Jump to content
 

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

mikki

raskaana oleva sairaankuljettaja

Recommended Posts

mikki

Terve!

Tämä viesti on lähinnä naisille... Olen loppusuoralla oleva ensihoitaja AMK-opiskelija etelästä, ja teen tällä hetkellä päättötyöni. Päättötyön aiheena on raskaana oleva sairaankuljettaja, ja vahingoittaako/uhkaako sairaankuljettajan raskas työ raskaana oleva naista tai sikiötä. Ja tähän tarvitsen tietenkin asia kokeneita sairaankuljettajia, joten jos olet nais-sairaankuljettaja/ensihoitaja ja olet ollut raskaana siinä aikana kun olet ollut ambulanssissa töissä, olisitko kiinnostunut vastaamaan muutama kysymyksiä? Kysely on tietenkin luottamuksellinen, eikä nimesi mainitaan missään! Tutkimuksen tulkoset julkaistaan joskus ens vuoden Systolessa. Eli jos kiinnostaa ota minulle yhteyttä sähköpostilleni: gronromi@arcada.fi

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Maailman vahvin tyttö

Hyvä päättötyön aihe sinulla! Ei ole itsellä ajankohtainen tuo raskautuminen, mutta joskus tullut tuotakin asiaa  mietittyä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Ensihoitaja

Hyvä aihe todellakin. Itse olen miettinyt muutamaa käytännön asiaa. Esim. muutamissa ammateissa maksetaan raskaana olevalle erityisäitiyslomaa, kun katsotaan, että työtehtävät eivät sovellu raskaana olevalle. Tällaisia käytäntöjä olen kuullut olevan tietyn tyyppisissä psyk.laitoksissa/osastoilla. Tämä ei kuitenkaan koske sairaankuljettajia. Monesti sitten olen miettinyt miten se psyk osasto voi olla vaarallisempi paikka raskaana olevalle kuin ambulanssi. Radiologia ja muut vastaavat alat ovat hyvin selkeitä, mutta...

Itse, jos olisin raskaana en tekisi päivääkään näitä hommia. Muutaman kerran esim. saanut kovan iskun alavatsalle, joka olisi saattanut raskaana olevalle aiheuttaa keskenmenon. (ei potilaan aiheuttama isku). Samoin todella painavat potilaat ovat yleistyneet ja nostelut/kantelut saattavat olla riski. Myös kohteessa olevat yllättävät uhkatilanteet ovat mahdollisia. Loppuraskaudesta kasvava maha olisi myös tiellä lähes kaikessa toiminnassa, koska potilaan koti ei ole suunniteltu hoitotyöhön eivät tilat ole ihanteelliset. Samoin selän kuormitus raskaana ollessa on jo muutenkin kohtalainen niin työn lisäämä selkään kohdistuva kuorma luultavasti olisi työtä hankaloittavaa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
juani

Mielenkiintoista. Sisareni sai erityisäitiysloman -98  kun työskenteli erään ison kaupungin pelastuslaitoksen sairaankuljettajana. Hänen kohdallaan ainakin katsottiin, että työtehtävät eivät mm jatkuvan väkivallan uhan takia sovellu raskaana olevalle eikä työnantajalla ollut mahdollisuutta siirtää muihin hommiin. Tosin hänkin ehti olla alkuraskauden aikana muutamalla isolla tulipalokeikalla ja synnytyksen jälkeen jäi lekuri miettimään noiden palokaasujen yms vaikutusta kun syntynyt lapsi oli "small for date" ja istukka kovin pieni. Tiedä häntä. Edellisen työpaikkani raskaana olleet lanssikuskit siirtyivät lääkärin vastaanotolle töihin raskauden loppuajaksi (tk:n oma saku).

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
SininenHattara

Onkohan epäsäännöllisellä ja katkonaisella yöunella mitään vaikutusta sikiölle?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Student Midwife

Onkohan epäsäännöllisellä ja katkonaisella yöunella mitään vaikutusta sikiölle?

