Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Vieras: Easy_Stick

Suolitukos?

Recommended Posts

Vieras: Easy_Stick

Hei!

Olen uusi tällä foorumilla. Opiskelen lähihoitajaksi, ja olen käyny näillä sivuilla lukemassa hyvinkin tärkeitä asioita. Suuntaan vanhuksiin, joten haluaisinkin kysyä teiltä mielipidettä erääseen asiaan. Olin keväällä 2004 paikallisessa vanhainkodissa työharjoittelussa eräällä osastolla, jossa oli hyväkuntoisia, mutta myös vuodepotilaita. Pidin jaksosta paljon, sillä työskentely vanhusten kanssa on aivan juuri sitä mitä haluan tehdä. Kuitenkin huomasin eräitä asioita, kuten vanhusten eriarvoinen kunnioittaminen. Toisia vanhuksia kohdeltiin huomattavasti paremmin kuin toisia jne. Esim. ruotsinkieliset vanhukset saivat parempaa kohtelua kuin suomenkieliset ja varsinkin jos omaiset osasivat nuoleskella hoitajia, parempaa hoitoa tuli. Mitään väkivaltajuttuja ei tapahtunut. Tai ainakaan minun silmiini ei ko. tapauksia osunut.

Järkyttävin tapaus oli, kun eräs eläkkeelle jäävä apuhoitaja (vihasi minua kuin ruttoa, sillä ei kestänyt että osastolle tulee joku "korkeampi" arvoinen ja vielä nuori tyttö) syötti erästä naista, jolla oli toispuolihalvaus. No tämä nainen ei tietenkään voinut syödä samaan tahtiin kuin muut, sillä ruoka ja juoma tulivat aina suunpielistä ulos, joten rauhalliseen tahtiin tämän kanssa sai ruokailla. Kerran sitten ohjaajani sattui menemään huoneen ohitse, jossa naista tämä apuhoitaja oli syöttämässä. Ohjaajani kuuli, kuinka apuhoitaja huusi naiselle, että yritäpäs nytten syödä, ettei ruoan kanssa pelleillä jne! Siis aivan uskomatonta.. Vaikka kuinka apuhoitaja olisi kyllästynyt työhönsä ja odotti pääsyä eläkkeelle, ei silti ihmisille saa huutaa ja varsinkaan silloin jos toinen ei voi mitään että ruoka tulee suunpielistä ulos. Muutenkin tällä apuhoitaja oli todella tyly, ei auttanut, vaikka kerran pyysin hänet vain katsomaan viereen että meneekö tekemäni asia oikein. Noh, tämä siihen että pyydä oma ohjaajasi. Vanhus odotti huoneessaan, kun tämä ei voinut tulla kuin vain seisomaan viereen ja katsomaan toimenpidettä. Paljonko oikeasti vaatii energiaa moinen.. ja silloin ei edes ollut kiirettä, vaan kahvitauko oli alkamassa.

Noh, viimeisellä viikolla kun olin sitten näyttövaiheessa jo. Tämä samainen nainen, jolla tämä toispuolihalvaus on ollut, täytti 80v. Vaikka 80 vuotta täyttänyt nainen ei pystynytkään puhumaan, ymmärsi todella hyvin vielä asioita. Omahoitaja sitten kävi onnittelemassa ja antoi kortin vielä naiselle. Kaikkein järkyttävintä oli saada kuulla, ettei kukaan omainen ollut käynyt onnittelemassa naista tämän 80-vuotissyntymäpäivien johdosta!! Eikä tässä vielä kaikki. Ko.naisella piti olla vatsantoimituspäivä syntymäpäivinä, mutta vatsa ei kuitenkaan toiminut. Eikä toiminut seuraavaan viikkoon. Nainen kuoli synttäreistä viikkoa myöhemmin. Viikon aikana naiselle annettiin vatsantoimituslääkkeitä tabletteina, peräruiskeina, risiiniöljynä, vesiperäruiskeina. Mitään ei tullut ulos. Osastonhoitaja, joka suosi ruotsinkielisiä asiakkaita, sanoi että kyllä täällä suoliäänet kuuluu, mutta ei lähettänyt sairaalaan. 80-vuotiaalle naiselle nousi sitten kuume, jota hoidettiin kovilla särkylääkkeillä. Paratabsia jne isoja annoksia. Ruoan antaminen lopetettiin kun nainen ei voinut kuumeissaan ja kivuliaana syödä mitään, juomaa silloin tällöin. Omaisille ilmoitettiin, että homman nimi tämä. Noh, nainen sitten kuoli lauantaina illalla 22.5. Mutta kysymys kuuluu: mihin???

