Kokemuksia omaishoitajista

[Asswiper]

Omaishoitajia on yleensä pidetty uhrautuvaisina ja lähimmäisiään rakastavina henkilöinä, jotka ovat valmiita uhraamaan suuren osan omasta vapaudestaan, vapaa-ajastaan ja sosiaalisesta elämästään rakkaansa vuoksi. Kun henkilö päättää ryhtyä omaishoitajaksi saattaa päätöksen takana olla valtava huoli siitä, ettei hoidettava saisi kunnallisessa laitoksessa tarpeeksi hyvää hoitoa. Tämä onkin hyvin ymmärrettävää, kun otetaan huomioon, miten pienillä henkilökuntaresursseilla monet hoitolaitokset joutuvat toimimaan. Sen lisäksi monet iäkkäämmät ihmiset pelkäävät vanhustenlaitoksia kuin ruttoa: ”Ja minähän en kunnalliskotiin mene!”

Olen työssäni joutunut kuitenkin suureksi järkytykseni todistamaan useita tilanteita, joissa ”kunnalliskoti” olisi ollut vanhuksen hyvinvoinnin kannalta sata kertaa parempi ratkaisu, kuin omaishoitajan kanssa kotona eläminen. Olen myös havainnut, että usein syynä omaishoitajaksi ryhtymiseen ovat täysin muut syyt, kuin lähimmäisen rakkaus, velvollisuuden tunto, ja aito halukkuus ihmisestä huolehtimiseen.

Olen eri yhteyksissä tavannut täysin loppuun uupuneita omaishoitajia, jotka eivät enää kykene huolehtiman läheisestään. Hoidettava saattaa valvottaa kaikki yöt, olla harhainen, sekava, ja kaikin tavoin epäadekvaatisti käyttäytyvä, sairautensa (tai osittain persoonansakin) vuoksi. Tällaisen kuunteleminen joka päivä 24 tuntia vuorokaudessa on varmasti liikaa kenelle tahansa. Omaishoitajuudesta luopuminen voi kuitenkin olla useista syistä erittäin vaikeaa. Kun hoitaminen vie kaikki voimat, ja hoitajan sosiaalinen elämä on kaventunut äärimmilleen, voi tuntua hyvin raskaalta ja jopa pelottavalta luopua siitä, mikä on mahdollisesti usean vuoden ollut elämän lähes ainoa sisältö.

Monilla omaishoitajilla on äärimmäisen korkea kynnys lähettää hoidettavaansa sairaalaan. Pari kertaa olen törmännyt tilanteeseen, jossa hoidokki on lähetetty päivystykseen pidempään jatkuneen oireilun vuoksi siinä vaiheessa, kun mitään ei ole enää ollut tehtävissä. Tosin loppu olisi saattanut olla hyvin lähellä muutenkin, omat tietoni eivät riitä arvioimaan sen mahdollisuuden todennäköisyyttä. Suurin ongelma, mikä ”omaishoidokkien” sairaalaan joutumiseen liittyy, on kuitenkin se, etteivät omaishoitajat välttämättä kykene hyväksymään hoidon tason tilapäistä heikkenemistä näissä tilanteissa. Sairaaloissa ei ole mahdollisuutta toteuttaa kenenkään toivomuksia 24/7, niissä on paljon häiriötekijöitä, ja saattaa olla paljon kipeämpiäkin potilaita, jotka vaativat reilusti enemmän huomiota. Äärimmäisissä tilanteissa omaishoitajan maailmankuvaan ei vain mahdu ketään muita kuin se ”oma äiti” tai ”oma veli”. Tietysti olen myös tavannut paljon täysin asiallisiakin omaishoitajia. Toivoisinkin, että joka ainut henkilö, joka toteuttaa jonkinlaista hoitotyötä, joko ammattilaisena, vapaaehtoisena, tai omaishoitajana, muistaisi, että kaikki ne potilaat ovat, tai ovat ainakin joskus olleet jonkun äitejä, isiä, veljiä, siskoja, lapsia, ystäviä, tai läheisiä, siis myös ne hiljaisimmat ja vähäosaisimmatkin.

