Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

holo

Työyhteisö - paratiisi vai helvetti?

Recommended Posts

holo

Tätänykyä hoitoalalla puhutaan paljon moniammatillisesta yhteistyöstä ja siitä, kuinka se on tärkeää, sitä pitäisi vaalia ja niin edelleen. Mutta onko tämä vain kaunista puhetta? Ovatko työntekijät oikeasti samalla viivalla vai toiset tasa-arvoisempia kuin toiset?

Kun katsotaan ihmisten ammattitaitoa, se vaihtelee yli koulutusrajojen. On olemassa sairaanhoitajia, jotka osaavat kokemuksensa pohjalta tiettyjä osa-alueita paremmin kuin monet nuoret lääkärit, toiset taas häviävät ammattitaidossa vanhoille perushoitajille tai nuoremmille lähihoitajille. Ja mikä onkaan kauheampaa kuin olla väärässä? No tietenkin se, että joku nuorempi osaa ja tietää jotakin, minkä suhteen sinä olet aivan pihalla.

Töissä näkee kaikenlaisia tapauksia. On niitä, joiden ammattitaitoa ja työotetta on oppinut kunnioittamaan, koska he hallitsevat oman työnsä erinomaisesti eivätkä silti tee itsestään sen suurempaa numeroa. Ikävä kyllä, on myös niitä, jotka eivät osaa tarttua toimeen kun tilanne niin vaatisi – seisovat tumput suorana. Ja kuitenkin nämä tumput suorana seisovat ovat usein niitä ensimmäisiä kritisoimaan â€alempiaanâ€, jos nämä menevät tekemään jotakin, mikä heidän olisi pitänyt tehdä, mutta he eivät tehneet.

Hyvässä työyhteisössä osapuolet osaavat ottaa vastaan informaatiota toisiltaan ja käyttää sitä hyväkseen. Miten paljon lääketieteen opiskelija hyötyy siitä, jos hänelle auliisti kerrotaan tajuissaan olevan potilaan subjektiivisesta näkemyksestä oman vointinsa suhteen, jos saman tiedon saisi astumalla metrin päähän verhon toiselle puolelle ja kysymällä potilaalta itseltään? Onko väärin, että lähihoitaja ehdottaa lääkärille jotakin toista toimintatapaa, jos hän tietää sen oikeaksi ja toimivaksi?

Olemme siis perustavan laatuisten kysymysten edessä. Kuinka paljon saamme tietää, ettemme astu kenenkään varpaille ja jos tiedämme, voimmeko ottaa asioihin kantaa? Mitä saamme osata, ettemme ilmene nenäkkäinä ja kaikkitietävinä?

Kuvaavaa on, ettei tämä ongelma hoitoalalla rajoitu pelkästään hoitotyöhön ja siihen liittyviin aspekteihin vaan muuhunkin. Miten kaksi viikkoa osastolla ollut opiskelija voisi esimerkiksi osata käyttää osaston tietokonetta paremmin kuin se vanha sairaanhoitaja – eihän  se ole mahdollista kun vastakkainasettelun osapuolina on 20 vuotta hoitotyötä tehnyt ja vasta muutaman vuoden opiskellut.

Liika varmuus tosin kostautuu kyllä muutenkin kuin työkavereiden vihana. Miten monesti ylpeys onkaan käynyt lankeamuksen edellä.

Yksi asia hämmästyttää ainakin allekirjoittanutta. Miten niin tiiviissä työyhteisössä kuin osastolla voidaankaan olla niin etäisiä, ettei asioista voida puhua kasvotusten? On niin monta esimerkkiä siitä, kuinka ihmiset puhuvat kyllä kaikenlaista selän takana, mutta kuinka kukaan ei suostu myöntämään sitä – kuitenkin joku vain käy valittamassa osastonhoitajalle ja valituksen kohde on usein kuin puulla päähän lyöty. On jopa tapauksia, joissa toiset kehuvat ja heti kun kehuttava poistuu, alkaa haukkuminen.

Yksi selitys tähän on kenties se suunnaton epävarmuus omasta asemasta ja sen kestävyydestä, joka hoitoalalla on. Pätkätyöt aiheuttavat ihmisille paineita – jos tuo työkaveri nyt osaa jotakin mitä minä en, ehkä se saa jatkoa sopimukselleen ja minut pistetään kilometritehtaalle, vaikka koulutustaso onkin aivan eri.

