Jump to content
MAINOS

Synnytyksen jälkeinen masennus


Lyrica

Recommended Posts

mitenkäs yleensä pitäisi suhtautua synnytyksen jälkeiseen masennukseen / jopa psykoosiin?Mulla on lähipiirissä yksi ihminen, joka on aivan "napsahtanut". Käy mun ovella noin 15 kertaa päivässä riehumassa ihan ihme asioista ja aivan keksityistä jutuista. lisäksi tekstiviestihäiriköinti ja sähköpostin tukkiminen, uhkailu ja kiristys. Lisäksi soittelu töihin yms.Lapsi on syntynyt maaliskuussa. Raskaus oli jo itsessään aika kokemus hänelle ja nyt hän on yksin kotona lapsen kanssa. mies toki on, mutta ei hänestä ole tukea tälle ihmiselle. Hän on pistänyt välejä poikki ihmisiin toinen toisensa perään ja alan olemaan huolissani hänestä. Ja oikeastaan enemmänkin vielä lapsesta. Kun äiti käy jo noin kierroksilla, mietin onko hänestä lapsen huoltajaksi/hoitajaksi tuossa tilassa.Mielessä on käynyt lastenvalvojalle ilmoittaminen, poliisille ilmoitinkin jo kun ei kotonaan saa rauhassa olla.Miten tähän tulisi suhtautua ja pitäisikö asiasta oikeasti ilmoittaa johonkin. En haluaisi kantaa syyllisyyttä jos jotain tapahtuukin, enkä ole toiminut ajoissa... ;D

Link to comment
Share on other sites

MAINOS
mitenkäs yleensä pitäisi suhtautua synnytyksen jälkeiseen masennukseen / jopa psykoosiin?
Joku siis diagnosoinut tämän ihan?

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Link to comment
Share on other sites

mitenkäs yleensä pitäisi suhtautua synnytyksen jälkeiseen masennukseen / jopa psykoosiin?
Joku siis diagnosoinut tämän ihan?
Kuten muihinkin masennus-ja psykoositiloihin. Aloita hakemalla sairastuneen kanssa yhdessä ammattiapua tälle. Aluksi vaikka lastenneuvolasta/tk:sta, sieltä kyllä osattaneen ohjata tarvittaessa psykiatriseen hoitoon.
Link to comment
Share on other sites

Aloita hakemalla sairastuneen kanssa yhdessä ammattiapua tälle.
Hän ei koe olevansa mitenkään "sairas" tai kaipaavansa apua... Mutta teot ja puheet ovat sitä luokkaa, että hivenen pelottaa lapsen puolesta.
Joku siis diagnosoinut tämän ihan?
Ei kukaan ole virallisesti diagnosoinut, mutta on sen verran monta psykoosipotilasta tullut nähtyä, että oireet puhuvat puolestaan. Olen keskustellut ystäväni kanssa, joka on psykiatri ja hän on tukenut ajatustani tästä tilanteesta. Mutta kun hän asuu liian kaukana puuttuakseen tähän, on keinot vähän vähissä.
Link to comment
Share on other sites

Eräs vaihtoehto on ottaa yhteyttä neuvolaan. Joko keskustelet kyseisen ihmisen kanssa ja ehdotat, että vauvan neuvolakäynnin yhteydessä juttelisi mieltä painavista asioista terkkarin kanssa, joka tarvittaessa sitten voisi ohjata eteenpäin. Asiasta kannattaisi myös keskustella naisen puolison kanssa. Näkemys tilanteesta saattaa valottua sitäkin kautta. Puoliso, joka on paljon poissa esim. työn vuoksi ei välttämättä ole havainnut tilannetta tai osaa toimia. Hänkin voi puolestaan ottaa yhteyttä esim. neuvolan terkkariin tai ihan tk-lääkäriin.

"Tietä käyden tien on vanki/ vapaa on vain umpihanki."

- A. Hellaakoski -

Link to comment
Share on other sites

Ja pienen lapsen äidin kohdalla vois muistaa, että joskus uni ja lepokin tekis ihmeitä. Tarjoa lastenhoitoapua, jos olet lapsesta huolissas? Ja neuvolaan kannattaa todellakin soittaa. Äiti varmasti tarvitsee apua, mutta millaista...?Mä en luota välikäsien tekemiin diagnooseihin. Joten tässä tapauksessa äiti on vähän väsynyt kunnes toisin todistetaan. ;D

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Link to comment
Share on other sites

Apua sille äidille ja vikkelästi!Jotta äidillä ei tilanne tosta vielä pahenisi, mutta ennenkaikkea vauvan elämä alkuvaihe. Noi varhaisvaiheet on niin älyttömän merkittäviä!!!Neuvola, lastensuojeluilmoitus, jos teiltäpäin löytyy jotain last.psyk.puolen vauvaperheyksikköä, tms??? Jostain päin apua käyntiin, ettei muutu rankaksi.Vaikea ja hankala juttu. Toivotaan, että selviää... Toi viranomaisten keskinäinen tiedonkulku ei läheskään aina tämmöisissä tilanteissa kulje/toimi..