En voi olla tuomatta esiin järkyttävimpiä omaishoitajuuteen liittyviä tilanteita, joita olen joutunut todistamaan työskennellessäni eräässä akuuttihoidon yksikössä, jonka potilasaines on hyvin vanhuspainotteista. Olen nimittäin nähnyt viime aikoina useita tapauksia, joissa vanhus (tai vanhukset) on jouduttu käymään pelastamassa henkisesti sairaan omaishoitajan luota. Hoidettavaa on saatettu pitää vankina lukkojen takana tyhjässä huoneessa, pidetty ravinnotta, jätetty kokonaan huolehtimatta hygieniasta, makuutettu lattialla päiväkausia, siten että on saatu aikaan massiivisia painehaavoja. Tämä kaikki siis 2000 luvun suomessa! Näiden vanhusten ulkoinen habitus on ollut se näköinen, että kaltoinkohtelua on täytynyt jatkua todella pitkään. Nämä ihmiset ovat tietysti kaikki olleet henkisesti häiriintyneiden omaisten uhreja, ja on kyseenalaista, miten suuressa määrin kyseiset omaishoitajat ovat juridisesti vastuussa teoistaan. On kuitenkin huutava vääryys, ettei kukaan valvo omaishoidon piirissä olevien vanhusten hyvinvointia. Mikäli dementoitunut vanhus tai hänen omaishoitajansa eivät huoli ulkopuolista apua, saattaa koko asia jäädä siihen. Ketään ei kiinnosta, mitä näille vanhuksille tapahtuu. Väkisinkin tulee myös mieleen, miten suuri osa tällaisesta kaltoinkohtelusta on vain ymmärtämättömyyttä, ja miten suuri osa on psyykkisesti sairaiden henkilöiden aikaansaannosta. Rohkenisin kuitenkin väittää, että joskus päätöksessä omaishoitajaksi ryhtymisessä on kyse myös puhtaasti vallankäytöstä tai kostosta.

Pahoittelen, mikäli jollekin tulee kirjoituksestani se käsitys, että olisin lähtenyt ristiretkelle omaishoitajia vastaan. Se ei todellakaan ole tarkoitukseni. Haluan ensisijaisesti herätellä ihmisiä huomaamaan laajamittaiset ongelmat, jotka omaishoitajuuteen liittyy. Uskon ja toivon, että suurin osa omaishoitajista haluaa huolehtia läheisestään parhaalla mahdollisella tavalla. Sen lisäksi pitäisi yrittää huolehtia myös itsestään, ja osata hakea ammattiapua, silloin kun sitä tarvitaan. Mielestäni tarvittaisiin kunnallinen valvonta- ja yhteistyöelin, joka valvoisi omaishoidon piirissä olevien vanhusten hyvinvointia, kartoittaisi yhdessä omaishoitajien kanssa ulkopuolisen avun tarvetta, ja antaisi tarvittaessa omaishoitajille ammatillista neuvontaa. Tällaiset hoitaja- sosionomi työparit pystyisivät puuttumaan pahimpiin epäkohtiin jo varhaisessa vaiheessa. Tämän muutoksen mahdollistamiseksi tarvittaisiin selkeä, ja yksiselitteinen lainsäädäntö. Uskoisin, ettei sen toteuttaminen olisi edes vaikeaa, jos vain aitoa halukkuutta löytyisi. Tarkoitus ei siis olisi kytätä, mitä kenenkin kotona tapahtuu, vaan ensisijaisesti toimia tasavertaisesti yhtieistyössä omaisen kanssa. Uskoisin, että siten saataisiin paljon lisää hyvinvointia monille, ja kaiken lisäksi melko pienillä kuluilla.

[dino]

Monilla omaishoitajilla on äärimmäisen korkea kynnys lähettää hoidettavaansa sairaalaan.

Toivottavasti kohonneilla korvauksilla joita omaishoitajille maksetaan, (jopa 1400€/kk)  ei ole osuutta tähän kynnykseen... :-

[OldOne]

En voi olla tuomatta esiin järkyttävimpiä omaishoitajuuteen liittyviä tilanteita, joita olen joutunut todistamaan työskennellessäni eräässä akuuttihoidon yksikössä, jonka potilasaines on hyvin vanhuspainotteista. Olen nimittäin nähnyt viime aikoina useita tapauksia, joissa vanhus (tai vanhukset) on jouduttu käymään pelastamassa henkisesti sairaan omaishoitajan luota. Hoidettavaa on saatettu pitää vankina lukkojen takana tyhjässä huoneessa, pidetty ravinnotta, jätetty kokonaan huolehtimatta hygieniasta, makuutettu lattialla päiväkausia, siten että on saatu aikaan massiivisia painehaavoja. Tämä kaikki siis 2000 luvun suomessa! Näiden vanhusten ulkoinen habitus on ollut se näköinen, että kaltoinkohtelua on täytynyt jatkua todella pitkään.

