Jump to content

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

demille03

Kaksoistarkistus lääkehoidossa

Recommended Posts

demille03

Hei,

Haluaisin kuulla mielipiteitä ja kokemuksia lääkkeiden kaksoistarkistuksesta lastensairaanhoidon puolella.

Onko teillä kaksoistarkistus käytössä ja millaisia kokemuksia?

Olisko kaksoistarkistuksen käyttöönotto teidän mielestä aiheellista?

Itse olen kaksoistarkistuksen puolesta joissain asioissa, mutta kaikkeen lääkkeen jakamiseen en sitä ottaisi. Esimerkiksi panadolin sun muiden antamiseen tuskin tarvitaan toista sairaanhoitajaa tarkistamaan. mutta esimerkiksi huumausaineiksi luokiteltavien lääkkeiden kohdalla olen sitä mieltä että kaksoistarkistus olisi hyvä.

Olen ollut töissä sairaaloissa jossa kaksoistarkastus on käytössä kaikessa lääkehoidossa ja sairaaloissa joissa kaksoistarkistusta ei ole ollenkaan. Molempia äärilaitoja olen nähnyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites
ainpaand

Itse olen kaksoistarkistuksen kannalla ja meillä se toimii hyvin. Käytännössä melkolailla kaikki iv-lääkkeet menee kaksoistarkastuksen kautta, ei per os, supot tms. Lääkemäärät ovat kuitenkin NIIN pieniä välillä, että tulee helposti virheitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
demille03

Heippa Ainpaad,

vielä tuosta teidän kaksoistarkistuksen käytännöstä. Niin miten tarkasti te kaksoistarkistatte.

-Onko se toinen siinä katsomassa kun teet lääkkeen?

-näytätkö valmiina  sekä lääkkeen ruiskussa, että  lagenulan/ampullan mistä lääke on?

Itse olen ollut sellaisellakin osastolla, missä periaatteessa on kaksoistarkistus. Lääkehoitaja tekee lääkkeet valmiiksi ja lääkkeen antaja sitten kaksoistarkistaa. Tässä systeemissä kaksoistarkistajalla ei kuitenkaan tiedossa mistä lagenulasta toinen on lääkkeen ottanut.

Ja voinko myös kysyä mistä lasten puolen osastolta vastaajat ovat?

Itse ole lasten kirralta ja keskosten osastolla myös ollut aikoinaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
ainpaand

Olen lasten teholla töissä. Meillä tämä toimii hyvin ja on jo pitkään toiminut. Yksi hoitaja on lääkevuorossa, joka vetää lääkkeet ruiskuihin, ja laittaa vahvuudet lääketarraan ruiskun päälle.

Tämän jälkeen ruiskut toimitetaan lääkkeen antavalle hoitajalle, joka tarkistaa lääkkeen määrän, sekä laimennoksissa/infuusioissa yhdistää varsinaisen lääkeaineen ja laimennosnesteen, esim. G5% toisiinsa. Tietenkin oletetaan lääkehoitajalta, että hän osaa lukea mitä paketin/ampullan/lagenuulan kylessä on ja ottaa täten oikeaa lääkettä ruiskuun.

Eli olennaistahan erityisesti laimennettavissa lääkkeissä on se, että lääketarraan on merkitty varsinaisen lääkeaineen vahvuus, sekä laimennettavan liuoksen määrä/vahvuus

Share this post


Link to post
Share on other sites
matrix

Meillä päivystyksessä tarkistettaan lähes aina i.v-lääkkeet kahden toimesta, sekä laskun että aineen puolesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites
2ndfds11

Meillä tarkistaa lääkkeen se joka sen vetää ruiskuun. Eli itse vastaat mitä teet, jos vedetään toisen puolesta lääke näytetään , sekä ruisku, että tyhjä ampulli. Näin siis lanssissa (meillä)

Share this post


Link to post
Share on other sites
holo

Meillä tarkistaa lääkkeen se joka sen vetää ruiskuun. Eli itse vastaat mitä teet, jos vedetään toisen puolesta lääke näytetään , sekä ruisku, että tyhjä ampulli. Näin siis lanssissa (meillä)

Itse tuli lanssissa usein toiselle lääkkeitä vetäessä teipattua ampulli ruuttaan kiinni, niin tiesi ainakin, mitä lääkettä ja millä vahvuudella oli antamassa. Toki tarrat olisivat olleet helpompia, mutta kun niitä ei ollut saatavilla kuin muutamaan lääkkeeseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites
C/T

Olen lasten teholla töissä. Meillä tämä toimii hyvin ja on jo pitkään toiminut. Yksi hoitaja on lääkevuorossa, joka vetää lääkkeet ruiskuihin, ja laittaa vahvuudet lääketarraan ruiskun päälle.