Voiko olla niin, että kyseessä olisi ollut suolitukos? Eräs osastonhoitaja sanoi minulle, että suolitulos syynä, ja että ihan selvä hoitovirhe. En sitten tiedä mikä on totuus jne, mutta onhan se vähän ihme, että jos ulostetta ei tule viikkoon, jotain on varmasti vialla. Naisen vatsa toiminut ennen normaalisti. Olin todella järkyttynyt, että miksi ihmeessä naista ei lähetetty sairaalaan. Herra jumala sentään. Sitten pumpataan nainen täyteen vatsantoimituslääkkeitä. Naisen tila oli ollut normaali, ei paljon heittelyä huonosta hyvään. Asia on vaivannut itseäni todella paljon keväästä asti, sillä asiaa ei hoidettu kunnolla ja nainen olisi voinut pelastua, jos sairaalaan olisi saatu. Mutta ei. Kyllä sitten ruotsinkielisiä asiakkaita lähetettiin pienemmästäkin syystä sairaalaan, mutta ei tätä, vaikka aivan selvästi jotain tilanteelle olisi voitu tehdä. Kyseessä suomenkielinen vanhus. Tulee ihan tippa silmään, kun kirjoittaa tätä. Kyllä sitä näkee vaihteeksi, että ei tämä homma voi näin hoitua vanhainkodeissa. Tapaus ei varmaankaan ole ainoa. Onko teillä ollut vastaavia tapauksia?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Maailman vahvin tyttö

Ottamatta sen enempää kantaa, totean vain että ainakin lasten ollessa kyseessä on ensiarvoisen tärkeää että se mitä vatsantoimitustarkoituksessa peräpäähän on lykätty, tulee ulos. Vaikka sitten sellaisenaan. Esim. lasten Klyx 120 ml on aika paljon, ja jos se jää suoleen tulematta ulos, seuraukset voi olla vakavat...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
krissy

Järkyttävin tapaus oli, kun eräs eläkkeelle jäävä apuhoitaja (vihasi minua kuin ruttoa, sillä ei kestänyt että osastolle tulee joku "korkeampi" arvoinen ja vielä nuori tyttö)...

Ko.naisella piti olla vatsantoimituspäivä syntymäpäivinä, mutta vatsa ei kuitenkaan toiminut. Eikä toiminut seuraavaan viikkoon. Nainen kuoli synttäreistä viikkoa myöhemmin. Viikon aikana naiselle annettiin vatsantoimituslääkkeitä tabletteina, peräruiskeina, risiiniöljynä, vesiperäruiskeina. Mitään ei tullut ulos. Osastonhoitaja, joka suosi ruotsinkielisiä asiakkaita, sanoi että kyllä täällä suoliäänet kuuluu, mutta ei lähettänyt sairaalaan. 80-vuotiaalle naiselle nousi sitten kuume, jota hoidettiin kovilla särkylääkkeillä. Paratabsia jne isoja annoksia. Ruoan antaminen lopetettiin kun nainen ei voinut kuumeissaan ja kivuliaana syödä mitään, juomaa silloin tällöin. Omaisille ilmoitettiin, että homman nimi tämä. Noh, nainen sitten kuoli lauantaina illalla 22.5. Mutta kysymys kuuluu: mihin???

Voiko olla niin, että kyseessä olisi ollut suolitukos? Eräs osastonhoitaja sanoi minulle, että suolitulos syynä, ja että ihan selvä hoitovirhe. En sitten tiedä mikä on totuus jne, mutta onhan se vähän ihme, että jos ulostetta ei tule viikkoon, jotain on varmasti vialla. Naisen vatsa toiminut ennen normaalisti. Olin todella järkyttynyt, että miksi ihmeessä naista ei lähetetty sairaalaan. Herra jumala sentään. Sitten pumpataan nainen täyteen vatsantoimituslääkkeitä.

Aluksi ihan uteliaisuuttani haluaisin tietää mitä tarkoitat tuolla ensimmäisellä lainaamallani lauseella, "korkeampiarvoinen"?

Ja kaikki sisälle lykätyt vatsantoimitusaineet kyllä kuuluisi tulla ulos ainakin sellaisenaan jos ei ulosteen kanssa, meinaatko että nekin jäivät sisälle? Se että joku sanoi suoliäänten kuuluneen ei merkitse välttämättä sitä että joku oli vialla, kyllä meillä kaikilla jonkunlaisia ääniä sieltä suolistosta kuuluu. Riippuu siitä mitä kuuluu vai onko ihan hiljaista. Kyllähän iäkkäitä ihmisiä lähetetään polille ko syystä ihan vain varmuuden vuoksi tutkittavaksi + xr, en nyt kuitenkaan tähän sinun tapaukseen ota tämän kummemmin kantaa kun en itse ollut paikalla enkä tiedä mikä todella oli homman nimi.

