[Vieras: Kyllästynyt]

Tsemppiä! Oikea päätös varmasti, nyt kaikki uusi on mahdollista! HUS:lla itse katselin jonkin aikaa samaa touhua ja itselle oli viime kesänä TVA viimeinen pisara ja sanoin itseni irti, vaikka työtäni rakastin kovasti. HUS:lla johto on erittäin pahasti hakoteillä, siitä olen myös samaa mieltä. Siellä ei olla ollenkaan perus työntekijän puolella eikä yhtään perustyön tasalla ylipäänsä. Itse olen löytänyt IT alalta hyvä työpaikan, jossa osaamistani (en ole käynyt siis mitään alan koulutusta, minut perehdytetty hyvin työn ohessa) arvostetaan, esimiehet ovat reiluja ja koko firma kiinostunut työntekijöiden hyvinvoinnista sekä jaksamisesta. Olen ollut kyllä niin tyytyväinen päätökseeni vaikka harmittaakin etten "voi" enää tehdä opiskelemaani ammattia, josta pidin kovasti. Nyt kun minua on työpaikalla kohdeltu ihmisenä, yksilönä ja reilusti en usko, että voin enää koskaan palata terveydenhuoltoalalle töihin, jossa henkilökunnaa pidetään vain numeroina ja menoerinä. 

[Juristi]

Teillä ei reagoitu asiaan mitenkään? Töölön tapiksella yritettiin alentaa vastaavien hoitajien tva-luokitusta, mikä johti siihen, että spontaanisti hoitajat ilmoittivat lopettavansa joustamisen ts. Ei ylitöitä/vuoronvaihtoja ja myös keikkalaiset ilmoittivat, etteivät ota keikkoja. Tämä johti siihen, että seuraavalla listalla oli lähes 100 puutetta, ei kestänyt kauaa, kun palkanalennus peruttiin.

Muokattu kesäkuun 2, 2019 - Juristi
Typo

[Vieras: Sama ajatus]

Usein tuntuu ettei esimiehillä ole omia aivoja ollenkaan, eikä myöskään monella kollegalla.  Ja jos sattuu olemaan hyvä työpaikka sinänsä, niin eiköhän sen pilaa persoonallisuushäiriöiset hoitajat.... asiakkaat tuntuvat pitävän vain palvelijoinaan eivätkä arvosta ammattitaitoa ja odottavat ratkaisua joka ongelmaan hoitohenkilökunnalta vaikka tarkoitus olisi kuntoutua eteenpäin.  Itsellä mäs alanvaihto vahvasti pohdinnassa... ei tätä jaksa. 

[Vieras: Alanvaihtaja]

Minä päätin myös, lähteä hoitoalalta, huonon työnjohtamisen , arvostuksen puutteen, riittämättömien työresurssien jne vuoksi. N.10 vuotta tuli tehtyä ja olisin jatkanut jos työntekijänä olisi arvostettu. No nyt siirtynyt myyjän työhön ja kyllä tämä tästä lähtee. Tsemppiä kaikille jotka alanvaihdokseen päätyy !! 

[Vieras: Just äsken]

 tulin iltavuorosta kotiin. Työskentelen kotihoidossa. Käyntejä oli vuoron aikana 20kpl. Työn organisointi, työntekijöiden puute, asiakasmäärien kasvu; muutamia ongelmia mainitakseni. Ei oo järkee.

[Vieras: Vanha hoitaja]

Suositttelen alan vaihtamista. Vaikka minulla ei ole enää kymmentäkään vuotta eläkkeeseen, niin joka päivä suunnittelen alan vaihtamista. Hoitotyötä ei arvosta hallitus, eduskunta ja kaikkein vähiten työntekijöitä arvostaa esimiehet ja korkein johtoporras. Juhlapuheissa olemme aina niiiiiiin tärkeitä, mutta kohtelu ja palkkaus osoittavat että orjatyötä tämä on alusta loppuun saakka.

[Vieras: Antti vain]

Itekki alkanut miettiin alanvaihtoa ku tarjoilijatkin tienaa paremmin kuin lähihoitajat. 

[Vieras: ...]

Jurikin tuo työn organisointi! Jos ne käynnit olisikin työvuoron alusta tasaisesti (sieltä noin klo 13-14 alkaen) eikä vasta et pääset ekat paikat tekemään 15 jäljeen. Ja sama varsinisten ilta käyntien kanssa, ekat asiakkaat saa ne iltaläkkeet parhaillaan tai pahimmillaan silloin 16-17....

[Vieras: ...]

lust äsken jättämään  kommenttiin viitaten edellinen siis..... 

[Vieras: Kis]

Kysymys henkilölle, joka kertoi Lontoosta, mitä kautta voisi paikkoja tiedustella?

[Vieras: Vieras]

Itse olen tässä pohtinut kovasti alan vaihtoa. Ajatukset alkoivat jo hiipiä vuosi sitten, kun töissä kävi asukas päälle ja jouduin siitä sairaslomalle. Käsihän siinä meni ja tapahtuma avasi vanhat haavat menneisyydestä. Esimiestä ei asia kiinnostanut ja lopulta syksyllä jäin uupumuksesta uudelleen sairaslomalle. Työterveyden kautta psykologille, joka huomasi minulla masennusta sekä syömishäiriön. Olen ennen rakastanut tehdä töitä lähihoitajana, mutta nykyinen työpaikkani on siitä vienyt kaiken, niin pahasti ettei kiinnostaisi vaihtaa pelkkää työpaikkaa vaan koko alaa. Palkkahan myös on täysin surkea. Hoitajia vaihtunut tiuhaan tahtiin ja puutokset ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Myös tähän lisäksi voisi laittaa sen, että teen kolmivuorotyötä ja useamman yövuoron jälkeen saa olla onnellinen jos on edes kaksi vapaapäivää eikä vain yhtä. 

