Jump to content
MAINOS

Hoidetaanko potilaita vai omaisia?


Maaria

Recommended Posts

Lainaus HS Mielipide -osiosta (15.08.2007):

Äitini vietiin hoitoon kauas omaisistaan

Lähes yhdeksänkymppinen äitini tuli Keski-Suomesta pääkaupunkiseudulle osallistuakseen perhejuhliimme. Noihin juhliin hän ei koskaan päässyt. Äiti sai luonamme edellisenä iltana aivoinfarktin ja joutui Helsinkiin sairaalaan.

Vielä viime viikolla lähes omillaan toimeen tullut vanhus muuttui täysin toisten avun varassa olevaksi, puhekyvyttömäksi, vain vähän toisen puolen raajoja liikuttavaksi sänkypotilaaksi.

Me sisarukset olemme pyytäneet, että hän saisi jäädä tänne pääkaupunkiseudulle hoitoon. Kaikki lähiomaiset ovat täällä, omalla kotiseudullaan hän on yksin. Täällä voisimme kukin vuorollamme käydä hoitopaikassa häntä katsomassa ja auttamassa päivittäin. Vaan se ei käy kunnille.

Vastustuksestamme huolimatta äitimme siirrettiin parin päivystyksessä vietetyn vuorokauden jälkeen oman asuinkuntansa sairaalaan. Ei auttanut pyyntö, ei rukous: kotikunta ei kirjoita hoitositoumusta muualle.

Vain vanhuksen huono kunto (minusta se ei enää huonompi voinut olla) olisi voinut estää siirron. Äitini todettiin siirtokelpoiseksi! Vanhuksen hyvinvoinnista, turvattomuuden tunteesta, peloista tai omaisten toiveista viis. Hoidon hinta ratkaisee.

Olemme aivan poissa tolaltamme tällaisesta vanhuksen kohtelusta. Miksi hän ei saanut jäädä tänne hoitoon? Oman perheen jäsenet ovat lähellä ja voisivat auttaa päivittäisissä toimissa, syöttämisessä, juottamisessa, liikuttamisessa, vain lähellä olemisessa.

Sekin aika vapauttaisi hoitolaitoksessa henkilökunnan muihin töihin. Mutta vaikka kaikki muuten lasketaankin euroissa, niin ei omaisten apua!

Sen sijaan nyt sitten vuoron perään joku perheistämme on menossa Keski-Suomeen tai tulossa sieltä. Ja polttoainetta palaa. Sekin maksaa – ja saastuttaa.

Luonnonsuojelussa on päästy aika pitkälle, liito-oravaa jo suojellaan, mutta vanhusta, myös luonnon elollista olentoa ei! Minusta tällainen ihmisen kohtelu täyttää jo rikoksen tuntomerkit!

AINO LAAKSONEN

Tuusula

Omaisten huoli läheisestään on varmasti suuri ja lähellä olo helpottaisi, mutta miten pitkälle pitäisi voida järjestellä hoitoa omaisten tahdon mukaan ja kenen maksettavaksi sen pitäisi koitua? Onko kuntien tehtävä omalla kustannuksellaan huolehtia potilaiden hoitamisen lisäksi omaisten psyyken hoitamisesta? Mitä tulisi siitä että kaikkien pääkaupunkiseutulaisten "Kainuun-mummot" ja "Pohjoisen-papat" siirrettäisiin hoidettavaksi tänne ruuhkasuomeen?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Olisiko tilanne ollut omaisten mielestä erilainen, jos mummo olisi saanut sairaskohtauksen omassa kotipaikkakunnallaan ja joutunut siellä sairaalahoitoon? Vai pitäisikö kaikki sairastuneet vanhukset kuljettaa lastensa / omaistensa kotipaikkakunnan sairaalaan...huh.gif?  ;)

- Ambulanssijuntti -

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mä olen aina käskenyt ottamaan yhteyttä oman kunnan päättäjiin kun on tullut toiveita että omainen voitaisiin hoitaa Meilahdessa "kun täällä on niin hyvä hoito". Kun selittää, että se kunta jossa potilas on kirjoilla on se kunta joka koko lystin maksaa, ja että maksajalla on näissä hommissa päätäntävalta, niin se hiljentää 90 prosenttia ihmettelijöistä.

