på vei Posted January 29, 2016 Share Posted January 29, 2016 Mieltäni askarruttaa tällainen kysymys. Jos dementikko hoivakodissa pistää vastaan verikokeiden otossa, miten pitkälle hoitohenkilökunta voi mennä niiden ottamiseksi. Olen kuullut, että joskus on tarvittu kiinni pitelemään kolmekin hoitajaa, jotta verikoe on saatu otettua. Miten potilaan itsemääräämisoikeus? Hoitajan päämäärä tehdä hyvää ja välttää pahan tekemistä? Tietysti pakottamisen tarve täytynee arvioida kokeiden välttämättömyyden kautta... Mutta jos kyseessä on vuosikontrolli eikä kokeiden ottamatta jättäminen välttämättä johda tässä hetkessä mihinkään? Jos vertaan ei-muistisairaaseen, ei kokeita voisi ottaa, jos potilas niistä kieltäytyy ja ymmärtää kieltäytymisen haitat. Pitäisikö muistisairaan tapauksessa kysyä mielipide sitten edunvalvojalta/ lähiomaiselta? Link to comment Share on other sites More sharing options...
Kunkku Posted January 29, 2016 Share Posted January 29, 2016 Näytteitä saa ottaa väkisin vain tahdosta riippumattomassa hoidossa olevalta, joka tarkoittaa psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa olevaa potilasta, ei missään tapauksessa mitää hoitokotia. Tartuntatautilaki antaa myös joitain oikeuksia ja kehitysvammaisten osalta on tiettyjä omia sääntöjä, joita ei myöskään voi tapaukseesi soveltaa. Dementikkojen osaltahan näytteiden ottaminen väkisin on hyvin selkeästi laitonta, jos ei pakkotila pykälää katsota ja se on aika kaukaa haettua, vaikka sillä periaatteella nykyään toimitaankin. Muistisairaan omainen, edunvalvoja tai vastaavalla ei myöskään minkään lain mukaan ole mitään oikeutta antaa mitään rajoittamisen tai pakkohoidon lupia kenellekkään. Tämmöinen ei itseasiassa perustu mihinkään lakiin millään tavoin, kuten ei myöskään se, että lääkärillä olisi jotain erikoisoikeuksia antaa jotain rajoittamisen lupia näissä tapauksissa (talossa voi olla omat ohjeet). Perjaatteessa hoitaja voi aivan yhtä hyvin pakkotilaan perustuen rajoittaa potilasta kuin lääkärikin. Käytännössä tätä on kuitenkin tulkittu tuon pakkotila pykälän avulla, eli jos potilaalla on vaikka marevan hoito, sen vuoksi ettei saa keuhkoveritulppaa ja kuole, niin on potilaan edun kannalta parasta että se näyte saadaan otettua... Jos näytettä ei saada, niin marevan hoitoa ei pystytä toteuttamaan ja potilas menehtyy. .... Hehe, tuosta esimerkistäni tuli muuten mieleen, että jos ajattelee jotain keuhkoembolioiden takia marevanisoitua dementikkoa, joka ei anna suoninäytettä ottaa kuin väkisin, niin tuossä tapauksessahan siitä marevan hoidosta pitäisi lain silmissä luopua ja kokeilla jotain plavixia tai vastaavaa. Koska lain henki on vähin haitta ja ettei tarpeettomasti loukata oikeuksia. Niin tosiaan... Näiden dementikkojen hoidosta oli tulossa laki, joka määrää noista rajoittamisen mahdollisuuksista, mutta käsittääkseni sitä ei ole vieläkään saatu. Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Archived
This topic is now archived and is closed to further replies.