Jump to content
Pöllö

HS: Pula vanhusten hoitajista pahenee

Recommended Posts

Pöllö

Helsingin Sanomat 10.6.2013 kirjoittaa, että vuoteen 2030 mennessä yli 75-vuotiaiden määrä Suomessa kaksinkertaistuu. Samaan aikaan hoitajien määrä puolittuu, kertoo THL:n ikäihmisten palveluiden päällikkö Harriet Finne-Soveri. Vaatimukset kotihoidolle kasvavat entisestään. Hoitajalla voi nykyään olla päivittäin 7 - 10 asiakasta, viikonloppuisin jopa 15 - 17 käyntiä työvuorossa. Haastateltu kotihoitaja toteaa, ettei pysty tekemään työtään niin kuin haluaisi. Heinäkuussa tulee voimaan vanhuspalvelulaki, joka ei sisällä sitovaa määräystä, paljonko hoitajia tulee olla vanhuksia kohden. Laitoksiin suositellaan 0,5 hoitajaa vanhusta kohden.

 

Lue lisää Helsingin Sanomista http://www.hs.fi/kotimaa/Pula+vanhusten+hoitajista+pahenee/a1370750647482

 (maksutta HS:sta voi lukea 5 artikkelia viikoittain).

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
5UP3RN47UR4L

Itse en kyllä koskaan haluaisi kotihoitoon tai hoivaosastoille töihin. Masentavan yksitoikkoisia paikkoja, joissa ei koskaan tapahdu mitään. Olen joskus ollut harjoittelussa hoivaosastolla ja osasto oli täynnä elämäänsä pettyneitä perushoitajia, joita ei paljon uusin hoitotieteen tieto kiinnosta/tavoita. Tietysti jotkut nauttivat hoivatyöstä ja kotihoidosta, mutta minä viihdyn parhaiten työssä, jossa joutuu mahdollisimman vähän tekemisiin perushoidon kanssa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

Itse en kyllä koskaan haluaisi kotihoitoon tai hoivaosastoille töihin. Masentavan yksitoikkoisia paikkoja, joissa ei koskaan tapahdu mitään. Olen joskus ollut harjoittelussa hoivaosastolla ja osasto oli täynnä elämäänsä pettyneitä perushoitajia, joita ei paljon uusin hoitotieteen tieto kiinnosta/tavoita. Tietysti jotkut nauttivat hoivatyöstä ja kotihoidosta, mutta minä viihdyn parhaiten työssä, jossa joutuu mahdollisimman vähän tekemisiin perushoidon kanssa.

Koho ei ollut missään vaiheessa "masentavan yksitoikkoista", minäkin siellä pyörähdin 6vk harjoittelussa. Jokainen päivä oli erilainen.

Hoivaosastosta ei ole kokemuksia.

 

Onneksi meillä on laaja kenttä, meille kaikille.

Henkilökohtaisesti minulla nousee takatukan alta ihokarvat pystyyn, jos joku tekee noin syväluotaavan analyysin jostain hoitoalan työpaikasta lyhyen harjoittelun jälkeen. Ja ei ymmärrä perushoidon olevan melkoisen suuri kakku koko ihmisen kohtaamisessa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Vieras

Pulako,,,hah ! Säästölinja vanhuspuolella,,,,,siinä vika !! :piru:

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Sairaanhoitajatar

Itse en kyllä koskaan haluaisi kotihoitoon tai hoivaosastoille töihin. Masentavan yksitoikkoisia paikkoja, joissa ei koskaan tapahdu mitään. Olen joskus ollut harjoittelussa hoivaosastolla ja osasto oli täynnä elämäänsä pettyneitä perushoitajia, joita ei paljon uusin hoitotieteen tieto kiinnosta/tavoita. Tietysti jotkut nauttivat hoivatyöstä ja kotihoidosta, mutta minä viihdyn parhaiten työssä, jossa joutuu mahdollisimman vähän tekemisiin perushoidon kanssa.

Voi että miten surullista lukea tällaista sairaanhoitajaopiskelijalta. Minusta työssä näkyy vain se kokemattomuutesi - kun menet yleistämään noin.

