Potilaan kohtelu

[sh1974]

Minun oli pakko tarttua aiheeseen kun kuulin tällaisesta tapauksesta.. Iäkkäämpi hoitokodissa asuva  mies oli hoidossa eräässä terveydenhuollon yksikössä, koska tarvitsi sairauden vuoksi suonensisäistä antibioottihoitoa. Hoito toteutettiin moitteettomasti ja hoito oli hyvää, kunnes hänen tuli aika siirtyä takaisin hoitokotiin. Hoitaja vei miehen pyörätuolilla koko yksikön aulatilaan odottamaan taksia. Hoitaja itse palasi takaisin osastolle jättäen miehen odottamaan kyytiä yksin. Odotettuaan kaksi tuntia, mies oli vihdoin alkanut huhuilemaan apua, sillä kyytiä ei kuulunut, ei näkynyt. Aikansa huhuiltuaan miehen tilanteeseen kiinnitettiin huomiota. Alettiin selvittämään miksi mies oli odottanut aulassa useamman tunnin ja huomattiin että hänelle ei oltu edes soitettu kyytiä. Miestä oli kaipailtu hoitokodissa, jossa hän asuu, mutta sieltäkään ei kuitenkaan kukaan tarkistanut oliko miehen kyytiasia kunnossa. Miehelle saatiin kyyti järjestetty ja hän pääsi hoitokotiin. No mikä tässä nyt sitten sai minut kirjoittamaan.. Miestä ei perussairautensa vuoksi olisi saanut jättää yksin odottamaan taksikyytiä vaan voidaan puhua tässä tilanteessa heitteille jättämisestä. Miehen omaiset olivat tyrmistyneitä kuultuaan tapahtuneesta ja olivat ottamassa yhteyttä potilasasiamieheen asian tiimoilta. Kun mies kuuli tästä hän kielsi omaisia ehdottomasti ottamasta yhteyttä potilasasiamieheen tai mitenkään muutoin nostamaan asiaa esille sen enempää. Syy tähän oli, että tämä tapahtui pienellä paikkakunnalla ja mies pelkäsi, että viemällä asian eteenpäin hän vaikeuttaisi omaa asemaansa jos hän joutuisi uudelleen hoidettavaksi ko. yksikköön. Siis hän pelkäsi että nostamalla epäkohdan esille hän joutuisi mahdollisesti "tuntemaan nahoissaan" tämän. Voimmeko hoitajina olla tyytyväisiä työhömme jos potilas pelkää nostaa epäkohtia esille?! Johtuuko miehen pelko "kostamisesta"  jostakin aiemmin koetusta? Sitä en tiedä, mutta kyllä minulle itselleni tuli pahamieli siitä, että ammattiryhmäämme kohtaan pitää jonkun potilaan tuntea näin.. Ihmisiähän mekin olemme ja virheitäkin valitettavasti sattuu, mutta kyllä potilaan tulisi voida reklamoida ilman pelkoa mahdollisista seurauksista. Virheistä on mahdollista oppia ja tehdä tarkistuksia toimintatapoihin, mutta kuinka voimme kehittää toimintaa ja ottaa virheistä oppia jos potilaat ei uskalla niistä puhua. Olisiko meillä aihetta katsoa peiliin ja miettiä miten voimme omalla toiminnallamme kannustaa potilaita nostamaan epäkohdat esille ilman pelkoa seurauksista?

[Tiituska]

Itsellä on tullut usein tällaisia tapauksia vastaan erityisesti ikääntyneissä ihmisissä, etteivät kehtaa sanoa asioista(kehoituksesta huolimatta) mikäli ovat kokeneet mielestään vääryyttä.Nämä asiat eivät koske pelkästään hoitoalaa, vaan esimerkiksi kaupassa saatu kohtelu. Mielestäni on kyllä itsestään selvyys että meidän hoitoalan ihmisten on osattava kannustaa potilaita puhumaan myös niistä negatiivisista kokemuksista ja tarvittaessa neuvoa kuinka asioita on hyvä lähteä hoitamaan(potilasasiamies, osastonhoitaja...).