Ei varmaankaan yhtään helpota, mutta ko potilashan oli jo pitkän elämän elänyt ja oli jo puhekyvytön ja petipotilas. Varmaan helpotus hänelle päästä pois (kun omaisetkaan eivät vaivautuneet enää pitämään yhteyttä).

Vaikka tällaisessa tapauksessa (siis hoitovirhettä epäile) varmaan tuntuukin pahalta, on vanhan ihmisen kuolema aina jotenkin helpompi hyväksyä kun nuoren. Ainakin minun mielestäni (enkä nyt tällä tarkoita että pitäisi hoitovirheet painaa aina villaisella jos on vanhukset kyseessä).

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Easy_Stick

En nyt tarkoita että lähihoitaja on yhtään sen parempi kuin apuhoitaja, mutta tällä apuhoitajalla oli kaikkia opiskelijoita -oli nyt sitten lähi- tai sairaanhoitaja- vastaan jotain. Ilmeisesti hän ei vain hyväksynyt sitä, että joku opiskelija tulee ns. esittämään oppimaansa tietoutta jne. Hän oli vain omasta mielestään apuhoitaja, kaikki muut olisivat pitäneet olla hänen tasoisiaan hoitajia. En nyt osaa sen paremmin selittää. En todellakaan tarkoita, että lähihoitaja oli korkeampi arvoinen kuin apuhoitaja. Samaa duunia se on alusta loppuun. Mutta onhan se niin, että jos apuhoitaja ei suostu mennä laittamaan alusastiaa vanhukselle, vaan nakittaa tehtävät muille hoitajille, että jossain mättää ja pahasti.

Ulos ei tullut mitään. Kerran suolilimaa oli tullut ja sitäkin aivan vähän. Ulostetta ei kertaakaan sen viikon aikana. Niin, on vaikea ottaa kantaa, kun ei ole ollut paikalle. Itsestäni tuntui vain, että hei, miksi naista ei laitettu sairaalaan tutkimuksiin, kun mitään ei tule viikkoon ulos.Ei kyllä ole normaalia todellakaan. Sitähän siellä osastolla sanottiin, että noh, onhan nainen ollutkin meillä jo 10 vuotta. Itse käsitin asian niin, että parempi kuin pääsee pois ja tilanne tulee parempikuntoinen, jota ei tarvitse auttaa niin paljon.

En vain voi olla ajattelematta, että minkälainen hätä tällä naisella on ollut kun ei voinut suoraan sanoa mikä on hätänä. Nainen pystyi kuitenkin kommunikoimaan näyttämällä käsillään, että missä tuntee kipuja. Kyllähän hän näytti, että alavatsaan ja vatsan alueelle sattuu kaksi viikkoa ennen pois menoa. Olen vain huomannut, että helposti kun vanhus alkaa mennä huonommaksi, lähdetään tekemään saattohoitoa ilman että mietittäisiin, olisiko toisiakin vaihtoehtoja, kuten esim. tarkemmat tutkimukset. Mutta koska vanhukset eivät ns. tuota mitään eli siis eivät ole yhteiskunnalla tuottavia yksilöitä, ei heitä tarvitakaan.

En vain voi olla miettimättä, että mitä jos nainen olisi laitettu vaikka sairaalaan ja mahdollisesti voitu pelastaa hänet. En tietenkään kannata sitä, että ihmishenkeä pidetään kynsin ja hampain yllä, jos selvästi ihmisellä on kipuja ja tuskaa koko ajan. Mutta ennen aikaista luovuttamistakaan en katso hyvällä. Ja kyllä tästä tapauksesta voisi sanoa, että liian aikaisin luovutettiin. Jos miettii, että haluaisiko itse samanlaisen kohtalon, tuskin tarvitseee miettiä kahta kertaa mikä on vastaus. Kyllä minä haluaisin vanhana ihmisenä, että minut laitettaisiin tutkimuksiin, jos vatsa ei toimi viikkoon ja sisällä on viikon vatsantoimituslääkkeet. Ehkä olen todella sinisilmäinen asioiden suhteen, mutta ei silti asiat voivat mennä näin. Se siitä ihmisarvon kunnioittamisesta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Olen vain huomannut, että helposti kun vanhus alkaa mennä huonommaksi, lähdetään tekemään saattohoitoa ilman että mietittäisiin, olisiko toisiakin vaihtoehtoja, kuten esim. tarkemmat tutkimukset. Mutta koska vanhukset eivät ns. tuota mitään eli siis eivät ole yhteiskunnalla tuottavia yksilöitä, ei heitä tarvitakaan.