On hyvä, että hoitoalalla on erilaisia hoitajia ja erityyppisistä tehtävistä kiinnostuneita. Itsensä kehittäminen ja omasta alasta kiinnostuneisuus on äärettömän iso plussa. On se kurjaa, työssä kun työssä kohdata ihmisiä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa oma työnsä. Mutta niin paljon on omasta asenteesta kiinni miten itseensä, omaan ammattitaitoon, alaan ja erityyppisiin työtehtäviin suhtautuu. Kuitenkin se perushoito on pohja kaikessa ihmisen hoitamisessa ja jokainen oppimasi asia oli se sitten minkä tyyppinen työpaikka tahansa, on osa kasvattamaan omaa ammatillista kehittymistäsi. Olen itse työskennellyt niin perushoidollisissa työpaikoissa, perioperatiiviseen työhön ja nyttemmin teholla ja voisin sanoa vaan, että on ajatukset muuttuneet vuosien aikana. KAIKKI on kasvattanut minua siksi mitä nyt olen. Arvosta itseäsi, työtäsi, kollegoitasi, kehitä itseäsi jatkuvasti - siitä rakentuu se oma ammatillisuus - oli se työpaikka sitten perushoidon osastolla tai missä vaan. Se oma paikka varmasti löytyy, mutta ei pidä väheksyä muita :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Eija

Itse en kyllä koskaan haluaisi kotihoitoon tai hoivaosastoille töihin. Masentavan yksitoikkoisia paikkoja, joissa ei koskaan tapahdu mitään. Olen joskus ollut harjoittelussa hoivaosastolla ja osasto oli täynnä elämäänsä pettyneitä perushoitajia, joita ei paljon uusin hoitotieteen tieto kiinnosta/tavoita. Tietysti jotkut nauttivat hoivatyöstä ja kotihoidosta, mutta minä viihdyn parhaiten työssä, jossa joutuu mahdollisimman vähän tekemisiin perushoidon kanssa.

Huomaa että olet nuori tai sitten muuten vaan kokematon. Työ vanhusten parissa ei ole minusta koskaan ollut yksitoikkoista. Heillä on niin paljon annettavaa meille nuoremmille. Itse työskentelen muistisairaiden parissa ja kehitän työtäni niin paljon kun siihen annetaan mahdollisuuksia. Ihmisen kohtaaminen ei ole mikään itsestäänselvyys, siihen oma kokemus ja koulutusen pohja antavat työkalut ja se oma persoona on sen rakennusaine. Aina yhtä mielenkiintoista kun tapaa uuden ihmisen. Itse taas paljon mielummin työskentelen ihmisen kanssa syvästi kuin tekemässä erilaisia "temppuja" jossakin yksikössä jossa vaihtuu hoidettavat kokoajan. Onneksi meitä on moneksi ja toivon että nuoristakin nousee niitä jotka ymmärtävät vanhustyön arvokkuuden.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Vierailija

Itse en kyllä koskaan haluaisi kotihoitoon tai hoivaosastoille töihin. Masentavan yksitoikkoisia paikkoja, joissa ei koskaan tapahdu mitään. Olen joskus ollut harjoittelussa hoivaosastolla ja osasto oli täynnä elämäänsä pettyneitä perushoitajia, joita ei paljon uusin hoitotieteen tieto kiinnosta/tavoita. Tietysti jotkut nauttivat hoivatyöstä ja kotihoidosta, mutta minä viihdyn parhaiten työssä, jossa joutuu mahdollisimman vähän tekemisiin perushoidon kanssa.

Surullista luettavaa, hoivaosasto antoi erittäin paljon vaikka on kiirettä. Välillä oikeasti pystyi toimimaan vanhusten kanssa,itselläni oli tapa soittaa vanhaa musikkia kun odottivat esm. ruokailua. Moni nautti vaikka ei nähnyt mutta kuulivat kyllä <3. Toiseksi monet ketkä makasivat päivittäin pedeissään musiikkilla oli todella suuri vaikutus.