Kolmivuorotyö lisää riskiä keskenmenoon ja ennenaikaiseen synnytykseen ja yötyötä tekevien lapset ovat keskimäärin keveämpiä kuin päivätyötä tekevien.

Mitään kiveen kirjoitettua ohjeistusta ei ole käsittääkseni olemassa, mutta monissa paikoissa raskaanaolevat ovat voineet siirtyä kaksivuorotyöhön. Joissakin paikoissa tähän riittää työntekijän oma ilmoitus siitä, että yötyö ei sovi yhteen raskauden kanssa, joissakin paikoissa vaaditaan lääkärintodistus.

Kaikki (joita ei ole tosin paljoa, vajaa kymmenen tämän neljän vuoden aikana) raskaanaolevat hoitajat, joiden kanssa olen itse työskennellyt, ovat jääneet kaikki sairaslomalle rv 26-28 tienoilla, koska potilaiden nostelu jne, on tullut liian raskaaksi ja yhdellä osastolla ei annettu edes mahdollisuutta tehdä kaksivuorotyötä vaan oh:n ohjeistus oli, että jos ei pysty yövuoroihin, niin sitten pitää jäädä kokonaan sairaslomalle. Tuota logiikkaa en koskaan ymmärtänyt.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
kemmuru

Omalla työpaikallani raskaanaolevien ei tarvitse tehdä yövuoroja rv 28 jälkeen, heille suunnitellaan pelkkiä päivävuoroja. On sitten henkilön itsensä päätettävissä, tekeekö 8h vai 12,5h vuoroja. Moni meilläkin lähtee saikulle rv 25-30 tienoilla supistelujen/väsymisen takia, mutta monta on niitäkin jotka ovat jaksaneet olla töissä mammaloman alkuun asti, allekirjoittanut mukaanlukien. Tässäkin asiassa olemme yksilöllisiä, se mikä sopii toiselle ei käy kaikille.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
kelta-takki

Onhan se tosiaan harmillista, että KELA todellakaan ei työtämme laske vaaralliseksi. Saikkua vaan tulee sitten hakea jos siltä tuntuu ja työnantaja kiittelee. Itselläni ollut onneksi todella mahtava työnantaja siinä mielessä, että ymmärtää ja kannustaakin pysymään kotona jos siltä vähänkin tuntuu. Raskaana siis tällä hetkelläkin ollaan.

Työkaverit tietysti tässäkin asiassa paljon merkitsevät. Monet ovat olleetkin mielettömän ihania, auttavat ja ymmärtävät, että kaikki hommat eivät suju/on mahdotonta suorittaa entiseen tapaan esim. nostot, väkivaltaisen potilaan kohtaaminen yms. Sitten tietysti löytyy (ennemmin miespuolisista) näitä toisella tavalla ihania työpareja, jotka äkäisenä tokaisevat, että "hittoako täällä olet jos et työtäsi voi hoitaa". En siis todellakaan suostu tänä päivänä nostoja suorittamaan malliin, että molemmat nostaa samaan aikaan kummastakin päästä paareja tai ole kantotuolia nostamassa autoon auton sisällä, väkivaltaisen potilaan kohdalla otan pakkia kauaksi ja herkästi pyydän muutoinkin kantohommiin lisäapua. Eikö nämä nyt omalla tavallaan ole eduksi kenelle tahansa kuin vain raskaana olevalle?? Vai kuulostaako jotenkin ylireagoinnilta??