Olen asiasta hieman eri mieltä.

Huonokuntoisten vanhusten tutkiminen ja hoitaminen ei ole mielestäni muuttunut mitenkään dramaattisesti huonompaan suuntaan - ei ainakaan parin vuosikymmenen aikana. Se että tehdään aktiivisen hoidon lopettamispäätöksiä huonokuntoisten vanhusten kohdalla on monesti ainoastaan positiivista. Usein näkee juuri päinvastaisia tilanteita jossa huonokuntoiselle vanhukselle tehdään omaisten vaatimuksesta rasittavia tutkimuksia ja pitkitetään elämää tilanteeseen nähden perustettomilla hoidoilla.

Kun on aika kuolla niin sen pitäisi antaa tapahtua kivuttomasti ja ennenkaikkea arvokkaasti.

Kyseiseen tapaukseen en pysty ottamaan kantaa ilman faktoja, kivunhoito kyllä kuullostaa olleen hieman puutteelllista.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Jannice

Omasta tk-harjoittelustani muistan vanhuksen, jolla pitkään jatkunut ripuli. Meni todella heikkoon kuntoon, ei syönyt, ym. Osastonlääkäri ei asiaa sen kummemmin tutkinut. Yhtenä iltana pyydetttiin päivystävää tulemaan katsomaan, kun kipuja alkoi olla selkeästi enemmän. Suolitukos dg:lla lähti aluesairaalaan ja kuoli muutaman tunnin kuluttua.

Mutta en minäkään usko vanhusten tutkimisen jotenkin huonontuneen aikaisempaan verraten. Olen samaa mieltä (vähäisellä kokemuksellani vanhustyöstä) kuin dino, että liian paljon tehdään saattohoito vaiheessa oleville potilaille täysin turhia tutkimuksia omaisten painostuksesta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Easy_Stick

Itse taas olen nähnyt käyvän niin, että saattohoitoa aletaan todellakin tehdä vanhuksille, jotka eivät todellakaan ole saattohoidon partaalla vaan esim. voisivat lääkärin antaman diagnoosin perusteella saada lääkkeet ja parantuakin. Uskon, että tämäkin nainen olisi voinut selvitä jos olisi päässyt sairaalaan ajoissa. Tuskin nyt 100-vuotiaaksi olisi elänyt, mutta kuitenkin. Olen kanssa sitä mieltä, että vanhuksen kuuluisi saada saattohoito arvokkaasti ja kivuttomasti. Mutta käy se homma niinkin ilmeisesti, että vanhus pumpataan täyteen vatsantoimituslääkkeitä vain sen takia, että jospa se vatsa tänään toimisi.  ;D Ja sitten ihmetellään, että niin, mikäköhän on, kun ulostetta ei tule.. Annetaanpa sitten lisää lääkettä. Kuulostaa kyllä niin saattohoidolta parhaimmasta päästä. Just joo. Voi vain miettiä, mikä on ollut ulosteen määrä, kun suoli on tyhjentynyt naisen kuoltua..

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Mutta en minäkään usko vanhusten tutkimisen jotenkin huonontuneen aikaisempaan verraten. Olen samaa mieltä (vähäisellä kokemuksellani vanhustyöstä) kuin dino, että liian paljon tehdään saattohoito vaiheessa oleville potilaille täysin turhia tutkimuksia omaisten painostuksesta.

Ikäviä esimerkkejä hoidon laiminlyönnistä löytyy jokaisesta sairaalasta ja jokainen lääkäri ja hoitaja tekee uransa aikana virhearvioita potilaan hoidon suhteen.

Mutta se että nykyään on tapana julkisuudessa (ja joskus myös ammattilaisten kesken..) leimata yksittäisen esimerkin avulla jokin hoitolaitos tai lääkärin/hoitajan ammattitaito on melkoisen naivia. Jos jokainen suomalaisen duunarin ja päällikön työssään tekemä virhe uutisoitaisiin samalla tavalla, niin eipä lehdestä muuta saisi lukeakaan.

Me nyt vaan satutaan olemaan alalla jossa virhe saattaa maksaa potilaan hengen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sini

Opiskelijana tulee työyhteisöön ulkopuolelta ja katsoo asioita tuorein silmin. Tällöin myös havainnoi asioita ja pyrkii kyseenalaistamaan käytäntöjä. Osaston henkilökunnasta on kiinni, miten kyselijään suhtaudutaan. Osa havainnoista saattaa muuttaa käytäntöjä, osaan taas löytyy perusteltu vastaus ja toimintatapa säilyy. Kysymyksen asettelu on myös tärkeää ettei esitä asiaansa loukkaavasti.