[Vieras: Väsynyt]

Oon myös ollut julkisen puolen hoivakodissa n. 8 vuotta ja sinä aikana on radikaalisti muuttunut työtahti. Uupumus on valtaisa ja haku päällä muihin töihin.

[Vieras: Sama ajatus]

Itse taas olen työskennellyt 10 vuotta mielenterveys puolella ja siellä ei voi puhuakkaan kiireestä, mutta onkin sitten muita ongelmia.  Työntekijöillä liikaa aikaa hämmentää ilmapiiriä kansliassa ja moni on niin parasta hoitajaa että! Ja se vallankäyttö... vallanhaluiset vähä-älyiset hoitajat pyrkivät käyttämään valtaansa mielenterveyspotilaisiin ja hämmästyvät kun huomaavatkin ettei nykypäivänä enää homma toimikaan niin vaan potilaat osaavatkin valittaa epäkohdista eteenpäin..

Ja paljon hoitajia (lähes kaikki) , jotka suostuvat esimiesten pompotteluun ja tekevät  mm. harmaata ylityötä ja tekevät hallaa niille, jotka koittavat ajaa etujaan hoitoalalla jotta asiat edes joskus menisivät  parempaan suuntaan.. paljon persoonallisuushäiriöisiä hoitajia löytyy mt-alalta ja monelta ammatillinen empaattisuus kateissa.  

Ahdistaa mennä töihin loman jälkeen kun ei taas tiedä mitä siellä vastassa..kuka nyt puhunu paskaa kenestäkin. Mulle alkaa riittää hoitoala. 

[Vieras: Kurjaa luettavaa]

Olen itse ollut alalla kymmeniä vuosia. Aloittanut ihan " pohjalta" ja opiskellut hissukseen lisää. Ala on mielenkiintoinen ja aina voi oppia lisää. Itselle on osunut sekä hyviä että huonoja työkavereita ja esimiehiä. Olen vaihtanut työpaikkaakin kiusaamisen ja syrjinnän vuoksi. Yhden asian olen oppinut. En anna muiden viedä minulta työniloa. Vaihtamalla paranee, mutta aina ei tarvitse vaihtaa alaa. Työpaikan vaihtaminenkin voi riittää.

[Vieras: Ei enää hoitotyötä]

Hienoa, hyvä päätös! 

Itse vaihdoin 20 vuoden sairaanhoitajan työt myyjän työhön 1,5 vuotta sitten. Päivääkään en ole katunut enkä kaivannut takaisin hoitsuksi. Palkka tosin huonompi eikä ole täysiä työviikkoja, mutta elämä on parempaa.

[Vieras: Sama ajatus]

Välillä töissä on parempi fiilis, mutta pääosin paska. ja nyt kun työ tuntui muuten ihan menettelevältä,  sitten persoonallisuushäiriöinen itsekäs hoitaja alkoi hämmentää ilmapiiriä. Itse en vaan jaksa ja juuri totesin miehelleni että nyt 40- vuotiaana rohkeasti vaan alettava katselemaan muita töitä.  Paikkakunta pieni, joten työpaikkaa ei tuosta noin vaan vaihdeta ellen lähde erittäin kuormittavaan vanhustyöhön mielenterveystyöstä ja siinä ei mennä kuin ojasta alikkoon.  Ja sitä jaksan ihmetellä, miten hoitoalalla on NIIN PALJON sellaisia hoitajia, jotka eivät ollenkaan ymmärrä omia oikeuksiaan ja etujaan ja suoraan sanoen PELKÄÄVÄT esimiestään..varsinkin avopuolella jossa esimiehinä usein tavallisia sairaanhoitajia/sosionomeja jotka koittavat pienellä koulutuksellaan päteä vallanhaluisena ns. esimiehenä..puhutaan usein tunnollisista hoitajista jotka suostuvat tunnollisuuden vuoksi kaikkeen paskaa, itse käyttäisin mieluummin sanaa TYHMÄT hoitajat jotka suostuvat kaikkeen aivan älyttömään paskaan. Eikä ajatustakaan että työstä voisi saada YLITYÖKORVAUKSEN... ja jos työpaikassa muuten kaikki ok, eikähän tosiaan kateelliset persoonallisuuhäiriöiset ämmät tai pomo pilaa kaiken... naurettavaa touhua. Koko ala pilattu. Onko samoja ajatuksia?

[Vieras: Keittää...]

Tässä sitä ollaan vaalit ohi ja suurin surun aihe lupiinit ja villiruusut. Missä on huoli hoitotyöstä. Alalla työvoimapula ja mistähän johtuu. Liitot ei tunnu välittävän, huoli kansanedustajilta kadonnut. Kirjoituksista huomaa hoitajat lopussa, alan vaihto lisääntyy .

[Vieras: Mitäettä]

Monesti on tullut mieleen sama juttu. Olen 45-vuotias ja valmistuin tähän lähihoitajan ammattiin 10 vuotta sitten innokkaana ja tyytyväisenä. Nyt alkaa olla mehut pois. Mutta mikä olisi sellaista työtä, johon ei tarvitsisi enää kouluja käydä? Vai onko sellaista? En enää jaksaisi koulun penkille lähteä.

[Vieras: Sama ajatus]

Samaa miettinyt ja vinkkejä kaipaisin niiltä, jotka vaihtaneet about 40-vuotiaana hoitoalalta pois.  Pitkäkestoiseen opiskeluun ei varaa eikä oikein innokkuutta..ajokorttia ei ole ja sekin estää monen uuden työn/alan, enkä sitä haluaisi ajaa kuitenkaan vain työn takia koska muuten en autoa tarvitse.