Jump to content
MAINOS

Muuttunut hoito somaattisella puolella


dino

Recommended Posts

Psyk. foorumilla jutellaan siitä miten hoito on ajan saatossa muuttunut sillä osa-alueella, ajattelin että samaa voitaisiin muistella myös täällä somaattisella puolella.

Ensimmäisenä asiana joka tulee itselleni mieleen on astman hoidon kehittyminen. Vielä 15 - 20 vuotta sitten keskityttiin astmaatikkojen hoidossa lähinnä avaavien lääkkeiden käyttöön ja niinpä totaalisen tukossa olevat sinihuuliset potilaat olivat arkipäivää terveyskeskuksessa - kardinaalimokahan oli jos oli jättänyt Bennettin letkut vaihtamatta puhtaisiin, siitä saattoi päästä jopa ylihoitajan puhutteluun...

Niihin aikoihin näin myös ainoan astmakohtauskuoleman jonka olen urani aikana nähnyt -  nyt kun hoito painottuu tulehduksen ehkäisyyn ja hoitoon ja se on saanut potilaiden kunnon ja heidän elämänlaadun aivan uudelle tasolle, nuo tukehtumiskuolemat ovat onneksi todella harvinaisia tapahtumia.

Mitäpäs teille tulee mieleen kun puhutaan somaattisen puolen muuttuneesta hoidosta?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Mulle tulee mieleen, että vähän toistakymmentä vuotta sitten hoiturinuraa pitkäaikaisosastolla aloittelevana mun silloisen osaston leivissä oli oikein vanha kunnon KYLVETTÄJÄ. Hänen toimenkuvaansa kuului kuin liukuhihnalla kerta viikkoon viedä jokainen vanhus laverilla suihkuun. Siihen aikaan potilailla oli SUIHKUPÄIVÄT ja VATSANTOIMITUSPÄIVÄT.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Meillä päin tuo edellä mainuttu käytäntö on vieläkin voimissaan.... Nykyisin toki hoitajatkin kylvettää joitain potilaita. Mutta kylvettäjä on kaikilla kolmella osastolla 1 pv:n viikossa ja muuten hoitelee sitten varasto hommia. Vatsatoimituspäivät on edelleen, tiettynä päivänä joka potilaan maha joko toimii itsekseen tai sitten se toimitetaan, vatsalista (lue; paskalista) on varmaan jo historiaa. Että näin meillä... Manittakoon, että en ole enää tk:n osastolla töissä.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Enne kaikkea noi vatsantoimituspäivät olivat mahtavia, koko osasto haisi sille itselleen ja kotonakin haju tuntui vielä nenässä. Edellisenä iltana agiolaxit ja aamulla muistaakseni yökköjen toimesta klyxit... oi niitä aikoja!

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Edellisenä iltana agiolaxit ja aamulla muistaakseni yökköjen toimesta klyxit... oi niitä aikoja!

Justjuu!!!!  :P  Tai kuten meillä Metalax-supot 2 kpl yökön toimesta tasan klo 6 aamulla niin että varmasti vatsa oli sit mukavasti toiminut aamupalalle mennessä ja mummukat saivat tietysti syödä likaisissa vaipoissaan koska aamupalakierroksen jälkeen vasta oli kuivituskierroksen aika.. Mitään poikkeuksia ei suvaittu.  :o
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Kolleegat ovat kertoneet, että kuinka esimerkiksi sydäninfarktin hoito on muuttunut. Ennen liuotus ym. hoitoja potilaat (ne jotka olivat hengissä selvinneet) olivat täydessä vuodelevossa ja heille tehtiin kaikki vuoteeseen (pesut ym.).

Toinen työkaveri taas muisteli ennen käytössä olleita pestäviä  monikäyttöisiä CVK-katetreja ym. EKG-monitorissakin näkyi vain yksi kompleksi kerrallaan. Hengityskoneet olivat miehen korkuisia valtavia aparaatteja.

Eli niin se aika muuttuu... tiedä miten tämä on kehittynyt esim. 30 vuoden päästä.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

No voi itku, noinhan se infarktin hoito meni esihistoriallisella ajalla, vuodelepoa ensimmäiset viikot, vuoteenlaidalle ei edes saannut nousta istumaan.

Ruokailu tapahtui vuotessa vuodepöydän avulla, selkänoja vähän kohotettuna.

Vatsa toimitettiin alusastialle, ämpäri lupaa ei ollut.

Ja tietty ne vuodepesut, henkilökunta pesi,

potilas ei siihen millään lailla osallistunut, ei ollut lupaa.

Siinä kun oli maannut muutaman viikon ja kipuja ei ollut esiintynyt niin jopas päästiin eteenpäin,heltisi lupa istua sängynlaidalla ja pesuille pääsi lavuaarille ämpärillä istuen ,siis henkilokunta silloinkin pesi potilas vain istui, hampaat sentään sai itse harjata.

Ja edelleen jos kivuttomana pysyi sai.

aloittaa kävelyt, ensin vain omassa huoneessa toki ja vasta  jonkun viikon päästä pääsi käytävälle kävelemään.

Aikaa meni kuutisen viikkoa koko prosessiin, oli pitkää ja sitkeetä sekä potilaalle että henkilökunnalle.

Lääkäri, kierron yhteydesä nämä liikkumisluvat antoi ja sairaanhoitajat piirusteli sitten tikku-ukkoja kurvaan, makaamassa, istumassa ja kävelemässä, mikä vaihe milloinkin oli menossa.