Kokemukseesi on vaikea puuttua, kun paikalla ei ole ollut. Toivottavasti sinulla oli hyvä opiskelija-ohjaaja -suhde, jossa saatoit tuoda esille havaintojasi ja tuntemuksiasi. Meitä hoitajia on moneksi, toisilla on huono päivä useammin kuin toisilla. Pyri omalta osaltasi tekemään parhaasi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: biMb0

Ensinnäkin suoliäänet kuuntelee lääkäri, ei osastonhoitaja! Normaalisti kaikilla kuuluu suoliääniä. Epänormaalia on jos ne ovat kiihtyneitä tai puuttuvat kokonaan, tai niissä on muuta poikkeavaa. Sairaanhoitajakoulutuksessa joka osastonhoitajalla on pohjalla ei opeteta kuuntelemaan suoliääniä.

Antamiesi tietojen perusteella suolitukos kuullostaa melko todennäköiseltä ja siihen ei pitäisi kuolla pitkäaikaishoidossakaan olevan. Sitä vartenhan niitä vatsoja toimitellaan! En tosin ole perehtynyt kovin hyvin hoitolinjapäätösten sisältöön kun en toimi tehtävissä joissa niitä tarvitaan. Sen verran kuitenkin muistan että elvytys ja joidenkin infektioiden hoito antibiootein ainakin jätetään tekemättä jos aktiivisesta hoidosta luovutaan, ja että asiasta pitää olla kirjallinen päätös.

Mitä tarkoitit isoilla annoksilla parasetamolia? Parasetamoli on mieto ja turvallinen kipulääke, mutta silläkin voidaan tappaa ihminen ylittämällä vuorokausiannokset. Parasetamoli on nimittäin maksatoksinen (tulehduskipulääkkeistä, esim. ibuprofeeni, poiketen) eikä suositeltuja vuorokausiannoksia tulisi ylittää. Näin ei varmasti olekaan tapahtunut koska annetut lääkkeet kirjataan potilaskertomukseen ja yo. tieto kuuluu jokaisen sairaanhoitajan perustietämykseen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pernasoppa

Ensinnäkin suoliäänet kuuntelee lääkäri, ei osastonhoitaja! Normaalisti kaikilla kuuluu suoliääniä. Epänormaalia on jos ne ovat kiihtyneitä tai puuttuvat kokonaan, tai niissä on muuta poikkeavaa. Sairaanhoitajakoulutuksessa joka osastonhoitajalla on pohjalla ei opeteta kuuntelemaan suoliääniä.

ot: Sairaanhoitajakoulutuksessa ei opeteta huuhtelemaan korvia. Eli korvien huuhtelu kuuluu siis lääkärille? Eihän se että jotain ei koulutuksen aikana opeteta estä ettei sitä taitoa työssään tarvitsisi?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: biMb0

Ai, meillä kyllä opetettiin. Huuhtelimme toistemme korvat laboraatiotunnilla.

Toki on asioita joita voidaan työpaikkakohtaisesti opettaa mutta suoliäänten kuuntelu ei kuulu niihin. Kyllä akuutti vatsa -epäilyt kuuluu lääkärille. Haloo, kuumetta, vatsakipua ja suoli ei ole toiminut viikkoon?huh.gif Kyllä osaava hoitaja kuuntelee suoliäänet ja toteaa että ei mitään hätäähuh.gif?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
yökkönen

Näin äkkiseltään ajateltuna tätäkin suolitukosasiaa...niin...toisaaltahan 80-vuotias toispuolihalvaantunut ihminen ei taida olla aivan ihanteellinen leikkauspotilaskaan jos siis mietitään suolitukoksen avaamista. Voipi olla, että tämä potilas olisi kuollut jo leikkauspöydälle tai viikon kahden päästä leikkauksesta. Joten varmaan vaakakupissa painaa monenlaiset asiat esim mikä on järkevää resurssien käyttöä lopputulosta ajatellen. Toki ajatus siitä, että itse kuolisin suoli täynnä p...aa, ei houkuttele ainakaan vielä tällä iällä (tosin ei mulla vielä ongelmia olekaan sillä alueella). Nykyisin mielestäni on käytössä niin hyviä suolensisältöä pehmentäviä aineita, että tukokseen asti johtavia ummetuksia en ole tavannut pitkiin aikoihin. Vuodepotilaiden vatsantoiminta-asioihin on puututtava jo ennen kuin menevät ummelle ja tämän asian huomioiminen kuuluu hoitajille (niin lähi- kuin sairaanhoitajille). Mutta, tekevälle sattuu joskus, minullekin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: biMb0

Niin, olet varmaan Yökkönen oikeassa. Kyllähän se näin on että leikkaukseen ei välttämättä olisi päädytty kuitenkaan. Noista hoitolinjoista en ole niin selvillä kun itse toimitn avoterveydenhuollossa jossa harvoin törmää näihin kysymyksiin. Onneksi meillä on kuitenkin lääkärit jotka päättävät näistä asioista ja tässäkin tapauksessa olisi ollut aiheellista kutsua lääkäri arvioimaan tilanne.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: biMb0

Ja kyllähän tilanteessa on tietysti muitakin vaihtoehtoja kuin ummetuksen aiheuttama suolitukos, esim. umppari, keuhkokuume, pyelonefriitti.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: riittapi

Hei!

