Kuinka pitkälle hoidetaan?

[opinpaikka]

Olen nyt jonkun aikaa työskennellyt hoivakodissa. Yksi asukas liikkuu itsenäisesti rollaattorin kanssa, pari autettuna muutaman askeleen, loput eivät. Useimmat dementoituneita, paitsi seassa pari nuorempaa, skarppia tyyppiä. Olen alkanut miettiä, hoidetaanko tuolla jo liikaa? Ihminen, joka ei halua syödä/juoda saa lisäravinteita, ruokaa tuputetaan..

Itse ajattelisin,että lähes kommunikoimaton ihminen, joka makaa päivät sängyssä, josta joskus nostetaan nosturilla tuoliin, kieltäytyessään syömästä  syötettynä, haluaa jo pois....

Kaikilla DNAR päätökset, mutta milloin perushoitoa  on jo liikaa? Tuolla ilmapiiri sellainen, että paras hoitaja saa kyllä syötettyä...

[sh vm 83]

Eihän DNaR-päätös linjaa hoitoa muuten kuin ei elvytetä. Muuten kaikkea hoitoa tulee jatkaa aktiivisesti.

työskentelen itse myös hoivakodissa. Päivittäistä hoitotyötämme määrittää asukkaan itsemääräämisoikeus, mutta vielä toistaiseksi kaikki haluavat syödä, toivovat tulevansa pestyiksi ja saavansa hoitajilta aikaa ja lämpöä. Toki joskus on tilanteita, kun asukas on pesemättä kaksi päivää tai nukkuu kaksi päivää eikä käy syömässä tai ota lääkettä, mutta ottaa sitten vastaan taas hoitoa.

ikävä, jos sairaanhoitajalla on se asenne, että kuinka pitkälle asukkaita hoidetaan. Meillä tosiaan ei elvytetä asiakkaita, mutta hoidetaan omien toiveiden, omaisten ja lääkärin ohjeiden mukaan. Kaikki muu hoito on elämää ylläpitävää.

onko lisäravinteiden tuputtaminen mielestäsi liikaa? Ja koetko että vanhukset pitää päästää pois jos he eivät halua olla täällä? 😳😳😳. Entäs jos saattohoidossa oleva asukas rupeaa syömään ja juomaan paremmin, vähennätkö vain ruoan antamista?

kuitenkin kun miettii että jos vanhus ei halua syödä, niin hän ei syö, tai ei halua juoda, niin ei juo. Mutta yleensä lisäravinteita on aina jokin tarkoitus, miksi niitä yritetään juottaa.

esimerkkinä työpaikastani, yksi asukas oltiin jo siirtämässä saattohoitoon kolmannen keuhkokuumeen aiheuttamien ongelmien vuoksi. Hän ei juuri syönyt ja juonut. Kun kivut alkoi olemaan paremmat, hän rupesi juomaan paremmin ja syömään paremmin. Vointi parani ja hän on edelleen keskuudessamme. Juo myös lisäravinnetta ja tällä hetkellä on tullut takaisin pudotetut 10 kiloa, hyvällä racitsemuksella.

 

toki tilanteet ovat erilaisia, mutta eikö hoitotyötä, varsinkin sairaanhoitajalla, pitäisi ohjata toisten auttaminen, ei sen miettiminen, kuinka nopeasti saisi vanhuksen lähtemään pois ?

[jupet]

Onko elämän pitkittäminen väkisin syöttämällä aina auttamista? Omasta tahdostaan syövä toki on eri asia mutta pakkosyöttämistä näkee paljon.

[opinpaikka]

en mieti kuinka nopeasti toisen saa pois, mutta sitä mietin, onko tämä elämä sellaista, jota ko ihminen haluaa elää. Esimerkkejä: syö ruokaa syötettynä niukasti, syötetään lisäravinteita, jotta  pienempi määrä ruokaa on ravitsevampaa. Kysytään kyllä, haluaako vanhus nousta tuoliin, mutta minusta sen "örähdyksen" jonka vanhus voi päästää, tulkinta on ihan hoitajasta kiinni.

Olen ilmaissut itseäni tosi huonosti, jos sh83  uskoo minun ajattelevan,että saattohoitolaiselle ei anneta ruokaa.

Lämpöä ja läheisyyttä ei kyllä ehdi toteuttamaan. Virikkeitä niin,että yksi pukee, toinen työntää pihan ympäri ja kolmas riisuu. Eli ruokaa ja puhtautta saavat, mutta "ei ihminen elä pelkästä leivästä"

Virikkeiden osaltakin minusta järjenkäyttö ei ole oikein sallittua; tärkeintä on,että saadaan ruksi virikekansioon. Onhan se osallistumista, kun sängyssä kuorsaa viriketoiminnan lähellä....

Onko kyse vain siitä,että olen väärä ihminen ko työhön?