Tämän jälkeen ruiskut toimitetaan lääkkeen antavalle hoitajalle, joka tarkistaa lääkkeen määrän, sekä laimennoksissa/infuusioissa yhdistää varsinaisen lääkeaineen ja laimennosnesteen, esim. G5% toisiinsa. Tietenkin oletetaan lääkehoitajalta, että hän osaa lukea mitä paketin/ampullan/lagenuulan kylessä on ja ottaa täten oikeaa lääkettä ruiskuun.

Kuka ottaa vastuun jos on tapahtunut inhimillinen erehdys ja lääkehoitaja on vetänyt väärää lääkettä ruiskuun? Ei se moka ole aina lukutaidosta kiinni, kaikki me joskus mokataan.

Itse suostuisin ainoastaan tähän versioon:

Meillä tarkistaa lääkkeen se joka sen vetää ruiskuun. Eli itse vastaat mitä teet, jos vedetään toisen puolesta lääke näytetään , sekä ruisku, että tyhjä ampulli.

Tosin mielenkiintoinen sairaala on rakenteilla täällä Tukholmassa, uutta Karolinskaa suunnitellaan toimivan lääkehoidollisesti siten että kaikki lääkkeet tulisivat valmiiksi ruiskuihin/pusseihin sekoitettuna apteekista.  Kukahan sitten ottaa vastuun jos farmaseutti on mokannut?

Share this post


Link to post
Share on other sites
kemmuru

Vastasyntyneiden teholla tehdään näin; lapsen hoitava hoitaja kirjoittaa lääkehuonetta varten lääkelapun, johon laskee halutun annoksen. Lääkehoitaja laskee myös annoksen, tarkistaa siis onko hoitavan hoitajan laskutoimitus oikein. Lääkehoitaja valmistaa lääkkeen ja vetää sen ruiskuun valmiiksi, ruiskuun kiinnitetään tarra jossa lukee mikä lääke kyseessä, kuinka paljon annoksessa on, miten se on laimennettu, sekä kenelle potilaalle se on tarkoitettu. Lääkehoitaja kirjaa lääkekansioon lääkkeen tehdyksi, hoitava hoitaja kirjaa lääkkeen annetuksi potilaspapereihin. Meillä on käytössä tietojärjestelmä, josta voi vielä lääkettä antaessa tarkistaa onko ruiskussa oleva annos oikein.

Koska on mahdotonta olla vahtimassa miten se lääkehoitaja sen lääkkeen valmistaa, on hänen tekemäänsä lääkkeeseen vain luotettava. Mutta jos lääke on väärä esim. laimennos väärin ja potilaalle tulee tästä ongelmia, se on lääkehoitaja joka kantaa vastuun. Mutta yleensä molemmat, sekä lääkkeen valmistanut että sen potilaalle antanut hoitaja tekee asiasta oman selvityksensä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
MaHa

Meilla kaksoistarkistetaan aikuisten puolella kaikki iv/im/sc laakket, seka jostain syysta warfariini. Lasten puolella kaksoistarkistetaan kaikki laakkeet. Yleensa tarkistetaan myos laakarin maaraykset, varsinkin, jos on hieman oudompi laake tai epatyypillinen annos. Meilta loytyy kirja, jossa on suurin osa laakkeista ja niiden tyypilliset annostukset.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Farmanautti
Tosin mielenkiintoinen sairaala on rakenteilla täällä Tukholmassa, uutta Karolinskaa suunnitellaan toimivan lääkehoidollisesti siten että kaikki lääkkeet tulisivat valmiiksi ruiskuihin/pusseihin sekoitettuna apteekista.  Kukahan sitten ottaa vastuun jos farmaseutti on mokannut?]

Ihan satavarmasti mokannut farmaseutti itse ja viime kädessä kyseisen apteekin apteekkari.

