Jump to content
MAINOS

Suomalaiset hyväksyvät armokuoleman


OldOne

Recommended Posts

Joo, kyllä minäkin haluaisin sen kuulan kalloon, kun makaa letkutettuna pitkän ajan.

Yhtäläisyysmerkit. Entäs ennaltaehkäisy, saisko sen jo etukäteen?

Tämä mielipide tai kommentti on yksityishenkilön antama eikä välttämättä edusta työnantajani, minkään yhteistyökumppanini, ammattiliittoni tai puolueeni kantaa.

Link to comment
Share on other sites

Suurempi tod.näk. sairastua etenevään muistisairauteen, joka tekee jäykäksi, jähmeäksi, puhumattomaksi, ilmeettömäksi ja muutama muu määre siihen päälle vielä.

En tahtois, en tod.

On niitä muitakin joista miettis kyllä, pitäis olla vain sairaudentuntemus tallella :-. Ihan hirveitä kohtaloita, joissa sanat "eläminen" ja "elämänhalu" ei ole enää paikalla.

carpe diem

Link to comment
Share on other sites

Ne "dementiakuolemat" ovat hirveitä katsoa viereltä... Kun ihminen ei pitkään aikaan ole osannut kommunikoida, on vaikeeta tietää onko sillä kipuja, paha olla, huono asento, mitä lie. Kyllä sitä toivois että ne saisi kuolla nopeasti sydäriin kun ne on vielä jotenkuten kunnossa, kun lopulta kuolla siihen että nielemisrefleksi katoaa ja kivut kasvaa kun jäykistyy ja käpristyy. Eteenkin kun kivunlievitys Suomessa on ala-arvoista, poikkeuksena varmaan terho-koti täällä päin Suomea.

Link to comment
Share on other sites

Eikö asialle voitais alkaa jo tehdäkkin jotain jos kannatus kerta on niin suuri? Keskusteltu on kovasti ja monta vuotta mutta mitään ei tehdä asialle. Kansanäänestys?   

Onko kellään kokemuksia miten asia käytännössä toimii maissa joissa eutanasia on sallittu? Statistiikkaa?

Vituiksi meni ko Jeesuksen Pääsiäinen!

Link to comment
Share on other sites

Ottamatta sen enempää kantaa puolesta tai vastaan, mutta eutanasia ei ole ongelmatonta. Mihin vedetään se raja missä eutanasia on hyväksyttävää ja missä ei. Tämä on lääkäreiden ja hoitajien oikeusturvan kannalta olennainen kysymys. Rajaus pitää olla selkeä, mutta kuka kertoo missä se menee.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Luin tässä viikonlopun aikana kirjan nimeltä "Vaimo kävi lääkärissä". Kirjailijan vaimo sairasti aggressiivista rintasyöpää ja kuoli 36-vuotiaana syöpään. Tapahtumat sijoittuvat Hollantiin, jossa eutanasia on siis laillinen. Kirjailijan vaimo valitsee lopulta eutanasian kuin syöpään kuihtumisen ja riutumisen. Muutaman syöpäpotilaan kivuliaan lopun nähneenä, tuosta kirjasta erittäin hyvä ja inhimillinen kuva eutanasiasta ja omat mielipiteet eutanasian sallimiseksi vahvistuivat. Onko kukaan muu ehtinyt tutustua ko. kirjaan? Ajatuksia?

Mä en halua olla töissä enää, mä en ikinä riitä.

Mä raadan ja raadan mutta kukaan ei nää,

kukaan ei kiitä

- Maija Vilkkumaa-

Link to comment
Share on other sites

Kun sairastuin erääseen pitkäaikaissairauteen, joka nyt ei kovin helpolla parane, ajattelin tehdä hoitotestamentin: jos ette saa tappaa (siis eutanasia), ette laita letkuihinkaan.  En ehtinyt testamenttia tehdä, ennen kuin sitä olisi voitu käyttää ja kyllä minä viikon päästä töihin palaavana olen pirun ylpeä siitä etten ehtinyt. Jos testamentti olisi ollut, minua tuskin olisi voitu hoitaa: Sanotaan, että Sepsis & kolmen elimen vauriot, 3 vrk, kuolleisuus 100%. Entäpä Septinen shokki, johon kuuluu dic, keuhkojen, sydämen ja munuaisten vajaatoiminta jne. Hiukan säikähdin kun tajusin.

En myöskään tajua tätä palliatiivista sedataatiota, miten se eroaa eutanasiasta? Joo parilla millillä :) Jos potilas vaikutetaan syvään narkoosiin, eikä hänelle sen kummemmin anneta nutritiota jne, niin eutanasia sekin on.

Annastiinan kysymykseen: Kirjasta en tykännyt yhtään, mutta se on sivuseikka. Olen aina ollut eutanasian puolesta ja oli siksi mielenkiintoista lukea se. Mutta eutanasin toteutus oli kuin puoskarilla, nainenhan ei millään kuollut. Oliko annos laskettu oikein, vai mikä mätti?

Veripalvelu kaipaa kipeästi hengenpelastajia!

Link to comment
Share on other sites

Annastiinan kysymykseen: Kirjasta en tykännyt yhtään, mutta se on sivuseikka. Olen aina ollut eutanasian puolesta ja oli siksi mielenkiintoista lukea se. Mutta eutanasin toteutus oli kuin puoskarilla, nainenhan ei millään kuollut. Oliko annos laskettu oikein, vai mikä mätti?

Samaa mietin kun luin viimeisien minuuttien kuvausta. Luulisi, että toteutus pitäisi olla paremmin hallussa ja suunniteltuna. Kirja muuten oli kirjoitettu liian pikku tarkkaan tyyliin, esim. lainaukset yms., liikaa eri henkilöhahmoja...Mutta joka tapauksessa pisti miettimään tätä taas...

Mä en halua olla töissä enää, mä en ikinä riitä.

Mä raadan ja raadan mutta kukaan ei nää,

kukaan ei kiitä

- Maija Vilkkumaa-

Link to comment
Share on other sites

Jokainen päättäkööt haluaako kuolla vai ei. Itse olen tehnyt selväksi sukulaisille ja tuttaville, etten halua elämääni keinotekoisesti pitkittävän. Jos armokuolema hyväksytään, olen itse valmis allekirjoittamaan paperin, että sellaisen saa antaa jos olen joskus "toivoton tapaus".

Link to comment
Share on other sites

Teki mieli antaa sen kirjan miehelle eutanasiaa, vihaiseksi pisti koko kirja! Mutta muuten oli mielenkiintoista lukea miten eutanasia toteutettiin, ja mikä helpotus kun itse voi laittaa stopin koko touhulle kun kivut ovat sietämättömät.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 years later...

Päivän HS:ssa(lehtiversio) oli puhetta Ruotsin meiningistä, eli kuoleman avustamisesta. Luin puolisilmällä eli onko nyt ennakkopäätös vai jo pidempään voimassa ollut, en osaa sanoa.

Anyway, 6-vuotiaasta asti hengityskoneessa oleva, nyt 32v, on saanut päätöksen että saa apua avusteisessa kuolemassa.

Tuossa yksi nettiversio:

http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2010/04/ruotsin_hoitohenkilosto_auttamaan_kuolemaa_haluavien_loppua_1633795.html?origin=rss

carpe diem

Link to comment
Share on other sites

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

×
×
  • Create New...