-tule turma tuonen tietä, pikku reppu selässä, pikku kirves kontissa. Napsauta sillä ohtaan, justiinsa nokan kohtaan-

Link to comment
Share on other sites

Miten tähän tulisi suhtautua ja pitäisikö asiasta oikeasti ilmoittaa johonkin. En haluaisi kantaa syyllisyyttä jos jotain tapahtuukin, enkä ole toiminut ajoissa...  ;D
Poliisille voi ilmoittaa toki. Vie äidin sitten putkaan ja hoitavat sinne lääkärin joka tarvittaessa tekee sen tarkkailulähetteen. Se on yksi toimintamalli millä umpipsykoottiset saadaan sairaalahoitoon.Toinen tapa on sitten itse soittaa lääkäri paikalle. Helsingissä on kaupungin päivystävä lääkäri joka tekee kotikäyntejä, pienemmissä kunnissa asia hoituu soittamalla terveysasemalle ja kertomalla tilanteen. Ei ole mitään järkeä antaa umpipsykoottisen touhuilla lapsen kanssa.

Failure is always an option

Link to comment
Share on other sites

Mielessä on käynyt lastenvalvojalle ilmoittaminen, poliisille ilmoitinkin jo kun ei kotonaan saa rauhassa olla.
Puhelin soitto sosiaalitoimistoon ja teet vaikka nimettömän lastensuojelu ilmoituksen

- elämä on asenne kysymys -

Link to comment
Share on other sites

Ei ole mitään järkeä antaa umpipsykoottisen touhuilla lapsen kanssa.
Niin mä ajattelin kanssa. tietenkään en ole oikea ihminen tekemään diagnoosia, mutta tunnen tämän ihmisen niin monen vuoden ajalta, että tunnen hänen toimintatapansa yms, joten tunnistan kun kaikki ei ole kohdallaan. ja tässä tilanteessa ei todellakaan ole asiat niin kuin pitäisi.Miehelle olen ilmoittanut, hän ei halua nähdä asioita, toteaa vain, että kai tuo "vaimo" osaa hakea apua jos tarvitsee, ei ole kuulemma häntä koskettava asia... :) ilmoitin myös ystäväni äidille, joka ei ole ollut tietoinen tilanteesta, mutta sanoi heti, ettei tiedä mitä osaisi tehdä tai miten puuttua. Sanoi vain huomanneensa, ettei kaikki ole kohdallaan. Taidan huomenna ottaa puhelun sos.tstoon jotta perhe saa apua, jota se kaipaa.
Link to comment
Share on other sites

Ei ole mitään järkeä antaa umpipsykoottisen touhuilla lapsen kanssa.
Niin mä ajattelin kanssa. tietenkään en ole oikea ihminen tekemään diagnoosia, mutta tunnen tämän ihmisen niin monen vuoden ajalta, että tunnen hänen toimintatapansa yms, joten tunnistan kun kaikki ei ole kohdallaan. ja tässä tilanteessa ei todellakaan ole asiat niin kuin pitäisi.Miehelle olen ilmoittanut, hän ei halua nähdä asioita, toteaa vain, että kai tuo "vaimo" osaa hakea apua jos tarvitsee, ei ole kuulemma häntä koskettava asia... :) ilmoitin myös ystäväni äidille, joka ei ole ollut tietoinen tilanteesta, mutta sanoi heti, ettei tiedä mitä osaisi tehdä tai miten puuttua. Sanoi vain huomanneensa, ettei kaikki ole kohdallaan. Taidan huomenna ottaa puhelun sos.tstoon jotta perhe saa apua, jota se kaipaa.
Tee se. Tuollaisessa tilanteessa sekä äiti että lapsi ovat vaarassa. Lähimmäisenrakkautta on sekin,että kun et itse voi auttaa niin uskallat viedä asian niille,jotka voi.

Totuus ei pala tulessakaan.

Link to comment
Share on other sites

Koska ilmeisesti joku tuttusi / naapurisi / tms: ÄLÄ RYHDY HOITAMAAN ITSE. Ole avoin ja rehellinen. ältyt myöhemmiltä harmeilta. Sinulla on samat oikeudet kuten kaikilla muillakin. Mietit ja pohdit sairauden mahdollisuutta toisessa ihmisessä -> soita 112, selvitä tilanne. Jotta asianomainen voisi saada apua tarpeeseen, jota itse ei tunnista sen tekee tavallisesti joku hänen lähipiiriistään. Lähipiiri ryhtyy soittelemaan terveyskeskuksiin, psykiatrian sairaaloihin, poliklinikoille jne. Yksikään näistä EI lähde potilasta katsomaan vaan kaikki toivottaa tervetulleeksi käymään. Lähipiirin tehtävä ei voi olla miettiä mihin joku pitäisi tunkea, jotta selviäminen tapahtuisi. Se tehtävä kuuluu lääkärille. Matka kotoa lääkärivastaanotolle tapahtuu useimmiten sairaankuljetuksella, mutta sekin lähtee tallista vasta HäKen käskystä - joten soita 112 (samassa osoitteessa muuten poliisi, sosiaalipäivystys, jne).

Vikoja korjataan - ominaisuuksien kanssa opetellaan tulemaan toimeen.

Jokainen kyynel on muistutus onnen hetkestä.

Link to comment
Share on other sites

MAINOS

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

×
×
  • Create New...