Yritin itse hoitaa niin kuin olisin halunnut että minua hoidetaan kun vanhaksi tulen. Hienoa ettet työskentele vanhusten parissa et ainakaan omaa mielipahaasi heille kosta !!!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kotsari

Itse en kyllä koskaan haluaisi kotihoitoon tai hoivaosastoille töihin. Masentavan yksitoikkoisia paikkoja, joissa ei koskaan tapahdu mitään. Olen joskus ollut harjoittelussa hoivaosastolla ja osasto oli täynnä elämäänsä pettyneitä perushoitajia, joita ei paljon uusin hoitotieteen tieto kiinnosta/tavoita. Tietysti jotkut nauttivat hoivatyöstä ja kotihoidosta, mutta minä viihdyn parhaiten työssä, jossa joutuu mahdollisimman vähän tekemisiin perushoidon kanssa.

 

Itsestähän tuo on paljon kiinni mitä mistäkin työsti irti saa. Kotihoidossakin valitettavasti on hoitajia, jotka tekevät vain sen pakollisen eivätkä jaksa/osaa/koe että kuuluu työhön mikään muu. Kotihoidossa nimenomaan sattuu ja tapahtuu jatkuvasti, hyvässä ja pahassa. Ja ne mielettömät persoonat joita saa tavata ja tutustua kotioloissa :) 

 

Kotihoidossa vastuun ottamista on erityisen paljon, koska sitä osaston tukea, lääkäriä ja tutkimuksia ei ole noin vain saatavilla. Pitää osata itse tehdä hoidon tarpeen arviointia ja päätöksiä, joskus hyvinkin akuutisti. Itse toimin kotihoidon yksikössä jossa hoidetaan mm saattohoitopotilaita, tiputellaan antibiootteja sun muita, imetään ja huuhdellaan kaikkea mahdollista, jatkuvasti arvioidaan tilanteita ja konsultoidaan lääkäriä ja tilaillaan ambulanssia jne. Ei todellakaan mitään tympeää perussettiä, mä tyky-tyky-tykkään :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Hih, täytyy sanoa, että itse ajattelin, ettei perushoitoa koskaan. Syynä oli ehkä harjoittelupaikan johtaminen (itse ohjaaja oli aivan loistava) - ja tiukka säästölinja, mikä valitettavasti näkyi potilaalle jäävässä ajassa. Ikävä näin, kyllä ne vanhukset ovat ihmisiä muistihäiriöineen kaikkineen. Ja katsotaan, missä itse on siinä iässä... Mutta kas kummaa, kun samat kuviot alkoivat tulemaan vastaan nimenomaan, mitä raskaampaan hoitoon mentiin. Leikkausosastolla asennot ja ergonomiat huomioidaan, ja tehohoidossa perushoidon kaikista opeista oli valtavasti hyötyä. Ympyrä todella sulkeutui, semminkin kun tehohoidon tutkimuksissa nousi esiin kaikenlaista mielenkiintoista, miten perushoito tai hoitamatta jättäminen vaikuttaa potilaaseen, jopa erilaisiin infektio- yms. riskeihin, jopa kuolleisuuteen. Pesut, hampaiden hoidot, silmän kosteudet, asennot, ihon tarkkailut, alapään siivoamiset sun muut hiusten pesut suolen toiminnasta ja virtsaamisen tarkkailusta (erittäin tärkeä seurattava asia) saivat aivan uuden ulottuvuuden. Nykyään vastaan tulee ihan anestesiologeja, jotka tarkastavat potilaan asennon, huolehtivat silmistä, kurkkaavat suun limakalvoa ja ties mitä, jos aikaa on. Ambulanssiharjoitteluissa tuli kotihoitoon liittyviä tehtäviä vastaan, ja kyllähän siinä tuli erilaisia akuuttitilanteita sielläkin heillä vastaan.