Joillakin osastoilla on edelleen nähtävissä sitä tiukkaa hierarkisuutta, joka viestii paljon järjestelmän kehittymättömyydestä. Tietenkin hierarkialla on oma merkityksensä – työntekijöiden koulutustasot vaihtelevat laajalti eivätkä kaikki saa tehdä kaikkea. Kuitenkin edelleen löytyy osastoja, joilla lääkäri on jumalasta seuraava – ylöspäin – ja koko osaston henkilökunta tuleekin sitten siellä alemmilla pykälillä tiukasti koulutusjärjestyksessä, opiskelijat ja laitosapulaiset alimmilla askelmilla.

Ehkä meidän pitäisi kaikkien mennä itseensä ja katsoa, miten kohtelemme muita. Ja ehkä joskus olisi hyvä osata pitää suunsa kiinni, niin vaikeaa kuin se välillä onkin. Niin, ja muistaa, ettei se aina ole siitä koulutustasosta kiinni, kuka mitäkin osaa – meitä on moneksi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: C-Vita

Mikään ei koskaan, ei koskaan muutu, jos asioita ei sanota ääneen. Hyvä Hölö !  :nauraa:

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pernasoppa

Totta joka sana. Avoimuutta pelätään.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: emppu79

Olipa oiva kannanotto!!! tosin toivoin että tuo helvetillinen ilmapiiri rajoittuisi vain osastolle jossa olen harjoittelussa, ikävä kuulla että näin on myös muualla. opiskelijana on vähän vaikea surffailla osastolla kun mitään ei saa kysyä mutta toisaalta et voi mitään tietääkään, vaikka muutamasta asiasta näyttäisi minulla olevan viimeisimmät tiedot, kun olen justiin niistä kurssit käynyt.

onko vaikeeta saada työnohjausta? tarviiko siihen olla jotkut kriteerit että sitä saa vai tuleeko ku vaan osataan pyytää?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pikku myy

onko vaikeeta saada työnohjausta? tarviiko siihen olla jotkut kriteerit että sitä saa vai tuleeko ku vaan osataan pyytää?

Ainaski meillä työnohjauksen puute johtuu rahattomuudesta ja ohjaajan puutteesta. Kuulemma asiaan korjausta tulossa, mutta työnohjausryhmän koko on maksimissaan 10henkilöä...

Kritereitä ne ei ole vielä määritelly ketkä pääsee, mutta sama ryhmä sitoutuu 2vuodeksi kerrallaan.

Hölö: Hienoa, että osasit tehdä näin kattavan ja totuudenmukaisen jutun!!  :( Jospa asiat hiukan muuttuis....

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Asswiper

Hyvin kirjoitettu Hölö!

Yksi selkeä syy näihin kaaostilassa oleviin työyhteisöihin on heikko ja ammattitaidoton johtoporras. Esimiehet tarvitsisivat kunnon koulutuksen henkilöjohtamiseen ja ongelmien ratkaisuun. Toinen yleinen syy näihin ongelmiin lienee alallamme vallitseva vaikenemisen kulttuuri. Ajatellaan että ongelma on siellä missä se tuntuu, eli olet itse ongelmaihminen jos nostat ongelman esille. En väitä että muilla aloilla työyhteisöt olisivat ana sen terveempiä, mutta korjattavaa olisi todella paljon. Yksi häpeän aihe alallamme on yleisesti esiintyvä sijaisten huono kohtelu.

Tässä olisi taas sopivia tutkimuksen aiheita hoitotieteilijöille, mutta eiväthän ne näin tärkeisiin aiheisiin tartu...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Cardina

Tässä olisi taas sopivia tutkimuksen aiheita hoitotieteilijöille, mutta eiväthän ne näin tärkeisiin aiheisiin tartu...

Työilmapiiriä,työhyvinvointia, johtamista ja organisaatiokulttuuria on kyllä tosi paljon tutkittu sekä kotimaassa että ulkomailla. Esim. Arto, Aleksi, Linnea, OVID -tietokannoista löytyy lähteet...

..ja mikä estää alkamasta itse tutkimaan aihetta, jos sen kokee tarpeelliseksi...?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Asswiper

..ja mikä estää alkamasta itse tutkimaan aihetta, jos sen kokee tarpeelliseksi...?

Täytyykin laittaa paperit vetämään hoitotieteelliseen, kunhan saan tämän edellisen koulun ensin kunnialla läpi  :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
holo

Huonojen esimiesten ongelma ei ole pelkästään hoitoalalla, jos ihan tarkkoja ollaan. Suomessa (ja varmaan muuallakin) esimiesasemaan nostetaan yksi työntekijöistä, jota varsinainen johtoporras pitää hyvänä duunarina. Ongelma siis syntyy mielestäni siitä, ettei kyseisellä työntekijällä ole välttämättä minkäänlaisia edellytyksiä henkilöjohtamiseen ja hallintoon - hän on vain työntekijä, joka osaa kyseisessä työyksikössä tehtävän työn.

