Hoitoalalta muihin hommiin??

[Hoitsu-06]

Onko kukaan miettinyt alan vaihtoa heti valmistuttuaan  ;)?! Itseäni ahdistaa monet epäkohdat alalla, yleinen ilmapiiri ja arvostuksen puute. Pulmana on vaan se, että ei taida olla paukkuja heti jatkaa johonkin muualle tai alkaa päntätä pääsykokeisiin.

Samanlaisissa aatoksissa olleet/olevat, minkälaisiin ratkaisuihin olette päätyneet? Alanvaihto vai jatko-opinnot, ja jos niin mitä? Itse olen aika pihalla, kun toisaalta taloudellisesti hankalaa olla "aina" opiskelija ja toisaaltas tällä alalla niin surkeat palkat, että sekään ei pitkällä tähtäimellä hyvä ratkaisu, jähmettyä siis tähän.

Ja toisaalta elämässä on onneksi muutakin kuin työ. Toisaalta taas kun tunne on jo nyt tämä (ja ikää lasissa vasta 24v.), onko järkeä jäädä tähänkään?! Miehellä onneksi töitä ja tulevaisuuden suhteen yhteisiä unelmia mutta kyllähän se työ aika ison osan elämästä valitettavasti vaan vie. Unelmat elää kuitenkin, enkä haluaisi katkeroitua ja kyynistyä elämässäni ainoastaan sen vuoksi että tulipahan valittua väärä ala :o!!

[Jone]

Kokeilepa foorumin hakutoimintoa esim sanoilla "alan vaihto" tai "ammatin vaihto".

[Vieras: peikkotyttö]

Kyllä on tullut mietittyä...edelleen silti hoitoalan hommissa olen. Ajoittain pidän työstäni kovastikin, mutta ajoittain tuntuu, että olisi pakottava tarve löytää jotain muuta työtä aivan toiselta alalta. Niin...mutta niistä  vaihtoehdoista.. Ainakin itseäni ahdistaa ajatus kokopäiväisestä opiskelusta. Mutta onneksi nykypäivänä on paljon muitakin mahdollisuuksia. Opintoja voi suorittaa aikuisopintoina, ilta-, monimuoto ym. opintoina. Oppisopimuspuolikaan ei ole huono vaihtoehto. Näissä hyvä puoli on se, että samalla voit tehdä myös töitä. Kokoaikaisena, osa-aikaisena tai vaikka keikkailla..Hoitoalalla kun nykyään kysyntää riittää... :-X

[Vieras]

Itseäni ahdistaa monet epäkohdat alalla, yleinen ilmapiiri ja arvostuksen puute.

Muuhun kantaa ottamatta ihmettelen tota jatkuvaa tälläkin foorumilla jauhettavaa arvostuksen puute- juttua. En ole ammattini ja työni arvostuksen puutteeseen törmännyt kovinkaan usein vaikka olebn tehnyt hoitohommia lähes 10 vuotta. Vaikka poikkeuksia löytyy niin suurin osa ihmisistä arvostaa ja pitää hyvin tärkeänä hoitotyötä. Oman ja kollegoiden työn arvostus on myös kovassa kurssissa omalla kohdallani. Arvostusta kun ei voi mitata pelkästään rahassa ja palkassa!

[dino]

Arvostusta kun ei voi mitata pelkästään rahassa ja palkassa!

Ei pelkästään, mutta kyllä se tilinauha on tärkein arvostuksen mittari sillä potilaiden ja kansalaisten sympatialla ei osteta lapsille ruokaa. Jos suomalaisten hoitoalan arvostus (varsinkin päättäjätasolla) olisi jotakin muutakin kuin juhlapuheita ja sananhelinää niin se näkyisi meidän tilinauhassa.

Tällä hetkellä hoitajien arvostus on käytännössä samalla tasolla siivoojien, puhelinmyyjien,  tv-lupatarkastajien ja ovelta-ovelle myyjien kanssa. Ainoana erona että edellämainitut tienaavat enemmän...

[janina]

Arvostusta kun ei voi mitata pelkästään rahassa ja palkassa!

Ei pelkästään, mutta kyllä se tilinauha on tärkein arvostuksen mittari sillä potilaiden ja kansalaisten sympatialla ei osteta lapsille ruokaa. Jos suomalaisten hoitoalan arvostus (varsinkin päättäjätasolla) olisi jotakin muutakin kuin juhlapuheita ja sananhelinää niin se näkyisi meidän tilinauhassa.

Tällä hetkellä hoitajien arvostus on käytännössä samalla tasolla siivoojien, puhelinmyyjien,  tv-lupatarkastajien ja ovelta-ovelle myyjien kanssa. Ainoana erona että edellämainitut tienaavat enemmän...

Oon samaa mieltä, että kauniit sanat ei ruokaa lämmitä.

[Vieras]

Arvostusta kun ei voi mitata pelkästään rahassa ja palkassa!

Ei pelkästään, mutta kyllä se tilinauha on tärkein arvostuksen mittari sillä potilaiden ja kansalaisten sympatialla ei osteta lapsille ruokaa. Jos suomalaisten hoitoalan arvostus (varsinkin päättäjätasolla) olisi jotakin muutakin kuin juhlapuheita ja sananhelinää niin se näkyisi meidän tilinauhassa.

Tällä hetkellä hoitajien arvostus on käytännössä samalla tasolla siivoojien, puhelinmyyjien,  tv-lupatarkastajien ja ovelta-ovelle myyjien kanssa. Ainoana erona että edellämainitut tienaavat enemmän...