 

Oikeastaan loistava kommentti, kirvoitti hyvää keskustelua! Näin se menee, ihmiset ovat erilaisessa kehitysvaiheessa tai kiinnostuneita eri asioista. Kaikkia tarvitaan... :P

Muokattu - Pöllö

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
5UP3RN47UR4L

Niin, en minä missään vaiheessa sanonut, etten ymmärrä perushoidon merkitystä potilaan hoidossa. Sehän se on kaiken a ja o, mutta jos minun 8 tunnin työpäivä koostuisi vain pelkästään pesuista ja syötöistä, kyllästyisin kuoliaaksi. Tällä hetkellä olen harjoittelussa keskussairaalan päivystyspolilla, jossa on toki vanhuksia, mutta myös nuorempaa väkeä. Ja potilaat ennen kaikkea liikkuvat nopeasti eteenpäin.

 

Oma sairaanhoitajan koulutukseni päättyy tänä kesänä, kun valmistun, ja ajatuksenani olisi hakea lääkkikseen jatkamaan. Omalla kohdallani se on vähän niin, että ymmärrän eritteiden laadun tarkkailun potilaan hoidossa, mutten välttämättä itse haluaisi olla aina niitä eritteitä toimittamassa.

  • Tykkää 2

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
holbs

 Olen joskus ollut harjoittelussa hoivaosastolla ja osasto oli täynnä elämäänsä pettyneitä perushoitajia, joita ei paljon uusin hoitotieteen tieto kiinnosta/tavoita.

 

Mulla oli ainakin mukavat työkaverit, kun tein lähihoitajana töitä vanhainkotiin. Ja nykyään myös on (tk-vuodeosasto) Työyhteisö taitaa olla painavin syy miks oon viihtyny niin pitkään nykyisessä duunissa  :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Mimmi

Kotihoidossa ensimmäistä kertaa. Saldo, kolmantena päivänä saan opetettavaksi opiskelijan, joka kesätöissä siellä. Huh, enhän itse tiedä kotihoidon piirissä olevista ihmisistä mitään, saati osoitteita. (Niitä ei missään ylhäällä) Kirjoitettuna asiat mitä pitää missäkin tehdä, mutta muutaman päivän kuluttua selviää, että siellä pitää tehdä vielä sitä ja tätä. Huh, miten voi olla ajatustenlukija! Siellä me sitten yritetään löytää paikkoja, kaksi, joilla ei ole mitään tietoa tietoa koko alueestakaan. Sunnuntain saldo minulle 19 käyntiä. Valituksia asiakkailta, kun en kerkeä joka paikassa olla yhtäaikaa. 

Minusta tätä pitäisi kehittää. Kehittää niin, että uusi työntekijä tai sijainen saisi kaikki olennaiset tiedot heti ja näinollen voisi helposti lähteä yksin käynneille. 

Paljon muutakin puutteita perehdytyksessä. 

Mutta, nyt positiivisuutta kehiin ja kehittämään! Toivottavasti tässä paikassa löytyy sellaiseen aikaa!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Katja
5UP3RN47UR4L

Vaihda alaa silla joka paikassa tulet tekemaan sita perushoitoa. Kommentistasi huokuu kokemattomuus ja koko alan aliarviointi. Vanhustyo on haastavaa ja raskasta seka henkisesti ja psyykkisesti. Tee palvelus myos tuleville potilaille ja mene oiskelemaan jotain muuta alaa. 

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
lumikeiju

Niin, en minä missään vaiheessa sanonut, etten ymmärrä perushoidon merkitystä potilaan hoidossa. Sehän se on kaiken a ja o, mutta jos minun 8 tunnin työpäivä koostuisi vain pelkästään pesuista ja syötöistä, kyllästyisin kuoliaaksi. Tällä hetkellä olen harjoittelussa keskussairaalan päivystyspolilla, jossa on toki vanhuksia, mutta myös nuorempaa väkeä. Ja potilaat ennen kaikkea liikkuvat nopeasti eteenpäin.

 

Oma sairaanhoitajan koulutukseni päättyy tänä kesänä, kun valmistun, ja ajatuksenani olisi hakea lääkkikseen jatkamaan. Omalla kohdallani se on vähän niin, että ymmärrän eritteiden laadun tarkkailun potilaan hoidossa, mutten välttämättä itse haluaisi olla aina niitä eritteitä toimittamassa.