Aivan samalla tavoin varmasti kun Suomessakin. Tänäkin päivänä sairaala-apteekkien lääkkeenvalmistuslabroissa valmistetaan mm. potilaskohtaisia annosjauheita, infuusionesteitä,  ja parenteraalisia ravintoliuoksia, yleensäkin kaikkia mahdollisia lääkemuotoja, mitä maa päällänsä kantaa. Sytostaattilabroista lähtee koko Suomea ajatellen tuhansia potilaskohtaisia sytostaattilaimennoksia osastoille.

Eikä siinä asiassa ole sitten niin mitään ihmeteltävää vastuukysymyksiä miettiessä.

Se farmaseutti vastaa tehdystä tai laimennetusta lääkkeestä, joka puumerkkinsä etikettiin on pistänyt. Eli valmistaja vastaa aina tuotoksistaan.Piste.

On tosi outoa edes ajatella muulla tavoin.

Kuka piru muu voi tietää, mitä putelissa tai ruiskussa on? :nauraa:

Muokkaus:Lainaukset kuntoon

Share this post


Link to post
Share on other sites
C/T

Eli valmistaja vastaa aina tuotoksistaan.Piste.

On tosi outoa edes ajatella muulla tavoin.

Kuka piru muu voi tietää, mitä putelissa tai ruiskussa on? ;D

Mä en tällä hetkellä pystyisi antamaan kenellekkään potilaalle keitosta jota en ole itse tehnyt, tämän hetkesessä lainsäädännössä täällä Ruotsissa seisoo että: se joka pistää, vastaa siitä; oli blandrattu oikein tai ei. En suostu myöskään keittelemään yhtään mitään valmiiksi ja pyytää että kolleega menisi pistämään keitoksiani menemään, koska musta olisi väärin että joku toinen saisi vastata mun mokastani.

Joten rauhoitu.... ;D Tämä olisi vaan aika vieras ajatus tällä hetkellä. Tarkistan ja tarkistutan kyllä ihan mielelläni, mutta periaatteessa tällä hetkellä asia on tällä tavalla, koskien i.v.:tä. Apodosseihin olen jo tottunut, joskin se ei mielestäni vähennä sairaanhoitajan työtä yhtään, päinvastoin tiheään vaihtuvat lääkitykset tekee vain sen että rulla lentää roskiin ja siirrytään takaisin dosettiin.

Etuna apteekista tulevissa sekoituksissa olisi kuitenkin se että ne olisi pystytty tekemään paljon puhtaammassa ympäristössä kuin osastotyössä ollaan. Häiriöttömämmässä, blandraaja ei varmaan tulisi keskeytetyksi yhtä usein kuin sh. jolla tulee työssään keskeytytyksi, joka tietenkin lisää virhe mahdollisuutta. Aikaa olisi enemmän sille potilaalle.

Huonoja puolia olisi se että miten turvataan jatkuva lääkkeiden saanti osastolle ilman viiveitä. Vähentyykö sairaanhoitajan työnkuvasta blandraukset niin paljon että näppituntuma ei enää säily (esim. akuutimmat tilanteet, apteekki ei ehdi auttaa). Ja tietenkin nämä vastuukysymykset olisi ensin oltava selvillä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Farmanautti
Mä en tällä hetkellä pystyisi antamaan kenellekkään potilaalle keitosta jota en ole itse tehnyt, tämän hetkesessä lainsäädännössä täällä Ruotsissa seisoo että: se joka pistää, vastaa siitä; oli blandrattu oikein tai ei. En suostu myöskään keittelemään yhtään mitään valmiiksi ja pyytää että kolleega menisi pistämään keitoksiani menemään, koska musta olisi väärin että joku toinen saisi vastata mun mokastani.

Joten rauhoitu.... nauraa Tämä olisi vaan aika vieras ajatus tällä hetkellä. Tarkistan ja tarkistutan kyllä ihan mielelläni, mutta periaatteessa tällä hetkellä asia on tällä tavalla, koskien i.v.:tä. Apodosseihin olen jo tottunut, joskin se ei mielestäni vähennä sairaanhoitajan työtä yhtään, päinvastoin tiheään vaihtuvat lääkitykset tekee vain sen että rulla lentää roskiin ja siirrytään takaisin dosettiin.

Etuna apteekista tulevissa sekoituksissa olisi kuitenkin se että ne olisi pystytty tekemään paljon puhtaammassa ympäristössä kuin osastotyössä ollaan. Häiriöttömämmässä, blandraaja ei varmaan tulisi keskeytetyksi yhtä usein kuin sh. jolla tulee työssään keskeytytyksi, joka tietenkin lisää virhe mahdollisuutta. Aikaa olisi enemmän sille potilaalle.