Olen uusi tällä foorumilla. Opiskelen lähihoitajaksi, ja olen käyny näillä sivuilla lukemassa hyvinkin tärkeitä asioita. Suuntaan vanhuksiin, joten haluaisinkin kysyä teiltä mielipidettä erääseen asiaan. Olin keväällä 2004 paikallisessa vanhainkodissa työharjoittelussa eräällä osastolla, jossa oli hyväkuntoisia, mutta myös vuodepotilaita. Pidin jaksosta paljon, sillä työskentely vanhusten kanssa on aivan juuri sitä mitä haluan tehdä. Kuitenkin huomasin eräitä asioita, kuten vanhusten eriarvoinen kunnioittaminen. Toisia vanhuksia kohdeltiin huomattavasti paremmin kuin toisia jne. Esim. ruotsinkieliset vanhukset saivat parempaa kohtelua kuin suomenkieliset ja varsinkin jos omaiset osasivat nuoleskella hoitajia, parempaa hoitoa tuli. Mitään väkivaltajuttuja ei tapahtunut. Tai ainakaan minun silmiini ei ko. tapauksia osunut.

Järkyttävin tapaus oli, kun eräs eläkkeelle jäävä apuhoitaja (vihasi minua kuin ruttoa, sillä ei kestänyt että osastolle tulee joku "korkeampi" arvoinen ja vielä nuori tyttö) syötti erästä naista, jolla oli toispuolihalvaus. No tämä nainen ei tietenkään voinut syödä samaan tahtiin kuin muut, sillä ruoka ja juoma tulivat aina suunpielistä ulos, joten rauhalliseen tahtiin tämän kanssa sai ruokailla. Kerran sitten ohjaajani sattui menemään huoneen ohitse, jossa naista tämä apuhoitaja oli syöttämässä. Ohjaajani kuuli, kuinka apuhoitaja huusi naiselle, että yritäpäs nytten syödä, ettei ruoan kanssa pelleillä jne! Siis aivan uskomatonta.. Vaikka kuinka apuhoitaja olisi kyllästynyt työhönsä ja odotti pääsyä eläkkeelle, ei silti ihmisille saa huutaa ja varsinkaan silloin jos toinen ei voi mitään että ruoka tulee suunpielistä ulos. Muutenkin tällä apuhoitaja oli todella tyly, ei auttanut, vaikka kerran pyysin hänet vain katsomaan viereen että meneekö tekemäni asia oikein. Noh, tämä siihen että pyydä oma ohjaajasi. Vanhus odotti huoneessaan, kun tämä ei voinut tulla kuin vain seisomaan viereen ja katsomaan toimenpidettä. Paljonko oikeasti vaatii energiaa moinen.. ja silloin ei edes ollut kiirettä, vaan kahvitauko oli alkamassa.

Noh, viimeisellä viikolla kun olin sitten näyttövaiheessa jo. Tämä samainen nainen, jolla tämä toispuolihalvaus on ollut, täytti 80v. Vaikka 80 vuotta täyttänyt nainen ei pystynytkään puhumaan, ymmärsi todella hyvin vielä asioita. Omahoitaja sitten kävi onnittelemassa ja antoi kortin vielä naiselle. Kaikkein järkyttävintä oli saada kuulla, ettei kukaan omainen ollut käynyt onnittelemassa naista tämän 80-vuotissyntymäpäivien johdosta!! Eikä tässä vielä kaikki. Ko.naisella piti olla vatsantoimituspäivä syntymäpäivinä, mutta vatsa ei kuitenkaan toiminut. Eikä toiminut seuraavaan viikkoon. Nainen kuoli synttäreistä viikkoa myöhemmin. Viikon aikana naiselle annettiin vatsantoimituslääkkeitä tabletteina, peräruiskeina, risiiniöljynä, vesiperäruiskeina. Mitään ei tullut ulos. Osastonhoitaja, joka suosi ruotsinkielisiä asiakkaita, sanoi että kyllä täällä suoliäänet kuuluu, mutta ei lähettänyt sairaalaan. 80-vuotiaalle naiselle nousi sitten kuume, jota hoidettiin kovilla särkylääkkeillä. Paratabsia jne isoja annoksia. Ruoan antaminen lopetettiin kun nainen ei voinut kuumeissaan ja kivuliaana syödä mitään, juomaa silloin tällöin. Omaisille ilmoitettiin, että homman nimi tämä. Noh, nainen sitten kuoli lauantaina illalla 22.5. Mutta kysymys kuuluu: mihin???