Failure is always an option

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

HS:n keskusteluissa on käyty vääntöä asiasta.. Itseäni ihmetyttää tuo ihmisten naivius asiassa.

http://www.hs.fi/keskustelu/%C4itini+vietiin+hoitoon+kauas+omaisistaan/thread.jspa?threadID=69837&tstart=0&sourceStart=20&start=0

Kyllä meillä on varaa tuoda kaikki Kehä3:n ulkopuolella olevat vuodeosastoilla makaavt vanhukset Kehä3:n sisäpuolelle jos sitä haluamme ja jos he itse sitä haluavat Tämä elämänvaihe ei onneksi sittenkään yleensä kestä vuosikymmeniä. Ei muu Suomi sen takia tyhjenisi.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Menee hieman OffTopiciksi mutta:

Olin joku vuosi sitten siirtämässä myyräkuumeen sairastanutta miestä ambulanssilla Mikkelistä Hyvinkäälle (potilaan kotikunta). Tuli mieleen että eikö kannattaisi hoitaa potilas kerralla kuntoon ja sit lyödä junaan/linja-autoon? Akuuttivaihe oli siis ohitettu ja mies toipumaan päin---käveli itse lanssiin. Kyyti tuli maksamaan kaupungille (Mikkeli) vajaa 2000 euroa. Oliko järkeä rahallisestikaan, paljonkohan maksanee hoitopäivä keskussairaalassa? 400 euroa? Lisäksi yksi kaupungin neljästä yksiköstä oli siirtoajossa pitkään...eikö resursseja voisi käyttää toisinkin? Nykyisin toiminta on törkeimmillään että päähaavan stadissa saanut espoolainen sidotaan Helsingissä ja lähetetään sairasautolla Jorviin tikattavaksi...

--Oman Hoitonsa Asiantuntija!! --

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Onhan tämä ihan todellinen ongelma jota pähkäillään varmasti jokaisessa pitkäaikaislaitoksessa ympäri maata... Ikävä kyllä näitä maksusitoumuksia ei anneta toisiin kuntiin ja sitten omaiset tekevät välillä näitä "kyseenalaisia" kotiin muuttoja välillä että saavat sitä kautta vaihdettua potilaan kotikaupunkia...Ei ole varmasti kyse yhdestä tai kahdesta tapauksessa. Tätä olisi ehkä syytä kehittää toimivammaksi ja taata myös pitkäaikaispotilaille oikeus valita oma kotikaupunkinsa... Tämä helpottaisi varmasti montaa perhettä ja sitten nämä kielletyt ja työläät "narraussiirrot" jäisi pois.

Olisihan se ihmisten sosiaalisten verkkojen kannalta hyvä, että läheiset pääsisivät käymään ja osallistumaan arkeen vaikka onkin laitoshoidossa. Mutta samalla herää kysymys miksi tätä välimatkaongelmaa ei ole pohdittu jo siinä vaiheessa kun ihminen on hyväkuntoinen ja pääsisi muuttamaan vaikka itse sinne perheen luokse toiselle puolelle suomea? Miksi tämä korostuu vasta sitten kun siirrytään laitoshoitoon?? Samalla tavalla bussit ja junat kulkee ja puhelinlinjat toimii kuin aiemmin... Tuskin kilometrejäkään merkittävästi on kertynyt lisää...

Mä en halua olla töissä enää, mä en ikinä riitä.

Mä raadan ja raadan mutta kukaan ei nää,

kukaan ei kiitä

- Maija Vilkkumaa-

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mutta samalla herää kysymys miksi tätä välimatkaongelmaa ei ole pohdittu jo siinä vaiheessa kun ihminen on hyväkuntoinen ja pääsisi muuttamaan vaikka itse sinne perheen luokse toiselle puolelle suomea?

Osuva pointti. Mummon terveydentilassa tapahtunut muutos on varmasti järkytys omaisille, mutta toisaalta ihmisen ikääntyessä kremppojen ym. todennäköisyys kasvaa.

Leikkurisisar uraputkessa

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Kyynisyyden puuskassani totean, että hittoakos sitä on muutettu mamman helmoista liian kauas.  8) Mä oon jo omalle äidille todennu, että se olit sitten SINÄ joka muutti kauas KOTOA. (Mä olin 21v, kun ne muutti täältä pk-seudulta yli 100km:n päähän.) Mun äiti silti kehtaa ruikuttaa, että kuka häntä vanhana sitten hoitaa... Tyttärelläni on ratkaisu tähänkin hommaan "menet sitten taivaaseen".  ;D

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

×
×
  • Luo uusi...