Työtä siis pystyn mielestäni kuitenkin hyvin tekemään ja aion tehdä siihen asti kun hyvältä tuntuu. Heti kun mieli muuttuu niin pois myös aion jäädä, se ihan varma. Lapseni kaiken edelle kuitenkin menee. Jos nyt kuulosti jonkun mielestä pahalta niin sitten saa ottaa kantaa, mutta tämä kylmässä totuudessaan mun mielipide. En yleistä, että miehet "hankalia" mutta huomaampa vaan että niille asia tuntuu ajoittain olevan todella vaikea ymmärtää.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Työkaverit tietysti tässäkin asiassa paljon merkitsevät. Monet ovat olleetkin mielettömän ihania, auttavat ja ymmärtävät, että kaikki hommat eivät suju/on mahdotonta suorittaa entiseen tapaan esim. nostot, väkivaltaisen potilaan kohtaaminen yms. Sitten tietysti löytyy (ennemmin miespuolisista) näitä toisella tavalla ihania työpareja, jotka äkäisenä tokaisevat, että "hittoako täällä olet jos et työtäsi voi hoitaa".

Olen kyllä samaa mieltä kollegoittesi kanssa; jos minun työpari joutuu siirtämään ison osan työtehtävistä ja tiimin roolista minulle, niin silloin on syytä olla pois työmaalta niin kauan kunnes pystyy täyden panoksen antamaan. Sillä ei ole mitään merkitystä että onko työkaveri fyysisen vamman, raskauden tai mentaalipuolen takia työrajoitteinen - kyllä komento on aivan sama kuin mitä olet työkavereiltasi saanut.

En siis todellakaan suostu tänä päivänä nostoja suorittamaan malliin, että molemmat nostaa samaan aikaan kummastakin päästä paareja tai ole kantotuolia nostamassa autoon auton sisällä, väkivaltaisen potilaan kohdalla otan pakkia kauaksi ja herkästi pyydän muutoinkin kantohommiin lisäapua.
Työtä siis pystyn mielestäni kuitenkin hyvin tekemään ja aion tehdä siihen asti kun hyvältä tuntuu.

Mietippäs noita kahta edellistä kommenttiasi; näetkö niissä mitään ristiriitaa, ajatteletko päätökselläsi työkaverin parasta ja oletko mielestäsi tällä hetkellä tasaveroinen työpari joka ei sälytä ikäviä/raskaita hommia kollegan harteille..?

Meidän työyhteisössä on pienemmistäkin työrajoitteista pistetty työkaveri sairaslomalle - työntekijän mielenvirkeyden säilyminen ei ole syy miksi sietäisimme parhaankaan kollegan huomattavasti alentunutta työpanosta.

Raskaus ei ole sairaus mutta tuleva äiti joka ei kykene sairaankuljettajan työtä täysipainoisesti tekemään kuuluu itsensä, työkaverin ja etenkin sikiön etua ajatellen jonnekin muualle kuin kentälle - keveimpiin töihin tai sairaslomalle.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Ladytakkutukka

Raskaudet sujuvat eri tavalla ja äidit voivat eri tavalla. Jos pystyy antamaan normaalin työpanoksen, eikä siitä ole haittaa itselle tai syntyvälle lapselle...niin mikä ettei? Itse olisin varmasti melkoisen pitkälle pystynyt työskentelemään myös saku:ssa. Toisilla raskaus on hankalampi. Pointtina se, että jos pystyy niin miksi ei työskentelisi? Ja jos ei normihommiin kykene, niin kevyempiin hommiin tai saikulle.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
hassunasu

Itse olin raskaana päiväsakussa ollessani koko raskauden ajana, jäin sitten varhennetulle äitiyslomalla n.3 vkoa ennen virallisen äitiysloman aikaa.Hyvä niin sillä ehdin sitten huilailla sen 2,5 vkoa koska lapsi päätti syntyä 38.vkolla..Reilun kokoisena tosin että ei mitenkään ennen aikojaan.