Hyvän pomon pitäisi osata olla sopivassa määrässä kaveri ja kusipää - ei riitä se, että olet kaikkien kaveri ja koitat miellyttää (tosin se toinen äärilaita on aivan yhtä paha). Pomon homma on oikeasti tehdä ne vaikeat päätökset, mahdollisesti alaisia kuultuaan, ja huolehtia siitä että niitä noudatetaan. Tähän eivät useimmat pysty, koska he ovat joko kaikkien kavereita eivätkä saa aikaiseksi toimivaa järjestelyä tai vaihtoehtoisesti jyräävät kaikki, saaden tyrannin leiman.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Pulu

Osuit kolumnissasi naulan kantaan. Moniammatillinen yhteistyö on jotain muuta kuin nokkimisjärjestyksen noudattamista.

Työkulttuurissa ja sen kehittämisessä ollaan tänä päivänä hyvin vaihtelevasti edistytty jopa saman sairaalan sisällä olevien osastojen ja työryhmien välillä. Toisissa paikoissa kaikki muistavat sen, että he työskentelevät kaikki saman päämäärän saavuttamiseksi ja jokaisen työpanosta siihen tarvitaan. Työtoverit ja kollegat kunnioittavat toisiaan ja toistensa ammattiosaamista, arvostavat sitä vaikka se olisikin erilaista kuin itsellä ja auttavat toisiaan kehittymään. Kaikki tämä tapahtuu riippumatta siitä oletko virassa vai toimessa vai keikkasijainen, oletko perus-, lähi-, sairaan- tai terveydenhoitaja tai laitosapulainen tai fysioterapeutti tai opiskeletko joksikin näistä. Jokainen saa olla myös omalla persoonallaan työryhmän jäsen, oman ikäisenään ja omassa elämäntilanteessaan. Olen nähnyt ja kokenut sen, joten tiedän sen olevan olemassa.

Kuinka saisimme tämän ilmapiirin laajenemaan? Aloittaisimmeko tältä palstalta?  :happy:

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
sipriina4

juuri noin hölö,olen itse seurannut ystäväni tilannetta jossa töissä oli aivan mahdoton tilanne,ei auttanut kuin työpaikan vaihto.kyse oli siitä kun vähän vanhempi sh otti ystäväni silmä-tikukseen  ::ihmettelee::

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: msh -79

Sopivasti olin lukenut kirppikseltä hankkimaani H.G.Wellsin Historian ääriviivat (1924) kirjaa,jossa kuvattiin miten kiinalaisessa kulttuurissa ,muistaakseni Kiinan pohjoisessa kulttuurissa 1300 vuotta sitten paneuduttiin lasten kasvatuksessa hyvien tapojen ja sosiaalisten kykyjen kehittämiseen.Eli sielläkö asti on viimeinen sivilisaatio ,jossa ihmisiksi elämiseen on kiinnitetty huomiota?

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Wells perää uskonnon uudelleenliittämistä osaksi kasvatusta,koska hänen mielestään sen arvoja tarvitaan ihmisiksi elävän ihmisen kasvattamiseen.

(Muutenkin ukko hahmottelee kovia juttuja kuten maailmanpankkia,EU:ta ja mm. sitä miten Turkki integroidaan tulevaan kansojen yhteisöön.)

Olisihan meillä aineksia.Itselleni on ollut paras opus-Viihdy työssä niminen kirja,joka kannattaa lukea silloin tällöin uudelleen.TA(transaktioanalyysi)-teorian pohjalta oppia työnjohtamiseen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
lemmy

Edelliselle kirjoittajalle...oletko tarkemmin tutustutunut herraan wells? googlaamalla löytyy melko karmeaa tekstiä miehestä.  Kannattaisi ehkä hieman avata silmiä ja harrastaa itsekritiikkiä siihen mitä lukee.  Vai miten kolahtaa seuraava lainauksen lainaus herra wellsistä? ;

"Kirjailija H.G. Wells kirjoitti Stalinista, ettei hän ollut koskaan tavannut ketään niin avomielistä, oikeudenmukaista ja rehellistä ihmistä. 'Kukaan ei häntä pelkää ja kaikki luottavat häneen.'.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×