 

Vaikutat asenteeltasi persoonalta jota en haluaisi kohdata työkaveina enkä potilaana, olitpa sitten hoitaja vai lääkäri. Mutta ehkä sinäkin vielä kasvat ja kehityt ihmisenä, vaikutat vielä kovin nuorelta....

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

OT:

 

Jännä, miten 5UP3RN47UR4Lin kommentit voi lukea kahdella tapaa. En viime kädessä toisella lukemisellakaan löydä perushoitoa väheksyvää tai vanhustyötä arvostamatonta asennetta, vaan halun tehdä töitä toisenlaisessa ympäristössä. Tällä asenteella toimivia tulee vastaan siellä täällä, yksi ei halua olla päivystyksessä vaan vanhusten kanssa, toinen ei halua tehdä töitä vanhusten osastolla vaan päivystyksessä. Molempia tarvitaan. 

 

Ok, tietysti tuo kommentti sektorin yksitoikkoisuudesta ja kokemus osaston ilmapiiristä voidaan lukea yleistävällä tavalla, mutta näin se vain on, että olemassa on osastoja, joissa se ilmapiiri on hyvin huono. Ilmeisesti 5UP3RN47UR4L on ollut yhdellä sellaisessa harjoittelussa, ja myös sen voi sanoa ääneen. Eritoten siksi, että jos harjoittelijalle jonkin sektorin harjoittelussa kipataan kaikki sonta ja negatiivisuus päälle, niin totta kai se helposti leimaa kasvavassa vaiheessa olevalle koko tontin moiseksi, kun kokemusta muusta ei vielä ole. Ääneen voin sanoa, että käsittämätön johtaminen yhden alueen harjoittelupaikassa johti aika kielteiseen käsitykseen ko. tontista, siinä määrin, etten edelleenkään voi kuvitella meneväni ko. tontille töihin... Ei opiskelijalle tietysti taivaspaikkaa pidä luvatakaan, mutta kyllähän viikkojen mittaan sitä oppii lukemaan asioiden läpi ja näkemään kaikenlaista, mitä osastolla tapahtuu. Sitten on aika turha ihmetellä, etteivät harjoittelijat todellakaan halua tulla koskaan töihin tontille, jossa vaikkapa henkinen väkivalta tai nuorempien nöyryyttäminen ovat arkipäivää...

 

Itse kuulen liki viikoittain, ettei joku voisi tehdä sitä työtä, mitä itse teen, mutta en koe siinä olevan mitään henkilökohtaista. Joku haluaa hoitoalalle, joku ei, joku haluaa tehdä hoitoalan sisällä yhtä, joku ei. What's the bid deal?

 

OT ends.  :-X

Muokattu - Pöllö
  • Tykkää 1

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
vertebra

Pöllön kanssa samoilla linjoilla. Hoitoalalla työskentelee monenlaisia ihmisiä ja se on ainoastaan hyvä, sillä erilaisille ihmisille sopivat erilaiset työt ja kaikkia tarvitaan.

 

Vanhustyössä työvoimapula johtuu minun nähdäkseni pitkälti tuosta jo olevasta työvoimapulasta. Koska työntekijöistä on pulaa, töissä olevilla on jatkuva kiire ja koska työssä on jatkuva kiire, hoitajat menevät mieluummin töihin johonkin, jossa saman palkan saa helpommalla. Syntyy itseään ruokkiva kierre. Työllistymistilanne on hoitoalalla hyvä, joten hoitajalla on hyvät mahdollisuudet valita millaisessa paikassa työskentelee.

Muokattu - vertebra

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

Minulla on lyhyt kokemus hoitoalasta (5v ammatissa), mutta nyt jo on törmännyt ihmisiin, jotka eivät osaa ihmisen kohtaamista.

Se kohtaamisen juju piilee omissa arvoissa, ajatusmaailmassa ja toisen ihmisen huomioon ottamisena.