Meillä ei työterveyslääkäri kannustanut mitenkään lusmuilemaan raskauden takia sillä sehän ei ole mikään sairaus.Itse  synnytin elokuussa ja kyselin  toukokuussa että saanko sitten nostaa painavia ihmisiä ihan loppuun asti..Hänen vastauksensa oli että "voi kuule,ennen naiset synnyttivät aamulla ja illalla mentiin jo navettaan".. Rivien välistä luin että turhaampa siihen tulit ruikuttamaan  *pyhimys*

Itse jaksoin hyvin eikä supistellut kertaakaan, vapaapäivinä sitten otin vähän rankemmin ja lapioin mökillä pari sorakasaa toiseen paikkaan(silloin supisteli) Se oli vähän jo sellaista survival-meininkiä, pärjäämisensä näyttämistä..

Kuulin myös kommenttia jos ei oikein jaksanut reteesti kaikkia nostaa, mahan asettelu joskus kesti..Ja meillä ei vielä mitään jenkkejä ollut paarina vaan kaikki kannettiin lanssista sisälle rillojen päälle..Onneksi loppuraskaudessa oli edes sulat pihat, kun tasapaino meni vähän epävarmmemmaksi..

Pahinta mielestäni olivat kaikki tartuntataudit (ja väkivallan uhka), esim. tubipotilaita kuljetettiin joitakin kertoja.Niin sitä äkkiä sitten koitti kysellä että "pst,olen raskaana,voinko olla samassa tilassa..?" joltakin hoitajalta..usein  kukaan ei tiennyt.Itse sitten jälkikäteen selvittelin että voi,kunhan ei ole erittävässä vaiheessa..

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
kelta-takki

Ja mullakin pointtina aiemmin oli vaan asiaan, että hommani pystyn mielestäni edelleen hyvin tekemään joten töissä olen. Ei tässä ole mitenkään siihen menty, että seison vieressä ja huokailen, kun työpari tekee hommat. Mutta miksi mun pitäisi myös ottaa ehdottomasti ylimääräisiä riskiä ja olla ensimmäisenä tekemässä kaikki raskaimmat hommat??

Ja jos vielä puututaan tosiaan tuohon paarien nostoon, niin oikeastikaan ei ketään kannusteta nostamaan paareja molemmin puolin samaan aikaan. Tämä ei ole ergonomisesti oikein, olit sitten täysin terve, huono selkäinen tai jotain muuta. Toki jokaisen oma asiahan se on jos sen haluaa tehdä. Kyllä monelle kaverille se myös ongelmia on aiheuttanut (eivät olleet siis raskaana vaan ihan miespuoleisiakin).

Joten miksi sitten pitäisi raskaana ollessa tähän hommaan ryhtyä.  Sairaslomaa en aio alkaa vinkumaan vaan siksi, että joku työpari on sitä mieltä etten töissä voi olla, koska en pistä itseäni täysin likoon. Ja niin kuin sanottu, en ole sairaana, että sairaslomaa edes tarvitsisin.

Ehkä maalaisjärki on sallittua raskaana ollessa kuin ilman. En muutenkaan töissä tarkoituksena riko kroppaani. Ajatellut kuitenkin tehdä töitä jonkusen vuoden vielä ennen kuin annan nuoremmille tilaa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Nunaka

Moikka!

Itse olen lapset tehnyt jo vuosia sitten ollessani silloin sairaalassa töissä, mutta nyt mulla on ajoittain raskaana oleva työpari. Kyllä se raskaus vaikuttaa meidän molempien työhön väistämättä. Paarien nostossa esim. täytyy huomioida asia, sekä tietysti yleisessä turvallisuudessa... eli kyllä se raskaus rasittaa varmasti molempia, puhumattakaan siitä mikä on kyseisen vuoron ykköspuheen aihe...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
hassunasu

Nosto asentoon vielä kommentoin että meidän saku autossa kun ei ollut jenkkejä niin nepä oli nostettava ihan yhtäaikaa kummastakin päästä, muuten olisi mummo kipannut.. ::) Harvoin tietty lattia tasolta asti olikaan mutta ulko ovelle rillat kun jättää ja kävelee autolle kantaen ja siinä nostamista on sitä enemmän mitä lyhyempi on..Käsillä tietty nostetaan lähes pelkästään siinä vaiheessa..

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×