Mitä näille omaishoitajille on tapahtunut sen jälkeen kun nämä ovat tulleet ilmi? Rikosilmoituksia tms?

[Smirgeline]

Joskus on mielessä käynyt sellainen ajatus, että kohtele puolisoasi kuin tulevaa omaishoitajaasi...

Eli kyllä se joskus taitaa olla niin, että siinä omaishoitaja/hoidettava- suhteessa vanhoja pottuja maksellaan. Muutamassa epävirallisessa vanhuksen huostaanotossa olen ollut mukana, kun ei kotihoidon turvinkaan saatu vanhuksen ruokailuja, hygieniaa ja asumisolosuhteita asialliselle tasolle.

Mitään jatkotoimenpiteitä näistä ei ole kyllä seurannut. Mutta kinkkisiä tilanteita ovat olleet. Onneksi näitä on itselleni tullut vastaan ihan murto-osassa kaikista omaishoitajapaikoista missä olen käynyt, mutta ovat hyvin mieleen jääneet. :-

[C/T]

Olen työssäni joutunut kuitenkin suureksi järkytykseni todistamaan useita tilanteita, joissa ”kunnalliskoti” olisi ollut vanhuksen hyvinvoinnin kannalta sata kertaa parempi ratkaisu, kuin omaishoitajan kanssa kotona eläminen.

Se tulee myös kunnalle sata kertaa kalliimmaksi, kuin se että omainen huolehtisi vanhuksesta kotona. Monet ovat jonottaneet paikkaa omaiselleen vanhainkotiin vuosiakin, mutta saavat aina vastaukseksi, ei oota. Kerran omaishoitaja aina omaishoitaja, tuntuu olevan päivän sana. Sosiaalipuolen ihmiset eivät välillä myöskään kuuntele edes terveydenhuollon ammattilaisten painavaa sanaa siitä että vanhukselle olisi hänen etunsa mukaista saada se paikka vanhainkodissa. Monet kerrat on tullut kirjoitettua hoidon jälkeen epikriisi johon olen kirjoittanut että sosiaalityöntekijä MM on tullut sekä kirjallisesti että hoitokokouksessa suullisesti informoitua minun sh MM ja hoitavan lääkärin MM kannasta siihen että vanhus palaa kotiin omaishoitajan kanssa. Ja sitten painavaa sanaa siitä miksi ei. Ja aina kuitenkin lähtee kotiin. Vanhainkotipaikan jonottaminen sairaalassa maksaakin sitten yhteiskunnalle tuhat kertaa enemmän, se myös tekee sen että esim. Uppsalassa tässä hiljattain oli tilanne jossa jopa lastenosastoilla oli vanhuksia odottamassa paikkaa vanhainkodin puolelle. Kunnalisten paikkojen määrä ei vastaa tarvetta.

 

[Asswiper]

Mitä näille omaishoitajille on tapahtunut sen jälkeen kun nämä ovat tulleet ilmi? Rikosilmoituksia tms?

Täytyy myöntää, että en ole ihan varma siitä, miten asiat ovat edenneet. Potilaat ovat kuitenkin yleensä meidän yksikössä vain vähän aikaa. Ainakin yhdestä viime syksynä esiin tulleesta törkeästä heitteillejätöstä on poliisitutkinta menossa. Täytyypä kysellä töissä tarkemmin sos-tt:ltä ja muilta näihin asioihin enemmän perehtyneiltä.

[Myyrä]

Omien tietojeni mukaan, näille joillekin niin sanotuille "omaishoitajille" ei koidu mitään sanktioita hoidotta jättämisestä.

Mutta olkoon sekin rangaistus, että loppui toisen eläkkeen käyttö,omaishoidontuki ja asunnon valtaaminen sekä omaisuuden hävittäminen.Ja toivottavasti vielä huono omatunto, vaikka eihän tämmöisillä ihmisillä ole edes moraalia tai ei ole opetettu oikeaa ja väärää.