Oon samaa mieltä, että kauniit sanat ei ruokaa lämmitä.

Samaa ja eri mieltä ;) Huonoa palkkausta mitenkään väheksymättä oon eri mieltä, että hoitajien arvostus ei oo kansan keskuudessa sama kun siivojien tai puhelinmyyjien. Koska työskentelemme pääsääntöisesti julkisella sektorilla joka on verovaroin kustannettua, ei arvostus näy palkassa. Huono palkka tuskin on tullut yllätyksenä kellekään alalle opiskelleista. Se ei kuitenkaan ole kuin yksi (joskin tärkeä) arvostuksen mittari.. asiaa voi katsoa eri näkövinkkeleistä: tavallinen veronmaksaja arvostaa kovasti hoitajen työpanosta.  Kyselyitähän on tehty ja suuri osa kansalaisista pitäisi tärkeänä myös palkkojemme nostamista juuri siksi koska pitävät arvossa ja tärkeänä meidän työtämme :) Päättäjien taholta tilanne on sitten toinen: rahaa ei kohdenneta terveydenhuoltoon ja hoitsujen palkkoihin... kertoo alamme ja työmme arvostuksesta päättäjien taholla. Sitten on vielä oman työn arvostus -jos odotetaan arvostusta muilta, arvostetaan itsekin työtämme ja ammattiamme!! :-X

[petraa]

Itse olen pistänyt merkille, että ehkä eniten hoitajat "mollaavat" itse omaa alaansa ja ovat tyytymättömiä työhönsä, palkkaansa ja monet eivät arvosta omaa tekemäänsä työtä ja ehkä tätäkautta luulevat että myös muutkin pitävät hoitoalalla työskenteleviä "alempiarvoisina"!?

Tämä ärsyttää etenkin itseäni, jos menen uuteen paikkaan sijaiseksi opiskelijana töihin, kun monet vanhemmat lähestulkoon tervehtiäkseen sanovat "ei tällä työllä ainakaan rikastu" ja muuta valitusta osaston toiminnasta ja kiireellisyydestä, jne.

Kaikki asiat eivät ole tällä alalla tosiaankaan hyvin, mutta mielestäni hoitajien oma kunnioitus ja arvostus itseään ja kollegoita kohtaan nostaa jo omaa työmoraaliaan ja työilmapiiriäkin osastoilla..

[Kerde]

Itse olen pistänyt merkille, että ehkä eniten hoitajat "mollaavat" itse omaa alaansa ja ovat tyytymättömiä työhönsä, palkkaansa ja monet eivät arvosta omaa tekemäänsä työtä ja ehkä tätäkautta luulevat että myös muutkin pitävät hoitoalalla työskenteleviä "alempiarvoisina"!?

Tämä ärsyttää etenkin itseäni, jos menen uuteen paikkaan sijaiseksi opiskelijana töihin, kun monet vanhemmat lähestulkoon tervehtiäkseen sanovat "ei tällä työllä ainakaan rikastu" ja muuta valitusta osaston toiminnasta ja kiireellisyydestä, jne.

Kaikki asiat eivät ole tällä alalla tosiaankaan hyvin, mutta mielestäni hoitajien oma kunnioitus ja arvostus itseään ja kollegoita kohtaan nostaa jo omaa työmoraaliaan ja työilmapiiriäkin osastoilla..

Täysin samaa mieltä. Sitä paitsi kiire on usein itse aiheutettua.  :o

[Jio]

Kaikki asiat eivät ole tällä alalla tosiaankaan hyvin, mutta mielestäni hoitajien oma kunnioitus ja arvostus itseään ja kollegoita kohtaan nostaa jo omaa työmoraaliaan ja työilmapiiriäkin osastoilla..

-Mun huomioni mukaan kollegoita arvostetaan ammatti-ihmisinä ihan yleisesti. Työilmapiiri syntyy persoonista ja henkilökemiasta eikä mistään ammatin arvostamisesta.

Työmoraaliakaan en kaipaa yhtään lisää, koska osaa väkeä saa häätää kotiin kipeänä ja kieltää tulemasta sairaana töihin.

[katumus]

Kaikki asiat eivät ole tällä alalla tosiaankaan hyvin, mutta mielestäni hoitajien oma kunnioitus ja arvostus itseään ja kollegoita kohtaan nostaa jo omaa työmoraaliaan ja työilmapiiriäkin osastoilla..

-Mun huomioni mukaan kollegoita arvostetaan ammatti-ihmisinä ihan yleisesti. Työilmapiiri syntyy persoonista ja henkilökemiasta eikä mistään ammatin arvostamisesta.

Työmoraaliakaan en kaipaa yhtään lisää, koska osaa väkeä saa häätää kotiin kipeänä ja kieltää tulemasta sairaana töihin.

Olen Jion kanssa samoilla linjoilla. Kyllä kollegoita arvostetaan olivatpa he samassa tai eri yksikössä töissä.

Esimerkkinä mieleeni painui tässä taannoin, kun eräs sh tuli tutustumaan paikkaamme lentokoneella. Kyseinen sh oli sanonut pomolleni, että laita sh kentälle vastaan, niin kyllä "koira koiran tuntee". Emme olleet koskaan tavanneet keskenämme ja silti tultiin heti juttuun eikä kolleegan aliarvioimisesta ollut tietoakaan. Kyllä se pitkälle on henkilökemiasta miten muiden kanssa tulee toimeen, siihen ei ammatin arvostus vaikuta millään tavalla.