 

Siksi nimerk. 5UP3RN47UR4L sai varmasti karvat pystyyn, vaikkei sitä niin tarkoittanut? Sillä näissä hommissa on hyvä olla laaja kohtaamisen taito, niin työkavereiden keskuudessa, kuin potilaiden keskuudessa.

Laajempien kokonaisuuksien ymmärtäminen auttaa ymmärtämään työtä itsessään, potilaan suhtautumista, työkaverin ja kollegan suhtautumista.

 

Me emme voi pelastaa maailmaan, selvääkin selvempi juttu. Ja osalle meistä työ on työtä, kaikki Florence-jutut alkaa olla aika vanhaa asiaa jo.

 

Mutta jos valita saa, otan puhelimen päähän, kasvokkain tai työpariksi ihmisen, jolla on oikeus omiin mielipiteisiinsä. Mutta hänellä tulee olla myös laaja kokemus potilaan hoitopolusta, miksi mitäkin tapahtui ja mikä oli syy-seuraus.

 

Liikaa laput silmillä-ihmiset ovat monesti työhönsä tympääntyneitä, kohtelevat työkavereita ja potilaita väsyneen kyllästyneesti. Siinä ei sitten meikäläisen silmissä ainakaan saa plussapisteitä, jos "elämäänsä pettynyt perushoitaja" tärähtää takaisin. Sitä vähän niinko sai, mitä tilasi.

Ymmärrän täysin ammatinvalintaan kohdistuneet pettymykset, mitä kukin käy läpi opiskelun ja töiden merkeissä.

 

Semmonen yks pikku juttu vaan, että vanhusten määrä ei vähene, perushoidot ei varsinkaan vähene.

 

Hankakala selittää, ihmisen asenne ratkaisee paljon. Näissäkin teksteissä.

 

5UP3RN47UR4L nimerk. hakee lääkikseen, hyvä. Voin taata ja vakuuttaa, että tulee päivä jolloin toivoisi olevansa vaan "perushoidoissa". Sillä lääkärinä kantaa erityyppistä vastuuta, kokonaisuutta.

 

Toivotan onnea hakuun!

 

*ainakin miljuuna typoa*

Muokattu - Keep the faith

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Minulla on lyhyt kokemus hoitoalasta (5v ammatissa), mutta nyt jo on törmännyt ihmisiin, jotka eivät osaa ihmisen kohtaamista.

Se kohtaamisen juju piilee omissa arvoissa, ajatusmaailmassa ja toisen ihmisen huomioon ottamisena.

Siksi nimerk. 5UP3RN47UR4L sai varmasti karvat pystyyn, vaikkei sitä niin tarkoittanut? Sillä näissä hommissa on hyvä olla laaja kohtaamisen taito, niin työkavereiden keskuudessa, kuin potilaiden keskuudessa.

Laajempien kokonaisuuksien ymmärtäminen auttaa ymmärtämään työtä itsessään, potilaan suhtautumista, työkaverin ja kollegan suhtautumista.

Tästä kaikesta voidaan käyttää myös nimitystä pelisilmä. Joillakin se on jo syntyjään, useimmilla meistä se paranee uran aikana ja toisille sitä ei jostain syystä tunnu muodostuvan milloinkaan. Mutta ei pelisilmätön hoitaja tarpeeton ole, kyllä joka osastolle yksi huono esimerkki pitää mahtua...;)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Janne

Minusta on hyvä, jos näin laajasta ammatillisesta kentästä pystyy sulkemaan paikkoja, joissa ei halua työskennellä, se on molempien etu, niin potilaan kuin hoitajankin. Mielipiteissä on se hyvä puoli, että niitä voi sitten sujuvasti muuttaa, kun itse muuttuu ammatillisen kasvun, elämäntilanteen tai muun syyn takia.

Itsellä on ollut hoitoalalla alusta asti selkeä "maali", joten ymmärrän tuota paljon keskustelua nostanutta kommenttia. Pitää vaan muistaa, että se vika ei ole siinä työssä, vaan siinä, että itseä ei ole tehty siihen työhön, jollekin toiselle se voi olla paras duuni ikinä.