Voiko olla niin, että kyseessä olisi ollut suolitukos? Eräs osastonhoitaja sanoi minulle, että suolitulos syynä, ja että ihan selvä hoitovirhe. En sitten tiedä mikä on totuus jne, mutta onhan se vähän ihme, että jos ulostetta ei tule viikkoon, jotain on varmasti vialla. Naisen vatsa toiminut ennen normaalisti. Olin todella järkyttynyt, että miksi ihmeessä naista ei lähetetty sairaalaan. Herra jumala sentään. Sitten pumpataan nainen täyteen vatsantoimituslääkkeitä. Naisen tila oli ollut normaali, ei paljon heittelyä huonosta hyvään. Asia on vaivannut itseäni todella paljon keväästä asti, sillä asiaa ei hoidettu kunnolla ja nainen olisi voinut pelastua, jos sairaalaan olisi saatu. Mutta ei. Kyllä sitten ruotsinkielisiä asiakkaita lähetettiin pienemmästäkin syystä sairaalaan, mutta ei tätä, vaikka aivan selvästi jotain tilanteelle olisi voitu tehdä. Kyseessä suomenkielinen vanhus. Tulee ihan tippa silmään, kun kirjoittaa tätä. Kyllä sitä näkee vaihteeksi, että ei tämä homma voi näin hoitua vanhainkodeissa. Tapaus ei varmaankaan ole ainoa. Onko teillä ollut vastaavia tapauksia?

Kysyitkö sinä, miksi potilasta ei tutkittu esim. osastonhoitajalta? Ehdottomasti kannattaa "purkaa" mieltä painavat asiat harjoittelujaksoilla, missä oletkin. Ne jäävät vaivaamaan pitkäksi aikaa ja haittaavat, jos niitä ei ole käsitelty. Sitä varten meillä pitkään ikääntyneiden hoitotyötä tehneillä on usein mahdollisuus työnohjaukseen. Olispa kiva saada sinuntyyppisiä nuoria hoitajia meillekin töihin, jotka tekevät sydämellään. Valitettava tosiasia on, että ikääntyneiden hoitotyössäkin toimii henkilöitä, jotka eivät oikeasti kuuluisi minkäänlaiseen hoitotyöhön, kuten valitettavasti olet saanut harjoittelussasi kokea. Mutta usko pois, hyvääkin hoitoa tulet vielä näkemään ja saat itse tehdä. Tsemppiä opiskeluillesi!!!!!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Easy_Stick

tää osastonhoitaja oli se sairaanhoitaja, joka kuunteli niitä suoliääniä. yksi perushoitaja sanoi että hoitovirhe et sairaalaan ois pitänyt laittaa en muista, miksi en kysynyt naisen hoitamisesta sen enempää. oli kaikkea muuta mielessä, näyttö jne ja sit varmaan en uskaltanut, kun tapaus oli mikä oli. vaikka tän osastonhoitajan kanssa puhuin siitä ilkeästä hoitajasta, hän vain sanoi että on pinttyny tapoihinsa ja että työporukka tehnyt duunia pitkään yhdessä, ettei ihmisen tapoja voida muuttaa niin vain.. siinä sitten saa sitä tukea opiskelijana. olihan tää ilkeä hoitaja saanut erään opiskelijan itkemäänkin, eikä osastonhoitaja siihenkään osannut puuttua. mun ohjaaja koulun puolesta, joka muuten myös täysi tampio opettajaksi ja hoitajaksi, ei myöskään osannut tehdä mitään muuta kuin sanoa että "kaikki työyhteisöt on erilaisia jne". näinhän se on, mutta ei lohduta paljoa, kun tietää ettei toista voi pyytää mukaan johonkin hoitotilanteeseen. myös muut hoitajat kärsivät, kun työporukassa yksi ilkimys niin hoitajia kuin vanhuksiakin kohtaan.

kipulääkityksestä ko. tapauksessa. en tiedä mitä kipulääkkeitä sai tarkalleen, mutta paratabsia ainakin sai. määriä en tiedä, koska itse en häntä hoitanut paljoakaan. kyllä ainakin sai vatsantoimituslääkkeitä tarpeeksi, mutta ulos ei tullut mitään. sehän tässä ihmetyttää - vieläkin.

