Totaalinen väsymys

[Ura]

Tervehdys!

Tästä aiheesta lienee jo keskusteltu paljon tälläkin palstalla, mutta haluaisin kuulla teidän tämän hetkisiä ajatuksianne työuupumuksesta. Pidin itseäni ihmisenä, joka ei stressaa turhasta, enkä ole koskaan pelännyt kovaakaan työtä. Olen nyt ollut työssä yliopistollisessa keskussairaalassa jonkin aikaa ja nyt ovat patterini totaalisesti hyytyneet. Olen alkanut stressata töihin menoa, koska tiedän, että seuraavan kerran saan isahtaa alas, kun pääsen töistä kotiin. Ruoka- ja kahvitauot ovat harvinaisia ja yleensä ne ovat 1-5 min! Koko päivä rehkitään pienellä henkilökunnalla ja ollaan iloisia, että tästäkin päivästä taas selvittiin. Kun pääsen kotiin en jaksa tehdä yhtään mitään. En jaksa edes harrastaa mitään. Työpaikolilla en mun mielestä hirveästi keskustella ko. aiheesta (ei ehditä?). Olen tajunnut, etten jaksa tehdä tätä työtä enää kauaa. Itse työstä nautin, mutta henkilökunnan vähyys ja ainainen kiire on vetäneet mut täysin piippuun. Mitä te ajattelette?

[Pernasoppa]

Aina kaikilla kiire. Sitä vaan pitää mennä sinne kahvihuoneeseen tai ruokasaliin tai missä taukonsa pitääkin, istua perseensä tuoliin ja syödä. Ei ne työt tekemällä lopu.

[Jio]

Stressilomalle ennen kuin tilttaat itsesi ihan loppuun.

[annukka]

Naisvaltaisen "kutsumusammatin" kirous on se, että täällä Suomenmaassa ollaan alistuttu tekemään työtä pienellä palkalla ja vähällä väellä. 

Näin pätkätyöläisenä ei kuitenkaan hirveästi uskalla melua oikeuksistaan pitää, vaikka mieli tekisi.

Karhunpalveluksenhan me teemme itsellemme, mikäli jätämme tauot pitämättä.  Liikaa ei saa venyä, tällöinhän työnantajapuoli saattaa kuvitella, että kaikki on OK.  Jolloin vieläkin saatetaan hakea ns. löysiä pois. 

Joskus suututtaa hirveästi, kun näkee näitä kunnan erilaisia rakennus-, huolto- ym. ulkotyöntekijäitä nojailemassa lapioihinsa.  Yhtäkin ilmoitustaulua oli laittamassa kolme raavasta miestä. Yksi heistä istui autossa toinen katsoi vierestä, kun se kolmas teki duunia.  Samasta rahakirstusta ne meidän palkat kuitenkin maksetaan...

Voi h....tti!! 

No onhan meillä onneksi "vahva liitto" ajamassa meille parempaa palkkaa ja inhimillisiä työskentelyoloja!!!

[OldOne]

Lähde pois sieltä! Turha tappaa itseään kun sen leivän saa helpommallakin. Minäkin vaihdoin ison sairaalan päivystyksen pienen maalais tk:n päivystykseen ja taas elämä hymyilee.  Enää ei purista ja työnilokin on palannut. Suosittelen!

Tämä: http://hoitajat.net/foorumi/index.php?topic=234.0

vaihtui tähän: http://hoitajat.net/foorumi/index.php?topic=2044.0

;)

[Ninnu]

Kannattaa vaihtaa työpaikkaa! Itse kituuttelin fyysisesti ja henkisesti kuormittavassa duunissa, vaikka heti ensimetreillä tajusin ettei kyseinen osasto ollut miuta varten. Pitkän aikaa kesti palautua moisesta kurjimuksesta, mutta nyt nähtyäni muutakin, alkaa usko hoitoalaan pikkuhiljaa palailemaan  ;)

[Asswiper]

Yksi hoitoalan ongelma on se että sinne hakeutuu edelleen liikaa hiljaisia, kilttejä ja uhrautuvaisia naisia (myös miehiä), jotka alistuvat kaikkeen mitä työnantajapuoli vaatii. Korkeintaan välillä purnataan keskenään. Alalle pitäisi saada lisää vihaisia, sananvalmiita ja oikeuksiaan vaativia ihmisiä.

Ei työolot tule mihinkään muuttumaan nykyisellä nöyristely, tai "oma perse kuiville" mentaliteetilla. Onneksi joissain paikoissa on tajuttu sentään että tauot pidetään vaikka mitä tapahtuisi, ja muutenkin töitä pitäisi tehdä mitoituksen mukaan. Jätetään vain kylmästi jotain tekemättä jos ei ehditä, ja kerrotaan esimiehille suoraan miten asia on. Ei kukaan tule meitä kiittelemään siitä jos olemme jo kolmikymppisinä polttaneet itsemme loppuun, ja joutuneet työkyvyttömyyseläkkeelle.

[OldOne]

"oma perse kuiville" mentaliteetilla.

Mitä tarkoitat tuolla? Mun mielestä siinä ei o mitään vikaa jos nostaa kytkintä huonojen työolojen vuoksi. Ei siitä mitään mitalia saa että jää polttamaan itsensä loppuun 'yhteisen edun' nimissä. Paras olis kun porukat lähtis joukolla näistä mestoista...

[Asswiper]

"oma perse kuiville" mentaliteetilla.

Mitä tarkoitat tuolla? Mun mielestä siinä ei o mitään vikaa jos nostaa kytkintä huonojen työolojen vuoksi. Ei siitä mitään mitalia saa että jää polttamaan itsensä loppuun 'yhteisen edun' nimissä. Paras olis kun porukat lähtis joukolla näistä mestoista...

Joo. En tarkoittanutkaan sitä. Olet aivan oikeassa. Ja itsekin kyllä nykyisin valitsen mihin menen keikalle tai töihin, ja mihin en. Mutta se, etteivät sairaanhoitajat välitä työolojen parantamisesta, eikä esim. tehyn johtoon saada ketään joka saisi oikeasti jotain aikaan. Se on surkeaa! Harvassa ammattikunnassa on niin paljon sellaisia jotka eivät saa suutaan auki, kuin sairaanhoitajissa.

[Vieras: Teija02]

Ystävä hyvä. Ota kaksi askelta taksepäin ja katso itseäsi peiliin. Kysy itseltäsi, "mitä sinä haluat ja onko sinulla hyvä olla". Mikäli vastaus on molempiin EI, silloin sinun on syytä tehdä jotain.

Uskoisin, että tällä hetkellä on sairaanhoitajilla aika hyvin pullat uunissa siinä mielessä, että töitä on tarjolla enemmän, kuin muutamia vuosia sitten. Joten tuo työ, jota nyt teet, ei varmaankaan ole ainut. Hakeudu siis ihmeessä toiseen työhön, ennenkuin olet lääkärin vastaanotolla, pilleriresepti ja sairaslomalappu kädessäsi. Helpompi on ennaltaehkäistä, kun nousta totaalisen burn outin jälkeen.

Voimia sinulle ja tosiasia on se, että kukaan muu ei ajattele sinun jaksamistasi...tällä tarkoitan sitä, että tuskin työmaallasi kukaan ehtii huomioida väsymistäsi, jos ette ehdi edes kahvi- saatika ruokatuntia pitää tai edes keskustella toistenne kanssa.

Tsemppiä kaikille väsyneille hoitajille! Pitäkää itsestänne huolta!!! :D