Voi että, oli ne aikoja enpä jää kaipaamaan ;D

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Opiskelijana törmäsin vielä lasiruiskuihin diabeetikoiden hoidossa. Lasiruiskut olivat kuulema tarkempia kuin muoviset. Insuliini oli 40 yksikköä/ml ja potilaat puhuivat viivoista. Yksi viiva 2 ml ruiskussa oli 4 yksikköä.(muistaakseni) ::)

Pissoja stikattiin ennen ja jälkeen ruokailun ja tuloksesta sitten arvioitiin verensokeritasoa.

Oli mullistus saada insuliiniruiskut ja verensokerimittarit osastoille käyttöön.

Vaippoja ei käytännössä ollut. Potilailla oli katetrit tai sitten tungettiin kronaria housuihin, oli sellainen kapeampi malli tähän tarkoitukseen.

Olin sellaisella osastolla töissä, jossa ylilääkäri sai tupakoida yhdistetyssä liinavaatehuone-kahvihuoneessa. Ei kukaan välittänyt jos potilaiden liinavaatteet haisivat tupakalle tai jos joku hoitaja ei olisi halunnut kahvitella tupakansavussa.Ennen lääkärin kiertoa potilaat piti pestä ja huone tuli olla järjestyksessä.

Osastonhoitaja oli lääkärin kierrolla. Potilaiden voinnit hän kyseli raportilla johon kaikki osallistuivat. Kukaan muu ei kirjannut mitään potilaspapereihin. Paitsi kuumeet, painot ja vatsantoiminnat.

Osastolla tehtiin pleurapunktioita käsi tuntumalla, maksabiopsiota käsituntumalla, rektoskopiat myös tehtiin osastolla sekä lumbaalipunktiot. Nykyään kaikki nuo tehdään jossain erikois-sairaanhoidossa.

Pikkumummoille oli jakkarat jotta pääsivät korkeisiin sänkyihin ja joka vuosi tuli lonkkamurtumia..

"Kyllä on jännittävää elää,ajatteli Muumipeikko. Kaikki voi hetkessä kääntyä ylösalaisin-ilman mitään syytä."(Muumipappa ja meri)

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 2 viikkoa myöhemmin...

Ennen sekoitettiin Zinacef ja Metronidazole/Trikozol/Flagyl keskenään ja tiputettiin siis kaksi antibioottia yhdessä. Ei tulisi kuuloonkaan ainakaan meidän talossa nykyään. 

Ja tulipa mieleen kun ennen kuulemma selkäleikattuja potilaita pidettiin vuoteessa viikkoja, nykyään liikkeelle yleensä heti 1.POP. Muutenkin kirurgiassa on hoitoajat lyhentyneet hurjasti.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Ennen sekoitettiin Zinacef ja Metronidazole/Trikozol/Flagyl keskenään ja tiputettiin siis kaksi antibioottia yhdessä. Ei tulisi kuuloonkaan ainakaan meidän talossa nykyään. 

Meillä tuota tehdään edelleen...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Myös joissain paikoissa oleva käytäntö käyttää potilaalla samoja infuusioletkuja vuorokausi on TÄYSIN käsittämätön ajatus meillä. Letkuja kuluu, mutta ei ehkä samoja määriä kuin joissain infektio-osastoilla. Tarkoitan siis ab-letkustoja, tavan infuusiot toki menee samoista letkuista.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Ennen sekoitettiin Zinacef ja Metronidazole/Trikozol/Flagyl keskenään ja tiputettiin siis kaksi antibioottia yhdessä. Ei tulisi kuuloonkaan ainakaan meidän talossa nykyään. 

Meillä tuota tehdään edelleen...

Niin meilläkin annettiin, joten päätin vähän selvitellä asiaa.

Pharmacassa lukee Zinacefin kondalla, että se voidaan sekoittaa Metronidazolen kanssa. (Zinacef pitäisi ohjeen mukaan kyllä ensin liuottaa 15ml:n steriiliä vettä.)

Metronidazolen kohdalla taas lukee, että sen voi sekoittaa vain isotooniseen Nacl- infuusionesteeseen tai 5% Glukoosiin. Mahdolliset lisäantibiootit pitää antaa erikseen. :o

Olipas mielenkiintoinen ristiriita huh.gif

Osaako joku pätevämpi selittää nämä ristiriitaiset ohjeet, eli saako niitä sekoittaa vai ei?

Sodassa, rakkaudessa ja yleisessä vitutuksessa kaikki on sallittua.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 2 viikkoa myöhemmin...

Hib-rokotteen rokotetutkimus 80-luvun lopulla ja yleiseen rokotusohjelmaan ottaminen 90-luvun alkupuolella

muuttivat ainakin minun mielestäni elämää lasten infektio-osastolla. Vakavia hemofilustauteja ei ole lapsilla tullut vastaan aikoihin.

(ts. epiglottiitti, sepsis, meningiitti)

Kaipa niitä jossain vielä on ollutkin, ja esim. epiglottiitti on kyllä aina välillä käynyt mielessä jonkun tiukan laryngiitin kohdalla.

Silloin rokotteen alkuaikoina oli liikkeellä kahta eri rokotetta, muistaakseni sinistä ja punaista. Foorumin nuoriso-osasto voi ehkä neuvolakortistaan tarkistaa, kumman on saanut.

"Kun tulee risteykseen, pitää kääntyä sinne, minne on menossa."

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

×
×
  • Luo uusi...