  • Tykkää 2

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

Minusta on hyvä, jos näin laajasta ammatillisesta kentästä pystyy sulkemaan paikkoja, joissa ei halua työskennellä, se on molempien etu, niin potilaan kuin hoitajankin. Mielipiteissä on se hyvä puoli, että niitä voi sitten sujuvasti muuttaa, kun itse muuttuu ammatillisen kasvun, elämäntilanteen tai muun syyn takia.

Itsellä on ollut hoitoalalla alusta asti selkeä "maali", joten ymmärrän tuota paljon keskustelua nostanutta kommenttia. Pitää vaan muistaa, että se vika ei ole siinä työssä, vaan siinä, että itseä ei ole tehty siihen työhön, jollekin toiselle se voi olla paras duuni ikinä.

Menee jankuttamiseksi, mutta tuo "oivallusko" antaa luvan lyödä leiman niiden otsaan, jotka sitä kyllästyttävää perushoitoa tekevät, ymmärtämättä  hoitotiedettä? Siihen kohtaan juuttu monen aamupalat tuossa ap:n kirjoituksessa, näin uskon.

Se on sitten sama, jos ilmoitan tässä viestissäni kaikkien ppkl:lla ja lansissa olevien ihmisten olevan jotenkin tyhjää elämää viettäviä pillikuumeisia tempuntekijöitä, kun pitää töistä hakea potkua siihen elämäänsä....siksi eivät voisikaan tehdä sitä perustason työtä hoivaosastolla, ihmisen kohdaten. Ei riitä paukut siihen?

Ja näin en siis ajattele! Kiitos kaikkien jotka lansissa ja polilla työtä tekevät, erittäin ammattitaitoisesti vieläpä.

 

Minulla ei ole valittamista, onneksi päivittäinen työ moniammatillisesti antaa pääosin loistavia kohtaamisia eri ammattiryhmien kanssa. Siinä menee muistihäiriöiset vanhukset, hoitsut, lääkärit kuin kaikki muutkin. Ja se on totisesti rikkaus, työn suola. Samalla perusteilla olen valinnut polkuni hoitoalalla ja myös minä ajattelen sen olevan niin minulle, kuin muillekkin, paras juttu. Tekee sitä, mikä parhaalta tuntuu ja missä kokee onnistumista, on motivoitunut. Täysin selvä asia.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Janne

Menee jankuttamiseksi, mutta tuo "oivallusko" antaa luvan lyödä leiman niiden otsaan, jotka sitä kyllästyttävää perushoitoa tekevät, ymmärtämättä  hoitotiedettä? Siihen kohtaan juuttu monen aamupalat tuossa ap:n kirjoituksessa, näin uskon.

Itse en siitä kirjoituksesta löytänyt tuota leimaamista kuin yhtä harjoittelussa koettua osastoa, ja sen henkilökuntaa kohtaan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

Itse en kyllä koskaan haluaisi kotihoitoon tai hoivaosastoille töihin. Masentavan yksitoikkoisia paikkoja, joissa ei koskaan tapahdu mitään. Olen joskus ollut harjoittelussa hoivaosastolla ja osasto oli täynnä elämäänsä pettyneitä perushoitajia, joita ei paljon uusin hoitotieteen tieto kiinnosta/tavoita. Tietysti jotkut nauttivat hoivatyöstä ja kotihoidosta, mutta minä viihdyn parhaiten työssä, jossa joutuu mahdollisimman vähän tekemisiin perushoidon kanssa.

Boldaus minun.

Me luemme eri tavoin viestiä? Minusta tuossa kirjoitetaan selvästi yhden harjoittelun perusteella kaikkien paikkojen olevan samanmoisia, masentavan yksitoikkoisia?

Ko. osasto on todella voinut olla paikkana aivan riivatun huono, sitä ei käy kieltäminen. Mutta että kaikki paikat olisivat samoin...? Ja oliko sitä KOHO:n kokemusta vai ei? Viestin perusteella ei?