Kyllä näitä tapauksia tuli esiin myös -80 luvun alussa kehitysvammaisten vanhemmissa. Itse en henk.koht rupeaisi kenenkään omaishoitajaksi 24h.En kyllä jaksaisi. Äitini on sanonut: "koita saada mut jonnekin hoitoon, sillä en halua olla sinun elämäsi riesana, kun on omakin perhe hoidettavana". :-

[sisarhopea]

Valitettavasti Asswiper puhut asiaa. Jossain vaiheessa nämä laiminlyödyt joutuvat (pääsevät) sairaalaan huonon kuntonsa vuoksi. Siinä vaiheessa homma meillä ainakin vihelletään poikki. Viime vuonna tuli yksi räikemmistä tapauksista vastaa omalla osastolla. Kyseessä oli mielenterveysongelmainen tytär jolla oli  lisäksi päihdeongelma. Äiti makasi hoitamattomana täysin passiivisena sängyssä ulosteet alla päivätolkulla. Toki kun infektio iski äitiin tuli kiire toimittaa äiti sairaalaan. Infektio hoidettiin ja kun jatkopaikkaa hankittiin ei edes harkittu siinä vaiheessa kotiin paluuta, äiti lähti laitospaikkaan, jossa varmasti perusasiat ainakin hoidetaan. Raha oli ainakin tässä tapauksessa tyttären motiivi äidin hoitoon, rahoitti äidin varoilla päihteiden käyttöä. Valitettavasti näiden potilaiden ja hoitajien läheinen sukulaisuussuhde tekee sen ettei haluta valittaa hoidon laadusta. Tuli mieleeni miten kaltoin antasin esim. oman tyttäreni kohdella minua jos olisin vanhus, kynnys olisi varmasti suuri. Tuskinpa valittaisin on sentään tyttäreni.......

[2ndfds11]

Tähän lisäten yksi vihoviimeinen yhdistelmä on alkoholisti omaishoitajana. Ja jos hoidettavalla on myös alkoholiongelmaa, voinee kaikki arvata seuraukset. Olen ollut todistamassa tilannetta jossa alkoholistimies toimii omaishoitajana vaimolleen, eikä tämä yhdistelmä ole kaunista katseltavaa. Kyseissessä taloudessa ei todellakaan ole asiat kohdallaan ja hoidettava on usein heitteillä, etenkin tukienmaksupäivänä (ihme ja kumma). Kun tässä hoidettava oli myös viinan perään ei häntä omasta tahdosta saatu pois kotoa. En tiedä miten tämä tilanne on päättynyt vai jatkuuko edelleen.    ;D

[Cardina]

Monilla omaishoitajilla on äärimmäisen korkea kynnys lähettää hoidettavaansa sairaalaan.

Toivottavasti kohonneilla korvauksilla joita omaishoitajille maksetaan, (jopa 1400€/kk)  ei ole osuutta tähän kynnykseen... :-

Tosi hyvä kirjoitus!

Joillakin muuten palkkiot laskivat tämän 2006 tulleen lain myötä - kaikilla ei siis noussut automaattisesti. Lahti on myös ollut "edelläkävijänä" ja POISTANUT kaikilta alinta tukea saavilta koko omaishoitajien tuen. Ja kun koko tuki on kunnan rahakirstusta ja sen tilanteesta kiinni, niin usein käy niin ettei loppuvuodesta pystytä maksamaan.

Omaishoitajilla on nyt tämän vuoden alusta 3 vapaapäivää/kuukausi ilman, että menettävät omaishoidon tukea. Se, miksi kaikki eivät näitä vapaapäiviä käytä, olisi hyvä selvittää.

Omaishoidontuenmyöntäjän ominaisuudessa tulisi miettiä, että täyttääkö omaishoitaja niitä kriteereitä, joita häneltä edellytetään. Ellei, niin ei sitä tukeakaan voida myöntää. Tästä syntyy välillä tosi hankalia tilanteita.

Muutenkin mietin sitä, että nyt kun omaishoitajat on tosiaan kyseenalaistamatta nostettu useimmiten jalustalle, niin miksi kuitenkin syntyy aina niin hirveä taisto siitä, kun aletaan puhua rahasta - omaishoidon tuesta. Suurempi tarve voisi olla muunlaiselle tuelle kuten tulee Asswiperin kirjoituksestakin esille. He, jotka jäävät töistä pois hoitaakseen omaista, niin myönnettäköön sellainen tuki, jolla voi elää, mutta miksi esim. eläkeläiset saavat rahaa aviopuolisonsa hoitamisesta. Tai siis toiset saavat ja toiset eivät - tämäkin on epätasa-arvoa riippuen asuinkunnasta. Ja toiset eivät myöskään edes hae. Voisi olla samantapaiset kriteerit kuin lasten kotihoidon tuella ja koko tukisysteemi KELAN myöntämäksi etuudeksi.