Huonoja puolia olisi se että miten turvataan jatkuva lääkkeiden saanti osastolle ilman viiveitä. Vähentyykö sairaanhoitajan työnkuvasta blandraukset niin paljon että näppituntuma ei enää säily (esim. akuutimmat tilanteet, apteekki ei ehdi auttaa). Ja tietenkin nämä vastuukysymykset olisi ensin oltava selvillä.

Juu anteeksi Cissi..ei ollut tarkoitus pillastua. Hetken vain ammattiylpeys kuohahti..  ;D

Ihan viisaita asioita mietiskelet.

Jos todellakin on niin, että KAIKKI lääkkeet tilataan valmiiksi blandattuina apteekista, saattaa todellakin olla aluksi kaaos tulossa. Ensinnäkin se vaatii pirusti resursseja apteekilta ja toisekseen sellainen käytäntö on todellakin varsin kankea. Äkillisiin lääkityksen muutoksiin reagoidaan väkisinkin hitaammin.

Useimmiten tällaiset suunnitelmat näyttävät paperilla loistavalta, mutta käytännössä resurssit ovat täysin alimitoitettuja. ;)

Lähinnä voisin kuvitella, että suurimmat hyötyjät olisivat ne osastot, joilla on suhteellisen vakaita potilaita ja paljon i.v-lääkitystä ja parenteraalisia ravintoliuoksia.

Apteekin aseptisissa laboratorioissa tehtyinä parenteraalisille litkuille saa huomattavasti pitemmät kestoajat, kun osastoilla tehtyinä.

Totta on sekin, että työrauha on farmaseuteilla taattu. Kukaan ei saa mennä valmistajaa häiritsemään. Se on kirjoittamaton laki.

Ne paikat, jossa olen ollut hommissa ja kyseisiä litkuja sekoitellut, käyttää useimmiten triplatarkistusta. Eli se farmaseutti, joka ottaa tilauksen vastaan, tarkistaa ettei annoksessa ole mitään päätöntä. Jos on, soittaa osastolle ja tarkistaa sen.

Valmistajafarmaseutti tekee tarvittavat laskut, tutkailee onko koostumus ok, sopiiko lääke perusnesteeseen ja miettii mahdolliset yhteensopimattomuudet. Jos on jotain outoa, taas soitto osastolle.

Valmistessaan lääkkeen valmistajafarmis täyttää kokoa ajan valmistuspöytäkirjaa, mihin merkataan kellonajoista lähtien kaikki valmistuksen vaiheet ja kuittaa ne puumerkeillään. ( Jos kyseessä on osastofarmaseutti, joka toimii osaston tiloissa, tämä vaihe on useimmiten paljon köykäisempi)

Kun litku on valmis osastolle toimitettavaksi, kolmas farmaseutti vielä tarkistaa ja hyväksyy sen Eli laskee laskut omalla tavalla ja vertaa nittä valmistajan laskuihin, tarkistaa perusnesteet ja käy vielä läpi eräpöytäkirjan ja yhteensopimattomuudet ja kuittaa ne tarkastetuiksi.  Eli haudanvakavaa ja byrokraattista touhua, mutta etuna on se, että vielä vuodenkin jälkeen pystyy kaivelemaan esiin, mitä missäkin putilossa ja ruiskussa on todellisuudessa ollut.

Tämä on se käytäntö, miten meitä valvova viranoimainen eli Lääkelaitos vaatii, että apteekin tiloista valmistettavat lääkkeet on tehty.

No juu... tais mennä vähän OT, mutta tämä ehkä vähän selittää tätä paljon purnattua apteekin kankeutta toimittaa tilattua lääkettä just nyt heti..  ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites
demille03

Farmanautti,

olipas mukava kuulla "apteekistakin" kantaa asiaan.

Eikös se muutenkin mene sairaalamaailmassa niin, että me osataan aika hyvin se purnaaminen, et kun ne muualla kuhnii. Turussahan ovat tehneet lääkehoitoa koskien paljon erilaisia tutkimuksia, mm. sairaanhoitajien lääkehoitotaitovalmiuksista. Sieltäpä muistaakseni tuli viestiä, että sairaanhoitajat ja farmaseutit eivät tee tarpeeksi yhteistyötä. Tämmöinen käsitys mullakin on ihan kokemuspohjalta, että yhteistyötä voisi olla enempi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

×
×
  • Create New...