 

Myöskään minä en ole työskennellyt koskaan hoivaosastolla, pitkäaikaislaitoshoidossa tai palvelutalossa. Enkä lanssissa, enkä ppkl:lla. Juuri siksi en ihan heti rupeis väittämään porukan olevan elämäänsä pettyneiksi ja vetäisi jotain hoitotiedettä siihen vielä mukaan. Juu en. En vaikka pari tökekäytöksistä on vastaan tullut noissa merkeissä.

Ihminen voi olla tosi-tosi nuija, vaikka olisi mikä resitentti ja pää-vara-johtajan seuraava laukun kantaja. Ei siinä tittelit auta, moukka mikä moukka.

 

Summa summarum, elämä opettaa varmasti. Meitä kaikkia.

Muistelen lääkiksien saaneen joskus arvostelua juurikin siitä, että eivät opeta ihmissuhdetaitoja? Taisi olla taannoin lääkärilehden artikkeli, minkä luin.

Se on suuri etu, että duunissa voi lukea netin kautta alan julkaisut. Pysyy vähän kärryillä, missä taas mennään.

 

Mutta pitemmittä puheitta; tsemppiä niihin lääkiksen pääsykokeisiin! Ihan vilpittömästi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Hoitsu

Meillä KOHO:ssa arkisin 10-12 asiakaskäyntiä on nykyään normaalia aamuvuorossa ja iltaisin rima hipoo 20 asiakaskäynnin molemmin puolin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
5UP3RN47UR4L

Niin. Miten sen nyt ottaa. Tässä keskustelussa näkyy tämän alan naisvaltaisuus ja se että jokainen ajattelee tekevänsä sitä kaikista tärkeintä työtä. Ja vaikkei minulla sitä monen vuoden työkokemusta hoitoalasta vielä olekkaan niin kyllä nuo asiat näkyvät jokapäiväisessä hoitotyössä. Kun joku sanoo, ettei haluaisi koskaan olla tk:n vuodeosastolla, koska siellä suurin osa työajasta menee perushoitoon, niin heti lyödään leima otsaan etten minä tk:n työntekijöitä arvosta. Näin ei suinkaan ole. Herran tähden, jos tk:n vuodeosastot tai esh vuodeosastot ei vetäisi kunnolla, niin muorit ja vaarit tukkisivat päivystykset yms.

 

Ja kyllä minä siitäkin olen tietoinen, ettei perushoitoa voi missään hoitotyössä välttää. Kyllä sitä päivystyspolillakin tulee. Mutta minä olen ottanut sen periaatteen, että valmistun alalle jossa minulla on vara valita mitä haluan tehdä ja tietysti valitsen sellaisen paikan, joka eniten tyydyttää omaa tapaani työskennellä. Tykkään lyhyistä ja ytimekkäistä potilaskontakteista yhdistettynä kovaan kliiniseen työhön, jätän pidemmän linjan puurtamisen suosiolla siitä enemmän pitävälle.

  • Tykkää 1

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Torlohka

Harjoittelujakso (ja 90-luvulla työskentely alalla kiertävänä) sai minut rokottautumaan ainakin pitkäaikaisosastoja vastaan.

 

"Vanhustyo on haastavaa ja raskasta seka henkisesti ja psyykkisesti." Nimenomaan. Siksi tällä palkalla lähihoitajana en sinne mene. Ei kunto kestä, ei fyysinen eikä psyykkinen. Toisille sopii paremmin tuo ja toisille tämä.

 

Mutta tämäkään rokotus tuskin ikuisuutta kestää. Ehkä jos ja kun rupean keikkailemaan, voisin käväisäkin... jospa vaikka löytyis inhimillinen paikka jota empaattinenkin ihminen kestäis, yhden vuoron kerrallaan ja niin kuin supernaturaali, ehkä se ei menisi tylsäksi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras
Olet jättämässä kommenttia vieraana. Jos sinulla on tunnus, kirjaudu sisään.
Vastaa aiheeseen...

×   Lisäsit muotoiltua sisältöä.   Restore formatting

  Only 75 emoticons maximum are allowed.

×   Linkkisi on upotettu automaattisesti..   Näytä pelkkä linkki.

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


×