Kun tässä hoidettava oli myös viinan perään ei häntä omasta tahdosta saatu pois kotoa. En tiedä miten tämä tilanne on päättynyt vai jatkuuko edelleen. 

No, se mikä meistä näyttää huonolta, voi toisesta olla juuri sitä "hyvää elämää". Jos hoidettavan itsemääräämisoikeus toteutuu ja hän haluaa olla kotona ajoittaisesta heittelejätöstä huolimatta, niin miksipäs ei? Meillähän on aivan älyttömästi myös heitä, jotka elävät erakkomaisesti huonoissa oloissa, mutta jos jostain syystä vuosien varrella joskus sairaalaan joutuvat, niin kyllä he kotiin haluavat ehdottomasti lähteä. Vaikka siellä vilistäisi rotat ja kissat sulassa sovussa keittiön pöydällä ja päivä paistaa seinän raoista.

[Jade78]

Omaishoitajilla on nyt tämän vuoden alusta 3 vapaapäivää/kuukausi ilman, että menettävät omaishoidon tukea. Se, miksi kaikki eivät näitä vapaapäiviä käytä, olisi hyvä selvittää.

Tähän on, ainakin pääkaupunkiseudulla, syynä se, että näiden vapaapäivien ajaksi ei pystytä järjestämään hoidettavan hoitoa. Eli lah-paikkoja tai kotiapua ei ole tarpeeksi, jotta vapaat pystyttäisiin pitämään  :(

[kartsa]

...

Tai siis toiset saavat ja toiset eivät - tämäkin on epätasa-arvoa riippuen asuinkunnasta. Ja toiset eivät myöskään edes hae. Voisi olla samantapaiset kriteerit kuin lasten kotihoidon tuella ja koko tukisysteemi KELAN myöntämäksi etuudeksi.

...

Komppaan. Budjettien virhemitoituksien kanssa puljaaminen loppuisi kumminkin.

[susan]

Omaishoitajilla on nyt tämän vuoden alusta 3 vapaapäivää/kuukausi ilman, että menettävät omaishoidon tukea. Se, miksi kaikki eivät näitä vapaapäiviä käytä, olisi hyvä selvittää.

Puolison vanhempien tilanteessa on se, että hoidettava (halvaantunut 24 h läsnäoloa vaativa) ei halua kotiin kodinhoitajia, ei halua intervallijaksoa.

Kun hoidettava pistää kovasti vastaan kaikkea niin tällä hetkellä ainoa apu on omat lapset.

[Vieras: Liisa Ihmemaassa]

Omaishoitajilla on nyt tämän vuoden alusta 3 vapaapäivää/kuukausi ilman, että menettävät omaishoidon tukea. Se, miksi kaikki eivät näitä vapaapäiviä käytä, olisi hyvä selvittää.

Aivan; suurin este on varmaan "sopimattomaksi" tarjotut varahoitopaikat. Esim. pienelle lapselle TK: vuodeosaston paikka. Kunta on siis ostanut sieltä paikan, jota omaishoidon vapaata käyttävät voivat sitten hyödyntää.

Lapsi perheet yleensäkin haluaisivat mieluummin lapselle hoidon kotiin tvst. yksikköön ja aina saman hoitajan.

Ja kun kunnat tarjoavat EiOOta, etenkin lapsiperheiden lomutuksen tuuraukseen, unohtuu mainita että omasihoidonlomittajaksi kelpaa vaikka isoäiti, kummitäti - kunhan halukas vaan löytyy. Lisäksi palvelusuunnitelmaa tehdessä on hyvä mainita sekin mahdollisuus, että lapsen ( vanhuksen/vammaisen) omasihoidonlomitus halutaan tehdä tunti tyylillä eli yht 72 tuntia. Silloin ne tunnit voi kuukaudessa jakaa miten lystää esim. maanantaina 5 tuntia ( äiti asioilla ja parturissa) jne. Monet eivät halua omaistaan moneksi päiväksi pois vaan tällainen pienemmät hetket useammin sopii paremmin.

Korvaus on aika minimaalinen, pääsääntöisesti. 300 euroa, miinus verot.

Liisa

Muokkaus:Lainaukset...