ruusu: kiitos palautteesta :D harvoin sitä kuulee, mutta hyvälle mielelle tulee. olen kyllä kuullut erään luokkakaverini sanovan, joka on 47-vuotias, että sitten kun olen vanha, haluaisi minun kaltaiseni hoitajan hoitamaan. ja kyllä tapaus vaivaa minua, sillä mummo oli todella suloinen. varsinkin se ettei omaiset käyneet hänen 80-vuotissyntymäpäivänään onnittelemassa. cry.png mutta onneksi muistan häntä pitkään.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Ápoló

Haluun sanoa sinulle, että älä jää kelaamaan yksin näitä asioita työelämässä, sillä sinulle tulee niitä kyllä ihan varmasti ihan riittävästi. Ja kannattaa ottaa sellainen asenne, että kun työmaan ovi sulkeutuu takanasi töiden loputtua, niin työasiat jäävät sinne. No joo, se ei tietenkään onnistu aina.. Mutta tämähän on vain työtä, josta maksetaan palkkaa ja sillä elämme, että ei sen ihmeempää... Näin voi joskus ajatella, jos se vaikka helpottaisi hieman. ;) Mutta missään nimessä älä jää jumiin vaikeisiin ja mietityttäviin asiakastilanteisiin! Mukavaa keväänodotusta ja jaksamista sinulle! :D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Nurse Betty

Olisikohan vanhuksella voinut olla myös jokin muu, kuin suolitukos. Kunnon tukoksessa eivät suoliäänet tietääkseni kuulu. EIkö suolitukospotilas myös useimmiten oksenna? En tiedä, en ole kauhean montaa tukospotilasta nähnyt, minun näkemilläni ollut oksentelua ja kuumetta. On vaikea sanoa juuta eikä jaata tilanteeseen, kun ei ole sitä nähnyt. Kuitenkin ihmetyttää, jos potilasta ei tutkittu millään tavalla. Sittenhän ei myöskään kuolinsyy ollut titedossa. Vatsa tosin olisi pitänyt saada toimimaan, viikko on liian pitkä aika .

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Anu

Komppaan LH#04, koska jos jäät miettimään kaikkia hoitoalalla kohtaamisia "vääryyksiä" tai yksinäisiä ihmisiä, tulee sinun surutyösi olemaan valtava. Itse olen opetellut että työasiat jäävät työpaikalle ja kotona on omat asiat -mentaliteetin, koska pää ei kestä tätä alaa muuten. Surua on niin monenlaista..

Ja yksinäisiä vanhuksia on monia, on niitä joilla on omaisia mutta suhteet ovat syystä tai toisesta katkenneet, sitten on niitä joilla ei enää ole ketään muuta.. Ei heitä kaikkia voi surra.. Tietenkin tunteet pitää säästää, kaikkeen ei saa tottua, mutta tarvitsee löytää se kultainen keskitie.

Kuvailemasi tilanne on hankala, mutta en kommentoi asiaa sen enempää kun ei tiedä kaikkea.

Tsemppiä jatkoon!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Hoska

Pystyin täysin samaistumaan sun kokemiin tuntemuksiin kyseisessä asiassa. Etenkin aloittelevilla hoitajilla on usein vaikeuksia myöntää oma riittämättömyys, myös mulla. Itse koen tekeväni täydellä sydämellä työtä niin hyvin kun osaan ja kun se ei riitä, on kuin jotain kuolisi musta itestäkin pois (lue: turhautuneisuus ja tyhjyydentunne). Silloin täytyy muistaa, että ei me olla ihmeiden tekijöitä, riittää kun teemme parhaamme! Oon ite kans sellane jälkeenpäin värkkääjä ja asiat jäävät vaivaamaan. Vaivaavista asioista kannattaa kuitenkin rohkeasti puhua jonkun kanssa työpaikalla, ei tätä työtä muuten kestä. Mulle hoitoala on kuitenkin paljon enemmän kuin työpaikka ja palkka.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
nanna

Ikävältähän tuo tapaus kuulostaa eikä niinkään inhimilliselta, mutta toisaalta ajattelen, että ihminen oli jo elämää nähnyt vanhus, täysin vuodepotilas, ei pysty enää puhumaan jne. Välttämättä häntä ei olisi enää leikkauspöydälle asti vietykään, kuten joku jo totesi.

Mutta olen kuullut tapauksiakin, että vanhukselle tehdään jo saattoohoito päätös ja lopetetaan kaikki lääkkeet, kunnes hän "virkoaa" eli onkin ollut vaan jonkinlaisessa lääkemyrkytystilassa, kyseinen vanhus kävelee nykyään ja elelee hyvää "jatkoelämäänsä" vanhainkodissa listalla menee yksi lääke, sekin parasetamolia.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×